Heleää heinäkuuta itse kullekin kesäsäädylle!

Maanantai 1.7.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

OMAISHOITAJAN KERMAKAKUN RESEPTI

Ripaus lapsenkasvattajaa aikuismaisessa hengessä

Melkoinen määrä aikuiskasvattajaa

sekoitettuna runsaalla ymmärryksellä siitä,

että inhimillinen toiminta ja elämä on

- eikö olekin ihmeellistä! - inhimillistä.

Aimo annos itsekasvatusta

Pontevan vahva puudutuspiikki

itsesyytösten estämiseksi

ja toinen mokoma itsesäälin kurissapitoon.

Isohko loraus tietoista itsesuggestiota

myönteisen asenteen esille saamiseen.

Sopivassa suhteessa, sopivissa tilanteissa

periksiantoa ja tiukkuutta.

Sekoitetaan mukaan omaishoitajuus ja huoltajuus.

Sekoitussuhde: mutu-periaatteella.

Ajoitus ja annostus: kaiken kattavaa

rahi-menetelmää soveltaen ravistellaan hihasta.

Och socker i botten: Runsaana kuorrutuksena

loihditaan kaiken päälle

Rakkauden kaiken se uskoo, voittaa, toivoo ja kestää

-loimi - lempeä ja lämpöinen.

Ja vastaanotetaan vastaavanlainen omakin loimi.

Koko komeus nautitaan nykyhetkessä tulevaisuutta murehtimatta.

JK: Mistä se rakkauden loimi syntyy?

Jos siihen vastaisin, hurskastelisin, teoretisoisin.

Ihan hiukan haluan hurskastella:

Se syntyy toinen toisensa arvostamisesta,

ja myönteisestä tsemppimielestä

eli epätäydellisyyden hyväksymisestä

- ja pilkkeestä silmäkulmassa.

Kalevi  S

 

 

RUNOILOA

KAARLO SARKIA (1902 - 1945)

Älä elämää pelkää


Älä elämää pelkää, 
älä sen kauneutta kiellä. 
Suo sen tupaasi tulla 
tai jos liettä ei sulla, 
sitä vastaan käy tiellä, 
älä käännä sille selkää. 
Älä haudoille elämää lymyyn kulje: 
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.


Kuin lintu lennä, 
älä viipyen menneen rauniolla 
nykyhetkeä häädä. 
Suo jääneen jäädä, 
suo olleen haudassa olla, 
tulevaa koe vastaan mennä. 
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: 
On kuoleman portti aina avoin.


Älä koskaan sano: 
"Tämä on iäti minun." 
Elon maljasta juovu, 
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. 
On maailman rikkaus sinun, 
kun mitään et omakses ano. 
Elä pelotta varassa yhden kortin: 
Näet aina avoinna kuoleman portin.

 

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta:

heinäkuussa 2003

Kalevilta                                                              LÄHETE

                                                                             (heinäkuun alussa 2003) 

 

Dear Arja and her band – kaikki te superhyvät!

Ohessa tulee Maire. Antibioottikuuri taisi loppua tämän aamui­seen annokseen. Kuumetta ei enää kotona ole ollut. Jalka­pohjia/kantapäitä olen hellinyt parhaan taitoni mukaan. Nielemi­nen on tullut vaikeammaksi. Tai oikeastaan hitaammaksi ja pienissä annoksissa tapahtuvaksi. Entistä pidempää pinnaa tarvitaan – koettakaa kestää! Lauantaista lähtien on myös ollut jonkin verran hätkähdyksiä. En tähän hätään löydä sairaalan paperia, mutta katsottehan, oliko siellä vielä pyyntö epilepsia­lääkkeen annostuksen tarkistamisesta uudelleen. Silmätulehdus on kai hiukan parempi; lääkkeen laitto ei aina ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiitos, jos Maire pääsee suihkuun. Meikkipussissa on hänen oma shampoonsa.

Kiitos Teille kaikille taas enemmän kuin sanat riittävät kertomaan

Terveisin

Kalevi

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

 

Kalevilta                                                             LÄHETE

                                                                            17.7.2003 

Rakkaat F1-Ihmiset!

Anteeksi, että jouduin Ruotsin lapsen vierailun johdosta siirtämään intervallihoitojaksoa yhden päivän aikaisemmin sovittua myöhäisemmäksi. Mikäli huoneen käyttö edellyttää, haen Mairen jo tiistaina; muutoin keskiviikkoillalla. Kännykkäni numero: 040 5603064.

Mairen jalat (makuuhaavat) ovat kohtuullisessa kunnossa. Kiitos paljon saamistani hoito-ohjeista.

Tenox ei mielestäni tehoa, merkillistä kyllä. Maire nukkuu huonosti sen kanssa. Annoin viime yöksi (pyydän anteeksi menettelyäni, jos on pyytämistä) yhden 5 mg:n Insominin. Maire nukkui kuin tukki. Tosin olimme ennen nukkumaanmenoa eilen illalla suihkussa, joten silläkin voi olla väsyttävä vaikutus.

Juomisessa on ollut nielemisvaikeutta aikaisempaa enemmän. Kuuman ilman aiheuttama väsymys lienee osasyy. Kun neste jää suuhun, parhaiten tilanne on lauennut, kun olen laittanut Mairen sänkyyn lepäämään. Muita konstejani ovat olleet se, että annan vain varsin hiukan kerrallaan nestettä suuhun ja tarkistan, että edellinen on varmasti nielaistu ennen kuin annan uutta, ettei tule suu täyteen. Myös olen tehnyt niin, etten ole antanut pelkästään nestettä, vaan ensin jotakin pientä syötävää, jolloin nielemisreflek­si on ”jäänyt päälle” nesteen antamisen alkaessa. Koettakaa kestää. Nyt, kun on kuuma, meidän kaikkien pinnaa pitäisi voida venyttää entisestään.

Suojelusta, kestävyyttä, siunausta, kaikkea hyvää toivoo

Kalevi

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

  

Kalevilta                                                          LÄHETE

                                                                        30.7.2003

 Tiinalle ja Helille

Ohessa tulee Maire. Haen hänet kotiin huomenna, torstaina noin kello 20. Mairea ei silloin tarvitse laittaa yökuntoon, kunhan vaippa kestäisi kello 21.15:een, jolloin aloitamme yövalmistelut vaipanvaihtoineen. Kiitos.

Suihkussa ei tarvitse käydä, mutta siltä varalta, että ehditte ja voitte käydä, ohessa on mukana Mairen oma shampoo.

Marevan pitäisi antaa kello 16-17 tänään ja huomenna.

Fragmin pitäisi pistää navan alapuolelle tänään kello 22 ja huomenna kello 10.

Makuuhaavan alkuja olen hoitanut parhaan kykyni mukaan. Nieleminen on helpottunut. Silti juominen kannattanee yleensä aloittaa esimerkiksi jugurtilla, jolloin nielemisrefleksi löytää uomansa mehun, kahvin tms. juomiseen. Tarkkaan täytyy seurata, että nielaisu on tapahtunut ennen kuin antaa uutta juomaa. Koettakaa kestää. Ja kuten muistattekin: kahvissa Maire käyttää sokeria plus kermaa ja hänen lempparijuomansa on piimä.

Yöksi en ole laittanut yöpukua kuumuuden takia.

Kiitos, jos hiukan käytätte Mairen omaa pyörätuolia, koska tarvitsemme sitä arkielämässämme. Näin hän voisi ehkä oppia uudelleen pitämään jalkoja ylhäällä – treenausta sekin. Kiitos, jos voitte käyttää hänen omaa, sinistä tuoliaan. Ehkä se voisi olla yön yli hänen omassa huoneessaan, jos mahtuu, niin ei sekoitu muihin pyöriin. Koettakaa kestää sen kanssa; kaupungin ihminen hakee energisesti siihen jalkatukia – toivottavasti löytää.

Koettakaa minua ymmärtää. Olen Teille kiitollinen.

Ystävällisin terveisin

Kalevi

....................................................................................................................................


PAPPA PAKINOI

AJANKULUSTA JA VIRHEENSIETOKYVYSTÄ

Pappa mietti, mistä lempiaiheestaan kirjoittaisi. Päätin heittää kolikolla, kirjoitanko ajankulusta vai huonosta muistista. Sitten hoksasin, että kolikko on unohdettava, koska lempiaiheita ovat myös rikkaus, rakkaus ja kielikukkaset. Vaikka olisi ottanut kruunan ja klaavan lisäksi käyttöön vaihtoehdon ”jää kantillensa”, aihevalinta olisi jäänyt kolikkoa käyttämällä tekemättä. Niinpä pappa päätti kirjoittaa niitänäitä ja jättää lukijan tehtäväksi lopuksi määrittää, mikä oli papan pakinan aihe. Vahvistakoon poikkeus säännön. Yleensä pappa on kyllä sitä mieltä, että kaikessa teke­misessä pitää olla vahvasti tavoitteisuutta. Vähän yleisemmin sanottuna päästään ylevämpiinkin ilmaisuihin. Ihmisellä pitää olla haaveita. Tavoitteet ovat haaveitten pikkusisaruksia. Tavoitteita­han sanotaan aikataulutetuiksi haaveiksi. Rakas lukija: ei muuta kuin haaveilemaan ja tavoittelemaan. Lycka till!

 

Pappa ehdottaa tosissaan, että ajankulkua kuvattaessa kouluissa lopetetaan piirtämästä aika-akseleita. Piirrettäköön afrikkalaiseen tapaan aikakehä: aikaa tulee aina lisää. Ihmeteltävän moni asia elämässä kulkee kehässä, jopa kirjoitustaitokin. Aleksi on koulun ensimmäisellä luokalla ja oppii kovaa vauhtia kirjoitustaitoa. Papalla alkaa pian tylsistymisvaihe. Kirjoitusvirheitä on alkanut jossakin määrin esiintyä. Sitten lienee odotettavissa kirjoittamisen taidon unohtuminen. Ja varmaan muutakin lystiä kehän umpeutu­misen lähestyessä.

 

Rakkauteen, kuten kaikkeen elämään, kuuluu anteeksianto eli virheiden ymmärtäminen. Eräs verovirkailija harjoitteli virheensietokykyä. Hän lähetti verovelvolliselle ilmoituksen, että veroa korotetaan viidellä prosentilla. Syynä oli veroilmoituksen alle­kirjoitus: Muna Rupinen. Verovirkailija oli virheensietokykyharjoi­tuksessaan menestyksekäs. Hän ei määrännytkään veronkoro­tusta, kun verovelvollisalamainen osoittautui seniori-ikään ehti­neeksi Miina Riipiseksi. Nöyränä ihmisenä Miina Riipinen pyysi anteeksi allekirjoitukseen tullutta hajamielisyysvirhettään.

 

Papan seniiloitumiseen liittyy muun ohessa tarve erakoitua. Era­koitumisessa on se hyvä puoli, että taho, jonka kanssa on useim­min tekemisissä, on erittäin virheensietokykyinen. Esimerkiksi viimeksi pappa lopetti rukouksensa sanoin: ”Tapahtukoon kuiten­kin minun tahtoni, ei Sinun.” Oikeustieteestä on papan mieleen jäänyt, että tahdonilmaisu sitoo siitä hetkestä lähtien, jolloin vastapuoli saa siitä tiedon. Siis tehty, mikä tehty. Oli vain luotetta­va vastapuolen virheensietokykyyn. Enhän pahasti vääristele, jos sanon, että kaikki loppuu aikanaan, virheensieto-kykynsä ei milloinkaan. Taitaa Taivaan Isä muuten ohittaa rikkaudessaan parhaatkin optioeuronäärit ja miljonäärit. Näin on, jos ”kun antaa, niin saa” ja ”learning by doing” -periaatteet pitävät paikkansa. Paljon on miljoonien vuosien kuluessa annettu anteeksi. Kyllä mestari on todellakin Mestari.

TARINA

Hyvän ystäväni Siirin isänpuoleiset isovanhemmat on haudattu luovutetulle alueelle Karjalaan. Hän kävi viime Karjalan matkallaan isovanhempiensa haudalla. Retkeläisten bussissa Siiri kertoi aikovansa viedä isovanhempiensa haudalle ruusuja. Kokeneemmat Karjalan matkaajat neuvoivat, ettei sinne kannata viedä ruusuja, koska ne siirtyvät tuotapikaa parempiin käsiin.

Siiri meni haudalle. Ruusut hän jätti viemättä saamansa neuvon mukaisesti. Sen sijaan hänellä oli mukanaan paperia ja kynä. Hän kirjoitti isovanhemmilleen kirjeen, jossa kertoi olevansa heidän lapsenlapsensa Siiri. Hän kertoi olevansa isovanhempiensa haudalla tervehdyskäynnillä ja toivotti vanhempiensa sieluille kokosydämisesti rauhaa. Sitten hän laittoi haudalle sievästi kaivamaansa koloon kirjeensä ja peitti sen hiekalla.

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Tulipä hiljan mieleeni, että lapsuudessani aikuiset ottivat kunnolliseen uneen päästäkseen lääkkeeksi valeriaanaa. Kävinpä heti apteekissa. Apteekin hyllyllä oli kuin olikin monta eri valeriaanaa sisältävää lääkettä. Kokeilin yhtä. Ei auttanut uneni parantamiseen. Kokeilin toista. Se auttoi selvästi. Ensimmäisen kuurin jälkeen kävi niin, että tuo Sedonium-niminen lääke oli apteekkini mukaan loppunut kokonaan Suomen markkinoilta.

Tehdas lupasi lääkkeen tulevaksi viime helmikuun lopuksi. Ei tullut helmikuussa. Sitten piti tulla maaliskuussa. Ei tullut. Sitten piti tulla huhtikuussa. Ei tullut tuotetta apteekkeihin. Keskustelin asiasta oman apteekkarini kanssa. Hän kertoi Suomen olevan niin pieni markkina-alue, että olemme toimitusten saajien häntäpäässä. - Vihdoin viime toukokuun lopussa lääkettä saatiin Suomenkin markkinoille. Hoksasin valmistavan tehtaan olevan Orion. Ihme, että tehdas toimitti ensin ulkomaille ja sitten petti lupauksiaan, ennen kuin toimitti lääkettä kotimarkkinoille.

Pettymykseni oli kuitenkin suuri, koska ensimmäinen hyvä kokemus Sedoniumista ei toistunutkaan. Kokemukset lääkkeiden sopivuudesta lienevät hyvin erilaisia eri ihmisillä. Toisaalta lyhyt kokeiluaika ei kertone koko totuutta. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Mitä ilmeisimmin tuota onnistunutta lääkkeen kokeilujaksoa edeltävät päiväni olivat olleet ylityöllistettyjä, enpä muista. Näin ollen hyvä uni ei toteutunutkaan lääkkeen johdosta, vaan siitä huolimatta.

Sedonium on kasvirohdosvalmiste. Yliopistoapteekin verkkosivuston mukaan  "Sedoniumin vaikuttava aine on valeriaana eli rohtovirmajuuri. Sitä käytetään tilapäisiin lieviin jännitystiloihin sekä tilapäisiin unensaantivaikeuksiin. Alle 12-vuotiaille ja pitkäaikaiseen käyttöön vain lääkärin ohjeen mukaan."

Huomattakoon sekin, että mitä ilmeisimmin valeriaana ja verenohennuslääkkeet, esimerkiksi Marevan, eivät sovi yhteen.

 Valeriaanaa sisältävissä pakkauksissa lienee yleisesti ilmaisu, jonka mukaan valeriaana on tarkoitettu nukahtamisvaikeuksiin. Apteekin hyllyltä saatavissa oleva unihormonilääkekin, melatoniini, on nukahtamista helpottava vaihtoehto.

Minulla ei ole unensaantivaikeuksia, vaan töiden kasaantumisesta johtuvan stressin aiheuttamia ennenaikaisia heräämisiä. (Tosiasiassa en osaa elää niin kuin se hiljan kertomani parkanolainen luutamyyjä. Hänhän sanoi: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee."

Univaikeuksia kokevan on tärkeää tiedostaa, onko hänen univaikeuksissaan kysymys nukahtamishäiriöstä vai unihäiriöstä. Nukahtamishäiriöön saa apua apteekin hyllyltä. Univaikaudet ovat lääkäriasia. Ken lääkkeitä haluaa välttää, sanokoon itselleen, että melatoniini ei ole minulle lääke. Melatoniini on luontainen unihormoni. Seniori-iässä käpyrauhasen melatoniini vähenee sitä enemmän, mitä enemmän ikä tulee. Unilääkkeeksi - ei siis nukahtamiseen - tarkoitettua melatoniinia saa lääkärin määräyksen perusteella. Se on siis reseptilääke. - Toivon ja toivotan hyvää unta ja hyviä unia itse kullekin lukijalleni. Kuten olen ennen todennut, unien näkeminen tekee psyykelle hyvää. Melatoniini ei unien näkemistä estä.  Sen sijaan ainakin osa unilääkkeistä voi tuon ihmeellisen ilmiön, siis unien näkemisen, estää.

Jatkan nyt kesken jäävää unihäiriötekstiä lähipäivinä:

10.7.2019:

On taas ilmoja pidellyt, voisi rakkaassa Suomessamme sanoa 365 päivänä vuodessa. Palelin hiukan viime yönä. Vuosi sitten tilanne lienee ollut päinvastainen. Joka tapauksessa hyvä uni edellyttää mieluummin viileähköä lämpöä kuin kovin kuumaa. Liian kylmähän hoituu pois lämpöä säätelemällä. Toki liian kuumakin synnyttänee itse kussakin omat ideansa ja konstinsa.

Viimeksi kirjoitin yhdenjaksoista nukkumista helpottavasta melatoniinista. Kuten mainitsin, nukahtamiseen löytyy apteekin hyllyltä melatoniinivalmisteita ilman reseptiä. Ihan varma en ole, miten helposti lääkäreiltä saa nukkumiseen tarvittavaa melatoniinia. Ainakin seniorit saanevat helposti. Näin oletan, koska senioreilla käpyrauhasen luontainen unihormoni, melatoniini, vähenee ja voinee loppua jokseenkin kokonaankin. Siksi tuo luontainen hormoni on ihan viisasta ottaa purkista.

Seniorin toinen riesa on muistin heikkeneminen. Niin käy helposti stressitilassa. Unettomuus on yksi stressin synnyttämisen ja muistin huononemisen syy. Ja vaikka vanhan sanonnan mukaan onkin todella hyvä asia, ettei ihan kaikkea muista, kyllä unettomuuden aiheuttamaa stressiä kannattaa karkottaa puuttuvan unihormonin lisäämisellä. Vaikkei lääkäriltä välitettäväksi saamani terveiset ehkä eivät vaikuta, ne terveiset silti. Terveiset on tarkoitettu heille, jotka sanovat lääkkeille erityisen mieluusti ei.

Tässä uneen erikoistuneen lääkärin terveiset: Lääkärin määräämä melatoniini-resepti ei ole varsinaista lääkettä, vaan puuttuvan luontaisen unihormonin, melatoniinin, lisäysannos.

Olinpa unohtanut kolme vuosikymmentä sitten saamani melatoniinilääkkeen nimen. Lääkäri kysyi, oliko se circadin. Oli se. (Äännetään: sirkadin.) Se auttoi kolme vuosikymmentä sitten, kun Maire-vaimon alzheimer aiheutti elämänmuutoksen ja stressiä. Nyt on nyt: on valtava tekemättömien askareiden vuori mieltä painamassa. Eipä töitä olisi liikaa, mutta en nuorena tiennyt, mitä elämä on seniorina. Se on muun ohessa ainakin hidastumista. Asiat eivät enää sujukaan suitsaitsukkelaan! Tietyt kyllä-sanat eivät nuorempana sanottuna näytä kovin hyviltä, kun niitä iäkkäänä tarkkailee.

Yksi stressin ja tekemättömien askareiden aiheuttaman painolastin helpotuksen tuoja on riittävä uni. Jos sitä ei ole, hitaus ja unohtelu merkitsevät stressiä. Eihän se heti poistu. Ainakin järjen mukaan se vähenee ajan kuluessa, jos univaje poistuu.

Sain siis circadin-melatoniinista aika pian parannusta uneen. Uni ei katkea muutaman tunnin jälkeen. Jos se katkeaa, kuten wc-käyntikin voi sen katkaista, saan uudelleen unen päästä kiinni. Aikaisemmin heräsin täysiun valveille niin, ettei uni tullut tuntikausiin.

Kaikki on yksilöllistä. Oma kokemukseni circadinista on ollut myönteinen. Olen surullinen, jos olen antanut liian suuren toivon. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Mutta pettymys tietenkin luo toivottomuutta. Toivon, että koet tarvittaessa unen suhteen toivon täyttymyksen. Yst. terv. Kalevi

JK Omassa apteekissani circadin-investointi merkitsi runsaa yhden euron kulua yhtä yötä kohden. K.

LAINASANOJA

1.

Kauppalehden 3Sivun tyttö 12.6.2019:

"Ydinvoimalan työntekijältä kysyttiin: 

- Kadutko mitään?   - Uraani."

2.

Helsingin Sanomien mukana tuli kesäkuun puolenvälin jälkeen MEDIAPLANETIN tuottama erikoisjulkaisu KANSANTERVEYS.FI. Siinä oli muun muassa juttu näyttelijä Seela Sellasta. Jutun otsikkona olivat Seela Sellan sanat "Anna eletyn elämän näkyä". - Seuraavassa on pari otetta jutusta:

Sellan mukaan aito nauru, uteliaisuus ja empatia ovat ovi onnelliseen ja täyteen elämään.

Sella analysoi näyttelijä-sanaa. Hän nimittäin ei haluaisi kutsua itseään näyttelijäksi. Siinä sanassa on hänen mielestään hiukan negatiivinen sävy suomen kielessä.  "Se tuo mieleeni, että lavalla näyttelisin jotakin muuta kuin olen, ikään kuin teeskentelisin." Eräissä muissa kielissä samaa tavoitteleva sana ilmaisee tekemisen meininkiä, pelaamista ja aktiivista tekemistä.

------

"Rakastetun näyttelijän huokuvat pitkän ja kokemuksiltaan rikkaan elämän tuomaa viisautta sanoessaan, että vaikka elämä olisi tuonut karikkoja ja vastoinkäymisiä, silti pitäisi yrittää löytää kyky aitoon nauruun. Vanhuudessa pitää antaa eletyn elämän ja kokemusten näkyä, mutta tilaa katkeruudelle."

------

"Kun nauru tulee sisältä, se näkyy ilona ja onnena kasvoilla ja säteilee niitä myös muille." 

 

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 20

jae 1: Viinissä on rehentely, oluessa rettelö,
päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.

3: Kunnia sille, joka riitansa sopii,
hullu purkaa vihansa julki.

14: "Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja,
tekee kaupat ja hykertelee käsiään.

 


SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Eihän tässä olla jäniksen selässä.

