Jo joutuu iloinen ja valoisa joulun aika suloinen!

Lauantai 1.12.2018 klo 0:26 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄSTÄ


Ainakin suuren taiteilijan aivoissa on ollut käsitys, että enkelikin voi olla haavoittuva ja haavoittunut. Ehkä se lohduttaa elämäämme joulukuussakin sikäli kuin tunnemme, että meitä on haavoitettu vaikkapa henkisesti. Siis enkelikin voi olla haavoittunut. Ja sinä voit olla niin hyvä ihminen, että toimit jollekulle tai joillekuille enkelinä. Tästä alla olevasta Hugo Simbergin ainutlaatuisesta Haavoittunut enkeli -teoksesta saa mielestäni lohtua haavoittunut "ihmisenkelikin". Työpaikkakiusaamiset, koulukiusaamiset, naapurikiusaamiset ja ties kuinka monet muut kiusaamiset takaavat, että henkiset loukkaantumiset ovat enemmän kuin yleisiä.

Onkohan ennen vanhaan ollut yhtä paljon kiusaamista kuin nykyisin, en tiedä. Toisaalta ihminenhän on aina ollut ihminen. Toisaalta vanha kansa on voinut olla enemmän tuppisuukansaa, kun nykyinen. Sekin voi aktivoida kiusaamisen kohteiksi joutuneita, että rikoslaissa tunnistetaan fyysisen pahoinpitelyn lisäksi nykyisin myös henkinen pahoinpitely ja törkeä henkinen pahoinpitely. Nuo rikokset ovat luonteeltaan sellaisia, että niin poliisit kuin käräjäoikeudet taitavat ainakin osittain nostaa kätensä pystyyn. Ei ole helppoa saada työpaikkakiusaajaa vastaan todistajaa poliisiin eikä käräjäoikeuteen. Siinähän joutuu väkisinkin vastakkain myös työnantajan kanssa, joka on laiminlyönyt velvollisuutensa putsata kiusaaminen pois työpaikalta. Eikä helppo juttu ole sekään, jos työpaikan pääkiusaaja on työnantaja tai tämän edustaja itse. Tutkimusten mukaan sitä paitsi selvä valtaosa työnantajista menee kiusaajan puolelle. Surullista.

Haavoittunut enkeli -teoksessa on sanoin kuvaamattoman voimakas sanoma. Ainakin minua tuo maalaus puhuttelee jotenkin mieltä lämmittävästi, ehkä lohduttavastikin. Näen siinä huumoriakin, mitä parasta sitkosainetta elämän pystyssä pitämiseksi.

Tuossa teoksessa on taivaallista ja inhimillistä sanomaa mestaritaiteilijalta meille itse kullekin säädylle. Se täyttää mielestäni yhtä hyvän taiteen ominaisuutta: eri ihmiset saavat siitä ehkä hyvinkin erilaisia tuntemuksia. Ja yksi ihminen voi eri katselukerroilla tuntea aina vain uudella tavalla.

Koska Viisas Kirja neuvoo meitä rakastamaan vihamiehiämmekin, opiskelkaamme tuon neuvon toteuttamista erityisesti joulumielen vallatessa sydämemme. Kohtuullinen oppimispolulla hissukseen alkuun pääsemisessä voi auttaa vaikkapa se, että ajatuksissamme toivomme hyvää oloa ja onnistumisia läheisillemme, myös heille, jotka eivät meistä ja tyylistämme tykkää. Näin emme olisi haavoittamassa edes vihamiehiämme.


Haavoittunut enkeli

            Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli

 

(Kansallisgalleriaan kuuluva Ateneumin taidemuseo on mukana digitaalisen kulttuurin alusta Europeanan Europeana 280 -kampanjassa. Haavoittunut enkeli on yksi kymmenestä Ateneumin kokoelmiin kuuluvista "vapaista" teoksista: kuvat ovat vapaasti ladattavissa ja käytettävissä Creative Commons -lisenssillä CC-BY.)

Kampanjan tavoitteena on saada yleisö innostumaan Euroopan yhteisestä taideperinnöstä. Kampanjassa ovat mukana kaikki 28 EU:n jäsenvaltiota sekä Norja. Jokainen maa on saanut valita mukaan kymmenen maansa merkittävää taideteosta. Kaikkiaan mukana on yli 300 teosta.

(Hugo Simberg maalasi myös Haavoittuneen enkelin freskon, siis seinämaalauksen eli muraalin, Tampereen tuomiokirkon kirkkosaliin.)

TARINA TAIVAAN PORTILTA

Ensin intro eli johdanto, tosiasiassa asian vierestä kirjoittamista, mutta vaikuttavuutensa takia paikkansa tässä ansainneita sanoja:

Nykyisin jo emerituspiispa Eero Huovinen piti jokin aika ennen eläköitymistään Helsingin tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen. Kun oli kolehdin aika, hän antoi arvovaltaisille kirkkovieraille lempeän ohjeen suurin piirten tähän tapaan: "Armahdattehan kolehdinkantajia niin, ettei tule aivan liian painavia kolehtihaaveja kannettaviksi; siksi olisi hyvä antaa kolehtiin paperirahaa." Se oli silloin aika rohkeasti sanottu ehkä yleisesti maan arvostetuimmalta piispalta.

