Ollos tervetullut syyskeväisen talven jälkeinen kesäaika!

Keskiviikko 1.4.2020 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Elämähän on meille monille nyt koronan täyttämää. Lapsuudessani oli vaihe, jolloin tykkäsin koronasta. Se oli ihan kiva peli, jota ikäpolveni ja ehkä nuoremmatkin ovat aikoinaan pelanneet. Eivät olisi pelanneet, jos eivät olisi tykänneet.

Tämä nykykorona, kamaluudellaan ennen vanhaiseen ruttoon verrattavissa oleva sairaus, on mullistanut elämämme sisällön ja laadun. Koronapeliä pelattiin ja nautittiin. Nykykoronaa sen sijaan syystäkin pelätään.

Nyt koronaelämää kokiessamme ei olisi mitenkään suotavaa esittää mollivoittoisesti asioita. Pitäisi osata siirtyä iloon ja duuriin. Mutta vitsit ovat vähissä. Pakko lienee jatkaa mollissa.

Eilen tein kuolinsiivousta. Olin oman käsitykseni mukaan menossa autovanhukseni kanssa viimeistä kertaa katsastukseen. Siksi näin hyväksi katsastussetää ilahduttaakseni siivota autoni imurointia myöten. Kyse oli siis kai vain auton kuolinsiivous.

Yllätys, yllätys: katsastus sujui onnellisesti ja auto sai lisäaikaa vuoden. Sattui - ihme! - pieni pakkaskeli. Se oli meille hyväksi. Auto nimittäin on päättänyt sadeilmoilla plusasteissa vilkutella tyynyvaloa silloin tällöin. Nyt valo oli tainnoksissa.

Edelliselle autolleni en kuolinsiivousta tehnyt. Vein sen romuttamoon, mutta siellä sanottiin, ettei siitä saa euroakaan. Ajoin taksilla autoliikkeeseen koeajamaan uutta autoa. Taksikuskille kerroin tapauksestani, ja sanoin apeana, että olisihan se romuttamo voinut edes viisikymppiä maksaa.

No, en ihan heti uutta autoa ostanut. Tulin autokaupasta kotiin linja-autolla alkumatkan ja apostolinkyydillä loppumatkan. Kotiin päästyäni soi puhelin. Taksimies soitti ja kysyi, voisinko myydä sen autoni viidellä kympillä hänelle. Hänen hyvä ystävänsä oli jäänyt työttömäksi ja halusi laittaa auton kuntoon. Niin teimme kaupat.

Vieläkin harmittaa, kun en muistanut hämmennyksissäni kertoa hänelle yhtä autossa olevaa vikaa. Hän näki ruosteet ja muut, mutta tätä sanomatta jäänyttä vikaa ei voinut nähdä eikä tietää. Auto oli viime kilometreillä alkanut syödä polttoainetta ainakin kahdeksan litran sijasta 30 litraa sadalla kilometrillä. Taksikuski ei ollut niin tuttu, että olisin tiennyt hänen nimeään. Vika ja taksimies jäivät salaisiksi. Hyvää oli ainakin se, että yksi työtön sai työtä.

MUISTISAIRAUS / OMAISHOITAJUUS

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta huhtikuulta 2003:

pe 11.4.2003

Maire on ollut viikon ajan Kustaankartanossa intervallihoidossa. Olin huonosti nukkuneena runsas viikko sitten ollut saamaton ja ymmälläni. Onneksi sain Heliltä Kustaankartanosta vinkin ja vein virtsanäytteen vajaa kaksi viikkoa sitten terveyskeskukseen. Mairella oli kai monta vuorokautta ollut suuria tuskia virtsatie­tulehduksen takia. Se meitä valvotti. Väsyin perin pohjin. Meille tärkeä Mairen Kustaankartanon osasto hoiti Mairea viikon. Kun Maire sinne mennessään viikko sitten oli lähes täysin kävely­kyvytön, oli hän tänään kävellyt muutaman askeleen ilman tukea. Tulehdus vain ei ollut lähtenyt aivan kokonaan pois. Taistelua siis riittää.

 

ke 16.4.

Iltaisin menen Mairea myöhemmin nukkumaan, koska Mairen nukkumaan menon jälkeen on vielä rästitöiden tekemistä. Eilen mentyäni nukkumaan Maire unensa lomasta etsi käteni ja otti sen käteensä. Tuli kyynel silmään. Silmästä tuli mieleen, että vihdoin jaksoin saada aikaan Mairen silmälasien oikaisemisen optikolla. En maallikkona ymmärtänyt, mistä hän ne oli vääntänyt vinoon. Optikko kuitenkin osasi asiansa ja nyt lasit ”istuvat” Mairelle hyvin.

 

to 17.4.

Sairaalasta oli tullut lähempi tulos: ei enää olekaan virtsatietuleh­duksesta ongelmaa. Mairen yövalitukset johtuvatkin ehkä muusta kivusta. Selkä ehkä on kipeä tai polvet, joita hän valvoessaan hieroo.

 

lankalauantai 19.4.

Pääsiäinen ei ole meillä niin tiedostettu kuin se suuren aiheensa vuoksi voisi olla. Ruoassa näkyy hiukan, samoin kukissa. Suurin ilon aihe minulle on edelleen, jos Maire pissaa WC:hen ennen nukkumaan menoa, koska silloin yö menee paremmin eikä ole edessä yöllistä vaipanvaihtoa. Toinen ilon aihe on, jos kävelyn treenaaminen tuottaa tulosta. Joskus kävely alkaa kotilattialla otetun treenin jälkeen sujua juohevasti, joskus ei. Yhtään askelta Maire ei ole moneen viikkoon ottanut kotona ilman tukea. Kustaankartanossa on muutaman kerran kuulemma ottanut muutaman askeleen. Lehdistä Maire jaksaa edelleen katsoa kuvia. Varsinkin kauniita vaatteita ja kenkiä sisältävät kuvat ovat mieluisia. Joskus lehti tosin on väärinpäin kädessä.

Eilen oli suurin murhe, kun Maire repäisi villatakistaan napin ja laittoi sen suuhun. Hoksasin tilanteen, kun aloin häntä syöttää. Neljännestunnin taistelun jälkeen sain hänet narratuksi laittamaan napin hampaiden väliin, josta sen sain väkisin otetuksi pois.

Päivä oli normaalin rytmin mukainen: vaipan vaihtoa 4,5 tunnin välein, kävelyharjoituksia säännöllisin väliajoin, ruokailut, kahvinjuonnit, pääsiäispäivän kunniaksi pashan syöntiä välipalaksikin. Otin Mairen mukaan kauppamatkalle. Hän odotti kaupassakäyntini ajan autossa radiota kuunnellen, ihmisiä katsellen. Päivä oli oikeastaan jokseenkin onnellinen. Tuntuu vain siltä, että harjoittelusta huolimatta kävelemisen taito alkaa väkisinkin vähitellen unohtua; surullista.

II pääsiäispäivä

En tainnut tarpeeksi juhlistaa pääsiäistä. Toki söimme hivenen tavallista paremmin, myös pasha oli ohjelmassa. Sainpa tänään aikaiseksi tehdä kermakakunkin. Muutoin kuitenkin oli syntinen: pesin ikkunoita ja touhuilin ikään kuin olisi ollut arki. Illalla pesin Mairen. Varpaan ja käden kynnetkin tulivat leikatuiksi. Olen taas aloittanut lääkekuurin jalkojen kynsisientä vastaan. Onneksi havaitsin ja lääkitsin myös pahan ihonirhautuman Mairen vasemman rinnan alla. Suihkun jälkeen Mairea nukkumaan saatellessani olimme luullakseni molemmat tyytyväisiä sekä itseemme että toistemme suorituksiin.

 

ti 22.4.

Ostin tänään valtavan kauniin punaiset sukat Mairelle. Motiivi ostolle oli se, että kaikki sukat ovat likaisia enkä jaksanut niitä pestä. Tosin illalla pesin käsipyykissä muutaman parin. Huomenna on ostettava paita, jossa on vetoketju. Nyt nimittäin Mairelle yleistyy tapa, että hän repii nappeja ja laittaa ne suuhunsa. Tämänpäiväisenkin taisteluni kääntyi minun voitokseni eli Mairen ei tarvinnut nielaista nappia.

Hiihtokauden loppumisen ja lenkkeilykauden alkamisen välinen aika pääsi aivan liian pitkäksi ja vaikutti huonontavasti henkiseen terveyteeni. Nyt kun olen muutamana päivänä käynyt – vaikka vain varsin lyhyellä – juoksulenkillä, on psyyke voinut paljon paremmin. Juoksen aamupalan jälkeen, kun Maire väsähtää ja hänet on aivan pakko laittaa hetkeksi lepäämään. Laitan tyynyjä patjan alle, ettei hän putoa sängystä, varoiksi vielä peittoja pehmusteiksi lattialle ja sivuttainen asento epilepsiakohtauksen varalta. Kun tulin 15 minuutin lenkiltäni, Maire nukkui somasti kädet ristissä. Näin siinä kaunista symboliikkaa.

 

ke 23.4.

Maire ei yleensä enää reagoi mihinkään. Kävimme Munkkivuoren ostarilla maksamassa Mairen laskuja. Samalla kävin Alkossa. Sanoin Mairelle: ”Kun pääsemme kotiin, otetaan lasillinen kuohuviiniä.” Maire reagoi: hän nauroi sydämensä pohjasta!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

 

                                                                          24.4.2003

 

 Arja and her big band

 

Maire tuli taas asumaan Teille. Kiitos, kun sai tulla.

Elämme kai jotakin murrosaikaa. Lienee tunnustettava, että Mairen kävelyt on vähitellen kävelty. Koettakaa kestää. Olen häntä ahkerasti kävelyssä treenauttanut, mutta tulokset ovat olleet huonoja. En siitä ole kovin surullinen. Elämä vain menee sellaista latuaan kuin Taivaan Isä suo. Kyllä kävelyn paras toteutustapa lienee rollaattori ja ihminen tukena. Alkuun pääsy eli jalkeille nostaminen edellyttänee yleensä kahden ihmisen - tai yhden oikein voimakkaan ihmisen - avustusta.

Toisena pääsiäispäivänä pesin Mairen. Vasemman rinnan alla on melko pitkä ihonirhautuma. Hoidin sitä, minkä osasin. Kiitos, jos hoidatte lisää.

Olen antanut Mairelle jalkojen kynsisieneen lääkärin määräämää lääkettä (Sporanox 100 mg ja Lamisil 250 mg) viikon kuurin. Nyt lääkityksessä on kolmen viikon tauko. Tosin annoin Sporanoxia erehdyksessä vain yhden kapselin, vaikka määräys oli kaksi.

Minun kokemukseni mukaan Mairen nukkuminen edellyttää unilääkettä. Tenoxilla hän ainakin kotona ”nukkuu” silmät auki. Olen antanut ¾ tablettia (0,25 mg) Halcionia. Lääkärin mielipide oli 1-2 tablettia, mutta minusta toistaiseksi ¾ on ollut OK. Anteeksi maallikon mielipiteet. Toimikaa, kuten hyväksi näette. Ilmeisesti myös kynsilääke on nyt viikon ajan vaikuttanut väsyttävästi ja ehkä vääristänyt kokemusnäkemystäni.

Kestävyyden toivotuksin, kiitollisena

Kalevi

UNI / UNETTOMUUS

Ymmärtäkäämme, muistakaamme: YÖ ON PÄIVÄÄ PALJON TÄRKEÄMPI TYYTYVÄISEN OLON TUOJANA muille kuin vuorotyöntekijöille. Jos nukut yösi hyvin, päiväsi on tullut etukäteisvalmistelluksi laadukkaaksi.

Hyvin olet nukkunut, jos et herää väsyneenä. Väsynyt-sanalla on kaksi vastakkaista ilmaisua. Toinen on tietenkin virkeä. Toinen on virkeän kanssa samassa sanaperheessä käsi kädessä askeltava sana: toivorikas. Toivorikas on sellainen, joka on toivoa täynnä. On se näinä korona-aikoina haastavaa, mutta mahdollista. Tosin se edellyttää hyvää yöunta.

Olen tosissani pakinoinut aikaisemmin monelta kannalta tekijöistä ja asioista sekä nikseistä, jotka aikaansaavat unettomuutta tai hyvän unen. Paljon on vielä sanomattakin. Vielä paljoa paljon enemmän on jäänyt sanomatta, kun otetaan huomioon meidän ihmisten keskinäinen erilaisuus, yksilöllisyys. Tuli vielä mieleen sellainenkin kuin pelko/pelottomuus. Melkein samoin kuin ihmisen pituus tai lyhyys, pelko ja pelottomuuskin ovat joko olemassa tai eivät ole olemassa. Jos puhutaan esimerkiksi pimeässä pelkäävästä ihmisestä, ei auta lainkaan, jos hänelle sanoo: "Älä pelkää, ei ole mitään pelättävää, ole rohkea!" - Kai melko yleinen unisairauksien hoitajat neuvovat pimeänpelkoisille johonkin kohtaan sytyttämään valon. Ei toki tietenkään voimakasta eikä unta häiritsevää. Valohan sinänsä, vaikka vain tietokoneen ruutu, on unihäiriö. Mutta kyllä pimeänpelkoinen keinot keksii. Erityisesti maaseudulla voi olla viisastakin laittaa ulos näkyvä valo johonkin muuhun huoneeseen kuin makuuhuoneeseen. Kun pelosta on kysymys, hälytyslaitteisto on OK. Aika moni käyttänee konstina ikkunaan liimattavaa teippiä, jossa lukee: "Alueella on videovalvonta."

Tuonkaltaisen tekstin jatkaminen on hurskastelua silloin, kun muka yrittää auttaa pelkotilojen poistamisessa. Haluan vielä hiukan kuitenkin hurskastella. Kas näin: Mieti tarkkaan, miten toteutat ja minkälaista valikointia harjoitat, kun luet lehtiä ja katselet televisiota. Vaikkei toisi pelkoa, ei edistä hyvää mielialaa, jos lukee lehdistä pahantekijöiden toilailuja tai muutoin murheellisia asioita. Yhtä lailla televisiostakin kannattaa valita ohjelmia, joista saa hyvän mielen sekä voimaa. Korona sinänsä on murheellinen ja ahdistava asia, koronan eston käytösohjeet taas ovat eri skaalaa: ne ovat hyödyllisiä - ja itsesuojelun kannalta paitsi pakollisia, myös järkeviä.

Tuli mieleen särkyjen ja muiden vastaavien hyvän unen häiriötekijöiden lisäksi yksi yleinen suomalaisten sairaus: kuivat silmät. Ne kutiavat tai syyhyävät ja häiritsevät valveillakin. En ainakaan mitään pahaa ole havainnut sen johdosta, että ennen nukkumaan menoa laitan silmiini kosteustippoja lääkärin määräämän määrän. Jos lääkäri antaa tarvitsevalle reseptin, kosteustipat ovat KELA-korvattavia.

Kuiva iho saattaa olla vielä yleisempi kuin kuivat silmät. Jos nukkumaan mentyäsi joudut raapimaan/hieromaan syyhyävää ihoa, on parasta nousta samantien ylös ja voidella syyhyävä iho tavallisella ihovoiteella. Jos vielä saat läheisesi tekemän sen, olo on nukkumiselle otollisen onnenautereinen. Jos olet yksin, selän hierominen ei ole ongelma, mutta on se haaste. Selvitän YLEN apuun luottaen, miten periaatetasolla haasteesta voi selvitä.

YLE ei osaa puhua, mutta kohdistin kiitoksen siihen, kun en tullut ottaneeksi viisaiden sanojen esittäjän nimeä muistiin. Kyse oli jokin aika sitten radiosta tulleesta ohjelmasta, jossa pohdittiin luovuutta. Siinä tilanteessa ei saanut luovuttaa, vaan pohdittiin monilta tahoilta luovuutta-sanan käsitesisältöä. Paras ehdotus tuli lopuksi: ota siitä keskeltä v pois!

Otinpa nyt tuon v:n pois ja kehittelen konstin, miten yksinäinen ihminen saa selän kuivalle iholle kosteusvoidetta. Kiinnitä/kierrä varrellisen saunaharjan harjaosaan esimerkiksi kangas tai muu peite. Laita siihen sopiva määrä voidetta - ja eikun voitelemaan. Ennen voitelua voi pestä selän ennen kuin peittää harjaosan voitelutarkoituksessa. Ja voihan saunan seinään naulata pysyvämmin pesua varten harjan - ja sitten vain selkä päin harjaa ja "rahnuttamaan". Sekä pesu että voitelu edesauttavat onnenautereisen olon ja hyvän, aamuvirkeyden synnyttävän unen. Hyvää yötä, nukkuos hyvin! t. Kalevi

 

PAPPA PAKINOI

YLTÄKYLLÄISYYDESTÄ

”Ihmiseltä, jolla on jo kaikkea, puuttuu yleensä vähän keksejä.” Tuon tekstin luin tuliaiskeksipakkauksesta. Pappa on köyhä ihmi­nen. Ilmeisesti juuri sellainen kuin tuliaispakkauksen tekstin laatija on objektikseen asettanutkin. Voin ajatella, että mainosnikkari on kuvitellut tuottavansa ylevän mielialan papan kaltaisille köyhille. Me voimme ainakin uskotella olevamme ihmisiä, joilla useita keksipakkauksia sisältävän paketin saadessaan ”on jo kaikkea”. Keksipaketin sisartuotteeseen voisi painattaa tekstin: ”Ei ihminen kadu mitään niin paljon kuin voitettuja kiusauksia.” Näin tulisi ostetuksi kaksi pakettia keksejä - toinen tuliaisiksi, toinen itselle.

 

Vuosikymmeniin ei enää pieniä tavaroita ole saanut ostaa yksitellen. Jos tarvitsee yhden ruuvin, on yleensä ostettava monen ruuvin pakkaus. Samoin on naulojen kanssa. Kerran kun kävin muutoinkin rautakaupassa, muistin tarvitsevani yhden pienen naulan. Löysin hyllyltä ihan vastaavia nauloja. Paketissa oli satoja nauloja. Hyvä tietenkin on olla sitäkin naulakokoa enemmän kuin yksi kappale kotilaatikossa, ajattelin. Ajattelin esittää lähellä olevalle myyjälle tällaisen pyynnön: "Anteeksi, mutta onko mahdollista, että katsoisit hetkeksi poispäin, jotta saisin otetuksi tuosta helposti avattavasta naulalaatikosta yhden naulan? Pienen minäkuvani kanssa arkana jätin kysymättä. Parempi niin.

 

Nyt papalla on siis kaikkea. On jopa keksejä ja erilaisia nauloja. Lieneekö kuitenkin siten, että kun oikein paljon on kaikenlaista, niin yhä enemmän haluaa? Niin asian laita taitaa yleensä olla. Vai miten on selitettävissä se, että papallakin on vuodesta toiseen yksi rivi lottoa vetämässä? Jättipotista kilvoittelee monta miljoona riviä. Tuskin kenelläkään lottoajalla on päätavoit­teena neljä oikein ja muutama euro. Kyllä kai kaikkien lottoajien päätavoite on saada seitsemän oikein ja jättipotti.

Pappa tuli lapsenmielisyyttään miettineeksi, olisikohan moraali­sesti oikein ja kohtuullista rukoilla Taivaan Isältä, että ”anna nyt se seuraavan 20 miljoonan euron tulla kohdalle”. Ja entä sitten, jos se rukouksesta huolimatta ei tule kohdalle? No, sitten on kai inhi­millistä, että ihminen on Taivaan Isälle vähän hapan eli sur.

Mutta mietitäänpä asiaa Taivaan Isän kannalta. Oletetaan, että jokaisen monen miljoonan lottorivin osalta rukoillaan jättipottia. Pappahan voisi harjoitella epäitsekkyyttä ja rukoilla kaikkien lottoajien puolesta! Miten sitten käy, jos kaikki lottoajat rukoilisivat päävoittoa, ja kaikki rukouksen kuultaisiin? Kun lottoajiakin on lukumääräisesti miljoonatolkulla, silloinhan meitä happamia pettyneitä vasta paljon olisi.

Ei ole Taivaan Isällä­kään helppoa! Meidän napisevien ja happamien ihmislasten kans­sa on haastetta sekä managementissä että leadershipissä. Silti pappa yhtyy Saarnaajan mietteisiin: ”Mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua”. - Rakas lukijani! Toivon, että nautit tyytyväisenä jo alkaneesta kesäajasta. Ja vielä pisteenä iin päälle: unelmoidaan kesästä. Se tulee kauneudessaan yllättävän pian! Jos oppisi elämään viisaasti tätä korona-aikaa, kesän odottajan aika olisi ihmeellisen lyhyt. 

 

 

HUHTIKUUSSA 2020

Sunnuntai 5.4. Palmusunnuntai

Keskiviikko 8.4. Täysikuu

Torstai 9.4. Kiirastorstai

Perjantai 10.4. Pitkäperjantai

Sunnuntai 12.4. Pääsiäispäivä

Maanantai 13.4.  2. pääsiäispäivä

TOIVON TOIVOTUS

Tällä kertaa delegoin tämän osion Agathalle, ole hyvä:

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta
siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin
mahtavaa." - Agatha Christie

JK

TUBETTAMISESTA

50 vuoden ikäerolla teemme, lapsenlapsi Aleksi ja minä, pappa Kalevi, videoita otsikolla SUKUPOLVET. Keskustelemme elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Pääpaino on muisteluissa ja nykyhetkessä eli elämässä.

Nytpä kävi niin, että korona potki meidät pois kameran ja mikrofonin edestä. Kokosydämisesti pahoittelen Aleksin kanssa tilannetta. Laitoin jo aikaisemmassa vaiheessa meille kaiken varalta kuvauspaikalle valmiiksi kaksi kapeaa tuolia etäälle toisistaan. Yksissä tuumin todettiin, että minä pappa olen koronalle otollinen otus. Kuulun siis riskiryhmään. Korjasinkin tuolit sekä muun tilpehöörin odottamaan Aleksia ja minua ja parempia aikoja.

Mikäli et vielä ole käynyt youtubesta kuuntelemassa ja katselemassa toistaiseksi ainokaista yhteistuokiotamme, löydät meidät alla olevasta osoitteesta. "Peukutathan" peukun kohdalta, jos tulee hyvä mieli, kiitos.

Linkki luoksemme on alla. (Painallus vain linkistä, niin olemme luonasi.) Minäkin kävin youtubessa kertaamassa tarinointimme. En tiedä, mitä napukkaa painoin videon loputtua; se taisi olla "seuraava" tms. No, sieltä tuli Uuno Turhapuro show.

https://www.youtube.com/channel/UCOCrEA_Zt2P_TpIIo0ppHjA/featured  

Kaikkea Hyvää, erityisesti hyvää terveyttä toivottaen

Kalevi

Kilvoitellaan kohti kesää

Sunnuntai 1.3.2020 - Kalevi Suojanen

TUBETTAMISESTA

50 vuoden ikäerolla teemme, lapsenlapsi Aleksi ja minä, pappa Kalevi, videoita otsikolla SUKUPOLVET. Keskustelemme elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Pääpaino on muisteluissa ja nykyhetkessä eli elämässä.

Kerromme tulevien uusien videoiden ilmestymisrytmistä myöhemmin, kunhan pääsemme hyvään alkuun ja rytmistä kiinni. Nyt, maaliskuun alussa, nähtävissä on vasta ensikosketuksemme toinen toiseemme ja yleisöömme.

Youtubesta löydät meidät alla olevasta osoitteesta. Peukutathan, jos tulee hyvä mieli, kiitos. Linkki luoksemme on alla (painallus vain ja olemme luonasi):

https://www.youtube.com/channel/UCOCrEA_Zt2P_TpIIo0ppHjA/featured  

ELÄMÄÄ

Lähimenneisyydessä olen kokenut kaksi mieleen painunutta juhlatilaisuutta. Toinen oli Tampereella, toinen syntymäpitäjässäni Taivassalossa.

12.2.2020 kävin syntymäpäiväjuhlilla Tampereen Iidesrannassa vuorineuvos, tohtori h.c. Paavo V. Suomisen kotona. Yhteinen nimittäjä Paavolla ja minulla on nuorkauppakamarijärjestö. Tosin Paavo V. on eronnut järjestöstä iän perusteella jo vuonna 1960 ja minä puolestani vuonna 1984. Olemme molemmat saaneet jatkaa toimintaa ja tapaamisia nuorkauppakamarijärjestön Senaatissa. Se on elin, johon on tullut valituksi järjestön senaattoreiksi 1 prosentti nuorkauppakamarilaisten kokonaismäärästä.

Paavo V. Suominen kertoo aikoinaan tehneensä päätöksen, että hän elää vähintään 100 vuotiaaksi. Tuo aikapiste tuli täyteen siis 12. helmikuuta 2020. Ulkoiselta olemukseltaan, puheensa ja seuramiehen habitukseltaan 100-vuotissankari näyttäisi ja tuntuisi asettuvan hyvinkin 60 - 70 -ikähaarukkaan. Liikeuransa Paavo V. on tehnyt kylmälaitealalla. Hänen vuonna 1946 perustamansa yhden miehen yhtiönsä Huurre Oy kasvoi hänen johdollaan menestyväksi, yli 800 työntekijän yhtiöksi.

Laskiaissunnuntaina 23.2.2020  kävin syntymäpitäjässäni Taivassalossa. Gasthaus Ketarsalmen kievarin toimitusjohtaja Pertti Kunnasvirta oli järjestänyt laskiaissunnuntain lounastilaisuuden. Minut hän oli kutsunut tilaisuuteen posetiivariksi eli soittamaan posetiivia. Nöyrä ja kokosydäminen kiitokseni Muistiliiton puolesta salintäyteiselle yleisölle muistisairaille ja heidän läheisilleen antamastanne tuesta. Sitä kertyi selvästi yli 200 euroa, joka ylitti odotukseni yli kaksinkertaisesti. Kunnioittava kiitoksekseni myös toimitusjohtaja Pertille ja hänen henkilökunnalleen erityisesti mieleeni jääneestä asiantuntemuksestanne, ystävällisyydestänne ja avunannostanne.

Muistelen seuranneeni Pertti Kunnasvirran toimintaa lukuisten vuosien aikana Gasthaus Ketarsalmen kievarin isäntänä. Jatkuvalla syötöllä on Kievarissa ollut pitopalvelukulttuurin lisäksi taidenäyttelyitä, kirjanäyttelyitä sekä lukuisten orkesterien vierailuja, runonlausunta- ja muita kulttuuritilaisuuksia.

Tuli mieleeni, että yksi posetiivarikavereistani, Harri Karvonen nimeltään, on jo aikoja sitten saanut nimityksen Kaskisten kaupunginposetiivariksi. Jos minulla olisi valta, nimittäisin Ketarsalmen kartanon maille aikoinaan perustetun kievarin managing director Pertti Kunnasvirran Taivassalon kunnan kulttuurineuvokseksi.

Synnyinpitäjästäni vielä sen verran, että se on Suomen silakkapitäjä. Taivassalo, ruotsiksi Tövsala, on myös graniittipitäjä. Esimerkiksi Maire-vaimoni hautakivi, joka on myös minun tuleva hautakiveni, on Taivassalon punagraniittia.

MUISTISAIRAUS / OMAISHOITAJUUS

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta 2.3.2000:
On ollut liian paineenalaista elämää päiväkirjan pidolle. Lähinnä työelämä on asettanut liian kovat haasteet. Nyt, kun oviin on saatu ulosmenonesteet ja kun hoitaja (yleensä Terttu eli Tepa, joskus hänen tilallaan esteen paikkaajana Sinikka tai Taru-Tehani) on aina ollut paikalla - ainakin osan aikaa, ja vähänkin pidemmän työstä johtuvan poissaoloni aikana koko ajan, kaikki on sujunut kuin rasvattu.


Tänään olin koulussa vain kaksi tuntia. Paitsi että ovet kotona olivat ei-avattavissa, vein uloslähtemisen vietin poistamiseksi saunaan piiloon kaikki ulkovaatteet ja -kengät. Hyvin oli kai mennyt. Maire voinee istua tuolilla tunninkin ja katsoa tauluja ja ulkomaisemaa. Välillä hän katsonee tuhanteen kertaan tutkittuja valokuvia ja nauttii niistä. Aina hän sanoo hyvin pärjänneensä.

Muutama päivä sitten Maire kysyi: ”Onko karamellia? Ei taida olla. Ja vaikka olisikin, ei sitä kai minulle annettaisi!?” Hiukan pysähdytti viimeinen ajatus. Olen koettanut olla perin oikeudenmukainen sen suhteen, että Maire saisi yhtä paljon ja yhtä hyvää kuin minä mistä tahansa tarjolla olevasta. Täytyy kai tsempata lisää. Ehkä ei ole täydy. Tuli nimittäin  mieleen, että kyse voi olla vain Mairen luulosta eikä todellisuuteen perustuvasta ajatuksesta. Nimittäin eilen kun tulin iltakoulusta - viime viikolla kävi samoin - Maire ei uskonut minun olleen töissä, vaan ilmaisi ajatuksen, että ”väärillä teillä on ukko ollut”. Eipä ole sairauden aikana näitä kahta tapausta lukuun ottamatta vastaavia harhaluuloja ollutkaan. En nyt silti ole huolestunut, koskapa toteamus tuli Mairen suusta puoli vitsinä. Ei hän tuntunut tosissaan huolissaan olevan.

Otan tähän pari takaumaa, jotka ovat voimattomuuden vuoksi jääneet aikanaan kirjoittamatta.

Kävimme 22. - 23.2. Tallinnassa. Edellinen matkamme oli kai syyskuussa. Maire on sen jälkeen tullut selvästi huonompaan kuntoon. Kun syyskuussa ohjasin häntä passintarkastukseen, asia onnistui ihan hyvin. Nyt ei enää onnistunut. Ei Maire ymmärtänyt, mihin mennä, mitä antaa, miksi antaa. No, menimme yhdessä ja ojensin passintarkastajalle molempien passit sanoen, ”vaimollani on Alzheimerin tauti, joten olen hänen apunaan.”. Eivätpä passintarkastajat protestoineet, vaikka systeemi onkin ”yksi kerrallaan”. (Muutama vuosi sitten, kun vaaleissa koetin avustaa Mairea, tuli vaaliavustaja vihaisena sanomaan, että avustaminen on hänen asiansa eikä minun asiani. Nyt ei tuollaista ongelmaa enää presidentinvaaleissa ollut - ei Maire olisi pystynyt äänestämään edes vaaliavustajan avustuksella.)


Tallinnan Instrumentariumissa silmälaseja sovittaessani Maire pääsi karkaamaan. Onneksi havaitsin tilanteen ajoissa ja onneksi löysin hänet lähdettyäni sattumalta oikeaan suuntaan etsimään.


Tallinnan matkamme aikana tuli televisiosta ohjelma Rafael Wardista. Luin Helsingin Sanomista ohjelman etukäteispuffin. Minusta siinä oli osuvasti sanottu Alzheimerin taudin aiheuttaman surutyön ydin. Jutussa sanotaan, että Wardi kertoo ohjelmassa ”...rakastetun valumisesta omaan maailmaansa...”.

17.3.2000

Aamulla herätessämme:

K: ”Huomenta rakas Maire. Minä olen Kalevi sinun aviomiehesi. Minä rakastan Sinua.”

M: ”Niinkö? - Mitä se kannattaa?”

K: ”Se on sellainen tunne. Ei siinä lasketa kannattamista.”

M: -- -- --

20.3.2000

Ihmettelen, että edellinen päiväkirjamerkintäni on vain kolmen päivän ikäinen. Luulin, etten ole kirjoittanut päiväkirjaa moneen viikkoon. Muistini on käynyt entistä huonommaksi. Se on pelot-tavan huono. Ihan oikeasti olen kuitenkin niin väsynyt ja tunteet sen verran puuduksissa, etten kovin paljoa jaksa enkä viitsi edes pelätä.

Jokin henkinen muutos minussa on tapahtunut. Merkillinen tunne. Voimakas tunne, että on kaksi joukkuetta: toisessa joukkueessa on Maire ja Kalevi, toisessa joukkueessa koko muu maailma. Enkä halua otella muuta maailmaa vastaan, mutta haluan siitä jotenkin eron. Haluan, että meidän joukkueemme on kentällä ihan rauhassa ja ihan yksin. Siksi en ole viikkoon juurikaan pitänyt esimerkiksi puhelinta päällä. Takahuoneen puhelinnumero on läheisten tiedossa. Eivät ole viime päivinä soittaneet. Ja esimerkiksi juuri nyt on sellainen tunne, etten jaksaisi vastata, vaikka puhelin soisikin. Silti olen tänään jaksanut soittaa monta monituista työpuhelua: valtioneuvostoon, käräjäoikeuteen. Arvopaperikeskukseen ja ties mihin. Oikeastaan olen itsestäni aika ylpeä, että olen nuo puhelut soittanut.

Maire on väsneenä tullut entistä ärtyisemmäksi. Esimerkiksi eilen nukkumaanmeno oli hiukan vaikeaa. En saanut auttaa yöpuvun laiitossa eikä hän kuitenkaan millään olisi yksin jaksanut ottaa päivävaatteita pois, eikä laittaa yöpukua. Kaikki meni kuitenkin sopuisasti. Kiitin itseäni, kun en ärtyillyt takaisin. Ruhallinen ote on kaiken A ja O. Kun vain osaisin ja malttaisin. Ihan kuin olisin hivenen kehittynyt rauhallisen otteen hallitsemisessa. Hyvä minä!

UNI / UNETTOMUUS

Seuraavassa on tällä kerralla mieleen tulevia uneen ja unihäiriöihin liittyviä asioita. Järjestys on mieleentulojärjestys:

<> Tähän asti esiin tulleista asioista yleisin lienee ollut sen toistaminen, että mielipiteiden esittäminen on vaikeaa asioiden yksilöllisten eroavaisuuksien johdosta. Asiantuntija saattaa suosittaa esimerkiksi kahvin juomista kello 14:n jälkeen päivätyössä olevalle. Tämä voi olla hyvä neuvo esimerkiksi osalle uniapneaa sairastavista. Sen neuvo ei ole oikea henkilölle, joka kertoo nukahtavansa vain, jos juo ennen nukkumaan menemistä kupin kahvia.

<> Uniasiantuntijoiden melko yleinen toteamus lienee, että osa kesken unen heräämisistä johtuvat säryistä. Kyllä herääminen voi johtua siitäkin, että iho kutisee. Ja kun kutisee, pitää raaputtaa. Kutinasta ja/tai raaputuksesta voi aiheutua herääminen kesken hyvän unen. Ennen nukkumaan menoa särylle alttiin ihmisen kannattaa ottaa särkytabletti, jonka ei tarvitse välttämättä olla Burana. Ihon kutinan syynä saattaa usein olla ihon kuivuus. Siihen auttaa - toivottavasti useimmiten - tavanomainen ihovoide. Sen hyvän vaikutuksen tunnistaa kyllä jo hetimmiten voitelun jälkeen. Surulla ajattelen yksinäistä ihmistä, jonka kädet eivät yllä selän voiteluun. Toivottavasti hätä keinot keksii. Onhan varrellisia selän raaputtimiakin. Ehkä raaputtimen päähän voi kiinnittää kankaan, jonka avulla selän voitelu onnistuu. Lycka till!

<> Rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa on tärkeä. Sen suositellaan alkavaksi noin kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Paino on sanoilla rauhoittuminen ja rentoutuminen. Itselle sopivan, kauniin musiikin kuunteleminen tai tekstin lukeminen ovat hyvästä. Vilkkaat keskustelut eivät edistä rauhoittumista

Saunominen tai kylpeminen ennen nukkumaanmenoa voinee olla monelle hyväksi. Löylynottokilpailut eivät välttämättä tee hyvää. Kylpeminen, suihkussa käynti ja uinti tekevät hyvää. Omakohtainen kokemus on, että fyysinen rasitus jonkin aikaa ennen nukkumaan menoa tekee hyvää, samoin pitkä matka.

Olen havainnut uniasiantuntijoiden suosittelevan myös television katsomista ennen nukkumaan menoa. Jotenkin maalaisjärki tuntuisi sanovan, että jännärien katsominen ei rauhoittaisi, rentouttaisi. Toki monet sanonevat, että hyvä jännäri antaa hyvän unen. Seniorina väittäisin, että jokin lempeä, vanhan ajan kotimainen elokuva erinomaisen onnellisine loppuineen tekisi "eetvarttia" nukkumaan menijälle. Jokainen hakekoon omalla järjellään ja itsetuntemusta harjoittaen. Oman tyylinsä.

<> Edellä pohdiskelussa oli aika paljon puhe nukahtamisesta. Toisilla ei ole vaikeutta nukahtaa, mutta esimerkiksi me stressaantuneet voimme nukahtaa hyvin ja nopeasti, mutta heräämme aivan liian lyhyen unen jälkeen täysin valveille. Ensi kerralla analysoin vielä vähän lisää ennen nukkumaanmenoa ja sitä edeltävän ajan merkitystä paitsi nukahtamiseen myös hyvänlaatuisen ja kestoltaan tarpeeksi pitkän unen toteutumiseen.

                      

PAPPA PAKINOI

AJANKULUSTA

”Näin kivaa hommaa minulla ei ole eläessäni ollut”, vastasi papan tuttava Munkkivuoren ostarilla mitä kuuluu -kysymykseen. ”Ai, mitä nykyisin teet”, uteli pappa. ”Olen eläkkeellä”, vastasi hän.

Niin mukavalta voi eläkkeellä oleminen tuntua, kun osaa oikein elää. Aikaisemmin lienee tullut tosin todetuksi, että eläkeläiset ovat maan kiireisimpiä ihmisiä, koska heidän on tehtävä kaikki mahdollinen omalla ajallaan. Eipä silti, ei työ tekevältä lopu ja kalenterilla on ihmeellinen viehtymys täyttyä. Siinä on jotakin samaa luonnonlakia kuin lauseessa ”työ vaatii kaiken sille varatun ajan”. Papalta se vaatii yleensä paljon enemmänkin kuin varatun ajan. Kiireen tuntu tulee siitä, että ottaa liian isot tavoitteet kaikelle touhuamiselleen. Tietenkin osansa on silläkin, että vanhemmiten tekeminen sujuu hitaammin kuin nuorena. Jotain osuvaa symboliikkaa on siinäkin lauseessa, jonka papan hyvä ystävä virkkoi papan valittaessa hänelle kiireen tuntemustaan: ”Jaa, jaa, ei niin pientä virkaa, ettei sivuhommat haittais´”.

”Joko sinä pian pääset eläkkeelle?”, kysyi eräs tuttavani minulta "nuorna ollessain" neljännesvuosisata sitten. En oikein tiennyt, miten kysymykseen olisi pitänyt suhtautua, kun olin silloin omasta mielestäni sekä nuori että nuoren näköinen. Jotenkin samoin kai kuin suhtautuisi siihen, jos hammaslääkäri sanoisi hampaiden paikkauksen jälkeen, että ”kyllä nämä nyt kestävät teidän loppuikänne”. Pappa on vanhemmiten herkistynyt ja loukkaantuu liian helposti. Jos pappa on jonkun mielestä vanhan näköinen, pitäisi se loukkaantumisen sijasta osata ottaa positiivisesti ja tuntea itsensä kokeneeksi konkariksi, jos ei suorastaan monessa keitossa keitetyksi mestariksi.

Papassa lienee monta persoonaa. Viime viikolla bussissa viereeni tuli istumaan pappaa muutaman vuoden vanhempi nainen.  Suomalaiseen tapaan matkustimme mitään sanomatta. Juuri, kun olin valmistautumassa poislähtöön, kysyi nainen: ”Anteeksi, mutta oletteko teologian opiskelija?” Vastasin, etten valitettavasti ole, jolloin nainen katsoi pitkään ja totesi: ”Niin, te taidattekin olla jo ohi sen iän”. Pappa myönsi totuuden. Kohteliaasti totesin jotakin siihen suuntaan, että ”anteeksi jään pois seuraavalla pysäkillä”. Joka tapauksessa sanoin kultivoidummin kuin muutama päivä sitten papan vierestä pois jäämässä ollut, opiskeluiässä oleva nuori mies. Hän vain totesi papalle ytimekkäästi: ”Viittiks väistyy”.  - Vielä todistelua papan monista persoonista. Toissa viikolla eräs henkilö tuli Munkkivuoren Alkossa kyselemään papalta viineistä. Hän luuli pappaa Alkon myyjäksi. Muutama vuosi sitten eräässä virastossa käydessäni vastaan tullut laitapuolen kulkija kysyi: ”Oletko asianajaja?” Vastasin, etten ole. Siihen hän tokaisi: ”Jaa - sää olet muuten vaan niin mäntin näköinen”.

MAALISKUUSSA 2020

Sunnuntai  8.3.2020 Naisten päivä

Maanantai 9.3. Töysikuu

Perjantai 13.3. Talvisodan päättymisestä 80 vuotta: Eri puolilla Suomea järjestetään 105 kestäneen sodan päättymisen muistopäiviä. 13.3. kello 10.00 - 10.30 järjestetään Helsingin tuomiokirkossa yleisölle avoin valtakunnallinen muistohetki, johon myös valtionjohto osallistuu.

Torstai 19.3.2020 Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä

Sunnuntai 22.3.2020 Marian ilmestyspäivä

Sunnuntai 29.3.2020 Kesäaika alkaa, kelloja siirretään tunti eteenpäin.

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon tunne auttaa eteenpäin, kun kohtaamme vaikkapa järkelemäisiäkin vastoinkäymisiä ja loukkauksia. Hyvin nukuttujen öidn jälkeen, hyvän fyysisen, henkisen ja hengellisen kunnon myötä syntyy elämäniloa. Se synnyttää toivon ja uskon paremmasta tulevaisuudesta. Tätä kaikkea toivotan teille ja meille kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen. t. Kalevi

Tavoitteiksi myönteisyys ja mielihyvä!

Lauantai 1.2.2020 - Kalevi Suojanen

TUBETTAMISESTA

50 vuoden ikäerolla teemme (lapsenlapsi Aleksi ja minä, pappa Kalevi) videoita otsikolla SUKUPOLVET. Keskustelemme elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Pääpaino on muisteluissa ja nykyhetkessä eli elämässä. Joukossa, yleensä loppuhenkosena, soitan mieltä ylentävää posetiivimusiikkia.

Kerromme tulevien uusien videoiden rytmistä myöhemmin, kunhan pääsemme hyvään alkuun ja rytmistä kiinni.

Youtubesta löydät meidät alla olevasta osoitteesta. Peukutathan, jos tulee hyvä mieli, kiitos. Linkki luoksemme on alla (painallus vain ja olemme luonasi):

https://www.youtube.com/channel/UCOCrEA_Zt2P_TpIIo0ppHjA/featured  

ELÄMÄÄ

Lähtökohtaisesti meitä ihmisiä on kolmenlaisia: äärilaidat ovat optimisti ja pessimisti, keskellä on realisti. Suhtautukaa seuraavassa oleviin, ja kaikkiin muihinkin näkemyksiini, kriittisesti.

Viisain valinta on realismi, surullisin valinta on pessimismi ja monin tavoin onnellisin optimismi. Viime mainittua väitän onnellisimmaksi, koska optimisti on noista kolmesta ihmistyypistä onnellisin. Optimismissa on eniten mukana toivoa, tuota elämän eliksiiriä. Optimisti sanoo esimerkiksi, että kyllä tästä selvitään, saatte nähdä, että tämä päättyy hyvin. Pessimisti sanoo esimerkiksi, että taas minulle kävi näin huonosti, vain minulle voi käydä näin, ei tästä mitään tule; saatte nähdä, että tämä päättyy taas huonosti.

Alussa esittämäni ajatuksen mukaan realismi on optimismin ja pessimismin välissä. Realistilla taitaa olla aivoissaan voimakas "järkiputki". Se synnyttää järkeilyä siitä, mikä toteutumisvaihtoehto on tulevaisuudessa tiedossa olevien seikkojen valossa todennäköisin.

Onneksi on paljon tosiasioita, joiden toteutumiseen ei ihmisen luonne vaikuta. Nyt elämme vuoden 2020:n helmikuuta. Absoluuttinen totuus on, että jos maapallo pysyy koko helmikuun olemassa, on karkausvuosi ja tässä kuussa päiviä on 29. Taas löytyy suosittu vihkimispäiväkin: 02022020. Vanhan perinteen mukaanhan mies antaa naiselle vuosittain hääpäivänä lahjan tai ainakin kukkia, tuo on helppo päivä muistaa, vaikka vuosiluvun muuttumisesta huolimatta. Kitupiikki mieshän vaatisi hääpäiväksi karkauspäivän 29.2. Näin hänelle tulisi eteen rahamenoa merkitsevä muistaminen hääpäivänä vain joka neljäs vuosi.

Muuten: seniorit tietävät, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen nopeammin kuukaudet vilistävät. Tammikuu alkoi ihan äsken, ja myös loppui ihan äsken. Mitenkähän nopeasti tämä lyhyin kuukausi sujahtaakin ohi. Onneksi karkauspäivä on pienenä hidasteena mukana. Taas kerran tuli mieleen Kylli-tädiltä kuulemani viisaus. Sen mukaan lasten päivät menevät nopeasti, vuodet hitaasti. Vanhuksille vuodet menevät nopeasti, päivät hitaasti. Ennen vanhaan, kun ei ollut radiota ja/tai televisiota, vanhusten ajankulua oli ainakin kylätaajamissa katsoa ikkunasta, kulkeeko kylänraitilla ihmisiä. Naisilla oli vielä varmaankin lisäkatsottavaa: minkä värisiä ja minkälaisia vaatteita ihmisillä oli yllään. Varmaan siinä oli hyvä harjoittaa tuomarointiakin: eiköhän vain ollut helppoa arvioida, oliko ohikulkevien ihmisten vaatetus järkevää ja väriltään sekä muutoinkin tiptopkohdallaan.

MUISTISAIRAUS / OMAISHOITAJUUS

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta 9.2.2000, jolloin kirjoitin lähinnä sitä edeltävän, 8. helmikuun, tapahtumista. Tuo päivä oli omaishoitaja-aikani yksi vaikeimmista päivistä. Minulla oli silloin aamulla kolme lähiopetustuntia käsittänyt työrupeama muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa koulussa, työpaikassani. Hoitajaverkostostamme ei kenellekään sopinut tulla Mairen seuraksi kotiin. Ovia ei ollut vielä asennettu uloslähdön estävää järjestelmää, koska vielä ei ollut ollut sille tarvetta. Mutta nyt eilisen päivän jälkeen ei Mairea voinut enää jättää kotiin yksikseen.

Eilen aamulla työhön lähtiessäni jäi Mairen talvitakki eteisen vaatenaulakkoon. Työstä tullessani talvitakin tilalla oli Mairen yöpuku. Mairea ei ollut missään. Monen monituisen lähikaduilta etsimisen, hätäpuhelimeen ja poliisille soittamisen sekä muun puhelinkierroksen jälkeen Maire löytyi Vantaan Tikkurilan perukoilla sijaitsevasta koulusta. Soitin liikennelaitokselle ja kysyin, voiko muistisairas rahaton henkilö päästä linja-autoon ilman rahaa. "Kyllä ne kuskit niitä ottaa", oli vastaus. - No, hain Mairen koulusta kotiin; loppu hyvin, kaikki hyvin, ja elämä jatkui entisellään.

Vaikean päivän jälkeinen yö meni huonosti. Heräsin kello 4:n ja 5:n välillä migreeniin. Hain lääkettä ja menin uudelleen nukkumaan. Nukuin vähän, otin lisää lääkettä, nukuin vähän, otin lisää lääkettä. Koko aamupäivän nukuin puolesta tunnista tuntiin -jaksoja useita. Aina vain laitoin kellon uudelleen soimaan, kun en tuntenut olevani työkunnossa. Olen jotenkin täysin lamassa. Ehkä kyseessä on jonkinlainen jälkishokki. Vai miksikähän asiantuntijat tätä nimittäisivät, mene ja tiedä.

Eilisestä menettelystä tuli aamulla unen lävitse mieleeni pahin virheeni. Pahin virhe oli se, että lupasin Vantaan poliisille lähteä hakemaan Mairea ja lupasin olla perillä runsaan puolen tunnin kuluttua. Luulen, ettei aikaa kyllä mennyt tuntiakaan, mutta meni paljon yli puolen tunnin. Ja kun Vantaan poliisikin saattoi soittaa minullepäin jonkinmoisella viiveellä - en tiedä! - joutuivat Mairen seurana olleet neljä henkilöä koulussa odottamaan aivan turhaan. Kun sattui päivä, että Maire oli ainoa kadonnut pääkaupunkiseudulla ja kun hän oli sanonut nimekseen Maire Marjatta, miksen sanonut poliisille, että huolitsijat toimittaisivat Mairen heti taksin avulla kotiosoitteeseemme Töllinrinne 12. Jos olisi tullut mieleen poliisin välityksellä keskustellessani, olisin pyytänyt saada koulun puhelinnumeron tai huolitsijan kännykkä-numeron (en silloin vielä tiennyt, että heitä on neljä! - itsekseni ajattelin, että Maire on vahtimestarin kotona), ja olisin voinut äänestä tunnistaa Mairen.

Asiantuntijoiden huoli nimittäin oli se - tosin hoksasin sen vasta Mairen jo noudettuani -, että onko sittenkään kyseessä kadoksissa oleva Maire Marjatta. Yhtä hyvin poliisi olisi voinut antaa minun puhelinnumeroni huolitsijoille ja he olisivat voineet soittaa minulle. Olisi siten tunnistaminen tullut heti tehdyksi.

Toisen virheen tein illalla. Minulle tuli merkillinen yksinolon, rauhassa olon tarve. Tein kai surutyötä menneestä. Tai huoli jotenkin vain laukesi yksinolon tarpeen syntymiseen. Maire kävi kaksi kertaa silittämässä tukkaani ja sanoi ”pusi, pusi”. Hän olisi kaivannut huomiota. Ei hän kylläkään enää muistanut missään poissa olleensa. Ehkä harhailumatka kuitenkin hänen tajuntaansa jotenkin painoi, koska näin jälkeenpäin ajatellen: kyllä Maire kaipasi ymmärtämystäni ja lohdutusta. En häntä mistään moittinut, joten jonkinlaista ymmärtämystä hän kai sai - lohduttajaksi minusta ei ollut.

Taisin nyt kyllä kaunistellakin. Tarkemmin ajatellen: kyllä kotiovesta sisään tullessamme sittenkin moitin Mairea. Sanoin, että kotoa ei saa lähteä ja että hänen lähtönsä aiheutti monelle ihmiselle paljon vaivaa ja murhetta. Aivan turhaan tuon virkkeen sanoin. Sitä paitsi rikoin sillä itselleni antaman lupauksen: Päätin Mairea hakemaan lähtiessäni, etten sano moitteen sanaa, koska ei ole moitteen paikka. Olisi ihan sama kuin jos joku moittisi minua ihmisenä motiivinaan migreenini. Ei Maire muistanut missään käyneensä tai ei ainakaan lainkaan ymmärtänyt, mistä sanani johtuivat ja mistä niissä oli kyse. - Onneksi hän ei hetken päästä enää muistanut, että olin häntä moittinut. Silti pelkään, että moitteestani jäi hänen aivoihinsa pieni musta depispilkku.

Mietin vielä, mitä Mairella oli mukana. Käsilaukkua hän ei kai ollut löytänyt. Varsinainen käsilaukku onkin pitkään ollut kadoksissa, mutta sitten on ainakin kolme ”varalaukkua”. Niistä yksikään ei kai ollut mukana. Tavarana oli kai sitten kädessä yksi naistenlehti, huivi ja varalakki. Rahaa hänellä ei ollut. Mysteeriksi jäänee, millä keinoin hän oli päässyt Tikkurilan perukoille. Oli liukas ja märkä keli. Talvikengät olivat sen näköiset, että ne olivat pahasti kastuneet. Eli pelkästään autokyydillä Maire ei ole mennyt. Ehkä hän on kävellyt runsaat kaksi kilometriä Tuusulantien varteen ja päässyt sitten ilmaiseksi johonkin linja-autoon. ja ehkä jäänyt päätepysäkillä pois. 

                                   

15.2.2000:

Öisin on tullut viime viikkoina uusi pieni ongelma. Maire sytyttää WC:ssä käynnillään kaikki mahdolliset valot kotiimme. Jos ja kun herään yöllä, käyn ne sammuttamassa. Toisaalta kyse lienee kellonajan hämärtymisestä. Viime yönä kun heräsin ennen kuin Maire tuli uudelleen nukkumaan, hän oli syömässä häntä varten illalla valmiiksi ottamaani aamupalaa. Kun sanoin, että kello on vasta puoli kolme, hän ihmetteli, mutta tuli kuitenkin kiltisti nukkumaan. Nukkumaan asettautumisessakin on viime iltoina ollut oma rumbansa. Maire jää yleensä nukkumaan päivävaatteissa peiton päälle. Ja kun aviomies koettaa houkutella yöpuvun laittamiseen ja peiton alle menemiseen, eivät keinot tahdo riittää!

Tepa, ensisijainen Mairen hoitaja Terttu, oli päivällä kävelyllä Mairen kanssa minun ollessani töissä. He olivat tehneet 45 minuutin lenkin. Maire oli todennut useita kertoja: ”Tää on hyvä, ai kun on kaunista, ei ole yhtään tuolla noita” (normaali ilmaisu katse taivaalle luotuna, kun taivas on sees - tarkoittaen pilviä tai siis pilvettömyyttä).                         

Illalla TV:stä tuli Lasse Pöystin ruotsinkielinen ohjelma, jota katselimme. Joku lauloi ohjelmassa kauniisti. Jäljittelin laulajaa ja lauloin Maireen katsoen: ”Jag älskar Dig!”. - Maire katsoi vitsikkäästi takaisin ja totesi: ”Paska mikä paska!” (Puhe tuli herra Alzheimerilta.) 

UNI / UNETTOMUUS

Tiistaina 28.1.2020 oli Helsingissä yliopiston tiloissa unta käsittelevä yleisötilaisuus. Helsingin yliopiston unitutkijat tarkastelivat tilaisuudessa unta ja nukkumista ja unihäiriöitä eri näkökulmista. Tarkastelijoina olivat kliininen opettaja Laura Hänninen, yliopistotutkija Henna-Kaisa Wigren, kognitiotieteilijä Liisa Kuula ja apulaisprofessori Tomi Rantamäki.

Seuraavassa on mieleeni jääneitä huomioita tilaisuudesta:

<> Jos ihminen nukkuu huonosti, se vaikuttaa muistin huononemiseen. Samoin huonosti nukutun yön jälkeen ärsyyntymiskynnys madaltuu.

<> Sosiaalinen kanssakäyminen on helpompaa silloin, kun uni on kunnossa.

<> Ihmisten välillä on eroja sen suhteen, kuinka paljon unta tarvitaan. Toiset tarvitsevat unta enemmän kuin toiset. Unirytmitkin ovat ihmisten välillä erilaiset: toiset voivat olla aamuvirkkuja, toiset iltavirkkuja. Unen määrään ja rytmiin vaikuttavat lähtökohtaisesti geenit.

<> Eläimetkin nukkuvat. Niilläkin on yksilölliset tarpeet unen rytmin ja määrän suhteen. Unen määrän ääripäät: norsulle riittää kahden tunnin uni vuorokaudessa, leijona 14 tuntia.

<> Aivoille hyvä uni on mitä tärkeintä. Uni on niille huollon aikaa. Aivot "pesevät kertyneen kuonan" pois unen aikana.

<> Päivän on hyvä sisältää aktiivisuutta, jotta yöunesta tulisi hyvää.

<> Ennen nukkumaan menoa tekee hyvää esimerkiksi kuunnella kaunista musiikkia. Mielihyvän tunne on hyvä unen antaja.

<> Hyvässä unessa on eri vaiheita/syklejä. Alkuun lähdetään kevyesti eli on kaksi pinnallisen unen vaihetta. Sen jälkeen on vuorossa syvän unen vaihe. Unen loppupuolella tulee vilkeunen eli REM-unen aika. Silloin silmät liikkuvat nopeasti luomien alla. Kuitenkin muutoin kaikki lihakset ovat REM-unen aikana täysin rentoina. (Muuten: oppineet sanovat, että muut unen vaiheet paitsi REM-uni ovat NONREM-unta.)

<> Hyvän unen esteitä ovat esimerkiksi ahdistus, stressi ja masennus. Nuo hyvän unen esteet johtuvat yleisesti ottaen siitä, että ihmisellä on puutetta tai liikaa jotakin. Liikaa on esimerkiksi murheita, ihan mitä vain: hän on kohdannut loukkauksia, tuntee itsensä huonoksi, rumaksi tai muuta inhimillisesti mahdollista epäinhimillistä. Usein ajatukset voivat olla luuloja tai vääriä oletuksia taikka joka tapauksessa "ajatusturhakkeita". Yleensä nuo kaikki hyvän unen esteet aiheuttavat sen, että ihminen ei tunne mielihyvää.

Silloin, kun kokee pitkäaikaisesti unihäiriöitä, ja kun on elämässään jatkuvasti kovin väsynyt, tulee hakea asiantuntevaa apua.

-----------

                  -----------

JK Kalevilta:

REM-unta sanottaneen käytännössä tunneuneksi. Unen tässä vaiheessa nähdään unia. Ne ovat tärkeitä ihmisen psyykelle. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että uneen erikoistuneen lääkärin ensimmäinen kysymys uudelle potilaalle on: "Käytättekö unilääkettä?" Jos vastaus on myönteinen, tulee seuraava kysymys: "Näettekö unia?" Jos vastaus on kielteinen, lääkäri kommentoi asiaa: "Sitten lääkettä pitää vaihtaa; ihmisen psyykeen kannalta on tärkeää, että ihminen näkee unia."

Muuten: Tiedeihmisten unikurssin jälkeisenä päivänä koin elämän arjessa pahalta tuntuvan vastoinkäymisen. Kun yleensä nukahdan helposti, en saanutkaan melkein tuntiin unta. Nousin, söin alkuöisen aamupuuron, selasin menneen päivän lehdistä myönteisiä uutisia ja menin nukkumaan. Nukahdin helposti. Nukuin hyvin, jopa niin hyvin, että katsoin REM-unen loppuun ja heräsin.

Ehkä heräsin senkin takia, että uneni ei ollut kovin onnellinen. Olimme kaikki koulun opettajat matkustaneet urheilemaan. Tavoitteena oli juosta pitkä lenkki pitkin Nuuksion erämaapolkuja. Lähdön lähestyessä ihmettelin, miten pystyn ratkaisemaan ilmenneen ongelman. Minulla oli ainoat vaatteet päälläni, ja ne olivat ennemmin pyhä- kuin arkivaatteet, puhumattakaan urheiluvaatteista. - Maallikon loppukaneetti: eihän ole ihme, että REM-univaihe vahvistaa psyykettä, kun se pistää kokemaan eli harjoittelemaan ainakin minulla yleensä vastoinkäymisiä. Mutta eihän nyt kylläkään huonosti käynyt: pähkäilin unen lopuksi, mitä minä nyt teen!? Ja näemmä tilanne päättyi onnellisesti: heräsin kaikki tarvittavat kamppeet ja tavarat käden ulottuvilla!

Asiantunteva apu on esimerkiksi uneen erikoistuneen lääkäri. On myös olemassa uneen erikoistuneita sairaanhoitajia. Muistan sellaiselta kerran saaneeni hyvää apua. Hän ounasteli, että voin herätä kesken unen särkyyn, ja suositteli ottamaan yhden 500 mg:n Para-Tabsin ottamista. Tuosta on vuosikymmeniä aikaa, joten en muista tarkkaan, minkälainen seuraus särkylääkkeestä oli. Muisti- ja mielikuvani siitä on kuitenkin positiivinen. Onhan meitä unihäiriöisiä sellaisiakin, joilla säryt ovat häiritsemässä unta.

Särkylääkkeetkin ovat oma ongelmansa. Esimerkiksi minulle, yksimunuaiselle, Burana ei sovi; Para-Tabs ainoa, jota voin käyttää. Ja paljon lienee ihmisiä, jotka, jos suinkin mahdollista, kaihtavat lääkkeiden ottamista tai ainakin haluavat minimoida sen.

YHTEENVETO

Uni on tarpeellista ja aivan välttämätöntä sekä ihmisille että eläimille:

 

                         Kuva: Pixabay

PAPPA PAKINOI

IHMETTELYÄ JA TAJUNNAN AHTAUTTA

(Vuodelta 2005)

Pappa ei ole vielä varttunut niin vanhaksi, että olisi lakannut ihmettelemästä. Maailmassa riittää ihmettelemistä enemmän kuin yhden pakinan verran. Ihmettelyn aiheita ovat esimerkiksi synty­mä, kuolema ja niiden väliin mahtuva elämä. 

Viime aikoina pappa on ihmetellyt, miten pienenkin puuhan aloit­tamiseen menee entistä enemmän aikaa. Jonkin puoli tuntia vaa­tivan yksittäisen työsuorituksen aloittamiseen kuluu lähes toinen mokoma aikaa. Ihan selvä asia on, että etukäteissuunnitelman mukaan puoli tuntia vaativa työ venyy vähintään tunniksi, joskus kahdeksikin. Ja kun papan pitkäjänteisyys iän myötä on osoittanut herpaantumisen merkkejä, ei edes tunnin työtä aina saa tehdyksi yhdessä jaksossa, vaan täytyy välillä keksiä jotakin keskeytystä. Toisaalta tietenkin joskus voi unohtua eli innostua työn ääreen niin, ettei huomaa kellon kulkua. Yhtä usein käy niin, ettei unohdu työn ääreen lainkaan. Ryhtyminen voi viedä niin paljon aikaa, että suunnitteilla ollut työ jää kokonaan tekemättä. Papan ja mamman puutarhakeinukin olisi kaivannut välttämättä viime keväänä uuden lakkakerroksen. Pappa on kyllä jo lakannut tavoittelemasta keinun lakkaamista tänä vuonna. Keinun lakkaamisen aloittamista pitää valmistella talven verran ja aloittaa lakkaaminen mahdollisimman aikaisin uuden kevään koittaessa.

Monille papan kaltaisille ihmisille on tuttu sanonta, jonka mukaan ”on niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään”. Meidän itsensä kiireisiksi tehneiden on hyvä silloin tällöin lukea 4. säkeistö virrestä 443: ”Asioiden paljous usein näköalat peittää, anna silloin rohkeus syrjään kaikki turha heittää. Anna nähdä olennainen, siitä olla riippuvainen.”

Pappa ihmettelee tuhansien asioiden joukossa myös nykyajan atk-vimpaimia ja -vempaimia. Miksi ne välillä toimivat, välillä taas eivät toimi? Joskus tuntuu, että vimpainvempain lakkaa toimimas­ta, kun se vaistoaa papan tulevan viittä metriä lähemmäksi. Jos näin on, koneet ovat peräti inhimillisiä. Esimerkiksi papan hyvän ystävän mukaan hänen esimiehensä on onnistunut luomaan työ­paikalle sellaisen hengen, että papan ystävän verenpaine nousee yli 200:n, kun hän tulee alle 100 metrin etäisyydelle työpaikas­taan. Toisaalta esimiehiä voi lohduttaa suomalaisella kansanvii­saudella, jonka mukaan jokaisen työntekijän mielestä työpaikalla esimiehet ovat huonoja, ruoka on huonoa ja päätä särkee.

Silti on hyvä, että työpaikoilla on erilaisia laitteita, esimiehiä ja ehkä ruokaakin. Onpahan itsensä ulkopuolelta löydettävissä moit­teen kohde. ”Koneen vika”, on papankin yksi yleisimmistä ajatuk­sista, kun työt takkuavat. Puolueeton ulkopuolinen tarkkailija ilmeisesti katsoisi koneen sijasta pappaa ja toteaisi: ”Tajunnan ahtautta, pappaseni, tajunnan ahtautta.”

LAINASANOJA

Hyvä terveys -lehdessä 2/2020 oli Helena Hietaniemen juttu otsikolla VAPAAKSI turhista PELOISTA. Asiantuntijoina jutussa ovat Helsingin yliopistosta kehitys- ja kliinisen psykologian professori Anu-Katriina Pesonen sekä käyttäytymisgenetiikan professori Iiris Hovatta.

Seuraavassa on ote artikkelista: "Pelokkuus temperamenttipiiirteenä alkaa näkyä 4 - 6 kuukauden iässä. Kun vauva ei koe oloaan turvalliseksi, liikkeet pysähtyvät, ilme jähmettyy ja vauva hakee turvaa vanhemmasta."

"Vanhemmat kuvaavat noita lapsia herkiksi ja varovaisiksi." ---

"Perinnölliset tekijät, äidin stressi raskausaikana tai lapsena koettu krooninen stressi" [eivät ole lapsen psyykelle hyväksi]. ---

"Pitkittynyt pelko voi johtaa masentuneisuuteen tai ahdistuneisuushäiriöön, joille myös on perinnöllinen alttius." ---

"Lapsuuden turvalliset kasvuolot suojaavat sairastumiselta, vaikka perinnöllinen riski sairastua olisikin olemassa. Tosin myöhemmin stressaavat elämänkokemukset, kuten avioero tai läheisen kuolema, voivat laukaista masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön." ---

JK Kalevilta

On surullista, että ennen vanhaan esimerkiksi keskosina syntyneet vauvat joutuivat olemaan kauan yksin ilman, että olisivat tunteneet äidin läheisyyttä, ja myöhemmässä vaiheessa myös isän läheisyyttä. Joissakin tapauksissa äidillä itsellään on saattanut olla sellainen pakottava tilanne, että hän ei ole voinut antaa vauvalleen läheisyyttään. Minusta maallikkona tuntuu, että yksin elämänsä alun elänyt vauva voi joutua kärsimään läheisyyden kaipuusta vielä aikuisenakin, ehkä jopa seniorinakin. Tosin minulla ei ole olettamani tueksi tutkimustietoa. Syvästi toivon, ettei noin voisi käydä.

TOIVON TOIVOTUS

Hyväksykäämme lähimmäisemme, hyväksykäämme itsemme, olkaamme rohkeita, tehkäämme parhaamme, olkaamme pitkäjänteisiä. Niin syntyvät ainekset, joista toivontäyteys on tehty.

t. Kalevi

JK

TUBETTAMISESTA Olemme onnellisina jo aikuisikään ehtineen lapsenlapseni Aleksin kanssa aloittaneet tubettamisen. Kuvaa alkaa näkyä ja ääni kuulua Ystävänpäivän 14.2.2020  illasta alkaen.

Osoitelinkki ensimmäiseen videoomme on seuraava:

https://www.youtube.com/channel/UCOCrEA_Zt2P_TpIIo0ppHjA/featured  

 

Kokosydäminen Uuden Vuoden 2020 toivotus!