(Sanontaa käytetään silloin, kun ei ole kiirettä. Esimerkiksi henkilöiden parityöskentelyssä toinen koettaa tehdä työtä hyvin nopeasti, jolloin toinen saattaa rauhoittaa kaveriaan noilla sanoilla. - Esimerkiksi joku koiranomistaja on saattanut joskus koiransa kanssa tai kuka tahansa yksinkin kulkiessaan pelästyttää jäniksen. Jänis kyllä pakenee niin, että hippulat vinkuu.)

Saunassa kaikki ovat yhdenvertaisia.

Hiki laiskan syödessä, kylmä työtä tehdessä.

Työteliäällä on työläintä ollessaan jouten.

HEINÄKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Vakiintunut liputuspäivä: lauantai 6.7. Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä 

Sisäministeriön suosittelemat liputuspäivät: keskiviikko 10.7. Helene Schjerfbeckin ja Suomen kuvataiteen päivä 

keskiviikko 17.7. Juhlaliputus: 100 vuotta vuoden 1919 hallitusmuodon vahvistamisesta ja voimaantulosta 

 


 

YK;n TEEMAPÄIVIÄ

lauantai 6.7. (heinäkuun ensimmäinen lauantai) Osuustoiminnan päivä           

torstai 11.7. Maailman väestöpäivä

torstai 18.7. Kansainvälinen Nelson Mandela –päivä

sunnuntai 28.7. Maailman hepatiittipäivä 

tiistai 30.7. Kansainvälinen ystävyyden päivä                                            (Tämä on kansainvälinen rakastavaisten päivä. Kansallista Ystävän päivää vietetään Suomen lisäksi useissa muissa maissa 14. helmikuuta. Kansallisena ystävänpäivänä on ystäville tapana lähettää ystävänpäiväkortteja tai muita tervehdyksiä.)

tiistai 30.7. Kansainvälinen ihmiskaupan vastainen päivä 

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

sunnuntai  7.7. Avoimet puutarhat:                                                              (Tämä on kahdeksas vuosi, kun Puutarhaliitto ja Svenska Trädgårdsförbundet järjestävät puutarhoihin ja kasveihin liittyvän valtakunnallisen teemapäivän. Ympäri maata on satoja puutarhoja, joihin odotetaan meitä kanssaihmisiä tutustumaan ja ihastelemaan puutarhakauneutta. Itseäsi lähinnä olevat vierailua odottavat puutarhat näet vaikkapa paikallislehdistä sekä osoitteesta avoimetpuutarhat.fi-osoitteesta.)

tiistai 9.7. Suomen merivoimien vuosipäivä

13.7. on ilmojen lämpimyyden kannalta todellinen keskikesän piste vanhan perinnetiedon mukaan (Kustaa Vilkuna)

lauantai 20.7. kansainvälinen shakin päivä

lauantai 27.7. Unikeonpäivä:
(Muutamilla paikkakunnilla vietetään enemmän tai vähemmän virallisia unikeonpäiviä. Naantalin kaupunki lienee unikeonpäivän viettäjistä numero yksi. Tänä armon vuonna 2019 Naantalissa heitetään Valtakunnan Viralliseksi Unikeoksi valittu henkilö mereen aamuseitsemältä, nyt jo 60. kerran.)

TÄYSIKUU keskiviikko 17.7.

Aiheeseen liittyvä kuva

HEINÄKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄT (evl.fi)

Sunnuntai 07.07.2019

4. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeisen sanoman mukaan kadonnut ja jälleen löytynyt:

Taivaan Isä etsii eksyneitä ja antaa synnit anteeksi. Hän iloitsee jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää


Sunnuntai 14.07.2019 

5.sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Armahtakaa! - Tuo kehotus kertoo, että meidän ihmisten tehtävä ei ole tuomita lähimmäisiämme. Meidän tulee armahtaa toinen toistamme ja siten edistää hyvyyden ja oikeuden toteutumista. Me saamme elää Taivaan Isän anteeksiantamuksesta.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 21.07.2019

Apostolien päivä

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Ennen oli ennen: Kauan sitten on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi kesäkuun loppupuolella. Heidät surmattiin keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa ajanlaskun alkupuolella vuonna 67. Sittemmin Pietarin ja Paavalin päivä lakkasi olemasta erillisenä pyhänä.

Nyt on nyt: Nykyisin vietetään Apostolien päivää, joka on 6. sunnuntai helluntaista. Silloin muistellaan kaikkia apostoleja.

Keskeistä: Apostolien päivänä kirkon tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslasten tehtävistä laajemminkin. Jokainen meistä ihmisistä on katsottu arvolliseksi toimimaan opetuslapsen roolissa.

Liturginen väri: punainen, neljä alttarikynttilää

Sunnuntai 28.07.2019 

7. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Rakkauden laki

Rakkauden lain mukaan kristitty luopuu jopa omista oikeuksistaan lähimmäisensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta lähimmäistensä lisäksi jopa vihamiehilleen.

(Kalevin kommentti: Keski-iässä olin tosissani sitä mieltä, ettei ihmisellä nykymaailmassa edes voi olla Raamatun tarkoittamia vihamiehiä. Vanhana miehenä minusta on tullut kai omituinen eli "liian erilainen". Sellaisilla ihmisillä lienee ollut aina minun kohtaloni: vihamiehiä on ihmeellisen paljon. Tunnustan, etten ole osannut edes pienen hitusen vertaa toimia edellä sanotun rakkaudellisen ohjeen mukaan. Etten "antaisi samalla mitalla takaisin" vihamiehilleni, pyrin pysymään kaukana heistä. Jos en osaa luoda heihin päin rakkaudellista ilmapiiriä, menettelen edes niin, ettei synny vihaan perustuvaa lihavaa riitaa.)

28.7.: Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

HEINÄKUUN 2019 KOLEHDIT (evl.fi)

Kirkkokolehtien tarkoituksista on määritetty seuraavasti:

Heinäkuussa kerättävät kolehdit menevät yleisesti seuraaviin tarkoituksiin:

sunnuntai 7.7. ja sunnuntai 14.7. : Valtakunnallisen elintarvikejakelun koordinoinnin sekä seurakuntien ruokapankkitoiminnan turvaamiseen ja tehostamiseen Kirkkopalvelut ry:n kautta. 

Apostolien päivänä sunnuntaina 28.7.: Retriittiohjaajien kouluttamiseen ja hengellisen ohjauksen tukemiseen yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja kirkollisten kouluttajien kanssa Hiljaisuuden Ystävät ry:n kautta.


TOIVON TOIVOTUS

Ällös toivoas heitä pois,

vaan kerää toivon lähteesi luoksesi.

Niin et ryhdy ilo-olon näyttelijäksi.

Kysy itseltäsi, mistä aikoinaan toivoni sain

Mietithän, mit´  nyt ovat toivon lähteesi.

Toivo voi liittyä haaveisiisi, työhösi,

harrastuksiisi, askareisiisi, ihan mihin vain.

Läheisesi tai läheistesi kanssa voitte molemminpuolisesti

antaa voimaa toisillenne.

Tapaamisten jälkeen olkoot sananne ain´:

"Kiitos, sulta voimaa ja toivoa sain!"

Kalevi

Ollos tervetullut juhannusjuhla ja koko kesäinen kuu!

Lauantai 1.6.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

TYYTYMÄTTÖMYYS ELÄMÄÄN

Usein tulee ajatelleeksi, että moni asia omassa elämässä voisi olla toisin ja nykyistä paremmin. Yhtä usein tulee ajatuksissaan vertailleeksi itseään naapurin, sukulaisen tai monen muun tutun ihmisen elämään. Toisten elämä näyttänee yleisesti omaa elämäämme paremmalta. Pettymykset elämässämme tulevat ehkä useimmiten liian isoista tavoitteista.

Tyytymättömyys elämään sisältää samankaltaisia aineksia kuin pettymys. Silloin pitäisi oikealla tavalla nöyrästi tyytyä vähempään. Tai pitäisi harrastaa itseään kohtaan reilua filunkia/vilunkia: nähdä ja kokea vähäisen saavutuksen isona tai ainakin hyvin riittävänä. Yleensä se ei liene edes itsevilunkia.

Edellä sanotut tuntemukset sisimmässämme ovat samankaltaisia kuin tuntemus siitä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, naapurin puolella. Siitä tuli mieleen vajaa 70 vuotta sitten partiossa oppimani laulu. Se konkretisoi edellä sanottua. Tässä, ole hyvä:

Istuipa kerran kirppu paitani helmalla,

jutteli ja lauloi tällä tavalla:

 - Oispahan mulla voimaa kuin suurella härjällä,

ettei tarttis aina pelata järjellä.

Istuipa kerran härkä  pellon laidalla,

jutteli ja lauloi tällä tavalla:

 - Oispahan mulla järkee kuin pienellä kirpulla,

ettei tarttis aina pelata voimalla.

RUNOILOA

Z. TOPELIUS. Suom. P.J. Hannikainen:

Kun kesä ihanainen

Taas saapui vuorostaan

Ja nurmi kukkivainen

Kun verhos kaiken maan

Niin saariin soutelimme

Tai juostiin metsihin

Ja marjaan kiiruhdimme

Kyll' lysti olikin.

ARI NIITTYLUOTO

(Aikoinaan "Vakka-Suomen pääkaupungissa" Uudessakaupungissa asunut ja sittemmin lähipitäjään Mynämäelle muuttanut runoilija:)

Paljal kallial 

Niittyluodon runokirjasta Laituril:

Suvi o ain tullu,

niinko talvine maanantaiaamu,

oornink o jämt sama,

vaik ei sitä heti hoksakka.

Suvel voi istut laituril ja katel,

katel kauas ja niin kauan kon kehta,

istut vaik vuorokautte ympäris.

Syär savuankeriast ja kirsiktomatei,

see verran ko murhettu, ete rompot put,

voisisis sitto vaik ohkasem pesti sem pruntti.

(Kalevin suomennos: murhettu = pitää huolta)

Aurink räköttä täyrelt kesäterältäs,

meri peilaskele turhamaisuuksisas sättei takasi.

Vesi niin kristallinkirkast katto.

Meijänki laituriviäres on kolmat meetteri syvä,

mut pohjal saak näky varsi hyvi.

Toi kännykkäkki, vaik siin o mattakuare.

Otetaan vielä mukaan vanhanajan kieltä eli alkuosa Nocturnesta (suomeksi: yötunnelma):

EINO LEINO:  Nocturne:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

(Puunto on sivistyssanakirjan mukaan  runokielessä esimerkiksi punerrus.)


ALZHEIMER

Omaishoitajan päiväkirjastani

ti 10.6.2003

Mairesta on tullut pelokas ja arka. Nyt kun hän on lähes kokonaan syöttämisen ja juottamisen varassa, on luonnollista, että suu ei aina mene oikeaan asentoon. Juominenkin voi alkaa vastaavasti kuin syöminen eli suu on apposen auki kuin linnunpojalla. Mutta se ei ole ongelma. Enemmän pelottaa se, että syöminen on hankaloitunut. Suu ei välttämättä avaudu syömistä varten, vaan ajatukset ovat muualla. Omaishoitajalta ja Kustaankartanon hoitajilta vaaditaan entistä enemmän kiireettömyyttä. Ruokakin pitää syömisen lomassa ehkä lämmittää montakin kertaa uudelleen.

Eilen oli takana ensimmäinen pitkä eli kokonaisen viikon mittainen hoitojakso Kustaankartanossa. Maire luontui kotihoitorytmiin ehkä minua paremmin. Tänään kuitenkin pääsimme molemmat rytmistä hyvin kiinni. Hiukan entistä enemmän Maire pistää vastaan eli kainostelee vaipanvaihdossa, mutta hyvin siinäkin olemme onnistuneet.

Vanha sanonta sanoo, että puheenaiheet vaihtelevat iän myötä: vanhukset kyselevät toisiltaan, onko vatsa toiminut. Vastaavasti omaishoitajan päivät suurimpia ilonhetkiä on se, kun Mairen vatsa toimii oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Niin tänäänkin tapahtui. Intervallihoidon aikana Mairella oli havaittu molempien jalkojen kantapäissä makuuhaavojen alut. Surullista. Sikäli myös merkillistä, että Maire nukkuu kotona aina vasem­malla kyljellä. Tosin hän kuulemma Kustaankartanossa nukkuu selällään. Vasemman jalan kantapää on pahempi, joten varmaan vasemmalla kyljellä nukuttaessa kuitenkin kantapääkin ottaa sänkyyn. Mutta miksi sellainen syntyy, en ymmärrä. Ei Maire juurikaan sen enempää ole makuuasennossa kuin terveenäkään.

Kävimme illansuussa Kustaankartanon Mairen osaston omaisille järjestämissä puutarhajuhlissa. Merkillistä väkeä on osaston pysyväishenkilöstö: heillä on huomenna muutto toiseen rakennukseen, mutta silti he järjestivät kymmenistä muuttolaatikoista välittämättä omaisille tilaisuuden. Hyvä he – kiitos heille!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi                                                    KIITOS

                                                               13.6.2003

  

Rakkaat Arja and her band!

 

Kiitos Teille kaikille kaikesta vaivannäöstänne, kiitos hyvyydestänne.

Vanhaa kertomusta mukaellen voisi  ajatella, että kolme Kustaankartanon osastoa kehuisivat itse­ään. Yksi voisi sanoa, että se on Suomen paras osasto. Toinen voisi sanoa olevansa maailman paras osasto. Te voisitte sanoa olevanne vielä parempi: olette Kustaankartanon paras osasto. Hyvä Te!

Monta kertaa olen miettinyt, pitäisikö kiittää runoilijaa vai runoa ja samoin Teidän kohdal­lanne, pitäisikö ylistää Teitä vai hyviä tekojanne. Kiitän sekä Teitä että hyviä tekojanne. Toivon, että jaksatte säilyttää myönteisen tsemppimielen ja että edelleen entiseen tapaan jaksaisitte tehdä työtän­ne – sitä ihmettelen ja ihailen – sydänverellä toisten parhaaksi heitä hoivaten, hellien, hoitaen, auttaen.

Kiitos paljon myös puutarhajuhlasta. Pääsisitte sen myötä varmaan Guinnesin ennätysten kirjaan: muuton kaatuessa päälle organisoitte – moni vapaa-ajallaan, osa sairaanakin! – asukkaita ja omaisia hellivän hienon tilaisuuden. Kiitos paljon!

Onni ja hyvä mieli olkoon myötänne, kun teette tärkeätä työtänne.

Lomalle kun pääsette, olkaa onnelliset.

Itseänne hellikää, murheet unohtakaa,

tärkeydestänne ja taidostanne olkaa tietoiset.

Ja loman jälkeen onnellisina työhön palatkaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

14.6.

Taas eilen illalla tuli tehdyksi virhe. En malttanut keskeyttää TV:n katseluamme ajoissa, vaan nautimme Tammerkosken sillalla ‑ohjelmasta. Sen jälkeen oli liian myöhä iltatoimien aika. Mairelta ei tullut pissa. Päätin, että istutan häntä niin kauan, että onnistuu, ettei tarvitsisi yöllä vaihtaa vaippaa. 40 minuutissa ei tapahtunut mitään, joten laitoin Mairelle yöpuvun päälle ja asetin hänet nukkumaan. Niin väsyneenä hän ei ole koskaan nukahtanut. Minulla oli hiukan huono omatunto; tunsin itseni rääkkääjäksi, vaikka tarkoitukseni oli hyvä. Yöllä ei kuitenkaan ollut vaipan­vaihtotarvetta, eikä vaippa aamullakaan ollut täysin märkä. Vaipanvaihdot muuten määrittävät päiväohjelmaamme. Päivävaipan vaihtoaika on kello 13:n jälkeen, joten sitä ennen emme voi lähteä mihinkään, emmekä myöskään kello 17:n edellä, koska iltapäivävaipan vaihdan kello 17:n ja 18:n välillä.

 

ma 16.6.

Tavoitteenani on ollut, että päivittäin teemme vähintään yhden yhteisen asiointimatkan autolla. Olen siirtänyt laudat pääovellem­me, jonka portaat eivät olekaan liian jyrkät, vaan omatekoinen ratkaisu toimii niissäkin hyvin. Autoon meno ja autosta poistulo sujuvat meiltä varsin mutkattomasti hyvässä yhteistyössä. Tänään kävimme Kustaankartanossa. Vein Mairen ikiomaan huoneeseen yhden taulun lisää. Huone on nyt somasti tauluin sisustettu, ja taulut ovat Mairelle tuttuja.

Päivän suurimman tyytyväisyyden aiheen antoi se, että käytin Mairen ensimmäisen kerran viimeisen epilepsiakohtausten päivän eli kävelyn totaalisen unohtamispäivän jälkeen suihkussa. Suih­kussa käynnit ovat sen jälkeen hoituneet ensin sairaalassa, sittemmin Kustaankartanossa intervallihoitojen yhteydessä. Nyt vain intervallihoitojen väli muodostui niin pitkäksi, että Mairen oli pakko päästä kotisuihkuun. Hän istui melko tyytyväisenä muovi­tuolissa ja pesi osittain itsekin itseään. Leikatessani kynsiä havait­sin, että vasemman jalan yhden varpaan kynsi on jokseenkin kokonaan irti. Nyt on menossa kolmas viikko kynsisienen esto­lääkettä; tieto siitä rauhoitti hiukan mieltäni.

 

ke 25.6.

Menin eilen illalla hakemaan Mairea viikon hoitojaksolta kotiin. Omahoitaja kertoi, että Maire on vähän sairas ja kuumeinen, eikä pääse kotiin. Olisi pitänyt soittaa. Olen vain oppinut, etten ole millään tavalla – edes puhelinsoitoilla - häiriöksi osastolle. Kiirehdin siis aivan turhaan linja-auto- ja taksikyydillä maalta Mairea hakemaan. Itkin osaston käytävällä. Luulin, että monta viikkoa vaivannut unihäiriötila on todella vaikea, mutta nukahdin normaalia helpommin ja nukuin yhtäjaksoisesti ihmeellisen monta tuntia. Kun aamulla menin anelemaan Mairen kotiin pääsyä, osastonhoitaja Arja sopi lääkärin kanssa, että Maire voi tulla kotiin, ja jos kuume nousee, vien hänet takaisin.

Päivämme meni muutoin kohtuullisesti, mutta ennen iltapalaa antamani mehu jäi Mairen suuhun pitkäksi aikaa. En saanut häntä mitenkään nielemään sitä puoleen tuntiin. Hieroin kurkkua, maanittelin syömään tai juomaan lisää, että olisi tullut nielemis­reaktio, mutta Maire vain purskutteli mehua suussaan. Olin epä­toivoinen; en tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Vihdoin sain Mairen sylkemään mehun pesuvatiin. Iltapalan yhteydessä antamani piimän Maire nieli normaalisti. Miten monesta miljardista asiasta ihminen saakaan olla kiitollinen. Nieleminenkään ei ole itsestään selvä – se vaatii taitoa.

 

26.6.

Tänään taisi olla viimeinen päivä, kun laitoin Mairelle kaulakorun. Maire puree kipeästi kaikkia kaulakoruja, jotka ulottuvat suuhun. Hänellä ei ole yhtään korua, joka ei ulottuisi. Toisaalta ei ollutkaan viimeinen kaulakorupäivä: pitää hankkia koru, joka ei ylety suu­hun. Aamulla oli jälleen iso nielemisongelma: piimä jäi suuhun. Mikään ei taaskaan tuntunut auttavan. Laitoin Mairen normaalille aamupalan jälkeiselle levolla. Jonkin ajan kuluttua hän oli niellyt piimän. Tuskaa aiheuttavaan ongelmaan keksin kai ratkaisun: annan vain pienen tilkkasen juotavaa kerralla. Nielemisongelma tullee siitä, että suu tulee nestettä liian täyteen.

Olimme Maiju-tytärtä vastassa Oulunkylän rautatieasemalla. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kauan sitten tapahtuneen sairaan Mairen reaktion. Kun lapsenlapsi Aleksi piti suurta ääntä, komensi Maire – viimeisimpiä hänen sanojaan – Aleksia kiroilemalla. Sen jälkeen Mairea ei ole ollut Maijun perheessä olemassa. Nytkin Maiju tuli autoon ja lähti autosta aivan kuin Mairea ei olisi ollut olemassa. Mairella on edelleen vaistoelämää tallessa. Ilmeistä päätellen hän kuvitteli, että meillä on joku ”väärä nainen” autossa. Lohduttelin Mairea, että kyydissämme on Maiju, tyttäreni, jota autamme kylpyhuoneen kaluston hankinnassa.

Olen kai tulossa hulluksi. Yhtäkään ihmistä en voi kohdata ilman, ettei mieleni tule levottomaksi. Lähes kaikki ulkopuoliset ihmissuhteet ovat loppuneet joko loukkaantumiseeni tai – vielä useammin – minun aiheuttamaani loukkaantumiseen.

 

28.6.

Maire on tullut yhä pelokkaammaksi ja aremmaksi. Sama pätee minuun. Olen pelokas, arka, säikähdän helposti. Joskus tuntuu, että tulen hulluksi. On fobioita: ahtaan paikan kammoa saattaa tulla, vaikkei ole ahtaassa paikassa, ajatuksia siitä, että elämäni loppuu pian. Erityisen paljon on pelkoa, että pian sattuu jotakin hirvittävää ja pahaa. Ihmissuhteet ovat herkkyyteni takia ja ilmeisesti väsymykseen tai ikääntymiseen liittyvästä arvostelu­kyvyn puutteesta johtuen koetuksella. Terveiden maailmassa on vain yksi ihminen, jonka kanssa puhuminen ei jätä levotonta jälkioloa. Naapuruussuhteet ja oikeastaan kaikki ihmissuhteet ovat joko kokonaan tai osittain poikki. Useimpien ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut. Ilmeisesti niin sanottu terve maailma ottaa etäisyyttä meidän ”sairaaseen saarekkeeseen”. Samoin minäkin kai olen ottanut etäisyyttä terveiden maailmaan. Puolin ja toisin etäisyyden ottaminen lienee tapahtunut osittain tiedostaen, osittain tiedostamatta. Terveet eivät osaa mielestäni suhtautua luontevasti Maireen ja minuun. Jotkut eivät esimerkiksi rekisteröi Mairen olemassaoloa millään tavalla. Toiset inttävät, että kyllä Maire heidät muistaa, vaikkei Maire ehkä edes ymmärrä, että on kohdattu ulkopuolinen ihminen.

Luulen, että terveet kaihtavat meitä, kun eivät tiedä, millä tavalla vaikeasti sairaaseen ja hänen omaishoitajaansa tulisi suhtautua. Minä pidät suurta välimatkaa terveiden maailmaan, koska olen pahoillani siitä, etteivät ihmiset tunnu alkuunkaan ymmärtävän, minkälaisessa tilanteessa olemme. Ellei ole omakohtaista kokemusta vaikeasti dementoituneen läheisen omaishoitajuudesta, ei pystyy lainkaan samastumaan häneen eikä hänen tilanteeseensa. Samoin lienee tilanne leskeydessä: ken sitä ei omakohtaisesti ole kokenut, ei voine edes lähimain aavistaa, miten suuri taakka ja masennusta aiheuttava tilanne on yksin jääminen.