Ehkä oli hyvä, ettei piispa Huovinen jatkanut vielä rohkeammin. Nimittäin sitten, kun kolehdin kerääjät olivat juuri lähdössä tekemään palvelutyötään, olisi voinut varmemmaksi vakuudeksi lausahtaa: "Nyt sitten partiolaiset suorittavat paperinkeräyksen; etukäteiskiitos teille kaikille!"

Sitten otsikon mukaiseen asiaan:

Tämä taivaallinen tarina liittyy siihen aikaan, kun saimme opetella ungefär/cirka/omkring/noin kuudella kertomista tai tarkkaan ottaen kertolaskua luvulla 5,94573. Tuolla luvulla kun kertoi euromäärän, pääsi silloin aluksi vielä tutumpaan markkamäärään. 100 euroa vastasi siis noin 600 silloista markkaa. Jos nyt vasta mentäisiin euroon, vastaava kerroin olisi kai noin 5 eli 100 euroa olisi noin 500 markkaa. Mutta hällä väliä, kun markkoja ei enää ole.

Mihin markat menivät? No, ihmiset - toivottavasti! - menevät ihmisten Taivaaseen, koirat koirien taivaaseen, kissat kissojen taivaaseen sekä joutsenet joutsenien tai lintujen taivaaseen. Markat tietenkin menivät markkojen taivaaseen.

Tai ainakin yrittivät mennä. Markat menivät markkojen taivaaseen. Järjestys oli pienestä suurempaan. Kolikot yrittivät taivaaseen menoa ensin. Vasta niiden jälkeen oli setelien vuoro.

Pietari oli taivaan portilla kolikoita vastassa. Hän tervehti ystävällisesti kolikoita, avasi portin ja toivotti kolikot tervetulleiksi taivaaseen.

    >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

1 markka, 1965 (tyyppi 1964)1 markka, 1965 (tyyppi 1964)1 markka, 1965 (tyyppi 1964)

   >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Sitten tuli setelien vuoro. Nekin pyysivät Pietarilta taivaaseen pääsyä. Pietari muuttui mietteliääksi. "Minun täytyy mennä sisältä kysymään lupaa", sanoi hän. Pitkän ajan kuluttua Pietari palasi. Hänellä oli seteleille murheellinen viesti. Setelit eivät päässeet taivaaseen.

- Setelit kysyivät syytä siihen, mikseivät ne pääse taivaaseen.

- Pietari perusteli kieltoa sillä, että saadun tiedon mukaan setelit eivät olleet koskaan käyneet kirkossa.

   <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Kuvahaun tulos haulle 100 markan setelin kuva

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Tietoa ei ole siitä, kysyikö Pietari pääsylupaa Taivaan Isältä vai kääntyikö hän välikäden, ylimmäisen kirkollisen kolehdinkerääjän, puoleen.


JOULUKUUN VÄRISIÄ RIVEJÄ, OLE HYVÄ!

Zacharias Topeliukselta (1818 - 1898):

Joulun juhla -runosta jouluisia rivejä, ole hyvä!

          Tervehtii jo meitä

          joulu ihanin!

          Tuli kylmän teitä

          juhla kuitenkin.

          Kaikki kauniit aatteet

          tullessaan se toi,

          yllään juhlavaatteet

          lapset karkeloi.

          Kynttilät ne hohtaa,

          kirkkaan tuikkeen luo:

          mielemme jo johtaa

          Betlehemin luo.

 

Ja vielä kaikille lukijoilleni yhteisesti ja jokaiserlle erikseen

Kaiken Hyvän ja erityisesti Hyvän Joulun toivotuksena:

Ystäväni kertoi: "Viime jouluna naapurilta luvan sain,

sen perusteella sitten joulukuusen hänen metsästään hain."

- Kaunis onpi kuusi, lapset heti jo kaukaa rappusilta huusi.

Yhtä mieltä oli koko perheemme: kyllä  ylen sorja on kuusi.

Kynttilät kuusessa valaisivat ihanasti kaikkien mielet.

Somat hopea- ja kultakoristeet: sydämet, enkelit, porot sekä tähtöset

ja luonnon lumelta näyttävät sopivan runsaat lumihiutaleet

johtivat koko perheen somaan joulutunnelmaan.

Oi joutukoon sinulle rauhaisa joulu ilman syvää väsymystä,

ilman haavoittumista, ilman turhaa hörhötystä ja hössötystä.

Olkoon joulunodotuksesi toiveikkaan rauhaisaa ja lämpöistä.

Tulkoon jouluna hyvä joulumieli niin yksinäisyydestä kuin vilskeestä.

KS

bokeh heart holiday christmas fir decor christmas tree deco advent christmas decoration angel grey lights cap dolls knitted decorate christmas ornaments tree decorations hand labor red white

winter,petal,blue,christmas,christmas decoration,jewellery

                                                                                 

kuvat: pxhere

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

KERTAUSTA

Lokakuun kirjoituksesta yhteenveto:

<> Kaikkiin meidän maallikoiden uneen ja unettomuuteen liittyviin ohjeisiin ja tietoihin kannattaa suhtautua epäilevästi. Näin on siksi, että uni ja unettomuus ovat yksilöllisiä. Jo pelkästään riittävän unen määrä on yksilöllinen: joku voi selvitä 4 - 5 tunnin unella vierkeäksi, joku toinen saattaa tarvita esimerkiksi 7 tuntia tai enemmän.

