Tuokoon uusi vuosi 2019 sinulle runsahasti hyvää!

Tiistai 1.1.2019 - Kalevi Suojanen

OLLOS TERVETULLUT VUODEN 2019 ENSIMMÄISEN BLOGITEKSTIN LUO!

Hihii, hahaa, huhuu, nyt on tammikuu!

Tehkäämme raikkaasta tammikuusta

kuukausi pirteä ja ilonen.

Eikä surra tipattomana kuuna tippaakaan,

vaikka kinkusta tai kalkkunasta

olisi tullut - väliaikaista kaikki on vaan! -

painoa lisää muutama kilonen.

Ilmaston lämpeneminen saattaisi hidastua,

jos ilma hoksaisi pakastua.

Nyt puuttuu vain entisaikojen kylmä tammikuu.

Jos sellainen tulisi, taitaisi mutrulla olla suu,

ja olisi haaveina kuuma kesä plus pihan linnunpesäpuu.

Seuraavan kuuman kesän ykköshaave olisi oikein kylmä tammikuu.

VIIHTYÖS MYÖS HYMYILEVÄN APOLLON LUONA!

Eino Leinon(6.7.1878 - 10.1.1926) yksi tunnetuimmista runoista on Hymyilevä Apollo. Eiköhän se vielä nykyisinkin ole eräs yleisimmistä syntymäpäivillä lausuttavista runoista. Pitkään aikaan en olekaan lainannut viisautta Hymyilevästä Apollosta. Huomioon otettavaa oppia siinä riittää yllin kyllin. Hymyilevässä Apollossa on yhteensä 33 säkeistöä. Valitsin niistä seuraavaan elämänohjeeksemme ja lohdutukseksemme sattumanvaraisesti ja sattumanvaraisessa järjestyksessä viisi tunnettua säkeistöä. Tässä, olepa hyvä:

Näin lauloin ma kuolleelle äidillein
ja äiti mun ymmärsi heti.
Hän painoi suukkosen otsallein
ja sylihinsä mun veti:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan, -
sama se, kun täysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!"

 
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

 
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

 

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

TIENI PARINA - pahoittelut, piti sanoa:

PIENI TARINA

Pieni tarinani koskee lääkedosetin täyttämistä. Siihen liittyy ainakin minulle yksi merkillinen ihme. Kerron tuon ihmeen lohdutukseksi heille, jotka ovat kohdanneet saman ihmeen.

Nimittäin, nimittäin: Miltei joka kerta dosettia pöydän ääressä täyttäessäni putoaa yksi tai useampi pilleri lattialle. Kerron ihmeen esimerkin kautta: Eilen dosettia täyttäessäni yksi pilleri putosi lattialle eteeni. Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt. Kyllä oli trilleri. Sitten otin taskulampun avukseni. Siitä ei ollut apua. Tauon jälkeen laajensin etsintäaluetta. Vihdoin ponnisteluni tuottivat tuloksen. Ihme oli tämä: vaikka tabletti putosi kädestäni eteeni, löysin sen vihdoin ja viimein yli kahden metrin päästä, mutta en edestäni, vaan takaani. Kyllä elämä dosetinkin kanssa on ihmeellistä!

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Maallikkona voisi olla nykyistäkin varovaisempi kuin mitä olen tähän asti ollut mielipiteitteni esittämisessä. Toisaalta olen nojautunut siihen, että olin aikoinaan omaishoitajuuden vaikeina vuosina erityisen tunnustetun ja tunnetun unineurologin potilaana. Toisaalta olen ehkä oppinut uneen liittyviä tietotaitoasioita pitkän kokemuksen ja kokeilujen kautta. Unineurologin tärkein apu oli vaikea-asteisen uniapnean toteaminen ja hoitaminen. Loppujen lopuksi selätin uniapnean monen vuoden prosessissa valtaosin laihduttamisen kautta. Siinäkin kyllä näkyy yksilöllisyys. Laihduttaminen auttaa toisille, ehkä useimmille, mutta ei välttämättä kaikille.