Ihmettelin lääkärilleni, miksi tunnen itseni huonoksi ja sen myötä haluaisin, että kuolema tulisi ja korjaisi elämästä pois. Lääkärini pohti, että kun haluaisin hoitaa Mairea täysiaikaisesti kotona, ja kun siihen en kykene, kannan asiasta huonoa omaatuntoa. Sitten kun kohtaan millä tahansa elämänalueella vastoinkäymistä, tulee ajatus: ”No niin, tässäkin asiassa olin ja olen huono.” Itsetuhon halu on välillä valtavan voimakas. Viime kuussa oma valko­siipinen, voimakas suojelusenkelini pelasti minut. Kyseessä oli ihme, jonka tapahtumista en ymmärrä. Enkeli vain kantoi minut takaisin elämään.

 

30.6.2003

Tein oppikirjatyötä 01:een. Heräsin ennen 04:ää Mairen valitukseen. Kävimme wc:ssä vaihtamassa vaipan. Valitus tuli siitä, että Mairella oli kakkahätä. Onnellisesti nukahdimme uudelleen. Näin kuitenkin lopun yötä aivan hirvittäviä painajais­unia, joiden keskellä heräsin hikisenä kello 8. Minua kiusattiin kaikkialla kaikkien taholta. Jossain baarissakin minulle oli tarjolla vain virtsaa. Suurin osa kiusaamisunista ei palautunut mieleeni, mutta koko päivän ne vaikuttivat mielialaani.

 

PAPPA PAKINOI

LUONTO HERÄILEE (Kirjoitettu alun perin 1990-luvun lopulla)

”Hetki ennen hunajaa on paras!”. Pappa on ollut aina sitä mieltä, että tuossa Nalle Puhin viisaudessa on jotakin todella suurta, syvällistä ja varteen otettavaa.

Hetki ennen kesää on paras. Hetki ennen lomaa on paras. Hetki ennen matkaa on paras. Kunpa vain osaisi nauttia tuosta hetkestä! Onneksi ihminen on hyvä keksimään lisää hetkiä. Jos kiireessä ei ehdikään huomata lehtien ja kukkien puhkeamista kauniiseen kevääseen, kehitellään vaikkapa sanonta, jonka mukaan hetki ennen juhannusta on paras. Ehkä kesä on niin kuin hyvä matka: ensin sitä odotetaan, sitten siitä nautitaan ja sen jälkeen sitä lämmöllä muistellaan. Ja muisteloihin sekoittuu jo uuden kesän odotus. Ja toivottavasti voimakas nykyhetken kokeminen.

Aika usein olen väittänyt, että aika on tasa-arvoylivaltuutettu. Kyllä kesä ja sitä edeltävä hempeän vihreä kevätkin ovat tasa-arvoistavia tekijöitä. Ilman ylivoimaista estettä voimme ihmetellen nauttia kevään sanoin kuvaamattoman hempeästä vihreydestä. Kevät ja luonnon herääminen kesään ovat tasavertaisesti ilona lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Tulee mieleen viime vappu, kun pappa oli mamman kanssa kävelyllä. ”Minkä värinen pallo laitetaan?” kysyi ilmapallokauppias. Mamma vastasi: ”Voi, emme me tarvitse palloa. Me olemme jo niin vanhoja.” Kyllä olisi pitänyt investoida vappuilmapalloon - sen verran hyvin myyjä vastasi mamman tokaisuun. Vastaus kuului: ”No mutta ei näissä ole ikärajoitusta!”. Edellä esitetyllä tulin siis todistaneeksi kevään, kesän ja minkä tahansa muun vuodenajan sekä ilmapallon samankaltaisuuden.

Ihminen on mahdottoman viisas. Ainakin monet meistä ovat. Ja jotkut vähemmän viisaistakin ovat olevinaan viisaita. Pappakin varmaan on joskus syyllistynyt näyttelemään itseään parempaa. Mutta miten mahdottoman viisaita me olemme? Viitisen vuotta sitten kuuntelin radiosta luonto-ohjelmaa. Siinä professoritason ihmiset ainakin puolitosissaan väittelivät siitä, kasvaako puu pituutta alhaalta vai ylhäältä. Jotta se siitä ihmisen viisaudesta.

Kuten edeltä on käynyt ilmi, pappa on lähes hurahtanut luonnon heräämisen ilmiöön ja luonnon talven jälkeiseen hempeään vihreyteen. Olen kyllä joskus ristinyt käteni ja pyytänyt, etten hurahtaisi eli hullaantuisi silmittömästi mihinkään maailman asiaan. Samaa maata taidamme olla pieni mies (3 vuotta) Aleksin kanssa. Aleksi väitti viimeksi käydessään: ”Pappa, minä en rakastu koskaan!” Onneksi kuitenkin on asioita, joille ihminen ei voi mitään. Taitaapa Aleksikin vielä joskus rakastua. Toivottavasti ainakin.

TARINOINTIA

Rompot putos - ot kii! -tarina kertauksena: (Vertaa edellä olleen Ari Niittyluodon Laituril-runon kolmas säkeistö.) Tositarina on kahdesta kalastajasta Taivassalon tai Kustavin vesiltä. He olivat taittamassa merimatkaa paikallisilla vesillä. Toinen oli ohjaamassa veneen (paatin) takapenkillä (takapiital), toinen joi rommia rommipullon suusta (rompotun suust). Sen verran oli aallokkoa meressä ja juojan päässä, että rommipullo lipsahti kädestä mereen. Pudottaja huusi hädissään takapenkkiläiselle: "Rompot putos - ot kii!"

Päästyään mantereelle kotiin toinen miehistä etsi peseytymisen jälkeen deodoranttiaan. Ei löytänyt. Hän kysyy vaimoltaan: "Tiäräks sää, misä mun (tai mu) röröpurkkin mahta ol?

Muuten: kyllä turkulaismurre on kaunista; esimerkiksi dödö olisi paljon rumempi sana - siinähän olisi ruotsiksi peräti kaksi kuolemaa peräkkäin!

Tampere ja Turku ovat jokseenkin yhtä paljon toistensa niskavilloissa kiinni kuin Rauma ja Pori ovat keskenään. Kas näin tamperelaisen suusta:

- Kuka turkulainen on tyhmempi kuin tyhmin tamperelainen?

- Viisain turkulainen. (Tuo on siitä hyvä "tositarina", että Turussa sen voi esittää toisinpäin, taikka savoksi ilmaistuna: viärinpäin.)

LAINASANOJA

Roope-Ankka eli Roope-setä on tuntenut itsensä sairaaksi ja on mennyt lääkäriin. Enpä voinut muuta kuin ihailla lääkärien upeita nimiä Helsingin Sanomien LASTEN UUTISTEN Ankka-nurkka osiossa. Jenni Hurma on toimittanut 17.5.2019 ilmestyneen jutun.

Esimerkiksi seuraavat lääkärit olisivat tarpeen mukaan Roopen käytettävissä: psykiatrit Avomieli, Otsalohko ja Kallonkutka. Hypnoosistakin on tarjontaa. Esimerkiksi seuraavat asiantuntijat osaisivat hypnoosilla auttaa Roopea:  professori H.Ö. Yrypää, tohtorit Tiuku, Transsi ja Friede-Funke, Gedanke. Hammaslääkäreitä ovat Pihti ja Poranperä. Lisäksi käytettävissä ovat ihotautilääkäri Orvaskesi, silmälääkäri P.U. Pilli. Yleislääkärin voi valita seuraavista: P.A. Silli, P. Illeri, ja T. Roppi.

Jos oikein ymmärsin, Roope taisi kitupiikkinä sittenkin valita halvemman parantajan, keksijä Pelle Pelottoman. Ja jos oikein ymmärsin, Roope epäili sitäkin, josko lääkärit olisivat keskenään sopineet korkeat hinnat palveluistaan.

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 19

jae 1: Parempi köyhyys ja rehellinen elämä
kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.

19:2 Ei into auta, jos tietoa puuttuu,
hätikkö eksyy ja kompastuu.

19:6 Monet pyrkivät ylhäisten suosioon,
Anteliaan ystäviä ovat kaikki
.

 

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa ja tuomenkukka kolmantena.

Itä kesän istuttaa, länsituuli lämmittää.

Kustaan päivästä (6.6.) sää paranee. (Vanha kansa muistelee, että ainakin varsinaissuomalaiset lapset riisuivat kenkänsä Kustaana koko kesäksi.)

Ikivanha sutkaus, jonka voi leikitellen sanoa lähes minkä ikäiselle ihmiselle tahansa hänen melkein minkä tahansa mielipiteensä johdosta: "Eihän se noin ole. Kuule, sinä luulet vain, koska olet siinä iässä."

KESÄKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Tiistai 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.    Päivä on Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivä. (Vuoden 1867 syntymäpäivästä on kulunut nyt 152 vuotta.)

Perjantai 21.6. Juhannusaatto  (Huomisen Suomen lipun päivän liputus alkaa aattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21.)

Lauantai 22.6. Juhannuspäivä  Suomen lipun päivä

(Lapsuudessani juhannus ja joulu menivät saman kaavan mukaan: aatto oli 24. päivä ja varsinainen päivä oli 25. päivä. Joulu on pitänyt paikkansa, mutta juhannuspäivä on nykyisin kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai.

 

YK;n TEEMAPÄIVIÄ

lauantai 1.6. Kansainvälinen vanhemmuuden päivä

maanantai 3.6. Maailman polkupyöräpäivä

tiistai 4.6. Kansainvälinen päivä hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden lasten muistoksi

keskiviikko 5.6. Maailman ympäristöpäivä

lauantai 8.6. Maailman merien päivä

keskiviikko 12.6. Kansainvälinen päivä lapsityön estämiseksi (ILO)

perjantai 14.6. Maailman verenluovuttajien päivä (WHO)

lauantai 15.6. Kansainvälinen päivä ikäihmisten hyväksikäytön ehkäisemiseksi

maanantai 17.6. Kansainvälinen päivä aavikoitumisen ja kuivuuden ehkäisemiseksi

tiistai 18.6. Kestävän ruokakulttuurin päivä

keskiviikko 19.6. Kansainvälinen päivä seksuaalisen väkivallan poistamiseksi konfliktissa

torstai 20.6. Maailman pakolaispäivä

perjantai 21.6. Kansainvälinen joogapäivä

sunnuntai 23.6. Kansainvälinen leskien päivä

tiistai 25.6. Merenkävijän päivä (IMO)

keskiviikko 26.6. Kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja laittoman huumausaihekaupan vastustamiseksi

keskiviikko 26.6. Kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta

sunnuntai 30.6. Kansainvälinen parlamentarismin päivä

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

lauantai     1.6. Maailman kummipäivä (katso: www.evl.fi)

lauantai     1.6. Maailman maitopäivä

sunnuntai  2.6. Kansallinen golf-päivä

lauantai   15.6. Euroopan tuulivoimapäivä

tiistai       18.6. Autistien oikeuksien päivä

lauantai   29.6. Kansainvälinen teollisen muotoilun päivä

TÄYSIKUU maanantaina 17.6.

Aiheeseen liittyvä kuva

KESÄKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄT (evl.fi)

Sunnuntai 02.06.2019

6. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Keskeistä: Nyt alkanut aika on Pyhän Hengen odottamisen aikaa. Odottamista kestää helluntaihin saakka. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. 

Liturginen väri: valkoinen, alttarilla neljä kynttilää.

Sunnuntai 09.06.2019

Helluntaipäivä

Helluntaijakso, helluntaiaika

Keskeistä: Pyhän hengen vuodattaminen

(Helluntain suomenkielinen nimi tulee ruotsin kielen ilmauksesta helg dag, pyhä päivä. Monissa kielissä nimi pohjautuu kreikankieliseen sanaan pentekoste, viisikymmentä. Helluntaita vietetään 50. päivä pääsiäisen jälkeen.)Liturginen väri: punainen, kuusi alttarikynttilää


Sunnuntai 16.06.2019

Pyhän Kolminaisuuden päivä

(Läntisessä kirkossa on helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetty vuodesta 1334 alkaen Pyhän Kolminaisuuden juhlana.)

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeiset sanat: Salattu Jumala.

Raamatuntekstit puhuvat ihmisymmärryksen ylittävästä salatusta Jumalasta. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Liturginen väri: valkoinen, kuusi alttarikynttilää

 

Lauantai 22.06.2019

Juhannuspäivä

(Johannes Kastajan päivä)

Johannes Kastajan päivää on vietetty aikaisemmin aina 24.6. Tuo ajankohta määräytyi siitä, että Johannes Kastajan syntymäpäivän on käsitetty olleen kuusi kuukautta ennen Jeesuksen syntymää. Nykyisin juhannusta vietetään kuitenkin kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. - Johanneksen nimi merkitsee suomeksi "Jumala on armollinen". Johannes julistikin Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Liturginen väri valkoinen, neljä alttarikynttilää

Sunnuntai 23.06.2019

2. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Katoavat ja katoamattomat aarteet

Toisaalta päivän teksteissä keskeistä ovat katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet, joissa vaarana ovat itsekkyydestä kumpuavat teot.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 30.06.2019

3.sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Kutsu Jumalan valtakuntaan

(Tärkeää on kutsun kuuluminen. Vaarana on, että maallisen elämän tehtävät, kiire ja houkutukset saattavat meitä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua.)

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

TOIVON TOIVOTUS

 Toivon sinulle toivorikkautta.

Uskon, että meillä itse kullakin on vakaa mahdollisuus hyvään toivon tunteeseen, jos meillä on esimerkiksi

<> koti ja muutakin itsellemme tärkeää, ja jos

<> uskallamme ja kykenemme unelmoida ja asettaa vaikkapa vain pieniltäkin näyttäviä tavoitteita, ja jos

<> säilytämme kykymme ihmetellä elämän lukemattomia ihmeellisiä asioita.

Toivon sinulle toivottomuuden sijaan vakaata ja hyvää toivon tunnetta, tunnetta yhä paremmasta elämästä.

Kalevi

 

 

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö!

Keskiviikko 1.5.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

RAHAVAMMAINEN

Älä tilaa lehteä, ei meillä ole siihen varaa.
Älä tilaa taksia, ei meillä ole siihen rahaa.
Älä osta sitä, älä osta tätä, ymmärräthän järkevänä,
mik´ on järkevätä: älä hanki mitään, mink´ arvo tippuu,
Mieti, mieti alati, mik´ on sellaista, jot´ hankkia et voi.
Muista, muista varmasti, ett´ tuo mietintälevy sulla aina soi.
Ja vaikea on rahavammaisen mietiskelyns´ katkaista.
Yhtä vaikeaa on asia se ratkaista, ett´ mink´ arvo tippuu.
Nykyisinhän arvonlasku voi koskea jopa kultahippuu.

Osta, osta kaikkea, eihän ostopäätöksen teko ole vaikea.
Osta uusi auto, kakkoskoti, kesämökki, osta vaikka lentokone.
Naapureille näytä, ett´ täss´ elää todellinen raharuhtinas.
Näytä tertiuksille kaikille, näytä NN:lle ja myös sen vaimolle,
ettei tässä huushollissa ole pulaa valuutoista ei euroista.
Näytä olemuksellasikin, ettei täällä välitetä köyhien seuroista.
Juokse, juokse lujaa perässä rahan; ethän ole köyhimyspelle.
Ja kerro, ettei raha ole alku minkään pahan, ja väitä myös,
ettei mammonan ajattelu suinkaan ole sun päätyös.

Oi ihminen, mihin sä aikaasi annatkaan?
Mietitkö, miten pääsisit onnelaan?
Luotatko liikaa sä mammonaan?
Mitä varten pihtaat ja keräät?
Vai kiellätkö väitteeni mun,
jos sanon tietäväni ajatuksesi sun?
Aamulla kun heräät,
ajattelet joko: "Jaguarin ostaisinkohan?"
tai sitten: "Yöllä mun Jaguiarini joku ottikohan?"

KS

KEVÄÄN RUNOILOA

TAAS LEIVOSET ILMASSA LEIKKIÄ LYÖ

(Koululaulukirjassa aikoinaan otsikko oli KEVÄTSOINTUJA)

Sanat: Larin-Kyösti eli Kyösti Larsson (1873 - 1948)
Sävel: P.J. Hannikainen (1854 - 1924)

1. Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
:,: Nyt on toivoon ja lempeen aikaa. :,:

2. Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
:,: Kevättunteille tuottavi vallan. :,:

3. Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
:,: Ja ma oikea laulaja oisin! :,:

Kuvahaun tulos haulle Larin Kyösti

runoilija Larin-Kyösti

Yllä olevan laulun sanoittaja Larin-Kyösti kävi nuoruudessaan koulunsa Hämeenlinnan lyseossa. Hän valmistui luokkatoverinsa Eino Leinon kanssa yhtaikaa ylioppilaiksi vuonna 1895. Luokkatoverit lähtivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Larin-Kyösti opiskeli ensin venäjän kieltä. Hänen tavoitteenaan oli ryhtyä kielenkääntäjäksi ja virkamieheksi. Mutta sitten runous vei voiton.

Larin-Kyösti muutti vuonna 1912 Oulunkylään vaatimattomaan taloonsa. Siinä hän asui vuoden 1948 kuolemaansa asti.

(Lähde: Wikipedia)

 

ALZHEIMER

Omaishoitajapäiväkirjastani toukokuussa 2003:

pe 2.5.2003

Vappumme poikkesi vain hiukan tavanomaisesta arjestamme. Kuitenkin juhlistimme sitä kuohuviinillä, tippaleivällä ja simalla. Myös televisio-ohjelmista välittyi vappua. Minusta Maire oli kuitenkin vapun ajan ja myös tänä aamuna normaalia onnelli­semman oloinen.

Jännitin eilen illalla tätä aamua. Olen kai kuukausi sitten hammaslääkäriä tilatessa kuvitellut Mairen olevan perjantaina Kustaankartanossa. Mutta nyt kun oli vappu, minulla ei ollutkaan eilen työpäivä, eikä Mairella ollut Kustaankartanossa hoitopäiviä. Hammaslääkäri oli kaiken lisäksi normaalin aamuohjelmamme rytmin kannalta aivan liian aikaisin, kello 9.20. Kello oli soitta­massa kello 7.50, mutta heräsimme luonnostamme jo noin kello 7, Maire ensin, sitten minä. Vaihdoin Mairelle vaipan kello 7.15, soimme aamupalan ja lähdimme yhdessä liikenteeseen. En tuntenut oloani syntiseksi, kun jätin Mairen puoleksi tunniksi turvavöihin istumaan autoon radio-ohjelmaa kuuntelemaan. Iloisen oloisena hän otti minut vastaan. Menimme kotiin, riisuin Mairelta päällystakin ja lakin, annoin hänelle mehua ja sanoin: ”Mennään hetkeksi lepäämään.” Aloin ottaa häneltä kenkiä jalasta. Toisen sain otetuksi. Juuri, kun aioin ottaa toisen kengän jalasta, Maire sai rajun epilepsiakohtauksen. Taas menetin hetkeksi toimintakykyni. En muistanut, mihin asentoon Maire olisi asetettava. Maire jäykistyi täysin, mutta sain hänet jotenkin vedetyksi tuolilla pitkällään olevana pitkin lattiaa niin, että hän oli ulottuvillani hätäkeskukseen soittaessani. Sieltä sain taas hyvät ja rauhalliset ohjeet: ”Pitäkää linja auki, asettakaa hänet makuulle sivuttain ja tulkaa uudelleen puhelimeen.” Sitten uusi ohje: ”Laittakaa kätenne hänen suunsa ja nenänsä eteen ja koettakaa, kulkeeko hengitys.” Kulki. Ja edelleen: ”Mikäli hengitys lakkaa, soittakaa heti uudelleen. Ambulanssi on tulossa.”

Kolme miestä hoiti Mairea asiantuntevasti. Minustakin oli hyötyä. Pidin ”tippapulloa” kädessäni ylhäällä. Maire vietiin sairaalaan tarkemman diagnoosin ja kunnon toteamiseksi. Kello 14:n jälkeen lääkäri soitti ja sanoi, että voin hakea Mairen pois. Kun menin sairaalaan, lääkäri nosti Mairen istumaan ja totesi, että vaippa on vaihdettava eli housut olivat märät. Sanoin, että josko pääsisimme kuitenkin hyvin kotiin, niin vaihtaisin vaipan heti kotiin päästyäm­me. "Ei, kyllä me hoidamme asian loppuun asti, sanoi lääkäri. Menkää te siksi aikaa odottamaan aulaan.” Olin istunut aulassa ehkä alle minuutin, kun kuulin käytävälle Mairen voimakkaan huudon. Myöhemmin lääkäri tuli jututtamaan minua ja kertoi, että oli tullut uusi kohtaus. Niin Maire jäi edelleen tarkkailtavaksi. Kello 21.30:n jälkeen hänet siirrettiin Suursuon sairaalaan. Vastoin Malmin sairaalan hoitajan kieltoa menin ambulanssia vastaan. Odotin runsaan puolen tunnin ajan ja kävin toivottamassa Mairelle hyvää yötä. Hän ei reagoinut näkemiseeni mitenkään. Totesin, että hän makasi paareilla sivuttain ilman tyynyä kannatellen päätänsä. Onneksi menin sisälle sairaalaan, koska ambulanssi­miehet tarvitsivat papereihinsa niistä puuttuvan kotiosoitteemme ja koska näin yöhoitajan sekä ennen kaikkea Mairen syksyisen sairaalakäynnin omahoitajan Raijan, jonka työvuoro oli juuri päättymässä. Raija totesi, että hänellä on aamuvuoro, jolloin voisimme tavata. Olin onnellinen siitä, että hän lupasi ryhtyä Mairen omahoitajaksi.

Mairen ensimmäisen epilepsiakohtauksen olen kirjoittanut päivä­kirjaan. Se oli 18.12.2001. Toista en olekaan kirjoittanut tätä ennen muistiin. Perjantaina 10.1.2003 soitti Arja-osastonhoitaja Kustaankartanosta ja sanoi, ettei Maire pääsekään suunnitellusti kahden päivän hoitojaksostaan tänään kotiin, koska hänellä oli ollut aikaisin aamulla ilmeisen raju epilepsiakohtaus. Maire jäi silloin muutamaksi päiväksi osastolle seurantaan. Kaikki meni silloin jatkossa hyvin. Nyt minulla on taas sellainen olo, että loppusuora on alkanut. Sen pituutta vain emme tiedä etukäteen.

 

la 3.5

Maire ei reagoinut käyntiini mitenkään, kun kävin häntä aamu­päivällä katsomassa. Hän oli lääkityksestä ja kahdesta peräkkäi­sestä kohtauksesta ilmeisen väsynyt. Suurimmaksi osaksi hän nukkui. Silloin tällöin hän avasi hetkeksi silmänsä, katsoi minuun, muttei tosiaankaan reagoinut mitenkään. Ajattelin, että nyt olemme kalkkiviivoilla. Kuitenkin iltakäynnilläni Maire jo reagoi käyntiini. Syötin hänelle iltapalan. Hän söi sen hyvällä halulla, tunsi minut, hymyili paljon.