<> Mikäli jollakulla on nukahtamisvaikeuksia, en asiantuntijoiden mukaan unta kannata odottaa sängyssä maaten yli puolta tuntia. Viisaampaa on nousta ylös ja kehitellä muuta ajankulua olotilan parantamiseksi.

<> Alkoholin käyttö unilääkkeeksi saa osakseen ristiriitaisia kannanottoja. Useimmat asiantuntijat eivät ole alkoholin puolestapuhujia. Luulen olevan melko yleistä, että alkoholi auttaa nukahtamisessa, mutta voi tttaa heräämisen kesken unen.

<> ET-lehdessä kertoi joku seniorimies saaneensa unettomuuteen avun laittamalla tyynyn jalkojen alle.

<> Omakohtaisesti olen saanut apua iltakaurapuuron syömisestä. Terveysalan lehdestä aikoinaan tuon idean luin. En tiedä, onko siitä tieteellistä todistelua. Ei tietenkään tarvitsekaan olla, jos iltapuurosta saa apua. Kaurapuurohan on toisaalta tieteellisesti todistettu hyväksi ravinnoksi.

Seuraavassa on vielä mieleentulojärjestyksessä muutama ajatus/mielipide/ehdotus/mahdollisuus univaikeuksien helpottamiseen:

<> Valeriana oli lapsuudessani vanhempien ihmisten stressinpoisto-, nukahtamis- ja ehkä unilääkekin. Ainakin lapsuudessani se lausuttiin valeriaana, kahdella ja yhteensä neljällä a:lla.Kysyin kuukauden päivät sitten, valmistetaanko vielä valerianaa. Vastaus: "Kahdessa tabletissa on valerianaa." Niistä laimeampi, Sedonium, taitaa olla useimmiten nukahtamista helpottava, ja vahvempi, Dormiplant ehkä paremminkin riittävää yhtäjaksoista unta tuottava valmiste. Kun marraskuun 2018 varmistin asian Yliopiston apteekista, ilmeni, että Dormiplantia ei valmisteta jatkuvasti, ja sen saannissa on katkoja.

<> Yliopiston apteekki valmistaa melatonitabletteja. Se ei ole oikeastaan lääke, vaan unihormonia. Hyllytavarana myytävä melatoniini lienee useimmille nukahtamisapu, vahvempiin tabletteihin tarvitaan lääkärin resepti. Nuo vanvemmat melatoniinit ovat tarkoitetut antamaan tarpeeksi pitkän yhtäjaksoisen unen. Samaa tavoitellaan muilla varsinaisilla unilääkkeillä. Unilääkkeen määräämisen jälkeisellä käynnillä lääkärin pitäisi tarkistaa, onko unilääkkeiden avustuksella nukkunut asiakas nähnyt unia. Jos ei ole nähnyt unia, lääkitys ei ole osunut oikeaan. Tutkimustietämyksen mukaan ihmisen pitää nähdä unia. Ne kai tekevät psyykelle hyvää. Näin lienee tosi, vaikka joskus minäkin näen niin pahoja unia, että muistan unen läpi ajatelleeni: "Tämä on kyllä niin pahaa unta, että minun on nyt parempi herätä."

<> Unihormonia, melatoninia valmistaa käpyrauhanen. Ihmisen vanhetessa käy niin, että käpyrauhanen tuottaa iän lisääntyessä yhä vähemmän melatoninia. Jos oikein muistan, loppujen lopuksi käpyrauhanen päättää lähteä vanhuuden lepoon sanoen, että "nyt olen tuottanut tarpeeksi monta vuotta". Ilmankos nuoriso nukkuu pitkään, ja ilmankos vanhukset, siis seniorit, varsin usein heräävät melko aikaisin askareisiin, vaikka ei olisi edes lehmiä lypsettävinä.

<> Kun 1990-luvulla taistelimme Maire-vaimon kanssa hänellä vierailevaa herra Alzheimeria vastaan uneen erikoistunut lääkäri antoi minulle kahviin liittyvän ohjeen. Itse oli tehnyt itselleni ohjeen, etten juo kahvia kello 18:n jälkeen. Erikoislääkärin ohje: "Ei kahvia kello 14:n jälkeen!" Kahvin suhteenkin näkyy ihimisten yksilöllisyyys. Olen silloin tällöin tavannut ihmisiä, jotka eivät tahdo nukkua kunnolla, elleivät ennen nukkumaan menoa juo kahvia! Tähän liittyy se ikivanha sanonta, jonka mukaan "meitä on niin moneen junaan, ja osa jää vielä laiturillekin".

<> On teelaatuja, jotka tekevät unelle hyvää. Eniten olen kuullut kehuttavan Kamomilla-teetä, on lienee monia muitakin. Ja vaikutukset uneen lienevät yksilöllisiä. Mutta toisaalta lienee jopa sellaisiakin teelaatuja, joissa on kahvimaisesti mukana kofeiinia.