Uniapnean havaitsemiseni myöhästyminen johtui siitä, että Maire-vaimoni kärsi siihen aikaan jo keskivaikeasta Alzheimerin taudista. Hän ei voinut tietoisesti havainnoida henkitystäni.  Olin verrattavissa uniapnean huomaamisen suhteen niin sanottuihin sinkkuihmisiin. Mikäli parisuhteessa elävät eivät kuorsaamisen takia nuku eri huoneissa, vieressä nukkuva havaitsee usein uniapneaan liittyvät hengityskatkokset. Vieressä nukkuva terveuninen yleensä jännittää kovin uniapneasta kärsivän hengityskatkoksia. Kun katkokset saattavat olla jopa lähes kahden minuutin mittaisia, viereisessä sängyssä on pelko ja jännitys, alkaako hengitys vielä uudelleen. Kuorsaaminen muutoin lienee uniapnean ensimmäinen oire. Kaikilla kuorsaajilla ei ole uniapneaa. Jos lääkäri on tehnyt uniapneasta diagnoosin, avuksi tulee niin sanottu CPAP-laite. Se pitää hengitystiehyet niin auki, että hengitys toimii hyvin. Mahdollinen kuorsauskin loppuu CPAP-laitetta käyttäviltä.

Tuo valtavan pitkä esipuhe liittyi pelkooni siitä, että annan epätieteellisiä neuvoja unihäiriöiden hoidosta. Tuo pelko liittyi kohdallani siihen, että taannoin kerroin vanhemman polven aikoinaan käyttämästä valeriaanan hyvästä vaikutuksesta unihäiriöiden korjaamiseen. Eräs ystäväni otti neuvostani vaarin, mutta lääkäri olikin varoittanut häntä valeriaanan käytöstä. Varoitus johtui siitä, että ystäväni käytti verenohennuslääkkeitä. Niiden käyttäjille valerianan käyttö ei ole hyväksi. Taas sain oppia lisää jaettavaksi eteenkin päin. Vielä muuta: alkoholi ja mielialalääkkeetkään eivät sovi valeriaanan kanssa yhteen.

Ja vielä loppuajatukset tästä aiheesta tällä kerralla:

<> Aikaisemmin olen jo todennut, että kylmät jalat voivat vaikeuttaa nukahtamista. Suosittelin ihoa helliviä superpehmeitä sukkia. Vielä tuli mieleen tunnettu totuus, että kuuman sijasta viileähkö lämpötila makuuhuoneessa on hyväksi unelle. Yleisesti suositeltaneen 18 - 19 astetta.

<> Viileä makuuhuone suosii heitä, jotka eivät vierasta sukat jalassa nukkumista. Uusi idea taitaa olla se, että nukutaan pipo päässä. Hengitystiehyeiden takia ehkä nimenomaisesti suositellaan viileää nukkumistilaa. Ei ainakaan se kaiken järjen mukaan ole unelle hyväksi, jos kätkee kasvonsa syvälle peiton sisään. Kylmään ja kuumaan suhtautuminen on yksilöllistä. Toimitaan sen mukaan kuin itse kullekin hyvin sopii. Aika monelle ilmeisesti sopii tavoitella lämpöä jalkoihin, kehoon ja käsiin sekä päähän muutoin, mutta nenän tienoille makuuhuoneen viileä ilme tekee hyvää.

<> Keholle ja sielulle ja myös unelle on mitä ilmeisimmin hyväksi, jos unirytmimme on pitkällä tähtäyksellä säännöllinen. Hyvä lähtökohta on, että nukkumanmenon aika on mahdollisimman usein sama. Jos kaikki menee hyvin, heräämisaika on automaattisesti suurin piirtein jokseenkin sama. Jos illalla menee nukkumaan väsyneenä ja aamulla herää virkeänä, kaikki on hyvin. Jos aamulla herää väsyneenä, pitää mietiskellä ja ideoida, millä keinoin pääsisi virkeän heräämisen uralle. Menestystä!

OTTEITA TULEVASTA SOTAKIRJASTA

Vajaa pari vuotta sitten kirjoitin blogissani Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi ystävästäni, sotaveteraani Olavi Hätösestä. Hän piti aikoinaan sotaan osallistuessaan päivittäistä, yksityiskohtaista päiväkirjaa. Tarkoitukseni on tehdä valmiiksi Olavin kanssa kuluvana vuonna yhteistyössä kirja, jossa Olavin päiväkirjamerkintöjen perusteella lukijat saavat todella konkreettista tietoa siitä, mitä sota on.