 

su.4.5.

Päiväkäynnille Maire luo mennessäni eräs potilas tuli rollaattorin kanssa vastaan ja kysyi minulta: ”Pysähtyykö tämä juna tässä vai vasta seuraavalla asemalla?” Vastasin rauhoittavasti, että se pysähtyy seuraavalla asemalla.

Mairen ruoka odotti hänen sänkynsä vieressä. Yksi hoitajista oli sairastunut. Jäi sellainen olo, että ruoka olisi jäänyt syöttämättä, ellen sitä olisi Mairelle syöttänyt. Hoitajien paine oli kova. Ehkä joku sen myöhemmässä vaiheessa olisi kuitenkin ehtinyt syöttää.

Mairen kasvot ovat jotenkin muuttuneet: suun seutu kai sen vuoksi, että alahuuli on kovasti ruvella, kun hän oli sitä purrut molemmissa kohtauksissa. Mutta posketkin näyttivät olevan hiukan turvoksissa. Toki häneltä tänäänkin irtosi mairemainen kaunis hymy monta kertaa. Ja tajunta on terävä: hän pudisti päätään, kun taputin häntä poskelle. Samalla hän katsoi viereiseen sänkyyn osoittaen katseellaan, ettei taputus poskelle ole sopivaa tässä monen hengen huoneessa.

 

su 10.5.

Hain Mairen eilen sairaalasta kotiin. Sairaalan ovella sattui samaan aikaan olemaan ambulanssi kahden miehen voimin. Sanoin heille, että tunnen itseni tyhmäksi, kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen siirtämässä ihmistä rullatuolista autoon. He antoivat muutamassa sekunnissa siirto-ohjeet, joista kiitin. Totesin heille, että vaimoni sai runsas viikko sitten kaksi epilepsiakohtaus­ta samana päivänä, ja nyt hän on unohtanut kävelyn. Tähän totesi ambulanssimies: ”Niin käy, kun sairaaloissa ei ole tarpeeksi väkeä harjoituttamassa kävelyä.” Mielestäni ainakin osittain hänen sanomansa on totta. Kolmeen kertaan pyysin sairaanhoitajilta ja yhden kerran fysioterapeutilta, että Mairen kävelyä harjoitutettai­siin. Ainoa tulos oli, että fysioterapeutti kävi poispääsyä edeltävänä päivänä toteamassa, että Maire tarvitsee pyörätuolin. Nyt kyllä omatuntoani kolkuttaa, etten itse Mairea harjoituttanut, kun kuitenkin jokaisena päivänä kävin sairaalassa yhdestä kolmeen kertaa päivässä. Annoin aikani yleensä ruoan syöttämiseen. Sen sijaan olisi pitänyt pyytää lupaa harjoituttaa jalkoja ja tehdä se.

Laitoin kotimme takaovelle kynnykseen johtavat laudat pyörä­tuolia varten. Merkillisen hyvin olemme kaksi vuorokautta selviytyneet. Maire on hymyillyt paljon. Olemme tsempanneet myönteisesti.

 

17.5.

Iltayöstä parin tunnin nukkumisen jälkeen Maire huusi kaksi kertaa valtavan voimakkaat kauhunhuudot. Hetken päästä nostin hänet hellästi istumaan. Ei hän oikeastaan herännyt, mutta kuitenkin oli sen verran tajunnan tasolla, että nielaisi jogurtin joukossa pienen palasen rauhoittavaa unilääkettä. Lääkkeen oton jälkeen yö sujuikin rauhallisesti.

 

ti 20.5.2003

Maire on tullut hyvin pelokkaaksi ja säikyksi. Hän saattaa pelästyä ja pelätä, kun vien leivän suuta kohti. Yhä enemmän hän on henkisesti mennyt omaan maailmaansa. Kun ystävämme pastori Petu kävi tänään kahvilla, ei Maire reagoinut millään tavalla sen enempää Petun alkutervehdykseen kuin lopputervehdykseen­kään. Hyvin paljon tulee myös voimakkaita ”hätkähdyksiä”, jonkinlaisia epileptisiä pienkohtauksia. Osaan niistä Maire reagoi sanomalla ”ai”. Kun viikolla kävin Suursuon sairaalassa lääkärin puheilla, hän sanoikin, että Kustaankartanon lääkäri saa noin kahden viikon kuluessa lisätä Mairelle määrätyn epilepsialääk­keen annostusta. Reseptin mukaan lääke on ”Alzheimerin tautiin liittyvien kouristuskohtausten hoitoon”. Lääke on nautittava runsaan nesteen kera. Ehkä tämä ohje oli jäänyt huomioimatta viime perjantaina Mairea parin päivän intervallihoidosta hakiessani. Luulin, että hän kuolee käsiini. Otsalta ja kurkusta virtasi hiki, ja hän oli hyvin heikko. Juotin hänelle runsaasti nestettä. Ehkä sen puutteesta oli kysymys. Seuraavana aamuna hän oli hyvin nukutun yön jälkeen varsin hymyilevä ja normaali­kuntoisen oloinen. Sitä seuraava yö ei mennytkään hyvin. Maire huusi oikein kovalla äänellä tuskaisia hätähuutoja pienin aikavälein. Kolmannen paniikkihuudon jälkeen herätin hänet lempeästi. Rauhoittava lääke auttoi hänet rauhaisaan uneen. Ilmeisesti hätähuudotkin olivat ilmentymiä epilepsiasta.

Hartioitani on alkanut särkeä ja käteni ovat kipeytyneet. Oikea ranne on varsin kipeä. Olen kai nostanut Mairea väärällä teknii­kalla. Tänään, kun ranne oli varsin kipeä, osasin laittaa painoa entistä paremmin koko käsivarrelle Mairea nostaessani. Pienen pieni epätoivo alkaa kalvaa mieltäni. Enkö jaksakaan tsempata? Maire ei ole ottanut sairaalasta tulonsa jälkeen yhtään kunnollista askelta. Vaipan olen toistaiseksi pystynyt vaihtamaan, kun olen saanut hänet rullatuolista ”puoliseisovaan” asentoon.

Mairen omahoitaja Ritva kävi viime sunnuntaiaamuna luonamme. Ensin hän meni WC:hen. Pelkäsin, etten ollut siistinyt sitä tarpeeksi hyvin. Sieltä tultuaan hän sanoi: ”Mairella ei ole kenkiä jalassa.” Perustelin kengättömyyden sillä, että Mairella oli liuku­estesukat, joiden ansiosta sain hänet nostetuksi pyörätuolista vaipanvaihtotilanteessa tai lepäämään laittaessani oikein hyvin. Olen koko ikäni hoitanut ei-juristin koulutuksen saaneena ihmisten lakiasioita. Olen kohdannut jossakin määrin epäuskoa kykyihini, koska en ole saanut tuomarin koulutusta, vaan opiskellut ”väärässä korkeakoulussa" oikeustiedettä pääaineenani. Nyt kai alan entistä enemmän kohdata epäuskoa hoitokykyäni kohtaan, kun en ole saanut teoriaopetusta hoitotyöhön. Silti olen sitä mieltä, että ajatus parisuhteestamme on Mairella jossakin aivojen sopukassa tai alitajunnassa positiivisena asiana. Ennen kaikkea uskon, että oma koti ja kodin rauha sekä ikkunasta näkyvä kaunis luonto ovat hänelle kullanarvoisia.

 

 

 

PAPPA PAKINOI

MESTARILLISUUTTA

 

Kyllä elämä on ihmeellistä! Olethan sinäkin rakas lukijani huomannut sen, olethan?! Mieleeni on jäänyt puukirkon papin eli Matti Hakkaraisen eläkkeelle lähtöpäivänään pitämästä saarnasta hänen muistelonsa kouluajoilta. Opettaja oli kehottanut: ”Älkää pojat koskaan tulko niin vanhoiksi, että lakkaatte ihmettelemästä!”

 

Elämän ihmeellisyys, merkillisyys ja haastavuus on pienoiskoossa Keskon pääjohtajana aikoinaan olleen Ilmo Nurmelan muistelmakirjassa olleessa mietiskelyssä.  Hän kertoi, että nuorena hänellä oli kova halu matkustaa ja hänellä olisi ollut aikaakin siihen, mutta hänellä ei ollut rahaa matkustamiseen. Keskon pääjohtajana ollessaan hänellä oli edelleen kova halu matkustaa ja hänellä olisi ollut siihen rahaakin, mutta hänellä ei ollut aikaa. Eläkkeelle päästyään hänellä olisi ollut aikaa matkustamiseen ja hänellä olisi ollut siihen rahaa, mutta hänellä ei ollut enää halua matkustaa. Tuossa muistelossa on jotakin kovin pätevää elämän haasteellisuudesta yleisestikin. Ja elämisen taitoa on osata oikein ja myönteisesti kohdata tuollainen haasteellisuus.

 

Pappa on vanhemmiten huomannut itsessään erään harmittavan ominaisuuden. Ärsyyntyneisyyskynnys on madaltunut varsin selvästi. Sen huomaa esimerkiksi liikenteessä. Kymmenen vuotta sitten en edes havainnut autokoulun autoja liikenteessä. Nyt niitä tuppaa olemaan kiusaksi asti töppäilemässä ja tupeksimassa pappa-mestariajajan tiellä. Ja sivuitse ajaa pahoja kaahareita ohitse, peruutuspeilistäkin näkyy virheitä tekeviä autoilijoita. Merkillistä, että keskelle on sattunutkin yksi mestariautoilija, kun edessä, takana ja sivulla on mänttejä ja pällejä. Olisikohan eräs elämän keskeisistä taidoista sekin, että osaa syvällisesti ymmärtää ihmisten tekojen epätäydellisen luonteen. Ja sen, että kaikkinainen taito vaatii harjoittelua ja että varsinkin harjoitteluvaiheessa teot ovat vasta hioutumassa - toivottavasti - mestarillisiksi.

 

Ihmisen ikä ei muuten ole mestarillisuuden mitta. Sydämensivistyskin voi puuttua kahdeksankymppiseltä ja sitä voi olla vaikkapa kolmivuotiaassa. Lapsenlapsissaan pappa on havainnut nokkeluutta ja sutjakkuutta, jota pappa lähes kadehtii. Vitsejäkin he osaavat. Seitsenvuotias Laura kertoi papalle hiihtolomavierailullaan seuraavan vitsin: ”Punkkarijoukko ja vanha mummo kohtasivat kylän raitilla. Yksi punkkareista kysyi mummolta: ´Etpä taida tietää, mitä me olemme?´ Tähän mummo vastasi: ´En tiedäkään, mutta kun pääsen kotiin, katson lintukirjasta.” Ja fiksuja lapsenlapsiahan maailma on täynnänsä. Kahvibaarissa kuulin naapuripöydän noin kolmivuotiaan lapsen ja hänen ukkinsa keskustelun. Seinällä oli mateen kuva. Vaari kysyi: ”Tiedätkö Matti, mikä on made?” Kolmivuotias vastasi: ”Kyllä. Se on tehty.”

 

Alavilla mailla hallan vaara.

Vasta tehty vasta se vasta vasta on.

Olen usein koettanut samastua ulkomaalaisiin, jotka opettelevat suomen kieltä. Silloin tällöin pitää suomea äidinkielenään puhuvanakin jäädä ihmettelemään jonkin sanan tai lauseen merkitystä. Vuotien tekeminen esimerkiksi ihmetytti lehtiotsikkona hiljan. (Tuo tie rakennetaan kai Vuosaareen.) Samoin se, kun johonkin asiaan ei ole puututtu. Tai kun lapsen löytämiseksi tehtiin kaikki voitava suuret-sinnöissä. Rakas lukija, maistelepa sanaa olankohautus. Olanko hautus! On suomi silti kaunis kieli. Lapsuudessani sanottiin, että maailman kaunein lause kuuluu näin: ”Alavilla mailla hallan vaara”. Eikö joku sanoittaja voisi rakentaa sen ympärille meille euroviisua!?

Pappa ja mamma hoitivat aikoinaan muutaman vuoden sipoonruotsia puhuvaa kasvattipoikaa Juhaa. Mielenkiintoinen kieli tuo sipoonruotsikin. Muistan kerran, kun kasvattipoikamme auto oli rikki ja hän soitti autokorjaamoon tiedustellen ”Finns det något perävika där?”

Puututtu-sanasta tulee helposti mieleen tuttu puu. Ja tästä sanaleikistä papan mieleen tulee toinen vastaava sanaleikki. Olenhan kertonut, että kävin tutkituttamassa lääkärissä huonoa muistiani. Tuloksia odotellessani ajattelin ilmoittaa työpaikalle eläkkeelle siirtymisestäni sanomalla, että nyt syynätään eläkkeelle pääsyn mahdollisuutta ja pääsyy eläkkeelle pääsyyn on syy päässä. Kävi vain niin, ettei lääketiede löytänyt virallista syytä papan päästä. Lääkäri siis päätti syystä, ettei pappaa eläkkeelle päästä.

Näin ollen papan eläkkeelle pääsyn laita on aivan samoin kuin monen menossa olevan työprojektinkin. Pappa pääsee eläkkeelle torstaina. Samoin papan moni työprojekti valmistuu torstaina. Vuotta vain ei ole tiedossa. Pitää vuottaa. Siis odottaa. Ihan myönteisellä mielellä pappa odottaa. Odottaessa on mukava etsiä kadoksissa olevia papereita ja luoda uusia järjestelmiä sen takaamiseksi, että paperit eivät menisi vääriin paikkoihin. Toistaiseksi ei ole vedenpitävää, vattenhållande järjestelmää löytynyt. Jos joku sellaisen järjestelmän, system, keksisi, voisi liikeidean ympärille mitä ilmeisimmin rakentaa menestyvän yhtiön, bolaget. Ruotsissahan on Systembolaget, viinakauppa på finska.

Pappa on helpotuksekseen havainnut, ettei ole ainoa ihminen maailmassa, joka hukkaa papereitaan. Kyllä niin näyttää käyvän silloin tällöin nuoremmillekin. Lohdutukseksi voi luoda ajatelmia. Ne synnyttävät positiivista ajattelua. Vaikka elämässä kävisi miten huonosti tahansa, voi lohduttautua sanomalla, että hyvä, kun ei käynyt vielä huonommin. Paperien katoamiseen liittyvä papan aforismi kuuluu näin: ”Jos minulla on vain yksi paperi, on melko epätodennäköistä, että se katoaa. Mutta jos minulla on tuhat paperia, on todennäköistä, että aina on vähintään yksi paperi hukassa.” Pitää iloita niistä lukuisista tallella olevista.

 


LAINATARINA

Kuuntelin jokin aika sitten iltahartauden Radio 1:stä. Iltahartauden piti Virtain ev.lut seurakunnan kirkkoherra Hannu Haukkala. Hän kertoi kolme vuosikymmentä sitten kuulleensa ystävältään, nuoriso-ohjaaja Karilta Jaskasta kertovan seuraavankaltaisen tarinan:

"Kari tunsi erään Jaskan, joka oli jo lapsena rukoillut joka ilta iltarukouksen. Samoin hän teki nuorukaisena, keski-iässä ja vanhuksena.

Jaskan iltarukous oli aina sama. Se kuului näin: ´Rakas Jeesus, minä olen Jaska.´ Näillä yksinkertaisilla sanoilla hän oli rukoillut siis koko elämänsä ajan iltaisin.

Sitten kun Jaska varttui senioriksi, aika vanhaksi jo, hän meni eräänä iltana vuoteeseensa yöunelle. Jaska ei tiennyt, että tuosta nukkumaanmenosta tuli hänen elämänsä viimeinen.

Juuri kun Jaska oli henkäisemässä aloittaakseen tutun iltarukouksensa, hän kuuli äänen sanovan: ´Rakas Jaska, minä olen Jeesus.´"

Jaskalle rakas Jeesus oli tullut noutamaan Hänelle rakasta Jaskaa.

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 18

jae 4: Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.

18:9 Joka hoitaa työnsä veltosti,
on vahingontekijän veli.

18:24 Paljon ystäviä - vähän ystävyyttä,
tosi ystävä on enemmän kuin veli.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Parempi karvas totuus kuin makea valhe.

Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Kyllä elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.

TOTUUS LÄÄKÄRIN SUUSTA

Istu vähemmän, niin voit paremmin. 

(Ainakin osa lääketieteen viisaista sanoo, että tuolissa istujien on noustava ylös vähintään kaksi kertaa tunnissa. Varmaan samaa tarkoittaa maallikon sana: "Pylly ylös tuolista pidentää elämää." Sanat voisivat olla vaikkapa aivotutkijalta tai Kalevilta.)

TOUKOKUUN KALENTERIASIAA

1.5. Vappu eli suomalaisen työn päivä  

9.5. Eurooppa-päivä 

12.5. Äitienpäivä ja myös J.V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä

 19.5. Kaatuneitten muistopäivä 

26.5. Europarlamenttivaalit  

YK:n TEEMAPÄIVIÄ

pe  3.5. Lehdistönvapauden päivä

ke  8.5. Toisen maailmansodan uhrien muistopäivä

la 11.5. Maailman muuttolintujen päivä

ke 15.5. Kansainvälinen perheiden päivä

pe 17.5. Maailman tietoyhteiskuntapäivä

ti  21.5. Maailman kulttuurien monimuotoisuuden ja kehityksen päivä

ke 22.5. Luonnon monimuotoisuuden päivä

ke 29.5. Kansainvälinen rauhanturvaajien päivä

pe 31.5. Kansainvälinen tupakaton päivä 

MUITA PÄIVIÄ JA TAPAHTUMIA

torstai 30.5. Helatorstai

TÄYSIKUU lauantaina 18.5.

Aiheeseen liittyvä kuva

KIRKKOVUODEN TOUKOKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-sivuston mukaan

Sunnuntai 05.05.2019

2. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Ydinasia: Hyvä paimen 

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen ja myös ylin paimen. Apujoukkoina ovat opetuslapset.

Sunnuntai 12.05.2019

3. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Ydinasia: Jumalan kansan koti-ikävä

Keskeisiä sanoja ovat iloitseminen ja riemuitseminen. Jeesushan on voittanut kuoleman. Kristityt kääntävät katseensa uuteen elämään taivaassa. Jeesus on mennyt valmistamaan sinne omilleen sijaa.

 

Sunnuntai 19.05.2019

4. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Tämän sunnuntain keskeinen lauseke: Taivaan kansalaisena maailmassa. Tämäkin sunnuntai kuuluu pääsiäisajan ”iloisten ja riemuisien” sunnuntaiden ketjuun. Kristityt saavat elää kolmiyhteisen Jumalan suojeluksessa taivaan kansalaisina maailmassa.

 

Sunnuntai 26.05.2019

5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai)

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Rukoussunnuntain keskeinen lauseke: Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Tämän sunnuntain teksteissä puhutaan siitä, mitä rukous on ja mitä lupauksia siihen sisältyy.

 

Torstai 30.05.2019

Helatorstai

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Helatorstain kaksi tärkeintä sanaa ovat Korotettu Herra. Helatorstaihan on Kristuksen taivaaseenastumisen päivä.

Päivän aihe ja ajankohta, 40 päivää pääsiäisestä, on saatu Apostolien teoista (1:6-14)

TOIVON TOIVOTUS

Vihreä on toivon väri.

Voi, kunpa saisimme imetyksi luonnon vihertymisen ihmeestä itseemme toivoa. Se antakoon syvälle aivoihimme iloisen sanoman, jossa lukee: TOIVOA ON!

t. Kalevi

Tervetuloa huhtikuu, kevään perinteinen aloittaja!

Maanantai 1.4.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Lienee niin, että meille kevään ylenpalttisille ihailijoille maaliskuun loppu ja huhtikuun alku ovat "hetkiä ennen hunajaa". Tuo hetki oli Nalle Puhille se  kaikkein hetki. Sen jälkeenhän hunaja alkoi vähetä. Kevään edistyessä kaunein hento vihreys ja koko kevät alkavat "vähetä". Vastaavasti juuri ennen loman alkamista on parhain hetki, "hetki ennen hunajaa".

Toivotan itse kullekin säädylle hyviä hetkiä ennen hunajaa. Elo riemuineen ja murheineen on nykyhuhtikuussakin myönteisellä tavalla jännittävää. Eihän sitä näinä ilmastonmuutosaikoina tiedä, mitä, missä ja milloin nykyluonnonvoimat tarjoilevat. Mutta eiköhän toki hunajaista aikaa ole tulossa. Kun pölyttäjistäkin alkaa olla pula, pitänee ennen pitkää vain kuvitella hunajaa syntyväksi mielissämme.

Mahdollisimman ja mahdottoman hyvää huhtikuuta toivotan. Kuten maaliskuuta odotellessa kirjoitin, vanha kansa sanoi, että "maaliskuu maan näyttää, huhtikuu huhteleepi". Se huhteleepi lumet maasta ja jäät vedestä. Voi, kunpa voisimme huhtikuun myötä valon ja vihreyden lisääntymisen myötä itsekin herätä pimeydestä valoon. Jos siihen pystymme, menemme eteenpäin entistä virkeämpinä valoisella, iloisella ja toivorikkaalla mielellä. Jos tuossa onnistumme, kokonaisolomme on kiitollisuudenkin täyttämänä elämänhalua ja voimaa täynnä. Niin käyköön. Vai käykö? Saattaa onnistua, mutta eihän tämä olisi ihmiselämää, jos ei jostain tule välihin kuoppia ja mutkia matkalle. Kilvoitellaan, kilvoitellaan kovasti, mutta ei hampaat irvessä, vaan hymy huulilla.

Saima Harmajakin kilvoitteli aikoinaan. Kaksi huomaa enemmän kuin yksi. Minä ajattelin edellä tekstissä huhtikuun osalta vain - Nalle Puhin lisäksi - ihmistä. Runoilija, kirjailija Saima ajatteli asia myös maan kannalta. Kevätmasennus lienee osalle ihmisistäkin melko yleistä, mutta maapohjalla on yksiselitteisen vaikeaa. Seuraavaksi tulevan runon tekstissä runoilijamestari toteaa maan kannalta huhtikuun kohtaamisesta seuraavaa: "On vaikein aika maan. Nyt kevät itkee luomistuskissaan."

Kuvahaun tulos haulle Saima Harmaja

Saima Harmaja (kuva: Wikipedia)

 

RUNONAMIA

Huhtikuu

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niinkuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
– oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!

Saima Rauha Maria Harmajasta vielä muutama sana:

Hän oli suomalainen kirjailija ja runoilija. Saima Harmaja olisi varmaan voinut nousta vaikka aivan ykköseksi, jos hän olisi ehtinyt tehdä runoja lisää. Hänen lemppariaiheitaan olivat elämä ja kuolema. Voiko sen laajempaa ja mielenkiintoisempaa aihepiiriä olla! Siinähän on kaikki - ja vielä enemmän.