Keskiviikko 1.1.2020 - Kalevi Suojanen

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020

JA UUTTA VUOSIKYMMENTÄ, 20-LUKUA!

toivoo Kalevi

ELÄMÄÄ

Eräs pysyvä lempiaiheeni monien viime vuosikymmenien aikana on ollut se, onko hyvää verrata itseään muihin. Kun vertailun pitäisi olla elämässä niin peräti laaja-alaista, olen jo alun alkaen ollut sitä mieltä, ettei vertailu ole itselle hyväksi. Ei ihminen puolueettomasti osanne kovin täydellisesti arvioida itseäänkään. Vielä vähemmän hänellä on mahdollisuutta tietää tarpeeksi laaja-alaiasesti ja oikein vertailun pohjaksi kenestäkään toisesta ihmisestä.

Meillä jokaisella on ihmisenä omat vahvuutemme ja omat heikkoutemme. Vanhan sanonnan mukaan jokaisella ihmisellä on kannettavanaan vähintään kolme ristiä. Ihmisestä riippuen niistä salataan joko yksi, kaksi tai kolme nkiin, etteivät ne ja/tai niiden suuruus ja painavuus tule kenenkään muun kuin kantajansa tietoon. Aivän läheisille voi tietenkin tulla enemmän tietoa kuin ulkopuolisille. Sydänsairauksien, muistisairauksien ja unihäiriöiden lisäksi meidn, Suomen kansan, yleisiä kansansairauksia ovat myös uteliaisuuden lisäksi kateus. Koska kadehdinnan kohteena olevasta ihmisestä ei yleensä ole kovin paljoa tietoa, kateus on kansansairauksistamme eniten "hukkaan" menevä. Mutta se painaa paljon sekä kadehtijan että mahdollisesti kadehditunkin mieltä.

Luin pikkupoikana aforismin, jota pidän edelleen eräänä kaikkein parhaimmista ahaa-elämyksen tuottajista. Sen mukaan henkilö harmitteli sodan jälkeisenä aikana sitä, ettei hänellä ollut kunnon kenkiä. Harmi loppui, kun hän kohtasi lähimmäisen, jolla ei ollut jalkoja. Seuraavakin tarina liittyy aikaan, jolloin jatkosota oli vielä hyvin muistissa:

Tarinan kertoja muisteli, miten hän oli harmitellut ja pahastunut kovasti, kun hän ei toimistöitä tekevänä saanut kesälomaansa sellaiseen aikaan, joka olisi ollut hänelle mieluisin. Sitten hän muisteli vertailupohjaksi tulleen ystävättärensä kohtalon. Tuon ystävättären aviomies oli lähtenyt sotaan, ja ystävätär oli jäänyt pienen lapsen kanssa kaksin kotiin. Myöhemmässä vaiheessa hän oli löytänyt lapsensa läheisen järven rantavedestä hukkuneena. Sittemmin rintamalta tuli viesti, että ystävättären aviomiehes oli kaatunut sodassa.

Loma-ajankohtansa epäsopivuutta harmitellut ihminen päätti olla harmittelematta loma-ajankohtansa epäsopivuutta.

MUISTISAIRAUS / OMAISHOITAJUUS

Kirjoitettu omaishoitajan päiväkirjaan 2000-luvun alkupuolella:

Maire on ollut kolmen päivä ajan varsin väsynyt. Hän on enimmäkseen vain joko lepäillyt tai nukkunut sohvalla taikka sängyssä. Poskissa on tuntunut kylmä hiki. Mitähän hienon omaishoitajakäytöksen periaatteista olen rikkonut tai laiminlyönyt? Kirjasin tänään mielessäni nuo periaatteet:

1. Ole oikeudenmukainen sekä pienissä että isoissa asioissa; jos aion esimerkiksi tehdä itselleni voileivän, tarjoan voileipää myös Mairelle.

2. Edesauta siinä, että on tekemistä (ei laadulla ole niin väliä, kunhan se on Mairen kannalta mielekästä; se voi olla passiivistakin, esimerkiksi  jonkin paljon kuvia tai otsikoita sisältävän lehden lukemista).

3. Edelliseen liittyen: älä palvele yli (osassa toimia olen ollut todella tyhmä: olen ottanut Mairelta hänen taitojensa rajoissa olevaa tekemistä pois - sekoitan esimerkiksi kahviin hänen puolestaan kerman ja sokerin).

4. Muista aina vilpittömästi antaa tunnustusta, kun on tunnustukseen aihetta. Tunnustuksenantamisen ”rima laskee” koko ajan sitä myöden, kun tunnustusta saavan läheisen kunto heikkenee. On oltava tarkkana, että huomaa riman laskemisen myötä antaa tunnustusta yhä vähäisemmistä onnistumisista.

5. Vaistoa tarkoin fyysisen läheisyyden tarve ja sen tuottama                             mielihyvä sekä hyväksyntä; Mairen osalta tässä kohdin ei kehitys ole mennyt viisaitten professoreitten sanoman mukaan: fyysisen läheisyyden tarve on vähentynyt; silti esimerkiksi  käsikkäin kävely ja kädestä kiinnipitäminen nukkumaan mentäessä ja herättäessä tuottaa meille molemmille hyvää mieltä.

6. Ota Maire mukaan aina, kun se suinkin on mahdollista.                    

7. Älä milloinkaan syyllisty virheistä pahimpaan, ivaan; vältä jopa itseironiaa - väsyneenä se vain syö omaa itsetuntoasi.

8. Kehittele erilaisuuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä                                mielenkiintoinen taidelaji.

9. Vaikka olet pitkällä surutyön tekemisen matkalla, koeta silti etsiä ilonaiheita; luo itsekin kauneutta, ellet muuta keksi, osta kukkia silmien iloksi.

10. Puhu usein järjellä väsyneen tunteen päälle; jos Maire nauraa vastaan tuleville nuorukaisille (hyvällä, luodakseen heihin kontaktia), ja nuorukaiset hetken päästä aplodeeraavat, eivät he välttämättä taputa vastareaktiona ja jos taputtavatkin, mitä sillä on väliä.

11. Puhu voimakkaasti järjellä tunteen päälle myös silloin, kun Maire sanoo Sinulle jotakin epäkohteilasta (tavanomaisimmat ärtyisät ilmaisut: ”hullu”, ”tyhmä”): ei hän tarkoita pahaa; puhuja ei ole Mairen persoona, vaan herra Alzheimer väsyneenä.

12. Mikäli et ymmärrä, mitä Maire haluaa kysyä tai sanoa, ihan hyvä reagointikeino on sanoa: ”Kaikki on hyvin.”

13. Älä syyllistä

 a) Mairea; meillä esimerkiksi kadonneista tavaroista on todella suuri osa minun jäljiltäni. Silti yleensä ensimmäinen ajatus on, että ”nyt Maire on taas ottanut sen ja piilottanut";

 b) itseäsi; omaishoitaja lienee yleensä ylihuolehtivinen ja erittäin altis syyllistämään itsensä kaikesta sellaisestakin, mikä ei ole hänen vaikutuspiirissään olevaa.

14. Poista mahdollisimman paljon levottomuutta aiheuttavia esineitä näköpiiristä. Levottomuutta voivat sairauden eri vaiheissa aiheuttaa eri asiat: päällysvaatteet, kengät, korurasiat,  ”turhat” esineet, raha... Viimeksi mainittu on kaksiteräinen  asia. Jossakin vaiheessa raha on erittäin tärkeä. Sitä pitää olla. Sen olemassaolon jatkuva tarkistaminen on kuitenkin merkki siitä, että saatetaan olla lähellä tilannetta, jolloin raha kannattaa vain poistaa. Varsinkin miehille auto on vielä vaikeampi asia kuin raha: siinä lienee jotakin miehisyyden symboliikkaa. ”Poisto” on autorintamallakin teori-  assa ainoa oikea ratkaisu. Milloin sen tekee, on tarkoin harkittava. Miten sen tekee? Diplomatian keinot taitavat loppua.

Tässä yhteydessä ideointikentän otsikoksi tullee aikaisemminkin peräänkuuluttamani ”reilu filunki”.

15. Sekä positiivisuus että negatiivisuus tarttuvat ihmisestä toiseen. Erittäin tärkeää on, että omaishoitajana kylvän ympärilleni positiivisuutta. Se rauhoittaa, se tuo hyvää mieltä molemmille meille. Jos siihen vielä saa luonnostaan yhdistetyksi huumorin, polku on pehmoinen kulkea, vaikkakin välillä tietenkin on kiviä ja muita muhkuroita. Positiivisuus ei tarvitse sen kummempaa kuin silloin tällöin sanoa: ”Kaikki on hyvin." Tai: ”Tänään on sunnuntai. Meille tulee hyvä Herran pyhäpäivä, päivä parahin, hieno yhteinen lepopäivä.”

UNI / UNETTOMUUS

Yhden ihmisen omakohtaisuuteen ei voi luottaa. Unihäiriöihin liittyvistä omakohtaisista kokemuksista voi olla hyötyä toisellekin ihmiselle. Mutta kyse on vastaavasta kuin lääkkeen määrittelyssä: se mikä auttaa  toista, ei välttämättä toiselle lainkaan sopiva, vaikka oireet olisivat samanlaiset. Tuo totuus on sisäistettävä ja yrityksen, erehdyksen ja logiikan avulla yritettävä omakohtaisesti parasta ratkaisua unihäiriöihin.

Minulla diagnosoitiin vaikea-asteinenuniapnea ehkä noin kolme vuosikymmentä sitten. Käsittääkseni liikunnan, laihtumisen ja sinnikkyyden kautta sekä uneen erikoistuneen sairaanhoidon avulla sain uniapneasta ja CPAP-laitteen käytöstä eron.

Kun en osannut päästä nuoruuden työtavoitteistani eroon, vaan yritin liikaa, altistuin vaikea-asteiseen stressiin. Minulla se ilmeni niin, että nukahdin helposti, mutta heräsin täysin valveille kahden, kolmen tai neljän tunnin unen jälkeen. Uniapnea ei palannut, mutta väsymys jatkui.

Väsyneenä muisti sekä arviointikyky alkoivat heiketä. Muille kerroin, ettei apteekin hyllyltä ilman reseptiä saatavat unihormonia sisältävät lääkkeet auta uneen, vaan nukahtamisvaikeuksiin. Niihin en tarvinnut apua, ja kuitenkin väsyneenä ja toivottomana ostin itselleni apteekin hyllyltä "vääriä" pillereitä. Kun hyllytavarassa unihormonia (melatoniinia) on enintään 3,9 niin läkärin minulle määräämissä lääkkeissä lukema oli hiukan enemmän: 4,2. Ainakin minun piti odottaa muutama kuukausi ja unirytmini parani vähitellen. Yhtäjaksoinen juni kesti selvästi enemmän kuin aikaisemmin, wc-käynnis laskivat ensin kahdesta yhteen ja sitten loppuivat kokonaan. Tuloksesta Jorma Uotinen ilmeisesti antaisi arvosanan "ei huono". - Palataan uniasioihin taas helmikuussa. Hyviä unia, virkeitä päiviä/vuorotyöntekijöille virkeitä hereilläoloaikoja! t. Kalevi

LAINASANOJA

Ote avaruustähtieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan nykyajatuksista:Helsingin Sanomat lauantaina 28.12.2019, LAUANTAI-LEHTI, Henkilö-osio:

ESKO VALTAOJA

---

"Minun viestini on, että meillä on pahoja ongelmia. Ei kuitenkaan kannata uskoa niitä, jotka väittävät, että mitään ei tarvitse tehdä tai että mitään ei ole tehtävissä. Meillä on jo nyt kaikki ratkaisut ilmastonmuutoksen torjumiseen." ---

"Maapallo tarvitsee yksinkertaisesti parempaa ja puhtaampaa teknologiaa."

---

"Ymmärrän hyvin nuoria, jotka pelkäävät maailmanloppua. Niin mekin pelkäsimme 1960-luvulla ydinpommia ja kolmatta maailmansotaa. Sotaa ei tullut ja nyt maailma on monin tavoin parempi paikka. Tästäkin kriisistä selvitään." ---

Näistä en luovu

Virpi

"Täytyy kai yrittää elää niin, että  vaimokaan ei halua luopua minusta. Ja toivoa, että aikanaan kuolemakin sujuu "paso doblena".

Kirjat 

"Jos hyvin käy, ehdin saavuttaa elinikäisen tavoitteeni, kymmenen tuhannen kirjan kotikirjaston. Joululukemisena odottaa verenpunaiseen kokonahkaan sidottu Dracula-"

Meetvursti

"Rasvainen ja suolainen nyt vain on rasvaista ja suolaista, vaikka kuinka luontoa ja terveyttä koettelisi. Syökööt muut ne sokerit."                                                                

 

INFORMAATIOTA

Siirryn osittain vähitellen blogista "elävämpään" vaihtoehtoon. Elävämpi tarkoittaa kuvallista ja äänellistä. Minulla on kaksi lapsenlasta. Vanhempi heistä, Aleksi, on jo pitkälti yli 20 ikävuotta saavuttanut tyttäreni poika. Olemme, pappa ja Aleksi, ryhtyneet yhteistuumin tubettamaan.

Aleksi ideoi projektin otsikoksi "Sukupolvet" tai jotakin vastaavaa. Ensimmäisen palaverimme tuotoksen, videon, editointi jäi Aleksilta hieman kesken, kun hän lähti isänsä ja abiturentti-veljensä kanssa lomamatkalle. Tavoittelen tammikuun puoleen väliin mennessä ilmoittavani youtube-osoitteen, josta meidät löydätte maailmaa ihmettelemässä, parantamassa ja toisiltamme oppimassa taidelajia "Elämä". Lisään tuon osoiteinformaation tähän kohtaan blogia, kunhan osoitteen "asentaja" palaa lomamatkalta arkeen ja saadaan asennustyöt valmiiksi. - Työpaine on loman jälkeen vienyt enemmän Aleksia kuin Aleksi työtä. Molemmat pidämme nyt realistisena, että aloittamamme tubettamisaskartelu päätyy ensimmäisen kerran ruutuihin asti tammi- halmikuun vaihteen tietämiin. Perinteinen bloginihan on toivottavasti luettavissa perinteiseen tapaan 1. päivänä seuraavaa kalenterikuukautta, siis helmikuuta.

KAAMOS LOPPUU

TOIVOA ON MEILLÄ MONENLAISTA, MONENLAISTA:

Toivon nimipäivä on 4.6.

Torstai on toivoa täynnä yli 50 kertaa vuodessa.

Uudenvuodenpäivää sanotaan toivon päiväksi. Uusi aika aukenee, toivo yhä paremmasta syntynee.

On kuukausitolkulla kuitenkin ollut sellainen olo, että kaikki loppuu aikanaan, kaamosaika ei milloinkaan. Mutta Yliopiston almanakkatoimiston sivuston mukaan hitaimmatkin kaamoksen takavasemmalle poistumiset tapahtuvat tammikuussa. Joulupukkikin, jos on jo päässyt Korvaturille, saa auringon nähtäväkseen 5.1.2020. Seuraavassa on lueteltu Almanakkatoimiston antamat muut tiedot auringon esiintulon mahdollisuudesta:

Kaamoksen loppumisaikoja tänä vuonna esimerkiksi:

Muonio 3.1.

Ivalo 9.1.

Inari 11.1.

Kilpisjärvi 12.1.

Utsjoki 16.1.

Nuorgam 17.1.

Kyllä eteläisessäkin Suomessa hereillä pysyy, kun hämmästelee omaa "kaamostamme", siis eteläistä kaamosta ilman lumen valoa. Hämmästys tuli siitä, kun katsoin ikkunasta ulos: oli sysipimeää, ja radiokuuluttaja toivottaa kello 17 hyvää iltapäivää. Loogisemmalta olisi seniorikuuntelijalle kuulostanut hyvää yötä -toivotus!

 

TOIVON TOIVOTUS

Aiheena onnistumisten kalastaminen ja sen merkitys:

En ole varma, onko tuo kalastaminen tarpeeksi osuva sana. Tarkoitan sillä tietoisuutta onnistumisten aikaansaamisesta ja niiden huomaamisesta. Kun esimerkiksi jonkin askareen suorittamisen aloittaminen on vaikeaa, alkuunpääseminen voi hetken päästä tuntua ehkä hyvinkin isolta onnistumiselta.

Onnistumiset tuovat hyvää mieltä. Hyvä mieli antaa toivoa. Toivo antaa lisää tsemppimieltä ja parantaa itsetuntoa. Taustallla olevat onnistumiset tekevät hyvää jälkeä myös sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Pari lisävinkkiä lopuksi: Älä yritä liikaa kerralla, ja koetathan tarvittaessa ihmisenä laskea täydellisyyden tavoittelun määrää. 

t. Kalevi

Tule sisimpäämme rauhaisa joulun ilosointu!

Sunnuntai 1.12.2019 - Kalevi Suojanen

HYVÄÄ OLOA  ADVENTIN JA JOULUN AIKAAN! 

Pukit_ja_peukut.jpg

ENKELI.png


Joulukuun jouluiset kuvat teksteineen: www.tunturisusi.com, jos ei toisin mainita.

  '

Tontttu_Kuusenvetaja.jpg

Tonttu_rehvakas.png

ELÄMÄÄ

Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista, runoili Eino Leino aikoinaan.

Jokaisessa ihmisessä on sekä hyviä puolia että vähemmän hyviä puolia. On pidettävä varansa, etteivät ne vähemmän hyvät puolet jää yksipuolisesti ainoaksi kuvaksi ulkopuolisten ajatuksiin. Siis ulkopuolisten on pidettävä tuosta asiasta huoli. Jos kahden ihmisen välillä on paha riita, kumpikin saattaa syyttää toinen toistaan syylliseksi riitaan. Kun olin pieni lapsi, muistan isäni sanoneen, ettei kukaan yksinään riitele ja että kahden ihmisen riidassa lienee harvoin vika vain yksin toisessa osapuolessa.

Riippuvuudet ovat elämässämme yhä yleisempiä. Pienilläkin lapsilla on yleisesti peliriippuvuuksia älylaitteilla askarrel­lessaan. Ja moni eläkeläinenkin laittaa rahojansa peli­auto­maatteihin. On niin monenlaisia riippuvuuksia, että niistä joku viisas voisi kirjoittaa paksun kirjan. Toisaalta, vähän siitä riippuen, mihin riippuvaisuuden raja vedetään, lieneekö juuri yhtään ihmistä, joka ei olisi johonkin tai jostakin riippu­vainen. Jonkun on pakko saada kahvia tai monenlaista muuta nautittavaa. Itse olen pohtinut, että lienen tullut uutis­riippuvaiseksi. Työhuoneessani on radio. Usein kuunte­len siitä uutisia. Kyllä riittäisivät aamun ensimmäiset uutiset ja sitten illalla viimeiset. Minun on yleensä, jos suinkin muistan ajan nopeaa kulumista, kuunneltava kello 12:n lempi­ohjel­maani YLE Radio 1:stä. Lempiohjelmani on Turun tuomio­kirkon kellon 12 lyöntiä. Niitä ennen tulee hyviä mietelauseita ja niiden jälkeen tulee 10 minuutin uutiset.

Kellon lyönneistä tulee mieleeni lämpöisiä muistoja 1960-luvulta. Silloin olen todella paljon lukenut tentteihin tuomio­kirkkopuistossa, Aurajoen rannan nurmikolla. – Uutisriippu­vuudesta on se hyöty, että joka kerta, kun alan kuunnella uuti­sia, pitää nousta tuolilta ja kulkea muutama askel radion luo. Tulee kaksi pientä, nousu ja askeleet.  Lisäksi saan tunnetta, että seniorina pysyn mukana elämässä. Olen näemmä riippu­vainen, koska piti ruveta selittämään, miksi on jotakin suurta hyötyäkin tapahtumasta, jossa ulkopuolinen on näkevinään riippuvuussairautta.

Minusta tärkeä asia on niin sanottu sydämensivistys. Sitä ei opi koulussa. Kai siellä rivien väleissä hyvät kouluttajat sitä opettavat, mutta eihän se ole kouluissa pääaine. Paitsi osittain voi olla teologisissa ja vastaavissa aineissa. Minusta sydämen­sivistys tulee esiin esimerkiksi suhtautumisessa sairaisiin lähimmäisiimme. Esimerkiksi muistisairas henkilö poikkeaa niin paljon niin sanotusta terveestä ihmisestä, että terve tai "terve", voi suhtautua sairaaseen esimerkiksi halvek­sien, vähätellen, pilkaten, jopa inhoten, kiusaten tai niin kuin tuota sairastu­nutta ihmistä ei olisi olemassakaan. Luulen, että pienet lapset suhtautuvat sairaisiin ihmisiin sivistyneemmin kuin me aikuiset. Tuo oli yleistys, mutta jos kysyt mummilta ja vaarilta lapsenlapsensa fiksuudesta, hän on samaa mieltä kanssani.

Olen usein kuullut isovanhempien sanovan, että lapsenlapset ovat ihania. He ovat ihania tyttöjä ja poikia. Miksikähän he ovat ihania? No, pikkuiset ovat usein esimerkiksi sana­valmiita, nokkelia, luovia, "hellanlettas sentään" -upeita ihmi­siä.  Aina välillä joutuu ihmettelemään, kun pikkuinen tyttö tai poika tuntuu olevan käytökseltään aikuista fiksumpi.  Eihän se muuten ole ihme! Onhan heidät tehty niin hienoista aineksista. Sen me seniorit tiedämme, koska meille lapsena ope­tetun lorun mukaan pienet tytöt ja pojat on tehty tosi hie­noista aineksista:

 

Pienet tytöt on tehty   Pienet pojat on tehty

 

  sokerista, kukkasista,          etanoista, sammakoista,

 

 inkivääristä, kanelista.                 koiran hännän tupsukoista!

 

Niistä on pienet tytöt tehty!                          Niistä on pienet pojat tehty!

 

 

            Vaan tehdäänpä pojillekin perinteistä lorua kaunihimpi:

 

 

 

Pienet pojat on tehty

 

  sinisistä perhosista, sirittävistä sirkoista,

 

                                                         kivoista kisuista ja hauveleista!

 

                                          Niistä on pienet pojat tehty!

 

 

 

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta

kahtena tiistaina 15. ja 29.12.2003:

 

 

Kalevilta                                                   LÄHETE

                                                                 15.12.2003

 

Hyvät, maailman parhaat M-osaston hoitajat,

Kiitos, jos Maire saa jälleen tulla mitä parhaaseen hoitoonne. Hän on ollut flunssassa, aivastellut silloin tällöin ja on ollut yleensä melko väsynyt. Olemme juoneet Finrex Neoa.

Tänäänkin Mairella oli aamunuhaa, ja joimme kuumaa Fin­rexiä. Laitoin aamulla alahuuleen Zoviraxia. Nieleminen on ollut viime päivät aika vaivalloista. Neste on hyvä antaa silloin, kun suussa on jäljellä vielä jotakin ”kiinteää”. Mikäli nielemisrefleksiä ei kohtuullisessa ajassa ole tullut, olen hellästi pakottaen laittanut huulien välistä keksiä, jolloin suu aukeaa hiukan ja nieleminen onnistuu.

Vein viime keskiviikkona virtsanäytteen terveyskeskukseen. Torstaina soittaessani terveydenhoitaja ilmoitti, että tulos on negatiivinen, ja pyysi palaamaan asiaan lähemmin perjantaina. Kun perjantaina soitin, hän ilmoittikin, että ”kasvua ei ole”. Annoin vielä perjantaina Nitrofuria 2 x 1,5; samoin lauantai­aamuna. Lauantai-iltana ja sunnuntai-iltana annoin enää yh­den Nitrofurin. Dosetissa on Nitrofuria torstaihin asti. Sen enempää ei minulla ollut. Kiitos, jos saan siitä reseptin. Dose­tista puuttuvat myös Marevanit. Kiitos, jos määritätte niiden annostuksen. Menneellä viikolla oli sama annostus kuin edelliselläkin viikolla.

Saunassa Maire kävi viimeksi lauantai-iltana. Olen voidellut Helosanilla kantapäiden lisäksi selkärankaa. Vatsa toimii var­maan tänään maanantaina (ehkä päiväruokailun jälkeen), koska ei ole pariin päivään juurikaan toiminut.

Haen Mairen kotiin ensi sunnuntaina. Soitan vielä ennen sun­nuntaita tarkemman hakuajan.

Kiitollisuudella

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                     LÄHETE

                                                                    29.12.2003

 

 

M-osaston johtajalle ja muille hyville ihmisille!

 

Hyvää ja siunattua pian alkavaa uutta vuotta 2004 teille jokaiselle erikseen ja kaikille yhteisesti!

Tässä tulee Maire. Mukana on dosetti ja varavaatteita. Päällä oleva pitkähihainen aluspaita voinee tehdä yöpaidan yläosan virkaa. Lisäksi mukana on toissapäivänä diagnostisoituun sieneen salvaa ja talkkia. Sientä on jalkojen kummassakin nivustaipeessa noin 10 sentin matkalla nivustaipeesta alaspäin jalkojen sisäpinnoilla. Kiitos luovuutenne, kun saatte Mairen yhteen puristamiin jalkoihin kuitenkin laitetuksi voidetta ja talkkia. Toimenpide tehdään kahdesti päivässä. Toisella kertaa ennen voitelua pestään ja kuivataan. Tänään maanantaina ei enää tarvitse pestä, koska tein sen jo aamulla. Saunassa ei välttämättä tarvitse käydä koko hoitojakson aikana; saunoimme ja pesimme eilen, sunnuntai-iltana.

Nieleminen on sujunut kohtuullisesti. Pienoinen vaikeus lie­nee tullut sienitulehduksen aiheuttamasta mahdollisesta kivu­liaasta olosta; iho oli ilkeän punainen em. alueilla. Mikäli nes­tettä jää suuhun pitkäksi aikaa, on näemmä paras tapa saada se alas työntämällä väkisin huulten välistä pieni pala keksiä, leipää tai muuta vastaavaa

Pyyntönne mukaan kävin Mairen kanssa laboratoriossa Marevan määritystä varten 19.12. Silloin INR oli 1,9. Ennen joulua kotiauttaja Terttu soitti lääkärille, joka määritti annokseksi ½ tabl./pv, ja lupasi miettiä joulun jälkeen annostusta vielä uudelleen. Jos muistan, kysyn tavatessamme, käynkö otattamassa verikokeen kahden viikon välein. Samoin kysyn muistaessani, vaivataanko jatkossakin Kustaankartanon lääkäriä Marevan-annostuksen määrittämisessä, vai kään­nyn­kö terveyskeskuksen puoleen.

Sovin osastonhoitaja Arjan kanssa Mairen poishaun ajankohdan sekä tammikuun mahdolliset hoitopäivät.

Kaiken Hyvän toivotuksin, kiittäen

Kalevi

 

 

NÄINKIN VOI OLLA
 

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta Itselleni antamiani ohjeita:

 

OHJEITA OMAISHOITAJALLE:

 

<> Älä provosoidu, kun näyttää, että provosoidaan. Ei edes provosoida. Muistisairautta poteva ihminen ei provosoi, hänellä vain on sairaus, joka aiheuttaa epäterveen käytöksen: 

 

Esimerkki:

Kävelimme tänään kilometrin päässä sijaitsevaan ostos­keskukseen ja takaisin. Mairelle oli huulien punaaminen josta­kin syystä jäänyt kesken. Hän murehti sitä jo menomatkalla. Lohdutin häntä sanomalla, että hän on luonnonkaunis ilman huulipunaakin. Selitys kelpasi jotenkuten. Takaisin kävelles­sämme asia kuitenkin huoletti Mairea taas ja hän sanoi moitti­vasti: ”Mihin sinä sen minun huulipunani oikein laitoit?” En muista, mitä vastasin. Ilmeisesti suurin piirtein niin, että ”Sinä itsehän sitä käytit, en minä siihen koskenut.” Joka tapauksessa vastaukseni merkitsi sitä, että provosoiduin. Kun jokin esine tai tavara katoaa, on normaalia, että ”kadottaja” on joku muu kuin sairas itse. Syntipukkejahan me melko yleisesti etsimme ”terveittenkin maailmassa”. 

Niin sanotun terveen ihmisen suhtautumisen äärilaidat, silloin, kun omaishoitajaa epäillään esineen kadottajaksi:

-  Negatiivinen äärilaita: Hermostun aivan tolkuttomasti ja alan huutaa aggressiivisesti: Sinä tässä olet sairas. Sinä jemmaat koko ajan kaikkia tavaroitasi. Älä sinä minua syytä. Sinä itse se kätkijä olet, sinä koko ajan kadotat tavaroitasi. Älä rupea minua syyttämään!

+ Positiivinen äärilaita: Sanon: ”Älä murehdi, kyllä me pärjä­tään. Etsitään se yhdessä. Kyllä me sen löydämme. Kaikki järjestyy hyvin.” (Tai keksi vielä parempi positiivinen ääri­laita, jota voimme tavoitella käytännössä. Lähtökohtana on joka tapauksessa se, että sairauden vuoksi kanssaihmisemme luonnostaan siirtää ”syyllisyyttä” meihin. Ei sairautta poteva kanssaeläjämme edes provosoi meitä. ”Terve” saattaisi voida­kin provosoida.)

 

<> Vaihda huumorille. Tai vaihda ikävä puheenaihe johonkin kauniiseen, vaikka vihreyteen heräävään luontoon.

<> Vältä syyttelyä. Jos pyyheliina on kadoksissa - vaikka jatkuvastikin niin kuin meidän keittiöpyyhkeemme (ja tiski­rättimme) on - sano, että etsin ja tuon sen. Sano ystävällisesti, lohduttaen, rauhoitellen. Jos vastaava esine tai tavara on olemassa, tuo se, ystävällisyytesi säilyttäen.

<> Huomaa itsekin tekemäsi virheet. Se auttaa ymmärtämään, että jos minä ”terve” teen virheitä, miksei sitten hän, jonka sairauden ilmenemismuoto on ”virheiden tekeminen”. On vain aste-ero. Minä ymmärrän, että jos puhelin soi, siihen pitää vastata. Havahduin viime viikolla, kun hoksasin, että Mairelta on menossa puhelimeen vastaamisenkin taito. (Soit­tamisen taito katosi ehkä runsas vuosi sitten.) Yleensä hän vielä vastaa, mutta ihan joka kerta ei ymmärrä, mistä on kysymys, kun puhelin soi.

<> Suggeroi itsesi erilaisuuden hyväksymiseen. Kun tänään olimme iltakävelyllä, eräällä pariskunnalla oli herttainen pieni koira mukanaan lenkillä. Maire pysähtyi ja sanoi koiralle ”pusi, pusi”. Terveenä hän ehkä olisi ajatellut niin, mutta ei hän sitä terveenä olisi ääneen lausunut. Käytös oli ”erilaista”, ei totunnaista, tavanomaista. Tai ei ole tavallista, että kaupan kassalle esitellään kovalla äänellä ”tämä on minun mieheni”. Hän kyllä tekee esittelyn niin ylpeänä ja kiitollisena, että minulle tulee erityisen hyvä mieli.

Miten voisimmekaan saada erilaisuudesta rikkauden, myöntei­sen asian, jopa ylpeyden aiheen?! Eräs helpottava tekijä olisi kai se, että omaishoitaja itsekin olisi vähän ”erilainen” eli ihminen, joita ei mahdu kolmeatoista tusinaan. Ja hyväksyisi sekä oman itsensä erilaisuuden että kanssaeläjänsä erilaisuu­den.

 

<> Etsi tietoisesti elämästä hyviä puolia ja iloitse niistä. Meillä kaikilla on elämässämme kaksi hyvää puolta, joista toi­nen on varsin raadollinen: tämä päivä on parempi kuin huomi­nen. Toinen on se, että erimielisyydet ja pahaa mieltä aiheut­tavat asiat unohtuvat. Siinä suhteessa läheisemme ovat paljon taitavampia kuin me ”terveet”. (Tosin en ole ihan varma, jättävätkö esimerkiksi omaishoitajan kireät sanat sittenkin jonkin alakuloisen jäljen läheiseni aivojen piilotajuntaan, vaikka lähimuisti ei tuo sitä selvään tietoisuuteen.)

Voi, kun meillä jokaisella olisi jotakin muutakin positiivista löydettävissä. Mairen ja minun suhteessani dramaattisen iso muutos positiiviseen suuntaan on tapahtunut siinä, että Alz­heimerin tauti on vähentänyt Mairea terveempänä rasittanutta mustasukkaisuuden tunnetta. Myös Mairen merkillisen hyvä huumori ja terävät sutkautukset ovat rikastuttaneet ja ilostut­taneet elämäämme. Voi, miten toivon, että jokaisella omais­hoitajalla olisi elämässään edes jotakin pientä myönteistä löydettävissä ja tunnettavissa. Kaikilla ei toiveistani huoli­matta ole.

Eräs omaishoitajatuttavani kertoi, että lääkäri aina kehottaa ajattelemaan positiivisia puolia sairaudesta ja jatkoi, että kun ”tässä sairaudessa ei ole yhtäkään positiivista puolta”. Toinen omaishoitajatuttava kertoi avioliittotilanteestaan näin: ”Ei meidän avioliittomme ennen puolisoni sairastumista kovin kehuttava ollut. Ja sitten, kun hän sairastui, ajattelin, että ´tämänkin vielä minulle teit´”. Minun on näin teoriatasolla helppo hurskastella näissä asioissa; eivät nämä käytännössä aina kuitenkaan kovin helppoja ole! On helppoa sanoa esimerkiksi: ”Nauti hoidettavasti kosketuksesta ja läheisyy­destä.” Mutta entä jos sellaista ei ole?!

  

<> Jossakin vaiheessa intiimisuhde sairauden myötä vähenee ja loppuu kokonaan. Eräs ihmeellinen asia tuohon asiaan liittyy. Vertaisryhmässä on ollut aika paljon kokemusta siitä, että sairauden alkuvaiheessa seksuaalisuuden tarve voimistuu. Ilmeisesti tästä on omat harmilliset käyttäytymishäiriömäiset oireet vaikeuttamassa hoitoa myös terveyskeskuksissa ja muissa hoitopaikoissa. 

<> Mitä tärkein ohje omaishoitajalle ja muille läheisille: Opettele rakastamaan itseäsi eli hellimään itseäsi ja pitämään itsestäsi hyvää huolta. Mietiskele, mitä se omalla kohdallasi tarkoittaa. Me omaishoitajat olemme esimerkiksi jossakin määrin verrattavissa pienten lasten kanssa jatkuvasti eläviin kotiäiteihin. Luulen, että tällainen äiti nauttii, kun välillä saa keskustella aikuistenkin kanssa. Meille olisi tärkeää, että pääsemme välillä keskustelemaan ”terveiden” kanssa. Ja meille on tärkeää, että pääsemme välillä hiljentymään yksi­näisyyteen. Tavoitteena on oma tyytyväinen mieli. Se on parasta virikettä omaishoitajan läheiselle hoidettavalleen osoittamalle vilpittömän rakkauden tunteelle. Kaikista kom­melluksista ja erilaisuudestamme

Taas kerran tarvitaan itsesuggerointia eli jonkinlaista oikein lujasti itselleen järjellä puhumista, jotta emme jatkuvasti eläisi huonolla omallatunnolla. Se vaatii - jo ennenkin peräämääni - tiukkuutta, tietynlaista ”itsensä kovettamista”. Meidän on, jos on tarpeen ja suinkin mahdollista, kovetettava kokonaisedun nimessä sydämemme osalle läheisemme puheenvuoroista. Kodin ulkopuolella työssä käyvälle omaishoitajalle tuntuu pahalta esimerkiksi lähteä työhön. - ”Mua rassaa, kun olet pois”, sanoi Maire viime lauantaina iltateepöydässä tarkoitta­en työssäkäyntiäni. Toki meillä on melkoinen tukiverkosto, mutta todella tuttu kotona on parempi kuin vieraampi ihmi­nen.

Omaishoitajan omat harrastuksetkin ovat tärkeitä. Tietenkin on lämmittävää, jos meillä on läheisemme kanssa yhteisiäkin harrastuksia - jos ei muuta, edes ulkoilu tai jotakin vastaavaa. - Pidä muutoinkin hyvää huolta fyysisestä kunnostasi. Sillä on suuri vaikutus henkiseen hyvinvointiisi ja jaksamiseesi.

Edellä olevasta tuli mieleeni omaishoitajan ja hoidettavan persoonat. Luin hiljan tutkimuksesta, jonka mukaan

  1. hoidettavaa muistisairasta hoidettiin - en muista kerrottiinko tutkimuksessa miten hoidettiin - ehkä annettiin virikkeitä, lepoa ja virkistystä. Tulos ei ollut positiivinen. 

     2. Omaishoitajaa hoidettiin. Tulos: omaishoitajan hoi­dos­sa olevan muisti-                         sairaan   vointi parani selväs­ti omaishoitajan saaman hoidon ansiosta.

 

 <> Yksi kaikkein tärkeimmistä asioista, jota ei voi liikaa painottaa: Pyri luomaan hoitajien verkosto, jota voit käyttää saadaksesi aikaa mahdollisen työsi tekemiseen. Lisäksi on tärkeää muistaa antaa omaa aikaa muutoinkin itsellesi. Muistiyhdistyksistä ja vastaavista on paljon apua: voit kohtuullista korvausta vastaan ehkä saada hoidettavan päivähoitoon, ja saattaa olla mahdollisuus saada kotiinkin hoitaja. Ehkä avunantajia löytyy omaishoitajan ja hoidettavan lähipiiristäkin. - Teethän kaikkesi, että myös käytät verkostoa ilman huonoa omaatuntoa!

 

<> "Puuduta tunteesi" eli pyri aktiivisesti unohtamaan loukka­ukset, joita mahdollisesti olet - ihmetellen!? - joutunut koke­maan lähisukulaisten tai muutoin läheisten ihmisten ymmärtä­mättömyyden johdosta. (Tässä kohtaa kirjoitustani tulee radiojumalanpalveluksesta juuri rukous, jossa pyydetään apua hyväksymään se, mikä on rikki mennyt.)

 

<> Pyri luomaan uusia ystävyyssuhteita niiden tilalle, jotka sairauden aikana ovat loppuneet tai väljähtyneet. Monia ei tarvita, mutta olen sitä mieltä, että jonkinasteinen sosiaalinen kanssakäyminen on onnellisempaa kuin umpioituminen.  Saman elämänkohtalon kokeneista voi saada erityisen hyviä ystäviä. Vertaisryhmäläiset pystyvät antamaan toinen toisel­leen voimaa. Ja jos huumorit ovat samalla aalto­pituudella, kaikille tulee hyviä vuosia kosolti lisää.

Hyviä vertaisryhmäläisiä, tulevia hyviä ystäviä, on mahdolli­suus tavata muistiyhdistyksissä ja vastaavissa. Niiden jäse­niksi ja toimintaan mukaan kannattaa mennä. Esimerkiksi ilman Helsingin Alzheimer-yhdistyksen apua emme olisi Maire-vaimon ja herra Alzheimerin kanssa selviytyneet niin kuin selviydyimme jopa viitisentoista vuotta. Suosittelen lämpimästi, että jos ken muistisairaan omaishoitaja ei ole vielä muistiyhdistyksen jäsen, kannattaa ottaa selville lähin muistiyhdistys, ja mennä hoidettavansa kanssa toimintaan mukaan. 

 

<> Hiljaisuuskin on tärkeä asia. Mikäli sairaus on edennyt niin pitkälle, että puhuminen on unohtunut, ei omaishoitajan tarvitse jatkuvasti täyttää ilmanalaa puheellaan. "Hiljaisuu­dessa leijailee kultahippuja", tapasin sanoa opettajan­koulut­tajana opetusharjoittelijoille.

Toisaalta ainakin osalle dementoituville / dementoituneille luonnostaan sanoja voi kadota vähitellen ennen puheen mahdollista totaalista loppumista, ajan kulku unohtuu. Mairekin saattaa unohtua katsomaan ikkunasta luontoa, ihastella sitä, tutkailla, ja olla vain hiljaa. Ihan varma en aina ole, mitä hän tuollaisissa tilanteissa ajattelee. Usein joka tapa­uksessa hän ihastelee luonnon kauneutta, koska hän sitä sitten puhetta tuottamaan alkaessaan ylistää. Ja aika usein lintuja seuratessaan hän sanoo hellästi kuin kaverilleen: ”Tipu, tipu”.

 

 

 

VÄHÄPOIK PAKINOI

OLKKO JOULUS JA UUS VUATES ONNISTUMISSI TÄYN!

Jokane meist saa joskus onnistumise elämyksi. Semmo­ne voi ol vaik kuin piän asi tahtos. Piäniki onnistumine voi tuar herkäl ihmisel hyvä miäle pitkäks aikka. Tärkkiä o antta onnistumise tuntte vaikutta eli pitä huamat tia­to­sest, et hei - mää onnistusi! Ehtol voi nukkuma mennes­säs viäl vaik miälihyväl kerrat, mitä kaikki onnistumissi tul päivä aikan kerätyks. Miälihyvä voi vähä vaik lisä­täkki nii, et harjotta ittiäs kohta reilu filunkki: kesäfriik ihmine voi vaik katto nukkuma mennessäs akkunast ulos, nähr talvise pakkaskeli ja sanno tai laula ittelles nukkuma mennessäs: ”Ol ulkon vihriää.” Ja jos hän saa hyvä miäle kaikest kaunist joulusest, voi vaik pääl viäl luikautta, et ”o hanke korkkia niatokse”.

 

Jos sul o ehtoste semmone olo, ete päiv tuanu mukanas yhtä onnistumist, ei ol hualt eikä hättä. Sillo sun täyty laski onnistumise rima. Vähänpoja rima o muute jo aika alhal. Esimerkiks yhten päivän tunnu silt, et ei ol tullu yhtä onnistumist, jost vois ittiäs ittelles nukkuma men­nessäs kehhu, ko hoksasi, et toki tiätenki on tullu. See ol semmonen päiv, ko istuti maaha tulppanisipulei. Kon tyä ol tul tehryks, luin tyäohje sipulpussin takka. Pare seeki, et luke eres jälkikätte, ko et ei lukis ollenka. No, se onnistumisen tunne tul näi. Ohjeis sanotti et ”Älä syä sipuleit tai kukki.” Mää honasi, et kukki ei mul ylensä tul, nii et see vaar o ohitet taitavast jo etukätte. Mut se pääonnistumine on täsä: Mää en ainaka yhtäkki muist, et kukkaste pinttan tulo ois estyn sen tähre, et mää oisi syä­ny ne sipula.

 

Täsä oo viäl muutam vink hyvä joulumiäle loihti­mis­se: Muisteta muista lähimäissiäm. Saarikosken Pent­ti harmit­tel joskus Jeesuksen tulemist. ”Ilma Hänen tulo­as olis voinu elä muist välittämät, pelkästäs ittiäs var­te”, totes runoilija. Toiseks tiätenki muisteta poisnukkunei lähimäissi ja saara voima hyvist muistoist. Ja tiäten­ki kunnioiteta ja toteuteta perint­tei. See tua turva ja hyvä miält, ja o hyvä, jos kauni perintte siirtyvä suku­polvelt toisel.

 

Voiran tiätenki luar uussiki perinttei. Jos omas lapsuu­renkoris ei esimerkiks joulateria ol alotet jouluevankel­jumil, ei muut ko rohkiaste lukema! Noo, ei se tiätenkkä pakko ol, mut meinasi vaa, et jos silt tuntu, nii siit vaa!

 

Silt varalt, josses löyr oikkia kohta piänel vaival, mää sano sen täsä: see o Luukka evankeljumi toise (2.) luvu alus. Jolles löyr Pipliatas, koet etti kuukle avul kirjotta­mal sana jouluevankeliumi. Ja jos es tohri lähti kuuklen parihi, sää voi vaik lukki seissalttas joulpöyrä ääres joul­kertomukse alu ja lopu täst:

”Siihe aikka anno keisar Aukustus käsky, et koko valtakunnas ol toimitettav verolpano... Nii Joosefki läks Kalileast, Nasare­tin kaupunkist ja men verolpano varte Juureaha, Raavirin kaupunkki Peetlehemi, kosk hän kuulus Raaviri sukku. Hän läks sin yhres kihlattuns Marian kans.  --- --- ---  Ne kaik kon kuuliva paimenitte sana, ihmettelivä kovaste. Mut Maria piilot syrämehes ihan kaik, mitä ol tapahtun, ja funteeras sitä kovas­te. Ja paimene palasiva kiittäe ja ylistäe Taiva Issä siit, mitä oliva kuullu ja nähny. Kaik ol juur niinko heil ol sanot.”

 

Lopuks voit sit ilmotta koko väel, taik jossas ole yksi, nii ittelles, et ku nyy o varovast totutelt, nii ens joulun o ohjelmas sit koko kertomus. Ei kyl sen kaunimppa luku­kappalet ol, ko joulevankeljum, vaik se alkaki veroist. Kaiket asi o sit nii, et ilost veromaksaja Jumal rakasta. Tämä mun saarnan lyhentä­miseks on pare, et jatketa perinteitte pohriskelu vast vuaren peräst.

Josas kuitenki kysy, et voik sää otta sit vähä myähemmi sen konjakpunsi, niin tiätenki sää voi otta vaik heti, jos see o perinne. Ja tiätenki voira nautti ruakryyppyki, jos seeki o perinne.

Sit mä välitä sul ja mahrollisil läsnäolevil läheisilles Nikuse Mati laulu sanoi lainate tärk­kiä viästi: ”Su mä siunat tahro, josas ole väsyny tyäst tai levottomast yäst. Su mä siunat tahro.”

  

Matkaeväkses tähä lop­pu otan piäne värssynpätkä   (5 Moos. 31:7-8.): ”Ol vahv ja rohki. Taiva Isä ite kulke su ereläs. Hän o sun kanssas, hän ei jät su yksi eikä hylkkä sua. Lannistu ei kannat eikä peljät.” 

  

Sul ja läheisilles mä toivota Hyä Joulu ja Luanikast Uut Vuat 2020 !

Näin toivot rakkaurel ja joulmiälel

Vähäpoik Kalev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

 Sairastuin monta kymmentä vuotta sitten uniapneaan. Uniapnean havaitsee kotioloissa hengityskatkoksista. Paris­kunnilla on hyvä, sikäli kuin he nukkuvat samassa huoneessa. Toinen jännittää lähellä, vieläkö läheinen alkaa hiljaisuuden jälkeen hengittää. Muistaakseni lääkäri kertoi aikoinaan, että minulla hengityskatkos saattoi kestää tutkimuksen mukaan lähes kaksikin minuuttia. Yleensä kuorsauskin saattaa olla yksi uniapnean oire.

Yksinäisellä ihmisellä uniapnean paljastuminen on vaikeam­paa, koska hän ei tiedä mitään omista hengityskatkoksistaan eikä kuorsauksistaankaan, ellei herää niihin ja hoksaa tilan­netta. Silloin syvä jatkuva väsymys antaa aiheen käydä tarkis­tuttamassa tilanne lääkärillä.

Verenpainesairauskin voi johtaa jatkuvaan väsymykseen, samoin diabetes. Kakkostyypin diabeteskin voi syntyä stres­sistä. Stressi puolestaan voi johtaa unihäiriöihin. Ne johtavat sitten jatkuvaan väsymykseen. Minullekin kakkostyypin dia­betes puhkesi työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta stressistä. Työterveyshuolto vahvisti diabeteksen synnyn syyn: pelkäs­tään ihmisten taholta tullut kiusaaminen.

Aika moni Suomessa on joutunut työpaikkakiusaamisen koh­teeksi. Ei paljoa, vähän kuitenkin, voi lohduttaa se, että yleen­sä kiusatut ovat työpaikan parhaita työntekijöitä. Se on aika yhtäpitävästi todistettu tieteellisissä tutkimuksissa. Maal­likkona sanon sen vielä toisin: tavallinen syy työpaikka- ja ehkä muuhunkin kiusaamiseen lienee kateus.

Ei kestänyt kauaakaan eläkkeelle jäämisestäni, kun kiusaajis­tani eroon pääsy lopetti diabeteksen. Unen ja elämän laatukin paranivat. Ei tosin loppuiäkseni, mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää.

Mikäli jatkuvaan väsymykseen ei löydy muita syitä, on men­tävä lääkäriin tutkituttamaan, löytyisikö syyksi uni­ap­nea. Terveyskeskus voi järjestää kotioloihin uniapnean tut­ki­misen edellyttämät toimenpiteet.

Jos uniapnea todetaan, terveyskeskus saattaa järjestää koti­käyttöön hengitystä helpottavan laitteen, CPAP-laitteen. Siihen tottuminen on osalle ihmisiä vaikeaa. Eräs ystäväni ei tottunut ainakaan helposti, jätti sen pois, ja totesi: "Mieluum­min kuolen nuorempana kuin käytän tuota laitetta." No, laitteita on monenlaisia niin kuin ihmisiäkin. Käsittääkseni suurin osa tottuu laitteeseen jonkin aikaa harjoiteltuaan. 

Lehdistä luin hiljan, että nyt osa hammaslääkäreistä on eri­koistunut antamaan apua unenaikaisiin hengitysvaikeuksiin hampaisiin asennettavalla kiskolla tai vastaavalla. Uutisoinnin mukaan se ei ole aiheuttanut juurikaan tottumisvaikeuksia. Sitä voitaneen kuitenkin käyttää vain lievissä tapauksissa.

Eräs suuri mahdollisuus parantua uniapneasta on - ei tosin aina - laihduttaminen. Minulla kesti parisen vuosikymmentä siihen, että uniapnea hellitti. En tiedä syitä, miksi niin hyvin kävi; laihtuminen oli ilmeisesti ainakin yksi parantumiseen johtanut syy, ehkä pääsyy. Iän myötä tulee kyllä muitakin väsyttäviä tekijöitä. Muistan, kun isäni Ilmo tapasi sanoa jostakusta paljon unta tarvitsevasta vanhuksesta, että "hän harjoittelee ikiunta". Taitaapa isä taivaallisilta kukkavainioilta minullekin kuiskailla tuota lausetta. Jos päivällä kuuntelen radiosta kahden minuutin uutisia, niin miltei joka kerta nukahdan vähintään noin 20 minuutiksi.

Aika usein ihmisen elämä soljuu päivin ja öin hyvin, jos unen laatu ja määrä ovat kunnossa. Tärkein uni ihmiselle on kuitenkin yöuni - tai yötyöläiselle muu vuorokauden aikana pitkäkestoisin uni. Silloin tuon unen aikana aivot puhdistavat itse itseään. Kuinkahan monen työpaikka- ja muun kiusaami­sen kohteena oleva on nukkunut liian vähän ja/tai laadultaan huonoa unta! Ei hän tuollaisen unen jälkeen ole seuraavana päivänä aidosti oma "perusitsensä". Mielestäni yleensä tuol­laisen unen jälkeen pitäisi kanssakäymisissään puhua ääneen tietoisesti ennemmin todella vähän kuin todella paljon.

Käsittääkseni erityisesti kaikille sadoille tuhansille suomalai­sille laihduttajille tarpeeksi pitkä ja laadukas uni on tavallis­takin tärkeämpää. Unen aikana nimittäin kehomme kuluttaa jouleja/kaloreita hämmästyttävän paljon. Ja kaiken muun hy­vän elämän perustana on säännöllinen elämän rytmi, sään­nöl­lisesti toistuvat päivittäiset ja viikoittaiset rutiinit.

 

LAINAUS ILTALEHDEN 16.12.2019 UNIJUTUSTA

Jutussa käsiteltiin esimerkiksi Columbian yliopiston tekemää tutkimusta. Siinä käsiteltiin esimerkiksi sokerin, ja yleensäkin ruokavalion vaikutusta unihäiriöihin. Sokeri ei yleensä ole hyväksi unelle. Hedelmät ja vihannekset eivät kuitenkaan tee pahaa. Niissä on luonnollista sokeria joka ei todennäköisesti nosta veren sokeria unta häiritsemään. Pahasta on elintarvik­keisiin lisätty sokeri. Kasvikset sisältävät kuitua, joka estää veren sokerin nousua. Yliopiston tutkijat sanoivat, että unihäiriöihin yhteydessä ovat sokeri, suola, valkoinen riisi ja vaalea leipä. Hyväksi ovat banaanit, pähkinät, kirsikat ja kalium ja magnesium. Kerran kirjoitinkin, että kirsikkamehu oli vanhan kansan unijuoma. Kyllä vanha kansa tietä: edellä mainitussa luettelossa kirsikka on tiedemiesten mukaan ainoa, joka sisältää melatoniinia.

 

Menestystä meille kaikille!

t. Kalevi S

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  JOULUKUUN RUNOJA

 

                     Immi Hellén 

                     JOULU-UKKO

JOULU-UKKO.png

 


Terve, terve joulunaatto! Sua toivoi äiti, taatto, hartahimmin - usko mua, lapset odottivat sua.

Kello naksautti kuusi, niin jo pieni Paavo huusi, kukas tuolta kiipeää rantatietä viertävää?

Lapset kaikki ikkunaan heti lentää katsomaan, näkivätkin selvästi, kirkas kuu kun valaisi.

Etkö tuntis tulijata, säkin suuren kantajata, partasuuta ukkoa, vanhaa sekä viisasta.

Heti ovi avattiin, saliin vieras kutsuttiin, saatiin lahjat loistavat, viikunat ja omenat.

Ukko etsii lahjaa uutta, lapset huutaa täyttä suuta: mulle, mulle, ukkoni, anna parhain lahjasi!

Pieni Helmi hiljaisna seisoo toisten takana, eikä pyydä laisinkaan kunhan toiset saisi vaan.

Kuka sinisilmä siellä aivan lahjatonna vielä? Lapsi, ah, sun sydäntäs! Lausuu ukko älykäs.

Etkö luule nähneheni tästä ohi rientäissäni, annoit lelus ainoisen köyhän lapsen kätehen.

Niin, ja näinpä kerran vielä kuinka kulkeissasi tiellä, sairaan linnun tapasit, hellästi sen korjasit.

Lahjan sinun arvoisesi lahjoittavi toinen käsi, ota multa omakses kultahelmet kaulallesi.

  

 

         

Tontttu_Kuusenvetaja.jpg


   

          Zacharias Topelius
       

              JOULUPUU

Tuo tumma vuorten valtija

mun oli isänäni,

ja kankaan kaunis kanerva

armaana äitinäni.

Vaahtoisa virta – veikkonen

ja sisko – taivaan tähtönen

puut metsän – ystäväni.

 

Ja kainalossa korpimaan

mä kasvoin korkeaksi,

ja metsälampi laineissaan

loi kuvan kauniimmaksi.

Mun tuikki tähti latvassain

ja kuuhut paistoi oksallain,

kun lepäs tyynnä lahti.

 

Mä olin korven kaunistus

ja uljuus metsämailla,

ei haitannunna ahtaus,

en ystäviä vailla:

mun lauloi peippo latvassain,

söi oravainen oksallain,

kun oli rauha mailla.

Niin talvipäivän puhteella

sai poika juurelleni,

hän iski minuun katseensa,

löi kirveen kuoreheni:

mä kaaduin nuorna mättäällen,

mä kaaduin riemuks toisillen,

siks kaaduin mielelläni.

Mä herrastaloon vietihin –

se mulle outo retki.

Siell’ käärittihin silkkihin,

sain kultakukkasetkin.

Nyt olin metsän morsian,

sain kynttilöitä latvahan.

Nyt oli juhlahetki.

 Joulukuusi.jpg

 

 Ja joulu-illan iloihin

 mä saatettihin sitten.

 Oi, kuinka siellä riemuittiin,

 soi sävel laulajitten!

 Mä silloin muistin peippoain,

 ja korpimaista kotiain –

 ah, luulen että itkin.

 

Vain hetken kesti tepastus

 ja leikki juurellani,

tuon lapsilauman riemastus

vei huolen rinnastani.

Mä ulos sitten heitettiin,

pois silkit, kukat karsittiin,

ja kullat oksiltani.

 

Pois, pois on kaikki ystäväin,

oi, nyt on kaikki toisin.

Jos juurelleni metsähän

mä jälleen päästä voisin!

Mä kaaduin nuorna mättäällen,

mä kaaduin riemuks toisillen.

Ken kyynelhelmen soisi? –

 

Ei, lapsikullat, riemuitkaa:

sain teille hengen antaa.

En saanut suurta kunniaa,

en valtikkata kantaa.

En saanut kasvaa pilvihin,

vaan sainhan kaikki kuitenkin

mä teille uhriks antaa.

 

Ei löydy riemun vertaa sen,

mi mieleen heijastuupi,

kun kaikki uhraa toisillen,

vaan itse unhottuupi.

Tää riemu onkin taivainen,

vaan lapset Luojan ylhäisen

ne siihen valmistuupi

 

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

 

Luvun 23

 jae 4: Älä rehki rikastuaksesi

älä tuhlaa ajatuksiasi siihen.                                        

 

23:5 Kun kiinnität katseesi rikkauteen,

se on jo poissa:

se on saanut siivet

ja lentänyt taivaalle kuin kotka.

 

23:12 Taivuta mielesi kuulemaan neuvoja,

avaa korvasi viisaudelle. 

 

23:15 Poikani, jos sydämesi viisastuu,

minun sydämeni ilostuu.

 

23:16 Riemu täyttää mieleni,

kun puheesi on totta ja oikeaa. 

 

SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Vaitiolo on kultaa, puhuminen hopeaa.

Ja sama asia toisin tutuin sanoin: Otetaan vaarin Luojan vinkistä: Meille on luotu yksi suu ja kaksi korvaa. Se kertoo viisaasta painotuksesta kulkiessamme pitkin elämän polkuja.

 

Ilmastonmuutoksessa unohtuvat kokonaan ne menneet aikai­semmat ajat, jolloin talvet olivat niin kylmiä, että saha­pukitkin joutuivat lämpimiksensä nostelemaan palelevia jal­ko­jaan.

 

Antti joulut alottaa,

Tuomas tupaan taluttaa.

Hyvä Tuomas joulun tuopi,

paha Nuutti sen pois viepi.

(Antin päivä 30.11., Tuomas 21.12., Nuutti 13.1.)

Nuutinpäivänäkään eivät kaikki meistä "jouluihmisistä" malta lopettaa joulunaikaa, vaan jatkavat sitä. Ja laulussahan toivo­taan, että joulu olisi ainainen. Kristillisen kirkon piirissä joulu loppuu jo loppiaiseen, jonka nimityskin viittaa loppumiseen. (Seuraava loppiainen, pyhäpäivä, on sunnuntain jälkeen maanantaina 6. tammikuuta 2020. Loppiainenhan on se päivä, jolloin kaukaa itäisiltä mailta tuli viisaita tietäjiä katsomaan Jeesus-lasta. He toivat Kristukselle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.)

 

 

 

 

 

JOULUKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT  

perjantai 6.12. itsenäisyyspäivä, virallinen liputuspäivä 

 Suomen_lippu2.jpg

sunnuntai 8.12. Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä, virallinenliputuspäivä   

Suomen_lippu2.jpg

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA

sunnuntaista 24.11. –  sunnuntaihin 1.12. Valtakunnallinen omaishoitajien viikko. Viikon teema on: Näe, huomaa, kuule – omaishoidon monimuotoi­suus - Omaishoitajaliitto

sunnuntai 1.12. Maailman aids-päivä – YK

sunnuntaista 1. - lauantaihin 7.12. IBD-viikko,

IBD = tulehdukselliset suolistosairaudet - Crohn ja Colitis ry

 - Kehitysvammaisten tukiliitto

 

maanantai 2.12. NNKY:n Unelmanpäivä, Suomen NNKY-liitto (NNKY: Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys)

tiistai 3.12. Kansainvälinen vammaisten päivä - YK

 

tiistai 3.12. Kansallinen Vapaaehtoisten päivä

Kansalaisareena

 

torstai 5.12. Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivä - YK

  

perjantai 6.12. Suomen itsenäisyyspäivä   

  

lauantai 7.12. Maailman siviili-ilmailun päivä - YK

 

sunnuntai 8.12. Jean Sibeliuksen päivä Suomalaisen musiikin päivä  

  

maanantai 9.12. Kansainvälinen korruption vastainen päivä - YK, oikeusministeriö

 

maanantai 9.12. Annan, Annen ja Anun nimipäivä 

Vanha kansa tapasi sanoa: "On kylmää ja synkkää kuin Annan päivän aikaan."

- Mietitään, pidetäänkö sanonta Annasta ennallaan, vai kehi­telläänkö uusi, paremmin nykysäihin soveltuva sanonta. Pimeysennustus pitänee hyvinkin paikkansa, mutta entä kylmyys? Saa nähdä; odotetaan mielenkiinnolla.

 

tiistai 10.12. Ihmisoikeuksien päivä - YK

 

 

 

               TÄYSIKUU

           torstaina 12.12.2019

TAYSIKUU_KIRJAAN.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai 22.12. Talvipäivänseisaus, jolloin päivä on lyhim­millään. Tästä eteenpäin valo alkaa lisääntyä päivi­en pitene­misen myötä – hurraa! Ja sama toisella kotimai­sella: hura! Valo lisääntyy vanhan periaatteen mu­kaan: hitaasti, mutta var­masti.

sunnuntai 29.12. Kansainvälinen inhimillisen solidaari­suuden päivä - YK

 

 

Nyt siirrymme "jouluntuoksuisiin" päiviin:

 

  Perjantai 13.12. Lucian päivä

Lucia.jpg

 

 

 

 

 

Lucian päivä on valon juhlaa, ja Lucia - suomeksi Valotar - tuo mukanaan valon pimeyden keskelle. Pyhä Lucia on ollut suosittu pyhimys Italiasta Pohjoismaihin saakka. Lucian päivänä valitaan Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön sekä kynttiläkruunuun ja kantaa kädessään kynttilää. Lucian kynttiläkruunu symboloi enkelin

 

 

 

Tontut.jpg

  

    Tontut askaroimassa ennen joulua

    (Parhaat aloittavat heti joulun jälkeen tai viimeistään kesällä!)

 

 

 maanantai 23.12. Jouluaaton aatto

Lohtuvinkki siivoukseen vihkiytyneille: Nyt sinulla on hyvä mahdollisuus harjoitella olemaan inhimillinen ihminen. Täy­dellinen ei kannata eikä tarvitse olla; anna itsellesi lupa siirtää oikein paljonkin tavoitteittesi toteuttamista vuoteen 2020 ja 2021. Kerrothan lähimmäisillekin samaa, jos hyväksi näet. Hiljaa, nauttien ja täydellisyyttä tavoittelematta  hyvää tu­lee! - Hyvä Sinä ja Te!!

 

 

TIISTAI 24.12.2019 JOULUAATTO

AATTOAAMUN KESKUSTELU KOTONA

 Isä äidille:

 - Hyvää huomenta, Rakas! Hyvää joulu­aaton aamua, hyvää jouluaattoa ja hyvää joulua! - Nyt on käynyt yön aikana niin hassusti, että myönteinen haaste on päässyt pukeutumaan ison ongelman asuun. Laitoin kinkun illalla uuniin ja olin ajatuk­sissani laittanut lämmön lempeän sijasta täysille. KOKO kinkku pääsi kärventy­mään.

Äiti isälle:

- KOKOKO?

 

Äiti lapsille:

- Lapset hei! Tulkaahan keittiöön! Pidetään perhekokous ja päätetään, mitä nyt tehdään, kun joulukinkku on kärventynyt. Ellei vartissa saada asiaan hyvää ratkaisua, pidetään mietintä­tauon jälkeen JATKOKOKOUS.

 

 

Rauhaa, rauhaa

Voi, kunpa voisimme ja osaisimme rauhoittua henkisesti sekä mahdollisuuksien ja tarpeen sekä halun mukaan fyysisestikin viimeistään Joulurauhan julistukseen mennessä! Ja kun tekste­jäni luen kirjoitusvihreiden vähentämiseksi alan vähitel­len ymmärtää, että taidan maalata liian harmonista elämää. Joulun osalta se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että en ole huomioinut lainkaan monen kokemaa jouluahdistusta. Kun siis toivotin, että olisi hyvä rauhoittua henkisesti ja muutenkin, korjaan sitä lisäyksellä:

Toivon, että kaikki te, jotka koette jouluahdistusta, voisitte valita aivojen tunne- ja järkiputken välillä sen järkiputken. Ehkä kaikki murheet ja niiden myötä ahdistustunteet liioit­televat itseään. Yleensä meillä ihmisillä on paljon enemmän elämässämme onnenhippusia kuin murheenhippusia. Jokin ihme vääntää yleisesti kokemuksen väärästi vinoon.

Nimittäin yksi murhehippunen painaa mieltämme tuhat kertaa enemmän kuin yksi onnen järkäle, jota emme edes huomaa. Ja mitä väsyneempiä olemme, sitä vähemmän huomaamme hyviä asi­oita elämässämme. Monella on koti ja lämpöä, vettä, ruokaa ja vaikka kuinka paljon selviöhyvää, jota ei jaksa tiedostaa arjessa. – Toki en kiellä, etteikö ihmisellä voisi olla murhe­järkäleitäkin. Muuta en osaa niistä sanoa kuin oman menette­lyni: on annettava itselleen henkinen puudutuspiikki ja tehdä sen jälkeen kaikkensa, että pystyy tulemaan murhe­järkäleen tai –järkäleiden kanssa toimeen arkena ja pyhänä, päivän vain ja hetken kerral­laan.

 

 

Maallinen ja hengellinen joulu

Omasta näkökulmastani koen, että joulun voi sisällöllisesti jakaa ”maalliseen” ja ”hengelliseen”/kirkolliseen osioon.

Tämän tekstiosuuden otsikko on TIISTAI 24.12.2019 JOULUAATTO.  Jatkossa on vielä esillä joulupukkia, tonttu­ja, poroja, lahjoja ja muuta vastaavaa, eli ”maallista” asiaa. Kirkollinen asiakokonaisuus tulee sen jälkeen. Onhan lahjo­jen antaminenkin ja hyvän mielen luominen koristein sekä kau­nein värein lähimmäisen rakkautta, empatiaa ja epä­itsekästä "parempi antaa kuin ottaa" -toimintaa. Joulukortteja­kin on monenlaisia, sekä ”maallisia” että uskonnollispitoisia.

Useimmissa työehtosopimuksissa jouluaatto rinnastetaan niin sanottuihin arkipyhiin. Ne ovat palkallisia vapaapäiviä riippu­matta siitä, minä viikon­päivänä ne ovat. Säädöksiin verratta­vissa ”virallisteksteissä” arkeen sattuva jouluaatto ei ole pyhä­päivä, vaan ”vakiintunut vapaa­päivä”; evl.fi-sivustol­la tode­taan jouluaaton olevan pyhäpäivä.