<> Meillä senioreilla on yleistä sellainenkin ominaisuus, että ääreisverenkierto heikkenee. Jos jalat palelevat, ei uni tule kovin mieluusti käymään luona. Silloin kannattaa laittaa jalkaan hyvin, erityisen hyvin pehmoiset sukat. Ja jos ei osaa nukkua edes pehmosukat jalassa, pitää ideoida lämpöisen tuloa luo -konsteja. Takka tai uuni tai vaikka irrallinen lämpölaite tekee eetvarttia. Hyvä konsti on sekin, että hankkii lämpöpatjan. Niitä kyllä taitaa olla valitettavan harvoissa kaupoissa myynnissä. Sen voin taata, että jos saa hankituksi lämpöpatjan, se edesauttaa auvoisaa unionnen saantia. Toivotaan parasta - ja odotetaan vielä parempaa!

<> Monet taitavat vierastaa ajatusta, ottaa mukaan petiin kissan tai koiran. Monelle yksinäiselle saattaa oma lemmikki olla elämän ykkösasia, läheisin ja kiltein elävä olento. Voisihan toki ajatella ja toteuttaa lemmikin ottamisen mukaan nukkumaan, jos ei muuta, niin peiton päälle vaikka jalkopäähän tai muuhun paikkaan, missä on tilaa.

No niin: Koetetaan olla liikaa stressaantumasta jouluajasta. Otetaan oikealla tavalla iisisti. Esimerkiksi sairas saa opetella puuduttamaan omatuntonsa ja sen myötä jättää puuttumaan joulutervehdysten lähettämisen. He saavat lähettää joulutervehdykset ennen joulua, mutta vuoden he saavat päättää ihan itse. Hyvä niin, jättebra!

Unesta ja unettomuudesta voisi tarinoida lähes loputtomasti. Näkemisiin tammikuussa tältäkin osin.



ALZHEIMER

Päiväkirjasta 1.12. 2002

Ymmärtääkseni Maire on ollut tyytyväinen Kustaankartanossa. Hänellä on kävelyn harjoittelemisen apuna ”kävelyteline”, ”Eeva”, rollaattorin kaltainen laite. Kävelyharjoitusten alkuaskeleet sujuvat hiukan takakenossa, mutta alkuun päästyä kävely sujuu hämmästyttävästi. Hämmästelen myös sitä, että hän osaa sijoittaa kätensä laitteeseen oikein. Mielestäni Mairen kokonaiskuntokin on lhmeteltävän hyvä. Olin tänään vierailulla iltasyönnin aikana. Maire söi taidokkaasti itse koko ruoan. Hienoa!

ke 4.12 

Työ on vienyt mennessään. Sen jälkeen, kun osa-aikaeläke vähensi työtäni 30 prosenttia, olen hidastunut töissäni ehkä noin 40 prosenttia. Lisäksi muistin huononeminen teettää lisätöitä, etsimistä ja virheiden korjaamista vähintään 30 prosentin verran. Työkuormani on ollut kohtuuton. Vaikka opettajan työssäni ei ole viime viikkoina ollut säännöllistä opetustyötä, olen viimeiset kaksi viikkoa ollut koulussa monta tuntia joka päivä, sähköposti­ongelmien vuoksi myös viikonvaihteessa.

Tulin iltapäivällä konsultoimasta tuttavan tuttavaa hänen perintö­asioissaan Martinlaaksosta. Sen jälkeen kävin Mairea katsomassa. Hän oli juuri suoriutunut hyvin pitkästä (noin 50 metriä) kävelystä. Aikaisemmassa vaiheessa vaivannut kova vapina on kadonnut, hymy kävelyn aikana eli kokemus onnistumisesta on säilynyt. Meillä on sittenkin elämässämme mukana suuri siunaus. Miten en sitä arkielämässäni tajua! Tänäänkin omissa ajatuksissani punaisena lankana on ollut rukous: ”Päästä täältä pois!”

to 12.12.

Eilen juonsin Mairen osastolle pikkujoulun. Kävi kuoro, tiernapojat ja joulupukki. Lauloimme yhteislauluja. Ohjelmaa oli hiukan liikaa. Kun hoitajat olivat laittaneet glögiä, joulupuuroa rusinasoppineen ja kahvia, meni tilaisuuteen ohjelmineen ja tarjoiluineen aikaa yli kaksi tuntia. Ensi vuonna on otettava lyhyempi kaava. Ihmiset olivat vuodessa menneet hämmästyttävän paljon alaspäin. Surullista.

Sovin osastonhoitaja Arjan kanssa, että Maire pääsee pois ensi viikolla. Arja lupasi, että he harjoituttavat Mairea vielä portaissa astumista. Tänään tosin huomasin, että lattialla kävelyäkin pitää vielä runsaasti harjoituttaa. Ilman apuvälinettä Maire ei ottanut yhtään askelta. Hän seisoi melko jyrkässä taka-asennossa. Autoin hänet turhan kävely-yrityksen jälkeen takaisin istumaan. On muistettava pyytää hänelle oma rollaattori, jota hänellä ei käsittääkseni ole.