Mutta Saima Harmajalta loppui aika kesken. Hän kuoli nuorena. Edes 24 ikävuotta ei ehtinyt täyttyä hänen elämässään: 8.5.1913 - 21.4.1937. Helsinki oli hänen sekä synnyin- että kuolinkaupunkinsa.

Edellä oleva "Huhtikuu" sisältyi hänen ensimmäisen runokokoelmakirjaansa. Se ilmestyi vuonna 1932 ja koko esikoisteoksensa otsikkokin oli ja on Huhtikuu.


ALZHEIMER

pe 11.4.2003

Maire on ollut viikon ajan Kustaankartanossa intervallihoidossa/lyhytaikaishoidossa. Olin huonosti nukkuneena runsas viikko sitten ollut saamaton ja ymmälläni. Onneksi sain Heliltä Kustaankartanosta vinkin ja vein virtsanäytteen vajaa kaksi viikkoa sitten terveyskeskukseen. Mairella oli kai monta vuorokautta ollut suuria tuskia virtsatie­tulehduksen takia. Se meitä valvotti. Väsyin perinpohjin. Meille tärkeä Mairen Kustaankartanon osasto hoiti Mairea viikon. Kun Maire sinne mennessään viikko sitten oli lähes täysin kävely­kyvytön, oli hän tänään kävellyt muutaman askeleen ilman tukea.

Tulehdus vain ei ollut lähtenyt aivan kokonaan pois. Taistelua siis riittää.

 

ke 16.4.

Iltaisin menen Mairea myöhemmin nukkumaan, koska Mairen nukkumaan menon jälkeen on vielä rästitöiden tekemistä. Eilen mentyäni nukkumaan Maire unensa lomasta etsi käteni ja otti sen käteensä. Tuli kyynel silmään. Silmästä tuli mieleen, että vihdoin jaksoin saada aikaan Mairen silmälasien oikaisemisen optikolla. En maallikkona ymmärtänyt, mistä hän ne oli vääntänyt vinoon. Optikko kuitenkin osasi asiansa ja nyt lasit ”istuvat” Mairelle hyvin.

 

to 17.4.

Sairaalasta oli tullut lähempi tulos: ei enää olekaan virtsatietuleh­duksesta ongelmaa. Mairen yövalitukset johtuvatkin ehkä muusta kivusta. Selkä ehkä on kipeä tai polvet, joita hän valvoessaan hieroo.

 

lankalauantai 19.4.

Pääsiäinen ei ole meillä niin tiedostettu kuin se suuren aiheensa vuoksi voisi olla. Ruoassa näkyy hiukan, samoin kukissa. Suurin ilon aihe minulle on edelleen, jos Maire pissaa WC:hen ennen nukkumaan menoa, koska silloin yö menee paremmin eikä ole edessä yöllistä vaipanvaihtoa. Toinen ilon aihe on, jos kävelyn treenaaminen tuottaa tulosta. Joskus kävely alkaa kotilattialla otetun treenin jälkeen sujua juohevasti, joskus ei. Yhtään askelta Maire ei ole moneen viikkoon ottanut kotona ilman tukea. Kustaankartanossa on muutaman kerran kuulemma ottanut muutaman askeleen. Lehdistä Maire jaksaa edelleen katsoa kuvia. Varsinkin kauniita vaatteita ja kenkiä sisältävät kuvat ovat mieluisia. Joskus lehti tosin on väärinpäin kädessä.

Eilen oli suurin murhe, kun Maire repäisi villatakistaan napin ja laittoi sen suuhun. Hoksasin tilanteen, kun aloin häntä syöttää. Neljännestunnin taistelun jälkeen sain hänet narratuksi laittamaan napin hampaiden väliin, josta sen sain väkisin otetuksi pois.

Päivä oli normaalin rytmin mukainen: vaipan vaihtoa 4,5 tunnin välein, kävelyharjoituksia säännöllisin väliajoin, ruokailut, kahvinjuonnit, pääsiäispäivän kunniaksi pashan syöntiä välipalaksikin. Otin Mairen mukaan kauppamatkalle. Hän odotti kaupassakäyntini ajan autossa radiota kuunnellen, ihmisiä katsellen. Päivä oli oikeastaan jokseenkin onnellinen. Tuntuu vain siltä, että harjoittelusta huolimatta kävelemisen taito alkaa väkisinkin vähitellen unohtua; surullista.

 

II pääsiäispäivä

En tainnut tarpeeksi juhlistaa pääsiäistä. Toki söimme hivenen tavallista paremmin, myös pasha oli ohjelmassa. Sainpa tänään aikaiseksi tehdä kermakakunkin. Muutoin kuitenkin oli syntinen: pesin ikkunoita ja touhuilin ikään kuin olisi ollut arki. Illalla pesin Mairen. Varpaan ja käden kynnetkin tulivat leikatuiksi. Olen taas aloittanut lääkekuurin jalkojen kynsisientä vastaan. Onneksi havaitsin ja lääkitsin myös pahan ihonirhauman Mairen vasemman rinnan alla. Suihkun jälkeen Mairea nukkumaan saatellessani olimme luullakseni molemmat tyytyväisiä sekä itseemme että toistemme suorituksiin.

 

ti 22.4.

Ostin tänään valtavan kauniin punaiset sukat Mairelle. Motiivi ostolle oli se, että kaikki sukat ovat likaisia enkä jaksanut niitä pestä. Tosin illalla pesin käsipyykissä muutaman parin. Huomenna on ostettava paita, jossa on vetoketju. Nyt nimittäin Mairelle yleistyy tapa, että hän repii nappeja ja laittaa ne suuhunsa. Tämänpäiväisenkin taisteluni kääntyi minun voitokseni eli Mairen ei tarvinnut nielaista nappia.

Hiihtokauden loppumisen ja lenkkeilykauden alkamisen välinen aika pääsi aivan liian pitkäksi ja vaikutti huonontavasti henkiseen terveyteeni. Nyt kun olen muutamana päivänä käynyt – vaikka vain varsin lyhyellä – juoksulenkillä, on psyyke voinut paljon paremmin. Juoksen aamupalan jälkeen, kun Maire väsähtää ja hänet on aivan pakko laittaa hetkeksi lepäämään. Laitan tyynyjä patjan alle, ettei hän putoa sängystä, varoiksi vielä peittoja pehmusteiksi lattialle ja sivuttainen asento epilepsiakohtauksen varalta. Kun tulin 15 minuutin lenkiltäni, Maire nukkui somasti kädet ristissä. Näin siinä kaunista symboliikkaa.

 

ke 23.4.2003

Maire ei yleensä enää reagoi mihinkään. Kävimme Munkkivuoren ostarilla maksamassa Mairen laskuja. Samalla kävin Alkossa. Sanoin Mairelle: ”Kun pääsemme kotiin, otetaan lasillinen konjakkia.” Maire reagoi: hän nauroi sydämensä pohjasta!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

                                                                           24.4.2003

 

 Arja and her big band

 

Maire tuli taas asumaan Teille. Kiitos, kun sai tulla.

Elämme kai jotakin murrosaikaa. Lienee tunnustettava, että Mairen kävelyt on vähitellen kävelty. Koettakaa kestää. Olen häntä ahkerasti kävelyssä treenauttanut, mutta tulokset ovat olleet huonoja. En siitä ole kovin surullinen. Elämä vain menee sellaista latuaan kuin Taivaan Isä suo. Kyllä kävelyn paras toteutustapa lienee rollaattori ja ihminen tukena. Alkuun pääsy eli jalkeille nostaminen edellyttänee yleensä kahden ihmisen - tai yhden oikein voimakkaan ihmisen - avustusta.

Toisena pääsiäispäivänä pesin Mairen. Vasemman rinnan alla on melko pitkä ”ihonirhauma”. Hoidin sitä, minkä osasin. Kiitos, jos hoidatte lisää.

Olen antanut Mairelle jalkojen kynsisieneen lääkärin määräämää lääkettä (Sporanox 100 mg ja Lamisil 250 mg) viikon kuurin. Nyt lääkityksessä on kolmen viikon tauko. Tosin annoin Sporanoxia erehdyksessä vain yhden kapselin, vaikka määräys oli kaksi.

Minun kokemukseni mukaan Mairen nukkuminen edellyttää unilääkettä. Tenoxilla hän ainakin kotona ”nukkuu” silmät auki. Olen antanut ¾ tablettia (0,25 mg) Halcionia. Lääkärin mielipide oli 1-2 tablettia, mutta minusta toistaiseksi ¾ on ollut o.k. Anteeksi maallikon mielipiteet. Toimikaa, kuten hyväksi näette. Ilmeisesti myös kynsilääke on nyt viikon ajan vaikuttanut väsyttävästi ja ehkä vääristänyt kokemusnäkemystäni.

Kestävyyden toivotuksin, kiitollisena

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PAPPA PAKINOI

(Sisältyy vuonna 1997 ilmestyneeseen kirjaan.)

 

HUONOMUISTISUUDESTA

Pappa kävi lääkärissä. Olen seurannut ympäristöäni ja havainnut, että monella muullakin on sama vaiva kuin papalla. Harva vain sen takia lienee lääkärille lähtenyt. Mutta pappapa lähti valittamaan lääkärille huonomuistisuuttaan. Elämä on käynyt nimittäin todella hankalaksi, kun muisti ei spelaa niinkuin joskus ennen. Joka ikinen päivä unohtuu tärkeitäkin asioita. Sellaista kaupunkikäyntiä ei olekaan, etteikö jokin kaupungilla tarvittava paperi tai esine tai asia olisi unohtunut kotiin.

 

Tuskissani päätin siis ihan virallisesti selvittää, olenko jo pahastikin dementoitunut. Tosin tiedän vanhan sanonnan, jonka mukaan ei se ole dementoitunut, jonka avaimet ovat hukassa, vaan se, joka ei tiedä, mihin avaimia käytetään. Joskus vain tuntuu niin kuin sekä avaimet että niiden käyttämisen taito olisivat hukassa. Viimeksi kun en pitkänkään uurastuksen jälkeen saanut kellarin ovea auki, tuli naapuri apuun ja kertoi, ”ettei tuollainen avain voi sopia tuollaiseen lukkoon”.

 

Ihmiselle lienee tunnusomaista halu etsiä syntipukkia. Kun esimerkiksi asiat eivät suju toivotulla tavalla oman huonomuistisuuden takia, tulee varsin helposti hakeneeksi vikaa jostakin muualta. Yleensä syntipukin etsiminen ei vie elämää eteenpäin. Muistan monta kymmentä vuotta sitten lukeneeni kirjan, jossa kerrottiin pikkulapsen pudottaneen hienoa mekaniikkaa sisältävän leikkikalun uima-altaaseen. Perheen päämies keskitti tarmonsa selvittääkseen, kuka lapsista oli pudottanut leikkikalun altaaseen. Äiti sentään suuntasi energiansa oikein: hän nosti leikkikalun pois vedestä. Voi, kunpa osaisi olla etsimättä syntipukkia ulkopuolisista. Ei kai esimerkiksi liukas keli autoa ojaan aja! Yltiöpäiseksi syntipukin etsijäksi voisi nimittää ihmistä, joka on kovalla kiireellä juoksemassa Porvoon tietä päämääränään Turku ja joka toteaa väärän suunnan havaittuaan, että ”ovat rakentaneet tien väärään paikkaan”. Toki tietenkin vitsit ovat hyviä huojentamaan olotilaa.

 

Lopuksi vielä takaisin alkuun. Pappa siis kävi muistilääkärissä. Lääkärin titteli oli - ja on vieläkin - ”geriatrian professori”. Toki eihän pappa itseään vanhana pidä. (Pappa on siis aivan tavallinen vanha ihminen.) Tuo geriatrian professori on kuitenkin papan saaman tiedon mukaan muistitutkimuksen number one Suomessa, joten suunnaksi hänen vastaanottonsa. Professori sanoi: ”Toistakaa perässäni sanat paita, pöytä, sakset”. Pappa toisti: ”Paita, pöytä, sakset”. Professori jatkoi: ”Pitäkää mielessänne nämä sanat. Kysyn ne teiltä hetken kuluttua uudelleen.” Pappa teki parhaansa pitääkseen mielessään paidan, pöydän ja sakset. Käytävällä jälkeenpäin hoksasin, että professori unohti kysyä nuo sanat uudelleen! - No, tutkimukset jatkuvat. Ehkä palaan niihin joskus myöhemmin.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

PAINAJAISUNISTA

Ehkä tiedemiehetkään eivät kovin hyvin tiedä painajaisunien synnyn syitä. Maallikkona oletan, että ainakin joissakin tapauksissa kysymys on yöunesta, johon ihminen on mennyt enemmän tai vähemmän stressitilasta. Ehkä on jokin suuri vastoinkäyminen tai murhe vienyt mielialan esimerkiksi masentuneeseen suuntaan tai jännitystilaan. Monihan meistä taitaa murehtia tulevaa aikaa, vaikka kaikki hyvin tiedämme, ettei tulevaisuus murehtimalla ainakaan paremmaksi saada. Mutta usein tunnetta ei saa järjen kanssa samalle kulkuradalle.

Nyt seuraavaksi tulee monen mielestä hölynpölyä. Hölynpölyhän kannattaa jättää väliin. Tämä seuraava on samalla aaltopituudella uskomushoitojen tai vastaavien kanssa. Käsittääkseni ne ovat asioita, joita lääketieteessä ei ole todistettu oikeiksi. No, nyt ei ole kysymys hoidosta, mutta ehkä uskomuksen ja taikauskon välimaastossa olevasta asiasta.

Kun olin pieni, isä keräsi sänkynsä alle kuparia. En kylläkään muista enkä tiedä, miksi hän niin teki. Nyt taidan päästä omasta kokemuksestani jäljille. Minulla oli nimittäin muutama vuosi sitten aamuisin herätessäni selkä- ja keskivartalosärkyä. No, kokeilin kuparia. Hiukan ehkä helpotti. Sitten sain vielä "villimmän" idean ystävältä. Häntä oli särkyihin auttanut se, että laittoi patjan alle tai lattialle sängyn alle kirkaskantisia aikakauslehtiä.

Taisin hiljan kertoa tuttavasta, joka stressitilassa menetti yöunensa. Lääkäri määräsi lääkkeen, jonka sanoi olevan niin tehokas ja vahva, että uni tulee hetkessä ja pitää unta yllä aamuun asti. Niin kävikin. - Mutta myöhemmin selvisi, että ne voimakkaat ja hyvän unen antaneet lääkkeet olivat tavallisia kalkkitabletteja. Siis usko lääkärin sanoihin ja lääkkeeseen antoi unen. Ehkä tuo lehtijuttu on vähän samankaltainen, ehkä kuparikin kuuluu samaan kastiin, en tiedä.

Olin viime kesänä mökillä kolme yötä peräkkäin. Nukuin isän käyttäneessä sängyssä kaksi ensimmäistä yötä. Kolmanneksi en mennyt siihen sänkyyn, koska kokemus oli kauhea. Heräsin yöunesta aamulla aikaisin maksimaalisen kauheaan painajaisuneen. Ainakin toisena, ehkä molempinakin öinä heräsin omaan kauhuhuutooni. Kolmannen yön nukuin sängyssä, joka aikoinaan on ollut äitini sänky. Uni oli hyvää, ei tullut painajaisen painajaista. Ja aamulla sekä seuraavana päivänä oli rauhaisa olo, toisin kuin painajaisunien jälkeisinä aamuina ja päivinä.

Jos ja kun ilmeisesti painajaisunet ovat yhteydessä ihmisen tuntemaan stressiin, pitäisi ideoida, miten stressaantunut ihminen vapautuu stressistään. Se on jokaisen omassa hallussa. Ja ehkä myös terapeutin hallussa, kukaties. Jos työ stressaa, siihen on ulkopuolisen helppo antaa ohjeita. Yleensä ne ovat yhtä hyviä kuin lapsen kasvatusohjeet henkilöltä, joka on elämässään muutaman kerran nähnyt lapsen kaukaa. Liika työ on järjellä voitettavissa - periaatteessa. Työhön pitäisi saada apuvoimaa, jos ei  työstä ehdi lepoa pitää. Jos työssä ei ole mukavaa, joko työ tai paikka tai molemmat ovat vääriä. Ei näinä työttömyyden aikoina ole mahdollisuutta kovin helposti vaihtaa työtä. Ideariihtä ystävien kanssa pitäisi pitää, vai?! Tavoite on ainakin teoriassa jotakuinkin selvä: Pitää saada elämänlaatu paremmaksi.

Ystävien-sanasta tulikin mieleen, että hyvät ystävät ja muut läheiset tuovat elämään eliksiiriä. Toisaalta yhteydenpitoa muiden ihmisten kanssa pidetään hyvänä stressinpoistolääkkeenä, kyllä jotkut ihmiset voivat olla todella onnellisia yksinkin - ainakin välillä. Mietiskely ja elämän ihmettely tekee hyvää. Se vain on ongelma, että kun nauru pidentää ikää, tyhmimpänä otuksenahan pidetään yksinnaurajaa. Mutta kukaanhan ei sano tyhmäksi, jos yksin nauraa. Voihan sitä vaikka lukea huumoripitoisia tekstejä tai katsoa ihanasti viihdyttäviä elokuvia, videoita, teatteria. Voi mennä naurun ja myös liikunnan eli kehonkulttuurin luo - ja elää kauan. Tärkeää on ryhtyä keräilijäksi, onnistumisten kerääjäksi. Kertaus on opintojen äiti: tuota samaa asiaahan toitotin jo maaliskuun ilmaisuissani.

Omaishoitajana ollessani kehitin tärkeän käsitteen, reilun filungin eli vilungin käsitteen. Toistin toistamistani Maire-vaimolle, että "meillä on kaikki hyvin". Joka kerta Maire rauhoittui ja tuli ilmiselvästi onnelliseksi. Onnistumisten kerääjä voi pitää pieniä onnistumisia hyvinkin isoja. Se ei ole edes itsefilunkia, vaan totisinta totta: väsyneenä aikaansaatu pieni onnistuminen on todella iso. Näin on, vaikka se virkänä tehtynä olisi pieni.

Menestystä kaikkiin toimiimme - ja erityisesti nukkumiseemme!

MUISTELUTARINA

Osallistuin 1950-luvun alkupuolella noin 10-vuotiaana Taivassalon kunnan ja seurakunnan yhdessä järjestämiin lasten leireihin. Yleensä meitä osallistujia oli varmaan 30 tai ylikin. Kunnantalon pihalla kiipesimme kuorma-auton lavalle, jonka jälkeen oli noin kahdeksan kilometrin matka Kaitaisten silloisen lossin lähettyville. Sieltä meidät kuljetettiin moottoriveneellä muutaman kilometrin merimatka kunnan omistamalle saarelle. Ja eikun isoja telttoja pystyttämään!

Viikon kestävillä leireillä oli monimuotoista ohjelmaa, monenlaisia leikkejä, urheilua ja muuta liikuntaa sekä retkiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet lipunnostot Siniristilippumme-lauluineen ja lipunlaskut iltaisin. Samaan rivimuodostelmaan merenrantanurmikolle järjestäydyttiin silloinkin, kun kiitettiin kuorossa lausuen emäntää ruoasta.

Toinen hyvin mieleen jäänyt ohjelmanumero olivat ohjelmalliset iltanuotiot lauluineen, leikkeineen, tarinoineen ja muine ohjelmanumeroineen. Olin kai kolmena vuotena peräkkäin iltanuotio-ohjelman juontajana. Enpä tainnut olla kovin "polleena", koskapa mitään kademieltä en muista kokeneeni. Silloin ei vielä ollut kaiketi edes kiusaaminen-sanaa keksitty. No, oli vainen, mutta ei se ilmeisesti yliesiintynyt siinä määrin kuin nykyelämässä.

Ainakin yhtenä kesänä leirin johtajana oli Taivassalon ja Kustavin yhteinen kesäteologi, kalantilainen Alpo Heilä. Hän kertoi kerran että jokin työkalu tarvittaisiin leirillä, mutta ettei se ollut tullut mukaan. En muista, mikä työkalu se oli. Ei kirves ainakaan, koska muistan sitä käyttäneeni. Olisiko ollut sorkkarauta tai jokin saha tai muu. Tarjouduin Alpolle, että voin vaihteluksi käydä hakemassa sen kirkonkylästä kotoani. Niinpä läksin. Sain lainaksi soutuveneen, johon asettelin niin ikään lainaksi saamani polkupyörän. Lähteissäni pastori Alpo pyysi minua tuomaan hänelle askin savukkeita. (Varmaan hän esitti pyynnön salassa, koska ei kaiketi siihen aikaan pappi voinut polttaa tupakkaa julkisesti, ei ainakaan leirillä lasten nähden.)

Sitten vain menoksi. Ensin runsas kilometri oikoväylää myöden mantereelle ja sitten ehkä kuutisen kilometriä kirkonkylään. Kotoa löysin tarvittavan työkalun, jota sitten lähdin pyöräilemällä ja soutamalla viemään leirille. Siis tietenkin unohdin tupakka-askin! Alpon voimakkaasta kiellosta välittämättä lähdin uudelle matkalle. Kun ei jäänyt enää jäljelle muuta kuin yksi noudettava, sen muistin. Kyllä muistini on nykyisin huonontunut vuosi vuodelta. Mutta kyllä olen ollut hajamielinen jo lapsena. Muistaakseni lapsenlapsi Aleksi on kertonut saaneensa ainakin hiukan samaa geeniä.

Taas kerran kertauksena elämän onnellisuuden salaisuus: kohtuullinen terveys ja huono muisti.

PIKKUTARINA

Olin 1970-luvun alussa opettajana Lounais-Hämeen Kauppaoppilaitoksessa Forssassa, siis Vorsasa. Silloin en vielä hoksannut kirjoittaa blogia, joten menin harrastuksenani paikalliseen, juuri perusteilla olevaan rakennusyhtiöön. Tehtäväni olivat paperityöt. Eli kuten minut yleensä esitettiin: yrityksessä on viisi työntekijää, ja lisäksi on Kalevi.

Teimme alaurakoita myös esimerkiksi silloiselle suuryhtiö Puolimatkalle. Kun lähetin sinne laskuja, maksua ei kovin nopeasti kuulunut, vaikka oli 14 päivän maksuaika. Yli kuukauden yleensä kesti suorituksen saaminen laskusta. Sitten yhtiömme muurareista toinen tilasi Puolimatkalta saunapuiksi puisia rimoja. Rimat tulivat nopeasti. Mutta lasku tuli vielä nopeammin. Lasku tuli aamupäivällä, rimat iltapäivällä.