 

Oma äitini ja isäni olivat ”jouluihmisiä”. Joulussamme oli sekä ”maallista” että kirkollista” sisältöä. Joulupukki tuli vielä muutaman vuoden sen jälkeen kun minäkin, kuopus, tie­sin koko jutun olevan leikkiä. Isä sen – hänet - hankki. Yhtenä ohjelma­numerona maaseudullamme oli aattoarvuuttelu pukin henkilölli­syydestä. Kerrankin isä oli pestannut henkilön, joka oli viikkoa ennen joulua muuttanut paikkakunnalle. Mutta kyllä aatto oli iloinen asia. Paljon naurettiin ja pidennettiin ikääm­me.

 

En ole varma, mutta luulen, että joulupukkikulttuuri lienee jossakin määrin laimenemassa. Seniorisukupolven lapsista lienee jopa loppuelämänsä katkeria, että heitä on huijattu.

 

 

JOULUPUKIN HISTORIAA

 

Joulupukin "esi-isä on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus. Hänen nimestään johtuvat joulupukin nimet eri kie­lissä, esimerkiksi englannin kielessä Santa Claus. Pyhä Niko­laus oli hyväntekijä, josta tuli esimerkiksi lasten suojelus­pyhimys. Esimerkiksi Hollannissa jaettiin lapsille lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta.

 

Joulupukki_histiiruakkunen.png
 

                                   Pyhän Nikolauksen (Joulupukin) kuva

                                   porojensa kera vuodelta 1875

                                   Lähde Joulupukin historiasta:

                                   teksti ja kuva: Wikipedia 

 

 

Nykyisinkin: 

Joulupukin_poro.jpg

 

 

 

 

                      Petteri_Punakuono2.gif

PETTERI PUNAKUONO on joulupukin kuuluisin poro, mutta vain yksi niistä. Tunturisusi.com on saanut tietää joulu­pukin muidenkin porojen nimet. Ne ovat Ailu, Suivakka, Mutsikki, Valkko, Tilkku, Sipsu, Täpy, Turpo, Pyry, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku. Petteri Punakuonon nenä valaisee illalla joulupukille tien. Petteri punakuonon nimi on englan­niksi Rudolph the Rednosed.

 

Joulupukin kaikki porot ovat urosporoja ja niiden jokaisen paino on noin sata kiloa - niillä on voimia kuljettaa itse Joulupukkia ja monia lahjasäkkejä pitkienkin matkojen pää­hän. Petteri punakuonon punainen nenä valaisee joulu­pukille ja koko porovaljakolle tietä halki pimeiden maisemien.

 

                                                          

 

 

JOULU-UKKO.png

                                              Jouluaaton viimeinen vieras

 

 

Joulupukin_ian_arviointi.jpg

Näyttääkö pukki nuorelta niin kuin monet lääkärit papan mielestä? – Jos näyttää, sinäkin saatat pian olla seniori-iässä.

 

 

  

 

Joulupukki_tammisalolaisessa_kodissa.jpg

       Joulupukki jouluaattona 1960-luvulla

       tammi­salo­laisessa kodissa Helsingissä.

 

 

Kissimirri_Saga.jpg

 Tämän kauniin kissimirrin nimi on Saga.

  Hänet on valokuvattu viime jouluaattona.

 

 

  

Mauno Isola

ME KÄYMME JOULUN VIETTOHON

  

Me käymme joulun viettohon

taas kuusin, kynttilöin.

Puun vihreen oksat kiedomme

me hopein, kultavöin,

vaan muistammeko lapsen sen,

mi taivaisen tuo kirkkauden?

  

 

 

 

JOULUKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi) 

 

 

 

Uusi kirkkovuosi alkaa:

Sunnuntai 01.12.2019 

 

1. adventtisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

Liturginen väri: valkoinen, 

(maanantaista lauantaihin violetti tai sininen)

kuusi alttarikynttilää

 

Keskeistä: Lauletaan Hoosianna.

Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka var­si­­naisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta jota jo var­hain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityi­sesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistys­huuto­na. (Wikipedia)

Ensimmäisen adventin ydinsana on nöyryys: Kuninkaasi tulee nöyränä, Nöyryys näkyy siinäkin, että Hän tulee aasilla yksin ratsastaen.

Vanhan perinteen mukaan päivän päätekstinä on kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jeru­salemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. 

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala on lähellä  Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesus­ta ja iloitsem­me siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Taivaan Isän ja toinen toisemme kanssa. 1. adventtisunnuntai, "Hoosiannasunnun­tai" on perinteisesti erityisen suosittu kir­kossakäyntipyhä.

 

 

Joulukuusi_Senaatintori_tuomiokirkko.jpg

  Joulukuusi ennen vanhaan lumisena aikana Senaatintorilla Helsingissä.

  Taustalla tuomiokirkko

 

 

 

Perjantai 06.12.2019

Itsenäisyyspäivä

Erityispyhät, yhteriskunnalliset juhlapäivät

 

Liturginen väri: valkoinen

neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kiitos isänmaasta:

Itsenäisyyspäivä on kansallinen juhlapäivä. Itsenäisyytemme alkuajoista lähtien on silloin valtiovallan määräyksestä pidetty jumalanpalvelus. Presidenttipari osallistuu perinteen mukaan itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Helsingin tuomio­kirkossa. Kirkollinen laki eli kirkkojärjestys edellyttää, että ”jumalanpalvelus pidetään itsenäisyyspäivänä ja valtiollisten tilaisuuksien yhteydessä, niin kuin siitä on säädetty tai eri­tyisiä tilaisuuksia varten määrätty”. Jumalanpalveluksessa kiitetään maamme vapaudesta ja itsenäisyydestä sekä rukoil­laan isänmaan ja kansan puolesta.
 
  

Sunnuntai 08.12.2019

2. adventtisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

 

Liturginen väri: violetti tai sininen

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kuninkaasi tulee kunniassaan:

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kris­tuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopul­la. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Kes­kelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

 

Sunnuntai 15.12.2019 

3. adventttisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

 

Liturginen väri: violetti tai sininen

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Tehkää tie kuninkaalle:

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. pelastukseen.

 

Sunnuntai 22.12.2019

4. adventtisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

Liturginen väri: violetti tai sininen

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Herran syntymä on lähellä:

Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle. Vapah­tajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.

Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottami­seen.

Kaksi sanaa täyttävät mielen ja sielun: odotus ja toivo

 

Tiistai 24.12.2019

Jouluaatto

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia: Lupaukset täyttyvät

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta.

 

ENKELI.png

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

...Jouluaaton päättyessä alkaa jouluyö

 

  

Ote Eino Leinon runosta: 

 

Mökit nukkuu lumiset
Nukkuu Hankitanteret
Tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä nyt on jouluyö....

 

Tiistai 24.12.2019

Jouluyö

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

kuusi alttarikynttilää

Ydinasia: Teille on syntynyt Vapahtaja!

Jouluyö on Kristuksen syntymisen yö. Seurakunta kuulee enkelin viestin: ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.” Joulu­yön messua nimitetään enkelten messuksi.

 

ENKELI_TAIDEKUVA_PILVISSA.jpg

     

ENKELI2.png

Lapsuuden kodissani oli tapana, että jouluyönä paloi kodin jokaisessa lampussa valo. Olen tuota perinnettä uskollisesti jatkanut oman elämäni aikana myöhemmin.

Aamulla siiten joulukirkkoon, jos suinkin jaksaa. Sikäli pitäisi nykyisin jaksaa, kun joulukirkko alkaa nyttemmin yleensä lapsuu­dessani totuttua kello 6:n aikaa myöhemmin. Toisaalta vuosikymmeniä sitten ei ainakaan kotikirkossani ollut jouluyön kirkonmenoja.

 

 

 

    Immi Hellén:

 JOULUKIRKKOON:

Kello löi jo viisi,

lapset, herätkää,

Juhani ja Liisi –

muuten matka jää!

 

 

Tässä vesimalja,

silmät huuhtokaa!

Lämmin karhuntalja

reessä odottaa.

 

Joutuin turkit niskaan,

kintaat käsihin!

Sanna vielä viskaa

villahuivinkin.

 

Vasta ruunan reessä

silmät aukeaa –

siin’ on silmäin eessä

synkkä metsämaa.

 

Aisakello helkkää,

loistaa tähdet, kuu.

Riemua on pelkkää,

hymyyn käypi suu.

 

Tuossa mökin Miina

kulkee kirkollen,

Taavetti ja Tiina,

nouskaa kannoillen!

 

Mäenrinteen alla

talo töröttää,

joka ikkunalla

kaksi kynttilää.

 

Ruuna virsta vielä

tepsuttele pois! –

Tällä kirkkotiellä

aina olla vois.

 

Riemuhuuto lähti

lasten huulilta:

Juurkuin joulutähti,

kirkko kummulla!

 

Sisälläpä vasta

silmät huikenee,

tänne taivahasta

Korkein katselee.

 

Saivat paikan oman

pitkään penkkihin,

sytyttivät soman

haarakynttelin.

 

Iäks muistiin jäänet –

niin ei kaunista,

kuin on urkuin äänet

jouluaamuna.

 

Luulee kuulevansa

äänet enkelten,

luulee leijaavansa

sinne seimellen.

 

Soipi virret vielä

kulkiessa pois.

Sillä kirkkotiellä

aina olla sois.

 

Kirkkoreen aisaan kiinnitettiin kello ja hevosen valjaisiin kul­kuset sekä tiukuja helkkäilemään ja tiukumaan. Kulkunen on ontto metallinen pallo, jonka sisällä on helistin. Tiu´ut ovat pieniä kulkusia.

 

Keskiviikko 25.12.2019

Jouluaamu

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

kuusi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Nyt Betlehemiin!

Jouluaamun jumalanpalvelus, "joulukirkko" (paimenten mes­su), on meillä perinteisesti ollut joulunajan tärkein jumalan­palvelus. Omasta lapsuudestanikin muistan, että se oli vuoden tärkein kirkkoon liittyvä tapahtuma. Tuona aamuna "kohtaam­me paimenet Betlehemissä ja näemme sen, mitä on tapahtu­nut". Jouluaamut olivat varmaan minulle pienenä lapsena ensimmäisiä muistiin jääneitä hetkiä. En kyllä tainnut "tavata paimenia Betlehemissä", mutta kun pieni lapsi menee äidin ja isän mukana juhlavaan tilaisuuteen kello 6 jouluaamuna, ei vastaavaa tunnetta koe missään muussa tapahtumassa elämän­sä aikana.

En lapsuudestani muista, että kirkossa olisi ollut jouluyön messua, enkelten messua. Varmaan sitten joulukirkossa aamulla ani varhain kuulutettiin enkelin yöllinen viesti: "Tänään teille syntynyt Vapahtaja." Sen muistan, että joulu­yöksi kotona sytytettiin valot jokaiseen mahdolliseen lamppuun.  - Muuten: eihän lapsuusaikanani käytetty messu-sanaa nykymerkityksessä. Puhuttiin Jumalanpalveluksesta, kirkonmenoista ja kirkosta. Silloin ei messu-sanaakaan käytetty nykymerkityksessä. Papin messu oli kirkonmenojen alttaripalveluosuus.

Jouluun, jos johonkin, liittyy monessa kodissa tiettyjä vuo­des­ta toiseen liittyviä tapoja, perinteitä. Minulla on elämän tässä vaiheessa ollut monena vuonna tapana käydä joulun alla katsomassa joulu­näytelmää Vivamon Raamattukylässä Lohjalla. Siinä yleisö kulkee luon­nossa Marian ja Josefin mukana verollepano­matkalla. Näytel­mä päättyy talliin, jossa on paimenia, aaseja ja Jeesus-lapsi seimessä makaamassa. Jeesus-lapsen roolissa on ehkä vain muutaman päivä ikäinen lohjalainen vauva. Näytelmässä tulee konkreettisesti todeksi edellä sanottu, että "kohtaamme sen, mitä on tapahtunut".

 

Keskiviikko 25.12.2019

Joulupäivä

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

kuusi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Sana tuli lihaksi

Joulupäivän jumalanpalveluksessa (kansan messu) kiitämme Jumalaa siitä, että hän on antanut Poikansa tulla ihmiseksi, veljeksemme, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia.

 

Torstai 26.12.2019

Tapaninpäivä (2. joulupäivä)

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: punainen

neljä alttarikynttilää

Ydinasia: Kristuksen todistajat:

Tapaninpäivä eli toinen joulupäivä on uskonsa puolesta kuol­leiden eli marttyyrien muistopäivä. Tapaninpäivän sankari on pyhä Stefanos, suomalaisittain Tapani. Stefanos oli kautta aikain ensimmäinen kristinuskon takia kuollut henkilö. Histo­rian saatossa Kristuksen todistajia on joutunut kokemaan mart­tyyrikuoleman, koska on ja on ollut sekä Kristuksen todistajia (seuraajia) että vainoojia.

 

Perjantai 27.12.2019 on aikaisemmin sanotun mukaisesti 3. joulupäivä. Se on apostoli Johanneksen päivä. Johanneksen evankeliumin teksti on hänen kirjoittamansa.

 

Lauantai 28.12. Viattomien lasten päivä, 4. joulupäivä.

Kristityille Viattomien lasten päiväkin on juhlapäivä. Sitä vietetään kuningas Herodeksen surmauttamien betlehemi­läisten lasten muistoksi. Sitä muistetaan myös Jeesus-lapsen pelastumisen johdosta. Muistetaan siis Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin.

Viattomien lasten päivä oli 1700-luvun loppupuolelle saakka pyhäpäivä, 4. joulupäivä. Se oli niin sanottu pikkupyhä, päivä, jolloin ei saanut tehdä työtä, mutta se ei ollut niin pyhä, että sitä olisi pitänyt viettää uskonnollisen hartaasti.

 

 

JOULU PÄÄTTYY…

 

Kirkollinen joulu päättyy loppiaisena. Loppiaispyhä on maa­nantaina 6.1.2020. Epävirallisempi, ”maallinen joulu”, päättyy monilla Nuutinpäivänä, joka vuonna 2020 on maa­nantai­päivä 13.1. - Yhä useammat pimeyteen kyllästyneet ihmi­set ovat alkaneet sytyttää jouluvaloja jo loka-, mar­ras­­­kuussa ja jatkaa vielä ehkä pitkälle Nuutinpäivän jälkei­seen aikaan. Eiväthän ne ole jouluvaloja, vaan "etuvaloja ja ”takavaloja”, pimeyden poista­ja­valoja. Varsin tärkeitä ne ovat varsinkin silloin, kun lunta ei ole tullut valaisemaan pimeyttä.

 

Siis joulu päättyy…TAI SITTEN:

 

EI PÄÄTYKÄÄN!!!

  

 

Niin henkilökohtaista olen monessa kohdin tätä kirjaa kirjoittanut, että seuraavankaan salaisuuden paljastaminen ei ainakaan jouluihmisiä voi saattaa tuntemaan puolestani myötähäpeää:

Heinäkuussa useimmiten autossa kuuntelemani musiikki­kappale tuli Katri Helenalta. Ehkä Joulumaa-laulun on joku muukin levyttänyt, mutta olen niin paljon, niin kauan, saanut elämääni voimaa Katri Helenalta, että minulla on autossa Katri Helenan versio. Sitä kuuntelin viime heinäkuussakin melkein puhki. Tulkitsen nyt ihan itse, että seuraava otos ei riko tekijänoikeuslakia, kun lainaan Juha Vainion super­mestarillisia sanoja hiukkasen meidän kaikkien sisäistettäviksi joka vuosi 365 päiväksi ja karkausvuosina 366 päivän ajaksi, olkaa hyvä:

 

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

 

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä ---

 

Voi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.--- 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt jos koskaan: hymyä huuleen ja pilkettä silmäkulmaan!

Perjantai 1.11.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Tulevaisuuteen suuntaava toivontäyteinen mieli ja laaja-alaisesti hyvä olo lienevät yleensä merkkinä rakkauden läsnäolosta. Hyvää oloa ei ole, jos koet loukkauksia. Hyvää oloa ei ole, mikäli olet tekemisissä sellaisten työ-, harrastus- tai muiden asioiden kanssa, joiden parissa et viihdy. Summa summarum: Välttämällä ihmisiä, askareita ja asioita, joiden parissa et ole myönteisellä mielellä, saat mahdollisuuden toivorikkauteen. Sitä sinulle toivon, rahassa mittaamatonta rikkautta.

Toisin sanoen, ihmisen pitää miettiä tietoisesti, keille ja mihin antaa aikaansa. Aikaansa on hyvä antaa sellaiseen, jonka parissa toteuttaa itseään. Milloin sitten toteutat itseäsi? - Silloin, kun pääsääntöisesti tunnet elämänhalua ja ja elämäniloa.

Edellä sanotun voi sanoa tiiviimminkin. Luin taannoin Kauppalehdestä jutun, jossa yrittäjäksi ryhtynyt Pasi Salmikannas antoi yrittäjäksi ryhtyville seuraavan elämänohjeen: "Pidä oma elämäsi kunnossa. Pyri olemaan onnellinen läheisten ihmisten ja ystävien kanssa."  - Tuo ohje sopii muillekin kuin yrittäjille, meille ihan jokaiselle. Kaikkihan me yritämme luovia elämässä eteenpäin päivä vain ja hetki kerrallansa. Ystäviäkin on hyvä olla; monta on liian paljon, kun aika ei riitä. Siinä jos jossakin, laatu on tärkeämpää kuin määrä. Vähintään yhtä tärkeää kuin yksi tai useampi ystävä, on se, että osaa viihtyä omassa seurassaan. Monihan maksaa retriitistä. Niin monet asiat elämässä ovat maksullisia, mutta yksinolo sinänsä ei maksa mitään. Ja jos on koti tai muu vastaava paikka, jossa voi rauhassa olla yksin, se on hyvä.

Oulunkylästä kilometrin päässä pohjoiseen päin on ykköskehä. Olen kävelyretkillä havainnut aivan ykköskehän kupeessa, lähellä tien piennarta, muutaman puun keskellä olevan, laudoista kyhätyn pienenpienen "kodin". Vaikka siellä asuvalla ihmisellä olisi kerallaan ystäväkin, kyllä paljon parempi lähtökohta hyvälle elämälle on useimpien suomalaisten yksinäisyydessäkin asuvien ihmisten lämpimissä kodeissa. Vaatimattomissakin olosuhteissa elävän ihmisen tilanne voi näyttää oikein hyvältä, jos sitä vertaa selvästi huonompiin olosuhteisiin, pahimmassa tapauksessa vaikkapa hataraan lautahökkeliin. Toki olen edelleen sitä mieltä, että yleensä elämässä on parempi, kun ei vertaa itseään muihin. Vertailu on sitä paitsi todella vaikeaa tehdä tässä elämässä, jossa ilmeisesti useimmat meistä asioita peitellen näyttelevät peiteltyä totuutta parempaa roolia.

Pyrkikäämme samastumaan ongenkorkkiin: "Mitä syvemmälle meidät painetaan, sen korkeammalle takaisin ylös pompatkaamme!" Sehän on vähän samaa kuin elämä marraskuussa, routakuussa.. Maa on ehkä "martaana", melkein kuolleena. Marraskuun lopussa ei aurinkokaan enää nouse maamme pohjoisosassa. Kyllä siinä pimenevien päivien ja iltojen saatossa henkinen olotila on herkästi "martaana". Osa naisista voisi niin halutessaan elää voimakkaasti nykyhetkestä nauttien vaikkapa liittymällä  esimerkiksi marttajärjestöön elämään Marttana. Ja kaikki me voimme olla esimerkillisiä tsemppaajia, "ongenkorkkeja". On se huikeasti parempi ratkaisu kuin mitä aikaisemminkin kertomani Oulunkylän itsenäisyyspuistossa taideteoksen jalustaan kirjoitettu teksti kertoo tekijänsä tunnetilasta: "Koska maailma on petollinen, minä menen suruun." Oi, ällös mennös!  - Tulipa keksityksi uusi aforismikin: "On parempi elää Marttana kuin martaana."

 

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta

tiistaina 4.11.2003

Taas on päiviä vierähtänyt lähinnä työn tohinassa, turhassa häärimisessä ja melko syvässä depiksessä.

Maire sai Kustaankartanossa loppujen lopuksi siirron lyhytaikaishoitoihin entiselle tutulle osastolleen, nykyiselle uudessa rakennuksessa sijaitsevalle M-osastolle, joka osastonhoitaja Arjan johdolla pitää hänestä hyvää huolta. Mairen omahoitajina toimivat hänelle tutut, apulaisosastonhoitaja Heli sekä sairaanhoitaja Marianne. Hyvä hoito näkyi viimeksikin sunnuntaina Mairea kotiin hakiessani. Hän oli iloinen, puhdas, tukka hyvin laitettu, huoliteltu. Maire oli viikossa nuorentunut hyvässä hoidossa mielestäni monta vuotta!

Tänään tuli lääkäriltä ja Koskelan sairaalan apuvälineyksiköltä virallinen päätös saada se pyörätuoli, jonka viime kuussa Koskelasta haimme. Lääkärin esityksen perustelut pyörätuolin saamiseksi: ”Pitkälle edennyt Alzheimerin tauti jonka vuoksi täysin kävelykyvytön. Pyörätuolin tarve lopun elämää. Avustajan liikutettava.”

Tuli mieleen Asiakasrahoitukselta noin kuukausi sitten Mairelle – vuosia myöhässä - tullut kirje. Sen tylyä sanamuotoa en muista, mutta ajatus oli tämä: ”Koska teidät on määrätty edunvalvontaan, pyydämme palauttamaan teillä aiheettomana olevan luotto­korttinne heti takaisin.” No, en ole jaksanut palauttaa. Eipä sitä luottokorttia ole moneen vuoteen käytettykään. Vanhentukoon itsekseen.

Tänään sain yli vuoden jahkailun jälkeen soitetuksi maistraattiin, holhousviranomaiselle. Kysyin, saanko Mairen varoista lahjoittaa hänen lapsenlapselleen avustusta Australian matkaa varten. Ei saa, koska lahjoittaminen on kielletty. Siihen viranomainen ei voi edes antaa lupaa, vaikka anottaisiin. No, sellainen on laki. Ker­roin, että olen syntymäpäiviksi ja nimipäiviksi lähettänyt pieniä summia lapsenlapsille lahjoiksi, ja että olen antanut myös ylioppi­laslahjaksi rahaa. ”Kuinka paljon annoitte?”, kysyi henkikirjoittaja. ”Sata euroa”, vastasin. ”Onko viranomainen hyväksynyt sen?”, kysyi viranomainen. ”Ei ole hyväksynyt, kun annoin sen lahjan viime keväänä, enkä ole siitä vielä tehnyt viranomaiselle tiliä”, vastasin. Sitten totesimme vielä, ettei edes vuodelta 2000 alkuvuodesta 2001 antamaani Mairen ensimmäistä meno-, tulolaskelmaa ole ehditty hyväksyä, kun virkoja on niin vähän.

Onneksi olen säilyttänyt jokaisen muutaman sentinkin suuruisen menokuitin. Sitten kun saan hyväksymisen tai korjauskehotuksen vuoden 2000 tileistä, alan kaivaa mapista vuoden 2001 meno- ja tulotositteita. Sitten vain jännitän, olemmeko tuhlanneet viran­omaisen mielestä tarpeettomasti.

Laskennallisesti Mairen kokonaismenot ovat selvästi isommat kuin hänen tulonsa, joten siinä suhteessa voisin olla rauhallinen. Mutta kun kuitenkin hiukan jännitän, tajuaako viranomainen, että näin todella on. Turhaa jännittämistä sekin. Täytyy vain ymmärtää, että holhoustoimilaki on tarpeellinen, jotta viranomainen – maksua vastaan! – voi tarkkailla edunvalvojan varainkäytön rehellisyyttä.

 

torstai 6.11.  

Kävin alkuviikosta syöpäkontrollissa. Sain siksi ajaksi hyväntekeväisyysjärjestöstä Mairelle hoitajan. Hän oli mieshenkilö. Olen muuten itsessänikin havainnut piirteen, että tulen puhuneeksi sairaalle ihmiselle tavallista kovemmalla äänellä. Kerran esimer­kiksi eräs sokea ystäväni sanoi minulle: ”En minä kuuro ole, minä olen sokea.” No, tuo mieshoitaja puhui Mairelle liian kovalla äänellä. Olin taas reppana, enkä tohtinut hänelle asiasta huomauttaa. Maire pelkäsi häntä. Mairen alahuuli värähteli pelosta.

Tänään kello 10.20 aamupalan jälkeisen kahvin aikana Maire sai pienen epilepsiakohtauksen. Suusta tuli tahaton äännähdys, kehoa ravisteli hetken vavistus, pöydällä ollut puolinainen kahvikuppi kaatui käden tahattomasta liikkeestä. Täytyy muistaa kysyä Kustaankartanosta, pitäisikö epilepsialääkettä lisätä.

 

lauantai 8.11.

Maire on jälleen ollut väsynyt. Myös nielemisvaikeudet ovat olleet suuret. Onneksi – kuin sattumoisin – sain Mairelta virtsanäytteen keskiviikkoaamuna. Eilen tuli tulos. Sen mukaan Maire kärsii taas tulehduksesta. Oli enterokokki, valkosoluja ja vähän vertakin virtsan joukossa. Saimme lääkettä. Tunnen, että Taivaan Isä pissatti Mairen. Joku varmaan sanoisi, ettei Taivaan Isällä ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Sanokoon; uskon kuitenkin, että oli. Henkinen helpotukseni oli suuri, samoin varmaan Mairen fyysinen helpotus lääkekuurin alettua.

  

sununtai 9.11.2003

Kalevilta                                                         LÄHETE/INFORMAATIO

 

  

M-osaston A-solun enkeli-ihmisille, ihmisenkeleille!

Syömme maanantaiaamuna ennen Kustaankartanoon tuloa aamupalan ja juomme kahvia. Laitan ”tuplavaipan”, joka riittänee pitkälle iltapäivään.

Kiitos, että Maire saa taas tulla hoitoon. Tulen hakemaan hänet takaisin ensi viikon maanantaina varmaan iltaruokailun jälkeen. Ei häntä tarvitse laittaa silloin yökuntoon. Syömme silloin (tulevana maanantaina) vielä pienen iltapalan ja laitan kotona yökuntoon.

Annan tiedoksenne muutaman aikaisemman päivän päiväkirja­merkintäni. Sieltä käy ilmi esimerkiksi pieni epilepsiakohtaus, joka oli isompi kuin "tavanomainen hätkähdys”, mutta joka ei kuiten­kaan vienyt tajua pois. Jos muistan, oheistan myös Mairen sairauden historiasta kertovaa tarinaa HUS:sta. Olin itse sen kadottanut, ja sain nyt aikaan tilata tuon tekstin. En tiedä, onko sillä teille merkitystä, enkä sitä, voiko kukaan jaksaa sitä lukea. Mutta tarvittaessa voinette liittää sen Mairen muiden asiakirjojen kohdalle kansioon.

Kiitos Heli, kun faksasit lääkeluettelon TA:lle. Virtsatietulehduk­seen saimme Trimopan 160 mg, viiden päivän kuurin. Aloitin sen perjantai-iltana, joten kuuri loppuu keskiviikkoiltana. Pillerit ovat dosetissa. Kiitos, jos määritätte tarpeen mukaan sen jälkeiseksi ajaksi estolääkityksen. Entiseen tapaan olen voidellut jalkoja ja myös selkää. Aamuin, illoin olen suorittanut alapesun ja wc:ssämme on käsittääkseni hygienia kohdallaan. Runsaasti olemme myös nauttineet nestettä. Silti tulehdus riivaa; ei voi mitään. Nyt tulehduksen aikana Mairelle on ollut tärkeää päästä aamupalan jälkeen uudelleen sänkyyn levolle.

Kiitos myös, jos – mikäli on tarpeen – otatte kontrollinäytteen. Voin sen sitten ottaa kotonakin, kunhan muistan kysyä sen tarpeellisuudesta. Kiitos myös, jos Marevan määrityksen tarpeen mukaan hoidatte. Nyt olen annostellut saman määrän kuin oli menneellä viikolla.

Tulehduksen ja väsymyksen myötä nieleminen on taas ollut tavallista suuremman ponnistelun takana. Parhaiten käy niin, että ojentaa juoman ”etuaikaisesti” silloin, kun suussa on vielä ”kiinteää” (keksiä, ruokaa…). Jos neste jää suuhun, en ole keksinyt muuta kuin levolle laskemisen. Makuuasennossa jossakin vaiheessa nieleminen sitten onnistuu.

Olen ollut kovassa flunssassa. Se kyllä hiukan tarttui Maireenkin. Hän yskii hiukan ja on pari kertaa aivastellut. Toivotaan, että on mennyt jo ohi, ja ettei hän tuo sitä terveisenä minulta osastolle. Suihkussa Maire kävi lauantai-iltana. Valkoinen paita taitaa olla vähän epäkäytännöllinen. Kassissa on varapaita ja muita vara­vaatteita.

Kiittäen

Kalevi

 

maanantai 17.11.

Mitkään sanat eivät riitä kertomaan Kustaankartanon hyvyyttä. Sananmukaisesti siellä on töissä ihmisenkeleitä! Maire oli taas kerran virkistynyt hänet kotiin hakiessani. Vuosi sitten muistan ajatelleeni, että Maire virkistyi kotijaksojen aikana ja väsyi hoito­jaksojen aikana. Nyt on päinvastoin. Voi olla, että kumpikin arvio on väärin. Pääasia on, että Maire on - vaistoni mukaan; vain vaistoni mukaan! – onnellinen sekä Kustaankartanossa että kotona. Molemmissa paikoissa hänestä halutaan vilpittömästi pitää hyvää huolta. Kaiken kukkuraksi Kustaankartano pitää hyvää huolta minustakin. Tänäänkin Mairea kotiin hakiessani viivähdin kahvilla tunnin verran, kun Heli ja Marianne olivat ilmiselvästi varanneet minua varten aikaa. Sanoin kuvaamatto­man merkillisiä ihmisiä nykymaailman aikaan! Ihan hiukan olen huonolla omallatunnolla, kun aiheutan kustaankartanolaisille murhetta omine väsymyksineni.

Ostin tänään apteekista Thick&Easy –sakeutusainetta. Ensi­kokemus mehun joukkoon laitettuna oli kohtuullinen -– ei kuitenkaan ihan niin hyvä kuin odotin ja toivoin.

 

keskiviikko 19.11.

Vaihdatin tänään autoon talvirenkaat. Mairea tuli ensimmäistä kertaa hoitamaan Pääkaupunkiseudun Omaiset ja Läheiset ry:stä Jonna. Maire tuntui pitävän Jonnasta kovasti, ja heillä oli mennyt keskinäinen aikansa ihan hyvin.

perjantai 21.11.

Kävin tänään pitkästä aikaa keskustassa yhdessä Mairen kanssa. Hoidin hänen pankkiasioitaan, ostimme hänelle uuden yöpuvun Forumin kauppakeskuksesta. Kävimme kauppakeskuksen yhdessä kahvilassa myös kahvilla.

Enemmän pitäisi rupatella Mairelle. Aikoinaan ei pitänyt sanoa etukäteen, jos olimme jonnekin lähdössä, koska siitä tuli hänelle levoton mieli. Nyt voisi ääneen suunnitella tulevia asioita ja puhua muutenkin niitä näitä. Olen varma, että monet yksinäiset ihmiset puhuvat itsekseen, yksikseen. Minulla on sentään lähipiirissäni, kuuloetäisyydellä toinen ihminen. Voisin kertoa Mairelle vaikkapa maailman hyvistä tapahtumista, meidän hyvistä tapahtumistamme ja ties mistä.

 

sunnuntai 23.11.2003

Minulla on monen vuoden omaishoitajan työn saralla vielä paljon opittavaa aakkosten alustakin. Vakioistuinpaikkamme ovat vierekkäin keittiön pyöreän pöydän vieressä. Tänään sain välähdyksen: minun pitää istua vastapäätä Mairea pöydän toisella puolella. Niin tein; Maire huomasi minut itseään vastapäätä paljon paremmin kuin vierestään. Katsekontaktimme kohtasivat tällä lailla hyvin. Saan samalla treeniä lajissa nimeltään katsekontakti. Katseestani on tullut entistä pälyilevämpi. Mairen katse ja hymy ovat ihmeen hyvässä kunnossa ja kontaktikyky on siten merkillisen hyvä.

Kalevilta                                                            LÄHETE

 

                                                                          24.11.2003

 

 Taas etukäteiskiitos Teille, että Maire saa tulla hoitoon, ja kiitos hyvästä hoidosta. Kiitos paljon myös viimekertaisesta upeasta hoidosta. Maire oli hänet viimeksi poishakiessani aivan kuin eri ihminen. En ymmärrä, kun Mairen laukussa oli superkallista shampootakin vaikka kuinka paljon. Toki sen hankkiminen on minulle kuuluva toimi. Kiitos paljon! Maire oli taas aivan kuin eri ihminen. Nieleminen on sujunut kohtuullisen hyvin. Kertaakaan ei juoma ole jäänyt suuhun viivyttelemään, mutta joskus nieleminen on ollut pinnistyksen takana. Loppuviikosta laitoin karpalomehun joukkoon Thick&Easy -jauhetta. Mairella on ollut hiukan vielä flunssaa, joka lienee vähäsen heikentänyt hänen yleiskuntoaan. Olemme silloin tällöin juoneet lämpimiä mehuja.

Dosetista puuttuvat Nitrofurit, kun minulla ei taida olla niitä. Kiitos, jos lääkäri voisi kirjoittaa reseptin, tai kiitos, jos kerrotte lääkkeen vahvuuden tms., mikäli otan sitä terveyskeskuksen kautta. Hydantin aiheutti minulle miettimistä: reseptissä lukee, että 1 tabl. aamuisin ja 1,5 tabl. iltaisin. Muistelen, että se on kuitenkin ollut toisinpäin. Laitoin toistaiseksi dosettiin 1,5 aamuun, 1 iltaan.

Laukussa on varavaatteita. Mairen yllä olevat välihousut ovat hiukan rikkinäiset. Ne voi heittää pois käytön jälkeen. Saunassa olimme sunnuntaina (eilen) illalla, joten ei Maire ainakaan hoito­jakson alkuaikoina tarvitse kokosuihkua. Nyt aamulla olemme syöneet tuhdin aamupalan ja juoneet aamukahvit.

Haen Mairen sunnuntaina normaalia aikaisemmin, ehkä noin kello 15 - 16:n paikkeilla.

 

Suojelusta, siunausta, kiitosta

t. Kalevi

MARRASKUUN RUNO ja KUVAT

teksti ja kuvat: Maaria Leinonen

                               Kun viimeinenkin vapiseva

                                         viluinen lehti

                            pudonnut lokakuun kämmeneltä

                                         kahisemasta

                                 maisemaa peittämästä

                                         miten hiljaista

                                         valoistunutta

                                            avaraa.

                            Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 

                            ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

                          levittää hohtavan hunnun kaiken yli

                                        Jäätyvät aallot 

                                    hääkelloina heläjää

 

VÄHÄPOIK PAKINOI

VOI, KO OLIS NOPPI JA TAITAV - TAI SIT EI!

Viime kerral otekorkeuten pakinassan ol inhimilline, eli miätiskeli sillo ihmise erilaissi olemuksi. Ko ihmisel o ylensä vaa hiuka aikka pakinoitte lukemisse, pääti katkast viime kertase jutu siihe, mihi sen pääti. Täsä o jatkon viäl yks tärkki käsite: homo occupatos. Se o kiirune ihmine. Pahimmillas ihmisel voi ol niin kauhi kiiru, et hän ei kerkke tekemä yhtä mittä. Siin unhottu välil hyvä tavakki. Ja se o tarttuv taut. Vai onk sem­mossi ihmissi, ko jonottava kaupan kassal jonos viimesen, ete rynttäis viäres avattaval kassal jonoho ensmäiseks! No, vannomat paras; voi semmossiki ol. Koiteta itte tykönäm näyttä esimerkki. Kylmar hyväki esimerk voi tarttu. Ja jos oteta leppiäste, ni voira viljel tilanttesse sopivi aforismei. Ykski seniorherrasmiäs sanos rullaporttais mul, iha viaral ihmisel - joka seki o aika rohkia, et mene puhuma iha viaral ihmisel! – et ”ei mul viäl koska ol niin kiiru ollu, et olisin kettä rullaporttais ohittan!” Nii et oteta iha lunkiste vaa! Iisiste, sano nykynuar.

”Mul ja paljo - ja vähä äkki!” Semmose sanota oleva nykymaailma mei­nink. Mää ole ensi. Mu itten ainaki täyty saar. Ja vähähä en tyyr. Enkä kaua rup orottama. Iso firma näyttävä oikken kauhia huano esimerkki. Ne – tai oikkiastas niitten tirehtööri - elävä elämätäs kolmen kuukaure jaksois. He vannova kvarttaltaloure nimehe. ”Huano esimerkki” –ilmasu erel näyt, kummosse leiri mää sijotu. Mut se verra nosta kissa hänttä, et kehun kirjotustan. Oo se kuitenki reilu, et sano suara, kummoses joukos tätä elämätäs marssi. Seuravas saarna viäl hiuka lissä, ettäs varmasten tiärä, mimmoste asioitte pualest vähäpoik o valmis taistelema. Jossas samastu, saa lissä voima. Jolles samastu, es ol enä tähä saak lukenukka.

Silt varalt, jos unhota myähemi sanno, sano jo nyy, et mu aika pitkä elämänkokemukse mukka mittä isso ja inhimillisest kauan pysyvä ei ylensä saar aikka noppiaste – se vaati paljo aikka, taitto, ymmärryst ja kärsivällisyyt, ja niitten kans käsikynkkä kulkeva pitkjäntesyyt. Taito o sikäli tärkki asi, et jos se puuttu, ei sitä korva mikkä muu. Kerra hamas nuaruuressan esimerkiks oti omakotitalokottian muurama muurari, joka muuras pari päivä, ja sai aikka savupiipun tynkä, joka mu maalliko silmi tarkasteltunas ol pualesvälis täyrest pituurest ja aika vino. Me sanotti toisillem ”adjöö” tai raakaste suameks käännettynäs ”hyäst”. Sain tilal muurarmestari tai oikkiastas mestarmuurari, joka osas asias. Yhres päiväs hän ens purk se vinon tekele, ja muuras sit kauni ja tairokkast kärejäljest kertova oikke hianon piipu. Tekijöit voi ol hittait ja taitavi, hittait ja taitamattomi, noppioi ja taitamattomi ja sokerin pohjal, toi äskese mestarin kaltasest, käsistäs noppioi ja taitavi. Viimeks­mainitu mestarin ko saa tuntipalkal töihi, nii avot! – meinate tyän teettäjän kannalt ajateltunas. Tekijäosapualen kannalt tiätenki o paras yhristelm tuntipalk ja hiras tekijä – ol hän sit taitav tai vail taitto.

Ei erel kuvailttuje asioitte käytännö seurantta varte tart omakotitalo ruvet rakentama. Käy vaik muutamas eri parturis taik kampamos, nii kylläs jo ymmärrä, mist on kymysys. Kerronki tähä lopuks yhrest parturist, jonk tyiö pikkupoikan pruukasin polkki jalkrattal eli polkupyäräl. Pyärä mää tiätenki parkkeerasi liikke eres olevaha pyärätelinesse. Toi partur ol sarjas taitav ja noppi. En os konkretisoir sitä, kuin kauhian taitav hän ol. Mut häne nopeuttans voin kyl konkreettisest kuvail. Paljo en juksa, jos sano, et ko mää tuli parturist poies tuk leikattunas, perali viäl pyärisivä mun pyärässän!

Ei ny sit muut ko rauhotuta iha vähä kerrallas jouluorotuksehe. Pimi aik vaati ainaki näi vanhemmite polttama paljo valoi. Polteta valoi ja olla valussi ihmissi ilma, et vaivata palokuntti paikal. Jaa nii, et kui mä ny jo näi marraskuus joulu orotuksest viästitä? No, tämä tul aika myähä - kaupois o ainaki joulukaramellitte ja mone muunki tavara osalt  joulu ollu esil jo pia pual vuot! Nii, et ko en kerra ol kauppias, senttähre ole näi myähä jouluasian kans liikkel! - Ai, nii - vähä viäl noist valusist ihmisist. Oulunkyläs tätä kirjota, ja Oulunkylä on Suame kartal tosi syrjäkylä. Nii etä mää ole niit pimiänkulma valussi poik!

 

 

 

 

MUISTELUTARINOINTIA

Kun olin polvenkorkuinen lapsi, muistan isäni Ilmon puhuneen omasta lapsuudestaan. Heitä oli Taivassalon Hilloisten kylässä pientilalla äiti, isä ja 11 lasta. Isä muisteli aamiaisten syömisen systeemiä. Keskelle tuvan lattiaa laitettiin iso pata ja pataan puuroa. Sitten lapset kerääntyivät padan ympärille ja ottivat itse kukin puuroa padasta.

Muuten: Hilloisten kylän naapurissa oli, ja on vieläkin, Helsinki-niminen kylä. Siellä juhlitaan nykyisinkin Helsinki-päivää 12. kesäkuuta, eli samana päivänä kuin valtakunnan pääkaupungissakin. Muistan muuten vieläkin tasan tarkkaan lapsuuden sen radionkuunteluhetken, kun Viisasten kerho kokoontuu -radio-ohjelmassa kysyttiin, missä Suomessa on toinen Helsinki. Muistan vieläkin myös ihmetykseni siitä, miten Helsingissä voidaan tietää, että Suomen toinen Helsinki on Taivassalossa.

Yksi isän veli, Toivo, kuoli sodassa. Hänen hautansa on Taivassalon hautausmaalla sankarihautarivistössä. - Muistan pienenä kysyneeni isältä, miten Toivo kuoli sodassa. Isä vastasi, että Toivo oli aseen kanssa makuuasennossa. Sitten hän nosti hiukan päätään, ja saman tien hän sai päähänsä luodin, joka tappoi hänet.

Äidin kertomuksista jäi vastaavalla tavalla loppuiäkseni mieleen tositarina hänen syntymästään. Äitini äiti Josefiina Vihtoriina Saarinen synnytti kaksoset. Äiti ihmetteli ilmeisesti koko ikänsä sitä, miksiköhän hän jäi eloon, ja miksi kaksoissisar Helvi Helena kuoli synnytyksessä. - Jos muuten elämässä jotakin on runsaasti, niin todella paljon on miksi-kysymyksiä, joihin me ihmiset emme saa vastauksia koskaan, mistään, milloinkaan, ei ainakaan tässä elämässä. Äidin isän nimi oli Kustaa Aadolf, jonka nimipäivä on lokakuun 6. päivä. Tuolle päivälle on almanakkaankin merkitty Kustaa Aadolf Ruotsia 1600-luvulla hallinneen kuninkaan nimen mukaan.

Mamma Josefiina ja pappa Kustaa siirtyivät omasta kodistaan vanhuuden päiviään viettämään kahteen paikkaan. Mamma tuli meille, pappa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan äidin sisaren perheeseen.

Koko elämäni olen ihmetellen ihaillut isäni ja hänen veljensä Aimon yhtä polkupyörään liittyvää ratkaisua. He alkoivat käydä kauppakoulua Turussa. Matka Turkuun oli pitkä, ehkä siihen aikaan yli 80 kilometriä. Koskaan en tainnut tulla kysyneeksi isältä, missä he Aimon kanssa asuivat Turussa. Ehkä siihen aikaan, 1920-luvun lopussa on voinut olla helpostikin saatavissa vuokra-asuntoja. Sitäkään en koskaan muistanut kysyä, kuinka usein ja millä kulkuneuvolla he kävivät kotona Taivassalon syrjäkylällä. Ehkä käynnit rajoittuivat lähinnä jouluun ja kesälomaan. Silloin ei vielä liikkunut linja-autoja.

Kodin nimi oli Papinniitty. Se kai oli ollut pappilan torppa. Koti sijaitsi Taivassalon kunnan Hilloisten kylässä. Seuraava kylä oli Helsinki, jonka merenranta-alue oli Helsinginranta. Sitä muuten sanottiin lapsuudessani "Pimiäks kulmaks". Kun sieltä viikonvaihteen linja-auto tuli kirkonkylään, Helsinginrannan nuoriso tuli siinä kirkonkylään. Kirkonkylän nuoriso tapasi sanoa, että sieltä tulevat "Pimiänkulman "valuse" (valoisat) poja.

Lapsena en asiaa ihmetellyt, koska taisin luulla, että isän kertomus polkupyörästä koski vain ensimmäistä matkaa koulukaupunkiin. Pyörän suhteen Aimolla ja Ilmolla oli ongelmaksi pukeutunut haaste. Heillä oli nimittäin vain yksi polkupyörä. He ottivat haasteen vastaan ja keksivät keinon. Kaksi ei siihen aikaan kaiketikaan pyörän kyytiin voinut mennä, joten pojat ajelivat Turun matkan vuorotellen. En muista, miten pitkät olivat poikien sopimat ajo- ja kävelyvuorot. Ensin ajoi toinen pyörällä edeltäpäin, ja toinen käveli jäljessä. Kun pyöräilijä oli ajanut matkaetappinsa, hän jätti pyörän tiensivuun ja jatkoi matkaa kävellen. Jäljessä tullut kävelijä otti pyörän tiensivusta ja jatkoi ajamista, kunnes sai velipojan kiinni vuoronvaihtoa varten. - Siis konstit eivät saaneet loppua siihenkään - ja varsinkaan siihen - aikaan. Hyvä Aimo, Hyvä Ilmo!

Veljekset Aimo ja Ilmo tapasivat toisiaan myöhemmässä elämässään suhteellisen usein, kävivät kylässä toistensa perheiden luona. Meidän perhe kävi Aimon perheen luona Turussa ja Aimo perheineen kyläili meillä Taivassalossa. Samalla hän tietenkin kävi syntymäkodissaan Hilloisissa. Lapsena 1940-luvun alussa ja 1950-luvun alussa näin noiden kyläreissujen takia Aimoa. Muistan, että pidin häntä todella suurena johtajana, niin kuin hän varmaan siihen maailman aikaa olikin. Kerran muistan, miten Aimo vei Turussa isä Ilmon ja minut Turun Osuuskaupan Humalistonkadun ravintolaan syömään. Osastopäällikkö Aimon vastuulla olivat Turun Osuuskaupan jo silloin runsaslukuiset ravintolat.

Kauppakoulun käytyään, 1920-luvun lopussa Aimo sai työpaikan Turun Osuuskaupasta. Ilmeisesti vasta myöhemmin hänet nimitettiin osastopäälliköksi. Isä Ilmo sai paikan Mynämäen kunnan Kivikylästä. Siellä pidettiin samassa rakennuksessa osuuskauppaa ja osuuspankkia, silloista osuuskassaa, ja isästä tuli niiden molempien hoitaja. Muutaman vuoden päästä hän sai paikan syntymäpitäjästään Taivassalosta. Hänestä tuli Taivassalon Säästöpankin kamreeri. Ilmeisesti 1950-luvulla nimike muutettiin pankinjohtajaksi. Isän titteli muuttui, mutta muistaakseni minun "tittelini" ei muuttunut moneen vuoteen. Minä olin "kamreerin poik". Tosin useimmilla ihmisille olin edelleen "kamreelin poik" tai Suojase vähäpoik.

Enpä muista koskaan kysyneeni isältä, miten yleistä oli se, että maaseudun sivukylistä olisi lähdetty kaupunkiin opiskelemaan. Nyt vuonna 2019 asiaa ajatellessani voin kuvitella, etteivät pienviljelijäperheiden lapset kovin yleisesti ole lähteneet 1920-luvulla kaupallista koulutusta hakemaan kaukana sijaitsevasta kaupungista. Joka tapauksessa Turun kauppakoulussa on jo silloin ollut päteviä opettajia. Isä kertoi, että esimerkiksi yliopistossa professorina ja myöhemmin rehtorinakin ollut Osmo Ikola kävi opettamassa heitäkin kauppakoulussa.

Silloin tällöin isän ja Aimon seuraan tuli kyläilemään lapsuudessani perheineen Salossa asunut kolmas veli Arvi. Arvi ja isä Ilmo olivat velikultia, joiden seurassa nauru raikui. Kyllä siellä oli väkeä, joka sai elämäänsä pituutta lisää naurun voimalla monta vuotta. - Muuten: muistan kuin eilisen päivän elämäni ensimmäisen junamatkan. Se suuntautui Turusta Arvin perheen luo Saloon. Matka oli minulle uusi kokemus, suuri elämys.

Yksi isän veljeen Aimoon liittyvä tapahtuma on minulle todella tärkeä. Olin - jälleen kerran - Isän ja äidin mukana Aimon ja hänen vaimonsa Kertun sekä lasten Reijon, Railin ja Arjan kotona Turussa. He asuivat Puutarhakadulla kerrostalossa. Kesken meidän kahvinjuontiamme alkoi yhtäkkiä kuulua enkelimäisen kaunista musiikkia. Riensimme katsomaan ikkunasta pihalle. Siellä posetiivari soitti posetiiviaan ja kerroksista näkyi ihmisiä menevän posetiivarin luo antamaan rahaa palkkioksi. Se oli mitä ilmeisimmin noin vuonna 1950. Kuva tuosta soittotapauksesta on aivan selvästi aivoissani tallella sellaisena kuin sen näin kerrostalon neljännen kerroksen ikkunasta.

Kauan unelma posetiivistakin näemmä oli aivoissani. Tuosta tapauksesta oli kulunut noin 65 vuotta, kun ostin itselleni Saksassa valmistetun posetiivin. Soitan sitä ympäri Suomea valtakunnallisen Muistiliiton kautta muistisairaiden ja heidän läheistensä hyväksi. Olen soittanut kymmenissä ja taas kymmenissä eri paikoissa. Ehkä kuuluisimmassa niistä, Seinäjoen tangomarkkinoillakin olen käynyt soittamassa neljä kertaa.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Ainakin silloin tällöin unisairaudesta puhuttaessa ja kirjoitettaessa kuulee ja näkee asiantuntijankin käyttävän unen määrästä puhuessaan käsitettä "vuorokautinen unimäärä". Minusta se on lohduttavaa, koska kirjaimellisesti tulkiten pystyn erityisenkin hyvin lääketieteen suosittelemiin unen määriin. Useimmille, sekä naisille että miehille, keskeytys tulee wc-käyntien takia. Jos hetimmiten käynnin jälkeen saa unta, ainakin minä luen sen yhtäjaksoiseen tuntimäärään lisää. Aamulla herätessäänkin hoksaa, että enhän minä silloin unikatkoksen aikana ihan hereillä ollutkaan.

Toinen keskeytys tulee usein esimerkiksi stressaantuneille ihmisille. He saavat ehkä hyvinkin helposti unta, mutta heräävät täysin valveille parin, kolmen tai muutaman tunnin päästä, liian lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen. Itseni lisäksi tiedän muutamia muitakin, jotka tekevät samoin kuin minä: syön aamupuuron ennen tavanomaista aikaa, jos lehti on tullut, luen jonkin aikaa jo tullutta sanomalehteä tai jotakin muuta. Valikoin luettavaksi kaikkea muuta kuin ikäviä asioita, ja menen takaisin nukkumaan. Silloin nukun useimmiten vielä esimerkiksi yhdestä kolmeen tuntia lisää. Senhän saan kerätyksi "vuorokautiseen unimäärään". Se tekee hyvää. Toisaalta olen ollut havaitsevinani, että esimerkiksi keskeytymätön seitsemän tunnin uni antaa seuraavaan päivään paremman olon kuin se, että on nukkunut ensin neljä tuntia ja tauon jälkeen vielä lisää kolme tuntia.

Ehkä aivotkaan eivät pidä niinkään kaksi- tai useampijaksoisesta yöunesta kuin yhtäjaksoisesta nukkumisesta. Uni on nimittäin hyvin tärkeää aivoterveydenhoitoa. Aivot puhdistavat itseään unen aikana, sanovat monet unitutkijat. Maallikkona luulisin, että yhtäjaksoinen puhdistusprosessi johtaa parempaan tulokseen kuin pätkittäinen.

Toistan vielä yhden, jo aikaisemminkin esillä olleen asian. Väsyneen ihmisen arvostelukyky heikkenee. Näin ollen hän saattaa työssään tai yleensäkin ihmisiä väsyneenä tavatessaan, puhua sellaisia asioita ja sellaisella tyylillä, joka ei olisi tyypillistä "virkeälle hänelle". Se merkitsee sitä, että sitten, kun hän levon jälkeen on virkeä, hän harmittelee "väsyneen minän" käytöstä. Menneen murehtiminen on yhtä turhaa kuin tulevien tapahtumien murehtiminen ilman eteenpäin vievää suunnittelua. Mutta ehkä - toivottavasti! - "liikaa puhumisen" jälkikäteismurehtiminen opettaa vähentämään puhetta tulevaisuudessa.

Toivottelen hyviä unia ja vähäisiä murheita. Hyvät unet itsessään vähentävät murheita. Virkeänä voi ihmetellä, miten minä sellaista ja sellaista asiaa olen voinut murehtia, kun se ei ollut lainkaan murehtimisen arvoinen asia.

SANAILUA

Anteeksi en saa aikaan  (KS, teksti vuodelta 1993:)

Olin rakkaani kanssa iltakävelyllä.

Reitillämme mielenkiintoisen pihan havaitsimme.

Siis kuin sekopäisen kirpputorimyyjän pihan.

Viikon päästä kuljimme saman reitin.

Saman sekaisen sotkuisen sekamelskan näimme.

Kului vuosi. Ei ollut muuttunut se lain.

Pahemmaksi tullut vain.

Tuon pihan otsikkokyltiksi voisi

ohikulkijoille kirjoittaa: "Anteeksi, en saa aikaan."

Pienen piston - suurenkin! - tunsin sydämessäin.

Ajastaikaan - miten minäkin syyllistyn moiseen:

työhuoneeni oven päälle kirjoittaa mä voisin:

"Anteeksi en saa aikaan."

Juuri ja juuri mahdun kulkemaan.

LAINASANOJA

Vuonna 1964 silloisen opinahjoni Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta julkaisi MAKUMAPPI eli mitä turkulaiset syövät -nimisen keittokirjan. Kirja on koottu silloisten tunnettujen turkulaisten henkilöiden antamista ruuanlaitto-ohjeista. 

Tein itselleni suuren löydön. Muistan lapsuudessa puhutun - ja varmaan syödynkin - lapsuuteni aikana ilmeisen tunnetun KALJAVELLIN valmistusohjeen. Sen on antanut Ensio Terho. Hän toimi muun muassa sodassa hävittäjälentäjänä ja oli sotien jälkeen töissä Turun lentoasemalla ja oli aktiivisesti mukana esimerkiksi Turun lentokerhon toiminnassa.

Tässä tämä, käytä hyväksesi, ole hyvä! Suosittelen myönteisen jännittäviä hetkiä toivottaen:

Vanhan varsinaissuomalaisen kaljavellin valmistusohje:

1 litra kaljaa

1/2 litraa maitoa

hyppysellinen suolaa

3 ruokalusikallista vehnäjauhoja suurustamiseen

puolitoista (1,5) desilitraa siirappia

3 desilitraa juustokuutioita

Kalja ja maito kiehautetaan, lisätään hyppysellinen suolaa.

Suurustetaan vehnäjauhoilla, ja keitos saa kiehahtaa.

Siirappi lisätään hyvin hämmentäen.

Lopuksi kaadetaan mieluimmin kuivahtaneesta, väkevästä juustosta tehdyt kuutiot sekaan ja annetaan kaljavellin hetken pehmittää juustokuutioita.

Tarjoillaan syöntilämpimänä.

Tätä erinomaista velliruokaa valmistettiin ennen vanhaan kotikaljasta, sittemmin tehdasvalmisteisesta kaljasta. Kaljavelli on aikoinaan ollut varsin pidetty juhlaruokanakin. Yksinomaisena ruokana syötynä sitä voidaan pitää varsin maistuvana laihdutusruokanakin.

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 22:

jae 26: Älä tee niiden tavoin,

jotka lyövät kättä

ja menevät veloista takuuseen. 

22:27 Ellei sinulla ole, millä maksaa,

viedään vuodekin altasi.

22:28 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä,

jonka esi-isät ovat paikalleen panneet.


 

 

SANONTOJA KANSAN SUUSTA


Kiitos kysymästä, ei kuulu paljon kurjuutta kummempaa.

(Noin voi kuulua pessimistin vastaus Mitä kuuluu -kysymykseen. Ei sen sanojaksi tosin välttämättä pessimistiä tarvita. Eräällä ystävälläni on tapana vastata tuolla tavalla. Toisinaan hän vastasi, että "huonoa kuuluu". Vastauksena ihmettelevään kysymykseeni hän totesi käyttävänsä tuollaisia vastauksia, jotta kukaan ei tulisi kateelliseksi. Tuntemukseni mukaan hän ei ollut pessimisti, vaan vilpittömästi aina lähimmäistensä parasta ajatteleva ihminen.)

Talvel ei tarken ja kesäl ei kerkke.

Antti ajaa aisoil:

(Niin sanottiin "vanhoina hyvinä aikoina".  "Aisoil ajamine" viittasi rekiajeluun; reessä oli aisat. - Antin päivä on 30.11. Ennen vanhaan lumi oli yleensä satanut, eli rekikeli alkanut, viimeistään marraskuun lopun tietämissä.)

Rekiajelulla

Kuva: tunturisusi.com

MARRASKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT  

keskiviikko 6.11. Ruotsalaisuuden päivä, Kustaa Aadolfin päivä, vakiintunut  eli yleinen eli sisäasiainministeriön suosittelema liputuspäivä


sunnuntai 10.11. Isänpäivä, virallinen liputuspäivä

 

TEEMAPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA sekä niiden järjestäjiä

maanantaina 4.11. Jouluradio alkaa joulumusiikin soiton!

Lokakuussa viimeistään alkoi kaupoissa näkyä joulun alkua. Ennätys lajissaan on sekin, että joulumusiikkiin erikoikoistunut radiokanava aloittaa toimintansa maanantaina 4. marraskuuta. 

Radio on Jouluradio. Se soittaa joulumusiikkia tauotta ja mainoksitta. Jouluradion tuottaa pääkaupunkiseudun seurakuntien mediatoimitus Toivontuottajat yhteistyössä kuuluvuusalueen seurakuntien kanssa.

Seuraavassa on Jouluradion FM-taajuuksien luettelo:

1. Rovaniemi, 90,0 MHz

2. Oulu, 91,6 MHz

3. Raahe, 96,6 MHz

4. Kajaani, 90,0 MHz

5. Kokkola, 100,7 MHz

6. Vaasa, 107,9 MHz

7. Seinäjoki, 102,4 MHz

8. Kuopio, 96,3 MHz

9. Joensuu, 100,7 MHz

10. Jyväskylä, 98,8 MHz

11. Varkaus, 96,0 MHz

12. Pori, 88,7 MHz

13. Tampere, 106,4 MHz

14. Mikkeli, 102,4 MHz

15. Savonlinna, 92,3 MHz

16. Hämeenlinna, 98,7 MHz

17. Keski-Uusimaa, 107,0 MHz

18. Lahti, 100,0 MHz

19. Kouvola, 94,4 MHz

20. Lappeenranta, 101,3 MHz

21. Turku, 93,8 MHz

22. Salo, 101,7 MHz

23. Lohja, 107,9 MHz

24. Espoo, 97,1 MHz

25. Helsinki, 102,0 MHz

26. Porvoo, 107,2 MHz

27. Kotka, 97,3 MHz

Kaapelitaajuudet operaattoreittain: katso www.jouluradio.fi'

Nenäpäivä-viikko 4. - 8.11.2019: Tänä vuonna "nenätellään" viisi päivää eli maanantaista 4.11. projekti alkaa ja päättyy varsinaiseen nenäpäivään perjantaina 8.11. Yleisradio panostaa näemmä varsin voimakkaasti hyvään asiaan. - Katso www.nenapaiva.fi 

maanantai 4. - sunnuntai 10.11.

Ehkäisevän päihdetyön viikko

Ept-verkosto

maanantai 4. - sunnuntai 10.11. järjestettävä Peliviikko on pelikasvatuksen teemaviikko. Silloin järjestetään satoja avoimia tapahtumia eri puolilla Suomea sekä muissa Pohjoismaissa ja myös kansainvälisesti (International Games Week). Viikon aikana pelataan esimerkiksi lautapelejä, roolipelejä, konsolipelejä, mobiilipelejä ja tietokonepelejä. Lisäksi tutustutaan pelikulttuuriin luentojen ja työpajojen muodossa. Muun lisäksi mitä ilmeisimmin esillä ovat myös peliriippuvuuteen liittyvät asiat.

Koordinoija: pelikasvatttajien verkosto

maanantai 4. - sunnuntai 10.11.

Eurooppatason lapsettomien henkilöiden viikko (European Fertility Week). Suomessa tahattomasti lapsettomien yhteisönä toimii Lapsettomien yhdistys Simpukka ry.

maanantai 4. - sunnuntai 10.11. Ruotsalaisuuden viikko (Svenska veckan) 

keskiviikko 6.11. Ruotsalaisuuden päivä (Svenska dagen) ja Kustaa Aadolfin päivä.  

Ruotsalaisuuden viikon ja päivän organisoijana toimii Folktinget eli Svenska Finlands folkting eli Suomenruotsalaiset kansankäräjät.

sunnuntai 10.11. Isänpäivä  

Liputuspäivä isänpäivästä tuli vasta 14.3.2019. Silloin valtioneuvosto hyväksyi muutoksen liputusasetukseen lisäten isänpäivän viralliseksi liputuspäiväksi. Isänpäivää vietetään Suomessa aina marraskuun toisena sunnuntaina. 

tiistai 12. - maanantai 18.11.

NNKY:n rukouksen ja maailmanyhteyden viikko (NNKY: Nuorten Naisten Kristillinen yhdistys ry.)

Suomen NNKY-liitto 

tiistai 12. - tiistai 19.11.

Sokeain viikko

Näkövammaisten liitto

torstai 14.11.

Maailman diabetespäivä

YK

lauantai 16.11.

Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä

YK

lauantai 16.11.

Maailman keuhkoahtaumapäivä

Hengitysliitto

maanantai 18.11.

Kynttilätapahtuma

Mielenterveyden keskusliitto

maanantai 18. - maanantai 25.11. Mielenterveysviikko

Mielenterveyden keskusliitto

keskiviikko 20.11.

Lasten oikeuksien päivä

YK

keskiviikko 20.11.

Väkivallan uhreina kuolleiden transihmisten muistopäivä

Seta ry

sunnuntai 24.11.

Valtakunnallinen omaishoitajien kirkkopyhä

Omaishoitajaliitto

sunnuntai 24.11. - sunnuntai 1.12. Valtakunnallinen omaishoitajien viikko

Omaishoitajaliitto

maanantai 25.11.

Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi

YK

Marraskuun alussa tai  jo lokakuun lopussa on HALLOWEEN.

Varmuuden vuoksi kertaan vähän toisin ilmaisuin halloweenia, vaikka se oli kertaalleen mukana jo lokakuun blogissa:

Hyvää ja Onnellisenoloista HALLOWEEN-juhlaa!

Halloween

        Kuva: www.tunturisusi.com

HALLOWEEN-NIMI:

Nimi juontuu englannin sanoista All Hallows´ Eve eli kaikkien pyhien aatto. Suomenkielisiäkin nimiä on ehdotettu, mutta mikään niistä ei taida olla syrjäyttänyt kunnolla halloweenia. Kurpitsajuhla-nimitys saattaa olla jonkin verran käytössä. Kekrijuhliakin pidetään samoihin aikoihin halloweenin kanssa. Kekri eli köyri on suomalainen, perinteinen syysjuhla, perinteisesti nyttemmin sadonkorjuujuhlaksi nimetty. Halloweenia voitaisiin Suomessa nimittää vaikkapa "Karkki vai kepponen?" -juhlaksi. Se on siis se päivä, jolloin lapset tulevat kotien oville tuon lauseen kanssa. Aika moni - ainakin he, joilla ei ole karkkia, antavat nykyajan mieluisinta lahjaa, rahaa. Näin pelastuu kepposelta, jota ehkä ei ole edes suunniteltu tehtäväksi.

AJANKOHTA:

Halloween-juhlan suomennos on siis Kaikkien pyhien aatto. Sillä tarkoitetaan pyhäinpäivää, entistä Pyhäinmiestenpäivää. Sitä puolestaan on vanhan perinteen mukaan vietetty 1.11., joka on sen päivä edelleen niin sanotussa anglomaailmassa ja monissa muissakin maissa. Niissä maissa halloweenin ajankohta on siis pyhäinpäivän aattona, 31.10. Tuona päivänä sitä jotkut "vanhasta muistista" Suomessakin edelleen viettävät. Osa suomalaisista kai on keksinyt sellaisenkin juhlapäivän viettopäiväksi kuin lokakuun viimeinen lauantai. Heillä on ollut halloween tänä vuonna jo 28.10.


Ettei menisi liian yksinkertaiseksi, suomalaisista osa viettänee halloweenia aina pyhäinpäivän aattona, joka on tänä vuonna perjantai 1.11. Siitä on ryhdytty käyttämään "toinen halloween" -nimikettä. Kaiken kukkuraksi jotkut kansalaisistamme viettävät Halloweenia pyhäinpäivänäkin, joka siis tänä vuonna on lauantaina 2.11.2019. Ilmeisesti ainakaan ortodoksinen ja katolinen kirkko eivät pidä hyvänä, että pyhäinpäivään sotketaan "maallista" juhlahumua. - Kyllä tulee, kenelle tulee, paljon karkkeja ja kepposia, jos pikku noidat tai vastaavat käyttävät hyväkseen kaikki mahdolliset vaihtoehtopäivät ovelta ovelle käyskentelyyn.


Jokaisen lukijani täytyy nyt kyllä pitää elämässä lukutauko ja ottaa ohjelmaan vaikka se yleisesti suositeltu liikuntamuoto, tuolilta seisomaan nouseminen plus vielä pieni kävely. - Siis sen sekavampaa aihetta ei olekaan kuin halloweenin ajankohta. Pitäisiköhän sekin ottaa kalenteriin. Juhlaa on pidetty Suomessa ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla. Sitten hiljaiselon jälkeen se alkoi 1990-luvulla yleistyä, kunnes nyt kurpitsoja näkee näihin aikoihin yhtä usein kuin joulumakeisia. Jos puheena oleva juhla joskus tulee kalenteriin, veikkaan päiväksi vanhan perinteen mukaista pyhäinpäivän aattoa eli 31.lokakuuta. Ken elää, hän näkee kokee ja toivottavasti iloitsee.

Halloween glitter pumpkin jack o lantern decor with funny faces.

                                                    Kuva: Pixabay


 

TÄYSIKUU

 tiistai 12.11.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

MARRASKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

Lauantai 02.11.2019

Pyhäinpäivä

Erityispyhät, muita erityispyhiä

Pyhäinpäivä oli Suomessa vuoteen1955 asti 1. marraskuuta. Sittemmin se siirrettiin 31.10. – 6.11. välisenä ajanjaksona olevaan lauantaihin.