19.12.2002

Tutkin päiväkirjamerkintöjäni. Niiden mukaan Maire on lähtenyt Kustaankartanoon 14.10. eli kaksi kuukautta ja viisi päivää sitten. Tänään hain hänet Kustaankartanosta kotiin. Kävely sujuu hyvin, vaikkakin vaivalloisesti. Pirjo-tytär Ruotsista ja vävy Bo olivat käymässä päiväristeilyn verran meillä. Etukäteen olin sanonut, että kannamme Mairen keittiön tuolissa autosta sisälle kotiin. Enpä ollut osannut arvioida Mairen kävelytaitoa oikein. Hän nousi omin jaloin ulkorappusetkin kuin enkeli! Kiitos kaikesta Suursuon sairaalalle, Kustaankartanon D 1-osastolle ja tietenkin Taivaan Isälle. Olen paennut Mairen poissaolon ajan yksinoloani töihin ja kaikkeen mahdolliseen. Olen lähes seitsemän päivää viikoittain käynyt koulussa kyhäilemässä jotakin työtä – mitä milloinkin - ; syyksi olen keksinyt esimerkiksi sen, että kotitulostimeni on rikki.

pe 20.12.

Työterveystarkastus ja vastaanottotunti pitivät huolen siitä, että tänäänkin oli pakko viedä Maire Kustaankartanoon osittaispäivä­hoitoon. Aamulla lähtiessämme huomasin välikköön jääneen valon palamaan. Varoituskellot soivat mielessäni, kun olin jo nostanut Mairen seisomaan. Silti ajattelin, että voin ottaa tarvittavat viisi askelta sammuttaakseni valon. Maire kaatui saman tien selälleen. Säikähdin lähes shokkiin. Onneksi keittiön pesupöytä otti osittain kaatumisen vastaan. Mitään vakavaa ei tapahtunut. Hakiessani Mairen hoidosta, kertoi Paula-hoitaja, että hän oli muutama yö sitten löytänyt Mairen lattialta sängystä pudonneena, ja että tuo putoaminen ilmeisesti hidasti hiukan kuntoutumista. Riskejä siis on. Vanhan sääntöni mukaan minun on tehtävä vain parhaani. Silti hiukan nykyistä huolellisempi minun on näemmä pakko olla.

su 22.12.

Heräsin aamulla kello 05 Mairen aiai, aiaiai –valituksiin. Onneksi ymmärsin ja muistin, mistä voi olla kysymys: sappivaivoista. Olemme Mairen kotiintulon kunniaksi nauttineet kohtuullisesti kuohuviiniä, glögiä ja juhlan kunniaksi myös konjakkia. Vaikka mielestäni olemme pysyneet erittäin selvästi kohtuuden alarajalla, on nautintomme aiheuttanut Mairelle sappivaivoja. Onneksi meillä oli tarkoitukseen sopivasti Litalgin-tabletteja. Annoin Mairelle yhden; kipu hellitti.

Enemmän pitäisi jaksaa harjoituttaa kävelyä rollaattorin avulla. Siinä tulee luonnostaan sopiva etunoja-asento. Enemmän olen kuitenkin kävelyttänyt Mairea kävelemällä kiinni hänen selässään. Mairelle tulee edelleen luonnostaan taaksepäin kallellaan oleva asento. Se merkitsee suurta riskiä kaatumisesta selälleen.

Teimme perinteisen joulukäyntimme Porvoon suuntaan. En ottanut Mairea enää haudalle mukaan, vaan kävin hänen puolestaan sytyttämässä kynttilän Mairen Tyyne-äidin ja Kalle-isän haudalle. Viime joulunakaan Maire ei enää ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Nyt kävely haudalle ja takaisin olisi ollut ylivoimainen tehtävä. Muissakaan paikoissa en vaivannut Mairea ulos autosta, vaan ihmiset kävivät tervehtimässä häntä autoon. Maire oli varsin väsynyt. Toisaalta pimeyskin iltasella saattoi tehdä sen, ettei Maire reagoinut mitenkään kenenkään tervehdykseen

25.12.

Omaishoitajatuttava soitti. Hänen alzheimerin tautia sairastava aviomiehensä ei syö, ei ota lääkkeitään, ei pese hampaitaan, ei suostu avaamaan suutaan hammaslääkärissä.

Omaishoitajaverkosto eli vertaistukiryhmä antoi aikoinaan voimaa kestää omaishoitajana läheisensä sairautta. Nyt tuo voimaa-antava vaihe on ohi. Samastun liikaa. Vertaisryhmä vain lisää painolastia. Surullista.

Tänään oli kova taistelu tonttulakin hiipan päässä olleesta metallisesta pallosta. Maire oli irrottanut sen ja pureskeli sitä. En vieläkään ymmärrä muuta kuin että Sallimus antoi se tulla hampaiden väliin niin näkyviin, että sain sen pois. Eipä tuo liene ollut vaarallista, vaikka Maire olisi sen niellyt. Pelkäsin kuitenkin hampaiden vahingoittuvan. Väsyneenä pienetkin murheet saavat maksikoon.