LAINASANOJA

Kävin läpi vanhoja paperiarkistoja. Sattuipa käteeni paperi, jossa oli juttu mielenkiintoisesta aihepiiristä. Tosin keskeinen käsite oli mahdottoman epäkonkreetti: minimalismi. Minimalistinen ihminen on yksilö, jolle ei kerry turhaa tavaraa eikä krääsää eikä sälää. Olen näemmä käynyt runsas kaksi vuotta sitten lukemassa minimalismista sellaisella sivustolla kuin minimalismi.fi. Ideahan on samankaltainen kuin hiljan kertomani kuulopuhe: tavaran kerryttäjä heittää kiertoon tai muutoin pois nurkistaan tänään yhden tavaran, huomenna kaksi, ylihuomenna neljä, sitten seuraavana päivänä 8 ja sitten 16.

Minimalismin yksi idea on, tavaroista luopuminen on muutosta. Ja tavaroista luopuminen on ihmisen inhimillistä muutosvastarintaa. Lainaus minimalismia käsittelevästä tekstistä (Harmi, kun en löytänyt sivustoa enää, joten kirjoittajan nimi jää salaisuudeksi):

"Monelle muutos on vaikeaa. Tiedämme kuinka paljon turhaa tavaraa elämässämme on, mutta olemme kuin halvaantuneita emmekä pysty tekemään asialle mitään. Yritämme ratkaista ongelmaa, mutta mitään ei tapahdu. -- Mietimme kuinka hienoa on kun meillä on vain olennainen jäljellä.-- On parempi olla ajattelematta lopputulosta. Kohdista ajatuksesi mieluummin pienimpään mahdolliseen askeleeseen, jolla voit aloittaa."

Pienestä aloittaminen on monessa projektissa viisasta sen vuoksi, että tärkeä ja isolta tuntuva projekti tuntuu ylitsepääsemättömältä. Pienin askelin pääsee eteenpäin. Mutta täytyisi "päästä tekemisen imuun", tämä on palkitsevaa ja kivaa -tunnelmaan. Muuten käy sillä lailla kuin ensin yksi, sitten kaksi, sitten neljä -järjestelmästä kertoneelle ihmiselle. Kun hän pääsi niin pitkälle, että piti luopua 16 tavarasta, hän keräsi pois heitettäväksi 16 kumilenksua! Harmi ja surullista, kun ei päässyt imuun, vaan päätyi kumilenksuihin!

TUEKSI ELÄMÄÄSI

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 17

jae 18: Mieletön se, joka lyö kättä

ja menee toisesta takuuseen.

17:19 Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä,

synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.

17:27 Viisas se, joka sanojaan säästää,

järkevä pitää päänsä kylmänä.

17:28 Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti,

järkevästä, ellei suutaan avaa.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Mies saa odottaa ruokaa, mutta ei ruoka miestä.

Parempi karvas totuus kuin makea valhe.

 

SANONTOJA

Mene Huitsin Nevadaan! (Yhteys: Kun joku puhuu esimerkiksi "tyhmiä", voidaan leikkisästi lausua komento Huitsin Nevadaan menosta.)

Mene Iitin Kuuksoon! (Yhteys: samanlaisessa yhteydessä kuin Huitsin Nevadaan menokomento. Kuukso on muuten kylä Iitissä, noin 10 kilometrin päässä Iitin keskustasta, Kausalasta.)

Jäi kuin nalli kalliolle. (Olen koko ikäni ihmetellyt tätä sanontaa, kun en ole ymmärtänyt, miten aseeseen liittyvä käsite voidaan yhdistää kalliolle jäämiseen. Luin nyt joitakin asiasta käytyjä keskusteluja. Selityksiä tuli monenlaisia. Mikään ei tuntunut minusta hyvältä - paitsi yksi. Ilmeisesti yhteys on Alli-lintuun. Niitä kai on nähty esimerkiksi kallioluodoilla yksikseen kököttämässä. Ja kun sanotaan "kuin Alli kalliolle", tulee kuin-sanan loppuhenkonen n Allin eteen, kun asia lausutaan nopeasti. Koeta vaikka! -  Kyllä tuntuu jäävän kuin "nalli kalliolle".)

HUHTIKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

tiistai 9.4.

Mikael Agricolan päivä eli suomen kielen päivä, joka on myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä

sunnuntai 14.4.

Eduskuntavaalipäivä

lauantai 27.4.

Kansallinen veteraanipäivä

YK:n TEEMAPÄIVIÄ

ti  2.4. Maailman autismitietoisuuden päivä

to 4.4. Kansainvälinen miinojen vastainen päivä

la 6.4. Kansainvälinen urheilun ja kehityksen päivä

su 7.4. Maailman terveyspäivä (WHO)

ma 22.4. (2. pääsiäispäivä)  Kansainvälinen Äiti Maan päivä:

YK:n yleiskokous on julistanut huhtikuun 22. päivän Kansainväliseksi Äiti Maan päiväksi. Päivän tavoitteena on vahvistaa muistiamme siitä, että eläisimme arjessamme harmoniassa luonnon kanssa. Näin niin nykyisillä kuin myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainoista elämää maapallollamme.

ti 23.4. Kansainvälinen kirjan ja tekijänoikeuksien päivä

to 25.4. Maailman malariapäivä (WHO)

pe 26.4. Maailman henkisen omaisuuden päivä

su 28.4. Maailman työturvallisuus- ja työterveyspäivä (ILO)

ti 30.4. Kansainvälinen jazz-päivä (Vapun aatto)

MUITA PÄIVIÄ JA TAPAHTUMIA

sunnuntai 14.4. Palmusunnuntai

perjantai 19.4. Pitkäperjantai

sunnuntai 21.4. Pääsiäispäivä

maanantai 22.4. 2. pääsiäispäivä

TÄYSIKUU pitkäperjantaina 19.4.

Aiheeseen liittyvä kuva

TOIVON TOIVOTUS

Teologipuolen viisaat sanovat, että ihmisen on hyvä muistaa kiittää osakseen saamastaan hyvistä asioista ja tapahtumista. He neuvovat kiittämään jopa vastoinkäymisistä. Kun 1990-luvun alkupuolella jouduin munuaiskivien johdosta sairaalaan, ilmeni, että munuais- eli virtsakivet oli helppo hoitaa laserhoidolla. Sen sijaan ilmeni viime tipassa pahanlaatuinen syöpäkasvain toisessa munuaisessa. Kasvain oli selvästi isompi kuin munuainen, mutta se oli kotelon sisällä. Lääkärin mukaan kotelo oli ehkä muutaman päivän tai viikon sisällä repeämässä, jolloin syöpä olisi levinnyt kaikkialle kehoon. Kyllä luonnollisesti olin pelastuksestani kiitollisella mielellä.

Aika pian leikkauksen jälkeen alkoi noin 15 vuotta kestänyt omaishoitajajaksoni, kun Maire-vaimolla todettiin Alzheimerin tauti. Meillä oli kokonaisuutena ottaen ihmeellisenkin hyvä elämä. Nauroimme paljon, kun huumori kukki ympärillämme. Kuitenkin varsinkin alkuvuodet olivat opettajan työn ohella vaikeita ja väsyttäviä. Luin silloin ahkerasti Raamattua. Eniten sain voimaa lukiessani Jobin kirjaa. Miksi siitä pidin. En tiedä, mutta pohdiskelin, että sain lohdutusta siksi, että jollakulla on voinut mennä vielä oikein paljon huonommin kuin minulla. Enpä silloin tietoisesti huomannut, että Job opetti kiittämään myös vastoinkäymisistä. Olenkin alkanut nimittää kasautuvia vastoinkäymisiä ihmisen koulutusjaksoiksi. Niin pieneen tilaan voi mahtua aivan valtavan iso ja ydintärkeä asia kuin seuraaviin Jobin sanoihin:

"Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." (Job 1:21)

Olkoon tavoitteenamme saavuttaa kiitollinen mieli. Jos sen lisäksi pyrimme käymään polkuamme eteenpäin myönteisellä ja iloisella mielellä, saamme ja säilytämme suuren rikkauden, toivorikkauden. Kulkekoon toivo yhä paremmasta tulevasta alati kanssasi!

t. Kalevi

J.K. Olen kirjoittanut hyvillä mielin, mutta sairaana, sekä maaliskuun että huhtikuun tekstit. Molemmista tuli valtavan pitkät, kun en osannut keskittyä asioiden ytimiin. Silti lisään sekä maalis- että huhtikuun teksteihin puuttuvia asioita vielä jonkin verran hieman myöhemmin. Yst.terv. K.

Tervetuloa kohtsillään kesäaikaan!

Perjantai 1.3.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Vanhan sanonnan mukaan maaliskuu maata näyttää, huhtikuu purot täyttää. Aina vain päivät vilistävät entistäkin nopeammin. Tätä vauhtia purot virtaavat iloisesti aivan kohtsillään. Almanakan mukaan kesäaika alkaa ainakin tänä vuonna vielä sunnuntaina 31.3. yöllä kello 3.00. Siirtäkäämme kelloja 30.3. lauantai-illalla nukkumaan mennessämme tuntia eteenpäin. Näin nukkuma-aika lyhenee "virallisesti" yhdellä tunnilla.

Kesäihmiset odottavat kesää. Viime kesä oli monille liian tukalan kuuma. Silti tuli tämän talven ennätysliukkailla sellainen olo, että taitaisi tukalan kuumuuden - sopivasta kesälämmöstä puhumattakaan - kestää paremmin kuin maksimaalisen liukkauden. Mikään hiekotussora ei meinannut tämän vuoden helmikuussa riittää. Jalkineiden "aluspiikeistä" ainakin osa on epäkäytännöllisiä asentaa ja ottaa pois. Joku voisi keksiä sähköiset piikit, jotka napista painamalla tulisivat liukkaalla esiin, ja niiden tarpeen mennessä pois, vetäytyisivät sisään. Silloin voisi kätevästi ja hyväkäytöksisesti käydä talvellakin kaupoissa ja palvelulaitoksissa sekä virastoissa.

Viime jouluksi odotettiin perinteen mukaisesti lunta. Muistaakseni suurimpaan osaan Suomea valkoinen joulu saatiinkin. Mutta Luoja pitkitti pyyntöön vastaamistaan yliaikaisesti niin, että lunta tuli ja tuli ja tuli.

Totuus ilmoista ja vuodenajoista sekä niiden alkamisesta, loppumisesta sekä sisällöstä: "Sitä vastaanotetaan, mitä saadaan."

RUN0NAMIA

EINO LEINO:Maaliskuulla:

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.

(Maaliskuulla-runon/laulun vuonna 1878 syntynyt Eino Leino on luonut vuonna 1896 eli alle 20-vuotiaana.)

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1959 kesänapulaisena Taivassalon Säästöpankissa. Pankinjohtajan lisäksi pankissa oli töissä kolme vakinaista pankkivirkailijaa, Laila, Laina ja Lempi.

Eräänä tavallisena työpäivänä kassanhoitaja Laila katsahti ulos ikkunasta, nousi ylös ja huusi: Hei katsokaa: "Sylvi tulee!"

Sikäli kuin oikein muistan, me kaikki nousimme seisomaan kunnioituksesta silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen puolison Sylvin ja hänen seurassaan olleen toisen naisen tullessa sisään pankkiin. Heidän poistuttuaan joku virkailijoista tiesi kertoa, että Sylvi Kekkosen seuralainen oli hänen siskonsa. Siskolla oli kesämökki kai naapurikunnan puolella runsaan kymmenen kilometrin päässä työpaikastamme. En ihan varmasti muista, mutta ilmeisesti kaikki seisoimme koko pankkipalvelutapahtuman ajan. Joka tapauksessa ilmassa oli sakeanaan vilpitöntä kunnioitusta asiakkaitamme kohtaan!

 

ALZHEIMER

ma 3.3.2003

Viimeksi viedessäni Mairea parin vuorokauden intervallihoitoon, sanoi hoitaja: ”Toit Mairen kesälakissa!” Käydessäni hiljan töissä hakemassa jotakin paperia, työtoveri kyseli Mairesta. Sanoin, että Maire istuu autohallissa autossa odottamassa ja kuuntelee radiota. ”Mutta siellähän on pimeätä ja kylmää”, totesi keskustelu­kumppanini. Sanoin, että siellä on valoisaa ja lämmintä ja radio seurana niin, että Maire pärjää siellä hyvin tarvittavat viisi minuuttia. – Merkillisen usein ihmiset huomaamattaan hyvin herkästi arvostelevat omaishoitajan ratkaisuja. Eivät ne aina tietenkään ole oikeita, mutta minä en ainakaan ole kokenut arvosteluista saaneeni mitään oppia, vaan ainoastaan apeaa mieltä. En kaipaa osanottavia tai tukevia sanoja, mutta hiljaisuus olisi mielelleni parempaa kuin negatiiviset ilmaisut.

Hain Mairen tänään opettajankokouksen jälkeen Kustaankarta­nosta kotiin. Hän oli hyväntuulinen ja hyvävointinen. Aivan selvästi hän oli saanut osakseen hyvää hoitoa ja myönteistä ymmärtämystä. Mikä kiitollisuus täyttikään mieleni!

Minua haittaa, että katseestani on tullut pälyilevä ja välttelevä. Siinäkin asiassa voisin saada oppia Mairelta. Hän katsoo paljon silmiin, suorastaan etsii katsekontaktia. Hyvä Maire – ja kiitos opetuksestasi; koetan oppia!

 

la 8.3.

Hain Mairen taas kerran kahden päivän intervallihoidosta. Hän käveli huomattavasti paremmin kuin toissapäivänä hoitoon meno­päivänä. Hän oli myös huomattavan hyväntuulinen, kuten viimekin kerralla. Nyt on tilanne muuttunut mielestäni aikaisempaa päinvastaiseksi: ennen Maire oli kuntoutunut kotona ja hoidosta tullessaan hän oli huonokuntoisempi. Nyt on siis toisinpäin. Pitääköhän minun alkaa tsempata entistä paremmin? Ainakin enemmän pitäisi jaksaa harjoituttaa kävelemistä. Hyvä näinkin; Maire on kyllä kotona ilmiselvästi onnellinen. Toisaalta hoidossa on kaksiteräistä: nytkin Maire oli saanut osastoa riivaavasta flunssasta ja ripulista jälkimmäisen eli ripulin.

 

su 16.3.

Päivää leimasivat paitsi eduskuntavaalit myös kävelyn harjoittelu. Viedessäni Mairen torstaina Kustaankartanoon hoitaja kysyi, oletteko harjoitelleet kävelemistä. Vasta silloin pysähdyin huonoa omaatuntoa potien ajattelemaan, etten ole tarpeeksi paljon kävelyttänyt Mairea. Kun hain Mairen lauantaina pois, hän oli hyvin huonossa kunnossa. Kävely ei tahtonut luonnistua millään. Tuli isoja värähdyksiä, ”hätkähdyksiä”, joihin liittyi veden virtaaminen silmistä. Hän oli hyvin väsynyt vielä tämän aamupäivänkin. Kävelimme sisätiloissa rollaattorin avulla paljon. Harjoitus näemmä tekee sittenkin mestarin. Illalla Maire oli virkistynyt ja kävely onnistui kohtuullisen hyvin. Eilen iltainen ja tänä aamuinen epätoivo muuttui iloksi.

 

ma 31.3.

Neljä yötä on mennyt melko huonosti. Mairella sattuu unen aikana jostakin, en tiedä mistä. Hän valittaa ääneen: ”ai-ai-ai”. Joka kerta olen noin kello 1 antanut lisää särkylääkettä ja unilääkettä. Koetin tänään saada päivystävän terveydenhoitajan kautta vahvempaa särkylääkettä. Hän sanoi, että keskiviikkona lääkäri soittaa. Siis kaksi huonoa yötä vielä. Olin hiukan pettynyt. Tänään kuitenkin uskalsin antaa tavallista enemmän – lääkärin salliman maksimi­määrän – unilääkettä. Myös särkylääkettä annoin enemmän kuin kolmena aikaisempana iltana.

Perjantaiaamulla Maire oli surullisen oloinen. Kysyin: ”Oletko surullinen?” Mairelle tulivat kyyneleet silmiin ja hän sai tulemaan sanallisen ilmaisun: ”Olen”. Selitystä surullisuudelle en tiedä. Kustaankartanoon lähtiessämme hän astui jalallaan autoon. Sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Se, samoin kuin lausuttu sana, ilmaisivat, että Maire oli ehkä tavallista virkeämpi. Ehkä hänelle tuli surullinen olo siitä, että hän saattoi tavallista virkeämpänä jotenkin vaistota, ettei tilanteemme ole kunnossa, että hän on sairas.

Toisaalta minäkin saatoin olla surullinen. Edellisenä iltana iltakoulu ei ollut ollut paras mahdollinen, vaan minulle jäi hyvin levoton olo ja tyytymätön olo omaan opetussuoritukseeni. Josko ahdistukseni ”tarttui”. Se tuli selitykseksi tänään mieleeni, kun olen ollut myönteisellä ja iloisella mielellä. Se on aivan selvästi ”tarttunut” Maireen.

 

PAPPA PAKINOI

(Kirjoitettu alun perin 2000-luvun alussa.)

Olen pappa. Yhtä hyvin voisin olla vaari. Tai ukki. Taikka jotakin muuta vastaavan lämpöistä.

Mistäköhän meidän isovanhempien nimitykset sitten tulevatkin - osittain varmaan ainakin suvun perinteestä ja paikkaseudun tavasta. Minun arvonimeni on siis pappa. Olen Aleksin äidinisä. Isänisä on vaari. Nykyisin, kun uusioperheet ovat melko yleisiä, myös isovanhempien nimitysten kirjo on moninainen. Mutta pieni ihminen ei nimityksiä sen kummemmin kummastele.

Aleksillekin oli jo muutaman vuoden ikäisenä selviö, että hänellä on paitsi pappa ja vaari myös mamma, mummu ja mummi sekä lisäksi vielä (mummin äiti) mummo. Pappa kyllä muistaa tämän läheisimmän eli mamman, mutta sitten jo menevät ajatuksissa sekaisin mummo, mummu ja mummi. Saavatkin mennä sekaisin papan päässä. Tärkeintä on, että Aleksi tietää hänellä olevan nämä kaikki ja tietää, kuka on kukin. Niin kuin tietääkin. Ja hän tuntuu rakastavan koko lapsen sydämellään yhtä lailla pappaa ja vaaria sekä mammaa, mummua, mummia ja mummoa.

Matkustin eilen bussissa. Lähietäisyydellä eräs äiti jutteli noin parivuotiaan tyttärensä kanssa. Oli marraskuun lopun hämy. Äiti ei keskustelun tuoksinassa ollut huomannut seurata bussin etenemistä. Niinpä hän yhtäkkiä havahtui katsomaan, ettei vain omaa pysäkkiä ollut jo ohitettu. Äiti katsoi ulos ikkunasta ja totesi ääneen: ”Missähän me olemme?” Tähän kaksivuotias totesi rattaistaan kirkkaalla lapsen äänellä: ”Bussissa”.

Tapahtuma toi mieleen kaksi menneen ajan episodia, jotka molemmat liittyvät lapsiin. Toinen liittyy lisäksi julkiseen kulkuvälineeseen eli raitiovaunuun. Istuin muutama vuosi sitten nelosen ratikassa. Luin täysin ajatuksiini uppoutuneena jotakin kirjaa, kun kuulin raitiovaunun kuljettajan korottavan ääntään ja sanovan: ”Auttakaa nyt joku sitä äitiä lastenvaunujen nostamisessa”. Havahduin ja kiirehdin käytävää pitkin kohti vaunun keskiosaa. Äiti oli rattaineen oven ulkopuolella. Menin sinne ja aloin nostaa vaunuja raitiovaunuun. Äiti parkaisi: ”Älkää, älkää! Suurella vaivalla sain nämä juuri ulos”. Pappaa hiukan hävetti. Mutta eihän siinä mitään hävettävää ollut. Tarkoituksenihan oli hyvä ja ajatuksiin uppoutumisellehan ei mitään voi.

Toinen muistikuva on viime joulun ajalta. Lauloin mamman kanssa Aleksille joululauluja. Kun olimme laulumme lopettaneet, totesi Aleksi: ”Vähä paljon huanosti laulettu!” No, parhaamme yritimme ja mielellään Aleksi kaikki laulumme kyllä kuunteli. Tuosta laulujen kiitokseksi esitetystä Aleksin tokaisusta on ollut hyvä mieli koko vuoden. Onhan vanhan hyvän ajan sanonnan mukaan niin, että lasten ja imeväisten suusta saamme kuulla totuuden. Eipä taida meillä aikuisilla olla taitoa antaa negatiivista palautetta Aleksin tapaisella, hyvää mieltä tuottavalla tavalla!

LAINASANOJA

VIRPI EKHOLM on kirjoittanut Hyvä terveys -lehteen (SANOMA) 3/2019 artikkelin, jonka otsikko on MIKSI LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ?  Asiantuntijana jutussa on eläinlääketieteellisen farmalogian professori OUTI VAINIO Helsingin yliopistosta. Seuraavassa on muutama ote tuosta mielestäni mielenkiintoisesta ja tärkeästä artikkelista:

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kun rapsutat rakasta karvakuonoa, verenpaineesi laskee ja aivoissasi erittyy onnellisuushuumoria.

Eläimen pehmeä turkki ja ihmistä korkeampi ruumiinlämpö tuntuvat mukavilta. Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kysymys on myös syvemmästä tunnekokemuksesta, joka tuottaa iloa ja lievittää stressiä.

- Tutkimuksien mukaan oman lemmikin kuvan näkeminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin oman lapsen kuvan näkeminen.- Eläin ei toki korvaa läheistä ihmistä, mutta kiintymyksen kokemus on samankaltainen.

- Eläimen läheisyys voi piristää vanhainkodin asukkaiden mieltä ja edistää toipumista leikkauksen jälkeen. Erityisesti tällaisia tuloksia on saatu koirilla ja kissoilla, mutta mutkin lemmikkieläimet voivat vaikuttaa samalla tavalla."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Mieleen tulleita kommentteja:

<> Aivan ykkösasiana jäi mieleeni asiantuntijan sanoista "lievittää stressiä" -ilmaisu. Siis jos paha lähimmäinen lähsestyy sinua, pitää äkkiä turvata lemmikkieläimeen, jos vain voipi niin tehdä.

<> Sikäli kuin lemmikkieläin on olemassa ja jos se on lenkkeilevää tyyppiä, lenkille viejäkin saa iänpidennystä lenkin muodossa. Lenkin lopuksi olisi hyvä muistaa sanoa lenkkiseuralle: "Kiitos seurasta ja liikunnasta, Hyvä Sinä! Ja kiitos myös siitä, että sain tälläkin kerralla muitakin ihmisiä tavatessamme, harjoitusta sosiaalisten kontaktien harjoittamisesta ja harjoittelusta!"

<> Vanhainkodeissahan on noudatettu suositusta, jonka mukaan lemmikkieläinten tapaaminen tekee ihmiselle hyvää. Nyt vain on viime aikoina muodostunut haaseeksi allergiat. Eihän ole tarkoitus allergiamurheita synnyttää. Eiköhän silloin ole pakko valita mukaan tulevia ihmisiä niin, ettei mukana ole allergiaoireita saavia. Mutta eiköhän löydy erilaisia lemmikkieläimiä - vielä koiran ja kissankin lisäksi. Ja lieneekö yleistä, että ihminen on allerginen sekä kissalle että koirille. Ellei ole, kissa ja koira voivat käydä vanhuksia ilahduttamassa vuoronperään, eikö?