Liturginen väri: punainen, tai varsinkin iltajumalanpalveluksessa, valkoinen

neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia: Pyhien yhteys

Pyhäinpäivä, entinen pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Teologien mukaan sana pyhä ei viittaa pelkästään kuolleisiin, vaan jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Pyhäinpäivän evankeliumi on perinteisesti Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus (Matteuksen evankeliumi 5 - 7.). Muutama ote siitä, ole hyvä:

<> Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen...

<> Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.

<> Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

<> Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.evl.fi:

Pyhäinpäivä on hiljainen ja harras kirkkopyhä, jolloin muistellaan aiempia kristittyjä sukupolvia ja kiitetään kuoleman jälkeisestä elämästä. 

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Kirkoissa pyhäinpäivä on neljänneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä.

Jumalanpalveluksissa muistetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleita seurakuntalaisia. Monissa seurakunnissa luetaan heidän nimensä ja heidän muistokseen sytytetään kynttilöitä.

Kynttilä, Valo, Vainajainpäivä, Muisti

Kuva: Pixabay

Pyhäinpäivänä tulee mieleen ihmisen elämän loppupiste, kuolema. Pohjoisen pallonpuoliskon päivä päivältä aikaisemmin tuleva pimeys muistuttaa sekin kuolemasta. Kynttilät tuovat osaltaan valoa pimeyteen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat keskinäisen yhteyden.

Minulla meni vuosikymmeniä, että tietoisesti ymmärsin tuon asian. Monta kertaa rukouksista ja tunnustuksista muodostuu Hauki on kala, Hauki on kala -hokemia, joiden merkitystä ei ajatella. Voi käydä niin, että rukous tai esimerkiksi uskontunnustus etenevät äänen tuotoksena sujuvan sutjakkaasti ja kuitenkin ajatukset pyörivät maallisissa murheissa.

Mamma (äidinäiti) oli vanhuudenhoidossa meillä kotona. Mamma tykkäsi minusta, hiukan alle kouluikäisestä, todella paljon; meidän kemiamme kävivät hyvin yhteen. Kerran seisoin mamman vuoteen vieressä juttelemassa hänen kanssaan. Juttelun lopuksi mamma sanoi minulle: "Muist sit joskus tuar vaik vaa hao-oksi (havun oksia) mu haurallen. Muutama päivä tuon keskustelumme jälkeen leikin naapurissa asuvan parhaan kaverini Ilkan kanssa hänen kotipihansa hiekkakasassa. Joku, en muista kuka, tuli meidän luoksemme. Tulija sanoi: "Kalevi, menethän kotiin - mammasi on kuollut."

Olen toteuttanut mamman toivetta, käynyt haudalla ja vienyt kukkia sekä tarpeen mukaan havujakin. Sitä enemmän olen viestitellyt ylhäällepäin. Uskonelämään liittyvistä sanomista minulle on tullut tärkeimmäksi uskontunnustuksen kohta: "...Ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, Pyhäin yhteyden..."- Tunnen, että tulemme mammankin kanssa olemaan joskus Pyhää yhteistä seurakuntaa ja että tulemme tuntemaan Pyhäin yhteyttä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntai 03.11.2019 

21. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Jeesuksen lähettiläät:

"Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ´Kristus lähimmäiselleen”. (www.evl.fi/kirkkovuosikalenteri)

Sunnuntai 10.11.2019 

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Uskon perustus

Uskonpuhdistuksen muistopäivä, sunnuntai 10.11.2019, on 22. sunnuntai helluntaista. Tämän sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön:

 

www.luterilainen.net/reformaatio:

Uskonpuhdistus eli reformaatio

Reformaatio eli uskonpuhdistus lähti liikkeelle Lutherin Raamatun tutkimisesta. Luther oivalsi, että Raamattu ja erityisesti Paavali opettaa, että Jumala vanhurskauttaa syntisen uskon kautta. Näin vanhurskaus ei ole jotakin mitä ihmisen tulee ansaita tai saavuttaa teoillaan, vaan jotain minkä Jumala sanan kautta lahjoittaa syntiselle...

 

Vuonna 2017 vietettiin uskonpuhdistuksen 500-vuorisjuhlavuotta. Lähtökohta ajan kulumiselle on Martti Lutherin suorittama 95 teesin naulaaminen Wittenbergin kaupungin linnankirkon oveen. Naulaamispäivä oli legendan mukaan 31.10.1517. Esimerkkinä teeseistä seuraavassa on niistä ensimmäinen (www.luther.de: 95 teesiä): "Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus..., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.''

 

                         Saksan Wittenbergin kaupungin linnankirkon ovi

 

 

Sunnuntai 17.11.2019

Valvomisen sunnuntai

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

Ydinasia: Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Ei mitä ilmeisimmin ole tarkoituksenmukaista, eikä henkisesti terveellistäkään, pitää koko aikaa mielessään, että elämän loppu on kuolema. Silti ei hyväksi liene vastakkainenkaan äärilaita, jossa unohdetaan, että maanpäällinen elämämme ei ole ikuisesti pysyvää. Valvomisen kehottaminen ei merkitse murehtimista matkamme päätöspisteen tulossa olosta. Tarkoituksena ole myöskään alkaa jatkuvasti pelätä kuolemaa. Minusta valvomisen voi käsittää niinkin, että ihmisen tulee elää itsensä hyväksyen Jumalaa ja lähimmäisiään rakastaen. Eikö voisi ajatella niinkin, että valvoen eläen ihminen on oikealla tavalla utelias. Ainakin minusta on mielenkiintoista joskus mitä ilmeisimmin iloisesti yllättyen ja ihmetellen kokea taivaallisessa elämässä jotakin sellaista uutta, jonka kuvaamiseen ei ole sanoja olemassa.  Yhtenä kokemuksena rohkenen odottaa kohtaamista minua aikaisemmin ikuisuuteen muuttaneiden rakkaiden lähimmäisten kanssa.

Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Siihen liittyy myös turvallinen luottamus siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3: 13).  

Sunnuntai 24.11.2019 

Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai)

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

(24.10. on omaishoitajien kirkkopyhä.)

Ydinasia: Kristus, kaikkeuden Herra:

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan pelkästään viimeisestä sunnuntaista. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti käsite tuomiosunnuntai. Kirkkovuoden viimeisestä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nuo kaksi erilaista ilmaisua muodostavat kuitenkin yhden, laajan kokonaisuuden. Kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaana.

Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle (Matt. 25: 31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla tulossa olevaan seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kummassakin keskiössä on Kristus, joka toteuttaa kaiken meille luvatun hyvä.

TOIVON TOIVOTUS

Toivontäyteyden saadaksemme säilyttäkäämme ihmetyksemme ja ilomme elämään. Se edellyttää laaja-alaista näkökykyä. Syksyisin painottakaamme näkökentässämme menossa olevan vuodenajan hyviä ja kauniita puolia. Iloitkaamme syksystäkin. Jaa, ettei voi vai? Voi, voi, voi!

Erityisen tärkeää olisi se, että nauttisimme tekemästämme. Laajemmin ilmaistuna: olisipa hyvä, mikäli voisimme olla jokaisen päivän päätyttyä tyytyväisiä siihen, mihin olemme antaneet aikamme. Rauhallisuutta antaa se, jos sisäistämme totuuden, jonka mukaan mitään suurta ja inhimillisesti pysyvää ei voi saada aikaiseksi nopeasti, suitsaitsukkelaan. 

t. Kalevi

Kirkasta ja synkkää lokakuun mielenkiintoista elämää

Tiistai 1.10.2019 - Kalevi Suojanen

 SYYSELÄMÄÄ

Tervetuloa lokakuu! Ja rospuuttokeli, vai? Ei toki, vaan kirkasta ja synkkää, välillä toista enemmän ja useammin, välillä toisinpäin. Siis ihan tavallista, mielenkiintoista elämää. Todella tervetuloa! Omaa lokakuutani rikastuttaa vielä sekin, että tämä on perunakuu.

Minulla on ollut vuosikymmeniä henkistä voimaa ja komediallista oloa antanut perinne. Olen nimittäin vuosittain istuttanut varjoisassa maassa olevaan perunamaahani 6 - 12 perunaa.  Säännönmukaisesti olen istuttanut perunat silloin, kun kaikki muut ovat jo aikoja sitten nostaneet omat perunansa. Ja perunannostoni suoritan perinteisesti syyskuun lopussa, tai vielä useammin lokakuun alussa.

Kukassa olevia perunannaatteja en ole "pellollani" koskaan nähnyt. Energiaa kyllä on ollut liikaakin. Energia on mennyt miltei kaikki naatteihin, jotka ovat perinteisesti olleet pituudeltaan korkeinta eurooppalaista tasoa.  Hyviä uusia perunoita niistä kuitenkin on aina tullut yhden, joskus jopa melkein kahden aterian verran. Sato on mittausteni mukaan painoltaan säännöllisesti selvästi alle siemenperunoiden painoa. - Siltä varalta, jos en ole aikaisemmin kertonut perunanviljelysurani kohokohtaa, kerron sen nyt.

Luin kerran jostakin lehdestä jutun papasta, joka kertoi perunanviljelyksestään nuorelle pojalle, lapsenlapselleen. Pappa kertoi, että kannattaa laittaa perunaa istutettaessa ensimmäiseksi kuoppaan palanen hiukan vanhentunutta silakkaa, ja sitten peruna ja multaa silakanpalan päälle. Niin pappa on kertomansa mukaan aina saanut ylivoimaisesti parhaat perunasadot.

Minähän menin Hakaniemen hallista hakemaan muutaman silakan. Annoin niiden levätä joitakin päiviä ennen palastelemista. Sitten toimin niin kuin pappa oli pikkupojalle opettanut: silakanpalat pohjalle, siemenperuna ja multa päälle.

Kuljin muutaman päivän kuluttua perunamaan ohi. Jo paljon ennen perunamaata tuli polulla vastaan silakoita - tai siis minä tulin silakoita vastaan, koska minä olin elossa, ne eivät. Perunamaa oli ruman näköinen. Ilmiselvästi kissalla oli ollut onnellisia hetkiä. Se oli suorittanut silakallisen perunannoston ennen aikojaan. Kyllä elämä voi olla ihmeellistä!

SANAILUA

PERUNANVILJELYKSESTÄ

Perunatkin istutin

sil´ kasvun nähdä halusin.

Naapuri satoaan jo korjasi,

kun minä perunani istutin.

Ihan pieksin ääneen itsekseni suuta:

”Kasvua haluan ees hiukan havaita!”,

jokin sisimmästä huusi.

Niinpä istutin mä perunoita kuusi.

Päivä oli ensimmäinen heinäkuuta.

Mä tänään jälleen kerran

kastelin ne kuusi perunaa

Hyvä on saalis - kasvanut on potatis!

Hymy kaunisti mun suuta.

Ol´ viidestoista elokuuta.

Harmittaa, kun punninnut en kylvön määrää.

Tiedän - kokemuksesta tietenkin! - miten käypi sadon.

Jos kylvöä oli määrältään gramman parinsadan,

saan satoa syksyllä grammoja puolet siitä pohjalle padan.

Mutt´ olkoon mottoni: vaikk´ ei ois laatua eikä määrää.

Aina kuitenkin on hyvä, että kasvun parissa yrittää ja häärää.

Symbolisesti siinä soi kultasointuinen kannel ja chance,

kun kasvaa edes naattia tanner siin köyhäss´ varjoises maass´.

 

                                      

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta

tiistai 7.10.2003:

Kustaankartanossa ”viipalekoulumainen” uudisrakennus on valmistunut. Mairen osasto on osittain eri hoitohenkilökunnalla ja myös osittain eri asukaskoostumuksella muuttanut uuteen rakennukseen. Tosin Mairella on vielä huone vanhassa rakennuksessa.

Muutto on ollut hoitajille jälleen kova koettelemus. Olin perjantaina niin arka, että pitkän jahkailun jälkeen soitin Mairen mahdollisuu­desta päästä hoitoon koulutyöni ajaksi eli viideksi tunniksi vasta pari tuntia ennen koulun alkua. Sovimme osastonhoitaja Arjan kanssa, että Maire tulee oppituntieni ajaksi vierailulle uuteen rakennukseen. Syötin Mairen, vaihdoin tuplavaipan ja suin hänet tiptopkuntoon. Koimme myös melkoisen ”kakkashown”, jonka saimme läpikäydyksi viime tipassa ennen lähtöämme.

Kun välitunnilla soitin koulusta Kustaankartanoon omahoitaja Helille, hän kertoi suihkuttaneensa Mairea. Vasta puhelun jälkeen hoksasin, että Mairen vatsa oli tainnut toimia uudelleen, vaikka tarkoitukseni oli, että Mairesta ei olisi mitään muuta huolta kuin hiukan nesteen annon vaiva. En ainakaan toistaiseksi tiedä, miten perjantain iltapäivä oli sujunut. Maire oli yöhoitajan huoneen sängyssä lepäämässä, kun hänet hain. Hän oli mennyt viidessä tunnissa jotenkin merkillisesti alaspäin, aivan kuin hän olisi kokenut pienen halvauksen: hän oli aivan vinossa asennossa ja jotenkin apaattinen. Ensimmäinen kerta, kun kävi näin päin: yleensä haen Mairen pois iloisena ja onnellisen oloisena, vaikka olisin vienyt hänet hoitoon väsyneenä. Nyt oli toisinpäin. Ehkä se oli vain sattumaa, ehkä se oli uuden rakennuksen outoutta, ehkä oli ollut osittain vieraita hoitajia, en toistaiseksi tiedä.

Eilen eli maanantaiaamuna oli opettajainkokous kello 8.30. Ehdin jo soittaa Mairen entiseen osastoon ja pyytää, että voisin viedä Mairen sinne sunnuntai-iltana nukkumaanmenoaikana, ja hakea pois maanantaiaamuna kello 10:n jälkeen. Sittemmin kuitenkin – väsyneen soutamista ja huopaamista! – peruutin menomme ja sain luvan viedä Mairen maanantaiaamuna vuoteeseensa lepäämään aamulla pariksi tunniksi. Niin sovimme, ja niin onnellisesti myös tapahtui.

Mairesta on parin viikon aikana koetettu saada virtsanäytettä epätoivon vimmalla. Ei ole onnistunut. Kustaankartanon hoitajat koettivat jopa katetrilla, mutta eivät onnistuneet. Tänään otin lujaksi tavoitteeksi saada näytteen otetuksi. Maire oli kahden ja puolen tunnin juomisen ja istumisen jälkeen aivan uupunut. Tuloksena oli kaksi kertaa vatsan toimiminen ja sitten lopulta pitkän yrittämisen jälkeen muutama millilitra virtsaa. Monen vaiheen ja vaikeuden kautta sain sen iltapäivällä Malmin terveysaseman laboratorioon. Kun olin yrittänyt näytettä turhaan saada omalle terveysasemallemme ja Kustaankartanon laboratorioon, Malmilta löytyi iltapäivän hämärissä ystävällinen ihminen, joka ilmeisesti ohi sääntöjen palveli meitä. Tein spontaanisti hänen edessään ristinmerkin, ja sain hänet täysin hämilleen. Olin asiasta todella kiitollinen sekä Taivaan Isälle että tälle ystävälliselle näytteemme analysoijalle.

 

sunnuntai 12.10.

Nyt vasta ymmärrän, että olen parin viikon ajan elänyt epätietoi­suudessa, jota olen kai tiedostamatta ollut tiedostamatta. Tosi­asiassa minulla ei liene ollut varmaa tietoa, onko Mairella enää paikkaa Kustaankartanossa. Nyt on selvinnyt, että paikka ei olekaan osastonhoitaja Arjan alaisuudessa, vaan toisessa osastossa. Mutta on kuitenkin paikka! Se oli ollut poistolistalla. Lyhytaikaisista paikoista oli kaupungin säästökuurin vuoksi kaikki muut lakkautettu paitsi yksi. Se yksi on tarkoitettu Mairen paikaksi, johon tulee yksi tai useampi vuorottelija niiksi ajoiksi, jolloin Maire ei ole intervallihoidossa eli uudissanana lyhytaikaishoidossa. Uskon, että Mairen ydinhoitajajoukko Arjan ja Helin johdolla olivat saaneet ylihoitajan ja muun tarvittavan hallintohenkilöstön vakuuttuneeksi Mairen paikan tärkeydestä ja ylihoitaja läheisineen puolestaan oli ylipuhunut kaupungin viranomaisen Mairen paikan säilyttämiseksi. He kaikki ovat Taivaan Isän meille lähettämiä lähettiläitä! Yhdessä vaiheessa oli kuulemma näyttänyt jo varmalta, että Mairenkin paikka lopetetaan. En tarpeeksi hyvin osaa ymmärtää, mikä hyvä meitä on kohdannut, ja mikä paha olisi voinut kohdata! Mairen tulevan osaston osastonhoitaja on meille tuttu. Hän oli E-osaston osastonhoitaja silloin, kun aloitimme Kustaankartanossa käynnin. Maire siirtyi silloin aikoinaan karkailun vuoksi E:ltä hänelle paremmin sopivalle Arjan D-osastolle.

Arja, Heli ja Marianne pelastivat minut väsymykseltäni ottamalla Mairen pariksi vuorokaudeksi hoitoon torstaista lauantaihin. Tors­taina pääsin pienimuotoiseen tilaisuuteen, joka oli järjestetty sen vuoksi, että työsuhteeni on kestänyt yhtäjaksoisesti 30 vuotta. Perjantaipäivä oli koulutyöpäivä, ja perjantai-illalla oli Tapanilan Erän 70-vuotisjuhlissa. Lauantaina huoahdin. Heli hoiti torstaina terveyskeskukseen päin sen, että Mairen virtsatietulehdukseen tarvittavan lääkkeen nimi saatiin selville. Heli ja Marianne organi­soivat kuurin alkuunpanon. Tulehdus on viheliäisen paha. Se pitää pintansa, vaikka olisi koetettu minkälaista lääkekuuria tahan­sa. Saa nähdä, onko nyt parempi lopputulos. Tulehduksen tullessa pahemmaksi yöt alkavat mennä huonommin, päivä­väsymys lisääntyy, ja konkreettisin vaikeus on kaikkinaisen hidastumisen lisäksi se, että nieleminen tulee tuskallisen vaikeaksi.

Viime viikolla sain ahaa-elämyksen. Muistin, että Maire terveenä piti erityisen paljon patongista. Hyvin se tuntuu nytkin maistuvan. Niinpä olemme siirtyneet entistä enemmän patonkikauteen.

  

sunnuntai 19.10.

Kustaankartanossa on ollut kova muutosten aikakausi. Vein Mairen keskiviikkona illansuussa töihin mennessäni viimeisen kerran hänen tähänastiselle osastolleen. Hain perjantaina illansuussa töistä ja kaupasta tullessani hänet pois hänen uudelta osastoltaan. Täytyy henkisen rauhan saamiseksi varmistaa, miksi Maire ei saanut olla entisellä osastollaan. Toisaalta on oltava loukkaamatta ketään, koska ikikiitollinen olen siitä, että saimme pitää paikkamme, joka oli jo kaupungin säästösaneerauksissa menossa kokonaan pois.

Elämämme soljuu muutenkin normaalin kaavan mukaan: epä­onnea on enemmän kuin tarpeeksi: maanantaina illansuussa tytär Maijun omakotitalokoti paloi sähkölaitevian vuoksi jokseenkin perusteel­lisesti. Keskiviikkona Mairea intervallihoitoon viedessäni automme lopetti elonkaarensa kai lopullisesti. Maire katsoi minua silmät suurina, kun automme pysähteli ja yskiskeli. Kustaankartanoon pääsimme vaivoin. Auton vaivat lisääntyivät töihin jatkaessani. Työpysäköintiin päästessäni auto savusi kauttaaltaan. Tulipalo se ei ollut, vaan jäähdytinneste kiehui kuin olisi ollut tulipalo.

Kun hain Mairen pois, ymmärsin jo hänet osastolla nähdessäni, että hän on erittäin huonovointinen. Ruokaa oli suussa, kun nieleminen ei ollut onnistunut. Pihalla odotti hieno BMW-taksi. Hoitajat tekivät kaikkensa. Silti kävi niin, että jotenkin poissa henkisestä tasapainostani vein Mairen pitkissä alushousuissa suu täynnä ruokaa taksiin. Hoitajat vaihtoivat ystävällisesti vaipan, mutta edellinen vaippa oli ollut huonosti päällä, joten niiden päällä olevat alushousut olivat märät. Päällishousuja ei ollut missään. Otin mukaan alusen, joka suojasi hienon taksin penkkiä, rukoilin, ettei Mairen suussa oleva ruoka tulisi autoon – ja onnistuimme.

Maire oli valtavan uupunut. En saanut häntä ottamaan mitään ravintoa. Koettaessani laittaa jogurttilusikallista suuhun, hän sai pienen, mutta pelottavan epilepsiakohtauksen. Sitten hän nukahti. Koko iltana en saanut häneen henkistä kontaktia. Kello 18:sta kello 21:een syöttöyritysten lisäksi kai ihmettelin pienessä paniikissa, miten minun pitäisi toimia. Koetin pitkin iltaa soittaa Kustaankartanoon. Tuttu numero ei kuitenkaan vastannut, vaan nauhalta tuli ilmoitus, että numero on tilapäisesti poissa käytöstä. Jossakin vaiheessa soitin vieraalle osastolle kysyäkseni, mistä numerosta voisin saada yhteyden Mairea hoitavaan osastoon. Sain yhteyden Mairen tuntevaan perushoitaja-Maijaan. Pyysin häntä selvittämään, oliko tapahtunut jotakin erikoista, kun Maire on todella huonossa kunnossa.

Maire oli kesken hoidon vaihtanut osastoa eli hänet oli sijoitettu ”lopulliseen” osastoonsa. Käsittääkseni perussyy huonovointi­suuteen oli se, että virtsatietulehdukseen annettu lääkekuuri ei ollut tehonnut ja tulehdus ”jylläsi” kovasti. Ilmeisesti kahden viime päivän ajan hänen ainoa ravintonsa oli ollut muutama lusikallinen ohrapuuroa. Mitä ilmeisimmin Mairea vaivasi suuri nestevajaus ja ilmeisesti myös ravinnonpuute. Maire ei herännyt, vaikka kuinka olisin häntä herätellyt. Hoitaja Maija tuli kello 21.30 kotimatkallaan luoksemme, toi tulostamansa Mairen lääkeluettelon, ja vahvisti uskoani, että on soitettava ambulanssi. Hieno suoritus – kiitos!

Perjantaina kello 22:n jälkeen lähdimme Malmin sairaalaan. Lauantaina puolen päivän jälkeen Maire pääsi pois sairaalasta. Jo ambulanssissa hänelle annettiin ”tiputuksella” nestettä. Sairaalan lääkäri antoi uuden kuurin virtsatietulehdukseen. Maire oli vuorokaudessa muuttunut taas eläväksi ihmiseksi; mielestäni hän kävi kuoleman rajoilla. Ehkä liioittelen, ehkä en. Sairaalakäynnistä saimme senkin hyödyn, että Marevanlääkkeen annoksen määritys tuli tehdyksi; Kustaankartanossa se oli muuttohässäkän yhteydessä jäänyt tekemättä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

                                                                           22.10.2003

L-osaston osastonhoitaja Mirjamille ja muulle henkilökunnalle

Tervehdys!

 

Tässä tulee Maire hoitoon. Lähetän ohessa myös vajaan neljän vuoden takaiset päiväkirjamerkintäni ajalta, jolloin hän tuli ensim­mäistä kertaa hoitoon. Silloin taisin käydä joka kolmas tunti katsomassa, kun oli niin kova ikävä. Nyttemmin olen oppinut kovettamaan itseni: en juuri ole käynyt katsomassa, en ole soittanut, eikä minulle päin tarvitse soittaa, ellei ole kuoleman­vakavaa.

Parhainta ajankulua Mairelle on se, että olisi lehti tai jokin kuva edessä. Sitä hän voi katsella nauttien hyvinkin pitkän aikaa. Aikoinaan hän katsoi postikortteja mielellään, mutta nyt niitä ei uskalla antaa, koska ne menevät suuhun.

Kahvin kanssa Maire käyttää sokeria ja kermaa. Ruoan kanssa mielijuoma on piimä. Juottaessa olen havainnut tärkeäksi seurata, että nieleminen on onnistunut. Joskus olen antanut uutta juomaa huomaamatta, että vanhaa on vielä suussa. Silloin tulee ongelma, koska suu on liian täynnä. Virtsatietulehduksen aiheuttama väsy­mys on eräs tekijä, joka vaikeuttaa nielemistä. Jos nestettä jää suuhun, ainakin kotona on parhain keino tilanteen laukaisemisek­si ollut sänkyyn levolle laskeminen.

Yöksi olen voidellut jalat Helosanilla, ja laittanut pehmikettä sekä töppöset jalkaan ja tyynyn jalkojen alle niin, ettei kantapäihin tulisi makuuhaavoja. Nytkin kantapäät ovat aika punertavat. Aamuisin­kin olen voidellut selkää, käsiä ja jalkoja. Maire nukkuu yleensä selällään, joskus vasemmalla kyljellä.

Ohessa on dosetti. Aamuisin 1 Exelon (6 mg), 1 Seronil (20 mg,), 1,5 Hydantin (100 mg). Kello 16-17: 1 Marevan (5 mg). Marevan-määritys pitäisi ottaa ensi perjantaina tai seuraavana maanan­taina. Viimeksi INR on otettu 24.10., jolloin se oli 2,2. Iltaisin 1 Exelon ja 1 Hydantin. Nyt on ollut 5 pv:n kuuri Ciproxinia, mutta virtsatietulehduksen oireet (lähinnä levottomat yöt ja kutina) jatkuvat. Haen teille tulomatkallamme terveysasemalta uuden kuurin, ja jaan sen dosettiin. Yöksi olen antanut 1 Tenoxin (20 mg) ja nyt tulehduksen jatkuessa myös 2 Paratabsia. Kapselit olen purkanut; kaikki lääkkeet olen antanut jogurtin seassa lusikalla. Maire ottaa kiltisti lääkkeet; pureskelee tabletit, olivatpa miten pahan makuisia hyvänsä.

Eilen tiistaina Maire oli ennen nukkumaanmenoa suihkussa. Kiitos, jos voitte käydä vaikkapa jakson loppupuolella suihkussa. Kassissa on Mairelle omaa Nizoral-shampoota. Myös varavaatteita on kassissa. Vaipan vaihdoin kotoa lähtiessämme kello 15.30. Laitoin pienen lisävaipan, joten tänään ei tarvinne vaihtaa vaippaa ennen iltatoimia. Vatsa toimi eilen iltapäivällä ja hiukan myös tänään aamulla.

Haen Mairen kotiin perjantaina 31.10. Kellonaikaa en vielä tiedä, ja anteeksi, jos menee iltaruokailun jälkeiseksi ajaksi.

 

Sydämellisin kiitoksin, kestävyyden ja kaiken hyvän toivotuksin

Kalevi S.

LOKAKUUN RUNO

Saima Harmaja: 

Yli kentän likaisen
raaka valo lyhtyjen.
Värisevää ikkunaa
sade kiduttaa.

Niin kuin prinssi kietoi hän
satuun pääni särkevän.
Miksi petyin? Tiesinhän
lait elämän.

Märkää, märkää sumua
maassa, puissa, katoilla.
Jumala, oi Jumala!
näin voiko jatkua!

Saima Harmaja.jpg

               Saima Harmaja

              (Kuva: Wikipedia)

 

 

PAPPA PAKINOI -otsikkoon lisäys...

...JA VÄHÄPOIK PAKINOI KANS:

(Tiedoksi: Muistaakseni olen kirjoittanut vain yhden kirjan salanimellä eli nimellä Niilo Narjus. Kirjan nimi oli ja on PAPPA PAKINOI JA VÄHÄPOIK PAKINOI KANS. - Kans tarkoittaa myös. Vähäpoik on papan lapsuuden lyhkäsel kiälel kuopus eli pahnan pohjimmainen. Puoli vuotta sitten olin kolmen veljen sarjassa vielä vähäpoik, siis kuopus. Nyt olen suvun vanhin. On outo olo. Enkeli kävi noutamassa kolmikostamme ensin keskimmäisen pois, sitten vanhimman. Tämän loppuvuoden 2019 pakinoissa esiinnyn vähänäpoikana lapsuuteni kielellä. Tässä on loppuvuoden kolmesta vähänpojan pakinoista ensimmäinen, ole hyvä:)

 

HYVÄ TIÄTTÄ: O MONENKALTASSI HOMOI

Ihmisel o yks pommivarma luantane ominaisuus: hän halu kehittä ittiäs. Pakolise koulu voiva tiätenki ol osal oppilaist kenkuilt tuntuvi. En men ny kauhia syväl niihi syihi, joitten tähre koulu voi tunttu raskalt ja harmittavaiselt. Yks syy voi ol se, et yhtjasama oppilast opetta kauhian paljo yksjasama ope, jonk kans oppilan kemia ei sovi yhte. Kum­massakka osapuales ei ol välttämät mittä vikka, mut ko eläm vaa voi joskus men solmu järje ulottumattomis olevan kaava mukka, ol kyse sit oppilas-ope –suhtest tai mist tahtos muust ihmissuhtest.


Kenkkumaisse koulufiilinkki saatta syyn ol semmonenki, et koulu voi ol oppila miä­lest teo­riapainotteine, ja oppilas pualestas o käytäntpainotteine. Hän voi ol esimerkiks mahrottoma taitav käsistäns. Ei hän sillo välttämät kauhi­ast nauti esimerkiks historiast tai piolokiast taik interpoloinnist tai ylen­säkkä semmosist aineist ja asioist, jois hän ei tun saavans toteutta ittiäns ja oma luamisvoimatans. Hän ko saa kaikkest parhama onnistumise tuntte tekemäl käsiläs jottan kaunist ja häne luantumukselles sopiva. Melkke meinasi unhottu pakollise koululaitokse paulohi eli sen perustaja mukka verpalisoitunas: mää rupesi uunoilema. Mennä nyy asias ettippäi - Cykneust kuitenki kovaste kiitollisuurel kunnioittae.

Tasavertasest me kaik ihmise – tämmöse vähä yksinkertasemmakki – olla viissai ihmissi. Jokasen kylkkehe on latinaks näkymättömäl mustel kirjotet ”homo sapiens”. Mut sit kan­natta tiatosest hiuka erotel ton homo sapiensi erilaissi olemuksi ja ilmentymismuaroi. Melkke varma ole siit, et kaikil meil o luantasest jonkiastene automaattine viähtymys ol ”homo faber”, arkikiälel homo faaperi. Iha suara käännös kaiket ois ”sep”, mut vähä yleisemmi ilmastun hän o just erel kuvailttu käsistäns taitav ihmine. Kyl ihmine ylensä halu jotta värkät. Jos häne kukkaskepeistäns ei tul iha viksui ja vilmaattissi, vaa mutkallissi, hän kuitenki tahto ja ossa jotta muut: hän voi ol hyvä leipo­ma tai hän ossa kasvatta kukkassi tai touhut muute miälelläns puutarhas tai pellol taik touhut mitä tahtos muut omankaltast taittoans vaativa sysselsetninkki. Ykski frou sanos kerra illaistujaisis miähestäs, et see touhu nii miälelläs auton kimpus, et jos autos ei ol mittä vikka, nii see mene ja teke siihe via, et sais sitä korjat. Ei muut ko lykka till ja kauhian paljo intto kaikil homo faapereil itte kullekki oma armolahjans toteuttamisse!

Tämä loppuosa pakinast oo vähänpoja miälest niin tärkki, et sun kannatta lukki se usseman kertta ajatuksel läpi. Samal sä saa vaik testi siit, olek sää maailma oikke vaan paljo ettippäi kehittävä tyyppi eli herkkä ja innostuva. Josas nimittäi ole, nii kaike torenäkösyyre mukka sä leikka nämä loppurivi taltte. Sit niit talttehe leikatui klapui tule innostunu ihmise huusollis ette millo mistäki paikast herättämä harmi ja kysymykse, et mihi toinki klapu laittaisi. Mut täsä tule nyy se tärkki asi: meiä aikusten pitäis ol oikke vaa paljo enemmä ja paljo rohkiammi homo luudensei. ”Homo ludens” o leikkivä ihmine. Ruppe semmoseks! Se vaati luantumust ja rohkeut. Mut jos niit oo, nii älä vaa piilot kynt­tilätäs vaka al. Nimittäi kyl meiä aikuste kaikkest ylesemp vika elämäs­säm taita ol see, et eläm tule otetuks hiuka liia totisen ja tärkkiän. Kyl sittenki oikkialaatune pilke silmäkulmas o tosi hiano elämä sual. Silti voira ol harttai, ja kyl silti voira usko syrämestäm Taiva Issähä, ja kyl silti voira ol herkki ja tervel taval oma-arvontuntossi ja ystäväl­lissi ja empaattissi ja tiäs mitä kaikki muut hyvä.

Tiätenki kaikes pitä säilyttä hyvä maku mukan. Mut jos o luantumust ol homo luudens, kyl hyvä maku tule ittestäns. Joskus hyvä mau raja ylityski o makuasi. Toise miälest raja ylitetti, toise miälest ei. Semmost eläm vaa oo. Ton äske­se kirjoti, kon tul miälehe isäpapan kertomus melkke seittemä vuaskymmene takka. Sillo piretti tupailloi eri pualil pitäjä, vuarotelle eri talois. Isä kerro, et yhres isos talos juhla yhten ohjelmanumeron ol hyvinki arvostetu talon arvostetu emännä hyppely penkil. Emänt seisos penkil ja hyppel haara-asenttoho ja takasi sotaväe perusasenttoho kenkä yhtehe ja huus: ”Tip tap tii, nyy se oo auk, ja nyy se on kii!”

JK Yks homo meinas unhottu. Pääkaupunkis näyttä menevän teatteriesitys, jonka nimi on Homo secundus. Sitten voisi olla homo susimus, josa kaik ois sekunda ja sut. Mut kilpailija vois pistä paremmaks ja laitta esityksen nimeks  Homo primacus (lausutaan: priimakus). Menestyst ihan kaikil teatteriesityksil!"

 

 

 

 

MUISTELUTARINOINTIA

MATKA SUURKISOIHIN VUONNA 1956

Syntymä- ja lapsuuspitäjäni Taivassalon kunta järjesti lapsille vuonna 1956 matkan Helsingin olympiastadionille. Menimme sinne Suurkisoihin. Voimisteluohjelmaamme olimme käyneet perusteellisesti harjoittelemassa  lukuisia kertoja, ensin talvella Nuorisoseurantalolla ja alkukesästä Taivassalon urheilukentällä. 

Me lapset osallistuimme suurkisoissa olympiastadionin nurmikentällä yhteisvoimisteluun. Tilaisuuden avasi mitä todennäköisimmin tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Hänet oli nimitetty tasavallan presidentiksi kolmisen kuukautta aikaisemmin, 1.3.1956. Avajaispuheesta tai muusta virallisohjelmasta aivoissani ei ole pienintäkään muistikuvaa. Voimistelun kyllä muistan ainakin siltä osin, että jännitin, menevätkö voimisteluliikkeet porukan mukana harmonisen hyvin.

Kuvahaun tulos haulle Suurkisat 1956

Yllä on Wikipediasta saatu kuva vuoden 1956 Suurkisojen avajaisista. Kuvassa näyttäisi ainakin etuosassa olevan aikuisia. Omat muistikuvani koskevat vain lapsia.  ehkä he ovat tuolla loppupäässä. Tilaisuudesta on kulunut aikaa yli 63 vuotta, joten muistin hapertuminen sallittakoon.

Vuosien varrella olen pähkäillyt, milloin on ollut se Helsingin matkani, jolloin ensimmäisen kerran olen päässyt käymään Linnanmäellä. Tätä kirjoittaessani sain selville tuon asian. Luin Wikipediasta muistelmia, jossa ikäpolveni lapsi muistelee Suurkisassa käyntiin liittyvät myös Linnanmäellä käynti. - Linnanmäeltä jäi mieleen kolme asiaa. Ne olivat peilisali, taikuri ja vedenneidot. Peilisali vääristi kehon muodon niin, etten elämässäni sen jälkeen kovin monta kertaa ole nauranut niin makeasti kuin silloin siellä. Taikuri esiintyi ulkolavalla. Hän oli mielenkiintoinen ja taitava. Olin jo silloin itsekin alkanut harrastaa taikatemppujen teon. Olin tilannut niitä helsinkiläisestä Julius Sundman Oy:ltä. Kolmas mieleen jäänyt olivat vedenneidot, joita lähinnä kai aikuiset miehet yrittivät pudottaa veteen makuualustaltaan. Molskahdus veteen tapahtui, jos heittäjä osui pallollaan tiettyyn, lähellä vedenneidon makuualustaa olevaan pisteeseen.

Matkasta suurkisoihin jäi mieleen ihan myönteisesti myös autoilija Ilmari Tommilan kuorma-auton lavalla. Me, kai yli 20 lasta, kiipesimme auton lavalle aamulla Taivassalon kunnantoimiston pihalla. Istuminen avolavalla pressun alla oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Tosin takaisin tulo oli minulle hieman mollivoittoinen. Tykkäsin kovasti yhdestä tytöstä. Koetin jossakin vaiheessa hämärässä varovasti laittaa käteni hänen käteensä. Mutta siinä olikin jo toinen käsi. Sittemmin vastaavankaltaiseen tapahtumaan totuin monien seuraavienkin vuosien aikana.

Sitten ihan asiaan, jännään sattumaan 1960-luvun loppupuolella. Olin menossa Isosaaren aliupseerikoulusta viikonloppulomalle kotiin Taivassaloon. Peukalokyydillä olin päässyt Helsinki-Turku -tiellä Lohjalle kääntyvään tienhaaraan asti. Siitä sitten yritin päästä ja onnistuin pääsemään ison kuorma-auton kyytiin. Kiipesin ylös repsikan paikalle kuljettajan viereen. Totesimme kuljettajan kanssa, että olemme molemmat matkalla Taivassaloon. Siis melkoinen ihme: Istuminen kuorma-auton lavalla pressun alla oli vaihtunut sisätilamatkustukseen. Kuljettaja oli kuitenkin sama kuin edelliskerrallakin: tuttu ammattiautoilija Ilmari Tommila oli pysähtynyt kyyditsemään tuttua sotapoikaa.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Olen monista asiantuntijalausunnoista lukenut varoituksen, että unesta ja/tai sen seurannasta ei saa tulla suorittamista. Omakohtaisesti vierastan tuota itseäni viisaampien sanomaa. Toisaalta podin omistakin teksteistäni huonoa omaatuntoa. Olen nimittäin mitä ilmeisimmin ottanut yöunesta hyvinkin keskeisen suorittamisprojektin. Pidän unipäiväkirjaa. Tosin se on yleensä suppea: nukkumaanmenon aika, mahdolliset unen keskeytykset ja heräämisaika. Nykyistä useammin olisi hyvä jaksaa kirjata muistiin, mihin aikaan olen ennen nukkumaan menoa syönyt iltapuuron sekä olenko circadinin (lääkärin määräämän unihormonin, siis melatoniinin) ja verenpainelääkkeen lisäksi ottanut - nykyisin todella harvoin - muuta lääkettä, esimerkiksi Paratabs särkylääkettä.

Minulle unessa onnistuminen on kuin palkan ansaitsemista. Olen siis rikkonut tutkijoiden suorittamiskieltoa. Pitäähän sitä "suorittaa", jos aikoo saada "palkkiota". Tavoitteeni yöunelle on 6 - 8 tuntia. Jos siihen haarukkaan pääsen, olen kiitollinen ja saan voimaa elää circadinia kiittäen. Eikö vain hyvän palkkion saamisesta tule myötä yleensä hyvä mieli eli onni?!

Ihmisen olisi hyvä nähdä unia. Ne ovat todella tärkeitä psyykelle. Jos ei näe lainkaan unia, on jotakin vikaa jossakin. Ehkä useimmiten lääkityksessä. Uniahan ei monestikaan heräämisen jälkeen enää muista. Ainakin minulle ne usein määrittävät seuraavan (ainakin alku)päivän henkisen tunnelman. Jos olen nähdyn yöllä hyviä unia, on aamulla herätessä hyvä mieli. Yöllä on kulunut hämmästyttävän paljon kaloreita/jouleja. Se on hyvä tieto painontarkkailijoille! Ja siis: hyvistä unista tullee duuripäivä, huonoista mollivoittoinen päivä. Hyvistä unista saa voimaa elää, huonoista saa toivottavasti vähintään neutraalin päivän ellei sitten melankoliaa tai peräti pahaa mieltä.

Parahin lukijani, toivotan sinulle sopivat paljon duurivoittoisia, iloisia, onnellisia, toivorikkaita päiviä.

Sinun/Teidän K.

LAINASANOJA

Kauppalehti - Optio 15/2019, 26.9.

Sanat ovat Cilla Bhosen, Kauppalehden toimittajan ja Option kolumnistin, kolumnista. Oikeastaan seuraavat lainasanat ovat ennen varsinaista kolumnia, joka käsittelee metsässä mahdollisesti olevaa tekemätöntä työtä. Tässäpä ovat Cillan persoonalliset aloitussanat, ole hyvä!

"Myönnän tämän jälleen kerran. Olen ruttuturpa. Ihminen, joka aamulla herätessään etsii hapanta ajatusta, johon ripustautua koko päiväksi."

Siinä on lyhyt lainaus pitkästä, hyvästä kirjoituksesta.

Rakas lukijani! Vaeltakaamme aamujemme ja kykyjemme mukaan mahdollisimman kauas pois happamesta ruttuturvasta, jollainen ei toki todellisuudessa Cilla liene. Itseironia on parhain ironian lajeista. Toisaalta huonounisuus voi aiheuttaa aamuihin haasteita. Sinkuille se ei ehkä ole pahaksi, mutta mielenrauhaa koettelevaa se on aamupöydän äärellä istuville aamuäreän läheisille.

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 22

jae 6: Ohjaa lapsi heti oikealle tielle,
niin hän vanhanakaan ei siitä poikkea.

22:8 Joka vääryyttä kylvää,
se tuhoa niittää, hänen sauvansa särkyy
ja mahtinsa murtuu.

22:24 Älä lyöttäydy kiivaan miehen seuraan
älä ryhdy äkkipikaisen kumppaniksi,
22:25 ettet tottuisi hänen teihinsä
ja vaarantaisi omaakin vaellustasi.

 

 

SANONTOJA KANSAN SUUSTA


Vierivät kivet eivät sammaloidu.

Elämässä on runsaasti haasteita,
mutta ne ovat pukeutuneet viekkaasti ongelmien asuun.

Joka kuuseen kurkottaa, se saattaa latvaan asti ulottaa!

 

LOKAKUUN KALENTERIASIAA

Lokakuu on unen kannalta se kuukausi, jolloin saamme kuun viimeisenä viikonvaihteena ilmaiseksi tarvittaessa nukkuma-aikaa yhden tunnin lisää: lauantain 26.10. ja sunnuntain 27.10. välisenä yöllä kelloja siirretään tunti taaksepäin. Sehän käy helposti joko lauantai-iltana nukkumaan mentäessä tai sunnuntaiaamuna herättäessä.

Lokakuussa on ennätyksellisen paljon, miltei väsyttävän paljon, erilaisia tapahtumia. Hiukan niitä oman subjektiiviseen mielipiteeseen luottaen karsinkin. Silti jäi jäljelle runsauden pulaa.

LIPUTUSPÄIVÄT  

tiistai 1.10. Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä, ministeriön suosittelema liputuspäivä 

torstai 10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä, virallinen liputuspäivä

torstai 24.10. YK:n päivä, virallinen liputuspäivä

 

ERITYISPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA

Vanhustyön keskusliitto on organisoinut Vanhustenpäivän viettämistä jo vuodesta 1954 lähtien. Vanhustenpäivä on vuosittain lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Näin ollen vuoden 2019 Vanhustenpäivä on sunnuntaina 6.10.2019 ja Vanhustenviikkoa vietetään sunnuntaista 6.10. alkaen sunnuntaihin 13.10. asti. - Vanhusten viikon teema: VARAUDU VANHUUTEEN

Reumaviikkoa vietetään sunnuntaista 6.10 alkaen lauantaihin 12.10. saakka. Suomen Reumaliitto ja sen jäsenyhdistykset ovat viettäneet reumaviikkoa 1940-luvulta lähtien. Tänä vuonna reumaviikolla pohditaan mielen vaikutusta hyvinvointiin. Maailman reumapäivä on lauantaina 12.10.

sunnuntai 6.10. Maailman CP-päivä (Suomen CP-liitto)

tiistai 8.10.  Euroopan elinsiirtopäivä (Munuais- ja maksaliitto)

keskiviikkona 9.10. Ilonan päivänä vietetään valtakunnallista Mielenterveysomaisten päivää  (Mielenterveysomaisten keskusliitto). Päivän tarkoituksena on Mielenterveysomaisten keskusliiton mukaan herättää julkista keskustelua mielenterveysomaisten ja -omaishoitajien asemasta, arjesta ja ulkopuolisten ihmisten ennakkoluuloista. Liitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota omaisten jaksamiseen ja heidän voimavarojensa tukemiseen.

torstai 10.10. Aleksis Kiven päivä. Lisäpontimeksi päivä sai vuonna 1978 nimikkeen Suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä on ollut liputuspäivä vuodesta 1950 lähtien.

maanantaista14.10. sunnuntaihin 20.10. Selkäviikko (Selkäliitto)

keskiviikko 16.10. Maailman selkäpäivä

tiistai 15.10. Kansainvälinen valkoisen kepin päivä (Näkövammaisten liitto)

torstai 17.10. Asunnottomien yö (useita eri toimijatahoja)

lauantai 19.10.2019 on isovanhempien päivä. - Isovanhempien päivää vietetään Suomessa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton (Valli ry:n) aloitteesta vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina. Isovanhempien päivän tarkoitus on korostaa sukupolvien välistä yhteyttä ja nostaa isovanhemmuuden arvostusta. - Hyvä mamma! Hyvä pappa! Hyvä mummi! Hyvä vaari! Hyvä kaikki isovanhemmat!

(Isovanhempia juhlitaan myös isovanhempien päivää seuraavalla viikolla maanantaista perjantaihin 21. – 25.10.2019 eri puolilla maata vanhusten ja lasten parissa.)

sunnuntaina 27.10. talviaika eli normaaliaika alkaa. Edellä sanotun mukaisesti joko lauantaina 26.10. nukkumaan mentäessä tai viimeistään sunnuntaina herättäessä on muistettava siirtää kelloa tunti "lähintä kesää kohti" eli taaksepäin. Sanatarkasti asetuksen mukaan kelloja siirretään sunnuntaiaamulla ani varhain kello 04:stä kello 03:een. Mutta toki ei tarvitse olla tyhmyyteen asti rehellinen, joten herätystä ei tarvitse ottaa kello 04 pelkästään sitä varten, että noudattaakseen asetusta siirtäisi kelloja juuri silloin. 

Tämä lienee toiseksi viimeinen talviaikaan siirtyminen Suomessa. Vuoden 2021 lokakuussa Suomessa siirrytään näillä näkymin pysyvästi talviaikaan. Toki se ei tässä vaiheessa ole pomminvarma asia, koska edellytyksenä on, että Suomen eduskunta vielä näin päättää. 

tiistaina 29.10. vietetään maailman psoriasispäivää teemalla: "Psori ei tartu." (Psoriasisliitto ry)

tiistai 29.10. - keskiviikko 30.10. Lisäaikaa liikunnalle (Hengitysliitto)

HALLOWEEN on sikäli tavanomaisesta poikkeava juhlapäivä, ettei sitä ole merkitty kalenteriin. Vielä ihmeellisemmäksi tuon juhlan tekee se, ettei sitä meillä vietetä jonakin tiettynä päivänä. Suomessakin Pyhäinpäivä, aikaisempi Pyhäinmiesten päivä, oli aina 1.11. Ja halloween oli (1950-luvun alusta lukien) yleismaailmalliseen tapaan aina sen aattona.

Halloween alkuperäinen kotimaa on Irlanti. Siellä päivän nimi oli alkuaan All Hallows´ Eve (Kaikkien pyhimysten päivän aatto tai nykyisin ehkä Kaikkien Pyhien aatto). Suomeenkin on vakiintunut Halloween-sana. Ehkä kurpitsajuhla on koettanut päivän nimenä kilpailla Halloween-nimen kanssa, mutta ei se liene vakiintunut. Kekri-sanaakin taidetaan käyttää Halloween-sanan sijasta. Se on kuitenkin ennemminkin sadonkorjuujuhlaa tarkoittava ilmaisu. Toki kekri- ja Halloween-tapahtumat voidaan viettää samanaikaisestikin.

Yhteenvedoksi edellä sanotusta taidetaan saada ihmetys siitä, että Suomessa on monta käsitystä Halloween-juhlan viettoajankohdasta. Monesta vaihtoehdosta pitää mahdollisesti koolle tulevien ihmisten kesken sopia, mikä heille on paras vaihtoehtopäivä. Esimerkiksi seuraavien vaihtoehtojen välillä tulee tänä vuonna tehtäväksi ratkaisu Halloweenin ajankohdaksi Suomessa:

1. Ihan poikkeuksellista ei liene, että juhlan ajankohta on lokakuun viimeinen lauantai. Tänä vuonna se on 26.10.

2. Lokakuun viimeinen päivä, torstai 31.10. (lähinnä amerikkalainen tapa, mutta myös kaikissa maissa, joissa Pyhäinpäivä on 1.11.)

3. Pyhäinpäivän aatto, perjantai 1.11. (tuon päivän arkikielen nimitykseksi lienee tullut "toinen halloween") 

(4. Luultavasti osa ihmisistä viettää halloweenia Pyhäinpäivänä, joka tänä vuonna lauantai 2.11. Ainakin sekä katolinen että ortodoksinen kirkko eivät pitänä hyvänä, että Pyhien kunnioittamiseen tarkoitettuun päivään sekoitetaan hyvinkin "maalliseksi" koetun päivän sanomaa

Tuntuu siltä, että viime vuosina halloween on kohottanut Suomessa arvostustaan tai että sitä ainakin juhlistettaneen vuosi vuodelta yhä enemmän. Yhdysvalloissa halloween on joulun jälkeen kalenterivuoden seuraavaksi tärkein juhla.

Nyt tuntuu siltä, että meillä Suomessa aletaan entistä enemmän painottaa halloween-ruokia, -juomia, -leivonnaisia ja vastaavia. Saa nähdä, mitä kaikkea liike-elämä ja Maija sekä Matti Meikäläiset keksivätkään. Esimerkiksi kotiliesi.fi-sivuilta löytyy näemmä kurpitsalyhdyn kaiverrusohjekin.

YK:N TEEMAPÄIVIÄ JA MUITA KANSAINVÄLISIÄ PÄIVIÄ

keskiviikko 2.10. Kansainvälinen väkivallattomuuden päivä

perjantai 4.10. Kansainvälinen eläinten päivä

lauantai 5.10. Kansainvälinen opettajien päivä (UNESCO)

sunnuntai 6.10. Maailman elinympäristöpäivä 

maanantaista 7.10. alkaen sunnuntaihin 13.10. saakka ADHD-viikko (ADHD-liitto)

keskiviikko 9.10.  Maailman Postin päivä

torstai 10.10. Maailman mielenterveyspäivä (WHO) - Teema: Vihreää valoa elämälle!

Turhia murheita pois toivotetaan peukun kera Suomen mielenterveysseuran sivuilla:

Kuvahaun tulos haulle Peukun kuva

torstai 10.10. Maailman näköpäivä

perjantai 11.10. Kansainvälinen tyttöjen päivä

perjantai 11.10. Kansainvälinen kananmunan päivä

sunnuntai 13.10. Kansainvälinen luonnononnettomuuksien torjunnan päivä

tiistai 15.10. Kansainvälinen maaseudun naisten päivä 

keskiviikko 16.10. Maailman nälkäpäivä (FAO)

torstai 17.10. Kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi

torstai 17.10. Asunnottomien yö

sunnuntai 20.10. maailman osteoporoosipäivä

sunnuntai 20.10. Kansainvälinen tilastopäivä (UNSTATS)

liputuspäivänä edellä jo mainittu: torstai 24. lokakuuta: YK:n päivä

torstai 24.10. Kansainvälinen kehitystiedotuksen päivä: Tämän teemapäivän on luonut YK:n yleiskokous kehitysyhteistyön kehittämiseksi. On tärkeätä tiedottaa avoimesti kehitysavuista ja kehitysyhteistyön toimintatavoista sekä niiden ongelmakohdista. Näinkin tulee toteutetuksi YK:n perustehtäviä tasa-arvoisemman ja hyvinvoivemman maailman edistäjänä.

sunnuntai 27.10. Maailman audiovisuaalisen perinnön päivä (UNESCO)

torstai 31.10. Maailman kaupunkien päivä

TULOSSA:

Hyvää ja Onnellisenoloista HALLOWEEN-juhlaa!

Halloween

Kuva: www.tunturisusi.com

Halloween glitter pumpkin jack o lantern decor with funny faces.

Kuva: Pixaboy.com

 TÄYSIKUU

 maanantaina 14.10.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

LOKAKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

Sunnuntai 06.10.2019 

17. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Jeesus antaa elämän:

Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut inhimillistä elämää ja koko tunnettua maailmaa uhkaavan kuoleman vallan. Näin ihmisillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.

Edellä sanottuun liittyen kirjoitinkin jo hiljan erään hyvän ystäväni minulle osoittamista sanoista. Hän on jäänyt vaille kristillistä kasvatusta, mutta hänen suhtautumisensa uskontoon on lempeä. Hän sanoi minulle suurin piirtein seuraavan sanallisen viestin: Meillä molemmilla on hyvä elämä, mutta sinulla on vielä yhdeltä osin parempi, kun sinulla on usko. Siihen voisi lisätä: ... ja toivo. Ja edelleen: sekä rakkaus "ylähälle" ja "ylähältä".

 

 

Sunnuntai 13.10.2019 

18. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kristityn vapaus

Usko Kristukseen merkitsee sitä, että ihmisen ei tarvitse perustaa elämäänsä sen paremmin omien tekojensa kuin toisten ihmistenkään mielipiteiden varaan. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille. Jälleen kerran esimerkiksi lähimmäisenrakkaus näyttää voimansa. Se antaa voimaa elää sekä ihmiselle itselleen että hänen lähimmäisenrakkautensa kohteena oleville lähimmäisilleen. Kysymys ei ole laskelmoiduista teoista, vaan elämän luonnollisesta soljumisesta. Siinä on luonnostaan mukana elämisen onnea ilman sen tietoista tavoittelemista.

Lutherin ajatuksia:

Teoksessaan Kristityn vapaudesta vuodelta 1520 Luther kiteyttää päätelmänsä.

Kaksinkertainen vapaus:

Lutherin pääkohta kirjassa on, että usko Jeesukseen Kristukseen tuo kristitylle kaksinkertaisen vapauden. Ensimmäinen vapaus liittyy Lutherin reformatoriseen löytöön eli hänen ajatukseensa siitä, että ihminen tulee vanhurskaaksi ainoastaan uskon eli luottamuksen kautta, ei tekojen. Luther korostaa sitä, että kun ihminen kuulee evankeliumin, toisin sanoen iloisen ja vapauttavan viestin Jeesuksesta Kristuksesta, Jumala voi herättää hänessä armorikkaan luottamuksen, jonka seurauksena hän vapautuu synnistä, syyllisyydestä ja kuolemasta.

Parhaiten tämä selittyy sillä, että usko yhdistää Jeesuksen ja ihmisen yhdeksi persoonaksi. Jeesus siirtää itselleen ihmisen Jumalasta erottavat, kuolemaan johtavat ominaisuudet: pahuuden, synnin ja syyllisyyden. Ihminen puolestaan pääsee osalliseksi Kristuksen jumalallisista ominaisuuksista: vanhurskaudesta, kuolemattomuudesta ja rakkaudesta. Tätä siirtoa kutsutaan autuaaksi tai onnelliseksi vaihtokaupaksi. Vaihto merkitsee sitä, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisen synnin ja syyllisyyden ja ihminen saa ottaa vastaan uuden elämän, täynnä uusia mahdollisuuksia.

Kristuksena toinen toisillemme:

Lutherin mukaan kristityn toinen vapaus liittyy siihen, että hän uskon kautta pääsee osalliseksi Kristuksen rakkaudesta. Kristuksen rakkaus herättää hänessä halun elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala haluaa, että rakastamme toisiamme. Usko vapauttaa kristityn rakastamaan lähimmäistään, olemaan Kristuksen kaltainen. Kristitty yrittää olla toisille avuksi, ei siksi, että Jumala näkisi ja palkitsisi hänet syntien anteeksi antamisella ja iankaikkisella elämällä, vaan siksi, että usko on hänet jo siirtänyt Jumalan kämmenelle. Se rakkaus, jonka kristitty saa Jumalalta, on elinvoimaa, joka saa hänet toimimaan toisen parhaaksi.

Karin Johannesson

Sunnuntai 20.10.2019 

19. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi -käsky oli minulle jo vuosikymmeniä sitten pohdiskeluttava virke. Loppuosa "niin kuin itseäsi" on edelleen minusta mielenkiintoinen kohta. Jos hyväksyn itseni, eli jos "rakastan itseäni", kaikki on hyvin. Mutta luulen, että osa meistä ihmisistä ei hyväksy itseään. Silloinhan "niin kuin" -sanat merkinnevät, ettei rakastas lähimmäisiäänkään. Ja jos todella rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, ja jos todella rakastaa itseään, käskyhän on rakkauden "kolmoiskäsky". Rakkauden kohteina ovat Jumala, lähimmäinen ja ihminen itse.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Siinä muuten voisimme ottaa mallia hiljan edesmenneestä Jukka Jalmari Virtasesta. Kirjoitusten mukaan hän menestyneen projektin jälkeen kehui kollegoja hyvistä suorituksista ja kehui samasta aiheesta myös itsensä. Minusta se oli upea tieto. Sen lisäksi lapsen uskoni sanoo, etteivät Jukka Jalmari Virtasen armolahjat olleet kotoisin pelkästään häneltä itseltään; eihän armolahjoja itse oteta; ne saadaan, jos saadaan. Jukka Virtanen oli kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, sanoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja. Jukka Virtasen työpaikkoja olivat esimerkiksi TV, teatterit, elokuvat sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana.

Siis sanokaa, mitä tahansa, ei voi olla väärin, ettenkö saisi laittaa Jukka Virtasen (tekijänoikeusvapaata) valokuvaa katsottavaksesi tähän, ole hyvä:

Kuvahaun tulos haulle Jukka Virtasen tekijänoikeusvapaa valokuva

Jukka Jalmari Virtanen (1933 - 2019)

Muuten: aikoineen keskustellesani Kylli-tädin (taidemaalari, taidepedagogi, TV:stä tuttu ja paljon muuta, Kylli Kosken) kanssa, Kylli kertoi mielihyvällä, että hän on yhteistyössä esiintymisissään Jukka Virtasenkin kanssa. Siis sanoin kuvaamattoman moneksi oli Jukka Virtasesta - samoin Kylli-tädistä, joka kävi joskus kirkoissakin piirtäen papin saarnan edetessä kuviksi papin puhetta. Jos oikein muistan Kyllin ja Jukan yhteistyö virisi enkelien seurassa. Kylli piirsi enkeleitä ja Jukka teki enkelirunoja.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten takaisin päivän tekstiin, Rakkauden kaksoiskäskyyn:

Olen maallikkona vuosikausia pohdiskellut sitä, mitä tarkoittaa se, että ihminen rakastaa Jumalaa, Taivaan Isää, kolmiyhteistä Jumalaa. Konkretian löytämisen haastetta tuo se, että rakkauden kohde ei ole silmien nähtävissä eikä korvien kuultavissa. Teologit sanovat, että Hän on korvien sijasta "sydämen kuultavissa". Samoin esimerkiksi luonnossa Hän on silmienkin nähtävissä ja hyvien asioiden kokemisessa sekä onnistumisissa tunnettavissa. Mutta lähimmäisenrakkauteen ja muuhun rakkauteemme maan päällä rakasta Jumalaa -kehotuksen "tuotos" ei ole suoraan verrattavissa.

Ainakin rivien välistä olen teologisten asiantuntijoidenkin sanoissa havainnut saman asian kuin oma päätelmäni on. Voi olla, ettei päätelmäni ole tarpeeksi laaja, mutta ainakin se on hyvä alku ja kilvoittelun lähteeksi sopiva. Eikö rakasta Jumalaa -kehotus merkitse yksinkertaisesti ja konkreettisesti sitä, että meidän pitää elää Raamatun antamien käskyjen ja ohjeiden mukaan. Alkulähtökohtana voisi olla jo ainakin rippikoulussa opitut kymmenen käskyä.

 

Sunnuntai 27.10.2019 

20. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Usko ja epäusko

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Osasyynä tuohon lienee ollut sekin, että Jeesus lähestyi, auttoi ja tuki paljon heitä, jotka eivät olleet korkeassa asemassa, vaan ennemminkin köyhiä, sairaita ja syrjäytyneitä.

Epäusko syntynee suurelta osin siitä, mitä viime viikon sunnuntain tekstistä ilmeni. Usko-sana jo sisältää abstraktiutta: kun tapahtuu jokin "ihme", siis odottamattoman hyvää, ihminen sanonee luonnostaan, että se oli sattuma. Sattumaan on helpompi uskoa kuin Jumalaan. Vaikka eihän sitä sattuman olemassaoloakaan voi todistaa. Ken uskoo, ken ei.

Usko ja epäusko taistelevat myös kristittyjen sydämissä, ehkä pappienkin sydämissä. Mutta heidän on kätkettävä tämä mahdollinen sydänsurunsa sydämiinsä. Heikkoja hetkiä voinee tulla kelle vain, milloin vain, esimerkiksi väsymyksen tai suurien vastoinkäymisten kohdatessa, tai ilman mitään syytä. Tapaan sanoa tuosta "ilman mitään syytä" -tapauksesta, että sielunvihollinen hyökkäilee. Oma tapani on silloin keskittyä rukoukseen sanoen ajatuksissani tai ääneen: "Rakas kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, vahvista uskoani, kiitos!"

TOIVON TOIVOTUS

Toivorikkauden saadaksemme säilyttäkäämme ihmetyksemme ja ilomme elämään. Se edellyttää laaja-alaista näkökykyä. Ruska on niin helppo nähdä, että siitä voimme aloittaa iloitsemisen. Syksyisin painottakaamme näkökentässämme menossa olevan vuodenajan hyviä ja kauniita puolia. Iloitkaamme syksystäkin. Jaa, ettei voi, vai? Voi, voi, voi.

t. Kalevi

20191001_175006_1.jpg

Syksyn ensimmäinen keltainen ruska kuvattuna 1.10. Oulunkylän kodin ikkunanlasin läpi takapihalle päin.

Kuvan esikatselu

Kuva samasta paikasta kuin edellä 30 päivän kuluttua, siis 30.10.2019

PÄÄTÖSRUNO (lokakuu)

Claes Andersson: Aamu meren rannalla (WSOY 2015)

Suomentanut Jyrki Kiiskinen:

Yhtenä aamuna meren rannassa aurinko paistaa, tuulee, / linnut ääntelevät ja niiden siivet iskevät ilmaa, / ja minä ymmärrän miten kaunis maailma on

Syksystä tykkäävien tunteista oppia ottakaamme!

Sunnuntai 1.9.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ 

Elämä on kuin ruusu. Kaunis ja hyvää mieltä tuottava. Mutta ne piikit! Ilman niitä ruusu olisi vielä täydellisempi ilo ihmiselle.  Entä elämä?  Inhimillinen elämä. Piikkejähän siinäkin on. Vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja ihmiseen kohdistuvia loukkauksia saattaa välillä tulla päälle kuin rankkasadetta. Riippuu ihmisestä itsestään, hänen lähimmäisistään ja ihmisten välisistä "hyvistä kemioista", elämänvaiheesta ja ties mistä.

Eiköhän melko yleisesti kuule viisaitten oppineidenkin sanovan, että ilman piikkejä elämä voisi olla paljon köyhempi kokemus kuin piikkien kera. Elämä voisi silloin olla verrattavissa vaikkapa elämään ilman vuodenaikoja. Kyllä toki vuodenajatkin voivat elämää rikastuttava kokemus. Toki joku meistä - minäkin joskus! - valittaa pimeyttä, liian pitkää talvea, liian kuumia tai kylmiä ja kuivia taikka liian sateisia kesiä. Onneksi järki saattaa tulla pikkiriikkisen avuksi: maksimaalinen valittaminen, valitustsunami, ei tuo hyvää oloa. Valittaminen on verrattavissa vaikkapa peli- tai mihin tahansa muuhun riippuvuuteen. Jotakin hyvään oloon verrattavaa tunnetta se antaa, koska siihen jää kiinni. Mutta terveenlaatuista onnea se ei anna. Se antaa onnetonta oloa ja murhetta sekä riippuvuuteen kiinni jääneelle että yleensä myös hänen läheisilleen. Surullista.

Tuo edellä oleva vuodatus tuli siitä, että jatkuva ilmoista ja vastaavista valittaminen voi jatkumona muodostaa riippuvuuteen verrattavan tavan. Parempi ilmojen ja vuodenaikojen suhteen on onnellisena ottaa sitä, mitä annetaan. Tunnen monta ihmistä, jotka esimerkiksi pitävät ennen kaikkea ja hyvin paljon syksystä. Ihmeen moni näistä syksyfriikeistä on muuten itse syntynyt syksyllä. Lienevätkö he jo vauvana ihastuneet syksyn väreihin luonnossa! Ja onhan luonnon keväällä ihastelemiemme värien hiipumisessakin jotakin "lämpöistäkin kaipuuta". Ennen kaikkea: Kauneus on katsojan silmissä!

 

ALZHEIMER

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                            1.9.2003

 

 Rakkaat  D1-Ihmiset!

 

 

Ohessa tulee taas Maire. Hän on nyt yhden vuorokauden; haen huomenna ehtooedellä. Sitten taas tarvitsisi perjantaina ennen puoltapäivää tulla, koska minulla on koulupäivä. Perjantain tulo olisi minun puolestani selvä, mutta lähtöaikaa en ole osannut päättää vielä, kun elän minuutin kerrallaan.

 

Hain ja sain tänään uuden pyörätuolin. Siinä on myös jalkatuet, hyvä.