26.12.

Ensimmäisen kerran Maire oli riisunut yöpuvun housut ja vaipan yön aikana. Aamupalan yhteydessä hän pääsi haukkaamaan palan joulukortista. Päivällä Maire taittoi silmälasin sangan suoraksi ja repi risaiseksi silkkikaulaliinansa.

31.12.2002

Tällä välin KELA ilmoitti, että hoitotuki otetaan pois, koska Maire on jo laitoshoidossa. Sanoin, ettei ole. Jonkin väärinkäsityksen vuoksi he inttivät, että on laitoshoidossa. Myöhemmin ymmärsin, että olen tähän asti sopinut sosiaaliviraston ja Kustaankartanon kanssa joka viikko erikseen parin päivän intervallihoidosta´, ja nyt olemme tehneet vuosisopimuksen: Maire on viikoittain kaksi vuorokautta hoidossa Kustaankartanossa. Ilmeisesti tämä ”vuosisopimus” sekoitti KELAn.

Rukoukseni: ”Taivaan Isä, anna pitää loput järkihippuni, vaikka arvostelukykyni jo onkin mennyt! - Näin on vuosi 2002 kuitenkin onnellisesti ohi, kiitos!

---------------------------------------------------

                                                       -------------------------------------------------

Lisäys päiväkirjan tekstiin vuoden 2018 loppuvuodesta:

Olen vuosien ajan kirjoittanut blogiin pitäen perustana päiväkirjojeni tekstejä. Teksteistä on käynyt ilmi, minkälaista elämää olemme eläneet herra Alzheimerin seurassa.  Maire on ollut tarinoiden keskipisteenä. Ja hienosti hän roolinsa vetikin. TV-toimittaja Tiina Merikanto oli saanut dokumenttinsa julkistamisen jälkeen ministeriön silloiselta ylijohtajalta lausunnon dokumentista. Sen mukaan "´Pitkät jäähyväiset´ on sairaanhoito-oppilaitosten Raamattu."

Maire on antanut hyvää mieltä ja toivoa huumorillaan ja kokonaismentaliteetillaan monen monituisille muistisairautta lähellä oleville ihmisille. On oikeus ja kohtuus, että itse kukin lukija saa nähdäkseen Mairen kuvan. Kuva on otettu hänen 70-vuotispäivänään. Juhla järjestettiin Kustaankartanon hoitolaitoksen juhlasalissa. Paikalla oli soittamassa big band -orkesteri ja toistasataa Mairen ystävää ja läheistä. Eräs hänelle hyvin läheinen ihminen oli kuulemma kertonut juhlan olleen älytön, koska "Maire ei ymmärtänyt mistään mitään".

(En malta olla sanomatta sisäpiirintietoani. Se vain on erilaista kuin ulkoapäin katsojan mieli ja mielipide. - Polvistuin ennen syntymäpäiväjuhlan alkamista pyörätuolissa istuneen Mairen eteen ja katsoin häntä silmiin. Sanoin hänelle: "Maire rakas! Tänään on sinun 70-vuotispäiväsi. Kaikki nämä lukuisat ihmiset ovat meidän ystäviämme ja läheisiämme. He ovat tulleen tervehtimään ja kunnioittamaan sinua tänään sinun syntymäpäivänäsi. Maire, ymmärsitkö, mitä sinulle sanoin?" Maire katsoi minua vakaasti syvälle silmiin. Samalla hän nyökkäsi myöntävästi varmasti ja syvään.

Alla on Mairen 70-vuotiskuva vuodelta 2005. Maire kuoli vajaa neljä vuotta tuon kuvanoton jälkeen.

Maire Suojanen vuonna 2005

 

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

Ison Kirjan Sananlaskujen kirjasta

15:27 Ahneus vie talon tuhoon. Joka lahjukset torjuu, se menestyy.

16:8 Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti.

16:24 Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille.

Kansan suusta

Mies saa odottaa ruokaa, mutta ruoka ei miestä.

Joulu on joka vuosi, mutta juhannus ei oo kuin kerran kesässä.

Kun on joulu, niin on joulu; paistahan emäntä toinenkin muikku.

Myynnin edistämisen lausekkeita

Kahvia poikkeaville (Kesäinen tienvarsimainos)

Tämä slogan lämmitti mieltäni, koska tunsin voimakkaasti, että minutkin kutsutaan!

Todennäköisesti viimeiset pyyhkijänsulat, jotkä sinun tarvitsee ostaa.

(Tuosta sulkamainoksesta tuli mieleeni kerran aikaisemminkin kertomani tositarina: kahdeksankymppinen ihminen tuli hammas- ja sydänjuuriaan myöden loukkaantuneena hammaslääkäriltä, joka oli sanonut hoidon päätyttyä: "Kyllä nämä hampaat nyt kestävät teidän loppuelämänne!" - No, se oli iskulause maksun tultua jo saaduksi.)

Voi veljet - Ahti silliä!