<> Hyvä, että on tieteellistä näyttöä lemmikkieläimen kyvystä edistää toipumista leikkauksesta. Eiköhän tasavallan presidentti SAULI NIINISTÖkin saa vähintään kolmelta taholta toipumista edistävän vastaanoton lonkkaleikkauksestaan juuri tätä kirjoitettaessa kotiuduttuaan. Kyllä tuollainen vähintään triplavastaanotto tuo pikatoipumisen ja -paranemisen. Pikaista toipumista!

<> 1950-luvulla Parkanossa, silloisessa "Satakunnan Lapissa", nykyisellä Pirkanmaalla, oli ihana luutamummo. Hän kävi ovelta ovelle myymässä tekemiään luutia. - Mummon usein toistama mietelause oli tämä: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee!" Voi, kunpa olisin saanut tavata hänet! Olisin kysynyt häneltä: "Elänyt olen kauan, mutta mitä merkitsee konkreettisesti se, että OSAA/´ossoo´, ELÄÄ ´ellee´?"

Sitten, kun tiedämme, mitä luutamummo konkreettisesti tarkoitti, voinemme olla nykyistäkin onnellisempia ja nukkua yömmekin nykyistäkin paremmin. Voisi ehkä voimaa saaden ihmetellä ihastellen elämää ja esittää viisaita kysymyksiä, kuten:

* Mitä hyötyä on hyödystä?

* Onko elämän tarkoitus löytää elämän tarkoitus?

* Onko minun ja suurimman osan ihmiskunnan muiden yksilöiden elämän tarkoitus näytellä parempaa ihmistä kuin mitä nyt tosiasiassa on? Jos on, miksei ole perustettu lisää miljardeja teattereita? Siinähän on muuten hyvä liikeidea lähes koko ihmiskunnalle!

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Onnistumiset tuovat lisäonnistumisia. Onnistumiset tuovat huonouniselle uskoakseni luonnostaan parempaa unta. Useinhan nukahtamisvaikeus johtunee murheiden vatvomisesta. Väsyneenä pienetkin huolenaiheet muuttuvat mielessä jättiläismurheiksi. Vaikka huolenaiheet ja huolten määrä pysyvät vakiona, ne vain tuntuvat väsyneenä paljonkin isommilta ja raskaammilta kuin virkeänä.

On loogista, että kaikissa toimissaan täydellisyyteen pyrkivä ihminen ainakin periaatteessa tuntee elämänsä raskaammaksi kuin "taivaanrannan maalari", joka huoletonna koettaa ehkä ihan OK-suorituksia. Ja OK-suoritushan tuottanee tyydytystä tekijälleen, jos ja kun se oli hänen tavoitteensa.

Hyvä on sekin, jos osaa ottaa polulleen huumoria mukaan. Niin, ja itseironiakin voi olla välillä hyväksi. Huumoria lienee ollut hänelläkin, joka jossakin radio-ohjelmassa taannoin kertoi tapansa harjoitella luopumista. Taisin sen kerran jo kertoakin, mutta kuten olette havainneet, hyvää kannattaa odottaa toisenkin kerran. - No, hän päätti luopua turhista tavaroista, joita oli - keskivertoihminen! - kertynyt huusholliin runsaasti. Hän laittoi tilanteen mukaan joko jätteisiin tai kierrätykseen ensimmäisenä luopumispäivänä yhden tavaran, toisena kaksi, kolmantena neljä, neljäntenä kahdeksan, viidentenä 16 ja niin edelleen. Taisi käydä niin, että 32:n pois laitettavan tavaran joukossa oli jo aika monta "kumilenksua". Mutta hän jatkoi ideointia, ja tunsi ilmiselvästi kokevansa onnistumista. Ehkä siinä on jotakin samaa kuin himoautonkorjaaja-tuttavassani: Ellei autossa ole vikaa, hän menee ja tekee autoonsa vian.

Mitä aion todistaa? Kerron vain, että kun päivässä on ollut onnistumisia, pieniäkin, ja mukana tilkkeeksi huumoriakin, tuloksena lienee hyvää oloa. Jos laittaa tavoitteeksi vaikkapa yhden huoneen ja WC:n siivoamisen, vähentää tavoitettaan. Voihan siivota vaikka osan WC:stä ja jatkaa myöhemmässä vaiheessa viikkoa WC-tavoitteen valmiiksi, on tullut suuri onnistuminen. Niitä kannattaa kerätä. Siis onnistumiset synnyttävät onnistumisia ja onnistumiset synnyttävät hyvää mieltä ja hyvä mieli on yksi palapelin osa hyvään uneen.

Luethan edellä olevan LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ -tekstin uudelleen. Kyllä lemmikin ansiosta unikin voi olla voimaannuttavaa. Ellei ole lemmikkiä, on hyvä keksiä liikuntaa tuovaa askarointia tai liikuntaa ilman askarointia. Sekin tekee hyvää elämälle ja unelle. Liikunta on naurun kanssa kilpailemassa elämän pidentämisvaikuttamisessa. Pitkäaikainen huono uni muuten lyhentää tieteellisten tutkimusta mukaan elämää.

Siis: Hyvää unta, hyvää elämää itse kullekin meistä!

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

17 luvun

jae 14: Riita syntyy kuin rako patoon -

tuki se ennen kuin vesi nousee!

17:16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan?

Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

17:17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä,

veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA:

Sitä rakastaa, josta on vaivaa (Kaius Sulonen)

Köyhällä on vähän, mutta ahneella ei ole mitään. (Pasi Salmikunnas, Kauppalehti 14.2.2019)

Ihailtavia ovat ihmiset, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta. (Mikko Kuustonen, ANNA-lehti numero 6/2019)

 

 



MAALISKUUN KALENTERIASIAA

Sunnuntai 3.3. Laskiaissunnuntai ja

5.3. laskiaistiistai

Laskiaissunnuntaina ja laskiaistiistaina on ikivanhana perinteenä hiihtää ja laskea suksilla mäkeä. Ja syödään laskiaispullia, joita niitäkin on näemmä hyvissä ajoin ollut kaupoista saatavilla. Vuosikymmenien perinteen mukaan pullista keskustellaan siitä, onko mansikka parempi kuin manteli.

Laskiainen-sanahan tulee siitä, että laskeudutaan paastoon. Silloin on perinteinen, "kirkollisen laihdutuskuurin" paikka heille, joilla on. Jotkut kertovat katsovansa televisiota vähemmän paaston aikana. Monille lapsille ja nuorille voisi suositella paastoa moninaisista peleistä. Silloin lasten vanhemmat eläisivät vuoden juhlavinta aikaa, kun ei tarvitsisi murehtia lasten todella tiukasta riippuvuudesta. Nykyaikaa. Vai tajunnan ahtautta muuten fiksuilla lapsilla? No, sorry tämä saarna; tuli pidetyksi enkä kadu. Tätä tekstiä kirjoitan ennen paastoa. Pidättäydyn sitten paastonaikana turhista saarnoista. 

Omasta lapsuudestani muistan, että aikuiset tekivät lapsille, ja ehkä itselleenkin, napakelkan jäälle. Aikuinen meni pyörittämään pitkän pyöreän puun päästä vauhtia rungon toiseen päähän lapsen istumista varten kiinnitetylle kelkalle. Kivaa oli kelkassa istuvalla!

Löysin napakelkasta WIKIPEDIASTA kuvan, ole hyvä!

4. - 10.3.2019 on Itä- ja Pohjois-Suomen opinahjoissa hiihtolomaviikko.

Perjantai 8.3. Naistenpäivä!

Rose flower isolated on white background


Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuosittain 8. maaliskuuta YK:n aloitteesta ympäri maailmaa jo yli 40 vuoden ajan. Tavoitteena on naisten oikeuksien parantaminen. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien kehittäminen ovat mukana myös YK:n Kestävän kehityksen tavoitteissa. Tavoitteiden ydin ilmenee seuraavasta:
Sukupuolten tasa-arvo  Tavoitteena on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa.


Sunnuntaina 9.3. on maailmanlaajuinen syntymäpäivä. Silloin

Barbie-nukke täyttää 60 vuotta.

Tasa-arvon kunnioittaminen jatkuu:
Tiistai 19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä. 
Minna Canth syntyi 19.3.1844 eli 175 vuotta sitten. Hän oli kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän taisteli myös ihmisten välisen tasa-arvon puolesta.
Muuten: Minna Canthilla oli seitsemän lasta: Anni, Maiju, Lyyli, Pekka, Elli, Hanna ja Jussi. (Wikipedia)

Keskiviikko 20.3. Kevätpäivän tasaus. Päivä ja yö ovat maapallolla tasavertaisesti suurin piirtein yhtä pitkät. Sitten päivät alkavat kiilata öiden ohi niin että valoisuus lisääntyy lisääntymistään. Pisimmällään päivä on Suomessa, kun on kevätpäivän tasaus. Se on tänä vuonna juhannusaattona, yöttömänä yönä, perjantaina 21.6.2019.

Torstaina 21.3. on täysikuu.

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että voit tuntea aivoissasi olevan järkiputken ja tunneputken. Toivon, että voit väsyneenä käskeä tunneputkea väistymään kokonaan ja lakkaamaan jauhamasta turhia murheita. Näin myönteinen toivon tunne mahtuu aivoihisi toivon hiukkasryöppysiä synnyttämään.

Toivotaan, toivotaan -terveisin

Kalevi

 

Olkoon helmikuusi hyviä hetkiä täynnä!

Perjantai 1.2.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

KUULUMISTEN KYSELYÄ:

Aapeli kysyy Bertiltä: "Mitä kuuluu?"

Bert pitää ylipitkän esityksen voinnistaan ja sairauksistaan ja omista saavutuksistaan ja lasten saavutuksista sekä lastenlastensa ihanuudesta. Lopuksi hän heittää Aapelille loppuheipat. Mutta eipä "ehtinyt" kysyä, mitä Aapelille kuuluu.

LÄHIMMÄISEN LOHDUTTAMISTA

1) Väsymyksestä:

Aapeli kohtaa jälleen Bertin sekä loihe lausumahan: "Bert! Terve, moro, hei! - Mitäpä kuuluu? On tämä elämä ihmeellistä; on kuin jäitä polttaisi. Minä olen ollut kuukausitolkulla jatkuvasti lopen uupunut, väsynyt, väsynyt, väsynyt.

Vastoin tavallista tapaansa Bert malttaa kuunnella kiltisti Aapelin murhetta. Sen jälkeen Bert avaa sanallisen arkkunsa. Monisanaisesti hän esittää oman tilanteensa. Bertin puheesta paljastuu, että hän on ollut paljon kauemmin väsynyt kuin Aapeli, ja että hän on ollut myös paljon syvemmin väsynyt kuin kaverinsa Aapeli.

2) Surusta:

Seuraava on tositapaus Espoosta, jossa lähietäisyydellä asuvat rouvat tapasivat toisensa kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Lyhyiden alkutervehdysten jälkeen keskustelu eteni tähän tapaan:

- Voi tiedätkö, elämäni on aivan valtavan katastrofaalisessa tilassa! Rakas aviomieheni kuoli viime viikolla.

- Niin, kyllä niitä murheita piisaa. Minun veljeltänikin meinasi hiljan kaatua valtavan ison kokoinen koivu naapurin puolelle rajaa!

RUN0NAMIA

Z. Topelius, suom. P.J. Hannikainen

(Koululaulukirjastakin ainakin osalle suomalaisista tuttu:)

VUODENAJAT- runosta kaksi säkeistöä

Kun joutui talvi siitä

Ja lumi hanget toi.

Kas nytpä suksi kiitää

Ja kulkuset ne soi.

Ja takka loimuaapi

Ja suopi lämmintään.

Ne hauskutusta saapi

Myös talvielämään.

Kun hanki kyynelehtii

Maa valkovaipan luo,

Taas kevät armas ehtii

Mi uudet leikit tuo.

Siis kiittäkäämme Luojaa:

Kaikk´ ajat hauskat on;

Hän eloamme suojaa

Sen saattaa elohon.

(Kalevin JK: Jos ja kun ainakin osa kansalaisista huokailee ylikuumana kesäpäivänä: "Tuispahan meille talvi, viileän virvoittava", voi sama yksilö tuskailla 25 asteen pakkasessa lumikolan takaa: "Tuispahan meille kesä taas ihanen lämpöinen."

Teoriassahan on helppo sanoa, että pitäisi elää nykyhetkeä ja pitäisi oppia pitämään siitä. Koetetaan kuitenkin vaikka edes hiukan allekirjoittaa edellä Zakarias-sedän runossa oleva ydinsanoma: "Kaikk´ ajat hauskat on.")

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1958 kesäapulaisena taivassalolaisessa sekatavarakaupassa. Tavaraa oli myynnissä ihan joka lähtöön ja vielä laiturillekin jäi varastointia varten. Vieläkin on aivoissani muistikuva lipeäkaloista, jotka kuivattuina rankoina seisoivat kunnioittamassa asiakkaita kaupan ulko-oven pielustalla. Maitoa myytiin tietenkin ammentaen isosta tongasta litramitalla asiakkaan mukanaan tuomaan maitokannuun. Jauhot olivat jauholaarissa, josta ne pussitettiin ja siirrettiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle ojennettavaksi. Samalla periaatteella myytiin nauloja. Ne olivat takavarastossa isommissa laatikoissa, josta ne poimittiin paksupaperiseen pussiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle myymälän puolelle vietäviksi.

Sitten kerran pikkuisena poikana - omasta mielestäni varmaan hyvinkin isona miehenä - jouduin pahaan tilanteeseen. Asiakkaaksi tuli TPS:n (Turun Palloseuran) jalkapallovalmentaja nauloja ostamaan. Ehkä tuolla turkulaisella kuuluisuudella oli kesämökki Taivassalossa, runsaan 50 kilometrin matkan päässä kodistaan, mene ja tiedä. Mutta hyvin tiukan tuntuinen oli setä ostajana. En muista, mitä nauloja hän pyysi saada. Ihan tavallisia ne eivät ehkä olleet. Mutta kun nyt on tapahtumasta kulunut jokseenkin kuusi vuosikymmentä, en muista, mikä poikkeama hänen tarvitsemillaan nauloilla oli "tavallisiin" verrattuna.

Kävi niin, etten löytänyt hänen pyytämiään nauloja, vaan tulin tyhjä pussi kädessäni. takaisin takavarastosta myymälän puolelle. No, sain kollegamyyjältä (puksulta lyhkäsel kiälel) ohjeen, mistä päin varastoa niitä nauloja löydän. Vaan en löytänyt, vaikka kuinka etsin. Ei muu auttanut kuin mennä uudelleen myymälän puolelle tyhjä pussi kädessäni. Kuuluisa jalkapallovalmentaja poltti proppunsa.

Hän huusi niin kuin vain voi kuuluisan, vahvan minä-kuvan omaavan miehen lärvistä lähteä: "Tolla pojalla ei ole vieläkään niitä nauloja pussissaan!" Tolloksi ei sanonut, mutta kehonkieli kertoi sen todella selvästi. Saattoi sanoa vasitenkin, mutta lienen ollut sen verran shokissa, että sanat eivät mahtuneet sisään aivoihini.

Edellä kerroin kaiken, mitä muistan ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Keskiössä muistoissani ovat näemmä lipeäkalat ja "Tepsin" tiukka valmentaja. Viimeksi mainittu sai silloin aikaan tärkeän ratkaisun: kaupan myyjää minusta ei tullut eikä tule! Varmaan kuitenkin sain tuona kesänä monenlaista hyvää henkistä pääomaa kartuttanutta tietotaitoa, jota elämässä tarvitaan.

ALZHEIMER

ti 25.2.2003

Kävimme päivällä autolla yhdessä viemässä kasapäin vanhen­tuneita oppikirjoja paperinkeräykseen. Illalla kävimme Maijun luona Puistolassa viemässä heille heidän meillä olleita tavaroi­taan. Olen hiukan ruvennut pelkäämään, että Mairea vaaditaan pois kotihoidosta hänen kuntonsa tultua yhä heikommaksi. Silti tänäänkin tunsin onnea Mairen puolesta, että hän saa olla mukana ”oikeassa” elämässä. Kustaankartanossa oleva hoitajatuttavani Henrik sanoi kerran tehneensä rinnuksiinsa nimineulan, jossa luki ”vanhusvaraston hoitaja”. Henrikin ajatus ei totisesti ole sittenkään kovin kaukana totuudesta. Kotona minä en ole varastonhoitaja; tunnen olevani ”elämässä kiinnipitäjä”.

 

PAPAN PAKINA

1990-luvulla syntyi maailmaan lisää yksi läheinen ihminen, nimittäin ensimmäinen lapsenlapseni. Nyt Aleksi on yltänyt jo yli kaksikymppiseksi. Hän on viimeiset neljä vuotta ollut USA:ssa, opiskellut siellä ja pelannut jalkapalloa yliopistojoukkueessa. Niin hän sai siellä elämänkokemusta, kielitaitoa ja yliopistotutkinnon.

Aleksin ollessa pieni poika, saimme silloin tällöin kehitellä yhteisiäkin touhuamishetkiä. Olen niistäkin tehnyt aikoinaan muistiinpanoja, joita voisi nimittää pakinoiksi. Niitä julkaistiin ainakin Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa ilmestyneessä Munkinseudun Aluesanomissa. Enpä niiden sisältöä kohtsillään kovin hyvin muista. Toivottavasti olen kirjoittanut enemmän Aleksista ja meistä yhdessä kuin ihan vain omasta itsestäni. Joka tapauksessa roolini on isovanhemman rooli. Nimikkeeni oli ja on pappa, joka taitaa olla länsirannikolta periytynyt "titteli". No niin, tästä alkaa uusi, sattumalta löytämäni, alkujaan 1990-luvulta peräisin oleva pakinasarja, olkaa hyvä:

Kiirettä ja kasvamista. Syys saa. Syyssää. Kiirettä pitänyt. Papalla. Kellä mitäkin. Syyt niin kuin säätkin vaihtelevat. Osalla lapsista on tuoreessa muis­tissa takanapäin elämän ensimmäinen varsinainen koulupäivä. Syy koulun alkamiseen on seitsemän vuoden iän täyttyminen tai lähestyminen. Papan kiireen syynä taas ei ole työmäärän runsastuminen, vaan hitauden lisääntyminen.

Kiireeseenkin voi ”kasvaa”. Parhaiten asia näkyy esimerkiksi siinä, että jos arkena syö kovalla kiireellä ruoan, sen hotkii myös silloin, kun mitään kiirettä ei ole. Miten sitten sisäistämme kiireen omaan elämäämme? Esimerkiksi seuraavalla tavalla. Alle koulu­ikäinen lapsi oli tottunut siihen, että äidillä oli aina kova kiire. Lapsi oli mitä ilmeisimmin myös oppinut arvostamaan kiirettä. Totta kai. Opettaja ei ollut vielä kuvioissa mukana, joten äiti oli auktori­teettien kärjessä. Eräänä lauantaina äiti ja Julia-tyttö matkustivat yhdessä bussilla torille. Kun he olivat hetken aikaa matkustaneet vierekkäin istuen, nojasi Julia äitiinsä ja kysyi toivorikkaana äidiltään: ”Äiti, onhan meillä kiire, onhan?” Pappa lienee vastaa­valla tavalla arvottanut kiireen. Tuli mieleen yksi kohtaaminen. Seisoin bussipysäkillä, kun metsänhoitajaystäväni Veli-Matti pyö­räili hiljalleen ohitse. Hän huikkasi kuismenee-kysymyksen, johon vastasin, että ”hiukan pitää kiirettä”. Tähän Veli-Matti huikkasi hyväntuulisesti: ”Joo, joo – ei niin pientä virkaa, ettei sivuhommat haittais!”

Lapsenlapsi Aleksi oli papan luona yhden päivän hoidossa elokuussa. Laadimme yhdessä etukäteen paperille tavoiteohjel­man. Ohjelmaa olisi riittänyt moneksikin päiväksi. Joka tapaukses­sa realistiselta tuntuneen ohjelmapaperin toteutus jäi kesken. Innostuimme urheilukentällä juoksemiseen, hyppäämiseen ja mui­hin lajeihin niin, että aika loppui kesken. Kentälle mennessämme Aleksi pohdiskeli, mikä elämän vaihe on ihmiselle kaikkein vai­kein. Hän päätyi siihen, että lapsuus on kaikkein vaikein. Kysyin, miksi lapsuus on vaikein. Aleksi perusteli näkemystään toteamal­la, että ”silloin pitää joka päivä oppia jotakin uutta”. Enpä ryhtynyt pitämään Aleksille esitelmää elämänikäisestä oppimi­sesta.

Pappa heltyi ostamaan Aleksille Pokemon-kortteja. Aleksin äiti oli hiukan hämmästynyt, että olin sellaiset ostanut. Perustelin ostos­tani samoin kuin Aleksille. Olin pitkin päivää sanonut aika monelle asialle ”ei” ja halusin kerran antaa periksikin. ”No, minä vain vähän kokeilin”, perusteli Aleksi äidilleen papalle esittämiään erilaisia hankinta- ja muita pyyntöjään.

Vuonna 2000 Aleksi aloitti koulunkäynnin. Taitaa olla niin, että vanhemmat jännittivät alkua enemmän kuin koululainen itse. Saattoi olla niinkin, että opettajakin jännitti koulun alkamista yhtä paljon kuin lapset. Ainakin Aleksi ihmetteli, miksi opettaja saattoi yrittää ruokasalista ulos väärästä ovesta. Kovin paljoa Aleksi ei ole koulutyöstä informaatiota antanut. Sen verran sain selville, että aluksi ksikki luokan oppilaat olivat käyneet kukin vuorollaan kirjoittamassa nimensä taululle. Aleksi oli ensimmäisten joukossa, koska ensin kirjoittivat nimensä A:lla alkavat. Liisa-opettaja oli yksi joukosta, koskapa oli mennyt L:n kohdalla muiden mukana taululle. - Paras vertaistensa joukossa. Primus inter pares. Papan kokemuksen mukaan hyvät opettajat ovat kyllä tällaisia primuksia. Ja kyllä parhaat myös jännittävät. Niinhän tekevät mestarinäyttelijätkin.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Muistelin aikaisemmin esittämiäni uneen liittyviä ohjeita ja mielipiteitä. Osan olen ammentanut omasta kokemuksestani, osan saanut itseäni viisaammilta asiantuntijoilta. Toivottavasti en ole kyllästymiseen asti korostanut, että tilanteet ovat moninaisia ja konstit ovat yksilöllisiä. Aikaisemmin kertomani mukaan joku lukija pyysi taannoin aikakauslehden lukijapalstalla lopettamaan keskustelun nukahtamisesta ja nukkumisesta. Hän lisäsi, että kun laittaa tyynyn nilkkojen alle, nukahtaminen ja nukkuminen onnistuvat oikein hyvin.