Aluksi esitän taustatietoa kirjan varsinaisiin tapahtumiin. Jatkan tämänkertaisesta osiosta sitten kuukausittain tekstiä - ensin lisää taustatietoa ja sitten tietoja sodankäynnistä. Ensin muutama sana Olavista ja hänen synnyinpitäjästään sekä hetkistä ennen evakkoon lähtöä:
Vilho Olavi Hätönen on syntynyt 20.1.1922 Karjalan kannaksella, Heinjoen kunnan Ristseppälän kylässä. Siellä hän myös kasvoi lapsuutensa ensimmäiset vuodet. Kansakoulun Olavi kävi naapurikunnassa Äyräpäässä. Olavin kuva, jonka Pirkkalainen-lehden päätoimitaja Antti Jokinen otti Olavin täyttäessä 95 vuotta 20.1.2017:

Olavilla on kuvassa kädessään Karjalan kartta. Seuraavassa on kartta Olavin synnyinpitäjästä, Heinjoesta, jossa siis Olavi syntyi Ristseppälän kylässä.

 

Olavi kertoo:

ENNEN EVAKKOON LÄHTÖÄ

- Olin itse näkemässä, kun kuuluisa lentäjä-ässä, kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, lentomestari Ilmari Juutilainen ampui Heinjoen kirkonkylän yllä alas viisi Neuvostoliiton pommikonetta kuudessa minuutissa.
- Helmikuussa 1940 olin yksin lehmien kanssa kotona. Oli rankkoja ilmapommituksia; pihalle osui, minuun ei. Desanttejakin pudotettiin lähistölle.
- Sitten olin voita kirnumassa, kun sotilas tuli ja käski lähteä pois. Se oli hätäinen lähtö. Voi jäi kirnuun.
- Harmittaa vieläkin, että voi jäi kirnuun. Eihän niin kiire olisi ollut. Mutta eipä sitä nuori mies, poikanen, silloin ymmärtänyt. Lehmät jäivät paikoilleen. Yksi lehmä poiki. Jokseenkin kaikki omaisuus, myös pitovaatteet ja petivaatteet, jäivät Heinjoen kotiin.
- Valjastin hevosen ja jätin kodin taakseni. Pakkasta oli yli 40 astetta. Pakkasen lisäksi olivat myös hanget korkeat nietokset.

EVAKKOMATKA JA SEN JÄLKEINEN AIKA

Evakkomatka alkoi helmikuussa 1940, kun Summa murtui. Olavi Hätönen ajoi hevosella satojen kilometrien matkan Karjalasta Salon lähelle Perniöön.

- Vastaanotto ei ollut hääppöinen. Haukkuivat minua ryssäksi, ja kirosivat sitä, miksi sinne tulin.

Jonkin aikaa myöhemmin matka jatkui Perniöstä Hauhon Eteläisten kylään.

SOTAAN LÄHTÖ

Hauholta Olaville tuli lähtö sotaan. Ensin hän meni syyskuussa 1941 Riihimäelle suorittamaan asepalvelusta. Ensimmäiseksi piti ostaa oma karvalakki ja oma reppu. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen 19-vuotiaalle jalkaväkimies Olavi Hätöselle tuli määräys sotaan lähdöstä Laatokan varmistukseen Syvärin kaupunkiin.

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta tammikuulta 2002:

pe 17.1.

Hain Mairen kotiin kahden päivän intervallihoidosta. Omat oppituntini olivat todella vaikeita. Suoraan sanottuna: järkeni alkaa jäätyä. Yksi oppimistehtävä, jota olen teettänyt satoja kertoja, ei auennut minulle. Annoin sen kotitehtäväksi mietiskeltäväksi sekä opiskelijoille että itselleni. Mairellakin oli todella vaikeaa. Koskaan ennen en ole nähnyt hänen silmissään pelkoa. Nyt näin. Sekä Kustaankartanossa, sieltä lähtiessämme, että kotona hänellä oli katseessaan pelkoa ja hämmennystä. Kävely on tullut todella hankalaksi. Takanoja-asento on entisestään huomattavasti pahentunut; kävelytin häntä lähes väkisin. Vaikka vaipanvaihto vielä onnistuikin kohtuullisesti, on minulle vahva tunne, että meidän aikamme on vähissä. Haluaisin hoitaa Mairen kotona loppuun asti. Vaistoni sanoo, ettei aikaa inhimillisesti ottaen ole paljoa jäljellä. En uskalla sitä lapsille sanoa. Siitä ei olisi kai mitään hyötyä. Maallikkona ja väsyneenä saatan silti vaistota väärin. Yhtä kaikki: olen murheellinen. Vein eilen illalla Perttu Tapion kanssa kirjoittamani kirjasen Pertulle. Juttelimme pari minuuttia. Petu vaistosi tilanteen. ”Luopumista, luopumista, Kalevi”, sanoi hän.