 

Viime viikolla kävin Mairen kanssa neurologi Kati Juvan vastaan­otolla. Toistaiseksi toinen Seronil-lääke jätettiin pois. Jos tulee itkuisuutta tai muuta seurausta, lisätään takaisin toinenkin kapseli. Exelonin korvattavuutta haen uudelleen, koska kuulemma KELA on kesäkuussa muuttanut käytäntöään. Sain Katilta B-lausunnon. Saa nähdä miten käy. Jos korvattavuus hyväksytään, Kati sanoi siinä tapauksessa määräävänsä Exelonin rinnalle käyttöön sitä yhtä uutta lääkettä, jonka nimeä en muista.

 

Maire kävi suihkussa eilen illalla, joten nyt ei tarvitse saunottaa. Vatsa toimi eilen normaalisti. Yöt ovat menneet hiukan huonosti. Katsotaan lähitulevaisuudessa, ettei taas vain olisi tulehdusta. Hyvin olen kyllä aamuin illoin pessyt, ja mielestäni hygieniamme on muutoinkin ollut kohtuullinen. – Vaipan vaihdoin kello 13:n jälkeen. Kun se on vähän heppoinen, kiitos, jos joku voi vaihtaa ennen ruokailua.

 

Kestävyyttä ja kaikkea hyvää ja kiitos paljon Teille kaikille.

 

Terveisin

Kalevi

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                         5.9.2003

 

 

Rakkaat  D1-Ihmiset!

Ohessa tulee taas Maire. Toivottavasti ei ole työpaineenne kannalta paha, kun hän viipyy onnelassanne jälleen yli viikonvaihteen. Toivottavasti ei myöskään ole paha, että intervallijaksoja tulee aika tiuhaan aika lyhyitä pätkiä. Niin vain nyt olisi tärkeä saada olla töitteni kannalta. Tämä jakso koulussa kestää yhdeksän viikkoa. Sitten alkava uusi yhdeksän viikon jakso on töissäni nykyistä jaksoa helpompi.

Pyörätuoli on vähän korkea ja muutoinkin ainakin minulle liian ”jäyhä” entiseen verrattuna. Menemme Mairen kanssa keskiviikkona Koskelaan,osta on luvassa Mairen mittojen mukainen pyörätuoli.

Kiitos paljon, kun hoiditte reseptin Amoxista. Aloitin kuurin eilen kahdella tabletilla. Jaoin loput tabletit dosettiin (ovat aamu, ilta, yö –lokeroissa), ja niiden jälkeen taas estona Selexidin yöhön.

Vaipan vaihdoin tänään kello 11.30. Kiitos, jos joku ehtii vaihtaa sen iltapäiväkahvin jälkeen, kun on aika kevyt vaippa.

Menen huoahtamaan mökille Uudenkaupungin lähistölle. En jaksa ajaa, vaan käytän linja-autoa. Haen Mairen tiistai-iltana. Linja-auto on Munkkiniemessä kello 18.45. Ennen kuin siitä pääsen kotiin, ja auton kanssa Mairea hakemaan, on kello jo varmaan lähes 20.

Suojelusenkeli vierellänne ja yllänne kulkekoon ja Teidät siunauk­sen kaapuun pukekoon.

 

Kiitoksin tervehtien

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

9.9.

Hain Mairen illalla intervallihoidosta. Voi, miten hän oli virkeä iltamyöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Kun vein hänet, hän oli väsynyt ja muutoinkin huonossa kunnossa. Nyt ymmärrän, että virtsatietulehdus ja sen hoitoon antamani antibioottikuuri veivät hänet väsymykseen. Yöt menivät melko huonosti, päivisinkin tuntui, että yhteys Maireen alkaa väistämättä katketa. Onneksi ei kuitenkaan ollutkaan niin, vaan Maire tuli iloisella mielellä kotiin. Suurin kunnia ja kiitos siitä kuuluu Taivaan Isän lähettiläille eli Kustaankartanon hoitajille.

 

pe 12.9.

Maire oli koulupäiväni ajan hoidossa Kustaankartanossa. Lähtöm­me oli vaikea. Takana on kaksi huonosti nukuttua yötä. Maire söi aamupalan lähes silmät kiinni lopen uupuneena. Hän nukahti syvään uneen ja nukkui sikeästi silloinkin, kun meidän olisi pitänyt välttämättä lähteä. Nukkuvan sylivauvan saa kannetuksi tarhaan, mutta sikeästi nukkuvan aikuisen ihmisen siirtäminen pyörätuoliin saattoi minut ymmälle. Sain Mairen kuitenkin heräämään. Hiukan myöhästyin koulusta, jossa odotti lopputyön ohjausta kaipaava opiskelija. Hän oli aggressiivinen myöhästymiseni takia. Toki selitin syyn. Selittelyni ei tuntunut vaikuttavan laannuttavasti hänen huonotuulisuuteensa. Minäkuvani on koetuksella. HUS oli lähettänyt lisätietoa Mairen edellisestä näytteestä. Kuten arvelin, huonosti menneet yömme ovat johtuneet virtsatietulehduksesta. Nyt saimme siihen taas uutta lääkettä. Nyt keskiyöllä tätä kirjoitta­essani Maire nukkuu pitkästä aikaa lääkkeen avulla rauhallisesti. Kiitos Taivaan Isälle ja Kustaankartanon enkeleillemme!

 

la 13.9.

Aamulla unohdin antaa tulehduslääkkeen, koska se oli eri dosetissa kuin muut lääkkeet. Muistini on heikentynyt entisestään. Papereita ja esineitä katoaa entistä enemmän. Esineitä on alkanut myös pudota kädestäni; jokin stressin merkki sekin on. Silti en stressiä tunne enkä tunnista.

Eilisen päivän kohokohta oli Mairelta ennen yöunta kello 21.50 tullut pissa vessan pönttöön. Se tuli 35 minuutin odotuksen jälkeen. Tänään ei vastaavaa iloa tullut. Laitoin entistä paksum­man vaipan yöksi. Tämän päivän kohokohta oli ahaa-elämys ja sen toteutus: siistiä on saatava sinne, mihin ovesta tultaessa katse yltää. Muilla huoneilla ei ole väliä. Pitkästä, pitkästä aikaa imuroin ja pesin lattiat sieltä, mihin katse kotiimme saavuttaessa ylettää.

Aivan käsittämätöntä ja yli ymmärryksen menevää on, etten ole jaksanut hoitaa meidän pyörätuoliasiaamme kuntoon. ”Tykästyin” kovasti pyörätuoliin, joka oli muutoin hyvä, mutta edellinen käyttäjä oli unohtanut palauttaa siihen kuuluvat jalkatuet, joten niitä meillä ei ollut. Sopivia jalkatukia ei löytynyt mistään. Pari viikkoa sitten hain pyörätuolin, jossa olivat jalkatuet. Käytössä se osoittautui hyvin hankalaki eli aivan liian korkeaksi. Toissapäivänä hain Koskelan sairaalasta uuden pyörätuolin. Se on hieman edellistä matalampi, mutta edelleen meidän tarpeisiimme hiukan liian korkea. Sympaattinen Juha sanoi pyörätuolia antaessaan, että yleensähän on hyvä, kun tuoli on korkea, että siitä saa hyvin nostetuksi pois. Meillä näemmä on niin, että wc:n pöntöltä tuoliin nostettaessa tuolilta vaaditaan mataluutta ja istuinalustalta liukkautta. Ensimmäisessä tuolissa korkeus ja liukkaus olivat kohdallaan, nyt liukkaus on heikompi ja korkeus edelleen epäkelpo. Eilen illalla väsynyttä Mairea tuoliin nostaessani hän historian ensimmäistä kertaa putosi lattialle. Onneksi ei sattunut vakavaa loukkaantumista. Tänään oli sivukehossa sinelmä; en käsitä, tuliko se eilisestä putoamisesta vai mistä.

Merkillistä on, etten ole Mairen kanssa yhtään kertaa ”älynnyt” lähteä kävelylle. Kai olen ajatellut, ettei sillä ole merkitystä, koska Maire ei kävele. Eilen olimme ensimmäistä kertaa pyörätuolin kanssa Vantaanjoen rannalla kävelyllä. Ei Maire siihen mitenkään reagoinut, ei ollut mielestäni onnellisen oloinen kävelymme johdosta. Minä kuitenkin olin onnellinen kauniista maisemista hänen puolestaan. Tänään kävimme Itäkeskuksen hyörinässä ensimmäistä kertaa pyörätuolilla liikkeellä. Tästä lähin otan yhtei­sen pyörätuoliliikunnan ja muailmaan tutustumisen tavoitteeksem­me. Harmittaa kovasti, että aivot eivät sitäkään ole aiemmin ilmoittaneet viisaaksi ja tarpeelliseksi ja mahdolliseksi teoksi.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                         16.9.2003

 

 

Hyvät D1-Enkeli-ihmiset, ihmisenkelit!

  

Ohessa tulee Maire.

Kiitos paljon uudesta lääkkeestä, jonka avulla yömme ovat menneet hyvin.

Eilen aamulla tuli useita hätkähdyksiä. Aamulevon jälkeen niitä tuli pelottavan monta, yksi oikein voimakas, jolloin Maire myös parahti äänekkäästi. Hän oli noiden hätkähdysten jälkeen pelottavan pitkän ajan aivan tavoittamattomissa: yhteys ei toiminut lainkaan, hän oli täysin apaattinen ja silmät lähes lasittuneet. Myös tänä aamuna oli heti herätessä muutama hätkähdys. Vatsa on toiminut viimeksi eilen aamulla.

Päivän mittaan (eilen, maanantaina) hymy oli onneksi jo herkässä. Illalla käytin Mairen suihkussa, ja hän oli sen jälkeen nukkumaan mennessä niin onnellisen oloinen, etten edes muista, milloin on viimeksi ollut niin tyytyväinen ja onnellinen.

Laitoin kuurin loppumisen jälkeiseen annosteluun dosettiin Selexidiä. Korjaattehan, jos on tarvis korjata.

Vaihdoin vaipan kello 11. Se on kevyt vaippa, joten pitäisi vaihtaa, kiitos, jo varmaan iltapäivän kahvin tienoilla.

 

Kiittäen

Kalevi 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

                                   

to 25.9.

Hain Mairen intervallihoidosta viime lauantaina. Tämä vajaa viikko on tuntunut aika pitkältä. Olen melko huonossa kunnossa, koska töitä on enemmän kuin mihin nykyiset voimavarani riittävät. Pari kertaa kävimme Mairen kanssa asioita hoitamassa työpaikassani yhdessä. Eilen kävimme Itäkeskuksessa ostoksilla. Ostin Mairelle yhden kauniin äänilevyn sekä vähän vaatteita. Puikkelehdimme terveiden maailmassa onnellisina ikään kuin näyttäen, että kyllä ”härifrånkin tvättar!” Patonginkin ostin, kun pitkästä aikaa muistin, että se oli terveinä päivinä erästä Mairen lempparisyötävää. Paljon on Mairella elämä kaventunut. Koiru-lempparikaan ei ole enää  mitään, puhe on unohtunut, kävely on unohtunut, syömisen omatoiminen taito on unohtunut. Tästäkö lienee johtunut minunkin kaventunut taitoni ottaa Mairea mukaan. Hän on liian paljon istunut autossa sillä aikaa, kun olen hoitanut asioita. Ja puistossa kävelytkin olen pitkäksi aikaa unohtanut. Merkillistä. Kyllä rullatuolimme on todella kätevä. Laiskuuttaniko olen jättänyt Mairen autoon. Nyt on tehtävä parannus. Ja osittain olen jo parannuksen tekoon päässytkin. Ostoksilla pitää käydä entistä enemmän. Nyt kun Maire sai toissa viikolla korotetun kotihoidon tuen, ei ole aivan valtava pula rahastakaan. Yhdessä kävimme eilen apteekissa. Kadun reunus on näemmä pieni haaste pyörätuoliin menossa ja takaisin autoon istuttamisessa. Mutta ei liian iso.

Alkuviikosta Mairella jatkui uuden antibioottikuurin aiheuttama ripuli. Onneksi pääsimme siitä melko nopeasti eroon. Tämän­päiväinen urotekomme oli, kun molemmat lopen uupuneina sittenkin jaksoimme suihkuun. Maire oli jälleen kerran puhtoisena ja autuaan väsyneenä onnellisen oloinen siinä vaiheessa, kun laitoin hänet nukkumaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                         26.9.2003

  

 

Hyvät, rakkaat Ihmiset D1:llä!

 

Maire tulee taas hoitoon. Etukäteiskiitos huolenpidostanne. Viime kerralla hänet kotiin hakiessani hän oli aivan täydellisen onnellinen. Hienoa, että hyvyytenne ja myönteisyytenne tarttuu häneen.

Alkuviikosta jatkui ripuli, mutta onneksi pääsimme siitä nopeasti eroon. Vatsa ehkä vain alkoi tottua uuteen antibioottiin. Kuuri lop­pui eilen illalla. Voisikohan tulehdus olla ohi! Ehkä niin on; minun hajuaistini ainakin sanoo niin. Laitoin joka tapauksessa esto­lääkkeen (Selexidin) dosettiin seuraaville illoille. Muutattehan, jos kuuria vielä on syytä jatkaa. Vatsa varmaan toimii tänään. Alku­viikon ripulin jälkeen, toimi ihan hiukan viimeksi keskiviikkona.

Neurologi vähensi hiljan Seronilia kahdesta yhteen. En ole huomannut mitään negatiivista vaikutusta. Neurologihan sanoi, että saa nostaa kahteen, jos ilmenee itkuisuutta tai muuta vastaavaa.

Kävimme eilen illalla suihkussa, joten ihan heti ainakaan ei ole tarvis kokopesuun. Nivusten punotus on käsittääkseni aika hyvin ohi. Vasemman rinnan alle laitoin talkkia, kun oli nirhaumaa. Muutoin olen voidellut selkää ja muualtakin Helosanilla, ja laitta­nut jalkoihin jalkavoidetta. Hiukan kantapäät silti punottavat. Huulet ovat hiukan kuivuneet. Olen niitä rasvannut silloin tällöin. Tänään laitoin alahuuleen myös Zoviraxia, vaikka en ollut ihan varma sen tarpeellisuudesta.

Hätkähdyksiä on tullut hiukan, muttei huolestuttavasti. Muuten hei – mielenkiintoista! Helsingin Sanomissa oli 20.9. oheinen juttu. Olen juottanut Mairelle jatkuvasti karpalomehua. Olen muuten melko varma, että siitä johtui veren ”ohuus”. Jutun lukemisen jälkeen en ole karpalomehua antanut. Nyt vain toivotaan, että tulehdus pysyisi edes kohtuullisesti kurissa ilman karpalomehu­akin.

Vaipan vaihdoin aamulla herätessä ja nyt vielä ennen kello 11. Se on niin kevyt, että kiitos, jos ennen kahvia joku ehtii vaihtaa kuiviin. Söimme kotoa lähtiessämme, joten päiväruokailu on hoidettu.

Siunausta, kestävyyttä, kaikkea hyvää

 t. Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SANAILUA

(kirjoitettu 3.7.1999 kello 00.20)

ARVOISA HERRA ALZHEIMER

Arvoisa Herra Alzheimer,

kiitos, että opetat alistumaan.

Mutta, mutta,...

Tähän jos lopettaisin, olisin kirjoittanut

runon asuun täyttä sutta.

Kas verbi edellä ol´ opettaa.

Se taitohan on helppo, vai? Ei kai.

Ei ole, sill´ väite peitti paljon knoppia.

Helppoa se on vain, jos ei opettaja hoksaa,

ett´ työn tavoitteena ei ole opettaa, vaan oppia.

Arvoisa Herra Alzheimer,

älä pidä loppukoetta ihan vielä.

Kursseja kävisin, asioita lisää mietiskelisin.

Etsin vielä sellaisenkin kurssin,

jossa oppisin arvioimaan, joko antamasi läksyn opin.

Vaikken ole siis vielä ihan varma,

olenko oppinut alistumaan, olen ihan varma,

ett´ oppinut oon altistumaan.

Väsymykselle, kireydelle, pallon hukkaamiselle.

Taidon sen ken opetti - et kai sinä, Herra Alzheimer?

KS

RUNOILOA          

(ja -synkistelyä, mutta onnellinen loppu)

Z. Topelius. Suom. P.J. Hannikainen

SYYS SYNKEÄT TOI PÄIVÄT

Syys synkeät toi päivät ja myrskyt pauhuisat,

Ne linnunlaulun veivät Ja kukat armahat.

Nyt kynnettihin maita Ja viljaa puitihin,

Me söimme puolukoita,

Kyll' lysti olikin.

Vielä runo-ote (AIHEESTA VANHUUS)

Sakke Aalto:

eli ”anagramminimenä”

Keko Salata

(Anagrammi on sanan tai sanajoukon kirjainten uudelleen ryhmittelyä siten, että niistä muodostetaan yksi tai useampi uusi sana. Esimerkiksi laiva - vaali.)

No niin, tässä ne otteet "Keon" runosta, joka löytyy youtubesta laulunakin:

 

Mä haluun olla vanha
Mä haluun olla vaari
En mä haluu olla nuori ...

Mä haluun keinutuolin
Mä haluun tohvelit jalkaan ...

...
Mut en mä haluu säälii

PAPPA PAKINOI

(Teksti on lainattu Pappa pakinoi -kirjastani vuodelta 2000)

TERVEISIÄ SAVONMUALTA 

Tutun sanonnan mukaan elämän onnellisuuden salaisuus on kohtuullinen terveys ja huono muisti. Pappa tuntee tätä kirjoittaessaan olevansa melkoisen onnellinen. Kuten monta kertaa lienee - vai lieneeköhän? - tullut todetuksi, papan muisti on erityisen huono. Ehkä pappa on siis erityisen onnellinen.

 

Pappa tuli juuri elämänsä ensimmäiseltä vierailulta Haukivuorelta, Savosta. Meitä oli siellä ympäri Suomea väkeä viisastamassa itseämme. Mukana oli kymmeniä osanottajia. He olivat muistisairauden kohtaamia sekä papan lailla heidän läheisiään.

Pappa pysähtyi taas kerran miettimään ihmisen elämänkaarta eli ikäproblematiikkaa. Papan kanssa samalla kurssilla oli 97-vuotias virkeä ihminen, joka pulahti kurssikeskuksen rantasaunasta toukokuisena iltana järveen uimaan! Onkohan siinäkin ympyrä pyörähtämässä sillä lailla, että iäkkäänä kesät alkavat tuntua yhtä pitkiltä kuin lapsena? Tuntunevat ainakin, jos aloittaa kesän riemut ajoissa. Kyllä pappa nosti hattuaan 97-vuotiaalle virkulle. Papalla nimittäin oli vielä lakki talvijäänteenä päässään, kun päätä paleli. Pappahan se varsinainen vanhus oli!  Vaan eipä iällä kovin paljoa liene merkitystä esimerkiksi tärkeimpään sivistyksen lajiin, nimittäin niin sanottuun sydämen sivistykseen.

Kylli-täti totesi aikanaan, että lapsen ja vanhuksen ajantaju ovat aivan erilaiset: lapsen päivä on lyhyt, mutta vuosi pitkä ja vanhuksen päivä on pitkä, mutta vuosi lyhyt. Enpä ota kantaa, kun en ole aikatieteen tohtori. Kylliä kyllä kovasti aina uskoin.   Jännä asia silti, miten ajankulustakin ja ajan pituudesta voi olla erilaisia mielipiteitä, vaikka minuutti, tunti, vuorokausi, kuukausi ja vuodet ovat jokaiselle objektiivisesti mitattuina yhtä pitkät.

Pappa on muuten ajankulukseen aloittanut runoilun. Ehkä 97-vuotiaana menen vielä runonkirjoituskurssille, koska uskon, että ilman kurssitusta ei voi tulla mestariksi. Nyt siis pappa on liittynyt satojen tuhansien suomalaisten pöytälaatikkorunoilijoiden kirjavaan kerhoon tilkkutäkin yhdeksi vaatimattoman repaleiseksi tilkuksi. Narsistimaiseksi taidan leimautua, kun en malta millään pitää pöytälaatikossa viisisäkeistöisen ”Rukouskynttilä”-runoni vaikkapa viimeistä säkeistöä:

 

”Pöydälläin mä rukouskynttilää poltan.

Sen pihkantuoksun tunnen.

Ehkä tuntee Taivaan Isä tuoksun saman.

Turha sana ´ehkä´. - Hänhän meidät loi.

Myös kynttilän ja läheiseni  valokuvissa seinälläin.”


 

Mutta palatkaamme vielä Haukivuorelle. Pappa koetti jäljitellä savolaista tyyliä ja jututti Haukivuoren juna-aseman portailla junaa odottavaa nuorta miestä. Kysyin, oliko hän haukivuorelaisia. Hän sanoi olevansa eri pitäjistä kotoisin. Lisäsi vielä, että hänen setänsä on ollut Suomen korkeimmassa virassa. ”Siis presidenttinä?”, kysyin. - ”Ei, vaan Nesteen pääkonttoria rakennettaessa rakennusnosturin kuljettajana”, totesi nuori mies.

 

MUISTELUTARINOINTIA

ENSIMMÄINEN MATKANI PÄÄKAUPUNKIIN

Matka Stockmannin tavarataloon

Ajankohtaa en tälle ensimmäiselle Helsingin matkalleni muista. Melko varmasti se on ollut 1940-luvun loppu, koska käsittääkseni olin selvästi alle 10-vuotias.

Isän ja äidin hyviä perhetuttuja olivat Piiliset, Erkki ja Lea Piilinen. Erkillä oli Taivassalossa autokorjaamo ja -kauppa. Hänellä oli myös henkilöauto. Auton merkkiä en muista, mutta hyvin siihen mahtui viisi ihmistä: auton omistajapariskunnan lisäksi isäni Ilmo ja äitini Laina ja minä, Kalevi.

Sitten kävi niin, että Piiliset tarjosivat meille kotipitäjästämme Taivassalosta edestakaisen matkan Helsinkiin. Reitit olivat pitempiä kuin nykyisin, tiet vaatimattomia hiekkateitä ainakin Taivassalon ja Turun välillä.

Matkanteosta ovat jääneet ihmetyksenä mieleen Turun ja Helsingin välillä valtavan isot alamäet, hirvittävän pitkät tasaiset suorat ja niiden jälkeiset jyrkät ylämäet. Muistelen hatarasti, tai sitten keksin tämän itse, että isä tarjosi ystävillemme hotellihuoneen ja he tarjosivat meille ilmaisen matkan.

Helsingistä on jäänyt mieleen Stockmannin komeat näyteikkunat liikkuvina leikkikaluineen ja muine vempaimineen. Vähintään yhtä komealta ja hienolta tuntuivat hissit. Hisseissä oli vastaanottajina kohteliaat hissiemännät, vai mikä lie ollutkaan heidän nimityksensä. Palvelu oli ylen ystävällistä sekä hissiin sisään mennessämme että sieltä ulos lähtiessämme. Se oli pienen lapsen silmissä ylenpalttista pokkurointia. Siis kohteliasta asiakaspalvelua. Ihmettelen, ettei muistiini ole jäänyt ensimmäisestä pääkaupunkimatkasta mitään muuta kuin tuo edellä esitetty. Muistan puheista, että hotellissa olimme yötä, mutta itse hotellista ei ole jäänyt pienintäkään muistijälkeä. No, ei se kai sitten ainakaan huono kokemus ollut. Sellainen olisi taitanut jäädä lapsen mieleen paremmin. 

------------------------

Voi, voi, ei taitaisi Stockmannin nykyvaikeuksiin auttaa entisen hissikulttuurin palauttaminen. Sehän merkkaisi lisäväen palkkaamista, kun liikesuunta - sekä työntekijöillä että asiakkailla - on nykyisin ulospäin. Ilmainen mainos: Mennään Stockmannille, mutta edemmäs kuin vain kellon alle!

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Luethan kevyesti vielä elokuun kirjoituksestani tekstiä. Lisäsin sinne myöhemmin tekstiä, jossa ainakin sivulauseessa tulivat esille yölliset heräämiset WC-käyntien johdosta. Eihän niistä suurta haittaa ole, jos hetimmiten palaa sänkyyn ja jos sitten saa helposti uudelleen yöunesta kiinni.

Tärkeitä uneen liittyviä asioita kunnollisen sängyn ja muiden olosuhteiden lisäksi ovat itse unen a) laatu ja b) määrä. Tässä alla on tietoa ja mielipiteitä unen määrästä Löysin amerikkalaisen tutkimustulokseen perustuvan ihmisen ikä/unen suositeltavamäärä -taulukon YLEn sivustolta. Sen luettuani jäin miettimään, voiko luotettavasti - vaikkakin tieteellisiin tutkimuksiin perustuen - antaa maailmanlaajuisesti käytännössä päteviä ja "oikeita" tuntimäärätietoja unen määrästä. Matti Nykäsen moneen kysymykseen yleispätevän vastauksen mukaan: Ehkä voi, ehkä ei. Eivätköhän tutkijatkin hyväksy yleisesti oikeaksi tietoa, että samanikäistenkin ihmisten sopivan unen määrä voi erota toisistaan. Olkoon tuo alla oleva tuntimäärien luettelo suosituslähtökohta eikä poikkeukseton totuus.  

Omalla kohdallani olen pitänyt tärkeänä yrittää määrittää, mikä on oma yöunen suositeltava tuntimäärä. Olen päätynyt lukemaan 7-8 tuntia. Hyväksi mittariksi unitutkijat sanovat, että riittävä määrä on sellainen, jonka jälkeen herää virkeänä. Kun riittävänkin unen jälkeen ainakin aluksi voi olla unihiekkaa silmissä, mittarissa ei välttämättä ihan heti lue: virkeä. Olen sanonut itselleni, että silloin on ollut riittävä uni, kun herää hyvällä mielellä.

Jos kuitenkin herää kesken unen yöllä esimerkiksi unta edeltävän päivä murheiden takia, toivon vain, että heräämisen ajankohta olisi jo ennemmin lähellä aamua kuin keskiyötä. Silloin luen aamulehdet. Suureksi onnekseni ne tipahtavat postiluukusta yleensä kello 03 - 04:n välillä. Jos näin käy, syön aamupuuron, luen lehdistä mukavia asioita ja menen nukkumaan. Jokseenkin poikkeuksetta unen kakkososa tulee aika vaivattomasti. Lasken sitten ykkös- ja kakkosunien ajan suurin piirtein yhteen. Osa tutkijoista varottaa liiallisesta määrän tarkistamisesta. Minä olen ottanut sen jotenkin myönteisesti: Lasken suurin piirtein uneni pituudet, koska tunnen onnistuessani saavani jotakin palkkaan verrattavaa luontoisetua. Onnistumisista ja riittävästä unesta ihminen saa voimaa elää.

Unen määrästä ja janosta:  USKO SISKOA -lukijoiden kysymyspalstalla Helsingin Sanomissa sunnuntaina 11.8. oli nimimerkin "Joskus janoinen Kuopiosta" tekemä kysymys. Hän ihmetteli, mistä johtuu lyhyen tai pätkittäisen yöunen jälkeisen koko aamupäivän jatkuva jano.

Ote Siskon vastauksesta:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

- Liian vähän nukkuvat ihmiset  kärsivät nestehukasta selvästi enemmän kuin tarpeeksi nukkuvat. 

- Tutkijat arvelevat syyksi sitä, että unettomalla vasopressiini-nimisen hormonin erittyminen häiriintyy. Vasopressiini säätelee kehon nestetasapainoa, ja sitä erittyy erityisesti tietyssä univaiheessa. - Tutkijat suosittelevatkin nauttimaan runsaasti vettä huonosti nukutun yön jälkeen. Vedellä voi ehkäistä nestehukan ikäviä oireita, kuten päänsärkyä, heikotusta ja väsymystä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Seuraavassa on aikaisemmin mainitsemani yhdysvaltalainen tutkimustulos tarpeeksi pitkästä unesta, ole hyvä:

Tarpeeksi pitkä uni:

Kaikki tietävät, että hyvä ja sopivan riittävä uni on tärkeää. Mutta miten paljon on tarpeeksi?

yle.fi:

"Yhdysvaltalainen unitutkimukseen keskittynyt säätiö The National Sleep Foudation(NSF) on tehnyt kovan työn ja kartoittanut valtavan joukon tutkimuksia ja raportteja selvittäen oikeaa ihmisen unen määrää.

Työn pohjalta on syntynyt korjattu, mahdollisimman laajaan asiantuntemukseen perustuva ohjeistus siitä, miten paljon missäkin iässä on hyvä nukkua.

Iät ja määrät ovat tässä:

0 - 3 kk, 14 - 17 tuntia
4 - 11 kk, 12 -15 tuntia
1 - 2 vuotta, 11 - 14 tuntia
3 - 5 vuotta, 10 - 13 tuntia
6 - 13 vuotta, 9 - 11 tuntia
14 - 17 vuotta, 8 - 10 tuntia
18 - 25 vuotta, 7 - 9 tuntia
26 - 64 vuotta, 7 - 9 tuntia
65 - vuotta, 7 - 8 tuntia

Tutkijat muistuttavat, että unen tarve on yksilöllistä. Mutta nämä suositukset koskevat valtaosaa ihmisistä. Mukana on silti myös tietoa siitä, millaisia yksilöllisiä vaihteluja voi olla ja mitä unen määrää vuorokaudessa ei saisi alittaa tai ylittää."

Jos ihminen nukkuu "liikaa", unitutkijat sanovat jotensakin siihen tapaan, että silloin altistuu ehkä tavallista herkemmin sairauksiin.

Jos uni ei ole "sopivan pitkä", voi aikaa myöten kohdata muistin huononemista, masennusta ja tarkkaavaisuuden heikkenemistä. Silloin on oltava tavallistakin tarkempi liikenteessä ja varoa tavallista tietoisemmin tapaturmiin joutumista niin kotona kuin muuallakin.

Hyvää mieltä ja tsemppimieltä tuottavaa unta toivottaen

Kalevi

 

LAINASANOJA

Helsingin Sanomat, sunnuntaina 4.8.2019: pari otetta Unto Hämäläisen  kirja-arvostelusta, jonka kohteena on Raija Orasen  kirja MANU (Otava 2019):

Presidentin turvamies halusi auttaa ja ryhtyi omin luvin [Tähtelän kesäpaikassa] lumitöihin. Kun presidentti tuli Tähtelän talon pihalle, hän hätisteli turvamiehen pois, tarttui itse lapioon ja tokaisi: "Tämä on minun lumeni." (...)

(Seuraavakin ote liittyy turvamiehiin, joista muodostui presidenttiparin ympärille "näkymätön muuri":)

Eräänkin kerran lentopallokaverit houkuttelivat presidenttiä lähtemään Kultarannasta jatkoille Naantalin Seurahuoneelle. Tosin porukalla pohdittiin, mahtaisiko presidentti päästä myöhäiseen aikaan Seurahuoneelle sisään. Rouva siihen arveli, että kyllä presidentti pääsisi Seurahuoneelle sisään, mutta ei pääse Kultarannasta ulos.

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 21

jae 20: Viisaalla on varastossa
kalleuksia ja herkkuja.
Tyhmä panee kaiken menemään.

21:23 Joka suutaan ja kieltään varoo, 
varjelee itsenä ahdingolta.

21:26 Ahne on aina ottamassa
vanhurskas antaa, ei kitsastele.

SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Mitä ei oo, sitä ei tarvita.

Kiitos ny ensi.

(Lapsuudessani hyväntahtoisena ja kokosydämisenä kiitoksena - vitsinäkin - silloin, kun palkkaa ei koskaan ollut tarkoituskaan maksaa jo tehdystä työstä.)

Viikon mukavin päivä on maanantai, koska silloin kaikki kiva odottaa vielä edessäpäin.

SYYSKUUN KALENTERIASIAA

Niin se vaan on, että syyskuun myötä - johan sen kuukauden nimikin kertoo, mennään kohti syksyä. Syksyn kuukaudet syyskuu, lokakuu, marraskuu. Näissä kolmen kuukauden nimissä on kolme luonnon kuvaajaa: syyskuussa syksyinen luonto väreineen kaikkineen ja lokakuun luonto, ehkä loanharmaa ja sitten marraskuussa luonto martaana, siis melkein kuolleena, kasvit valmistautuneina talven tuloon.

Maanantaina 23.9.2019 on syyspäiväntasaus. Silloin kesä on virallisesti loppu ja syksy alkaa. (Syksy päättyy 22.12. jolloin talvi alkaa talvipäivänseisauksen myötä. Tuo päivä on 4. adventtisunnuntai, kaksi päivää ennen jouluaattoa. - Talvi jatkuu kevätpäiväntasaukseen 20.3.2020 asti. Kevät puolestaan päättyy kesäpäivänseisaukseen 20.6.2020, jolloin on juhannuspäivä.

 

LIPUTUSPÄIVÄT

(Syyskuussa ei ole sen paremmin yhtään virallista kuin vakiintunuttakaan liputuspäivää. Eipä tarvitse antaa aikaa märkien lippujen kuivattamiseen. Tammikuu on vuoden toinen kuukausi, jolloin liput eivät lipputangoissa liehu.)

YK:N TEEMAPÄIVIÄ JA MUITA KANSAINVÄLISIÄ PÄIVIÄ

 torstai 5.9.        Kansainvälinen hyväntekeväisyyden päivä 

sunnuntai 8.9.   Kansainvälinen lukutaitopäivä (UNESCO)

tiistai 10.9.        Kansainvälinen itsemurhien estämisen päivä (WHO)

sunnuntai 15.9.  Kansainvälinen demokratian päivä

maanantai 16.9. Kansainvälinen päivä otsonikerroksen suojaamiseksi

perjantaista 20.9. alkaen perjantaihin 27.9. saakka vietetään noin 150 maassa kaikissa seitsemässä maanosassa kansainvälistä ilmastoviikkoa. Pääosa viikon tapahtumista ajoittunee syyskuun 23. päivänä pidettävän YK:n ilmastohuippukokouksen ympärille. - Suomessa ilmastomielenilmauksen vaatimuksiin kuuluu muun muassa, että Suomi toteuttaa aikeensa olla maailman ensimmäinen fossiiliton hyvinvointivaltio ja sitoutuu päivittämään ilmastolain niin, että siihen kirjattavat päästövähennys- ja hiilinielutavoitteet ovat linjassa 1,5 asteen lämpenemisrajan kanssa.

 lauantai 21.9. Kansainvälinen  rauhanpäivä

maanantaista 23.9. sunnuntaihin 29.9. vietetään kansainvälistä kuurojen viikkoa. 

maanantai 23.9. Kansainvälinen viittomakielen päivä. (Kansallista viittomakielen päivää vietetään Suomessa 12. helmikuuta.)

torstai 26.9.       Kansainvälinen ydinaseiden täydellisen poistamisen päivä 

perjantai 27.9.   Maailman turismipäivä (UNWTO)

lauantai 28.9.     Maailman vesikauhupäivä (WHO)

lauantai 28.9.     Maailman merenkulkupäivä (IMO)

maanantai 30.9. Kansainvälinen kääntäjienpäivä

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA

torstai 5.9. Yrittäjän päivä (ruotsinkielisillä yrittäjillä Företagardagen)

Valtakunnallinen keliakiaviikko maanantai 2. – sunnuntai 8.9. 

Teema: Oivalla oireet, kesytä keliakia!

Vastuullinen järjestäjä: Keliakialiitto

Valtakunnallinen liikenneturvallisuusviikko maanantai 9. - perjantai 13.9. Teema: Turvallinen kävely ja pyöräily. 

maanantai 9.9. Kansainvälinen FASD –päivä

Päivä muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta raskausaikana. Raskaana ollessa alkoholinkäytölle ei ole olemassa turvarajaa, vaan ainoastaan täysraittius suojaa sikiötä.

FASD tarkoittaa raskaudenaikaisen alkoholinkäytön sikiölle aiheuttamien vaurioiden kirjoa. Vauriot voivat näkyä mm. tarkkaavaisuuden tai oppimisen vaikeuksina, vakavimmillaan kehitysvammaisuutena. 

Vastuullinen järjestäjä: Kehitysvammaliitto

maanantaista 9.9. sunnuntaihin 15.9. HÄVIKKIVIIKKO

Yksi teemoista: Ruoka on liian hyvä ja tärkeä asia hukattavaksi.

Muista teemoista seuraavassa kuvassa on yksi esimerkki:

 

  

torstai 12.9. Euroopan migreenipäivä

Vastuullinen järjestäjä Suomessa: Suomen Migreeniyhdistys

Muistiviikko ma 16. – su 22.9.

Vastuullinen järjestäjä Muistiliitto

lauantai 21.9. Maailman Alzheimer-päivä

Muistiliitto lauantai 28.9. Kodin ja Koulun päivä

Suomen Vanhempainliitto, Förbundet Hem och Skola i Finland

lauantai 28.9. Kansainvälinen koulumaitopäivä

Maito ja Terveys

sunnuntai 29.9. Maailman sydänpäivä

Vastuullinen järjestäjä Suomessa: Suomen Sydänliitto

30.9. Kotien päivä

Kotien Puolesta

 TÄYSIKUU

 lauantaina 14.9.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

 

SYYSKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

 

Sunnuntai 1.9. 2019 

12. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Itsensä tutkiminen:

Raamatun neuvon mukaan nyt pitää erityisesti pysähtyä tutkimaan itseään ja omaa elämäntapaamme. Pitää miettiä, ovatko elämämme arvot oikeassa järjestyksessä. Samalla pitää pohtia, annammeko aikaamme meille ja lähimmäisillemme sopiviin asioihin. Samalla on hyvä punnita sitäkin, olemmeko aivan täynnä itsekkyyttä.

Toki terve itsekkyys on paikallaan niin, ettei meitä käytetä väärin hyväksi. Mutta ei ihmisille ole hyvä olla täynnä omaa itseään niin, ettei epäitsekkyyteen ja lähimmäisemme rakastamiseen jää sopivasti tilaa. Silloin olemme yleensä terveesti nöyriä niin, ettemme ole asettuneet Taivaan Isäksi hänen tilalleen. Silloin voi pysähtyä myös miettimään armon ihmeellistä käsitettä.

 

Sunnuntai 8.9.2019

13. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä,

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Jeesus parantajamme

Lainaus evl.fi sivustolta: ”Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.”

Kristinuskon yksi suurin ihme on Neitsyt Mariasta syntynyt Jumalan Poika, Jeesus. Muistan kysyneeni Maire-vaimoltani hänen alzheimerin tautinsa edettyä jo lähelle keskivaihetta: ”Maire, uskotko sinä Taivaan Isään, Jumalaan?” Maire vastasi: ”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en minä siitä Jeesuksesta niin tiedä.”

 

En ole kuullut tutkimustuloksia mahdollisista kyselyistä, mutta vähän konstapylkkäsmäisesti voisin kuvitella, että osalle kristityistä usko Jeesukseen voi olla horjuvaa. Uskohan ei ole tietoa, usko on uskoa. Jos usko alkaa heiketä, ken haluaa, voi rukoilla: ”Kiitos, jos vahvistat uskoani.”

Sunnuntai 15.9.2019

14. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä,

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Lähimmäinen

Tänään vietetään siis lähimmäisen päivää. Kun kristillisessä maailmassa puhutaan lähimmäisestä, tulevat mieleen tutut sanat: lähimmäisen rakkaus. Ja tämä on aikaisemminkin joskus toteamani tekstipaikka, jossa lukihäiriö on pahasta. Muistetaan, ettei kyse ole lähimmäisen rahastaminen. Ja jos kuulo on alkanut heikentyä, silloinkin pitää pitää varansa, että pinnistää kuuloaan oikeaan uomaan.

Joskus elämä voi mennä niin vastoinkäymisten mereen, että usko horjuu. Silloin tulee herkästi mieleen, ettei elämällä mitään mieltä. Ei tunnu olevan mitään hyvää tarkoitusta kohtaamillamme tapauksilla. Toisaalta vastoinkäyminenkin voi osoittautua aikaa myöden sittenkin hyväksemme, onneksemme. Toisaalta tulevat Isossa kirjassa usein toistetut sanat: ” Jumala on salattu.” Ellei olisi, mehän olisimme jumalia Jumalan tilalla. Pysytään sittenkin vain inhimillisinä ihmisinä, koska olemme inhimillisiä ihmisiä.

Vielä väitän ja välitän syvän tuntemukseni: Kyllä Taivaan Isä luomiaan ihmisiä rakastaa, vaikkei sitä aina voi huomata, tuntea, havaita. Kyllä siitä onneksi usein merkkejäkin saa, jos on huomaamiskykyä. Rakkaus on kaksijakoinen: Meitä rakastetaan ”Ylähältä”, ja se on malliksi ja tarttukoon meihin lähimmäisen rakkauden harjoittamisessa. Siinähän me ihmiset saamme tavallaan toimia ”enkeleinä” toinen toisellemme.

Yleisesti lähimmäisen päivänä yhdistettäneen toisiinsa myös sanat vanhuus ja lähimmäinen. Lähimmäisen päivänä kirkkoihin kutsuttaneen yleensä erityisesti ikäihmisiä. 

 

Sunnuntai 22.9.2019

15. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä,

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kiitollisuus

Nytpä sattui evankeliumitekstin keskiökohdaksi asia, jota oma äitini ehkä kaikkein useimmiten painotti kasvatuksessaan: ”Muist sit ain kiittä!”

 

Jeesus oli maan päällä eläessään tasa-arvoisuutta korostava: aika paljon hän teki hyvää vähäosaisille ihmisille. Ylhäiset ihmiset eivät välttämättä pitäneet tuosta tasa-arvoisuudesta. Saattoi olla, että he eivät arvostaneet Hyväntekijää. Olisikohan jo silloin, 2000 vuotta sitten ilmennyt nykyisin ehkä ihmeteltävän yleinen ihmeellisyys, kun teet hyvää toiselle, hän onkin kiittämätön, ja vastaa hyvään pahalla.

 

 

Sunnuntai 29.9.2019

Mikkelinpäivä (Enkelien sunnuntai)

Erityispyhät, muita erityispyhiä

(Mikkelinpäivää vietetään 29.9., tai jos se on arkipäivä, sitä seuraavana sunnuntaina.)

 

Liturginen väri: valkoinen,

neljä alttarikynttilää

 

Mikkelinpäivää vietetään yleisesti lasten kirkkopyhänä. Näin ollen Mikkelinpäivä on sekä enkelien että lasten päivä. Lapsuuden kodin seinällä oli perinteinen Enkeli ja lapsi taulu. Kuva on kyllä syöpynyt aivojen sopukoihin. Taisin lapsena samastua sillan ylittäjiin. Ehkä monelle muullekin muistuu kuva lapsuudesta mieleen:

Kuvahaun tulos haulle lasten suojelusenkeli taulu

 

Ydinasia Mikkelinpäivästä: Taivaan Isän sanansaattajat

Jo yli 1500 vuoden ajan on 29. päivä syyskuuta omistettu ylienkeli Mikaelille. Alkujaan päivä liittyi pääsiäiseen. Myöhemmässä vaiheessa Mikkelinpäivästä tuli kaikkien enkelien päivä. Siinä vaiheessa pohdiskeltiin enkelien merkitystä ja tehtäviä. Todettiin, että enkelit ovat Taivaan Isän sanansaattajia. Heidän tehtävänään on suojella ja opastaa ihmisiä.

Ihmiset ovat Suomessakin viime vuosina ja vuosikymmeninä kirjoittaneet kirjoja enkelikokemuksistaan. Ehkä niitä voisi löytyä kirjastostakin halukkaille saataville.

LOPPURUNO

Ehkä tuohon edelliseen sopii vuosia sitten omaishoitajana illalla väsyneenä kirjoittamani ajatelma:

KALKKIVIIVAT

Aavistaako ihminen. että kalkkiviivat ovat menossa

Kyllä kai, kun kulkee henkisesti ihan kenossa

Lieneekö kukaan ihan valmis lähtemään

Moni luullakseni laillani uhoaa: Minä valmis olen

Valmiimpi lienee saattaja, jonka toivottavasti viime metreille sain

Hän ihan hiljaa oli vain, kätensä käteeni antoi

ja hiljaisuudella lempeästi rajan yli kantoi

Tai kantaja kai tuli ylempää, mutt´ auttajal ol´  leima maallinen.

TOIVON TOIVOTUS

Elämässä on onnistumisia ja epäonnistumisia, epätoivoa, toivottomuutta, toivoa, toivorikkautta. Jos on pelkästään onnistumisia ja toivorikkautta, kysymys ei olisi elämästä. Eihän tilkkutäkkiä tai -mattoa tavoittelevakaan tyydy pelkästään yhteen valjuun väriin. Ovathan toisiaan seuraavat eriväriset vuodenajatkin ennemmin yltäkylläinen rikkaus kuin apea yksitoikkoisuus. Toivon sinulle hyvää elämää, eli elämää, jossa on mukana sopiva määrä toivorikkautta.

Kalevi 

Olkoon elosi onnellista elokuussa 2019!

Torstai 1.8.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Elämä voi olla esimerkiksi

<> lyhyt tai pitkä tai siltä väliltä

<> suunnitelmallista tai suunnittelematonta: vastaavasti ehkä haaveista lähtökohtansa ottaen tavoitteellista taikka ilman tavoitteita hetki kerrallaan etenemistä. Tavoitteet puolestaan voivat olla pieniä tai suuria: joku voi myydä ovelta ovelle tekemäänsä taidetta, joku tavoittelee rakentavansa ja perustavansa kulkutunnelibisnestä Helsingin ja Tallinnan välille.

Elämä voi tuntua:

<> onnelliselta/toivorikkaalta tai onnettomalta/toivottomalta

<> sosiaalisviritteiseltä tai yksinäiseltä, jolloin sekä liika sosiaalisuus tai liika yksinäisyys voivat kuluttaa ihmistä aina toivottomuuteen saakka. Johtopäätös edellä sanotusta: yleensä henkisesti terve ihminen tarvitsee jossakin määrin - itselleen sopivissa määrin - sekä sosiaalisuutta että yksinäisyyttä.

Yleensä elämä voi olla kokonaisuudessaan vähintään keskitasoisen hyvää, jos ihminen pitää itselleen sopivassa määrin, itselleen sopivin keinoin huolta hyvästä (jälleen kerran kerrattuna):

<> fyysisestä kunnostaan

<> henkisestä kunnostaan ja

<> hengellisestä kunnostaan

niin, että ei "hurahda" liikaa mihinkään, vaan suunnittelee itselleen sopivat aikatavoitteet kunkin kolmen "kunto-osion" kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Ainakin osalle riittää nuo kaksi ensimmäistä kunto-osiota. Tämä tuli mieleen, kun paras kaverini sanoi kerran, että meillä molemmilla soljuu hyvin. Nöyrän lämpimästi ja ymmärtävästi hän teki lisäyksen minulle sanoen: "Sinulla on minua laajempi hyvä kokonaisuus, kun sinulla on myös tuo kolmas ulottuvuus."

ALZHEIMER

(Aluksi: Stressin tiimellyksessä hoksasin, että Alzheimer-osuudet kaipasivat korjausta. Vuoden 2018 joulukuun jälkeen jatkoin uudelleen päiväkirjatekstejäni vuodelta 2002, kun olisi pitänyt siirtyä tammikuussa vuoden 2003 teksteihin. Muutin tekstit tavoitteen mukaisiksi. Siten tammikuussa 2019 on päiväkirjatekstiä vuoden 2003 tammikuulta, ja vastaavasti on muiden kuukausien laita: tämän vuoden helmikuusta löytyy Alzheimer-elämän tekstiä vuoden 2003 helmikuulta jne.)

Nyt on sellainen tilanne, että juuri kun heinäkuu alkoi, se saman tien loppui. Niinpä Alzheimer-osiossa tässä alla on päiväkirjatekstiäni vuoden 2003 elokuun alusta tuon vuoden elokuun loppuun, ole hyvä:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                           LÄHETE

 

                                                                         3.8.2003

 

 

Rakkaille F1-Ihmisille

Ohessa tulee taas Maire. Lopetin Fragmin-piikityksen, koska reseptissä lukee, että ”hoito jatkuu kunnes INR väh. 2 vrk 2.0-3.0. Annoin viimeisen piikin sunnuntaina (2.8.) aamulla kello 10. INR oli perjantaina klo 11.30 otetussa verinäytteessä 2.1 ja sunnuntai­na (Dextrassa) kello 14.30 otetussa näytteessä 2.5. (CRP on muuten ollut 28.7. otetussa näytteessä 28.

Terveyskeskuslääkäri laittoi koneelle lähetteen tämän viikon torstaille, että otettaisiin verikoe Marevanannostusta varten. Sanoin, että Maire on Kustaankartanossa, mutta asia jäi jotenkin avoimeksi tai sitten en muista, mitä lääkäri (ilmeisesti Heli Paatero) sanoi. Joka tapauksessa torstaihin asti Marevania annetaan 5 mg noin kello 16-17 aikoihin päivittäin. Jos voitte hoitaa lääkemääritysasian teidän lääkärinne ja laboratorion avulla, kiitos. Ellei voi, kiitos, jos joku käy torstaina johonkin aikaa aamupäivästä Oulunkylän terveyskeskuksen 3. kerroksen laboratoriossa. Laitan punertavia Marevaneja Mairen dosettiin kohtaan ”ilta” ja varatabletteja sunnuntain kohdalle. Nythän muuten lienee ajankohta myös Hydantinin määrän tarkistukselle.

Kiitos paljon jälkikäteen viimekertaisesta hoidosta ja etukäteen tämänkertaisesta hoidosta. Kiitos myös viime kerralla Mairen laukussa olleista ylenpalttisista tarvikkeista. Lääkkeitäkin oli dosetissa yli sen, mitä oli tarpeen.

Nieleminen on edelleen toiminut kohtuullisen hyvin, vaikkakin välillä hitaasti. Silti olen ainakin aamulla aloittanut muulla kuin mehulla, esimerkiksi puurolla tai jogurtilla, jolloin nielemisrefleksi on lähtenyt käyntiin. Ongelmaa voi tulla esimerkiksi silloin, kun en seuraa, onko edellinen mehu tai kahvi suusta jo nielty, ja annan lisää, vaikkei edellinen ole vielä tullut niellyksi.

Ei Mairen oman pyörätuolin käyttäminen enää tunnu tärkeältä. Teettehän paikasta toiseen liikuttamisen niin kuin itse parhaaksi näette. Tulen maalta takaisin eli haen Mairen kotiin lauantaina noin kello 20. Kiitos, jos laitatte niin, että vaippa kestää noin kello 21:een, jolloin alan laittaa häntä yökuntoon. Seurailettehan makuuhaavakehitystä, kiitos. 1 kpl 20 mg:n tenoxia ei aina ole ollut riittävä. – Suojelusenkeleitä, tsemppiä, myönteistä mieltä.

t. Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

su 10.8.

Runsas kaksi viikkoa sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä Maire ei saanut unta. Annoin pariin otteeseen lisää sekä unilää­kettä että särkylääkettä. Soitin noin kello 2 Malmin sairaalan päi­vystykseen, kerroin tilanteen ja kysyin, pitäisikö meidän tulla käy­mään. ”Seuratkaa tilannetta vielä jonkin aikaa ja tulkaa sitten tän­ne, jos tuntuu tarpeelliselta”, vastasi päivystyksessä ollut henkilö. Saavuimme sairaalaan kello 04.45. Kerroin tilanteen ja sanoin myös, että hiljan on loppunut virtsatieinfektioon tarkoitettu lääkitys ja että oikea jalka on turvonnut. ”Otetaan verikoe. Istukaa odot­tamaan, sanoi vastaanottajamme” Kello 06.15 menin sanomaan, että lähdemme sittenkin kotiin, koska olemme niin perin väsynei­tä. ”Odottakaa vielä hetki, niin verikokeen tulos tulee”, sanoi vastaanottajamme. Kerroin, ettei verikoetta ole vielä edes otettu. Ilmeni – vastaanottajamme sanoin ilmaistuna – että ”verikoetilaus ei olekaan mennyt läpi”.

Lauantaina puolilta päivin Malmin sairaalan päivystävä lääkäri soitti ja ilmoitti, ettei verikokeessa ilmennyt mitään erikoista. Tulehdusarvo vain oli aivan liian korkea. Hän mietiskeli, voisiko antaa lääkettä virtsatieinfektioon kaiken varalta, vaikkei infektiosta ole näyttöä. Hetken päästä hän soitti uudelleen ja sanoi, ettei yöllä päivystänyt lääkäri ollut huomannut kiinnittää huomiota ilmoitukseeni Mairen oikean jalan turpoamisesta. Hetken päästä hän soitti vielä uudelleen ja kertoi meidän voivan mennä oikean jalan ultraäänikuvaukseen Marian sairaalaan. Kävimme siellä. Röntgenlääkäri totesi oikean jalan laskimoiden olevan syvästi tukossa. Kansankielellä sanottuna Mairella oli ”veritulppa oikeas­sa jalassa”. Kävimme kodin kautta. Ensin hain Kustaankartanosta välineitä virtsakokeen ottamista varten. Kuin Luojan käskystä sain Mairelta virtsanäytteen. Moneen päivään ennen tätä lauantain iltapäivää en olisi näytettä saanut enkä myöskään moneen päi­vään sen jälkeen olisi asia onnistunut. Luojamme siis ”pissautti Mairen oikeaan aikaan”. Pelkäsin, että näyte otettaisiin sairaa­lassa katedrilla. Se olisi Mairelle äärimmäisen vastenmielistä. Ihan oikeasti lähetin pissasta kiitoksen Taivaan Isälle.

Menimme Mairen sairaalaan tutkimuksia varten noin kello 19. Maire pääsi osastolle vuoteeseen makaamaan noin kello 22. Haastattelin lääkäriä hänen tilanteestaan ja tein omat johto­päätökseni. Lähdin välillä kotiin. Kävin uimassa ja tein töitä sekä lähdin takaisin sairaalaan noin kello 01. Kello 02 Maire tuli tutkimusvuoroon. Minusta oli kyllä apua ainakin lääkkeen antamisessa.

Sunnuntaiaamulla kello 10:n jälkeen Maire pääsi kotiin sairaalasta sen jälkeen, kun olin hänet syöttänyt, antanut aamulääkkeet ja opiskellut lääkkeen antamisen ”’Fragmin-piikityksen” vatsaan navan alapuolelle. Siitä pääsimme eroon viikossa, kun yksityisellä lääkäriasemalla otetusta verinäytteestä saimme viikon päästä sunnuntaina niin hyvän arvon, että pelkkä pilleri riitti veren ohentamiseen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

                                                 

                                                                            11.8.2003

 

Arjalle, Helille, Virpille

 

Sydämellinen tervehdys Teille kaikille. Virpille ja Arjalle toivon loman jälkeistä leppeää totuttelua hoiva- ja hoitotyöhön sekä viileneviin ilmoihin. Helille kiitos sydämellisen ystävällisestä saatekirjeestä, jonka sain Mairen saatteeksi lauantaina. Maire oli muuten merkillisen virkeä, iloinen ja myönteinen. Hän tottui myös kotioloihin huomattavan nopeasti. Kiitos paljon kaikesta tähän­astisesta.

Mairen vatsa toimi tänään kello 11.30, jolloin laitoin myös (tupla)vaipan.

Minulla on keskiviikkona Petun kanssa palaveri Maunulassa kello 19. Sen päätyttyä tulen hakemaan Mairen. Kello taitaa silloin olla jo yli 20:n. Kestättehän taas myönteisellä tsemppimielellä.

toivoo

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

pe 15.8.

Mairen syntymäpäivä. Lapset muistivat kortein tai soitoin. Hain Irma-sisaren syntymäpäiväkahville illansuussa. Hivenen Mairella taisi tulla lapsuus mieleen, koska hän oli mielestäni aika mietteliäs Irman vierailun ajan.

Muistelin Irmalle Mairen briljanttia huumoria. Muutama päivä sitten koetin kirvoittaa iltapissaa tulemaan sanoin: ”pis-pis-pis”. Maire vastasi: ”kus-kus-kus”.

 

su 17.8.

Aamulla mieleen tullut aforismi: Toivottomuus on luopumista Jumalasta. Mietin aforismia ajatellessani, että kokonaisuus on varsin hyvin niin kauan kuin Mairella on tallella hymy. Tänään tuo hymy oli välillä totaalisen kadoksissa. Mairen katse oli muutaman kerran päivän aikana täysin tyhjä. Muistan erään, puolisonsa syöpäsairauden vuoksi menettäneen  omaishoitajaystäväni sanoneen, että järkyttävin oli se hetki, jolloin tajusi, että yhteys puolisoon on katkennut. Tänään minulla oli muutamaan otteeseen tuollainen kokemus. Mutta onneksi se ei ollut lopullinen kokemus. Maire tsemppasi ja ”virkosi” uudelleen yhteyteen. Silmäniskua ei enää tule vastaukseksi omaan silmäniskuuni niin kuin tuli vielä pari kuukautta sitten, mutta silti hymy heräsi tänään uudelleen huulille jo kadotettua yhteyttä ylläpitämään. Kiitos, Maire! Kiitos Taivaan Isä!

 

ma 18.8.

Nostaessani Mairea aamulla rullatuolista vaipan vaihtoa varten taputti hän noustessaan jalkaani. Siinä oli mittaamattoman monta kiitollisuuden sanaa – kaikki lämpimiä ja helliä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

                                                                          18.8.2003

 

Rakkaat F-1 Ihmiset!

 

Ohessa tulee Maire.

Hän on ollut eilen ja tänään hiukan normaalia totisempi ja eleettömämpi. Hätkähdykset ovat hiukan lisääntyneet. Tänään aamulla esimerkiksi tuli muutama melko peräkkäin, yksi aika voimakas. Pitäisiköhän Marevania sittenkin lisätä? Jokin lääke näemmä aiheuttaa hikoilua; kai se on Marevan. Silmät ovat olleet välillä tulehtuneen oloiset ja vuotaneet silloin tällöin vettä. Se ilmentymä oli kyllä olemassa terveinäkin päivinä. Laitoin silmätippoja (Visine).

Vatsa on toiminut viimeksi eilen eli sunnuntai-illalla.

Selexid puuttuu sunnuntai-illan osalta dosetista, kun lääke loppui. Ohessa on resepti; kiitos paljon, jos voitte hoitaa sen uusimisen.

Vaipan vaihdoin kello 11.30. Kai se olisi hyvä vaihtaa iltapäiväkahvin jälkeen, kiitos.

Voimia, kestävyyttä, siunausta, myönteistä tsemppimieltä

toivoo

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

su 24.8.

Hain Mairen illalla intervallihoidosta kotiin. Ilmiselvästi hän oli saanut hoidon aikana rakkautta osakseen, ilmiselvästi häntä oli harjoitutettu kävelyyn ja muutoinkin. Piimälasinkin hän nosti itsenäisesti suulleen ja joi itse piimää. Viikko sitten se ei kotona onnistunut. Minun on tehtävä harjoitusohjelma, ettei Maire vain kotihoidon aikana taantuisi taidoissaan.

Normaali iltarukoukseni nykyisin:

(Uskontunnustus, Isä meidän ja:) Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, amen. Herra Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ole minulle syntiselle armollinen. Suo Mairen sairaudelle lempeä muoto. Siunaa ja varjele meitä ja elämäämme. Tapahtukoon sinun tahtosi. Siunaa kaikkia lapsiamme, heidän puolisoitaan ja lapsenlapsiamme. Siunaa sukulaisiamme ja ystäviämme. Kiitän sinua rakas Taivaallinen Isä, rakkaan poikasi, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta, että olet kuluneena päivänä suojellut minua ja Mairea sekä läheisiämme kaikesta vahingosta ja vaarasta. Anna minulle anteeksi kaikki syntini. Anna minulle synnintuntoa. Estä synninteko. Lähetä voimakas valkosiipinen suojelusenkeli suojelemaan meitä ja estämään sielunvihollisen pieninkin vaikutus.

 

ma 25.8.

Ensimmäinen päivä intervallihoidon jälkeen. Se meni meiltä molemmilta tuntuman hakuun. Kyllä Maire illallakin katsoi moneen kertaan minuun pöydän ääressä istuessamme. Hän ilmiselvästi ihmetteli, kuka minä olen, ja mikä ihmeen systeemi meillä on menossa ja missä. Tai en tiedä, mitä hän ajatteli. Siitä olen var­ma, että hän oli jotensakin ihmeissään ja ymmällään. En tiedä, olenko mieshoitajana sittenkin huonompi kuin intervallihoidon naishoitajat. Joka tapauksessa Maire tuntee nykyisin lämmintä tunnetta ennemmin naisia kuin miehiä kohtaan. En tarkoita suku­puolista kiintymystä, vaan jotakin joka liittyy hänen kauneuden­tajuunsa. Lehdistäkin Maire hakee kauniisti pukeutuneiden naisten kuvia. Eivät häntä ilmiselvästi kiinnosta miesten kuvat. Tosin ainakin tänään lehtien selailu oli ”nollilla”. Toivottavasti se vielä tulee takaisin. Ihmettelin vielä runsas viikko sitten, miten Maire saattoikin olla taitava etsimään kauniita kuvia.

Muutos intervallihoidon jälkeen lienee Mairelle kokemuksena suuri ja siten ehkä myös jännitystä sekä stressiä aiheuttava. Sel­laisen ilmentymäksi laitoin tämänpäiväisen nielemisvaikeudenkin. Ruokailu jäi päivällä pariksi tunniksi kesken, kun Maire ei saanut niellyksi suuhun jäänyttä piimäänsä. Miten voinkaan ahdistua kovasti hänen puolestaan! Pitäisi osata ottaa rennommin.

 

ti 26.8.

Edelleen epäröin, onko Maire kotona vähemmin onnellisempi kuin Kustaankartanossa. Täällä olen vain minä. Lisäksi on lehtiä ja musiikkia. Sitä olen soittanut ehkä vähän liikaakin. Enin osa viime aikojen musiikistamme on ollut panhuilumusiikkia. Pääohjelma­numeroitamme ovat syömiset ja juomiset. Nyt olen myös harjoitteluttanut kävelyä monta kertaa päivässä ainakin pieniä matkoja. Kävely on aivan selvästi viime viikon intervallijakson aikana parantunut eli Maire on sitä ilmiselvästi paljon harjoitellut. Ehkä vielä pääsemme rollaattorikuntoon! Se on monen terveen ihmisen ”vielä minä tässä elämässä juoksen maratonin” -haave­ajattelun vastine Mairella.

Tänäänkin Maire on ollut osittain poissaoleva ja ilmeetön, osittain ehkä jopa vähän pelokas. Valloittava hymy ei ole onneksi kuitenkaan kokonaan poissa, vaan tulee silloin tällöin. Silti minulla on iso pelko, että olen kadottamassa yhteyden Maireen.

Oma työpaineeni on liian kova. Koulun työt eivät täysin hellittä­neet oikeastaan edes osaksi aikaa kesälläkään. Ellei ollut opinnäytetöitä luettavana, tuli luettavaksi jatkuvalla syötöllä työharjoitteluraportteja. Oma kustannusyhtiöni vaatii paljon työtä. Nytkin on menossa kolmen kirjan ajantasaistus kotisivuille. Monet läheiset ovat melko vilkkaasti pyytäneet myös koko kesän ajan oikeudellista apua. Jos äitini eläisi, tietäisin, mitä hän kiireestäni sanoisi. Sanoisi, että ”taitaa olla kuoleman etu, kun on niin kova kiire”. Olen surullinen, koska Maire ei taida saada riittävän suurta huomiota minulta. Ehkä kuitenkin saa; en tiedä. En osaa arvioida.

 

ke 27.8.

Pitkästä aikaa kävimme Mairen neurologilla tarkistaaksemme, että lääkityksemme on kohdallaan. Kirjoitin lääkärillemme orientoitu­mista helpottamaan tilannekatsauksen:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi Suojanen                                                  INFO

                                                                          27.8.2003

 

 Tri Kati Juvalle

  

Mairen voinnista            

Alzheimerin taudin kuvaan kuuluvasti on vähitellen menty alas­päin. 2.5. tänä vuonna oli samana päivänä kaksi epilepsia­kohtausta. Sen jälkeen Maire ei ole kävellyt. Runsas kuukausi sitten oikeassa jalassa havaittiin syvä laskimotukos. Annoin Fragmin-inj.liuosta. Nyt hoidetaan Marevanilla. Puhe on käytän­nöllisesti katsoen kokonaan loppunut. Silti kommunikoimme aika paljon. Varsinkin väsyneenä ilmenee suuria nielemisvaikeuksia. Väsyneenä Maire on myös ilmeetön, joskus pelokas, aina arka. Mutta virkeänä hymy on herkässä.

 

Lääkkeiden antamisen olen hoitanut niin, että puran kapselit puran ja paloittelen tabletit jogurtin joukkoon. Tabletin palasia Maire syö mahdollisesta pahasta mausta välittämättä ikään kuin söisi karamelleja.

Intervallihoidot:

Maire on ollut kesä-, heinä- ja elokuussa jokaisena kuukautena 13 pv noin viikon jaksoissa Kustaankartanon vanhustenkeskuksen D 1 –osastolla. Hän on viihtynyt siellä erinomaisesti. Saunotus ja pesu on miltei yksinomaisesti hoidettu Kustaankartanossa; muutaman kerran olen pessyt kotisuihkussa. Olen vienyt suihkutilaan Mairen istuttavaksi muovituolin. Nyt suuri murhe on ohi, kun Maire antaa riisua vaatteensa kiltisti ja antaa myös pestä kiltisti. Hivenen hän yrittää itsekin pestä. Alapesun suoritan vaipan vaihdon yhteydessä kotona.

 

Oma tilanteeni:

Henkinen hyvinvointi on koetuksella. Myös fyysinen kunto on Mairen nostamisten takia (vaihdan vaipan hereilläolon aikana 4,5 tunnin välein, ja harjoitutan kävelyä, minkä aikaansaan); tällä hetkellä oikea hartiani on tosi kivulias.

Muuta: Olen Mairesta ylpeä.

Ystävällisin ja kiitollisin terveisin

Kalevi Suojanen

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tri Kati Juva kertoi, että kesäkuussa KELA on ilmoittanut ottaneensa käyttöön uudet säännöt Alzheimer-lääkkeiden korvattavuudessa. Kati kirjoitti lääkärintodistuksen, jolla voimme taas – jo kauan aikaa toivomme menettäneinä – koettaa korvausta. Mielialalääki­tystä vähennettiin. Jos tulee itkuisuutta, lisätään takaisin nykyiseen määrään.

Elämä on ihmisten parissa varsin haasteellista. Ajattelen liikaa, vaistoan väärin, olen liian herkkä loukkaantumaan. Tänään olin tekemisissä kolmen ihmisen kanssa. Kaikista jäi levoton olo. Kati Juvalta kyselin lapsien vointia ja toivotin hänelle vilkkaan lapsi­shown keskelle kestävyyttä. Jälkeenpäin harmittelin ilmaisuani: eipä kai äitiyden tietoisesti valinneelle äidille tarvitse kestävyyttä toivottaa. Iltapäivällä soitti lääkärini virkavapautta sijaistava erikoissairaanhoitaja. Hän esitteli itsensä sanomalla tittelin sekä etu- ja sukunimen. Vastasin hänen alkutervehdykseensä sano­malla tervehdyksen lisäksi hänen etunimensä. Hän korjasi sano­mani kertomalla uudelleen sukunimensä. Tulkitsin sen niin, että hänen mielestään olin ollut oppinutta ja erikoistunutta ihmistä koh­taan liian tuttavallinen, ja hän irtisanoi tuttavallisuuden. Olisihan minun tämä etukäteen hoksata ja käyttäytyä kunnolla!