Mutta ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että tyynykonsti tuo hyvät unet muillekin kuin mielipiteen esittäjälle. Viime tammikuun alussa luin Aamulehden Koti-asuntolehdestä henkilöstä, joka nukkuu villapipo päässä ja sukat jalassa. Makuuhuoneen nukkumislämpötilaksi hän suositteli sellaiseksi, että nenä on kylmä.

Lienevät uniasiantuntijat jokseenkin yksimielisiä siitä, että makuuhuoneen lämpötilan olisi oltava ennemmin melko viileä kuin huisin kuuma. Ehkä joka tapauksessa lämpötilaksi suositellaan yleensä alle 20 astetta.

Hyvä terveys –lehden (SANOMA) numerossa 2/2019 käsiteltiin nukahtamiseen ja nukkumiseen liittyviä asioita. Jutun otsikko: ILTAPALA VIE UNTEN MAILLE, teksti: NINA RIIHIMAA

Aikoinaan lääketieteellisestä artikkelista poimimani ja blogissa esittelemäni kaurapuurosuositus sai vahvistusta edellä mainitussa jutussa. Nina Riihimaan jutussa ravitsemusterapeutti HANNA PARTANEN toki suosittaa ennen nukkumaanmenoa esimerkiksi näin: ”Kaurapuurosta saa hyviä hiilihydraatteja ja se lämmittää kehoa unten maille. Puurosta moni huono nukahtaja kertoo saaneensa avun.”

Paitsi nukahtamiseen myös nukkumiseen on kuulemani mukaan tullut apua. Kaurapuuro on joillekuille loihtinut vapauden ainakin yhdestä yöllisestä pissareissustakin. Eikä kohtuullisesti nautittuna lihota.

Lapsuudesta on jäänyt voimakkaana mieleen äidin sanat hänen kehottaessaan syömaan iltapalaa: ”Kyl syär täyty, et nukku jaksa!” En sitä lapsuudessa protestoinut, mutta hiukan kasvettuani aloin asiaa epäillä. Eihän lepo vaadi jaksamista. Vaan kyllä vanhan kansan viisaudet ovat nimityksensä mukaan ihmeellisen usein viisaita. Eihän ihmiskeho lakkaa toimimasta nukahtamisen johdosta. Tiede todistaa vakuuttavasti, että nukkuessa kuluu jouleja/kaloreita hämmästyttävän paljon.

Vielä takaisin edellä mainittuun Nina Riihimaan tekemään haastatteluun. Hanna Partanen tuo esiin muitakin vaihtoehtoja kuin kaurapuuron. Pääasia on, että syö ennen nukkumaanmenoa kevyesti, vähärasvaisesti, vähämausteisesti ja vähän. Mutta, mutta: nälkäisenä uni ei tule.

Sen varalta, jos kaurapuuroon ei ole kaipuuta, ravitsemusterapeutti Hanna esittää vaihtoehdoiksi esimerkiksi seuraavaa: voileipäviipale päällystettynä yhdellä juusto- tai leikkeleviipaleella ja lasillinen maitoa, Maidon sijasta voi kokeilla Nukkumatin suosikkijuomaa, kirsikkamehua. Se syventää ja pidentää yöunta. Lasillinen kirsikkamehua tai kourallinen kirsikoita iltapalalla nostaa elimistön melatoniini- eli unihormonitasoa. Nukkumatin kakkossuosikki juomaksi ovat maitotuotteet.

Kovin paljoahan ei iltamyöhään kannata juoda mitään, koska wc-reissut katkaisevat unen. Onnelliset he, jotka luonnostaan jatkavat untaan ikään kuin eivät olisi kävelyllä olleetkaan!

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 17 jae 5:

Joka köyhää pilkkaa,

herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

17:6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset,

lasten kunniana heidän isänsä.

17:13 Joka hyvän pahalla maksaa,

vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

KANSAN SUUSTA:

Ei raha est kuolemast, ei köyhyys kauva elämäst (Salo)

On nyt korsi porsaan suussa, sanoi mies, kun näki nuoren polttavan tupakkaa.

Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

HELMIKUUN KALENTERIASIAA

ALKUSANAT VANHAN KANSAN SUUSTA:

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.

Vanha kansa ei pitänyt helmikuun pitkistä suojasäistä; ne ennustivat pitkää ja kylmää kevättä: "Helmikuun suoja, nälän tuoja".

Kun helmikuun aamut ovat sumuisia, tulee elokuussa halloja.

ERITYISIÄ PÄIVIÄ      

Suomen Monikkoperheet ry alkoi vuonna 2010 organisoida valtakunnallista Kaksosten päivää. Sen jälkeen tuota päivää on vietetty ja vuietetään Suomessa aina helmikuun toinen päivä.

Tänäkin vuonna, lauantaina 2.2. 2019 Kaksosten päivänä halutaan nostaa esiin ajankohtaisia, monikkoperheiden elämään liittyviä teemoja. Päivän nimestä huolimatta sen toteutus on nimeä laajempi. Päivä on samalla kaikkien monikkoperheiden oma juhlapäivä. Alueelliset monikkoperheyhdistykset ovat aktiivisesti mukana päivän vietossa erilaisten koko perheen tapahtumien muodossa.

Tänä vuonna päivän teemana on "Monikkoperhe kiittää". Kiitoksen kohteita ovat esimerkiksi perheiden läheiset ihmiset sekä ammattilaiset ja päättäjät.

 

Kuva: Suomen Monikkoperheet ry:n sivustolta

Sunnuntaina 3.2. alkaa yhteisvastuukeräys.

Tämänvuotisella yhteisvastuukeräyksellä tuetaan lähinnä lasten ja nuorten koulutusta sekä Suomessa että ulkomailla.

Suomessa tuetaan maksullisten opiskeluvälineiden, esimerkiksi oppikirjojen ja tietokoneiden, hankinnassa.

Ulkomailla yhteisvastuukeräyksellä tuetaan koulunsa keskeyttämään joutuneiden oppilaiden paluuta kouluun, autetaan koulumaksuissa sekä jaetaan koulu- ja hygieniatarvikkeita. Syrjäseuduille koulutetaan lisää päteviä opettajia ja rakennetaan turvallisia kouluja.

Keräys alkaa 3.2. ja jatkuu 30.4. asti. Aktiivinen keräyskausi ajoittuu tuolle ajanjaksolle. Keräyslupa on kuitenkin voimassa vuoden 2019 loppuun asti.

LIPUTUSPÄIVÄT    

tiistai   5.2.: J.L. Runebergin päivä, liputuspäivä

keskiviikko  6.2.: Saamelaisten kansallispäivä, saamelaisten liputuspäivä.

Myös Suomen, Norjan ja Ruotsin viranomaiset suosittavat yleistä liputusta 6.2.   

torstai 28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä,

liputuspäivä  

Kalevalan päivää vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version esipuheen 28. helmikuuta 1835.

Kalevalan päivään ovat osuneet suomalaisten, maailman onnellisimman kansan, nimistä oikein osuvat nimet. Nimipäiväänsä Kalevalan päivänä viettävät Onni ja Sisu.

KOULUJEN HIIHTOLOMAVIIKOT

maanantai 18.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Etelä-Suomen kouluissa.

maanantai 25.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Väli-Suomen kouluissa.

(Pohjoisen hiihtolomat ovat maaliskuun alussa.)

TÄYSIKUU torstaina 14.2.

Aiheeseen liittyvä kuva

KIRKKOVUODEN HELMIKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-sivuston mukaan:

(mukaan lukien Kalevin vähäistä kommentointia)

su 3.2.2019 Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä on jouluun liittyvä erityispyhä.

Keskiössä: Kristus ja Jumalan kirkkauden säteily.

Muistelen joskus aikaisemmin kertoneeni kynttilä-sanan historiaa tässä yhteydessä. Aikoinaan nimittäin tänä sunnuntaina oli tapana vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Tähän päivään liittyvä Raamatun kohta on se, että Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin. Silloin Hänessä ilmestyi jumalallinen kirkkaus maailmaan ja sen ihmisille.

Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka Jeesus on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka Hän on antanut loistaa omalle kansalleen.

su 10.2.2019 Viides sunnuntai loppiaisesta

Joulujakso, loppiaisaika

Keskiössä: Kahdenlainen kylvö

Kahdenlaisella kylvöllä kuvaillaan ymmärtääkseni ihmisen elämän laatua. Jos teemme kaikkemme elääksemme Raamatussa annettujen oppien mukaan, meillä lienee inhimillisen järjen mukaan tulossa "ihmiselon aikaisesta kylvöstämme hyvä sato". On vain ratkaistava, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tulee siis valittavaksi esimerkiksi lähimmäisen rakkauden ja vihan välillä. Pitää noudattaa hyviä neuvoja ja välttää pahoja tekoja. Taivaan Isän tahdon noudattaminen merkitsee hyvää kylvöä, pahan tekeminen huonoa kylvöä.

Viime kerralla kerroin uskonelämään, kolehtiin, liittyvän kevennyskertomuksen. Siinä markka-aikakauden loputtua sekä markan kolikot että seletlt pyrkivät taivaaseen. Setelit käännytettiin taivaan portilta takaisin, kun ("pääsuntio-kolehdinkerääjä"?) ei ollut heitä tavannut koskaan kirkossa. Kahdenlainen kylvö viitannee samankaltaiseen lopputulemaan. Ihminen itse ei voi maan päällä päättää, onko hänen kylvönsä ollut tarpeeksi hyvää. Kai "kylvöstäkin" voi sanoa samoin kuin työnsä kanssa tuskailevalle tapaan sanoa: "Enempää ei tarvitse tehdä kuin parhaansa." Kaiken kaikkiaan ei ole viisasta eikä oikeaa, jos pidämme itsearviota omasta hyvyydestämme taivaallisen hyvänä. Emmehän itse voi olla kelvollisia antamaa ylähälle suositusta kelpoisuudestamme. Kylvömme arvioidaan muualla myöhemmin.

Peräti monisyinen on arvioida sitä, olemmeko kylvöllämme kelvollisia pääsemään taivaisiin. Ehkä olivat oikeassa, ehkä väärässä, edustava otos Suomessa murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomitut vangit. He vastasivat kyselyyn siitä, miten hyviä he ovat ihmisinä omasta mielestään. Poikkeuksetta kaikki elinkautisvangit olivat sitä mieltä, että he olivat ihmisinä hyviä.

su 17.2.2019 Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Armon käsite

Tämän sunnuntain latinankielinen Septuagesima-nimi on suomeksi sanatarkasti seitsemäskymmenes. Näin tulee ilmoitetuksi päivien lukumäärä pääsiäiseen. (Tosin se ei nykyaikana enää päde, kun pääsiäisen aika määräytyy nykyisin eri tavalla kuin kauan sitten.)

Tänä sunnuntaina papit kehottavat ihmisiä luottamaan Taivaan Isän armoon. Sitä ei tarvitse ansaita. (Se on mielestäni yksi kristinuskon keskeisimmistä asioista, joka kristitylle jäädä selitystä ja ymmärtämistä vaille. Voisi ajatella olevan vaara, että ihminen tekee pahaa pahan tekemisen jälkeen, kun kerran "armo on taattu". Olen "konstapykkäsmäisesti" halunnut ratkaista aivan eri kohtaa Raamattua neuvoa hakien. Monta kertaa olen tuon kohdan lukenut, mutta nyt en sitä saa etsityksi. Kohdan ajatus on lähtöisin siltä ajalta, jolloin käytiin sotaa hevosia avuksi käyttäen. Logiikka menee näin: Itse sinun pitää hevosesi valjastaa; Taivaan Isä huolehtii voitosta.

Viimeksi mainitunkäsitän näin: Ei ihmisen pidä lusmuilla eikä laiskotella, vaan parhaansa pitää tehdä lähimmäisenrakkauden ja kaiken muun kauniin sekä hyvän tavoittelemisessa. Sarjamurhaajat ja muut jatkuvasti pahaa tekevät lainrikkojat eivät käsittääkseni voi luottaa siihen, että kun päätyökseen ei tee muuta kuin pahaa, että hän saa kaiken jatkuvassti anteeksi. Konsta pylkkäsmäisesti ajattelen, että jos jatkuva pahuus on sallittua jatkuvan armon varassa, koko muu kristillisen perussanoma lähimmäisenrakkauksineen ja kaikkineen tulee rikotuksi.

Kun ei teologinen tietämykseni riitä tähän, pitää muistaa kysyä armo-käsitteen laajuudesta teologeilta. Mahdollisuuksien mukaan palaan asiaan. Ehkä myös viisastun, että käsittele näitä asioita kovin varmoin ottein niin kuin entinen opettaja: sillä valtavalla varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa.

su 24.2.2019 Toinen sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima) ("kuudeskymmenes")

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Jumalan sanan kylvö

Ounastelin edellä, voisiko olla parempi antaa uskonnolliset aihepiirit parempien sanankylväjien tehtäväksi. Jeesustahan voidaan sanoa "ykköskylväjäksi". Mutta ovathan hänen opetulapsensakin lähetetty sanan kylvöön. Mutta kai kuitenkin pienimmänkin kylväjän on varottava sitä, että ei ihmisenä asetu Jumalaksi Jumalan sijaan. Niinhän tapahtuu, jos hän kertoo tietävänsä, miten hyviä sanan kylväjiä itse kukin kanssaihminen on, ja kuka kanssaeläjistä pääsee taivaaseen, kuka ei.

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että saat nyt menossa olevassa helmikuussa(kin) kohdata runsaasti toivon lähteitä eli esimerkiksi

<> vilpitöntä ystävällisyyttä,

<> oikeudenmukaista tasa-arvoisuutta,

<> normaalia, luonnollista, ihmisarvoa kunnioittavaa arvostusta.

Kalevi

Tuokoon uusi vuosi 2019 sinulle runsahasti hyvää!

Tiistai 1.1.2019 - Kalevi Suojanen

OLLOS TERVETULLUT VUODEN 2019 ENSIMMÄISEN BLOGITEKSTIN LUO!

Hihii, hahaa, huhuu, nyt on tammikuu!

Tehkäämme raikkaasta tammikuusta

kuukausi pirteä ja ilonen.

Eikä surra tipattomana kuuna tippaakaan,

vaikka kinkusta tai kalkkunasta

olisi tullut - väliaikaista kaikki on vaan! -

painoa lisää muutama kilonen.

Ilmaston lämpeneminen saattaisi hidastua,

jos ilma hoksaisi pakastua.

Nyt puuttuu vain entisaikojen kylmä tammikuu.

Jos sellainen tulisi, taitaisi mutrulla olla suu,

ja olisi haaveina kuuma kesä plus pihan linnunpesäpuu.

Seuraavan kuuman kesän ykköshaave olisi oikein kylmä tammikuu.

VIIHTYÖS MYÖS HYMYILEVÄN APOLLON LUONA!

Eino Leinon(6.7.1878 - 10.1.1926) yksi tunnetuimmista runoista on Hymyilevä Apollo. Eiköhän se vielä nykyisinkin ole eräs yleisimmistä syntymäpäivillä lausuttavista runoista. Pitkään aikaan en olekaan lainannut viisautta Hymyilevästä Apollosta. Huomioon otettavaa oppia siinä riittää yllin kyllin. Hymyilevässä Apollossa on yhteensä 33 säkeistöä. Valitsin niistä seuraavaan elämänohjeeksemme ja lohdutukseksemme sattumanvaraisesti ja sattumanvaraisessa järjestyksessä viisi tunnettua säkeistöä. Tässä, olepa hyvä:

Näin lauloin ma kuolleelle äidillein
ja äiti mun ymmärsi heti.
Hän painoi suukkosen otsallein
ja sylihinsä mun veti:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan, -
sama se, kun täysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!"

 
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

 
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

 

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

TIENI PARINA - pahoittelut, piti sanoa:

PIENI TARINA

Pieni tarinani koskee lääkedosetin täyttämistä. Siihen liittyy ainakin minulle yksi merkillinen ihme. Kerron tuon ihmeen lohdutukseksi heille, jotka ovat kohdanneet saman ihmeen.

Nimittäin, nimittäin: Miltei joka kerta dosettia pöydän ääressä täyttäessäni putoaa yksi tai useampi pilleri lattialle. Kerron ihmeen esimerkin kautta: Eilen dosettia täyttäessäni yksi pilleri putosi lattialle eteeni. Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt. Kyllä oli trilleri. Sitten otin taskulampun avukseni. Siitä ei ollut apua. Tauon jälkeen laajensin etsintäaluetta. Vihdoin ponnisteluni tuottivat tuloksen. Ihme oli tämä: vaikka tabletti putosi kädestäni eteeni, löysin sen vihdoin ja viimein yli kahden metrin päästä, mutta en edestäni, vaan takaani. Kyllä elämä dosetinkin kanssa on ihmeellistä!

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Maallikkona voisi olla nykyistäkin varovaisempi kuin mitä olen tähän asti ollut mielipiteitteni esittämisessä. Toisaalta olen nojautunut siihen, että olin aikoinaan omaishoitajuuden vaikeina vuosina erityisen tunnustetun ja tunnetun unineurologin potilaana. Toisaalta olen ehkä oppinut uneen liittyviä tietotaitoasioita pitkän kokemuksen ja kokeilujen kautta. Unineurologin tärkein apu oli vaikea-asteisen uniapnean toteaminen ja hoitaminen. Loppujen lopuksi selätin uniapnean monen vuoden prosessissa valtaosin laihduttamisen kautta. Siinäkin kyllä näkyy yksilöllisyys. Laihduttaminen auttaa toisille, ehkä useimmille, mutta ei välttämättä kaikille.

Uniapnean havaitsemiseni myöhästyminen johtui siitä, että Maire-vaimoni kärsi siihen aikaan jo keskivaikeasta Alzheimerin taudista. Hän ei voinut tietoisesti havainnoida henkitystäni.  Olin verrattavissa uniapnean huomaamisen suhteen niin sanottuihin sinkkuihmisiin. Mikäli parisuhteessa elävät eivät kuorsaamisen takia nuku eri huoneissa, vieressä nukkuva havaitsee usein uniapneaan liittyvät hengityskatkokset. Vieressä nukkuva terveuninen yleensä jännittää kovin uniapneasta kärsivän hengityskatkoksia. Kun katkokset saattavat olla jopa lähes kahden minuutin mittaisia, viereisessä sängyssä on pelko ja jännitys, alkaako hengitys vielä uudelleen. Kuorsaaminen muutoin lienee uniapnean ensimmäinen oire. Kaikilla kuorsaajilla ei ole uniapneaa. Jos lääkäri on tehnyt uniapneasta diagnoosin, avuksi tulee niin sanottu CPAP-laite. Se pitää hengitystiehyet niin auki, että hengitys toimii hyvin. Mahdollinen kuorsauskin loppuu CPAP-laitetta käyttäviltä.

Tuo valtavan pitkä esipuhe liittyi pelkooni siitä, että annan epätieteellisiä neuvoja unihäiriöiden hoidosta. Tuo pelko liittyi kohdallani siihen, että taannoin kerroin vanhemman polven aikoinaan käyttämästä valeriaanan hyvästä vaikutuksesta unihäiriöiden korjaamiseen. Eräs ystäväni otti neuvostani vaarin, mutta lääkäri olikin varoittanut häntä valeriaanan käytöstä. Varoitus johtui siitä, että ystäväni käytti verenohennuslääkkeitä. Niiden käyttäjille valerianan käyttö ei ole hyväksi. Taas sain oppia lisää jaettavaksi eteenkin päin. Vielä muuta: alkoholi ja mielialalääkkeetkään eivät sovi valeriaanan kanssa yhteen.

Ja vielä loppuajatukset tästä aiheesta tällä kerralla:

<> Aikaisemmin olen jo todennut, että kylmät jalat voivat vaikeuttaa nukahtamista. Suosittelin ihoa helliviä superpehmeitä sukkia. Vielä tuli mieleen tunnettu totuus, että kuuman sijasta viileähkö lämpötila makuuhuoneessa on hyväksi unelle. Yleisesti suositeltaneen 18 - 19 astetta.

<> Viileä makuuhuone suosii heitä, jotka eivät vierasta sukat jalassa nukkumista. Uusi idea taitaa olla se, että nukutaan pipo päässä. Hengitystiehyeiden takia ehkä nimenomaisesti suositellaan viileää nukkumistilaa. Ei ainakaan se kaiken järjen mukaan ole unelle hyväksi, jos kätkee kasvonsa syvälle peiton sisään. Kylmään ja kuumaan suhtautuminen on yksilöllistä. Toimitaan sen mukaan kuin itse kullekin hyvin sopii. Aika monelle ilmeisesti sopii tavoitella lämpöä jalkoihin, kehoon ja käsiin sekä päähän muutoin, mutta nenän tienoille makuuhuoneen viileä ilme tekee hyvää.

<> Keholle ja sielulle ja myös unelle on mitä ilmeisimmin hyväksi, jos unirytmimme on pitkällä tähtäyksellä säännöllinen. Hyvä lähtökohta on, että nukkumanmenon aika on mahdollisimman usein sama. Jos kaikki menee hyvin, heräämisaika on automaattisesti suurin piirtein jokseenkin sama. Jos illalla menee nukkumaan väsyneenä ja aamulla herää virkeänä, kaikki on hyvin. Jos aamulla herää väsyneenä, pitää mietiskellä ja ideoida, millä keinoin pääsisi virkeän heräämisen uralle. Menestystä!

OTTEITA TULEVASTA SOTAKIRJASTA

Vajaa pari vuotta sitten kirjoitin blogissani Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi ystävästäni, sotaveteraani Olavi Hätösestä. Hän piti aikoinaan sotaan osallistuessaan päivittäistä, yksityiskohtaista päiväkirjaa. Tarkoitukseni on tehdä valmiiksi Olavin kanssa kuluvana vuonna yhteistyössä kirja, jossa Olavin päiväkirjamerkintöjen perusteella lukijat saavat todella konkreettista tietoa siitä, mitä sota on.


Aluksi esitän taustatietoa kirjan varsinaisiin tapahtumiin. Jatkan tämänkertaisesta osiosta sitten kuukausittain tekstiä - ensin lisää taustatietoa ja sitten tietoja sodankäynnistä. Ensin muutama sana Olavista ja hänen synnyinpitäjästään sekä hetkistä ennen evakkoon lähtöä:
Vilho Olavi Hätönen on syntynyt 20.1.1922 Karjalan kannaksella, Heinjoen kunnan Ristseppälän kylässä. Siellä hän myös kasvoi lapsuutensa ensimmäiset vuodet. Kansakoulun Olavi kävi naapurikunnassa Äyräpäässä. Olavin kuva, jonka Pirkkalainen-lehden päätoimitaja Antti Jokinen otti Olavin täyttäessä 95 vuotta 20.1.2017:

Olavilla on kuvassa kädessään Karjalan kartta. Seuraavassa on kartta Olavin synnyinpitäjästä, Heinjoesta, jossa siis Olavi syntyi Ristseppälän kylässä.