 

ma 28.1.

Maire oli tänään runsaat kolme tuntia Kustaankartanon hyvien ihmisten hoivissa. Minulla oli liike-elämän asiantuntijoiden vierailu töissä. Lähtö oli tuskallista. Mairen vatsa ei kestä virtsatietuleh­duksen edellyttämää lääkekuuria, vaan on ripulilla. Sain hänet pestyksi, mutta siihen meni niin paljon aikaa, että aamuväsy­mykseeni ja kaikkinaiseen yhteiseen hitauteemme lisättynä, olin paikalla liian myöhään. Tosin en ollut myöhässä, mutta viime tipassa eli viimeisenä, joka oli noloa. Kaiken lisäksi Kustaa­nkartanon väki joutui heti töihin. Mairen vatsa oli toiminut uudelleen. Hajusta hoksasin tilanteen heti perille päästyämme. Muuta en kuitenkaan voinut kuin pahoitella.

Eilen en ollut iltapäivän aikana tilanteen tasalla. Maire pääsi syömään yhden tulppaanin kukkasen. Muutama päivä sitten ollessamme vaippaa vaihtamassa – minun hakiessani puhdasta vaippaa – hän oli päässyt syömään ison palan Palmolive-saippuasta. Kun annoin aamulääkettä, saippuaa oli kai suussa jäljellä. Tuli jonkinlainen jälkireaktio; ehkä Mairen suuta poltti kovasti. Ainakin hän valitti äänekkäästi. Suupielikin meni koko päiväksi vinoon niin, että hän oli aivan vieraan näköinen. En tiedä, olisiko ollut jonkinlainen halvaus, jonka seurauksena suu meni vinoon. Ei se kuitenkaan jäänyt pysyväksi. Aamupäivällä tuli myös tavallista isompi ”vavistuskohtaus”. Maire hätkähti kovin, huusi kammottavasti, ja hänen kädessään ollut lehti lensi kaaressa lattialle.

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 16 jakeet 28 ja 29:

Juonittelija rakentaa riitaa,

panettelija erottaa ystävykset.

Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan,

johdattaa hänetkin turmion tielle.

Luvun 17 jae 1:

Parempi leipäkannikka ja rauha

kuin juhlapidot ja riita.

 

 

KANSAN SUUSTA:

Älä sorra sorrettua äläkä murra murrettua.

Parempi karvas totuus kuin makea valhe.

Mies se on isäntä talossa vaikka penkin alla.

 

(Pikkupoikana kuulemani ohjeistus autoa peruuttaneelle:)

Anna tulla vaan, peruuta, peruuta, - - - pakita, pakita, pakita!

... Hyvä oo, ojas oo!

Kuka talven kylmyyren muistaa,

ei se suven kuumuut moiti. (Somerniemi)

 

KALENTERIASIAA TAMMIKUULTA

TAMMIKUU - "TONNIN" KUU

Tammikuu voi olla esimerkiksi tipaton, muruton, rahaton... ton, ton, ton. Kyllä on täynnä "tonneja", ei siis kukkaro eikä tili, vaan tammikuu.

Tipaton tarkoittaa toteutuessaan sitä, että  maksa ilmeisesti spelar viel ja alkoholiriippuvuus ei ole toivoton. Muruton tammikuu merkitsee sitä, että joulusyömiset on hoidettu ja vuorossa on tilojen kiputus eli kilojen tiputus alaspäin. Rahaton on merkki siitä, että joulu on vaatinut veronsa. Ja suu pitää laittaa säkkiä myöden, kun päälle kaatuvat lehtitilausten maksut, jäsenmaksut, joulukuun velaksi ostot sun muut.

LIPUTUSPÄIVIÄ,

sen paremmin virallisia kuin suositeltujakaan eli vakiintuneitakaan liputuspäiviä, ei ole lainkaan tammikuussa 2019.

YK:n TAPAHTUMAT

Tammikuussa 2019 ei ole YK:n erityistapahtumia Suomessa. Sen sijaan vuosi 2019 on YK:ssa erityisvuosi. Vuonna 2019 vietetään YK:n ALKUPERÄISKANSOJEN KIELTEN VUOTTA. Suomea tämä koskee saamenkielen osalta. Käsittääkseni Suomi ei valtiona ole saamelaisiin suhtautumisessaan vuosien saatossa ollut mikään malliksi kelpaava valtio maailmassa. Surullista.