Illan­suussa Maiju kävi Valtterin kanssa. Sanoin jossakin vaiheessa, että Valtteri on melkoinen ikiliikkuja. Sitäkin sanaani harmittelin jälkikäteen. Äidit ovat kuitenkin herkästi lapsistaan loukkaantuvia ihmisiä. No, turhia kaikki harmitteluni, kaikki levottomuuteni. Tunne vain ei taaskaan tottele järkeä.

 

to 28.8.

Elämän kovuus tuntui taas heti aamulla. Olin autolla menossa kolesterolikokeeseen. Seisoin jonossa punaisissa liikennevalois­sa. Lähdin hitaasti. Takana tuleva joutui odottamaan pari sekuntia – ei kauempaa. Kyllä soi torvi! Ja lähes koko päiväksi jäi mieltäni painamaan kuva kovasta maailmasta.

Tänään olen Mairen kanssa harjoitellut kävelyä kerrankin tarpeek­si. Tosin olemme tehneet vain lyhyitä kierroksia keittiössä, mutta niitä useita kertoja. Kävely sujuu naamat vastakkain –kävelyasen­nossa Mairelta ihmeellisen hyvin. Kustaankartanosta saatu koke­mus näkyy vieläkin. Tavoitteena on rollaattorikunto! Maire on myös tottunut hyvin uuteen elämisenlajiin, kotielämään. Mielestäni pari päivää totuttelussa meni. Eli ilmeisesti muutos kuitenkin jotenkin rekisteröityy hänen aivoihinsa. Tänään on ollut ensimmäi­sen kerran intervallihoidon jälkeen päivä, jolloin hymy on ollut herkässä. Hyvä Maire! Hyvä me!

PAPPA PAKINOI

(Teksti on lainattu Pappa pakinoi -kirjastani vuodelta 2000)

RAKASTAKAA TOISIANNE

Mikä on onnellisen elämän salaisuus? Jos olisi kymmenen pakinoivaa pappaa, olisi kymmenen toisistaan poikkeavaa vastausta. Ja jos mamma antaisi oman vastauksensa, sekin olisi erilainen kuin papan vastaus. Konsta Pylkkäsen vastaushan onnellisen elämän edellytyksistä kuului suurin piirtein näin: ”Pitää maksaa työntekijälle kunnon palkka. - Ja herroille vielä enemmän.” Pappa on koko ikänsä kunnioittanut Konstan elämän-viisauksia. Kyllä Konsta tietää. Esimerkiksi välikäsi tulee Konstan järkeilyn mukaan kainalosta, varsinaisen käden alta. Hienosteleva ihminen puolestaan puhuu bulvaanista. Konsta varmasti tuhahtelisi moiselle sanalle.

 

Pappa sai monta vuotta sitten ajatuksen käydä seuraamassa kirkonmenoja jokaisen helsinkiläisen ev.lut. seurakunnan kirkossa. Tavoite on yhtä vaille täynnä. Edellä mainittu Konsta Pylkkäsen viisaus sisältyi pastori Perttu Tapion saarnaan, jonka hän piti muutama viikko sitten papan vieraillessa Oulunkylän kirkossa. Perttu Tapio muuten jatkoi ansiokkaasti ajatuksia elämän onnellisuudesta. Hän sanoi, että me ihmiset olemme lukeneet Raamattumme väärin. Raamatussa kehotetaan meitä ihmisiä rakastamaan toisiamme. Me olemme kuitenkin lukeneet tuon kohdan näin: ”Rahastakaa toisianne”. Rakas lukijani, rakastakaamme toisiamme, jättäkäämme rahastus vähemmälle.  Siis maksimoidaan rakastaminen, minimoidaan rahastaminen silloin, kun se suinkin on mahdollista.

 

Kylli-täti kertoi aikoinaan alle 10-vuotiaasta, pitkään Keniassa asuneesta suomalaispojasta. Poika oli kysynyt Kylliltä, tietääkö tämä, mikä on elämässä tärkeintä. Kun Kylli ei ollut tiennyt, vastasi poika esittämäänsä kysymykseen: ”Tärkeintä elämässä on rakastus.” Kun näin kerran on, toivotaan, ettemme ole lukihäiriöisiä k:n ja h:n sotkijoita.

 

Pappa sai tänään kortin, jossa toivotetaan seuraavasti: (copyright Siilin Taide Oy): ”Sun tiesi olkoon tasainen kuin tyyni järven pinta. Olosi puhtaan valkoinen kuin joutsenella rinta.”  Toisaalta pappa nyökytellen hyväksyy nuo ajatukset. Toisaalta kuitenkin onnellisen elämän tien ei välttämättä tarvitse olla tasainen.

Pappa sai vuosia sitten tyttäreltään kortin, johon oli kirjoitettu Jörg Zinkin ajatuksia muun muassa näin:

- En toivota sinulle elämää, jossa ei ole vaivaa ja haasteita. Sen sijaan toivon, ettei elämäsi valu tyhjiin. Toivon sinulle kätten ja sydämen voimaa. Ja toivotan sinulle, eräällä vanhalla sanalla, toivotan sinulle siunausta: sitä että vilja kasvaa aurasi jäljessä, ruumiin ja sielun leipä, ja että olkien lomissa aina vilkkuu kukkia.

Rakas lukijani: älkäämme unohtako hymyä. Nykyajan sanoin: tsempataan myönteisesti. Siunausta! Eikä unohdeta toista kotimaistakaan: Välsignelse!

SANAILUA

EI VIISAS

Mä en ole akateemikko,

en lahjoiltani myöskään matemaatikko.

Ihan täysin varmaa on,

ett´ Mensan jäseneksi oon kelpaamaton.

Pienellä lapsella on älykkyyttä sekä nokkeluutta

vaativissa testeissä ja tehtävissä

kaksin verroin enemmän kuin mulla.

Vai et usko! Oi, kun kiva, ett´ uskoa ei ole siihen sulla.

KS

Oi ihminen, etkö sä muistakaan...

Niin, arvoisa Mensan jäsen: miten se jatkuukaan?

Mutt´ saattaapi olla - jos oletkin semmoinen nolla,

ett´ sanot: "Tehtävä tämä on mitätön arvoltaan."

TARINA

Konsultoin aikoinaan noin parin vuosikymmenen ajan helsinkiläistä teollisen alan yritystä. Sen toimitusjohtaja tapasi silloin tällöin käydä lounaalla pienen ystäväjoukon kanssa. Yksi näistä ystävistä oli kansallisesti tunnettu yritysjohtaja. Sanokaamme, että hänen nimensä oli Georg.

Georgilla oli tapana ruoan pöytään saatuaan lisätä siihen automaattisesti oikein runsaasti vispaten suolaa. Sen hän teki joka kerta ilman, että olisi maistanut ennen suolan lisäämistä ruokaansa.

Kerran joku tuon pienen porukan jäsenistä soitti etukäteen ravintolan ravintolaan. Hän sanoi pääkokille:

- Tulemme tänään porukalla syömään lounasta. Tehdään tunnetulle Georg johtajalle pieni suolajippo. Lisätkää Georgin ruokaan normaaliin suolamäärään verrattuna kolminkertainen suolamäärä.

Näin oli sovittu etukäteen Georgin triplarunsaan suolamäärän sisältävästä ruoasta.

Sitten alkoi lounastapaaminen. Ruoka tuotiin pöytään. Georg sai ylisuolaisen annoksen eteensä. Hän ravisteli entiseen tapaan oikein runsaasti lisää suolaa ruokaansa. - Ja söi sen ilmeenkään värähtämättä.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Lisään varmemmaksi vakuudeksi luettavaksesi tähän elokuiseen tekstiini lisäyksen, jonka tein myöhemmin heinäkuussa aikoinaan 1.7. kirjoituksesta pois jääneeseen versioon:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On taas ilmoja pidellyt, voisi rakkaassa Suomessamme sanoa 365 päivänä vuodessa. Palelin hiukan viime yönä. Vuosi sitten tilanne lienee ollut päinvastainen. Joka tapauksessa hyvä uni edellyttää mieluummin viileähköä lämpöä kuin kovin kuumaa. Liian kylmähän hoituu pois lämpöä säätelemällä. Toki liian kuumakin synnyttänee itse kussakin omat ideansa ja konstinsa.

Viimeksi kirjoitin yhdenjaksoista nukkumista helpottavasta melatoniinista. Kuten mainitsin, nukahtamiseen löytyy apteekin hyllyltä melatoniinivalmisteita ilman reseptiä. Ihan varma en ole, miten helposti lääkäreiltä saa nukkumiseen tarvittavaa melatoniinia. Ainakin seniorit saanevat helposti. Näin oletan, koska senioreilla käpyrauhasen luontainen unihormoni, melatoniini, vähenee ja voinee loppua jokseenkin kokonaankin. Siksi tuo luontainen hormoni on ihan viisasta ottaa purkista.

Unihaasteiden lisäksi meidän seniorin toinen riesa on muistin heikkeneminen. Niin käy helposti stressitilassa. Unettomuus on yksi stressin synnyttämisen ja muistin huononemisen syy. Ja vaikka vanhan sanonnan mukaan onkin todella hyvä asia, ettei ihan kaikkea muista, kyllä unettomuuden aiheuttamaa stressiä kannattaa karkottaa seniorilta mitä ilmeisimmin puuttuvan unihormonin lisäämisellä. Vaikka lääkäriltä välitettäviksi saamani terveiset ehkä eivät vaikuta, ne terveiset silti. Terveiset on tarkoitettu heille, jotka sanovat lääkkeille erityisen mieluusti ei - tässä, olkaa hyvä:

"Meidän lääkärien määräämät melatoniinireseptit eivät ole varsinaista lääkettä, vaan puuttuvan luontaisen unihormonin, melatoniinin, lisäysannos. Kysymyksessä on siis vanhemman kansanosan puutostilan paikkaamisesta."

Olinpa unohtanut kolme vuosikymmentä sitten saamani melatoniinilääkkeen nimen. Lääkäri kysyi, oliko se Circadin. Oli se. (Äännetään: sirkadin.) Se auttoi kolme vuosikymmentä sitten, kun Maire-vaimon alzheimer aiheutti elämänmuutoksen ja stressiä. Nyt on nyt: on valtava tekemättömien askareiden vuori mieltä painamassa. Eipä töitä olisi liikaa, mutta en nuorena tiennyt, mitä elämä on seniorina. Se on muun ohessa ainakin hidastumista; väsyneenä jopa ihmeteltävän, ja vähän pelottavankin, voimakasta hidastumista. Asiat eivät enää sujukaan suitsaitsukkelaan! Tietyt, aikoinaan nuorena lausutut kyllä-sanat erilaisiin työpyyntöihin, eivät näytä kovin hyviltä, kun niitä iäkkäänä tarkkailee.

Yksi stressin ja tekemättömien askareiden aiheuttaman painolastin helpotuksen tuoja on riittävä uni. Jos sitä ei ole, hitaus ja unohtelu merkitsevät stressiä. Eihän se heti poistu. Ainakin järjen mukaan se vähenee ajan kuluessa, jos univaje poistuu.

Sain siis circadin-melatoniinista aika pian parannusta uneen. Uni ei katkea muutaman tunnin jälkeen. Jos se katkeaa, kuten wc-käyntikin voi sen katkaista, saan uudelleen unen päästä kiinni. Aikaisemmin heräsin täysin valveille niin, ettei uni tullut tuntikausiin.

Kaikki on yksilöllistä. Oma kokemukseni Circadinista on ollut myönteinen. Olen surullinen, jos olen antanut liian suuren toivon. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Mutta pettymys tietenkin luo toivottomuutta. Toivon, että koet tarvittaessa unen suhteen toivon täyttymyksen. Eihän uusi hormonilisä heti vaikuta. Voisin kuvitella, että vähintään kuukausi menee aikaa, kunnes muutosta näkyy. Mikäli muutosta näkyy, se näkyy toivottavasti ainakin pidempänä yhtäjaksoisena unena. Jos näin käy, se merkitsee myös yöllisten wc-käyntien vähenemistä tai peräti kokonaan loppumista. Olkoon menestyksellinen muutos kerallasi sun. Yst. terv. Kalevi

JK Omassa apteekissani circadin-investointi merkitsi runsaan yhden euron kulua yhtä yötä kohden. K.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jatkoa tekstiin elokuussa, ole hyvä:

Valveille herääminen ennen aikojaan pissahädän herättämänä tai muutoin vain:

Ei kannata jäädä valveille, vaikka olisi halukin siihen - ja ehkä halu myös "lohtuyöpalan" syöntiin. Parhainta on koettaa saada uudelleen unen päästä kiinni, vaikka olo olisikin virkeä. Kuten alunperäisen nukkumaan asettautumisen jälkeen, ei hereillä tai puolihereillä olonkaan jälkeen kannata jäädä valvomaan yli puolta tuntia. Myönteissävytteinen yölukeminen tai muun hyvän ajankuluidean toteuttaminen onnistukoon.

Voi, kunpa me ihmiset osaisimme olla kiitolliset, emmekä pitäisi ihmeitä tai "ihmeitä" itsestään selvyyksinä. Olkaatten kiitollisia te seniorit, jotka yöllisten wc-käyntien jälkeen pääsette heti tai hetimmiten takaisin syvään uneen!

Aamupuuron aikaistaminen voi olla hyvä idea keskenheränneelle. Aamupuuron voi vaihtaa yöpuuroksi. Tiedän monta varsinkin seniori-iässä olevaa henkilöä, jotka kaurapuuron yöllä - tai aamullakin - nautittuaan kokevat ehkä vuorokauden onnellisimmat unet.

Yksilöllisyys siinäkin, miten päiväunet vaikuttavat yöuniin. Kahvia ei kovin myöhään päivällä. Itse sain aikoinaan unen erikoislääkäriltä ohjeen: kahvia ei enää kello 14:n jälkeen. Toki tuossakin kohtaa on suuria yksilöllisiä eroja. Ne menevät toisessa äärilaidassa niinkin, että joku ei saa unta ilman iltakahvia!

Circadinkin vaikuttanee yksilöllisesti. Silti uskon melko vahvasti, että se on monelle hyvä vaihtoehto unettomuuteen. Minä olen nyt lyhyen käyttökokemuksen mukaan saanut pari tuntia lisäaikaa uneen. Tosin uneni on vieläkin kahdessa osassa: ensin 5 tuntia tuntia, sitten lehtien lukua aamulla anivarhain sekä aamupuuro. Sen jälkeen nukun vielä yleensä 2  tuntia. Tavoiteuneni on 7 tuntia, koska sen jälkeen herään virkeänä. Muuten: aamupuuron lisäksi juon yleensä voileipäkahvin. Eipä ole haitannut tuota aamuvarhaista untani.

Taas kerran sanon, että lääkärin määräämä Circadin tai vastaava melatoniinivalmiste auttaa uneen, apteekin hyllyltä saatavat melatoniinilääkkeet auttavat nukahtamiseen. Minä nukahdan aina hyvin helposti, mutta herään täysin valveille viimeistään noin 3-4 tunnin kuluttua. Apteekin lääke ei tuohon rytmiini tee muutosta. Näin on juuri sen takia, että nukahdan stressitilasta huolimatta helposti, joten en siihen tarvitse apua apteekin hyllyltä.

LAINASANOJA

Harvinaisen monen alan nero Claes Andersson (1937 - 2019) oli lukemattomien muiden ulottuvuuksiensa lisäksi myös ahkera Kuhmon kamarimusiikkipäivien kävijä. Paikalla olijat näkivät hänen menevän polkupyörällä milloin mihinkin tilaisuuteen nauttimaan musiikista.

Ote Anderssonin Kuhmon päiviä ja öitä  -runosarjasta (1997):

"Olisinpa bassoviulu, jota Jumala soittaisi. Fagotti, cembalo, lyömäsoitin tai pelkkä yksinkertainen soittorasia. Olisin kuin nämä lapset, nämä vettyvät silmät, kyynelöityvät sydämet, tulvivat silmät, niin kuin vain ikiaikaisen lapsen silmä ja sydän, kyynelöityvä, tulviva." 

Vielä kaksi otetta toisesta kirjasta Claes Andersson: Aamu meren rannalla (WSOY 2015)

Suomentanut Jyrki Kiiskinen

"Yhtenä aamuna meren rannassa aurinko paistaa, tuulee, / linnut ääntelevät ja niiden siivet iskevät ilmaa, / ja minä ymmärrän miten kaunis maailma on"

Kirjan päätösrunossa tulee esiin myös psykiatri Andersson:

"Serkukset Häpeä ja Syyllisyys / hyppäävät esiin kun on iloisimmillaan"

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 20

jae 15: Olkoon kultaa, olkoon helmiä,
aarteista kallein on punnittu puhe.

21:5 Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen,
turha kiire vie köyhyyteen.

21:9 Parempi katolla taivasalla
kuin talossa toraisan vaimon kanssa.


SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Kissa kiitoksella elää.

Muistan lapsena kuulleeni erään isännän leikillään kysyvän palkkaamaltaan työntekijältä, pitääkö työstä maksaa palkkaa. Työntekijä vastasi tuon elämäni kuluessa tutuksi käyneen kissa-sanonnan mukaan.

Luin hiljan jostakin lehdestä tietokilpailukysymyksen: ”Mistä löytyvät lukuisat annetut kiitokset?” Vastaus: ”Kissoista, koska kiitoksia on annettu paljon kissoille.”

Aikojen alussa kissa-sanontaan otettiin koirakin mukaan: ”Kissa kiitoksella elää, koira päänsilityksellä." Nyt on niin kiire, ettei ehditä enää koiraa mainita.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Meillä on kissa ja koira, mutta emme pidä niitä kotieläiminä, vaan ne pitävät meitä palvelijoinaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ELOKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Suositeltuja liputuspäiviä ovat:

1. Koulujen aloittamispäivä. Liputuspäivä vaihtelee koulujen alkamisajan myötä kuntakohtaisesti. Melko yleinen päivä lienee torstai 8.8. ja osassa maata, osassa kouluja maanantai 12.8.

2. lauantai 31.8. Suomen luonnon päivä

YK:N TEEMAPÄIVIÄ

maanantai 5.8. Kansainvälinen olutpäivä

perjantai 9.8. Kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä

maanantai 12.8. Kansainvälinen nuorisopäivä

tiistai 13.8. Kansainvälinen vasenkätisten päivä

maanantai 19.8. Maailman humanitaarisen avun päivä

perjantai 23.8. Kansainvälinen päivä orjakaupan ja sen poistamisen muistoksi (UNESCO)

maanantai 26.8. Sisäilmasta sairastuneiden päivä

maanantai 26.8. Namibiapäivä

keskiviikko 28.8. maailman kosteikkopäivä

torstai 29.8. Kansainvälinen ydinkokeiden vastainen päivä

perjantai 30.8. Kansainvälinen kadonneiden päivä (Amnesty International, YK, Punainen Risti)

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

lauantai 3.8. Kansallinen lenkkipäivä

perjantai 30.8. Lasten ja nuorten tietokirjapäivää (tietokirja.fi-päivää) vietetään useissa kirjastoissa ympäri Suomen. Päivä on osa tietokirjaviikkoa, jota vietetään maanantaista 26.8. sunnuntaihin 1.9.

lauantai 31.8. Suomen Luonnon päivä

lauantai 31.8. Perinteistä valtakunnallista Poliisin päivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina. Sen teemana on tänä vuonna verkkoturvallisuus.

lauantaina 31.8. on myös Venetsialaiset. Tuota Eurooppaan ensin Venetsiaan tullutta juhlaa on vietetty Suomessakin jo yli 100 vuotta elokuun viimeisenä lauantaina. Se on veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla, veden, tulen ja valon juhla. Suomessa se yleistyi ensin Länsi-Suomen rannikkoalueella. Nykyisin sitä vietetään lähes koko maassa ilotulituksin ja paikoin myös kokkoja polttaen.

TÄYSIKUU

Aiheeseen liittyvä kuva

 torstai 15.8.

ELOKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

Sunnuntai 4.8.2019 

Kirkastussunnuntai

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: valkoinen

Neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia on Kirkastettu Kristus:

Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai helluntaista). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”

 

 

Sunnuntai 11.08.2019

9. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

Kaksi alttarikynttilää

Ydinasia on totuus ja harha:

Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä.

Eiköhän rakkauden kaksoiskäskyn alku sopisi selitykseksi tähänkin kohtaan. Kyllähän Rakasta Jumalaa -käsky toki merkitsee sitäkin, että elää niin kuin kristinoppi opettaa Taivaan Isän antamia ohjeita ja käskyjä noudattaen. Näinhän totuus ja harha, oikea ja väärä karsinoituvat ajatuksissamme oikein. Siten tulemme automaattisesti noudattamaan totuutta.

Sunnuntai 18.8.2019 

10. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 18.08.2019

Ydinasia on Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa:

Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. "Saatuja lahjoja" -käsitteen teologisen koulutuksen saaneet voisivat selittää tieteellisesti minua oikeammin. Pidän tätäkin kohtaa vastaavankaltaisena kuin edellistä "totuus ja harha" -kohtaa. Kun arkikielellä ilmaistuna "elämme ihmisiksi" kyllä tältäkin osin on mahdollisuus onnistua vähintään kohtuullisen hyvin. Meille annetut mahdolliset henkiset lahjat erilaisine kykyineen ja mahdollinen konkreettinen omaisuus sekä muut osaksemme annettu hyvinvointi hoituvat hyvin lähimmäisenrakkauden ilmapiirissä.

 


Sunnuntai 25.8.2019 

11. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

Ydinasia on Etsikkoaikoja:

Ote kirkkovuotta käsittelevästä sivustosta (evl.fi) "Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ´Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne´ (Hepr. 3: 15)".

"Kuulla Hänen äänensä" voisi olla sitäkin, jota arkikielessä sanotaan johdatukseksi. Minulla on siitä lukemattomia esimerkkejä. Otan tähän yhden: 1960-luvun lopussa päätin, että vaihdan pankinjohtajan työn opettajan työhön. Hoksasin, että pankinjohtajan työ ei ole "minun juttuni". Arvostin ja rakastin Isääni Ilmoa, joka toimi pankinjohtajana koko työikänsä ajan. Ajattelin, että haluaisin olla yhtä hyvä kuin isä. Jälkeenpäin muistin, että isä sanoi minulle jo ollessani pieni poika, että "Sinusta tulisi hyvä opettaja." Niin tulikin.

Silti erehdyin tyhmästi vielä hakemaan kahta eri säästöpankinjohtajan paikkaa. En saanut niitä. Olin hirvittävän katkera, koska se olisi muka ollut sittenkin hyvä vaihtoehto. No, ei mennyt kauaakaan, kun tavoittelemissani toimissa olevat ihmiset jäivät työttömiksi. Säästöpankit nimittäin lakkautettiin. - Meinasinpa tyhmänä ja kuurona käyttää etsikkoaikani väärin. Minulla oli johdatusta, joka pelasti ehkä loppuelämäni.

TOIVON TOIVOTUS

Toivon itsellesi ja läheisillesi pilkettä silmäkulmaan kera hyvän mielen ja toivorikkauden - vielä silloinkin, kun menet nukkumaan!

Kalevi

Heleätä heinäkuuta!

Maanantai 1.7.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

OMAISHOITAJAN KERMAKAKUN RESEPTI

Ripaus lapsenkasvattajaa aikuismaisessa hengessä

Melkoinen määrä aikuiskasvattajaa

sekoitettuna runsaalla ymmärryksellä siitä,

että inhimillinen toiminta ja elämä on

- eikö olekin ihmeellistä! - inhimillistä.

Aimo annos itsekasvatusta

Pontevan vahva puudutuspiikki

itsesyytösten estämiseksi

ja toinen mokoma itsesäälin kurissapitoon.

Isohko loraus tietoista itsesuggestiota

myönteisen asenteen esille saamiseen.

Sopivassa suhteessa, sopivissa tilanteissa

periksiantoa ja tiukkuutta.

Sekoitetaan mukaan omaishoitajuus ja huoltajuus.

Sekoitussuhde: mutu-periaatteella.

Ajoitus ja annostus: kaiken kattavaa

rahi-menetelmää soveltaen ravistellaan hihasta.

Och socker i botten: Runsaana kuorrutuksena

loihditaan kaiken päälle

Rakkauden kaiken se uskoo, voittaa, toivoo ja kestää

-loimi - lempeä ja lämpöinen.

Ja vastaanotetaan vastaavanlainen omakin loimi.

Koko komeus nautitaan nykyhetkessä tulevaisuutta murehtimatta.

JK: Mistä se rakkauden loimi syntyy?

Jos siihen vastaisin, hurskastelisin, teoretisoisin.

Ihan hiukan haluan hurskastella:

Se syntyy toinen toisensa arvostamisesta,

ja myönteisestä tsemppimielestä

eli epätäydellisyyden hyväksymisestä

- ja pilkkeestä silmäkulmassa.

Kalevi  S

 

 

RUNOILOA

KAARLO SARKIA (1902 - 1945)

Älä elämää pelkää


Älä elämää pelkää, 
älä sen kauneutta kiellä. 
Suo sen tupaasi tulla 
tai jos liettä ei sulla, 
sitä vastaan käy tiellä, 
älä käännä sille selkää. 
Älä haudoille elämää lymyyn kulje: 
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.


Kuin lintu lennä, 
älä viipyen menneen rauniolla 
nykyhetkeä häädä. 
Suo jääneen jäädä, 
suo olleen haudassa olla, 
tulevaa koe vastaan mennä. 
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: 
On kuoleman portti aina avoin.


Älä koskaan sano: 
"Tämä on iäti minun." 
Elon maljasta juovu, 
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. 
On maailman rikkaus sinun, 
kun mitään et omakses ano. 
Elä pelotta varassa yhden kortin: 
Näet aina avoinna kuoleman portin.

 

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta:

heinäkuussa 2003

Kalevilta                                                              LÄHETE

                                                                             (heinäkuun alussa 2003) 

 

Dear Arja and her band – kaikki te superhyvät!

Ohessa tulee Maire. Antibioottikuuri taisi loppua tämän aamui­seen annokseen. Kuumetta ei enää kotona ole ollut. Jalka­pohjia/kantapäitä olen hellinyt parhaan taitoni mukaan. Nielemi­nen on tullut vaikeammaksi. Tai oikeastaan hitaammaksi ja pienissä annoksissa tapahtuvaksi. Entistä pidempää pinnaa tarvitaan – koettakaa kestää! Lauantaista lähtien on myös ollut jonkin verran hätkähdyksiä. En tähän hätään löydä sairaalan paperia, mutta katsottehan, oliko siellä vielä pyyntö epilepsia­lääkkeen annostuksen tarkistamisesta uudelleen. Silmätulehdus on kai hiukan parempi; lääkkeen laitto ei aina ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiitos, jos Maire pääsee suihkuun. Meikkipussissa on hänen oma shampoonsa.

Kiitos Teille kaikille taas enemmän kuin sanat riittävät kertomaan

Terveisin

Kalevi

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

 

Kalevilta                                                             LÄHETE

                                                                            17.7.2003 

Rakkaat F1-Ihmiset!

Anteeksi, että jouduin Ruotsin lapsen vierailun johdosta siirtämään intervallihoitojaksoa yhden päivän aikaisemmin sovittua myöhäisemmäksi. Mikäli huoneen käyttö edellyttää, haen Mairen jo tiistaina; muutoin keskiviikkoillalla. Kännykkäni numero: 040 5603064.

Mairen jalat (makuuhaavat) ovat kohtuullisessa kunnossa. Kiitos paljon saamistani hoito-ohjeista.

Tenox ei mielestäni tehoa, merkillistä kyllä. Maire nukkuu huonosti sen kanssa. Annoin viime yöksi (pyydän anteeksi menettelyäni, jos on pyytämistä) yhden 5 mg:n Insominin. Maire nukkui kuin tukki. Tosin olimme ennen nukkumaanmenoa eilen illalla suihkussa, joten silläkin voi olla väsyttävä vaikutus.

Juomisessa on ollut nielemisvaikeutta aikaisempaa enemmän. Kuuman ilman aiheuttama väsymys lienee osasyy. Kun neste jää suuhun, parhaiten tilanne on lauennut, kun olen laittanut Mairen sänkyyn lepäämään. Muita konstejani ovat olleet se, että annan vain varsin hiukan kerrallaan nestettä suuhun ja tarkistan, että edellinen on varmasti nielaistu ennen kuin annan uutta, ettei tule suu täyteen. Myös olen tehnyt niin, etten ole antanut pelkästään nestettä, vaan ensin jotakin pientä syötävää, jolloin nielemisreflek­si on ”jäänyt päälle” nesteen antamisen alkaessa. Koettakaa kestää. Nyt, kun on kuuma, meidän kaikkien pinnaa pitäisi voida venyttää entisestään.

Suojelusta, kestävyyttä, siunausta, kaikkea hyvää toivoo

Kalevi

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

  

Kalevilta                                                          LÄHETE

                                                                        30.7.2003

 Tiinalle ja Helille

Ohessa tulee Maire. Haen hänet kotiin huomenna, torstaina noin kello 20. Mairea ei silloin tarvitse laittaa yökuntoon, kunhan vaippa kestäisi kello 21.15:een, jolloin aloitamme yövalmistelut vaipanvaihtoineen. Kiitos.

Suihkussa ei tarvitse käydä, mutta siltä varalta, että ehditte ja voitte käydä, ohessa on mukana Mairen oma shampoo.

Marevan pitäisi antaa kello 16-17 tänään ja huomenna.

Fragmin pitäisi pistää navan alapuolelle tänään kello 22 ja huomenna kello 10.

Makuuhaavan alkuja olen hoitanut parhaan kykyni mukaan. Nieleminen on helpottunut. Silti juominen kannattanee yleensä aloittaa esimerkiksi jugurtilla, jolloin nielemisrefleksi löytää uomansa mehun, kahvin tms. juomiseen. Tarkkaan täytyy seurata, että nielaisu on tapahtunut ennen kuin antaa uutta juomaa. Koettakaa kestää. Ja kuten muistattekin: kahvissa Maire käyttää sokeria plus kermaa ja hänen lempparijuomansa on piimä.

Yöksi en ole laittanut yöpukua kuumuuden takia.

Kiitos, jos hiukan käytätte Mairen omaa pyörätuolia, koska tarvitsemme sitä arkielämässämme. Näin hän voisi ehkä oppia uudelleen pitämään jalkoja ylhäällä – treenausta sekin. Kiitos, jos voitte käyttää hänen omaa, sinistä tuoliaan. Ehkä se voisi olla yön yli hänen omassa huoneessaan, jos mahtuu, niin ei sekoitu muihin pyöriin. Koettakaa kestää sen kanssa; kaupungin ihminen hakee energisesti siihen jalkatukia – toivottavasti löytää.

Koettakaa minua ymmärtää. Olen Teille kiitollinen.

Ystävällisin terveisin

Kalevi

....................................................................................................................................


PAPPA PAKINOI

AJANKULUSTA JA VIRHEENSIETOKYVYSTÄ

Pappa mietti, mistä lempiaiheestaan kirjoittaisi. Päätin heittää kolikolla, kirjoitanko ajankulusta vai huonosta muistista. Sitten hoksasin, että kolikko on unohdettava, koska lempiaiheita ovat myös rikkaus, rakkaus ja kielikukkaset. Vaikka olisi ottanut kruunan ja klaavan lisäksi käyttöön vaihtoehdon ”jää kantillensa”, aihevalinta olisi jäänyt kolikkoa käyttämällä tekemättä. Niinpä pappa päätti kirjoittaa niitänäitä ja jättää lukijan tehtäväksi lopuksi määrittää, mikä oli papan pakinan aihe. Vahvistakoon poikkeus säännön. Yleensä pappa on kyllä sitä mieltä, että kaikessa teke­misessä pitää olla vahvasti tavoitteisuutta. Vähän yleisemmin sanottuna päästään ylevämpiinkin ilmaisuihin. Ihmisellä pitää olla haaveita. Tavoitteet ovat haaveitten pikkusisaruksia. Tavoitteita­han sanotaan aikataulutetuiksi haaveiksi. Rakas lukija: ei muuta kuin haaveilemaan ja tavoittelemaan. Lycka till!

 

Pappa ehdottaa tosissaan, että ajankulkua kuvattaessa kouluissa lopetetaan piirtämästä aika-akseleita. Piirrettäköön afrikkalaiseen tapaan aikakehä: aikaa tulee aina lisää. Ihmeteltävän moni asia elämässä kulkee kehässä, jopa kirjoitustaitokin. Aleksi on koulun ensimmäisellä luokalla ja oppii kovaa vauhtia kirjoitustaitoa. Papalla alkaa pian tylsistymisvaihe. Kirjoitusvirheitä on alkanut jossakin määrin esiintyä. Sitten lienee odotettavissa kirjoittamisen taidon unohtuminen. Ja varmaan muutakin lystiä kehän umpeutu­misen lähestyessä.

 

Rakkauteen, kuten kaikkeen elämään, kuuluu anteeksianto eli virheiden ymmärtäminen. Eräs verovirkailija harjoitteli virheensietokykyä. Hän lähetti verovelvolliselle ilmoituksen, että veroa korotetaan viidellä prosentilla. Syynä oli veroilmoituksen alle­kirjoitus: Muna Rupinen. Verovirkailija oli virheensietokykyharjoi­tuksessaan menestyksekäs. Hän ei määrännytkään veronkoro­tusta, kun verovelvollisalamainen osoittautui seniori-ikään ehti­neeksi Miina Riipiseksi. Nöyränä ihmisenä Miina Riipinen pyysi anteeksi allekirjoitukseen tullutta hajamielisyysvirhettään.

 

Papan seniiloitumiseen liittyy muun ohessa tarve erakoitua. Era­koitumisessa on se hyvä puoli, että taho, jonka kanssa on useim­min tekemisissä, on erittäin virheensietokykyinen. Esimerkiksi viimeksi pappa lopetti rukouksensa sanoin: ”Tapahtukoon kuiten­kin minun tahtoni, ei Sinun.” Oikeustieteestä on papan mieleen jäänyt, että tahdonilmaisu sitoo siitä hetkestä lähtien, jolloin vastapuoli saa siitä tiedon. Siis tehty, mikä tehty. Oli vain luotetta­va vastapuolen virheensietokykyyn. Enhän pahasti vääristele, jos sanon, että kaikki loppuu aikanaan, virheensieto-kykynsä ei milloinkaan. Taitaa Taivaan Isä muuten ohittaa rikkaudessaan parhaatkin optioeuronäärit ja miljonäärit. Näin on, jos ”kun antaa, niin saa” ja ”learning by doing” -periaatteet pitävät paikkansa. Paljon on miljoonien vuosien kuluessa annettu anteeksi. Kyllä mestari on todellakin Mestari.

TARINA

Hyvän ystäväni Siirin isänpuoleiset isovanhemmat on haudattu luovutetulle alueelle Karjalaan. Hän kävi viime Karjalan matkallaan isovanhempiensa haudalla. Retkeläisten bussissa Siiri kertoi aikovansa viedä isovanhempiensa haudalle ruusuja. Kokeneemmat Karjalan matkaajat neuvoivat, ettei sinne kannata viedä ruusuja, koska ne siirtyvät tuotapikaa parempiin käsiin.

Siiri meni haudalle. Ruusut hän jätti viemättä saamansa neuvon mukaisesti. Sen sijaan hänellä oli mukanaan paperia ja kynä. Hän kirjoitti isovanhemmilleen kirjeen, jossa kertoi olevansa heidän lapsenlapsensa Siiri. Hän kertoi olevansa isovanhempiensa haudalla tervehdyskäynnillä ja toivotti vanhempiensa sieluille kokosydämisesti rauhaa. Sitten hän laittoi haudalle sievästi kaivamaansa koloon kirjeensä ja peitti sen hiekalla.

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Tulipa hiljan mieleeni, että lapsuudessani aikuiset ottivat kunnolliseen uneen päästäkseen lääkkeeksi valeriaanaa. Kävinpä heti apteekissa. Apteekin hyllyllä oli kuin olikin monta eri valeriaanaa sisältävää lääkettä. Kokeilin yhtä. Ei auttanut uneni parantamiseen. Kokeilin toista. Se auttoi selvästi. Ensimmäisen kuurin jälkeen kävi niin, että tuo Sedonium-niminen lääke oli apteekkini mukaan loppunut kokonaan Suomen markkinoilta.

Tehdas lupasi lääkkeen tulevaksi viime helmikuun lopuksi. Ei tullut helmikuussa. Sitten piti tulla maaliskuussa. Ei tullut. Sitten piti tulla huhtikuussa. Ei tullut tuotetta apteekkeihin. Keskustelin asiasta oman apteekkarini kanssa. Hän kertoi Suomen olevan niin pieni markkina-alue, että olemme toimitusten saajien häntäpäässä. - Vihdoin viime toukokuun lopussa lääkettä saatiin Suomenkin markkinoille. Hoksasin valmistavan tehtaan olevan Orion. Ihme, että tehdas toimitti ensin ulkomaille ja sitten petti lupauksiaan, ennen kuin toimitti lääkettä kotimarkkinoille.

Pettymykseni oli kuitenkin suuri, koska ensimmäinen hyvä kokemus Sedoniumista ei toistunutkaan. Kokemukset lääkkeiden sopivuudesta lienevät hyvin erilaisia eri ihmisillä. Toisaalta lyhyt kokeiluaika ei kertone koko totuutta. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Mitä ilmeisimmin tuota onnistunutta lääkkeen kokeilujaksoa edeltävät päiväni olivat olleet ylityöllistettyjä, enpä muista. Näin ollen hyvä uni ei toteutunutkaan lääkkeen johdosta, vaan siitä huolimatta.

Sedonium on kasvirohdosvalmiste. Yliopistoapteekin verkkosivuston mukaan  "Sedoniumin vaikuttava aine on valeriaana eli rohtovirmajuuri. Sitä käytetään tilapäisiin lieviin jännitystiloihin sekä tilapäisiin unensaantivaikeuksiin. Alle 12-vuotiaille ja pitkäaikaiseen käyttöön vain lääkärin ohjeen mukaan."

Huomattakoon sekin, että mitä ilmeisimmin valeriaana ja verenohennuslääkkeet, esimerkiksi Marevan, eivät sovi yhteen.

 Valeriaanaa sisältävissä pakkauksissa lienee yleisesti ilmaisu, jonka mukaan valeriaana on tarkoitettu nukahtamisvaikeuksiin. Apteekin hyllyltä saatavissa oleva unihormonilääkekin, melatoniini, on nukahtamista helpottava vaihtoehto.

Minulla ei ole unensaantivaikeuksia, vaan töiden kasaantumisesta johtuvan stressin aiheuttamia ennenaikaisia heräämisiä. (Tosiasiassa en osaa elää niin kuin se hiljan kertomani parkanolainen luutamyyjä. Hänhän sanoi: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee."

Univaikeuksia kokevan on tärkeää tiedostaa, onko hänen univaikeuksissaan kysymys nukahtamishäiriöstä vai unihäiriöstä. Nukahtamishäiriöön saa apua apteekin hyllyltä. Univaikaudet ovat lääkäriasia. Ken lääkkeitä haluaa välttää, sanokoon itselleen, että melatoniini ei ole minulle lääke. Melatoniini on luontainen unihormoni. Seniori-iässä käpyrauhasen melatoniini vähenee sitä enemmän, mitä enemmän ikä tulee. Unilääkkeeksi - ei siis nukahtamiseen - tarkoitettua melatoniinia saa lääkärin määräyksen perusteella. Se on siis reseptilääke. - Toivon ja toivotan hyvää unta ja hyviä unia itse kullekin lukijalleni. Kuten olen ennen todennut, unien näkeminen tekee psyykelle hyvää. Melatoniini ei unien näkemistä estä.  Sen sijaan ainakin osa unilääkkeistä voi tuon ihmeellisen ilmiön, siis unien näkemisen, estää.

Jatkan nyt kesken jäävää unihäiriötekstiä lähipäivinä:

10.7.2019:

On taas ilmoja pidellyt, voisi rakkaassa Suomessamme sanoa 365 päivänä vuodessa. Palelin hiukan viime yönä. Vuosi sitten tilanne lienee ollut päinvastainen. Joka tapauksessa hyvä uni edellyttää mieluummin viileähköä lämpöä kuin kovin kuumaa. Liian kylmähän hoituu pois lämpöä säätelemällä. Toki liian kuumakin synnyttänee itse kussakin omat ideansa ja konstinsa.

Viimeksi kirjoitin yhdenjaksoista nukkumista helpottavasta melatoniinista. Kuten mainitsin, nukahtamiseen löytyy apteekin hyllyltä melatoniinivalmisteita ilman reseptiä. Ihan varma en ole, miten helposti lääkäreiltä saa nukkumiseen tarvittavaa melatoniinia. Ainakin seniorit saanevat helposti. Näin oletan, koska senioreilla käpyrauhasen luontainen unihormoni, melatoniini, vähenee ja voinee loppua jokseenkin kokonaankin. Siksi tuo luontainen hormoni on ihan viisasta ottaa purkista.

Seniorin toinen riesa on muistin heikkeneminen. Niin käy helposti stressitilassa. Unettomuus on yksi stressin synnyttämisen ja muistin huononemisen syy. Ja vaikka vanhan sanonnan mukaan onkin todella hyvä asia, ettei ihan kaikkea muista, kyllä unettomuuden aiheuttamaa stressiä kannattaa karkottaa puuttuvan unihormonin lisäämisellä. Vaikkei lääkäriltä välitettäväksi saamani terveiset ehkä eivät vaikuta, ne terveiset silti. Terveiset on tarkoitettu heille, jotka sanovat lääkkeille erityisen mieluusti ei.

Tässä uneen erikoistuneen lääkärin terveiset: Lääkärin määräämä melatoniini-resepti ei ole varsinaista lääkettä, vaan puuttuvan luontaisen unihormonin, melatoniinin, lisäysannos.

Olinpa unohtanut kolme vuosikymmentä sitten saamani melatoniinilääkkeen nimen. Lääkäri kysyi, oliko se circadin. Oli se. (Äännetään: sirkadin.) Se auttoi kolme vuosikymmentä sitten, kun Maire-vaimon alzheimer aiheutti elämänmuutoksen ja stressiä. Nyt on nyt: on valtava tekemättömien askareiden vuori mieltä painamassa. Eipä töitä olisi liikaa, mutta en nuorena tiennyt, mitä elämä on seniorina. Se on muun ohessa ainakin hidastumista. Asiat eivät enää sujukaan suitsaitsukkelaan! Tietyt kyllä-sanat eivät nuorempana sanottuna näytä kovin hyviltä, kun niitä iäkkäänä tarkkailee.

Yksi stressin ja tekemättömien askareiden aiheuttaman painolastin helpotuksen tuoja on riittävä uni. Jos sitä ei ole, hitaus ja unohtelu merkitsevät stressiä. Eihän se heti poistu. Ainakin järjen mukaan se vähenee ajan kuluessa, jos univaje poistuu.

Sain siis circadin-melatoniinista aika pian parannusta uneen. Uni ei katkea muutaman tunnin jälkeen. Jos se katkeaa, kuten wc-käyntikin voi sen katkaista, saan uudelleen unen päästä kiinni. Aikaisemmin heräsin täysiun valveille niin, ettei uni tullut tuntikausiin.

Kaikki on yksilöllistä. Oma kokemukseni circadinista on ollut myönteinen. Olen surullinen, jos olen antanut liian suuren toivon. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Mutta pettymys tietenkin luo toivottomuutta. Toivon, että koet tarvittaessa unen suhteen toivon täyttymyksen. Yst. terv. Kalevi

JK Omassa apteekissani circadin-investointi merkitsi runsaa yhden euron kulua yhtä yötä kohden. K.

LAINASANOJA

1.

Kauppalehden 3Sivun tyttö 12.6.2019:

"Ydinvoimalan työntekijältä kysyttiin: 

- Kadutko mitään?   - Uraani."

2.

Helsingin Sanomien mukana tuli kesäkuun puolenvälin jälkeen MEDIAPLANETIN tuottama erikoisjulkaisu KANSANTERVEYS.FI. Siinä oli muun muassa juttu näyttelijä Seela Sellasta. Jutun otsikkona olivat Seela Sellan sanat "Anna eletyn elämän näkyä". - Seuraavassa on pari otetta jutusta:

Sellan mukaan aito nauru, uteliaisuus ja empatia ovat ovi onnelliseen ja täyteen elämään.

Sella analysoi näyttelijä-sanaa. Hän nimittäin ei haluaisi kutsua itseään näyttelijäksi. Siinä sanassa on hänen mielestään hiukan negatiivinen sävy suomen kielessä.  "Se tuo mieleeni, että lavalla näyttelisin jotakin muuta kuin olen, ikään kuin teeskentelisin." Eräissä muissa kielissä samaa tavoitteleva sana ilmaisee tekemisen meininkiä, pelaamista ja aktiivista tekemistä.

------

"Rakastetun näyttelijän huokuvat pitkän ja kokemuksiltaan rikkaan elämän tuomaa viisautta sanoessaan, että vaikka elämä olisi tuonut karikkoja ja vastoinkäymisiä, silti pitäisi yrittää löytää kyky aitoon nauruun. Vanhuudessa pitää antaa eletyn elämän ja kokemusten näkyä, mutta tilaa katkeruudelle."

------

"Kun nauru tulee sisältä, se näkyy ilona ja onnena kasvoilla ja säteilee niitä myös muille." 

 

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 20

jae 1: Viinissä on rehentely, oluessa rettelö,
päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.

3: Kunnia sille, joka riitansa sopii,
hullu purkaa vihansa julki.

14: "Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja,
tekee kaupat ja hykertelee käsiään.

 


SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Eihän tässä olla jäniksen selässä.

(Sanontaa käytetään silloin, kun ei ole kiirettä. Esimerkiksi henkilöiden parityöskentelyssä toinen koettaa tehdä työtä hyvin nopeasti, jolloin toinen saattaa rauhoittaa kaveriaan noilla sanoilla. - Esimerkiksi joku koiranomistaja on saattanut joskus koiransa kanssa tai kuka tahansa yksinkin kulkiessaan pelästyttää jäniksen. Jänis kyllä pakenee niin, että hippulat vinkuu.)

Saunassa kaikki ovat yhdenvertaisia.

Hiki laiskan syödessä, kylmä työtä tehdessä.

Työteliäällä on työläintä ollessaan jouten.

HEINÄKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Vakiintunut liputuspäivä: lauantai 6.7. Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä 

Sisäministeriön suosittelemat liputuspäivät:

keskiviikko 10.7. Helene Schjerfbeckin ja Suomen kuvataiteen päivä 

keskiviikko 17.7. Juhlaliputus: 100 vuotta vuoden 1919 hallitusmuodon vahvistamisesta ja voimaantulosta 

 


 

YK:n TEEMAPÄIVIÄ

lauantai 6.7. (heinäkuun ensimmäinen lauantai) Osuustoiminnan päivä           

torstai 11.7. Maailman väestöpäivä

torstai 18.7. Kansainvälinen Nelson Mandela –päivä

sunnuntai 28.7. Maailman hepatiittipäivä 

tiistai 30.7. Kansainvälinen ystävyyden päivä                                                       (Tämä on kansainvälinen rakastavaisten päivä. Kansallista Ystävän päivää vietetään Suomen lisäksi useissa muissa maissa 14. helmikuuta. Kansallisena ystävänpäivänä on ystäville tapana lähettää ystävänpäiväkortteja tai muita tervehdyksiä.)

tiistai 30.7. Kansainvälinen ihmiskaupan vastainen päivä 

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

sunnuntai  7.7. Avoimet puutarhat:                                                                       (Tämä on kahdeksas vuosi, kun Puutarhaliitto ja Svenska Trädgårdsförbundet järjestävät puutarhoihin ja kasveihin liittyvän valtakunnallisen teemapäivän. Ympäri maata on satoja puutarhoja, joihin odotetaan meitä kanssaihmisiä tutustumaan ja ihastelemaan puutarhakauneutta. Itseäsi lähinnä olevat vierailua odottavat puutarhat näet vaikkapa paikallislehdistä sekä osoitteesta avoimetpuutarhat.fi-osoitteesta.)

tiistai 9.7. Suomen merivoimien vuosipäivä

13.7. on ilmojen lämpimyyden kannalta todellinen keskikesän piste vanhan perinnetiedon mukaan (Kustaa Vilkuna)

lauantai 20.7. kansainvälinen shakin päivä

lauantai 27.7. Unikeonpäivä:
(Muutamilla paikkakunnilla vietetään enemmän tai vähemmän virallisia unikeonpäiviä. Naantalin kaupunki lienee unikeonpäivän viettäjistä numero yksi. Tänä armon vuonna 2019 Naantalissa heitetään Valtakunnan Viralliseksi Unikeoksi valittu henkilö mereen aamuseitsemältä, nyt jo 60. kerran.)

TÄYSIKUU

 keskiviikko 17.7.

Aiheeseen liittyvä kuva

HEINÄKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄT (evl.fi)

Sunnuntai 07.07.2019

4. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeisen sanoman mukaan kadonnut ja jälleen löytynyt:

Taivaan Isä etsii eksyneitä ja antaa synnit anteeksi. Hän iloitsee jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää


Sunnuntai 14.07.2019 

5.sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Armahtakaa! - Tuo kehotus kertoo, että meidän ihmisten tehtävä ei ole tuomita lähimmäisiämme. Meidän tulee armahtaa toinen toistamme ja siten edistää hyvyyden ja oikeuden toteutumista. Me saamme elää Taivaan Isän anteeksiantamuksesta.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 21.07.2019

Apostolien päivä

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Ennen oli ennen: Kauan sitten on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi kesäkuun loppupuolella. Heidät surmattiin keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa ajanlaskun alkupuolella vuonna 67. Sittemmin Pietarin ja Paavalin päivä lakkasi olemasta erillisenä pyhänä.

Nyt on nyt: Nykyisin vietetään Apostolien päivää, joka on 6. sunnuntai helluntaista. Silloin muistellaan kaikkia apostoleja.

Keskeistä: Apostolien päivänä kirkon tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslasten tehtävistä laajemminkin. Jokainen meistä ihmisistä on katsottu arvolliseksi toimimaan opetuslapsen roolissa.

Liturginen väri: punainen, neljä alttarikynttilää

Sunnuntai 28.07.2019 

7. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Rakkauden laki

Rakkauden lain mukaan kristitty luopuu jopa omista oikeuksistaan lähimmäisensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta lähimmäistensä lisäksi jopa vihamiehilleen.

(Kalevin kommentti: Keski-iässä olin tosissani sitä mieltä, ettei ihmisellä nykymaailmassa edes voi olla Raamatun tarkoittamia vihamiehiä. Vanhana miehenä minusta on tullut kai omituinen eli "liian erilainen". Sellaisilla ihmisillä lienee ollut aina minun kohtaloni: vihamiehiä on ihmeellisen paljon. Tunnustan, etten ole osannut edes pienen hitusen vertaa toimia edellä sanotun rakkaudellisen ohjeen mukaan. Etten "antaisi samalla mitalla takaisin" vihamiehilleni, pyrin pysymään kaukana heistä. Jos en osaa luoda heihin päin rakkaudellista ilmapiiriä, menettelen edes niin, ettei synny vihaan perustuvaa lihavaa riitaa.)

28.7.: Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

HEINÄKUUN 2019 KOLEHDIT (evl.fi)

Kirkkokolehtien tarkoituksista on määritetty seuraavasti:

Heinäkuussa kerättävät kolehdit menevät yleisesti seuraaviin tarkoituksiin:

sunnuntai 7.7. ja sunnuntai 14.7. : Valtakunnallisen elintarvikejakelun koordinoinnin sekä seurakuntien ruokapankkitoiminnan turvaamiseen ja tehostamiseen Kirkkopalvelut ry:n kautta. 

Apostolien päivänä sunnuntaina 28.7.: Retriittiohjaajien kouluttamiseen ja hengellisen ohjauksen tukemiseen yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja kirkollisten kouluttajien kanssa Hiljaisuuden Ystävät ry:n kautta.


TOIVON TOIVOTUS

Älä toivoas heitä pois,

ettet toivottomuudelle tilaa sois.

Niin et ryhdy ilo-olon näyttelijäksi.

Kysy itseltäsi, mistä aikoinaan toivoni sain

Mietithän, mit´  nyt ovat toivon lähteesi.

Toivo voi liittyä haaveisiisi, työhösi,

harrastuksiisi, askareisiisi, levon hetkiisi

tai ihan mihin vain.

Toivoa saat siitäkin, että ryhdyt

välillä sudeksi yksinäiseksi.

Läheisesi tai läheistesi kanssa voitte molemminpuolisesti

antaa voimaa toisillenne.

Tapaamisten jälkeen sanotte yksituumaisesti ain´:

"Kiitos, sulta voimaa ja toivoa mä sain!"

Kalevi

Ollos tervetullut juhannusjuhla ja koko kesäinen kuu!

Lauantai 1.6.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

TYYTYMÄTTÖMYYS ELÄMÄÄN

Usein tulee ajatelleeksi, että moni asia omassa elämässä voisi olla toisin ja nykyistä paremmin. Yhtä usein tulee ajatuksissaan vertailleeksi itseään naapurin, sukulaisen tai monen muun tutun ihmisen elämään. Toisten elämä näyttänee yleisesti omaa elämäämme paremmalta. Pettymykset elämässämme tulevat ehkä useimmiten liian isoista tavoitteista.

Tyytymättömyys elämään sisältää samankaltaisia aineksia kuin pettymys. Silloin pitäisi oikealla tavalla nöyrästi tyytyä vähempään. Tai pitäisi harrastaa itseään kohtaan reilua filunkia/vilunkia: nähdä ja kokea vähäisen saavutuksen isona tai ainakin hyvin riittävänä. Yleensä se ei liene edes itsevilunkia.

Edellä sanotut tuntemukset sisimmässämme ovat samankaltaisia kuin tuntemus siitä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, naapurin puolella. Siitä tuli mieleen vajaa 70 vuotta sitten partiossa oppimani laulu. Se konkretisoi edellä sanottua. Tässä, ole hyvä:

Istuipa kerran kirppu paitani helmalla,

jutteli ja lauloi tällä tavalla:

 - Oispahan mulla voimaa kuin suurella härjällä,

ettei tarttis aina pelata järjellä.

Istuipa kerran härkä  pellon laidalla,

jutteli ja lauloi tällä tavalla:

 - Oispahan mulla järkee kuin pienellä kirpulla,

ettei tarttis aina pelata voimalla.

RUNOILOA

Z. TOPELIUS. Suom. P.J. Hannikainen:

Kun kesä ihanainen

Taas saapui vuorostaan

Ja nurmi kukkivainen

Kun verhos kaiken maan

Niin saariin soutelimme

Tai juostiin metsihin

Ja marjaan kiiruhdimme

Kyll' lysti olikin.

ARI NIITTYLUOTO

(Aikoinaan "Vakka-Suomen pääkaupungissa" Uudessakaupungissa asunut ja sittemmin lähipitäjään Mynämäelle muuttanut runoilija:)

Paljal kallial 

Niittyluodon runokirjasta Laituril:

Suvi o ain tullu,

niinko talvine maanantaiaamu,

oornink o jämt sama,

vaik ei sitä heti hoksakka.

Suvel voi istut laituril ja katel,

katel kauas ja niin kauan kon kehta,

istut vaik vuorokautte ympäris.

Syär savuankeriast ja kirsiktomatei,

see verran ko murhettu, ete rompot put,

voisisis sitto vaik ohkasem pesti sem pruntti.

(Kalevin suomennos: murhettu = pitää huolta)

Aurink räköttä täyrelt kesäterältäs,

meri peilaskele turhamaisuuksisas sättei takasi.

Vesi niin kristallinkirkast katto.

Meijänki laituriviäres on kolmat meetteri syvä,

mut pohjal saak näky varsi hyvi.

Toi kännykkäkki, vaik siin o mattakuare.

Otetaan vielä mukaan vanhanajan kieltä eli alkuosa Nocturnesta (suomeksi: yötunnelma):

EINO LEINO:  Nocturne:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

(Puunto on sivistyssanakirjan mukaan  runokielessä esimerkiksi punerrus.)


ALZHEIMER

Omaishoitajan päiväkirjastani

ti 10.6.2003

Mairesta on tullut pelokas ja arka. Nyt kun hän on lähes kokonaan syöttämisen ja juottamisen varassa, on luonnollista, että suu ei aina mene oikeaan asentoon. Juominenkin voi alkaa vastaavasti kuin syöminen eli suu on apposen auki kuin linnunpojalla. Mutta se ei ole ongelma. Enemmän pelottaa se, että syöminen on hankaloitunut. Suu ei välttämättä avaudu syömistä varten, vaan ajatukset ovat muualla. Omaishoitajalta ja Kustaankartanon hoitajilta vaaditaan entistä enemmän kiireettömyyttä. Ruokakin pitää syömisen lomassa ehkä lämmittää montakin kertaa uudelleen.

Eilen oli takana ensimmäinen pitkä eli kokonaisen viikon mittainen hoitojakso Kustaankartanossa. Maire luontui kotihoitorytmiin ehkä minua paremmin. Tänään kuitenkin pääsimme molemmat rytmistä hyvin kiinni. Hiukan entistä enemmän Maire pistää vastaan eli kainostelee vaipanvaihdossa, mutta hyvin siinäkin olemme onnistuneet.

Vanha sanonta sanoo, että puheenaiheet vaihtelevat iän myötä: vanhukset kyselevät toisiltaan, onko vatsa toiminut. Vastaavasti omaishoitajan päivät suurimpia ilonhetkiä on se, kun Mairen vatsa toimii oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Niin tänäänkin tapahtui. Intervallihoidon aikana Mairella oli havaittu molempien jalkojen kantapäissä makuuhaavojen alut. Surullista. Sikäli myös merkillistä, että Maire nukkuu kotona aina vasem­malla kyljellä. Tosin hän kuulemma Kustaankartanossa nukkuu selällään. Vasemman jalan kantapää on pahempi, joten varmaan vasemmalla kyljellä nukuttaessa kuitenkin kantapääkin ottaa sänkyyn. Mutta miksi sellainen syntyy, en ymmärrä. Ei Maire juurikaan sen enempää ole makuuasennossa kuin terveenäkään.

Kävimme illansuussa Kustaankartanon Mairen osaston omaisille järjestämissä puutarhajuhlissa. Merkillistä väkeä on osaston pysyväishenkilöstö: heillä on huomenna muutto toiseen rakennukseen, mutta silti he järjestivät kymmenistä muuttolaatikoista välittämättä omaisille tilaisuuden. Hyvä he – kiitos heille!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi                                                    KIITOS

                                                               13.6.2003

  

Rakkaat Arja and her band!

 

Kiitos Teille kaikille kaikesta vaivannäöstänne, kiitos hyvyydestänne.

Vanhaa kertomusta mukaellen voisi  ajatella, että kolme Kustaankartanon osastoa kehuisivat itse­ään. Yksi voisi sanoa, että se on Suomen paras osasto. Toinen voisi sanoa olevansa maailman paras osasto. Te voisitte sanoa olevanne vielä parempi: olette Kustaankartanon paras osasto. Hyvä Te!

Monta kertaa olen miettinyt, pitäisikö kiittää runoilijaa vai runoa ja samoin Teidän kohdal­lanne, pitäisikö ylistää Teitä vai hyviä tekojanne. Kiitän sekä Teitä että hyviä tekojanne. Toivon, että jaksatte säilyttää myönteisen tsemppimielen ja että edelleen entiseen tapaan jaksaisitte tehdä työtän­ne – sitä ihmettelen ja ihailen – sydänverellä toisten parhaaksi heitä hoivaten, hellien, hoitaen, auttaen.

Kiitos paljon myös puutarhajuhlasta. Pääsisitte sen myötä varmaan Guinnesin ennätysten kirjaan: muuton kaatuessa päälle organisoitte – moni vapaa-ajallaan, osa sairaanakin! – asukkaita ja omaisia hellivän hienon tilaisuuden. Kiitos paljon!

Onni ja hyvä mieli olkoon myötänne, kun teette tärkeätä työtänne.

Lomalle kun pääsette, olkaa onnelliset.

Itseänne hellikää, murheet unohtakaa,

tärkeydestänne ja taidostanne olkaa tietoiset.

Ja loman jälkeen onnellisina työhön palatkaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

14.6.

Taas eilen illalla tuli tehdyksi virhe. En malttanut keskeyttää TV:n katseluamme ajoissa, vaan nautimme Tammerkosken sillalla ‑ohjelmasta. Sen jälkeen oli liian myöhä iltatoimien aika. Mairelta ei tullut pissa. Päätin, että istutan häntä niin kauan, että onnistuu, ettei tarvitsisi yöllä vaihtaa vaippaa. 40 minuutissa ei tapahtunut mitään, joten laitoin Mairelle yöpuvun päälle ja asetin hänet nukkumaan. Niin väsyneenä hän ei ole koskaan nukahtanut. Minulla oli hiukan huono omatunto; tunsin itseni rääkkääjäksi, vaikka tarkoitukseni oli hyvä. Yöllä ei kuitenkaan ollut vaipan­vaihtotarvetta, eikä vaippa aamullakaan ollut täysin märkä. Vaipanvaihdot muuten määrittävät päiväohjelmaamme. Päivävaipan vaihtoaika on kello 13:n jälkeen, joten sitä ennen emme voi lähteä mihinkään, emmekä myöskään kello 17:n edellä, koska iltapäivävaipan vaihdan kello 17:n ja 18:n välillä.

 

ma 16.6.

Tavoitteenani on ollut, että päivittäin teemme vähintään yhden yhteisen asiointimatkan autolla. Olen siirtänyt laudat pääovellem­me, jonka portaat eivät olekaan liian jyrkät, vaan omatekoinen ratkaisu toimii niissäkin hyvin. Autoon meno ja autosta poistulo sujuvat meiltä varsin mutkattomasti hyvässä yhteistyössä. Tänään kävimme Kustaankartanossa. Vein Mairen ikiomaan huoneeseen yhden taulun lisää. Huone on nyt somasti tauluin sisustettu, ja taulut ovat Mairelle tuttuja.

Päivän suurimman tyytyväisyyden aiheen antoi se, että käytin Mairen ensimmäisen kerran viimeisen epilepsiakohtausten päivän eli kävelyn totaalisen unohtamispäivän jälkeen suihkussa. Suih­kussa käynnit ovat sen jälkeen hoituneet ensin sairaalassa, sittemmin Kustaankartanossa intervallihoitojen yhteydessä. Nyt vain intervallihoitojen väli muodostui niin pitkäksi, että Mairen oli pakko päästä kotisuihkuun. Hän istui melko tyytyväisenä muovi­tuolissa ja pesi osittain itsekin itseään. Leikatessani kynsiä havait­sin, että vasemman jalan yhden varpaan kynsi on jokseenkin kokonaan irti. Nyt on menossa kolmas viikko kynsisienen esto­lääkettä; tieto siitä rauhoitti hiukan mieltäni.

 

ke 25.6.

Menin eilen illalla hakemaan Mairea viikon hoitojaksolta kotiin. Omahoitaja kertoi, että Maire on vähän sairas ja kuumeinen, eikä pääse kotiin. Olisi pitänyt soittaa. Olen vain oppinut, etten ole millään tavalla – edes puhelinsoitoilla - häiriöksi osastolle. Kiirehdin siis aivan turhaan linja-auto- ja taksikyydillä maalta Mairea hakemaan. Itkin osaston käytävällä. Luulin, että monta viikkoa vaivannut unihäiriötila on todella vaikea, mutta nukahdin normaalia helpommin ja nukuin yhtäjaksoisesti ihmeellisen monta tuntia. Kun aamulla menin anelemaan Mairen kotiin pääsyä, osastonhoitaja Arja sopi lääkärin kanssa, että Maire voi tulla kotiin, ja jos kuume nousee, vien hänet takaisin.

Päivämme meni muutoin kohtuullisesti, mutta ennen iltapalaa antamani mehu jäi Mairen suuhun pitkäksi aikaa. En saanut häntä mitenkään nielemään sitä puoleen tuntiin. Hieroin kurkkua, maanittelin syömään tai juomaan lisää, että olisi tullut nielemis­reaktio, mutta Maire vain purskutteli mehua suussaan. Olin epä­toivoinen; en tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Vihdoin sain Mairen sylkemään mehun pesuvatiin. Iltapalan yhteydessä antamani piimän Maire nieli normaalisti. Miten monesta miljardista asiasta ihminen saakaan olla kiitollinen. Nieleminenkään ei ole itsestään selvä – se vaatii taitoa.

 

28.6.

Maire on tullut yhä pelokkaammaksi ja aremmaksi. Sama pätee minuun. Olen pelokas, arka, säikähdän helposti. Joskus tuntuu, että tulen hulluksi. On fobioita: ahtaan paikan kammoa saattaa tulla, vaikkei ole ahtaassa paikassa, ajatuksia siitä, että elämäni loppuu pian. Erityisen paljon on pelkoa, että pian sattuu jotakin hirvittävää ja pahaa. Ihmissuhteet ovat herkkyyteni takia ja ilmeisesti väsymykseen tai ikääntymiseen liittyvästä arvostelu­kyvyn puutteesta johtuen koetuksella. Terveiden maailmassa on vain yksi ihminen, jonka kanssa puhuminen ei jätä levotonta jälkioloa. Naapuruussuhteet ja oikeastaan kaikki ihmissuhteet ovat joko kokonaan tai osittain poikki. Useimpien ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut. Ilmeisesti niin sanottu terve maailma ottaa etäisyyttä meidän ”sairaaseen saarekkeeseen”. Samoin minäkin kai olen ottanut etäisyyttä terveiden maailmaan. Puolin ja toisin etäisyyden ottaminen lienee tapahtunut osittain tiedostaen, osittain tiedostamatta. Terveet eivät osaa mielestäni suhtautua luontevasti Maireen ja minuun. Jotkut eivät esimerkiksi rekisteröi Mairen olemassaoloa millään tavalla. Toiset inttävät, että kyllä Maire heidät muistaa, vaikkei Maire ehkä edes ymmärrä, että on kohdattu ulkopuolinen ihminen.