(Aikoinaan tuon iskulausetta mainonnassa käytettäessä havaittiin sillin menekin nousseen. Mainostajan pettymykseksi Ahti-sillin menekki ei kuitenkaan noussut kovin paljon. Erityisen runsaasti mainos satoi kilpailijan laariin/sillitynnyriin. Vesta sillin menekki nimittäin nousi räjähdysmäisesti. Voi veljet - Vesta silliä! sopii nimittäin paremmin muistiin jääväksi lausahdukseksi kuin Voi veljet - Ahti silliä!)

Järjestökentältä

Menesty kanssamme

Kauppakamari

 

KALENTERIASIAA JOULUKUUSSA 2018

Liputuspäivät

la 1.12. Islannin valtiollisen itsemääräämisoikeuden 100-vuotispäivä  suositeltu liputuspäivä

ti 4.12. Suomalaisen demokratian päivän juhla­liputus,   suositeltu liputuspäivä

to 6.12. Itsenäisyyspäivä Suomi 101-vuotias,  virallinen liputuspäivä

la 8.12. Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä, virallinen liputuspäivä

Valon lisääntymisen ajankohta

pe 21.12. Talvipäivän seisaus: päivä on lyhimmillään ja alkaa tästedes pidentyä. Pohjoisen kaamoskin alkaa hellittää.

Mikäli sattumoisin kuulut pimeitä päiviä kaihoaviin yksilöihin, tähän aikaan vuodesta on hyvä muuttaa eteläiselle pallon­puoliskolle. Tänä samana päivänä siellä nimittäin päivät alkavat vähitellen tulla yhä lyhyemmiksi. Emmithän nyt kuitenkin etelään muuttamista vielä rauhassa!

 

Täysikuu 

                     (Kuva: Wikipedia)

lauantaina 22.12.2018


YK:n tapahtumakalenterista joulukuussa 2018

la 1.12.     Maailman AIDS-päivä

su 2.12.    Orjuuden lopettamisen päivä

ma 3.12.   Kansainvälinen vammaisten päivä

ke 5.12.    Kansainvälinen vapaaehtoistyön päivä

pe 7.12.    Maailman siviili-ilmailun päivä

su 9.12.    Kansainvälinen korruption vastainen päivä

ma 10.12. Ihmisoikeuksien päivä

ti 11.12.    Kansainvälinen vuorten päivä

ti 18.12.   Kansainvälinen siirtolaisten päivä

to 20.12.   Kansainvälinen inhimillisen solidaarisuuden päivä


 

 

KIRKKOVUODEN JOULUKUUN 2018 SUNNUNTAIT evl.fi-SIVUSTON MUKAAN

su 2.12.     1. adventtisunnuntai

Tästä alkaa satojen vuosien perinteen mukaan uusi kirkkovuosi. Kirkkovuo adventtiaika, jouluaika, joka alkaa jouluaatosta, loppiaisaika, pääsiäisjakso ja helluntaijakso. Ensimmäisen adventtisunnuntain keskeinen sana on nöyryys. Sen perustana on kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Matkanteko ei käynyt maallisten hallitsijoiden tapaan, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Ensimmäinen adventtisunnuntai on suosittu kirkkopyhä. Silloin seurakuntaväki laulaa seisaltaan Hoosiannan. Se on suomeksi "oi auta". Sitä käytettiin myös riemu- ja ylistyshuutona kuninkaille ja Jumalalle sekä varsinkin odotetulle Messiaalle.


su 9.12.     2. adventtisunnuntai

Keskeinen asia toisena adventtina on se, että Kristus tulee kunniassaan aikojen lopulla. Minulle maallikkona tuli mieleen tässäkin yhteydessä sellainen aikavertaus, että Taivaan Isälle 1 000 vuotta on kuin yksi sekuntti. Toisaalta toiseen adventtiin liittyy kehotus: Kilvoittele kärsivällisesti. Nuorison kielellä: Tsemppiä!

su 16.12.   3. adventtisunnuntai

Kolmannen adventtisunnuntain keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hän oli merkki siitä, että Vapahtaja oli pian tuleva. Johannes Kastaja viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnit. Samaan hengenvetoon Johannes Kastaja kehottaa meitä katumukseen ja parannukseen.

su  23.12.  4. adventtisunnuntai, joka on tänä joulun aatonaattona. Neljäs adventti omistetaan Marialle, Jeesuksen, Herran, äidille. Marian lapsen odotusaika ja ihmisten joulun odotus kuuluvat yhteen. Nyt ihmisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.

ma 24.12.  Jouluaatto

Kirkollinen sanoma ihmisille jouluaattona on kaipuu ja ilo pelastuksesta sekä tulevasta Vapahtajasta.

Leikkimielisesti kirkollinen sanoma saakoon minun puolestani sekoittua "maalliseen joulupukin odotukseen". Ehdotan tässä suhteessa käytettäväksi vapaamielisesti sanontaa, jonka mukaan "jokainen tulkoon autuaaksi omasn uskonsa mukaisesti.