Toisaalta kritisointi on helppoa, asioiden toteutus voi olla hyvinkin vaikeaa. Alkuperäiskansojen kielten vuonna Suomessa pitää huomioida saamen kieli. Mutta niitä onkin pohjoisessa yhdeksän, joista Suomessa puhutaan kolmea: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Ei ole helppoa kenelläkään, ei valtiolla eikä ihmisillä.

TÄYDELLINEN KUUNPIMENNYS

estää täysikuun näkemisen maanantaina 21.1. 2019 aamuvarhaisesta kello 4.36 alkaen.

Pimennyksen kesto on 5 tuntia 12 minuuttia. Täydellinen vaihe kestää tunnin ja kaksi minuuttia. Pimennys näkyy lähes kokonaan koko Suomessa. Vain etelässä pimennyksen loppuvaihe jää näkymättä kuun laskemisen takia, mutta täydellinen vaihe näkyy sielläkin hyvin. Pimennyksen näkemisen edellytyksenä on taaskin se, että pilvettömyys sen sallii.

Ursan keskustelusivulta sain hyvän neuvon. Sen mukaan pimennyksen nähdäkseen kannattaa katsoa läntiselle taivaalle auringonlaskun suuntaan. Siellä kuu näkyy aika matalalla. Siis näkyy, mikäli pilvet eivät ole esteenä.

(Lähde: Tähtitieteellinen yhdistys Ursan sivut (www.ursa.fi), erityisesti Matti Helinin blogiteksti.)

KIRKKOVUODEN TAMMIKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-SIVUSTON MUKAAN

(Asiasisältöä muuttamattas tekstiä tyylitellyt Kalevi. "Tyylittely" on yleisimmin oman, maallikon arkielämän näkemyksen mukaan tuomista laajennuksina teologisiin oppeihin):

ti 1.1.2019 Uudenvuodenpäivä

joulujakso, jouluaika

Keskeistä: Jeesuksen nimi:

Uudenvuoden päivä on viikon päässä Jeesuksen syntymästä. Kuvaus Jeesuksen elämästä on ehtinyt ympärileikkaukseen ja nimen antoon asti. Teksteissä puhutaan Jeesuksen nimen merkityksestä. Suomeksi Jeesus-nimi merkitsee "Herra on apu, Herra pelastaa". Kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä pysähtyä miettimään, mille asioille haluamme antaa aikaa ja painoarvoa omassa elämässämme. Elämä on ihmeellinen asia ja se sisältää jatkuvasti ilmiöitä, tapahtumia ja asioita, joita emme ymmärrä. Viisaat kuitenkin sanovat, ettei elämä olekaan ymmärtämistä varten, vaan elämistä varten.

su 6.1.2019 Loppiainen (eli Epifania)

joulujakso, loppiaisaika

Keskeistä: Jeesus, maailman valo:

Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä. He tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Idän tietäjät -nimitys kertoo, että kyse oli vieraiden kansojen edustajista. Kertomus vienee ajatukset lähetystehtävään ja siihen, että Kristuksesta on kerrottava kaikille maailman kansoille. Näin kirkko tekee työtä senkin eteen, että joulun sanoma kuuluisi ihan kaikille. (Lähde www.evl.fi)

(Täydennystä loppiaiseen Wikipedian mukaan: Ortodoksisessa kirkossa loppiainen, teofania, on Vapahtajan kasteen juhla. Raamatun mukaan Jumala ilmestyi kolmiyhteisenä Jeesuksen kasteen yhteydessä. Silloin Jeesusta kastettaessa (Poika) taivaasta kuului ääni: "Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt" (Isä) ja Pyhä Henki ilmestyi kyyhkysen muodossa. Nimi epifania tarkoittaa valon juhlaa. Kysymys on uskon ja tiedon valkeuden antamisesta ihmisille. Wikipedian mukaan sanana edellä mainittu teofania-sana merkitsee ilmestymis- tai valaistumiskokemusta, äkillistä syvällistä oivallusta.

Loppiainen päättää joulun pyhäpäivät. Loppiaista nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Nykyisin loppiainen on vuosittain aina tammikuun 6. päivä. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973 - 1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta. Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa.

Luterilaisessa, katolisessa ja anglikaanisissa kirkoissa sekä muissa läntisissä kirkkokunnissa, jotka noudattavat kirkkovuoden kalenteria, loppiaista vietetään itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä. Monissa maissa sitä nimitetäänkin kolmen kuninkaan juhlaksi.)