Luulen, että terveet kaihtavat meitä, kun eivät tiedä, millä tavalla vaikeasti sairaaseen ja hänen omaishoitajaansa tulisi suhtautua. Minä pidät suurta välimatkaa terveiden maailmaan, koska olen pahoillani siitä, etteivät ihmiset tunnu alkuunkaan ymmärtävän, minkälaisessa tilanteessa olemme. Ellei ole omakohtaista kokemusta vaikeasti dementoituneen läheisen omaishoitajuudesta, ei pystyy lainkaan samastumaan häneen eikä hänen tilanteeseensa. Samoin lienee tilanne leskeydessä: ken sitä ei omakohtaisesti ole kokenut, ei voine edes lähimain aavistaa, miten suuri taakka ja masennusta aiheuttava tilanne on yksin jääminen.

Ihmettelin lääkärilleni, miksi tunnen itseni huonoksi ja sen myötä haluaisin, että kuolema tulisi ja korjaisi elämästä pois. Lääkärini pohti, että kun haluaisin hoitaa Mairea täysiaikaisesti kotona, ja kun siihen en kykene, kannan asiasta huonoa omaatuntoa. Sitten kun kohtaan millä tahansa elämänalueella vastoinkäymistä, tulee ajatus: ”No niin, tässäkin asiassa olin ja olen huono.” Itsetuhon halu on välillä valtavan voimakas. Viime kuussa oma valko­siipinen, voimakas suojelusenkelini pelasti minut. Kyseessä oli ihme, jonka tapahtumista en ymmärrä. Enkeli vain kantoi minut takaisin elämään.

 

30.6.2003

Tein oppikirjatyötä 01:een. Heräsin ennen 04:ää Mairen valitukseen. Kävimme wc:ssä vaihtamassa vaipan. Valitus tuli siitä, että Mairella oli kakkahätä. Onnellisesti nukahdimme uudelleen. Näin kuitenkin lopun yötä aivan hirvittäviä painajais­unia, joiden keskellä heräsin hikisenä kello 8. Minua kiusattiin kaikkialla kaikkien taholta. Jossain baarissakin minulle oli tarjolla vain virtsaa. Suurin osa kiusaamisunista ei palautunut mieleeni, mutta koko päivän ne vaikuttivat mielialaani.

 

PAPPA PAKINOI

LUONTO HERÄILEE (Kirjoitettu alun perin 1990-luvun lopulla)

”Hetki ennen hunajaa on paras!”. Pappa on ollut aina sitä mieltä, että tuossa Nalle Puhin viisaudessa on jotakin todella suurta, syvällistä ja varteen otettavaa.

Hetki ennen kesää on paras. Hetki ennen lomaa on paras. Hetki ennen matkaa on paras. Kunpa vain osaisi nauttia tuosta hetkestä! Onneksi ihminen on hyvä keksimään lisää hetkiä. Jos kiireessä ei ehdikään huomata lehtien ja kukkien puhkeamista kauniiseen kevääseen, kehitellään vaikkapa sanonta, jonka mukaan hetki ennen juhannusta on paras. Ehkä kesä on niin kuin hyvä matka: ensin sitä odotetaan, sitten siitä nautitaan ja sen jälkeen sitä lämmöllä muistellaan. Ja muisteloihin sekoittuu jo uuden kesän odotus. Ja toivottavasti voimakas nykyhetken kokeminen.

Aika usein olen väittänyt, että aika on tasa-arvoylivaltuutettu. Kyllä kesä ja sitä edeltävä hempeän vihreä kevätkin ovat tasa-arvoistavia tekijöitä. Ilman ylivoimaista estettä voimme ihmetellen nauttia kevään sanoin kuvaamattoman hempeästä vihreydestä. Kevät ja luonnon herääminen kesään ovat tasavertaisesti ilona lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Tulee mieleen viime vappu, kun pappa oli mamman kanssa kävelyllä. ”Minkä värinen pallo laitetaan?” kysyi ilmapallokauppias. Mamma vastasi: ”Voi, emme me tarvitse palloa. Me olemme jo niin vanhoja.” Kyllä olisi pitänyt investoida vappuilmapalloon - sen verran hyvin myyjä vastasi mamman tokaisuun. Vastaus kuului: ”No mutta ei näissä ole ikärajoitusta!”. Edellä esitetyllä tulin siis todistaneeksi kevään, kesän ja minkä tahansa muun vuodenajan sekä ilmapallon samankaltaisuuden.

Ihminen on mahdottoman viisas. Ainakin monet meistä ovat. Ja jotkut vähemmän viisaistakin ovat olevinaan viisaita. Pappakin varmaan on joskus syyllistynyt näyttelemään itseään parempaa. Mutta miten mahdottoman viisaita me olemme? Viitisen vuotta sitten kuuntelin radiosta luonto-ohjelmaa. Siinä professoritason ihmiset ainakin puolitosissaan väittelivät siitä, kasvaako puu pituutta alhaalta vai ylhäältä. Jotta se siitä ihmisen viisaudesta.

Kuten edeltä on käynyt ilmi, pappa on lähes hurahtanut luonnon heräämisen ilmiöön ja luonnon talven jälkeiseen hempeään vihreyteen. Olen kyllä joskus ristinyt käteni ja pyytänyt, etten hurahtaisi eli hullaantuisi silmittömästi mihinkään maailman asiaan. Samaa maata taidamme olla pieni mies (3 vuotta) Aleksin kanssa. Aleksi väitti viimeksi käydessään: ”Pappa, minä en rakastu koskaan!” Onneksi kuitenkin on asioita, joille ihminen ei voi mitään. Taitaapa Aleksikin vielä joskus rakastua. Toivottavasti ainakin.

TARINOINTIA

Rompot putos - ot kii! -tarina kertauksena: (Vertaa edellä olleen Ari Niittyluodon Laituril-runon kolmas säkeistö.) Tositarina on kahdesta kalastajasta Taivassalon tai Kustavin vesiltä. He olivat taittamassa merimatkaa paikallisilla vesillä. Toinen oli ohjaamassa veneen (paatin) takapenkillä (takapiital), toinen joi rommia rommipullon suusta (rompotun suust). Sen verran oli aallokkoa meressä ja juojan päässä, että rommipullo lipsahti kädestä mereen. Pudottaja huusi hädissään takapenkkiläiselle: "Rompot putos - ot kii!"

Päästyään mantereelle kotiin toinen miehistä etsi peseytymisen jälkeen deodoranttiaan. Ei löytänyt. Hän kysyy vaimoltaan: "Tiäräks sää, misä mun (tai mu) röröpurkkin mahta ol?

Muuten: kyllä turkulaismurre on kaunista; esimerkiksi dödö olisi paljon rumempi sana - siinähän olisi ruotsiksi peräti kaksi kuolemaa peräkkäin!

Tampere ja Turku ovat jokseenkin yhtä paljon toistensa niskavilloissa kiinni kuin Rauma ja Pori ovat keskenään. Kas näin tamperelaisen suusta:

- Kuka turkulainen on tyhmempi kuin tyhmin tamperelainen?

- Viisain turkulainen. (Tuo on siitä hyvä "tositarina", että Turussa sen voi esittää toisinpäin, taikka savoksi ilmaistuna: viärinpäin.)

LAINASANOJA

Roope-Ankka eli Roope-setä on tuntenut itsensä sairaaksi ja on mennyt lääkäriin. Enpä voinut muuta kuin ihailla lääkärien upeita nimiä Helsingin Sanomien LASTEN UUTISTEN Ankka-nurkka osiossa. Jenni Hurma on toimittanut 17.5.2019 ilmestyneen jutun.

Esimerkiksi seuraavat lääkärit olisivat tarpeen mukaan Roopen käytettävissä: psykiatrit Avomieli, Otsalohko ja Kallonkutka. Hypnoosistakin on tarjontaa. Esimerkiksi seuraavat asiantuntijat osaisivat hypnoosilla auttaa Roopea:  professori H.Ö. Yrypää, tohtorit Tiuku, Transsi ja Friede-Funke, Gedanke. Hammaslääkäreitä ovat Pihti ja Poranperä. Lisäksi käytettävissä ovat ihotautilääkäri Orvaskesi, silmälääkäri P.U. Pilli. Yleislääkärin voi valita seuraavista: P.A. Silli, P. Illeri, ja T. Roppi.

Jos oikein ymmärsin, Roope taisi kitupiikkinä sittenkin valita halvemman parantajan, keksijä Pelle Pelottoman. Ja jos oikein ymmärsin, Roope epäili sitäkin, josko lääkärit olisivat keskenään sopineet korkeat hinnat palveluistaan.

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 19

jae 1: Parempi köyhyys ja rehellinen elämä
kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.

19:2 Ei into auta, jos tietoa puuttuu,
hätikkö eksyy ja kompastuu.

19:6 Monet pyrkivät ylhäisten suosioon,
Anteliaan ystäviä ovat kaikki
.

 

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa ja tuomenkukka kolmantena.

Itä kesän istuttaa, länsituuli lämmittää.

Kustaan päivästä (6.6.) sää paranee. (Vanha kansa muistelee, että ainakin varsinaissuomalaiset lapset riisuivat kenkänsä Kustaana koko kesäksi.)

Ikivanha sutkaus, jonka voi leikitellen sanoa lähes minkä ikäiselle ihmiselle tahansa hänen melkein minkä tahansa mielipiteensä johdosta: "Eihän se noin ole. Kuule, sinä luulet vain, koska olet siinä iässä."

KESÄKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Tiistai 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.    Päivä on Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivä. (Vuoden 1867 syntymäpäivästä on kulunut nyt 152 vuotta.)

Perjantai 21.6. Juhannusaatto  (Huomisen Suomen lipun päivän liputus alkaa aattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21.)

Lauantai 22.6. Juhannuspäivä  Suomen lipun päivä

(Lapsuudessani juhannus ja joulu menivät saman kaavan mukaan: aatto oli 24. päivä ja varsinainen päivä oli 25. päivä. Joulu on pitänyt paikkansa, mutta juhannuspäivä on nykyisin kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai.

 

YK;n TEEMAPÄIVIÄ

lauantai 1.6. Kansainvälinen vanhemmuuden päivä

maanantai 3.6. Maailman polkupyöräpäivä

tiistai 4.6. Kansainvälinen päivä hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden lasten muistoksi

keskiviikko 5.6. Maailman ympäristöpäivä

lauantai 8.6. Maailman merien päivä

keskiviikko 12.6. Kansainvälinen päivä lapsityön estämiseksi (ILO)

perjantai 14.6. Maailman verenluovuttajien päivä (WHO)

lauantai 15.6. Kansainvälinen päivä ikäihmisten hyväksikäytön ehkäisemiseksi

maanantai 17.6. Kansainvälinen päivä aavikoitumisen ja kuivuuden ehkäisemiseksi

tiistai 18.6. Kestävän ruokakulttuurin päivä

keskiviikko 19.6. Kansainvälinen päivä seksuaalisen väkivallan poistamiseksi konfliktissa

torstai 20.6. Maailman pakolaispäivä

perjantai 21.6. Kansainvälinen joogapäivä

sunnuntai 23.6. Kansainvälinen leskien päivä

tiistai 25.6. Merenkävijän päivä (IMO)

keskiviikko 26.6. Kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja laittoman huumausaihekaupan vastustamiseksi

keskiviikko 26.6. Kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta

sunnuntai 30.6. Kansainvälinen parlamentarismin päivä

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

lauantai     1.6. Maailman kummipäivä (katso: www.evl.fi)

lauantai     1.6. Maailman maitopäivä

sunnuntai  2.6. Kansallinen golf-päivä

lauantai   15.6. Euroopan tuulivoimapäivä

tiistai       18.6. Autistien oikeuksien päivä

lauantai   29.6. Kansainvälinen teollisen muotoilun päivä

TÄYSIKUU maanantaina 17.6.

Aiheeseen liittyvä kuva

KESÄKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄT (evl.fi)

Sunnuntai 02.06.2019

6. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Keskeistä: Nyt alkanut aika on Pyhän Hengen odottamisen aikaa. Odottamista kestää helluntaihin saakka. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. 

Liturginen väri: valkoinen, alttarilla neljä kynttilää.

Sunnuntai 09.06.2019

Helluntaipäivä

Helluntaijakso, helluntaiaika

Keskeistä: Pyhän hengen vuodattaminen

(Helluntain suomenkielinen nimi tulee ruotsin kielen ilmauksesta helg dag, pyhä päivä. Monissa kielissä nimi pohjautuu kreikankieliseen sanaan pentekoste, viisikymmentä. Helluntaita vietetään 50. päivä pääsiäisen jälkeen.)Liturginen väri: punainen, kuusi alttarikynttilää


Sunnuntai 16.06.2019

Pyhän Kolminaisuuden päivä

(Läntisessä kirkossa on helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetty vuodesta 1334 alkaen Pyhän Kolminaisuuden juhlana.)

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeiset sanat: Salattu Jumala.

Raamatuntekstit puhuvat ihmisymmärryksen ylittävästä salatusta Jumalasta. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Liturginen väri: valkoinen, kuusi alttarikynttilää

 

Lauantai 22.06.2019

Juhannuspäivä

(Johannes Kastajan päivä)

Johannes Kastajan päivää on vietetty aikaisemmin aina 24.6. Tuo ajankohta määräytyi siitä, että Johannes Kastajan syntymäpäivän on käsitetty olleen kuusi kuukautta ennen Jeesuksen syntymää. Nykyisin juhannusta vietetään kuitenkin kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. - Johanneksen nimi merkitsee suomeksi "Jumala on armollinen". Johannes julistikin Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Liturginen väri valkoinen, neljä alttarikynttilää

Sunnuntai 23.06.2019

2. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Katoavat ja katoamattomat aarteet

Toisaalta päivän teksteissä keskeistä ovat katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet, joissa vaarana ovat itsekkyydestä kumpuavat teot.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 30.06.2019

3.sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Kutsu Jumalan valtakuntaan

(Tärkeää on kutsun kuuluminen. Vaarana on, että maallisen elämän tehtävät, kiire ja houkutukset saattavat meitä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua.)

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

TOIVON TOIVOTUS

 Toivon sinulle toivorikkautta.

Uskon, että meillä itse kullakin on vakaa mahdollisuus hyvään toivon tunteeseen, jos meillä on esimerkiksi

<> koti ja muutakin itsellemme tärkeää, ja jos

<> uskallamme ja kykenemme unelmoida ja asettaa vaikkapa vain pieniltäkin näyttäviä tavoitteita, ja jos

<> säilytämme kykymme ihmetellä elämän lukemattomia ihmeellisiä asioita.

Toivon sinulle toivottomuuden sijaan vakaata ja hyvää toivon tunnetta, tunnetta yhä paremmasta elämästä.

Kalevi

 

 

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö!

Keskiviikko 1.5.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

RAHAVAMMAINEN

                                 Älä tilaa lehteä, ei meillä ole siihen varaa.
                                Älä tilaa taksia, ei meillä ole siihen rahaa.
Älä osta sitä, älä osta tätä, ymmärräthän järkevänä,
mik´ on järkevätä: älä hanki mitään, mink´ arvo tippuu,
Mieti, mieti alati, mik´ on sellaista, jot´ hankkia et voi.
Muista, muista varmasti, ett´ tuo mietintälevy sulla aina soi.
Ja vaikea on rahavammaisen mietiskelyns´ katkaista.
Yhtä vaikeaa on asia se ratkaista, ett´ mink´ arvo tippuu.
Nykyisinhän arvonlasku voi koskea jopa kultahippuu.
Osta, osta kaikkea, eihän ostopäätöksen teko ole vaikea.
Osta uusi auto, kakkoskoti, kesämökki, osta vaikka lentokone.
Naapureille näytä, ett´ täss´ elää todellinen raharuhtinas.
Näytä tertiuksille kaikille, näytä NN:lle ja myös sen vaimolle,
ettei tässä huushollissa ole pulaa valuutoista ei euroista.
Näytä olemuksellasikin, ettei täällä välitetä köyhien seuroista.
Juokse, juokse lujaa perässä rahan; ethän ole köyhimyspelle.
Ja kerro, ettei raha ole alku minkään pahan, ja väitä myös,
ettei mammonan ajattelu suinkaan ole sun päätyös.
Oi ihminen, mihin sä aikaasi annatkaan?
Mietitkö, miten pääsisit onnelaan?
Luotatko liikaa sä mammonaan?
Mitä varten pihtaat ja keräät?
Vai kiellätkö väitteeni mun,
jos sanon tietäväni ajatuksesi sun?
Aamulla kun heräät,
ajattelet joko: "Jaguarin ostaisinkohan?"
tai sitten: "Yöllä mun Jaguiarini joku ottikohan?"
Jos otti, ei muuta kuin poliisille soittamahan
KS

KEVÄÄN RUNOILOA

TAAS LEIVOSET ILMASSA LEIKKIÄ LYÖ

(Koululaulukirjassa aikoinaan otsikko oli KEVÄTSOINTUJA)

Sanat: Larin-Kyösti eli Kyösti Larsson (1873 - 1948)
Sävel: P.J. Hannikainen (1854 - 1924)

1. Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
:,: Nyt on toivoon ja lempeen aikaa. :,:
2. Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
:,: Kevättunteille tuottavi vallan. :,:
3. Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
:,: Ja ma oikea laulaja oisin! :,:

Kuvahaun tulos haulle Larin Kyösti

runoilija Larin-Kyösti

Edellä olevan laulun sanoittaja Larin-Kyösti kävi nuoruudessaan koulunsa Hämeenlinnan lyseossa. Hän valmistui luokkatoverinsa Eino Leinon kanssa yhtaikaa ylioppilaiksi vuonna 1895. Luokkatoverit lähtivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Larin-Kyösti opiskeli ensin venäjän kieltä. Hänen tavoitteenaan oli ryhtyä kielenkääntäjäksi ja virkamieheksi. Mutta sitten runous vei voiton.

Larin-Kyösti muutti vuonna 1912 Oulunkylään vaatimattomaan taloonsa. Siinä hän asui vuoden 1948 kuolemaansa asti.

(Lähde: Wikipedia)

 

ALZHEIMER

Omaishoitajapäiväkirjastani toukokuussa 2003:

pe 2.5.2003

Vappumme poikkesi vain hiukan tavanomaisesta arjestamme. Kuitenkin juhlistimme sitä kuohuviinillä, tippaleivällä ja simalla. Myös televisio-ohjelmista välittyi vappua. Minusta Maire oli kuitenkin vapun ajan ja myös tänä aamuna normaalia onnelli­semman oloinen.

Jännitin eilen illalla tätä aamua. Olen kai kuukausi sitten hammaslääkäriä tilatessa kuvitellut Mairen olevan perjantaina Kustaankartanossa. Mutta nyt kun oli vappu, minulla ei ollutkaan eilen työpäivä, eikä Mairella ollut Kustaankartanossa hoitopäiviä. Hammaslääkäri oli kaiken lisäksi normaalin aamuohjelmamme rytmin kannalta aivan liian aikaisin, kello 9.20. Kello oli soitta­massa kello 7.50, mutta heräsimme luonnostamme jo noin kello 7, Maire ensin, sitten minä. Vaihdoin Mairelle vaipan kello 7.15, soimme aamupalan ja lähdimme yhdessä liikenteeseen. En tuntenut oloani syntiseksi, kun jätin Mairen puoleksi tunniksi turvavöihin istumaan autoon radio-ohjelmaa kuuntelemaan. Iloisen oloisena hän otti minut vastaan. Menimme kotiin, riisuin Mairelta päällystakin ja lakin, annoin hänelle mehua ja sanoin: ”Mennään hetkeksi lepäämään.” Aloin ottaa häneltä kenkiä jalasta. Toisen sain otetuksi. Juuri, kun aioin ottaa toisen kengän jalasta, Maire sai rajun epilepsiakohtauksen. Taas menetin hetkeksi toimintakykyni. En muistanut, mihin asentoon Maire olisi asetettava. Maire jäykistyi täysin, mutta sain hänet jotenkin vedetyksi tuolilla pitkällään olevana pitkin lattiaa niin, että hän oli ulottuvillani hätäkeskukseen soittaessani. Sieltä sain taas hyvät ja rauhalliset ohjeet: ”Pitäkää linja auki, asettakaa hänet makuulle sivuttain ja tulkaa uudelleen puhelimeen.” Sitten uusi ohje: ”Laittakaa kätenne hänen suunsa ja nenänsä eteen ja koettakaa, kulkeeko hengitys.” Kulki. Ja edelleen: ”Mikäli hengitys lakkaa, soittakaa heti uudelleen. Ambulanssi on tulossa.”

Kolme miestä hoiti Mairea asiantuntevasti. Minustakin oli hyötyä. Pidin ”tippapulloa” kädessäni ylhäällä. Maire vietiin sairaalaan tarkemman diagnoosin ja kunnon toteamiseksi. Kello 14:n jälkeen lääkäri soitti ja sanoi, että voin hakea Mairen pois. Kun menin sairaalaan, lääkäri nosti Mairen istumaan ja totesi, että vaippa on vaihdettava eli housut olivat märät. Sanoin, että josko pääsisimme kuitenkin hyvin kotiin, niin vaihtaisin vaipan heti kotiin päästyäm­me. "Ei, kyllä me hoidamme asian loppuun asti, sanoi lääkäri. Menkää te siksi aikaa odottamaan aulaan.” Olin istunut aulassa ehkä alle minuutin, kun kuulin käytävälle Mairen voimakkaan huudon. Myöhemmin lääkäri tuli jututtamaan minua ja kertoi, että oli tullut uusi kohtaus. Niin Maire jäi edelleen tarkkailtavaksi. Kello 21.30:n jälkeen hänet siirrettiin Suursuon sairaalaan. Vastoin Malmin sairaalan hoitajan kieltoa menin ambulanssia vastaan. Odotin runsaan puolen tunnin ajan ja kävin toivottamassa Mairelle hyvää yötä. Hän ei reagoinut näkemiseeni mitenkään. Totesin, että hän makasi paareilla sivuttain ilman tyynyä kannatellen päätänsä. Onneksi menin sisälle sairaalaan, koska ambulanssi­miehet tarvitsivat papereihinsa niistä puuttuvan kotiosoitteemme ja koska näin yöhoitajan sekä ennen kaikkea Mairen syksyisen sairaalakäynnin omahoitajan Raijan, jonka työvuoro oli juuri päättymässä. Raija totesi, että hänellä on aamuvuoro, jolloin voisimme tavata. Olin onnellinen siitä, että hän lupasi ryhtyä Mairen omahoitajaksi.

Mairen ensimmäisen epilepsiakohtauksen olen kirjoittanut päivä­kirjaan. Se oli 18.12.2001. Toista en olekaan kirjoittanut tätä ennen muistiin. Perjantaina 10.1.2003 soitti Arja-osastonhoitaja Kustaankartanosta ja sanoi, ettei Maire pääsekään suunnitellusti kahden päivän hoitojaksostaan tänään kotiin, koska hänellä oli ollut aikaisin aamulla ilmeisen raju epilepsiakohtaus. Maire jäi silloin muutamaksi päiväksi osastolle seurantaan. Kaikki meni silloin jatkossa hyvin. Nyt minulla on taas sellainen olo, että loppusuora on alkanut. Sen pituutta vain emme tiedä etukäteen.

 

la 3.5

Maire ei reagoinut käyntiini mitenkään, kun kävin häntä aamu­päivällä katsomassa. Hän oli lääkityksestä ja kahdesta peräkkäi­sestä kohtauksesta ilmeisen väsynyt. Suurimmaksi osaksi hän nukkui. Silloin tällöin hän avasi hetkeksi silmänsä, katsoi minuun, muttei tosiaankaan reagoinut mitenkään. Ajattelin, että nyt olemme kalkkiviivoilla. Kuitenkin iltakäynnilläni Maire jo reagoi käyntiini. Syötin hänelle iltapalan. Hän söi sen hyvällä halulla, tunsi minut, hymyili paljon.

 

su.4.5.

Päiväkäynnille Maire luo mennessäni eräs potilas tuli rollaattorin kanssa vastaan ja kysyi minulta: ”Pysähtyykö tämä juna tässä vai vasta seuraavalla asemalla?” Vastasin rauhoittavasti, että se pysähtyy seuraavalla asemalla.

Mairen ruoka odotti hänen sänkynsä vieressä. Yksi hoitajista oli sairastunut. Jäi sellainen olo, että ruoka olisi jäänyt syöttämättä, ellen sitä olisi Mairelle syöttänyt. Hoitajien paine oli kova. Ehkä joku sen myöhemmässä vaiheessa olisi kuitenkin ehtinyt syöttää.

Mairen kasvot ovat jotenkin muuttuneet: suun seutu kai sen vuoksi, että alahuuli on kovasti ruvella, kun hän oli sitä purrut molemmissa kohtauksissa. Mutta posketkin näyttivät olevan hiukan turvoksissa. Toki häneltä tänäänkin irtosi mairemainen kaunis hymy monta kertaa. Ja tajunta on terävä: hän pudisti päätään, kun taputin häntä poskelle. Samalla hän katsoi viereiseen sänkyyn osoittaen katseellaan, ettei taputus poskelle ole sopivaa tässä monen hengen huoneessa.

 

su 10.5.

Hain Mairen eilen sairaalasta kotiin. Sairaalan ovella sattui samaan aikaan olemaan ambulanssi kahden miehen voimin. Sanoin heille, että tunnen itseni tyhmäksi, kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen siirtämässä ihmistä rullatuolista autoon. He antoivat muutamassa sekunnissa siirto-ohjeet, joista kiitin. Totesin heille, että vaimoni sai runsas viikko sitten kaksi epilepsiakohtaus­ta samana päivänä, ja nyt hän on unohtanut kävelyn. Tähän totesi ambulanssimies: ”Niin käy, kun sairaaloissa ei ole tarpeeksi väkeä harjoituttamassa kävelyä.” Mielestäni ainakin osittain hänen sanomansa on totta. Kolmeen kertaan pyysin sairaanhoitajilta ja yhden kerran fysioterapeutilta, että Mairen kävelyä harjoitutettai­siin. Ainoa tulos oli, että fysioterapeutti kävi poispääsyä edeltävänä päivänä toteamassa, että Maire tarvitsee pyörätuolin. Nyt kyllä omatuntoani kolkuttaa, etten itse Mairea harjoituttanut, kun kuitenkin jokaisena päivänä kävin sairaalassa yhdestä kolmeen kertaa päivässä. Annoin aikani yleensä ruoan syöttämiseen. Sen sijaan olisi pitänyt pyytää lupaa harjoituttaa jalkoja ja tehdä se.

Laitoin kotimme takaovelle kynnykseen johtavat laudat pyörä­tuolia varten. Merkillisen hyvin olemme kaksi vuorokautta selviytyneet. Maire on hymyillyt paljon. Olemme tsempanneet myönteisesti.

 

17.5.

Iltayöstä parin tunnin nukkumisen jälkeen Maire huusi kaksi kertaa valtavan voimakkaat kauhunhuudot. Hetken päästä nostin hänet hellästi istumaan. Ei hän oikeastaan herännyt, mutta kuitenkin oli sen verran tajunnan tasolla, että nielaisi jogurtin joukossa pienen palasen rauhoittavaa unilääkettä. Lääkkeen oton jälkeen yö sujuikin rauhallisesti.

 

ti 20.5.2003

Maire on tullut hyvin pelokkaaksi ja säikyksi. Hän saattaa pelästyä ja pelätä, kun vien leivän suuta kohti. Yhä enemmän hän on henkisesti mennyt omaan maailmaansa. Kun ystävämme pastori Petu kävi tänään kahvilla, ei Maire reagoinut millään tavalla sen enempää Petun alkutervehdykseen kuin lopputervehdykseen­kään. Hyvin paljon tulee myös voimakkaita ”hätkähdyksiä”, jonkinlaisia epileptisiä pienkohtauksia. Osaan niistä Maire reagoi sanomalla ”ai”. Kun viikolla kävin Suursuon sairaalassa lääkärin puheilla, hän sanoikin, että Kustaankartanon lääkäri saa noin kahden viikon kuluessa lisätä Mairelle määrätyn epilepsialääk­keen annostusta. Reseptin mukaan lääke on ”Alzheimerin tautiin liittyvien kouristuskohtausten hoitoon”. Lääke on nautittava runsaan nesteen kera. Ehkä tämä ohje oli jäänyt huomioimatta viime perjantaina Mairea parin päivän intervallihoidosta hakiessani. Luulin, että hän kuolee käsiini. Otsalta ja kurkusta virtasi hiki, ja hän oli hyvin heikko. Juotin hänelle runsaasti nestettä. Ehkä sen puutteesta oli kysymys. Seuraavana aamuna hän oli hyvin nukutun yön jälkeen varsin hymyilevä ja normaali­kuntoisen oloinen. Sitä seuraava yö ei mennytkään hyvin. Maire huusi oikein kovalla äänellä tuskaisia hätähuutoja pienin aikavälein. Kolmannen paniikkihuudon jälkeen herätin hänet lempeästi. Rauhoittava lääke auttoi hänet rauhaisaan uneen. Ilmeisesti hätähuudotkin olivat ilmentymiä epilepsiasta.

Hartioitani on alkanut särkeä ja käteni ovat kipeytyneet. Oikea ranne on varsin kipeä. Olen kai nostanut Mairea väärällä teknii­kalla. Tänään, kun ranne oli varsin kipeä, osasin laittaa painoa entistä paremmin koko käsivarrelle Mairea nostaessani. Pienen pieni epätoivo alkaa kalvaa mieltäni. Enkö jaksakaan tsempata? Maire ei ole ottanut sairaalasta tulonsa jälkeen yhtään kunnollista askelta. Vaipan olen toistaiseksi pystynyt vaihtamaan, kun olen saanut hänet rullatuolista ”puoliseisovaan” asentoon.

Mairen omahoitaja Ritva kävi viime sunnuntaiaamuna luonamme. Ensin hän meni WC:hen. Pelkäsin, etten ollut siistinyt sitä tarpeeksi hyvin. Sieltä tultuaan hän sanoi: ”Mairella ei ole kenkiä jalassa.” Perustelin kengättömyyden sillä, että Mairella oli liuku­estesukat, joiden ansiosta sain hänet nostetuksi pyörätuolista vaipanvaihtotilanteessa tai lepäämään laittaessani oikein hyvin. Olen koko ikäni hoitanut ei-juristin koulutuksen saaneena ihmisten lakiasioita. Olen kohdannut jossakin määrin epäuskoa kykyihini, koska en ole saanut tuomarin koulutusta, vaan opiskellut ”väärässä korkeakoulussa" oikeustiedettä pääaineenani. Nyt kai alan entistä enemmän kohdata epäuskoa hoitokykyäni kohtaan, kun en ole saanut teoriaopetusta hoitotyöhön. Silti olen sitä mieltä, että ajatus parisuhteestamme on Mairella jossakin aivojen sopukassa tai alitajunnassa positiivisena asiana. Ennen kaikkea uskon, että oma koti ja kodin rauha sekä ikkunasta näkyvä kaunis luonto ovat hänelle kullanarvoisia.

 

 

 

PAPPA PAKINOI

MESTARILLISUUTTA

 

Kyllä elämä on ihmeellistä! Olethan sinäkin rakas lukijani huomannut sen, olethan?! Mieleeni on jäänyt puukirkon papin eli Matti Hakkaraisen eläkkeelle lähtöpäivänään pitämästä saarnasta hänen muistelonsa kouluajoilta. Opettaja oli kehottanut: ”Älkää pojat koskaan tulko niin vanhoiksi, että lakkaatte ihmettelemästä!”

 

Elämän ihmeellisyys, merkillisyys ja haastavuus on pienoiskoossa Keskon pääjohtajana aikoinaan olleen Ilmo Nurmelan muistelmakirjassa olleessa mietiskelyssä.  Hän kertoi, että nuorena hänellä oli kova halu matkustaa ja hänellä olisi ollut aikaakin siihen, mutta hänellä ei ollut rahaa matkustamiseen. Keskon pääjohtajana ollessaan hänellä oli edelleen kova halu matkustaa ja hänellä olisi ollut siihen rahaakin, mutta hänellä ei ollut aikaa. Eläkkeelle päästyään hänellä olisi ollut aikaa matkustamiseen ja hänellä olisi ollut siihen rahaa, mutta hänellä ei ollut enää halua matkustaa. Tuossa muistelossa on jotakin kovin pätevää elämän haasteellisuudesta yleisestikin. Ja elämisen taitoa on osata oikein ja myönteisesti kohdata tuollainen haasteellisuus.

 

Pappa on vanhemmiten huomannut itsessään erään harmittavan ominaisuuden. Ärsyyntyneisyyskynnys on madaltunut varsin selvästi. Sen huomaa esimerkiksi liikenteessä. Kymmenen vuotta sitten en edes havainnut autokoulun autoja liikenteessä. Nyt niitä tuppaa olemaan kiusaksi asti töppäilemässä ja tupeksimassa pappa-mestariajajan tiellä. Ja sivuitse ajaa pahoja kaahareita ohitse, peruutuspeilistäkin näkyy virheitä tekeviä autoilijoita. Merkillistä, että keskelle on sattunutkin yksi mestariautoilija, kun edessä, takana ja sivulla on mänttejä ja pällejä. Olisikohan eräs elämän keskeisistä taidoista sekin, että osaa syvällisesti ymmärtää ihmisten tekojen epätäydellisen luonteen. Ja sen, että kaikkinainen taito vaatii harjoittelua ja että varsinkin harjoitteluvaiheessa teot ovat vasta hioutumassa - toivottavasti - mestarillisiksi.

 

Ihmisen ikä ei muuten ole mestarillisuuden mitta. Sydämensivistyskin voi puuttua kahdeksankymppiseltä ja sitä voi olla vaikkapa kolmivuotiaassa. Lapsenlapsissaan pappa on havainnut nokkeluutta ja sutjakkuutta, jota pappa lähes kadehtii. Vitsejäkin he osaavat. Seitsenvuotias Laura kertoi papalle hiihtolomavierailullaan seuraavan vitsin: ”Punkkarijoukko ja vanha mummo kohtasivat kylän raitilla. Yksi punkkareista kysyi mummolta: ´Etpä taida tietää, mitä me olemme?´ Tähän mummo vastasi: ´En tiedäkään, mutta kun pääsen kotiin, katson lintukirjasta.” Ja fiksuja lapsenlapsiahan maailma on täynnänsä. Kahvibaarissa kuulin naapuripöydän noin kolmivuotiaan lapsen ja hänen ukkinsa keskustelun. Seinällä oli mateen kuva. Vaari kysyi: ”Tiedätkö Matti, mikä on made?” Kolmivuotias vastasi: ”Kyllä. Se on tehty.”

 

Alavilla mailla hallan vaara.

Vasta tehty vasta se vasta vasta on.

Olen usein koettanut samastua ulkomaalaisiin, jotka opettelevat suomen kieltä. Silloin tällöin pitää suomea äidinkielenään puhuvanakin jäädä ihmettelemään jonkin sanan tai lauseen merkitystä. Vuotien tekeminen esimerkiksi ihmetytti lehtiotsikkona hiljan. (Tuo tie rakennetaan kai Vuosaareen.) Samoin se, kun johonkin asiaan ei ole puututtu. Tai kun lapsen löytämiseksi tehtiin kaikki voitava suuret-sinnöissä. Rakas lukija, maistelepa sanaa olankohautus. Olanko hautus! On suomi silti kaunis kieli. Lapsuudessani sanottiin, että maailman kaunein lause kuuluu näin: ”Alavilla mailla hallan vaara”. Eikö joku sanoittaja voisi rakentaa sen ympärille meille euroviisua!?

Pappa ja mamma hoitivat aikoinaan muutaman vuoden sipoonruotsia puhuvaa kasvattipoikaa Juhaa. Mielenkiintoinen kieli tuo sipoonruotsikin. Muistan kerran, kun kasvattipoikamme auto oli rikki ja hän soitti autokorjaamoon tiedustellen ”Finns det något perävika där?”

Puututtu-sanasta tulee helposti mieleen tuttu puu. Ja tästä sanaleikistä papan mieleen tulee toinen vastaava sanaleikki. Olenhan kertonut, että kävin tutkituttamassa lääkärissä huonoa muistiani. Tuloksia odotellessani ajattelin ilmoittaa työpaikalle eläkkeelle siirtymisestäni sanomalla, että nyt syynätään eläkkeelle pääsyn mahdollisuutta ja pääsyy eläkkeelle pääsyyn on syy päässä. Kävi vain niin, ettei lääketiede löytänyt virallista syytä papan päästä. Lääkäri siis päätti syystä, ettei pappaa eläkkeelle päästä.

Näin ollen papan eläkkeelle pääsyn laita on aivan samoin kuin monen menossa olevan työprojektinkin. Pappa pääsee eläkkeelle torstaina. Samoin papan moni työprojekti valmistuu torstaina. Vuotta vain ei ole tiedossa. Pitää vuottaa. Siis odottaa. Ihan myönteisellä mielellä pappa odottaa. Odottaessa on mukava etsiä kadoksissa olevia papereita ja luoda uusia järjestelmiä sen takaamiseksi, että paperit eivät menisi vääriin paikkoihin. Toistaiseksi ei ole vedenpitävää, vattenhållande järjestelmää löytynyt. Jos joku sellaisen järjestelmän, system, keksisi, voisi liikeidean ympärille mitä ilmeisimmin rakentaa menestyvän yhtiön, bolaget. Ruotsissahan on Systembolaget, viinakauppa på finska.

Pappa on helpotuksekseen havainnut, ettei ole ainoa ihminen maailmassa, joka hukkaa papereitaan. Kyllä niin näyttää käyvän silloin tällöin nuoremmillekin. Lohdutukseksi voi luoda ajatelmia. Ne synnyttävät positiivista ajattelua. Vaikka elämässä kävisi miten huonosti tahansa, voi lohduttautua sanomalla, että hyvä, kun ei käynyt vielä huonommin. Paperien katoamiseen liittyvä papan aforismi kuuluu näin: ”Jos minulla on vain yksi paperi, on melko epätodennäköistä, että se katoaa. Mutta jos minulla on tuhat paperia, on todennäköistä, että aina on vähintään yksi paperi hukassa.” Pitää iloita niistä lukuisista tallella olevista.

 


LAINATARINA

Kuuntelin jokin aika sitten iltahartauden Radio 1:stä. Iltahartauden piti Virtain ev.lut seurakunnan kirkkoherra Hannu Haukkala. Hän kertoi kolme vuosikymmentä sitten kuulleensa ystävältään, nuoriso-ohjaaja Karilta Jaskasta kertovan seuraavankaltaisen tarinan:

"Kari tunsi erään Jaskan, joka oli jo lapsena rukoillut joka ilta iltarukouksen. Samoin hän teki nuorukaisena, keski-iässä ja vanhuksena.

Jaskan iltarukous oli aina sama. Se kuului näin: ´Rakas Jeesus, minä olen Jaska.´ Näillä yksinkertaisilla sanoilla hän oli rukoillut siis koko elämänsä ajan iltaisin.

Sitten kun Jaska varttui senioriksi, aika vanhaksi jo, hän meni eräänä iltana vuoteeseensa yöunelle. Jaska ei tiennyt, että tuosta nukkumaanmenosta tuli hänen elämänsä viimeinen.

Juuri kun Jaska oli henkäisemässä aloittaakseen tutun iltarukouksensa, hän kuuli äänen sanovan: ´Rakas Jaska, minä olen Jeesus.´"

Jaskalle rakas Jeesus oli tullut noutamaan Hänelle rakasta Jaskaa.

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 18

jae 4: Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.

18:9 Joka hoitaa työnsä veltosti,
on vahingontekijän veli.

18:24 Paljon ystäviä - vähän ystävyyttä,
tosi ystävä on enemmän kuin veli.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Parempi karvas totuus kuin makea valhe.

Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Kyllä elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.

TOTUUS LÄÄKÄRIN SUUSTA

Istu vähemmän, niin voit paremmin. 

(Ainakin osa lääketieteen viisaista sanoo, että tuolissa istujien on noustava ylös vähintään kaksi kertaa tunnissa. Varmaan samaa tarkoittaa maallikon sana: "Pylly ylös tuolista pidentää elämää." Sanat voisivat olla vaikkapa aivotutkijalta tai Kalevilta.)

TOUKOKUUN KALENTERIASIAA

1.5. Vappu eli suomalaisen työn päivä  

9.5. Eurooppa-päivä 

12.5. Äitienpäivä ja myös J.V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä

 19.5. Kaatuneitten muistopäivä 

26.5. Europarlamenttivaalit  

YK:n TEEMAPÄIVIÄ

pe  3.5. Lehdistönvapauden päivä

ke  8.5. Toisen maailmansodan uhrien muistopäivä

la 11.5. Maailman muuttolintujen päivä

ke 15.5. Kansainvälinen perheiden päivä

pe 17.5. Maailman tietoyhteiskuntapäivä

ti  21.5. Maailman kulttuurien monimuotoisuuden ja kehityksen päivä

ke 22.5. Luonnon monimuotoisuuden päivä

ke 29.5. Kansainvälinen rauhanturvaajien päivä

pe 31.5. Kansainvälinen tupakaton päivä 

MUITA PÄIVIÄ

torstai 30.5. Helatorstai

TÄYSIKUU lauantaina 18.5.

Aiheeseen liittyvä kuva

KIRKKOVUODEN TOUKOKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-sivuston mukaan

Sunnuntai 05.05.2019

2. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Ydinasia: Hyvä paimen 

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen ja myös ylin paimen. Apujoukkoina ovat opetuslapset.

Sunnuntai 12.05.2019

3. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Ydinasia: Jumalan kansan koti-ikävä

Keskeisiä sanoja ovat iloitseminen ja riemuitseminen. Jeesushan on voittanut kuoleman. Kristityt kääntävät katseensa uuteen elämään taivaassa. Jeesus on mennyt valmistamaan sinne omilleen sijaa.

 

Sunnuntai 19.05.2019

4. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Tämän sunnuntain keskeinen lauseke: Taivaan kansalaisena maailmassa. Tämäkin sunnuntai kuuluu pääsiäisajan ”iloisten ja riemuisien” sunnuntaiden ketjuun. Kristityt saavat elää kolmiyhteisen Jumalan suojeluksessa taivaan kansalaisina maailmassa.

 

Sunnuntai 26.05.2019

5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai)

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Rukoussunnuntain keskeinen lauseke: Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Tämän sunnuntain teksteissä puhutaan siitä, mitä rukous on ja mitä lupauksia siihen sisältyy.

 

Torstai 30.05.2019

Helatorstai

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Helatorstain kaksi tärkeintä sanaa ovat Korotettu Herra. Helatorstaihan on Kristuksen taivaaseenastumisen päivä.

Päivän aihe ja ajankohta, 40 päivää pääsiäisestä, on saatu Apostolien teoista (1:6-14)

TOIVON TOIVOTUS

Vihreä on toivon väri.

Voi, kunpa saisimme imetyksi luonnon vihertymisen ihmeestä itseemme toivoa. Se antakoon syvälle aivoihimme iloisen sanoman, jossa lukee: TOIVOA ON!

t. Kalevi

Tervetuloa huhtikuu, kevään perinteinen aloittaja!

Maanantai 1.4.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Lienee niin, että meille kevään ylenpalttisille ihailijoille maaliskuun loppu ja huhtikuun alku ovat "hetkiä ennen hunajaa". Tuo hetki oli Nalle Puhille se selvästi kaikkein parhain hetki. Sen jälkeenhän hunaja alkoi vähetä. Kevään edistyessä kaunein hento vihreys ja koko kevät alkavat "vähetä". Vastaavasti juuri ennen loman alkamista on parhain hetki, "hetki ennen hunajaa".

Toivotan itse kullekin säädylle hyviä hetkiä ennen hunajaa. Elo riemuineen ja murheineen on nykyhuhtikuussakin myönteisellä tavalla jännittävää. Eihän sitä näinä ilmastonmuutosaikoina tiedä, mitä, missä ja milloin nykyluonnonvoimat tarjoilevat. Mutta eiköhän toki hunajaista aikaa ole tulossa. Kun pölyttäjistäkin alkaa olla pula, pitänee ennen pitkää vain kuvitella hunajaa syntyväksi mielissämme.

Mahdollisimman ja mahdottoman hyvää huhtikuuta toivotan. Kuten maaliskuuta odotellessa kirjoitin, vanha kansa sanoi, että "maaliskuu maan näyttää, huhtikuu huhteleepi". Se huhteleepi lumet maasta ja jäät vedestä. Voi, kunpa voisimme huhtikuun myötä valon ja vihreyden lisääntymisen myötä itsekin herätä pimeydestä valoon. Jos siihen pystymme, menemme eteenpäin entistä virkeämpinä valoisella, iloisella ja toivorikkaalla mielellä. Jos tuossa onnistumme, kokonaisolomme on kiitollisuudenkin täyttämänä elämänhalua ja voimaa täynnä. Niin käyköön. Vai käykö? Saattaa onnistua, mutta eihän tämä olisi ihmiselämää, jos ei jostain tule välihin kuoppia ja mutkia matkalle. Kilvoitellaan, kilvoitellaan kovasti, mutta ei hampaat irvessä, vaan hymy huulilla.

Saima Harmajakin kilvoitteli aikoinaan. Kaksi huomaa enemmän kuin yksi. Minä ajattelin edellä tekstissä huhtikuun osalta vain - Nalle Puhin lisäksi - ihmistä. Runoilija, kirjailija Saima ajatteli asiaa ihmisen lisäksi myös maan kannalta. Kevätmasennus lienee osalle ihmisistäkin melko yleistä, mutta maapohjalla on yksiselitteisen vaikeaa. Seuraavaksi tulevan runon tekstissä runoilijamestari toteaa maan kannalta huhtikuun kohtaamisesta seuraavaa: "On vaikein aika maan. Nyt kevät itkee luomistuskissaan."

Kuvahaun tulos haulle Saima Harmaja

Saima Harmaja (kuva: Wikipedia)

 

RUNONAMIA

Saima Harmaja:

Huhtikuu

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niinkuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
– oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!

Saima Rauha Maria Harmajasta vielä muutama sana:

Saima Harmaja oli suomalainen kirjailija ja runoilija. Hän olisi varmaan voinut nousta vaikka aivan ykköseksi, jos vain olisi ehtinyt tehdä runoja lisää. Hänen lemppariaiheitaan olivat elämä ja kuolema. Voiko sen laajempaa ja mielenkiintoisempaa aihepiiriä olla! Siinähän on kaikki - ja vielä enemmän.

Mutta Saima Harmajalta loppui aika kesken. Hän kuoli nuorena. Edes 24 ikävuotta ei ehtinyt täyttyä hänen elämässään: 8.5.1913 - 21.4.1937. Helsinki oli hänen sekä synnyin- että kuolinkaupunkinsa.

Edellä oleva "Huhtikuu" sisältyi hänen ensimmäisen runokokoelmakirjaansa. Se ilmestyi vuonna 1932 ja koko esikoisteoksen otsikkokin oli ja on Huhtikuu.


ALZHEIMER

pe 11.4.2003

Maire on ollut viikon ajan Kustaankartanossa intervallihoidossa/lyhytaikaishoidossa. Olin huonosti nukkuneena runsas viikko sitten ollut saamaton ja ymmälläni. Onneksi sain Heliltä Kustaankartanosta vinkin ja vein virtsanäytteen vajaa kaksi viikkoa sitten terveyskeskukseen. Mairella oli kai monta vuorokautta ollut suuria tuskia virtsatie­tulehduksen takia. Se meitä valvotti. Väsyin perinpohjin. Meille tärkeä Mairen Kustaankartanon osasto hoiti Mairea viikon. Kun Maire sinne mennessään viikko sitten oli lähes täysin kävely­kyvytön, oli hän tänään kävellyt muutaman askeleen ilman tukea.

Tulehdus vain ei ollut lähtenyt aivan kokonaan pois. Taistelua siis riittää.

 

ke 16.4.

Iltaisin menen Mairea myöhemmin nukkumaan, koska Mairen nukkumaan menon jälkeen on vielä rästitöiden tekemistä. Eilen mentyäni nukkumaan Maire unensa lomasta etsi käteni ja otti sen käteensä. Tuli kyynel silmään. Silmästä tuli mieleen, että vihdoin jaksoin saada aikaan Mairen silmälasien oikaisemisen optikolla. En maallikkona ymmärtänyt, mistä hän ne oli vääntänyt vinoon. Optikko kuitenkin osasi asiansa ja nyt lasit ”istuvat” Mairelle hyvin.

 

to 17.4.

Sairaalasta oli tullut lähempi tulos: ei enää olekaan virtsatietuleh­duksesta ongelmaa. Mairen yövalitukset johtuvatkin ehkä muusta kivusta. Selkä ehkä on kipeä tai polvet, joita hän valvoessaan hieroo.

 

lankalauantai 19.4.

Pääsiäinen ei ole meillä niin tiedostettu kuin se suuren aiheensa vuoksi voisi olla. Ruoassa näkyy hiukan, samoin kukissa. Suurin ilon aihe minulle on edelleen, jos Maire pissaa WC:hen ennen nukkumaan menoa, koska silloin yö menee paremmin eikä ole edessä yöllistä vaipanvaihtoa. Toinen ilon aihe on, jos kävelyn treenaaminen tuottaa tulosta. Joskus kävely alkaa kotilattialla otetun treenin jälkeen sujua juohevasti, joskus ei. Yhtään askelta Maire ei ole moneen viikkoon ottanut kotona ilman tukea. Kustaankartanossa on muutaman kerran kuulemma ottanut muutaman askeleen. Lehdistä Maire jaksaa edelleen katsoa kuvia. Varsinkin kauniita vaatteita ja kenkiä sisältävät kuvat ovat mieluisia. Joskus lehti tosin on väärinpäin kädessä.

Eilen oli suurin murhe, kun Maire repäisi villatakistaan napin ja laittoi sen suuhun. Hoksasin tilanteen, kun aloin häntä syöttää. Neljännestunnin taistelun jälkeen sain hänet narratuksi laittamaan napin hampaiden väliin, josta sen sain väkisin otetuksi pois.

Päivä oli normaalin rytmin mukainen: vaipan vaihtoa 4,5 tunnin välein, kävelyharjoituksia säännöllisin väliajoin, ruokailut, kahvinjuonnit, pääsiäispäivän kunniaksi pashan syöntiä välipalaksikin. Otin Mairen mukaan kauppamatkalle. Hän odotti kaupassakäyntini ajan autossa radiota kuunnellen, ihmisiä katsellen. Päivä oli oikeastaan jokseenkin onnellinen. Tuntuu vain siltä, että harjoittelusta huolimatta kävelemisen taito alkaa väkisinkin vähitellen unohtua; surullista.

 

21.4. II pääsiäispäivä

En tainnut tarpeeksi juhlistaa pääsiäistä. Toki söimme hivenen tavallista paremmin, myös pasha oli ohjelmassa. Sainpa tänään aikaiseksi tehdä kermakakunkin. Muutoin kuitenkin oli syntinen: pesin ikkunoita ja touhuilin ikään kuin olisi ollut arki. Illalla pesin Mairen. Varpaan ja käden kynnetkin tulivat leikatuiksi. Olen taas aloittanut lääkekuurin jalkojen kynsisientä vastaan. Onneksi havaitsin ja lääkitsin myös pahan ihonirhauman Mairen vasemman rinnan alla. Suihkun jälkeen Mairea nukkumaan saatellessani olimme luullakseni molemmat tyytyväisiä sekä itseemme että toistemme suorituksiin.

 

ti 22.4.

Ostin tänään valtavan kauniin punaiset sukat Mairelle. Motiivi ostolle oli se, että kaikki sukat ovat likaisia enkä jaksanut niitä pestä. Tosin illalla pesin käsipyykissä muutaman parin. Huomenna on ostettava paita, jossa on vetoketju. Nyt nimittäin Mairelle yleistyy tapa, että hän repii nappeja ja laittaa ne suuhunsa. Tämänpäiväisenkin taisteluni kääntyi minun voitokseni eli Mairen ei tarvinnut nielaista nappia.

Hiihtokauden loppumisen ja lenkkeilykauden alkamisen välinen aika pääsi aivan liian pitkäksi ja vaikutti huonontavasti henkiseen terveyteeni. Nyt kun olen muutamana päivänä käynyt – vaikka vain varsin lyhyellä – juoksulenkillä, on psyyke voinut paljon paremmin. Juoksen aamupalan jälkeen, kun Maire väsähtää ja hänet on aivan pakko laittaa hetkeksi lepäämään. Laitan tyynyjä patjan alle, ettei hän putoa sängystä, varoiksi vielä peittoja pehmusteiksi lattialle ja sivuttainen asento epilepsiakohtauksen varalta. Kun tulin 15 minuutin lenkiltäni, Maire nukkui somasti kädet ristissä. Näin siinä kaunista symboliikkaa.

 

ke 23.4.2003

Maire ei yleensä enää reagoi mihinkään. Kävimme Munkkivuoren ostarilla maksamassa Mairen laskuja. Samalla kävin Alkossa. Sanoin Mairelle: ”Kun pääsemme kotiin, otetaan lasillinen konjakkia.” Maire reagoi: hän nauroi sydämensä pohjasta!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

                                                                           24.4.2003

 

 Arja and her big band

 

Maire tuli taas asumaan Teille. Kiitos, kun sai tulla.

Elämme kai jotakin murrosaikaa. Lienee tunnustettava, että Mairen kävelyt on vähitellen kävelty. Koettakaa kestää. Olen häntä ahkerasti kävelyssä treenauttanut, mutta tulokset ovat olleet huonoja. En siitä ole kovin surullinen. Elämä vain menee sellaista latuaan kuin Taivaan Isä suo. Kyllä kävelyn paras toteutustapa lienee rollaattori ja ihminen tukena. Alkuun pääsy eli jalkeille nostaminen edellyttänee yleensä kahden ihmisen - tai yhden oikein voimakkaan ihmisen - avustusta.

Toisena pääsiäispäivänä pesin Mairen. Vasemman rinnan alla on melko pitkä ”ihonirhauma”. Hoidin sitä, minkä osasin. Kiitos, jos hoidatte lisää.

Olen antanut Mairelle jalkojen kynsisieneen lääkärin määräämää lääkettä (Sporanox 100 mg ja Lamisil 250 mg) viikon kuurin. Nyt lääkityksessä on kolmen viikon tauko. Tosin annoin Sporanoxia erehdyksessä vain yhden kapselin, vaikka määräys oli kaksi.

Minun kokemukseni mukaan Mairen nukkuminen edellyttää unilääkettä. Tenoxilla hän ainakin kotona ”nukkuu” silmät auki. Olen antanut ¾ tablettia (0,25 mg) Halcionia. Lääkärin mielipide oli 1-2 tablettia, mutta minusta toistaiseksi ¾ on ollut o.k. Anteeksi maallikon mielipiteet. Toimikaa, kuten hyväksi näette. Ilmeisesti myös kynsilääke on nyt viikon ajan vaikuttanut väsyttävästi ja ehkä vääristänyt kokemusnäkemystäni.

Kestävyyden toivotuksin, kiitollisena

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PAPPA PAKINOI

(Sisältyy vuonna 1997 ilmestyneeseen kirjaan.)

 

HUONOMUISTISUUDESTA

Pappa kävi lääkärissä. Olen seurannut ympäristöäni ja havainnut, että monella muullakin on sama vaiva kuin papalla. Harva vain sen takia lienee lääkärille lähtenyt. Mutta pappapa lähti valittamaan lääkärille huonomuistisuuttaan. Elämä on käynyt nimittäin todella hankalaksi, kun muisti ei spelaa niinkuin joskus ennen. Joka ikinen päivä unohtuu tärkeitäkin asioita. Sellaista kaupunkikäyntiä ei olekaan, etteikö jokin kaupungilla tarvittava paperi tai esine tai asia olisi unohtunut kotiin.

 

Tuskissani päätin siis ihan virallisesti selvittää, olenko jo pahastikin dementoitunut. Tosin tiedän vanhan sanonnan, jonka mukaan ei se ole dementoitunut, jonka avaimet ovat hukassa, vaan se, joka ei tiedä, mihin avaimia käytetään. Joskus vain tuntuu niin kuin sekä avaimet että niiden käyttämisen taito olisivat hukassa. Viimeksi kun en pitkänkään uurastuksen jälkeen saanut kellarin ovea auki, tuli naapuri apuun ja kertoi, ”ettei tuollainen avain voi sopia tuollaiseen lukkoon”.

 

Ihmiselle lienee tunnusomaista halu etsiä syntipukkia. Kun esimerkiksi asiat eivät suju toivotulla tavalla oman huonomuistisuuden takia, tulee varsin helposti hakeneeksi vikaa jostakin muualta. Yleensä syntipukin etsiminen ei vie elämää eteenpäin. Muistan monta kymmentä vuotta sitten lukeneeni kirjan, jossa kerrottiin pikkulapsen pudottaneen hienoa mekaniikkaa sisältävän leikkikalun uima-altaaseen. Perheen päämies keskitti tarmonsa selvittääkseen, kuka lapsista oli pudottanut leikkikalun altaaseen. Äiti sentään suuntasi energiansa oikein: hän nosti leikkikalun pois vedestä. Voi, kunpa osaisi olla etsimättä syntipukkia ulkopuolisista. Ei kai esimerkiksi liukas keli autoa ojaan aja! Yltiöpäiseksi syntipukin etsijäksi voisi nimittää ihmistä, joka on kovalla kiireellä juoksemassa Porvoon tietä päämääränään Turku ja joka toteaa väärän suunnan havaittuaan, että ”ovat rakentaneet tien väärään paikkaan”. Toki tietenkin vitsit ovat hyviä huojentamaan olotilaa.

 

Lopuksi vielä takaisin alkuun. Pappa siis kävi muistilääkärissä. Lääkärin titteli oli - ja on vieläkin - ”geriatrian professori”. Toki eihän pappa itseään vanhana pidä. (Pappa on siis aivan tavallinen vanha ihminen.) Tuo geriatrian professori on kuitenkin papan saaman tiedon mukaan muistitutkimuksen number one Suomessa, joten suunnaksi hänen vastaanottonsa. Professori sanoi: ”Toistakaa perässäni sanat paita, pöytä, sakset”. Pappa toisti: ”Paita, pöytä, sakset”. Professori jatkoi: ”Pitäkää mielessänne nämä sanat. Kysyn ne teiltä hetken kuluttua uudelleen.” Pappa teki parhaansa pitääkseen mielessään paidan, pöydän ja sakset. Käytävällä jälkeenpäin hoksasin, että professori unohti kysyä nuo sanat uudelleen! - No, tutkimukset jatkuvat. Ehkä palaan niihin joskus myöhemmin.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

PAINAJAISUNISTA

Ehkä tiedemiehetkään eivät kovin hyvin tiedä painajaisunien synnyn syitä. Maallikkona oletan, että ainakin joissakin tapauksissa kysymys on yöunesta, johon ihminen on mennyt enemmän tai vähemmän stressitilasta. Ehkä on jokin suuri vastoinkäyminen tai murhe vienyt mielialan esimerkiksi masentuneeseen suuntaan tai jännitystilaan. Monihan meistä taitaa murehtia tulevaa aikaa, vaikka kaikki hyvin tiedämme, ettei tulevaisuus murehtimalla ainakaan paremmaksi saada. Mutta usein tunnetta ei saa järjen kanssa samalle kulkuradalle.

Nyt seuraavaksi tulee monen mielestä hölynpölyä. Hölynpölyhän kannattaa jättää väliin. Tämä seuraava on samalla aaltopituudella uskomushoitojen tai vastaavien kanssa. Käsittääkseni ne ovat asioita, joita lääketieteessä ei ole todistettu oikeiksi. No, nyt ei ole kysymys hoidosta, mutta ehkä uskomuksen ja taikauskon välimaastossa olevasta asiasta.

Kun olin pieni, isä keräsi sänkynsä alle kuparia. En kylläkään muista enkä tiedä, miksi hän niin teki. Nyt taidan päästä omasta kokemuksestani jäljille. Minulla oli nimittäin muutama vuosi sitten aamuisin herätessäni selkä- ja keskivartalosärkyä. No, kokeilin kuparia. Hiukan ehkä helpotti. Sitten sain vielä "villimmän" idean ystävältä. Häntä oli särkyihin auttanut se, että laittoi patjan alle tai lattialle sängyn alle kirkaskantisia aikakauslehtiä.

Taisin hiljan kertoa tuttavasta, joka stressitilassa menetti yöunensa. Lääkäri määräsi lääkkeen, jonka sanoi olevan niin tehokas ja vahva, että uni tulee hetkessä ja pitää unta yllä aamuun asti. Niin kävikin. - Mutta myöhemmin selvisi, että ne voimakkaat ja hyvän unen antaneet lääkkeet olivat tavallisia kalkkitabletteja. Siis usko lääkärin sanoihin ja lääkkeeseen antoi unen. Ehkä tuo lehtijuttu on vähän samankaltainen, ehkä kuparikin kuuluu samaan kastiin, en tiedä.

Olin viime kesänä mökillä kolme yötä peräkkäin. Nukuin isän käyttäneessä sängyssä kaksi ensimmäistä yötä. Kolmanneksi en mennyt siihen sänkyyn, koska kokemus oli kauhea. Heräsin yöunesta aamulla aikaisin maksimaalisen kauheaan painajaisuneen. Ainakin toisena, ehkä molempinakin öinä heräsin omaan kauhuhuutooni. Kolmannen yön nukuin sängyssä, joka aikoinaan on ollut äitini sänky. Uni oli hyvää, ei tullut painajaisen painajaista. Ja aamulla sekä seuraavana päivänä oli rauhaisa olo, toisin kuin painajaisunien jälkeisinä aamuina ja päivinä.

Jos ja kun ilmeisesti painajaisunet ovat yhteydessä ihmisen tuntemaan stressiin, pitäisi ideoida, miten stressaantunut ihminen vapautuu stressistään. Se on jokaisen omassa hallussa. Ja ehkä myös terapeutin hallussa, kukaties. Jos työ stressaa, siihen on ulkopuolisen helppo antaa ohjeita. Yleensä ne ovat yhtä hyviä kuin lapsen kasvatusohjeet henkilöltä, joka on elämässään muutaman kerran nähnyt lapsen kaukaa. Liika työ on järjellä voitettavissa - periaatteessa. Työhön pitäisi saada apuvoimaa, jos ei  työstä ehdi lepoa pitää. Jos työssä ei ole mukavaa, joko työ tai paikka tai molemmat ovat vääriä. Ei näinä työttömyyden aikoina ole mahdollisuutta kovin helposti vaihtaa työtä. Ideariihtä ystävien kanssa pitäisi pitää, vai?! Tavoite on ainakin teoriassa jotakuinkin selvä: Pitää saada elämänlaatu paremmaksi.

Ystävien-sanasta tulikin mieleen, että hyvät ystävät ja muut läheiset tuovat elämään eliksiiriä. Toisaalta yhteydenpitoa muiden ihmisten kanssa pidetään hyvänä stressinpoistolääkkeenä, kyllä jotkut ihmiset voivat olla todella onnellisia yksinkin - ainakin välillä. Mietiskely ja elämän ihmettely tekee hyvää. Se vain on ongelma, että kun nauru pidentää ikää, tyhmimpänä otuksenahan pidetään yksinnaurajaa. Mutta kukaanhan ei sano tyhmäksi, jos yksin nauraa. Voihan sitä vaikka lukea huumoripitoisia tekstejä tai katsoa ihanasti viihdyttäviä elokuvia, videoita, teatteria. Voi mennä naurun ja myös liikunnan eli kehonkulttuurin luo - ja elää kauan. Tärkeää on ryhtyä keräilijäksi, onnistumisten kerääjäksi. Kertaus on opintojen äiti: tuota samaa asiaahan toitotin jo maaliskuun ilmaisuissani.

Omaishoitajana ollessani kehitin tärkeän käsitteen, reilun filungin eli vilungin käsitteen. Toistin toistamistani Maire-vaimolle, että "meillä on kaikki hyvin". Joka kerta Maire rauhoittui ja tuli ilmiselvästi onnelliseksi. Onnistumisten kerääjä voi pitää pieniä onnistumisia hyvinkin isoja. Se ei ole edes itsefilunkia, vaan totisinta totta: väsyneenä aikaansaatu pieni onnistuminen on todella iso. Näin on, vaikka se virkeänä tehtynä olisi pieni.

Menestystä kaikkiin toimiimme - ja erityisesti nukkumiseemme!

MUISTELUTARINA

Osallistuin 1950-luvun alkupuolella noin 10-vuotiaana Taivassalon kunnan ja seurakunnan yhdessä järjestämiin lasten leireihin. Yleensä meitä osallistujia oli varmaan 30 tai ylikin. Kunnantalon pihalla kiipesimme kuorma-auton lavalle, jonka jälkeen oli noin kahdeksan kilometrin matka Kaitaisten silloisen lossin lähettyville. Sieltä meidät kuljetettiin moottoriveneellä muutaman kilometrin merimatka kunnan omistamalle saarelle. Ja eikun isoja telttoja pystyttämään!

Viikon kestävillä leireillä oli monimuotoista ohjelmaa, monenlaisia leikkejä, urheilua ja muuta liikuntaa sekä retkiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet lipunnostot Siniristilippumme-lauluineen ja lipunlaskut iltaisin. Samaan rivimuodostelmaan merenrantanurmikolle järjestäydyttiin silloinkin, kun kiitettiin kuorossa lausuen emäntää ruoasta.

Toinen hyvin mieleen jäänyt ohjelmanumero olivat ohjelmalliset iltanuotiot lauluineen, leikkeineen, tarinoineen ja muine ohjelmanumeroineen. Olin kai kolmena vuotena peräkkäin iltanuotio-ohjelman juontajana. Enpä tainnut olla kovin "polleena", koskapa mitään kademieltä en muista kokeneeni. Silloin ei vielä ollut kaiketi edes kiusaaminen-sanaa keksitty. No, oli vainen, mutta ei se ilmeisesti yliesiintynyt siinä määrin kuin nykyelämässä.

Ainakin yhtenä kesänä leirin johtajana oli Taivassalon ja Kustavin yhteinen kesäteologi, kalantilainen Alpo Heilä. Hän kertoi kerran että jokin työkalu tarvittaisiin leirillä, mutta ettei se ollut tullut mukaan. En muista, mikä työkalu se oli. Ei kirves ainakaan, koska muistan sitä käyttäneeni. Olisiko ollut sorkkarauta tai jokin saha tai muu. Tarjouduin Alpolle, että voin vaihteluksi käydä hakemassa sen kirkonkylästä kotoani. Niinpä läksin. Sain lainaksi soutuveneen, johon asettelin niin ikään lainaksi saamani polkupyörän. Lähteissäni pastori Alpo pyysi minua tuomaan hänelle askin savukkeita. (Varmaan hän esitti pyynnön salassa, koska ei kaiketi siihen aikaan pappi voinut polttaa tupakkaa julkisesti, ei ainakaan leirillä lasten nähden.)