Olen kuullut lapsista, jotka ovat olleet loppuelämänsä katkeria siitä, että heille on kerrottu joulupukista valheellista totuutta. Omasta lapsuudestani muistan, että joulupukin tulo ei loppunut, vaikka kaikki olimme jo lapsuuden ajan ylittäneet. Suuri keskustelua herättävä aihe silloin oli, "kukahan se pukki tänä vuonna oli?". Muistan yhdenkin vuoden, jolloin isä oli hankkinut pukiksi paikkakunnalle edellisellä viikolla muuttaneen ihmisen. Voin kuvitella isän onnistumisen riemua, kun kaikki lukuisat arvauksemme pukin henkilöstä olivat vääriä!

Kuvahaun tulos haulle tekijänoikeusvapaa joulupukin kuva

Kuvahaun tulos haulle exsphere Weihnachtsmann

Monissa perheissä voi olla tapana, että jouluaaton jouluaterian nauttimisen ohessa luetaan perinteen mukaan jouluevankeliumi. Sehän löytyy Raamatusta Luukkaan evankeliumista, sen toisesta luvusta, jakeista 1 - 20. Voit sen ottaa tarvittaessa tästäkin, ole hyvä:

”Tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.  Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verollepantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 

Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 

Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 

Kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." He menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.” Luuk. 2:1-20.

ti  25.12.   Joulupäivä

Muistaakseni lapsuudessani joulunajan tärkein kirkonmeno oli jouluaaton aamulla kello 6 alkanut jumalanpalvelus. Nykyisin sitä kutsutaan myös paimenten messuksi. Silloin lähdemme paimenten mukana Betlehemiin nähdäksemme, mitä on tapahtumut. Jeesuksen syntymään liittyy kauan käytetty sanonta, jonka mukaan "Sana on tullut lihaksi".

Nykyisin lienee monilla paikkakunnilla käynyt niin, että jouluaaton jumalanpalvelus on ylittänyt suosiossa jouluaamun palveluksen. Jouluaamun kirkonmenojen alkuakin lienee monialla siirretty aiempaa myöhemmäksi.


 


                                                       Kuva: pxhere

 lidé, roztomilý, ovce, náboženství, dítÄ›, Vánoce

ke 26.12.   Tapaninpäivä

"Kirkollinen osio":

Toinen joulupäivä eli Tapaninpäivä on ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja myöhemmin myös kaikkien muiden marttyyrien muistopäivä. Se on luonteeltaan ensimmäisen joulupäivän vastakohta. Lähteestäni, evl.fi-sivustosta luen seuraavaa: Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.

"Maallinen osio":

Muistan tapaninpäivän pojankoltiaisena syntymäpitäjässäni Taivassalossa. Hyvä kaverini, kirkkoherran poika Anssi Kojo sai lainaksi ja vastuulleen Kääriän maatilalta hevosen perinteisen kauniine rekineen. Anssi ajoi kotini pihaan ja minä kömmin rekeen kyytiin. En muista, mutta ehkä matkan varrelta tuli mukaan muitakin kavereitamme. Rekikeli oli hyvä. Lunta oli vaikka muihin maihin jaettavaksi. Ja niin hoidimme vanhan perinteen, tapaninajelun, kunniakkaasti ja ansiokkaasti. Tai siis Anssihan sen perinteen ohjastajana hoiti ansiokkaasti. Ja Kääriän isäntä saakoon Taivaskotiin kunnioituksen ja jälkikäteiskiitoksen.

Voi, kunpa nykyajan lapsetkin saisivat edellä kerrotun kaltaisen tapaninajon koettavakseen. Kokemus olisi elämys ja antaisi iloa sekä voimaa.  Kokemuksesta voin sanoa, että se jäisi voimakkaana muistijälkenä aivoihin ainakin lähes seitsemän vuosikymmenen ajaksi. Ihan samanlainen kokemus vaatisi ainakin toteuttamisen halun lisäksi ainakin hyvän lumikelin, hevosen, reen ja ohjastajan

torstai 27.12. Apostoli Johanneksen päivä (3. joulupäivä)

Joulukuun 27. päivä on ikiaikoja sitten omistettu apostoli Johannekselle. Hänet on kirkon perinteessä samastettu neljännen evankeliumin kirjoittajaan. Johanneksen päivän sijoittuminen joulun aikaa johtunee siitä että Johanneksen eankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa.

Johannes kertoo, että Jumala rakastaa ihmisiä. Hänen rakkautensa ihmisiä kohtaan on tullut ilmi Jeesuksen syntymässä. Johannes korostaa myös sitä, että kristityillä on velvollisuus rakastaa toinen toistaan.


pe 28.12.   Viattomien lasten päivä (4. joulupäivä)Viattomien lasten päivänä muistellaan kuningas Herodeksen lastenmurhan uhreja. Tuona päivänä Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi  pääsivät enkelin johdattamina pakenemaan Beetlehemistä Egyptiin. Niin he pelastuivat kuolemalta. Heistä tuli maahanmuuttajia ja he elivät pakolaisina Egyptissä. Siten Jeesus säästyi Vapahtajan tehtävää varten. Egyptistä he lähtivät takaisin enkelin ohjeen mukaan vasta se jälkeen, kun Herodes oli kuollut. Egyptistä he palasivat Galilean Nasaretin kaupunkiin. Sieltä he olivat lähteneet verolle pantaviksi Juudean Betlehemiin ennen Jeesuksen syntymää.