Sitten vain menoksi. Ensin runsas kilometri oikoväylää myöden mantereelle ja sitten ehkä kuutisen kilometriä kirkonkylään. Kotoa löysin tarvittavan työkalun, jota sitten lähdin pyöräilemällä ja soutamalla viemään leirille. Siis tietenkin unohdin tupakka-askin! Alpon voimakkaasta kiellosta välittämättä lähdin uudelle matkalle. Kun ei jäänyt enää jäljelle muuta kuin yksi noudettava, sen muistin. Kyllä muistini on nykyisin huonontunut vuosi vuodelta. Mutta kyllä olen ollut hajamielinen jo lapsena. Muistaakseni lapsenlapsi Aleksi on kertonut saaneensa ainakin hiukan samaa geeniä.

Taas kerran kertauksena elämän onnellisuuden salaisuus: kohtuullinen terveys ja huono muisti.

PIKKUTARINA

Olin 1970-luvun alussa opettajana Lounais-Hämeen Kauppaoppilaitoksessa Forssassa, siis Vorsasa. Silloin en vielä hoksannut kirjoittaa blogia, joten menin harrastuksenani paikalliseen, juuri perusteilla olevaan rakennusyhtiöön. Tehtäväni olivat paperityöt. Eli kuten minut yleensä esitettiin: yrityksessä on viisi työntekijää, ja lisäksi on Kalevi.

Teimme alaurakoita myös esimerkiksi silloiselle suuryhtiö Puolimatkalle. Kun lähetin sinne laskuja, maksua ei kovin nopeasti kuulunut, vaikka oli 14 päivän maksuaika. Yli kuukauden yleensä kesti suorituksen saaminen laskusta. Sitten yhtiömme muurareista toinen tilasi Puolimatkalta saunapuiksi puisia rimoja. Rimat tulivat nopeasti. Mutta lasku tuli vielä nopeammin. Lasku tuli aamupäivällä, rimat iltapäivällä.

LAINASANOJA

Kävin läpi vanhoja paperiarkistoja. Sattuipa käteeni paperi, jossa oli juttu mielenkiintoisesta aihepiiristä. Tosin keskeinen käsite oli mahdottoman epäkonkreetti: minimalismi. Minimalistinen ihminen on yksilö, jolle ei kerry turhaa tavaraa eikä krääsää eikä sälää. Olen näemmä käynyt runsas kaksi vuotta sitten lukemassa minimalismista sellaisella sivustolla kuin minimalismi.fi. Ideahan on samankaltainen kuin hiljan kertomani kuulopuhe: tavaran kerryttäjä heittää kiertoon tai muutoin pois nurkistaan tänään yhden tavaran, huomenna kaksi, ylihuomenna neljä, sitten seuraavana päivänä 8 ja sitten 16.

Minimalismin yksi idea on, tavaroista luopuminen on muutosta. Ja tavaroista luopuminen on ihmisen inhimillistä muutosvastarintaa. Lainaus minimalismia käsittelevästä tekstistä (Harmi, kun en löytänyt sivustoa enää, joten kirjoittajan nimi jää salaisuudeksi):

"Monelle muutos on vaikeaa. Tiedämme kuinka paljon turhaa tavaraa elämässämme on, mutta olemme kuin halvaantuneita emmekä pysty tekemään asialle mitään. Yritämme ratkaista ongelmaa, mutta mitään ei tapahdu. -- Mietimme kuinka hienoa on kun meillä on vain olennainen jäljellä.-- On parempi olla ajattelematta lopputulosta. Kohdista ajatuksesi mieluummin pienimpään mahdolliseen askeleeseen, jolla voit aloittaa."

Pienestä aloittaminen on monessa projektissa viisasta sen vuoksi, että tärkeä ja isolta tuntuva projekti tuntuu ylitsepääsemättömältä. Pienin askelin pääsee eteenpäin. Mutta täytyisi "päästä tekemisen imuun", tämä on palkitsevaa ja kivaa -tunnelmaan. Muuten käy sillä lailla kuin ensin yksi, sitten kaksi, sitten neljä -järjestelmästä kertoneelle ihmiselle. Kun hän pääsi niin pitkälle, että piti luopua 16 tavarasta, hän keräsi pois heitettäväksi 16 kumilenksua! Harmi ja surullista, kun ei päässyt imuun, vaan päätyi kumilenksuihin!

TUEKSI ELÄMÄÄSI

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 17

jae 18: Mieletön se, joka lyö kättä

ja menee toisesta takuuseen.

17:19 Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä,

synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.

17:27 Viisas se, joka sanojaan säästää,

järkevä pitää päänsä kylmänä.

17:28 Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti,

järkevästä, ellei suutaan avaa.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Mies saa odottaa ruokaa, mutta ei ruoka miestä.

Parempi karvas totuus kuin makea valhe.

 

SANONTOJA

Mene Huitsin Nevadaan! (Yhteys: Kun joku puhuu esimerkiksi "tyhmiä", voidaan leikkisästi lausua komento Huitsin Nevadaan menosta.)

Mene Iitin Kuuksoon! (Yhteys: samanlaisessa yhteydessä kuin Huitsin Nevadaan menokomento. Kuukso on muuten kylä Iitissä, noin 10 kilometrin päässä Iitin keskustasta, Kausalasta.)

Jäi kuin nalli kalliolle. (Olen koko ikäni ihmetellyt tätä sanontaa, kun en ole ymmärtänyt, miten aseeseen liittyvä käsite voidaan yhdistää kalliolle jäämiseen. Luin nyt joitakin asiasta käytyjä keskusteluja. Selityksiä tuli monenlaisia. Mikään ei tuntunut minusta hyvältä - paitsi yksi. Ilmeisesti yhteys on Alli-lintuun. Niitä kai on nähty esimerkiksi kallioluodoilla yksikseen kököttämässä. Ja kun sanotaan "kuin Alli kalliolle", tulee kuin-sanan loppuhenkonen n Allin eteen, kun asia lausutaan nopeasti. Koeta vaikka! -  Kyllä tuntuu jäävän kuin "nalli kalliolle".)

HUHTIKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

tiistai 9.4.

Mikael Agricolan päivä eli suomen kielen päivä, joka on myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä

sunnuntai 14.4.

Eduskuntavaalipäivä

lauantai 27.4.

Kansallinen veteraanipäivä

YK:n TEEMAPÄIVIÄ

ti  2.4. Maailman autismitietoisuuden päivä

to 4.4. Kansainvälinen miinojen vastainen päivä

la 6.4. Kansainvälinen urheilun ja kehityksen päivä

su 7.4. Maailman terveyspäivä (WHO)

ma 22.4. (2. pääsiäispäivä)  Kansainvälinen Äiti Maan päivä:

YK:n yleiskokous on julistanut huhtikuun 22. päivän Kansainväliseksi Äiti Maan päiväksi. Päivän tavoitteena on vahvistaa muistiamme siitä, että eläisimme arjessamme harmoniassa luonnon kanssa. Näin niin nykyisillä kuin myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainoista elämää maapallollamme.

ti 23.4. Kansainvälinen kirjan ja tekijänoikeuksien päivä

to 25.4. Maailman malariapäivä (WHO)

pe 26.4. Maailman henkisen omaisuuden päivä

su 28.4. Maailman työturvallisuus- ja työterveyspäivä (ILO)

ti 30.4. Kansainvälinen jazz-päivä (Vapun aatto)

MUITA PÄIVIÄ JA TAPAHTUMIA

sunnuntai 14.4. Palmusunnuntai

perjantai 19.4. Pitkäperjantai

sunnuntai 21.4. Pääsiäispäivä

maanantai 22.4. 2. pääsiäispäivä

TÄYSIKUU pitkäperjantaina 19.4.

Aiheeseen liittyvä kuva

TOIVON TOIVOTUS

Teologipuolen viisaat sanovat, että ihmisen on hyvä muistaa kiittää osakseen saamastaan hyvistä asioista ja tapahtumista. He neuvovat kiittämään jopa vastoinkäymisistä. Kun 1990-luvun alkupuolella jouduin munuaiskivien johdosta sairaalaan, ilmeni, että munuais- eli virtsakivet oli helppo hoitaa laserhoidolla. Sen sijaan ilmeni viime tipassa pahanlaatuinen syöpäkasvain toisessa munuaisessa. Kasvain oli selvästi isompi kuin munuainen, mutta se oli kotelon sisällä. Lääkärin mukaan kotelo oli ehkä muutaman päivän tai viikon sisällä repeämässä, jolloin syöpä olisi levinnyt kaikkialle kehoon. Kyllä luonnollisesti olin pelastuksestani kiitollisella mielellä.

Aika pian leikkauksen jälkeen alkoi noin 15 vuotta kestänyt omaishoitajajaksoni, kun Maire-vaimolla todettiin Alzheimerin tauti. Meillä oli kokonaisuutena ottaen ihmeellisenkin hyvä elämä. Nauroimme paljon, kun huumori kukki ympärillämme. Kuitenkin varsinkin alkuvuodet olivat opettajan työn ohella vaikeita ja väsyttäviä. Luin silloin ahkerasti Raamattua. Eniten sain voimaa lukiessani Jobin kirjaa. Miksi siitä pidin. En tiedä, mutta pohdiskelin, että sain lohdutusta siksi, että jollakulla on voinut mennä vielä oikein paljon huonommin kuin minulla. Enpä silloin tietoisesti huomannut, että Job opetti kiittämään myös vastoinkäymisistä. Olenkin alkanut nimittää kasautuvia vastoinkäymisiä ihmisen koulutusjaksoiksi. Niin pieneen tilaan voi mahtua aivan valtavan iso ja ydintärkeä asia kuin seuraaviin Jobin sanoihin:

"Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." (Job 1:21)

Olkoon tavoitteenamme saavuttaa kiitollinen mieli. Jos sen lisäksi pyrimme käymään polkuamme eteenpäin myönteisellä ja iloisella mielellä, saamme ja säilytämme suuren rikkauden, toivorikkauden. Kulkekoon toivo yhä paremmasta tulevasta alati kanssasi!

t. Kalevi

J.K. Olen kirjoittanut hyvillä mielin, mutta sairaana, sekä maaliskuun että huhtikuun tekstit. Molemmista tuli valtavan pitkät, kun en osannut keskittyä asioiden ytimiin. Silti lisään sekä maalis- että huhtikuun teksteihin puuttuvia asioita vielä jonkin verran hieman myöhemmin. Yst.terv. K.

Tervetuloa ihan pian kesäaikaan!

Perjantai 1.3.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Vanhan sanonnan mukaan maaliskuu maata näyttää, huhtikuu purot täyttää. Aina vain päivät vilistävät entistäkin nopeammin. Tätä vauhtia purot virtaavat iloisesti aivan kohtsillään. Almanakan mukaan kesäaika alkaa ainakin tänä vuonna vielä sunnuntaina 31.3. yöllä kello 3.00. Siirtäkäämme kelloja 30.3. lauantai-illalla nukkumaan mennessämme tuntia eteenpäin. Näin nukkuma-aika lyhenee "virallisesti" yhdellä tunnilla.

Kesäihmiset odottavat kesää. Viime kesä oli monille liian tukalan kuuma. Silti tuli tämän talven ennätysliukkailla sellainen olo, että taitaisi tukalan kuumuuden - sopivasta kesälämmöstä puhumattakaan - kestää paremmin kuin maksimaalisen liukkauden. Mikään hiekotussora ei meinannut tämän vuoden helmikuussa riittää. Jalkineiden "aluspiikeistä" ainakin osa on epäkäytännöllisiä asentaa ja ottaa pois. Joku voisi keksiä sähköiset piikit, jotka napista painamalla tulisivat liukkaalla esiin, ja niiden tarpeen mennessä pois, vetäytyisivät sisään. Silloin voisi kätevästi ja hyväkäytöksisesti käydä talvellakin kaupoissa ja palvelulaitoksissa sekä virastoissa.

Viime jouluksi odotettiin perinteen mukaisesti lunta. Muistaakseni suurimpaan osaan Suomea valkoinen joulu saatiinkin. Mutta Luoja pitkitti pyyntöön vastaamistaan yliaikaisesti niin, että lunta tuli ja tuli ja tuli.

Totuus ilmoista ja vuodenajoista sekä niiden alkamisesta, loppumisesta sekä sisällöstä: "Sitä vastaanotetaan, mitä saadaan."

RUN0NAMIA

EINO LEINO: Maaliskuulla:

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.

(Maaliskuulla-runon/laulun vuonna 1878 syntynyt Eino Leino on luonut vuonna 1896 eli alle 20-vuotiaana.)

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1959 kesänapulaisena Taivassalon Säästöpankissa. Pankinjohtajan lisäksi pankissa oli töissä kolme vakinaista pankkivirkailijaa, Laila, Laina ja Lempi.

Eräänä tavallisena työpäivänä kassanhoitaja Laila katsahti ulos ikkunasta, nousi ylös ja huusi: Hei katsokaa: "Sylvi tulee!"

Sikäli kuin oikein muistan, me kaikki nousimme seisomaan kunnioituksesta silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen puolison Sylvin ja hänen seurassaan olleen toisen naisen tullessa sisään pankkiin. Heidän poistuttuaan joku virkailijoista tiesi kertoa, että Sylvi Kekkosen seuralainen oli hänen siskonsa. Siskolla oli kesämökki kai naapurikunnan puolella runsaan kymmenen kilometrin päässä työpaikastamme. En ihan varmasti muista, mutta ilmeisesti kaikki seisoimme koko pankkipalvelutapahtuman ajan. Joka tapauksessa ilmassa oli sakeanaan vilpitöntä kunnioitusta asiakkaitamme kohtaan!

 

ALZHEIMER

ma 3.3.2003

Viimeksi viedessäni Mairea parin vuorokauden intervallihoitoon, sanoi hoitaja: ”Toit Mairen kesälakissa!” Käydessäni hiljan töissä hakemassa jotakin paperia, työtoveri kyseli Mairesta. Sanoin, että Maire istuu autohallissa autossa odottamassa ja kuuntelee radiota. ”Mutta siellähän on pimeätä ja kylmää”, totesi keskustelu­kumppanini. Sanoin, että siellä on valoisaa ja lämmintä ja radio seurana niin, että Maire pärjää siellä hyvin tarvittavat viisi minuuttia. – Merkillisen usein ihmiset huomaamattaan hyvin herkästi arvostelevat omaishoitajan ratkaisuja. Eivät ne aina tietenkään ole oikeita, mutta minä en ainakaan ole kokenut arvosteluista saaneeni mitään oppia, vaan ainoastaan apeaa mieltä. En kaipaa osanottavia tai tukevia sanoja, mutta hiljaisuus olisi mielelleni parempaa kuin negatiiviset ilmaisut.

Hain Mairen tänään opettajankokouksen jälkeen Kustaankarta­nosta kotiin. Hän oli hyväntuulinen ja hyvävointinen. Aivan selvästi hän oli saanut osakseen hyvää hoitoa ja myönteistä ymmärtämystä. Mikä kiitollisuus täyttikään mieleni!

Minua haittaa, että katseestani on tullut pälyilevä ja välttelevä. Siinäkin asiassa voisin saada oppia Mairelta. Hän katsoo paljon silmiin, suorastaan etsii katsekontaktia. Hyvä Maire – ja kiitos opetuksestasi; koetan oppia!

 

la 8.3.

Hain Mairen taas kerran kahden päivän intervallihoidosta. Hän käveli huomattavasti paremmin kuin toissapäivänä hoitoon meno­päivänä. Hän oli myös huomattavan hyväntuulinen, kuten viimekin kerralla. Nyt on tilanne muuttunut mielestäni aikaisempaa päinvastaiseksi: ennen Maire oli kuntoutunut kotona ja hoidosta tullessaan hän oli huonokuntoisempi. Nyt on siis toisinpäin. Pitääköhän minun alkaa tsempata entistä paremmin? Ainakin enemmän pitäisi jaksaa harjoituttaa kävelemistä. Hyvä näinkin; Maire on kyllä kotona ilmiselvästi onnellinen. Toisaalta hoidossa on kaksiteräistä: nytkin Maire oli saanut osastoa riivaavasta flunssasta ja ripulista jälkimmäisen eli ripulin.

 

su 16.3.

Päivää leimasivat paitsi eduskuntavaalit myös kävelyn harjoittelu. Viedessäni Mairen torstaina Kustaankartanoon hoitaja kysyi, oletteko harjoitelleet kävelemistä. Vasta silloin pysähdyin huonoa omaatuntoa potien ajattelemaan, etten ole tarpeeksi paljon kävelyttänyt Mairea. Kun hain Mairen lauantaina pois, hän oli hyvin huonossa kunnossa. Kävely ei tahtonut luonnistua millään. Tuli isoja värähdyksiä, ”hätkähdyksiä”, joihin liittyi veden virtaaminen silmistä. Hän oli hyvin väsynyt vielä tämän aamupäivänkin. Kävelimme sisätiloissa rollaattorin avulla paljon. Harjoitus näemmä tekee sittenkin mestarin. Illalla Maire oli virkistynyt ja kävely onnistui kohtuullisen hyvin. Eilen iltainen ja tänä aamuinen epätoivo muuttui iloksi.

 

ma 31.3.

Neljä yötä on mennyt melko huonosti. Mairella sattuu unen aikana jostakin, en tiedä mistä. Hän valittaa ääneen: ”ai-ai-ai”. Joka kerta olen noin kello 1 antanut lisää särkylääkettä ja unilääkettä. Koetin tänään saada päivystävän terveydenhoitajan kautta vahvempaa särkylääkettä. Hän sanoi, että keskiviikkona lääkäri soittaa. Siis kaksi huonoa yötä vielä. Olin hiukan pettynyt. Tänään kuitenkin uskalsin antaa tavallista enemmän – lääkärin salliman maksimi­määrän – unilääkettä. Myös särkylääkettä annoin enemmän kuin kolmena aikaisempana iltana.

Perjantaiaamulla Maire oli surullisen oloinen. Kysyin: ”Oletko surullinen?” Mairelle tulivat kyyneleet silmiin ja hän sai tulemaan sanallisen ilmaisun: ”Olen”. Selitystä surullisuudelle en tiedä. Kustaankartanoon lähtiessämme hän astui jalallaan autoon. Sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Se, samoin kuin lausuttu sana, ilmaisivat, että Maire oli ehkä tavallista virkeämpi. Ehkä hänelle tuli surullinen olo siitä, että hän saattoi tavallista virkeämpänä jotenkin vaistota, ettei tilanteemme ole kunnossa, että hän on sairas.

Toisaalta minäkin saatoin olla surullinen. Edellisenä iltana iltakoulu ei ollut ollut paras mahdollinen, vaan minulle jäi hyvin levoton olo ja tyytymätön olo omaan opetussuoritukseeni. Josko ahdistukseni ”tarttui”. Se tuli selitykseksi tänään mieleeni, kun olen ollut myönteisellä ja iloisella mielellä. Se on aivan selvästi ”tarttunut” Maireen.

 

PAPPA PAKINOI

(Kirjoitettu alun perin 2000-luvun alussa.)

Olen pappa. Yhtä hyvin voisin olla vaari. Tai ukki. Taikka jotakin muuta vastaavan lämpöistä.

Mistäköhän meidän isovanhempien nimitykset sitten tulevatkin - osittain varmaan ainakin suvun perinteestä ja paikkaseudun tavasta. Minun arvonimeni on siis pappa. Olen Aleksin äidinisä. Isänisä on vaari. Nykyisin, kun uusioperheet ovat melko yleisiä, myös isovanhempien nimitysten kirjo on moninainen. Mutta pieni ihminen ei nimityksiä sen kummemmin kummastele.

Aleksillekin oli jo muutaman vuoden ikäisenä selviö, että hänellä on paitsi pappa ja vaari myös mamma, mummu ja mummi sekä lisäksi vielä (mummin äiti) mummo. Pappa kyllä muistaa tämän läheisimmän eli mamman, mutta sitten jo menevät ajatuksissa sekaisin mummo, mummu ja mummi. Saavatkin mennä sekaisin papan päässä. Tärkeintä on, että Aleksi tietää hänellä olevan nämä kaikki ja tietää, kuka on kukin. Niin kuin tietääkin. Ja hän tuntuu rakastavan koko lapsen sydämellään yhtä lailla pappaa ja vaaria sekä mammaa, mummua, mummia ja mummoa.

Matkustin eilen bussissa. Lähietäisyydellä eräs äiti jutteli noin parivuotiaan tyttärensä kanssa. Oli marraskuun lopun hämy. Äiti ei keskustelun tuoksinassa ollut huomannut seurata bussin etenemistä. Niinpä hän yhtäkkiä havahtui katsomaan, ettei vain omaa pysäkkiä ollut jo ohitettu. Äiti katsoi ulos ikkunasta ja totesi ääneen: ”Missähän me olemme?” Tähän kaksivuotias totesi rattaistaan kirkkaalla lapsen äänellä: ”Bussissa”.

Tapahtuma toi mieleen kaksi menneen ajan episodia, jotka molemmat liittyvät lapsiin. Toinen liittyy lisäksi julkiseen kulkuvälineeseen eli raitiovaunuun. Istuin muutama vuosi sitten nelosen ratikassa. Luin täysin ajatuksiini uppoutuneena jotakin kirjaa, kun kuulin raitiovaunun kuljettajan korottavan ääntään ja sanovan: ”Auttakaa nyt joku sitä äitiä lastenvaunujen nostamisessa”. Havahduin ja kiirehdin käytävää pitkin kohti vaunun keskiosaa. Äiti oli rattaineen oven ulkopuolella. Menin sinne ja aloin nostaa vaunuja raitiovaunuun. Äiti parkaisi: ”Älkää, älkää! Suurella vaivalla sain nämä juuri ulos”. Pappaa hiukan hävetti. Mutta eihän siinä mitään hävettävää ollut. Tarkoituksenihan oli hyvä ja ajatuksiin uppoutumisellehan ei mitään voi.

Toinen muistikuva on viime joulun ajalta. Lauloin mamman kanssa Aleksille joululauluja. Kun olimme laulumme lopettaneet, totesi Aleksi: ”Vähä paljon huanosti laulettu!” No, parhaamme yritimme ja mielellään Aleksi kaikki laulumme kyllä kuunteli. Tuosta laulujen kiitokseksi esitetystä Aleksin tokaisusta on ollut hyvä mieli koko vuoden. Onhan vanhan hyvän ajan sanonnan mukaan niin, että lasten ja imeväisten suusta saamme kuulla totuuden. Eipä taida meillä aikuisilla olla taitoa antaa negatiivista palautetta Aleksin tapaisella, hyvää mieltä tuottavalla tavalla!

LAINASANOJA

VIRPI EKHOLM on kirjoittanut Hyvä terveys -lehteen (SANOMA) 3/2019 artikkelin, jonka otsikko on MIKSI LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ?  Asiantuntijana jutussa on eläinlääketieteellisen farmalogian professori OUTI VAINIO Helsingin yliopistosta. Seuraavassa on muutama ote tuosta mielestäni mielenkiintoisesta ja tärkeästä artikkelista:

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kun rapsutat rakasta karvakuonoa, verenpaineesi laskee ja aivoissasi erittyy onnellisuushuumoria.

Eläimen pehmeä turkki ja ihmistä korkeampi ruumiinlämpö tuntuvat mukavilta. Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kysymys on myös syvemmästä tunnekokemuksesta, joka tuottaa iloa ja lievittää stressiä.

- Tutkimuksien mukaan oman lemmikin kuvan näkeminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin oman lapsen kuvan näkeminen.- Eläin ei toki korvaa läheistä ihmistä, mutta kiintymyksen kokemus on samankaltainen.

- Eläimen läheisyys voi piristää vanhainkodin asukkaiden mieltä ja edistää toipumista leikkauksen jälkeen. Erityisesti tällaisia tuloksia on saatu koirilla ja kissoilla, mutta mutkin lemmikkieläimet voivat vaikuttaa samalla tavalla."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Mieleen tulleita kommentteja:

<> Aivan ykkösasiana jäi mieleeni asiantuntijan sanoista "lievittää stressiä" -ilmaisu. Siis jos paha lähimmäinen lähsestyy sinua, pitää äkkiä turvata lemmikkieläimeen, jos vain voipi niin tehdä.

<> Sikäli kuin lemmikkieläin on olemassa ja jos se on lenkkeilevää tyyppiä, lenkille viejäkin saa iänpidennystä lenkin muodossa. Lenkin lopuksi olisi hyvä muistaa sanoa lenkkiseuralle: "Kiitos seurasta ja liikunnasta, Hyvä Sinä! Ja kiitos myös siitä, että sain tälläkin kerralla muitakin ihmisiä tavatessamme, harjoitusta sosiaalisten kontaktien harjoittamisesta ja harjoittelusta!"

<> Vanhainkodeissahan on noudatettu suositusta, jonka mukaan lemmikkieläinten tapaaminen tekee ihmiselle hyvää. Nyt vain on viime aikoina muodostunut haaseeksi allergiat. Eihän ole tarkoitus allergiamurheita synnyttää. Eiköhän silloin ole pakko valita mukaan tulevia ihmisiä niin, ettei mukana ole allergiaoireita saavia. Mutta eiköhän löydy erilaisia lemmikkieläimiä - vielä koiran ja kissankin lisäksi. Ja lieneekö yleistä, että ihminen on allerginen sekä kissalle että koirille. Ellei ole, kissa ja koira voivat käydä vanhuksia ilahduttamassa vuoronperään, eikö?

<> Hyvä, että on tieteellistä näyttöä lemmikkieläimen kyvystä edistää toipumista leikkauksesta. Eiköhän tasavallan presidentti SAULI NIINISTÖkin saa vähintään kolmelta taholta toipumista edistävän vastaanoton lonkkaleikkauksestaan juuri tätä kirjoitettaessa kotiuduttuaan. Kyllä tuollainen vähintään triplavastaanotto tuo pikatoipumisen ja -paranemisen. Pikaista toipumista!

<> 1950-luvulla Parkanossa, silloisessa "Satakunnan Lapissa", nykyisellä Pirkanmaalla, oli ihana luutamummo. Hän kävi ovelta ovelle myymässä tekemiään luutia. - Mummon usein toistama mietelause oli tämä: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee!" Voi, kunpa olisin saanut tavata hänet! Olisin kysynyt häneltä: "Elänyt olen kauan, mutta mitä merkitsee konkreettisesti se, että OSAA/´ossoo´, ELÄÄ ´ellee´?"

Sitten, kun tiedämme, mitä luutamummo konkreettisesti tarkoitti, voinemme olla nykyistäkin onnellisempia ja nukkua yömmekin nykyistäkin paremmin. Voisi ehkä voimaa saaden ihmetellä ihastellen elämää ja esittää viisaita kysymyksiä, kuten:

* Mitä hyötyä on hyödystä?

* Onko elämän tarkoitus löytää elämän tarkoitus?

* Onko minun ja suurimman osan ihmiskunnan muiden yksilöiden elämän tarkoitus näytellä parempaa ihmistä kuin mitä nyt tosiasiassa on? Jos on, miksei ole perustettu lisää miljardeja teattereita? Siinähän on muuten hyvä liikeidea lähes koko ihmiskunnalle!

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Onnistumiset tuovat lisäonnistumisia. Onnistumiset tuovat huonouniselle uskoakseni luonnostaan parempaa unta. Useinhan nukahtamisvaikeus johtunee murheiden vatvomisesta. Väsyneenä pienetkin huolenaiheet muuttuvat mielessä jättiläismurheiksi. Vaikka huolenaiheet ja huolten määrä pysyvät vakiona, ne vain tuntuvat väsyneenä paljonkin isommilta ja raskaammilta kuin virkeänä.

On loogista, että kaikissa toimissaan täydellisyyteen pyrkivä ihminen ainakin periaatteessa tuntee elämänsä raskaammaksi kuin "taivaanrannan maalari", joka huoletonna koettaa ehkä ihan OK-suorituksia. Ja OK-suoritushan tuottanee tyydytystä tekijälleen, jos ja kun se oli hänen tavoitteensa.

Hyvä on sekin, jos osaa ottaa polulleen huumoria mukaan. Niin, ja itseironiakin voi olla välillä hyväksi. Huumoria lienee ollut hänelläkin, joka jossakin radio-ohjelmassa taannoin kertoi tapansa harjoitella luopumista. Taisin sen kerran jo kertoakin, mutta kuten olette havainneet, hyvää kannattaa odottaa toisenkin kerran. - No, hän päätti luopua turhista tavaroista, joita oli - keskivertoihminen! - kertynyt huusholliin runsaasti. Hän laittoi tilanteen mukaan joko jätteisiin tai kierrätykseen ensimmäisenä luopumispäivänä yhden tavaran, toisena kaksi, kolmantena neljä, neljäntenä kahdeksan, viidentenä 16 ja niin edelleen. Taisi käydä niin, että 32:n pois laitettavan tavaran joukossa oli jo aika monta "kumilenksua". Mutta hän jatkoi ideointia, ja tunsi ilmiselvästi kokevansa onnistumista. Ehkä siinä on jotakin samaa kuin himoautonkorjaaja-tuttavassani: Ellei autossa ole vikaa, hän menee ja tekee autoonsa vian.

Mitä aion todistaa? Kerron vain, että kun päivässä on ollut onnistumisia, pieniäkin, ja mukana tilkkeeksi huumoriakin, tuloksena lienee hyvää oloa. Jos laittaa tavoitteeksi vaikkapa yhden huoneen ja WC:n siivoamisen, vähentää tavoitettaan. Voihan siivota vaikka osan WC:stä ja jatkaa myöhemmässä vaiheessa viikkoa WC-tavoitteen valmiiksi, on tullut suuri onnistuminen. Niitä kannattaa kerätä. Siis onnistumiset synnyttävät onnistumisia ja onnistumiset synnyttävät hyvää mieltä ja hyvä mieli on yksi palapelin osa hyvään uneen.

Luethan edellä olevan LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ -tekstin uudelleen. Kyllä lemmikin ansiosta unikin voi olla voimaannuttavaa. Ellei ole lemmikkiä, on hyvä keksiä liikuntaa tuovaa askarointia tai liikuntaa ilman askarointia. Sekin tekee hyvää elämälle ja unelle. Liikunta on naurun kanssa kilpailemassa elämän pidentämisvaikuttamisessa. Pitkäaikainen huono uni muuten lyhentää tieteellisten tutkimusta mukaan elämää.

Siis: Hyvää unta, hyvää elämää itse kullekin meistä!

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

17 luvun

jae 14: Riita syntyy kuin rako patoon -

tuki se ennen kuin vesi nousee!

17:16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan?

Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

17:17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä,

veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA:

Sitä rakastaa, josta on vaivaa (Kaius Sulonen)

Köyhällä on vähän, mutta ahneella ei ole mitään. (Pasi Salmikunnas, Kauppalehti 14.2.2019)

Ihailtavia ovat ihmiset, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta. (Mikko Kuustonen, ANNA-lehti numero 6/2019)

 

 



MAALISKUUN KALENTERIASIAA

Sunnuntai 3.3. Laskiaissunnuntai ja

5.3. laskiaistiistai

Laskiaissunnuntaina ja laskiaistiistaina on ikivanhana perinteenä hiihtää ja laskea suksilla mäkeä. Ja syödään laskiaispullia, joita niitäkin on näemmä hyvissä ajoin ollut kaupoista saatavilla. Vuosikymmenien perinteen mukaan pullista keskustellaan siitä, onko mansikka parempi kuin manteli.

Laskiainen-sanahan tulee siitä, että laskeudutaan paastoon. Silloin on perinteinen, "kirkollisen laihdutuskuurin" paikka heille, joilla on. Jotkut kertovat katsovansa televisiota vähemmän paaston aikana. Monille lapsille ja nuorille voisi suositella paastoa moninaisista peleistä. Silloin lasten vanhemmat eläisivät vuoden juhlavinta aikaa, kun ei tarvitsisi murehtia lasten todella tiukasta riippuvuudesta. Nykyaikaa. Vai tajunnan ahtautta muuten fiksuilla lapsilla? No, sorry tämä saarna; tuli pidetyksi enkä kadu. Tätä tekstiä kirjoitan ennen paastoa. Pidättäydyn sitten paastonaikana turhista saarnoista. 

Omasta lapsuudestani muistan, että aikuiset tekivät lapsille, ja ehkä itselleenkin, napakelkan jäälle. Aikuinen meni pyörittämään pitkän pyöreän puun päästä vauhtia rungon toiseen päähän lapsen istumista varten kiinnitetylle kelkalle. Kivaa oli kelkassa istuvalla!

Löysin napakelkasta WIKIPEDIASTA kuvan, ole hyvä!

4. - 10.3.2019 on Itä- ja Pohjois-Suomen opinahjoissa hiihtolomaviikko.

Perjantai 8.3. Naistenpäivä!

Rose flower isolated on white background


Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuosittain 8. maaliskuuta YK:n aloitteesta ympäri maailmaa jo yli 40 vuoden ajan. Tavoitteena on naisten oikeuksien parantaminen. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien kehittäminen ovat mukana myös YK:n Kestävän kehityksen tavoitteissa. Tavoitteiden ydin ilmenee seuraavasta:
Sukupuolten tasa-arvo  Tavoitteena on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa.


Sunnuntaina 9.3. on maailmanlaajuinen syntymäpäivä. Silloin

Barbie-nukke täyttää 60 vuotta.

Tasa-arvon kunnioittaminen jatkuu:
Tiistai 19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä. 

Minna Canth syntyi 19.3.1844 eli 175 vuotta sitten. Hän oli kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän taisteli myös ihmisten välisen tasa-arvon puolesta.

Muuten: Minna Canthilla oli seitsemän lasta: Anni, Maiju, Lyyli, Pekka, Elli, Hanna ja Jussi. (Wikipedia)


Keskiviikko 20.3. Kevätpäivän tasaus. Päivä ja yö ovat maapallolla tasavertaisesti suurin piirtein yhtä pitkät. Sitten päivät alkavat kiilata öiden ohi niin että valoisuus lisääntyy lisääntymistään. Pisimmällään päivä on Suomessa, kun on kevätpäivän tasaus. Se on tänä vuonna juhannusaattona, yöttömänä yönä, perjantaina 21.6.2019.

Torstaina 21.3. on täysikuu.

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että voit tuntea aivoissasi olevan järkiputken ja tunneputken. Toivon, että voit väsyneenä käskeä tunneputkea väistymään kokonaan ja lakkaamaan jauhamasta turhia murheita. Näin myönteinen toivon tunne mahtuu aivoihisi toivon hiukkasryöppysiä synnyttämään.

Toivotaan, toivotaan -terveisin

Kalevi

 

Olkoon helmikuusi hyviä hetkiä täynnä!

Perjantai 1.2.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

KUULUMISTEN KYSELYÄ:

Aapeli kysyy Bertiltä: "Mitä kuuluu?"

Bert pitää ylipitkän esityksen voinnistaan ja sairauksistaan ja omista saavutuksistaan ja lasten saavutuksista sekä lastenlastensa ihanuudesta. Lopuksi hän heittää Aapelille loppuheipat. Mutta eipä "ehtinyt" kysyä, mitä Aapelille kuuluu.

LÄHIMMÄISEN LOHDUTTAMISTA

1) Väsymyksestä:

Aapeli kohtaa jälleen Bertin sekä loihe lausumahan: "Bert! Terve, moro, hei! - Mitäpä kuuluu? On tämä elämä ihmeellistä; on kuin jäitä polttaisi. Minä olen ollut kuukausitolkulla jatkuvasti lopen uupunut, väsynyt, väsynyt, väsynyt.

Vastoin tavallista tapaansa Bert malttaa kuunnella kiltisti Aapelin murhetta. Sen jälkeen Bert avaa sanallisen arkkunsa. Monisanaisesti hän esittää oman tilanteensa. Bertin puheesta paljastuu, että hän on ollut paljon kauemmin väsynyt kuin Aapeli, ja että hän on ollut myös paljon syvemmin ja stressaantuvammin väsynyt kuin kaverinsa Aapeli.

2) Surusta:

Seuraava on tositapaus Espoosta, jossa lähietäisyydellä asuvat rouvat tapasivat toisensa kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Lyhyiden alkutervehdysten jälkeen keskustelu eteni tähän tapaan:

- Voi tiedätkö, elämäni on aivan valtavan katastrofaalisessa tilassa! Rakas aviomieheni kuoli viime viikolla.

- Niin, kyllä niitä murheita piisaa. Minunkin serkultani meinasi hiljan kaatua valtavan ison kokoinen koivu naapurin puolelle rajaa!

RUN0NAMIA

Z. Topelius, suom. P.J. Hannikainen

(Koululaulukirjastakin ainakin osalle suomalaisista tuttu:)

VUODENAJAT- runosta kaksi säkeistöä

Kun joutui talvi siitä

Ja lumi hanget toi.

Kas nytpä suksi kiitää

Ja kulkuset ne soi.

Ja takka loimuaapi

Ja suopi lämmintään.

Ne hauskutusta saapi

Myös talvielämään.

Kun hanki kyynelehtii

Maa valkovaipan luo,

Taas kevät armas ehtii

Mi uudet leikit tuo.

Siis kiittäkäämme Luojaa:

Kaikk´ ajat hauskat on;

Hän eloamme suojaa

Sen saattaa elohon.

(Kalevin JK: Jos ja kun ainakin osa kansalaisista huokailee ylikuumana kesäpäivänä: "Tuispahan meille talvi, viileän virvoittava", voi sama yksilö tuskailla 25 asteen pakkasessa lumikolan takaa: "Tuispahan meille kesä taas ihanen lämpöinen."

Teoriassahan on helppo sanoa, että pitäisi elää nykyhetkeä ja pitäisi oppia pitämään siitä. Koetetaan kuitenkin vaikka edes hiukan allekirjoittaa edellä Zakarias-sedän runossa oleva ydinsanoma: "Kaikk´ ajat hauskat on.")

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1958 kesäapulaisena taivassalolaisessa sekatavarakaupassa. Tavaraa oli myynnissä ihan joka lähtöön ja vielä laiturillekin jäi varastointia varten. Vieläkin on aivoissani muistikuva lipeäkaloista, jotka kuivattuina rankoina seisoivat kunnioittamassa asiakkaita kaupan ulko-oven pielustalla. Maitoa myytiin tietenkin ammentaen isosta tongasta litramitalla asiakkaan mukanaan tuomaan maitokannuun. Jauhot olivat jauholaareissa, joista ne pussitettiin ja siirrettiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle ojennettavaksi. Samalla periaatteella myytiin nauloja. Ne haettiin sisäkautta takavarastosta isoista laatikoista, joista ne pakattiin paksupaperiseen pussiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle myymälän puolelle vietäviksi.

Sitten kerran pikkuisena poikana - omasta mielestäni varmaan hyvinkin isona miehenä - jouduin pahaan tilanteeseen. Asiakkaaksi tuli TPS:n (Turun Palloseuran) jalkapallovalmentaja nauloja ostamaan. Ehkä tuolla turkulaisella kuuluisuudella oli kesämökki Taivassalossa, runsaan 50 kilometrin matkan päässä kodistaan, mene ja tiedä. Mutta hyvin tiukan tuntuinen oli setä ostajana. En muista, mitä nauloja hän pyysi saada. Ihan tavallisia ne eivät ehkä olleet. Mutta kun nyt on tapahtumasta kulunut jokseenkin kuusi vuosikymmentä, en muista, mikä poikkeama hänen tarvitsemillaan nauloilla oli "tavallisiin" verrattuna.

Kävi niin, etten löytänyt hänen pyytämiään nauloja, vaan tulin tyhjä pussi kädessäni. takaisin takavarastosta myymälän puolelle. No, sain kollegamyyjältä (puksulta lyhkäsel kiälel) ohjeen, mistä päin varastoa niitä nauloja löydän. Vaan en löytänyt, vaikka kuinka etsin. Ei muu auttanut kuin mennä uudelleen myymälän puolelle tyhjä pussi kädessäni. Kuuluisa jalkapallovalmentaja poltti proppunsa.

Hän huusi niin kuin vain voi kuuluisan, vahvan minä-kuvan omaavan miehen lärvistä lähteä: "Tolla pojalla ei ole vieläkään niitä nauloja pussissaan!" Tolloksi ei sanonut, mutta kehonkieli kertoi sen todella selvästi. Saattoi sanoa vasitenkin, mutta lienen ollut sen verran shokissa, että sanat eivät mahtuneet sisään aivoihini.

Edellä kerroin kaiken, mitä muistan ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Keskiössä muistoissani ovat näemmä lipeäkalat ja "Tepsin" tiukka valmentaja. Viimeksi mainittu sai silloin aikaan tärkeän ratkaisun: kaupan myyjää minusta ei tullut eikä tule! Varmaan kuitenkin sain tuona kesänä monenlaista hyvää henkistä pääomaa kartuttanutta tietotaitoa, jota elämässä tarvitaan.

ALZHEIMER

ti 25.2.2003

Kävimme päivällä autolla yhdessä viemässä kasapäin vanhen­tuneita oppikirjoja paperinkeräykseen. Illalla kävimme Maijun luona Puistolassa viemässä heille heidän meillä olleita tavaroi­taan. Olen hiukan ruvennut pelkäämään, että Mairea vaaditaan pois kotihoidosta hänen kuntonsa tultua yhä heikommaksi. Silti tänäänkin tunsin onnea Mairen puolesta, että hän saa olla mukana ”oikeassa” elämässä. Kustaankartanossa oleva hoitajatuttavani Henrik sanoi kerran tehneensä rinnuksiinsa nimineulan, jossa luki ”vanhusvaraston hoitaja”. Henrikin ajatus ei totisesti ole sittenkään kovin kaukana totuudesta. Kotona minä en ole varastonhoitaja; tunnen olevani ”elämässä kiinnipitäjä”.

 

PAPAN PAKINA

1990-luvulla syntyi maailmaan lisää yksi läheinen ihminen, nimittäin ensimmäinen lapsenlapseni. Nyt Aleksi on yltänyt jo yli kaksikymppiseksi. Hän on viimeiset neljä vuotta ollut USA:ssa, opiskellut siellä ja pelannut jalkapalloa yliopistojoukkueessa. Niin hän sai siellä elämänkokemusta, kielitaitoa ja yliopistotutkinnon.

Aleksin ollessa pieni poika, saimme silloin tällöin kehitellä yhteisiäkin touhuamishetkiä. Olen niistäkin tehnyt aikoinaan muistiinpanoja, joita voisi nimittää pakinoiksi. Niitä julkaistiin ainakin Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa ilmestyneessä Munkinseudun Aluesanomissa. Enpä niiden sisältöä kohtsillään kovin hyvin muista. Toivottavasti olen kirjoittanut enemmän Aleksista ja meistä yhdessä kuin ihan vain omasta itsestäni. Joka tapauksessa roolini on isovanhemman rooli. Nimikkeeni oli ja on pappa, joka taitaa olla länsirannikolta periytynyt "titteli". No niin, tästä alkaa uusi, sattumalta löytämäni, alkujaan 1990-luvulta peräisin oleva pakinasarja, olkaa hyvä:

Kiirettä ja kasvamista. Syys saa. Syyssää. Kiirettä pitänyt. Papalla. Kellä mitäkin. Syyt niin kuin säätkin vaihtelevat. Osalla lapsista on tuoreessa muis­tissa takanapäin elämän ensimmäinen varsinainen koulupäivä. Syy koulun alkamiseen on seitsemän vuoden iän täyttyminen tai lähestyminen. Papan kiireen syynä taas ei ole työmäärän runsastuminen, vaan hitauden lisääntyminen.

Kiireeseenkin voi ”kasvaa”. Parhaiten asia näkyy esimerkiksi siinä, että jos arkena syö kovalla kiireellä ruoan, sen hotkii myös silloin, kun mitään kiirettä ei ole. Miten sitten sisäistämme kiireen omaan elämäämme? Esimerkiksi seuraavalla tavalla. Alle koulu­ikäinen lapsi oli tottunut siihen, että äidillä oli aina kova kiire. Lapsi oli mitä ilmeisimmin myös oppinut arvostamaan kiirettä. Totta kai. Opettaja ei ollut vielä kuvioissa mukana, joten äiti oli auktori­teettien kärjessä. Eräänä lauantaina äiti ja Julia-tyttö matkustivat yhdessä bussilla torille. Kun he olivat hetken aikaa matkustaneet vierekkäin istuen, nojasi Julia äitiinsä ja kysyi toivorikkaana äidiltään: ”Äiti, onhan meillä kova kiire, onhan?” Pappa lienee vastaa­valla tavalla arvottanut kiireen. Tuli mieleen yksi kohtaaminen. Seisoin bussipysäkillä, kun metsänhoitajaystäväni Veli-Matti pyö­räili hiljalleen ohitse. Hän huikkasi kuismenee-kysymyksen, johon vastasin, että ”hiukan pitää kiirettä”. Tähän Veli-Matti huikkasi hyväntuulisesti: ”Joo, joo – ei niin pientä virkaa, ettei sivuhommat haittais!”

Lapsenlapsi Aleksi oli papan luona yhden päivän hoidossa elokuussa. Laadimme yhdessä etukäteen paperille tavoiteohjel­man. Ohjelmaa olisi riittänyt moneksikin päiväksi. Joka tapaukses­sa realistiselta tuntuneen ohjelmapaperin toteutus jäi kesken. Innostuimme urheilukentällä juoksemiseen, hyppäämiseen ja mui­hin lajeihin niin, että aika loppui kesken. Kentälle mennessämme Aleksi pohdiskeli, mikä elämän vaihe on ihmiselle kaikkein vai­kein. Hän päätyi siihen, että lapsuus on kaikkein vaikein. Kysyin, miksi lapsuus on vaikein. Aleksi perusteli näkemystään toteamal­la, että ”silloin pitää joka päivä oppia jotakin uutta”. Enpä ryhtynyt pitämään Aleksille esitelmää elämänikäisestä oppimi­sesta.

Pappa heltyi ostamaan Aleksille Pokemon-kortteja. Aleksin äiti oli hiukan hämmästynyt, että olin sellaiset ostanut. Perustelin ostos­tani samoin kuin Aleksille. Olin pitkin päivää sanonut aika monelle asialle ”ei” ja halusin kerran antaa periksikin. ”No, minä vain vähän kokeilin”, perusteli Aleksi äidilleen papalle esittämiään erilaisia hankinta- ja muita pyyntöjään.

Vuonna 2000 Aleksi aloitti koulunkäynnin. Taitaa olla niin, että vanhemmat jännittivät alkua enemmän kuin koululainen itse. Saattoi olla niinkin, että opettajakin jännitti koulun alkamista yhtä paljon kuin lapset. Ainakin Aleksi ihmetteli, miksi opettaja saattoi yrittää ruokasalista ulos väärästä ovesta. Kovin paljoa Aleksi ei ole koulutyöstä informaatiota antanut. Sen verran sain selville, että aluksi ksikki luokan oppilaat olivat käyneet kukin vuorollaan kirjoittamassa nimensä taululle. Aleksi oli ensimmäisten joukossa, koska ensin kirjoittivat nimensä A:lla alkavat. Liisa-opettaja oli yksi joukosta, koskapa oli mennyt L:n kohdalla muiden mukana taululle. - Paras vertaistensa joukossa. Primus inter pares. Papan kokemuksen mukaan hyvät opettajat ovat kyllä tällaisia primuksia. Ja kyllä parhaat myös jännittävät. Niinhän tekevät mestarinäyttelijätkin.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Muistelin aikaisemmin esittämiäni uneen liittyviä ohjeita ja mielipiteitä. Osan olen ammentanut omasta kokemuksestani, osan saanut itseäni viisaammilta asiantuntijoilta. Toivottavasti en ole kyllästymiseen asti korostanut, että tilanteet ovat moninaisia ja konstit ovat yksilöllisiä. Aikaisemmin kertomani mukaan joku lukija pyysi taannoin aikakauslehden lukijapalstalla lopettamaan keskustelun nukahtamisesta ja nukkumisesta. Hän lisäsi, että kun laittaa tyynyn nilkkojen alle, nukahtaminen ja nukkuminen onnistuvat oikein hyvin.

Mutta ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että tyynykonsti tuo hyvät unet muillekin kuin mielipiteen esittäjälle. Viime tammikuun alussa luin Aamulehden Koti-asuntolehdestä henkilöstä, joka nukkuu villapipo päässä ja sukat jalassa. Makuuhuoneen nukkumislämpötilaksi hän suositteli sellaiseksi, että nenä on kylmä.

Lienevät uniasiantuntijat jokseenkin yksimielisiä siitä, että makuuhuoneen lämpötilan olisi oltava ennemmin melko viileä kuin huisin kuuma. Ehkä joka tapauksessa lämpötilaksi suositellaan yleensä alle 20 astetta.

Hyvä terveys –lehden (SANOMA) numerossa 2/2019 käsiteltiin nukahtamiseen ja nukkumiseen liittyviä asioita. Jutun otsikko: ILTAPALA VIE UNTEN MAILLE, teksti: NINA RIIHIMAA

Aikoinaan lääketieteellisestä artikkelista poimimani ja blogissa esittelemäni kaurapuurosuositus sai vahvistusta edellä mainitussa jutussa. Nina Riihimaan jutussa ravitsemusterapeutti HANNA PARTANEN toki suosittaa ennen nukkumaanmenoa esimerkiksi näin: ”Kaurapuurosta saa hyviä hiilihydraatteja ja se lämmittää kehoa unten maille. Puurosta moni huono nukahtaja kertoo saaneensa avun.”

Paitsi nukahtamiseen myös nukkumiseen on kuulemani mukaan tullut apua. Kaurapuuro on joillekuille loihtinut vapauden ainakin yhdestä yöllisestä pissareissustakin. Eikä kohtuullisesti nautittuna lihota.

Lapsuudesta on jäänyt voimakkaana mieleen äidin sanat hänen kehottaessaan syömaan iltapalaa: ”Kyl syär täyty, et nukku jaksa!” En sitä lapsuudessa protestoinut, mutta hiukan kasvettuani aloin asiaa epäillä. Eihän lepo vaadi jaksamista. Vaan kyllä vanhan kansan viisaudet ovat nimityksensä mukaan ihmeellisen usein viisaita. Eihän ihmiskeho lakkaa toimimasta nukahtamisen johdosta. Tiede todistaa vakuuttavasti, että nukkuessa kuluu jouleja/kaloreita hämmästyttävän paljon.

Vielä takaisin edellä mainittuun Nina Riihimaan tekemään haastatteluun. Hanna Partanen tuo esiin muitakin vaihtoehtoja kuin kaurapuuron. Pääasia on, että syö ennen nukkumaanmenoa kevyesti, vähärasvaisesti, vähämausteisesti ja vähän. Mutta, mutta: nälkäisenä uni ei tule.

Sen varalta, jos kaurapuuroon ei ole kaipuuta, ravitsemusterapeutti Hanna esittää vaihtoehdoiksi esimerkiksi seuraavaa: voileipäviipale päällystettynä yhdellä juusto- tai leikkeleviipaleella ja lasillinen maitoa, Maidon sijasta voi kokeilla Nukkumatin suosikkijuomaa, kirsikkamehua. Se syventää ja pidentää yöunta. Lasillinen kirsikkamehua tai kourallinen kirsikoita iltapalalla nostaa elimistön melatoniini- eli unihormonitasoa. Nukkumatin kakkossuosikki juomaksi ovat maitotuotteet.

Kovin paljoahan ei iltamyöhään kannata juoda mitään, koska wc-reissut katkaisevat unen. Onnelliset he, jotka luonnostaan jatkavat untaan ikään kuin eivät olisi kävelyllä olleetkaan!

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 17 jae 5:

Joka köyhää pilkkaa,

herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

17:6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset,

lasten kunniana heidän isänsä.

17:13 Joka hyvän pahalla maksaa,

vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

KANSAN SUUSTA:

Ei raha est kuolemast, ei köyhyys kauva elämäst (Salo)

On nyt korsi porsaan suussa, sanoi mies, kun näki nuoren polttavan tupakkaa.

Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

HELMIKUUN KALENTERIASIAA

ALKUSANAT VANHAN KANSAN SUUSTA:

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.

Vanha kansa ei pitänyt helmikuun pitkistä suojasäistä; ne ennustivat pitkää ja kylmää kevättä: "Helmikuun suoja, nälän tuoja".

Kun helmikuun aamut ovat sumuisia, tulee elokuussa halloja.

ERITYISIÄ PÄIVIÄ      

Suomen Monikkoperheet ry alkoi vuonna 2010 organisoida valtakunnallista Kaksosten päivää. Sen jälkeen tuota päivää on vietetty ja vuietetään Suomessa aina helmikuun toinen päivä.

Tänäkin vuonna, lauantaina 2.2. 2019 Kaksosten päivänä halutaan nostaa esiin ajankohtaisia, monikkoperheiden elämään liittyviä teemoja. Päivän nimestä huolimatta sen toteutus on nimeä laajempi. Päivä on samalla kaikkien monikkoperheiden oma juhlapäivä. Alueelliset monikkoperheyhdistykset ovat aktiivisesti mukana päivän vietossa erilaisten koko perheen tapahtumien muodossa.

Tänä vuonna päivän teemana on "Monikkoperhe kiittää". Kiitoksen kohteita ovat esimerkiksi perheiden läheiset ihmiset sekä ammattilaiset ja päättäjät.

 

Kuva: Suomen Monikkoperheet ry:n sivustolta

Sunnuntaina 3.2. alkaa yhteisvastuukeräys.

Tämänvuotisella yhteisvastuukeräyksellä tuetaan lähinnä lasten ja nuorten koulutusta sekä Suomessa että ulkomailla.

Suomessa tuetaan maksullisten opiskeluvälineiden, esimerkiksi oppikirjojen ja tietokoneiden, hankinnassa.

Ulkomailla yhteisvastuukeräyksellä tuetaan koulunsa keskeyttämään joutuneiden oppilaiden paluuta kouluun, autetaan koulumaksuissa sekä jaetaan koulu- ja hygieniatarvikkeita. Syrjäseuduille koulutetaan lisää päteviä opettajia ja rakennetaan turvallisia kouluja.

Keräys alkaa 3.2. ja jatkuu 30.4. asti. Aktiivinen keräyskausi ajoittuu tuolle ajanjaksolle. Keräyslupa on kuitenkin voimassa vuoden 2019 loppuun asti.

LIPUTUSPÄIVÄT    

tiistai   5.2.: J.L. Runebergin päivä, liputuspäivä

keskiviikko  6.2.: Saamelaisten kansallispäivä, saamelaisten liputuspäivä.

Myös Suomen, Norjan ja Ruotsin viranomaiset suosittavat yleistä liputusta 6.2.   

torstai 28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä,

liputuspäivä  

Kalevalan päivää vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version esipuheen 28. helmikuuta 1835.

Kalevalan päivään ovat osuneet suomalaisten, maailman onnellisimman kansan, nimistä oikein osuvat nimet. Nimipäiväänsä Kalevalan päivänä viettävät Onni ja Sisu.

KOULUJEN HIIHTOLOMAVIIKOT

maanantai 18.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Etelä-Suomen kouluissa.

maanantai 25.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Väli-Suomen kouluissa.

(Pohjoisen hiihtolomat ovat maaliskuun alussa.)

TÄYSIKUU torstaina 14.2.

Aiheeseen liittyvä kuva

KIRKKOVUODEN HELMIKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-sivuston mukaan:

(mukaan lukien Kalevin vähäistä kommentointia)

su 3.2.2019 Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä on jouluun liittyvä erityispyhä.

Keskiössä: Kristus ja Jumalan kirkkauden säteily.

Muistelen joskus aikaisemmin kertoneeni kynttilä-sanan historiaa tässä yhteydessä. Aikoinaan nimittäin tänä sunnuntaina oli tapana vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Tähän päivään liittyvä Raamatun kohta on se, että Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin. Silloin Hänessä ilmestyi jumalallinen kirkkaus maailmaan ja sen ihmisille.

Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka Jeesus on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka Hän on antanut loistaa omalle kansalleen.

su 10.2.2019 Viides sunnuntai loppiaisesta

Joulujakso, loppiaisaika

Keskiössä: Kahdenlainen kylvö

Kahdenlaisella kylvöllä kuvaillaan ymmärtääkseni ihmisen elämän laatua. Jos teemme kaikkemme elääksemme Raamatussa annettujen oppien mukaan, meillä lienee inhimillisen järjen mukaan tulossa "ihmiselon aikaisesta kylvöstämme hyvä sato". On vain ratkaistava, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tulee siis valittavaksi esimerkiksi lähimmäisen rakkauden ja vihan välillä. Pitää noudattaa hyviä neuvoja ja välttää pahoja tekoja. Taivaan Isän tahdon noudattaminen merkitsee hyvää kylvöä, pahan tekeminen huonoa kylvöä.

Viime kerralla kerroin uskonelämään, kolehtiin, liittyvän kevennyskertomuksen. Siinä markka-aikakauden loputtua sekä markan kolikot että seletlt pyrkivät taivaaseen. Setelit käännytettiin taivaan portilta takaisin, kun ("pääsuntio-kolehdinkerääjä"?) ei ollut heitä tavannut koskaan kirkossa. Kahdenlainen kylvö viitannee samankaltaiseen lopputulemaan. Ihminen itse ei voi maan päällä päättää, onko hänen kylvönsä ollut tarpeeksi hyvää. Kai "kylvöstäkin" voi sanoa samoin kuin työnsä kanssa tuskailevalle tapaan sanoa: "Enempää ei tarvitse tehdä kuin parhaansa." Kaiken kaikkiaan ei ole viisasta eikä oikeaa, jos pidämme itsearviota omasta hyvyydestämme taivaallisen hyvänä. Emmehän itse voi olla kelvollisia antamaa ylähälle suositusta kelpoisuudestamme. Kylvömme arvioidaan muualla myöhemmin.

Peräti monisyinen on arvioida sitä, olemmeko kylvöllämme kelvollisia pääsemään taivaisiin. Ehkä olivat oikeassa, ehkä väärässä, edustava otos Suomessa murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomitut vangit. He vastasivat kyselyyn siitä, miten hyviä he ovat ihmisinä omasta mielestään. Poikkeuksetta kaikki elinkautisvangit olivat sitä mieltä, että he olivat ihmisinä hyviä.

su 17.2.2019 Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Armon käsite

Tämän sunnuntain latinankielinen Septuagesima-nimi on suomeksi sanatarkasti seitsemäskymmenes. Näin tulee ilmoitetuksi päivien lukumäärä pääsiäiseen. (Tosin se ei nykyaikana enää päde, kun pääsiäisen aika määräytyy nykyisin eri tavalla kuin kauan sitten.)

Tänä sunnuntaina papit kehottavat ihmisiä luottamaan Taivaan Isän armoon. Sitä ei tarvitse ansaita. (Se on mielestäni yksi kristinuskon keskeisimmistä asioista, joka kristitylle jäädä selitystä ja ymmärtämistä vaille. Voisi ajatella olevan vaara, että ihminen tekee pahaa pahan tekemisen jälkeen, kun kerran "armo on taattu". Olen "konstapykkäsmäisesti" halunnut ratkaista aivan eri kohtaa Raamattua neuvoa hakien. Monta kertaa olen tuon kohdan lukenut, mutta nyt en sitä saa etsityksi. Kohdan ajatus on lähtöisin siltä ajalta, jolloin käytiin sotaa hevosia avuksi käyttäen. Logiikka menee näin: Itse sinun pitää hevosesi valjastaa; Taivaan Isä huolehtii voitosta.

Viimeksi mainitunkäsitän näin: Ei ihmisen pidä lusmuilla eikä laiskotella, vaan parhaansa pitää tehdä lähimmäisenrakkauden ja kaiken muun kauniin sekä hyvän tavoittelemisessa. Sarjamurhaajat ja muut jatkuvasti pahaa tekevät lainrikkojat eivät käsittääkseni voi luottaa siihen, että kun päätyökseen ei tee muuta kuin pahaa, että hän saa kaiken jatkuvassti anteeksi. Konsta pylkkäsmäisesti ajattelen, että jos jatkuva pahuus on sallittua jatkuvan armon varassa, koko muu kristillisen perussanoma lähimmäisenrakkauksineen ja kaikkineen tulee rikotuksi.

Kun ei teologinen tietämykseni riitä tähän, pitää muistaa kysyä armo-käsitteen laajuudesta teologeilta. Mahdollisuuksien mukaan palaan asiaan. Ehkä myös viisastun, että käsittele näitä asioita kovin varmoin ottein niin kuin entinen opettaja: sillä valtavalla varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa.

su 24.2.2019 Toinen sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima) ("kuudeskymmenes")

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Jumalan sanan kylvö

Ounastelin edellä, voisiko olla parempi antaa uskonnolliset aihepiirit parempien sanankylväjien tehtäväksi. Jeesustahan voidaan sanoa "ykköskylväjäksi". Mutta ovathan hänen opetulapsensakin lähetetty sanan kylvöön. Mutta kai kuitenkin pienimmänkin kylväjän on varottava sitä, että ei ihmisenä asetu Jumalaksi Jumalan sijaan. Niinhän tapahtuu, jos hän kertoo tietävänsä, miten hyviä sanan kylväjiä itse kukin kanssaihminen on, ja kuka kanssaeläjistä pääsee taivaaseen, kuka ei.

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että saat nyt menossa olevassa helmikuussa(kin) kohdata runsaasti toivon lähteitä eli esimerkiksi

<> vilpitöntä ystävällisyyttä,

<> oikeudenmukaista tasa-arvoisuutta,

<> normaalia, luonnollista, ihmisarvoa kunnioittavaa arvostusta.

Kalevi

Tuokoon uusi vuosi sinulle runsaasti hyvää!

Tiistai 1.1.2019 - Kalevi Suojanen

OLLOS TERVETULLUT VUODEN 2019 ENSIMMÄISEN BLOGITEKSTIN LUO!

Hihii, hahaa, huhuu, nyt on tammikuu!

Tehkäämme raikkaasta tammikuusta

kuukausi pirteä ja ilonen.

Eikä surra tipattomana kuuna tippaakaan,

vaikka kinkusta tai kalkkunasta

olisi tullut - väliaikaista kaikki on vain! -

painoa lisää muutama kilonen.

Ilmaston lämpeneminen saattaisi hidastua,

jos ilma hoksaisi pakastua.

Nyt puuttuu vain entisaikojen kylmä tammikuu.

Jos sellainen tulisi, taitaisi mutrulla olla suu,

ja olisi haaveina kuuma kesä plus pihan linnunpesäpuu.

Seuraavan kuuman kesän ykköshaave olisi oikein kylmä tammikuu.

VIIHTYÖS MYÖS HYMYILEVÄN APOLLON SEURASSA!

Eino Leinon(6.7.1878 - 10.1.1926) yksi tunnetuimmista runoista on Hymyilevä Apollo. Eiköhän se vielä nykyisinkin ole eräs yleisimmistä syntymäpäivillä lausuttavista runoista. Pitkään aikaan en olekaan lainannut viisautta Hymyilevästä Apollosta. Huomioon otettavaa oppia siinä riittää yllin kyllin. Hymyilevässä Apollossa on yhteensä 33 säkeistöä. Valitsin niistä seuraavaan elämänohjeeksemme ja lohdutukseksemme sattumanvaraisesti ja sattumanvaraisessa järjestyksessä viisi tunnettua säkeistöä. Tässä, olepa hyvä:

Näin lauloin ma kuolleelle äidillein
ja äiti mun ymmärsi heti.
Hän painoi suukkosen otsallein
ja sylihinsä mun veti:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan, -
sama se, kun täysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!"

 
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

 
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

 

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

TIENI PARINA - pahoittelut, piti sanoa:

PIENI TARINA

Pieni tarinani koskee lääkedosetin täyttämistä. Siihen liittyy ainakin minulle yksi merkillinen ihme. Kerron tuon ihmeen lohdutukseksi heille, jotka ovat kohdanneet saman ihmeen.

Nimittäin, nimittäin: Miltei joka kerta dosettia pöydän ääressä täyttäessäni putoaa yksi tai useampi pilleri lattialle. Kerron ihmeen esimerkin kautta: Eilen dosettia täyttäessäni yksi pilleri putosi lattialle eteeni. Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt. Kyllä oli trilleri. Sitten otin taskulampun avukseni. Siitä ei ollut apua. Tauon jälkeen laajensin etsintäaluetta. Vihdoin ponnisteluni tuottivat tuloksen. Ihme oli tämä: vaikka tabletti putosi kädestäni eteeni, löysin sen vihdoin ja viimein yli kahden metrin päästä, mutta en edestäni, vaan takaani. Kyllä elämä dosetinkin kanssa on ihmeellistä!

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Maallikkona voisi olla nykyistäkin varovaisempi kuin mitä olen tähän asti ollut mielipiteitteni esittämisessä. Toisaalta olen nojautunut siihen, että olin aikoinaan omaishoitajuuden vaikeina vuosina erityisen tunnustetun ja tunnetun unineurologin potilaana. Toisaalta olen ehkä oppinut uneen liittyviä tietotaitoasioita pitkän kokemuksen ja kokeilujen kautta. Unineurologin tärkein apu oli vaikea-asteisen uniapnean toteaminen ja hoitaminen. Loppujen lopuksi selätin uniapnean monen vuoden prosessissa valtaosin laihduttamisen kautta. Siinäkin kyllä näkyy yksilöllisyys. Laihduttaminen auttaa toisille, ehkä useimmille, mutta ei välttämättä kaikille.

Uniapnean havaitsemiseni myöhästyminen johtui siitä, että Maire-vaimoni kärsi siihen aikaan jo keskivaikeasta Alzheimerin taudista. Hän ei voinut tietoisesti havainnoida henkitystäni.  Olin verrattavissa uniapnean huomaamisen suhteen niin sanottuihin sinkkuihmisiin. Mikäli parisuhteessa elävät eivät kuorsaamisen takia nuku eri huoneissa, vieressä nukkuva havaitsee usein uniapneaan liittyvät hengityskatkokset. Vieressä nukkuva terveuninen yleensä jännittää kovin uniapneasta kärsivän hengityskatkoksia. Kun katkokset saattavat olla jopa lähes kahden minuutin mittaisia, viereisessä sängyssä on pelko ja jännitys, alkaako hengitys vielä uudelleen. Kuorsaaminen muutoin lienee uniapnean ensimmäinen oire. Kaikilla kuorsaajilla ei ole uniapneaa. Jos lääkäri on tehnyt uniapneasta diagnoosin, avuksi tulee niin sanottu CPAP-laite. Se pitää hengitystiehyet niin auki, että hengitys toimii hyvin. Mahdollinen kuorsauskin loppuu CPAP-laitetta käyttäviltä.

Tuo valtavan pitkä esipuhe liittyi pelkooni siitä, että annan epätieteellisiä neuvoja unihäiriöiden hoidosta. Tuo pelko liittyi kohdallani siihen, että taannoin kerroin vanhemman polven aikoinaan käyttämästä valeriaanan hyvästä vaikutuksesta unihäiriöiden korjaamiseen. Eräs ystäväni otti neuvostani vaarin, mutta lääkäri olikin varoittanut häntä valeriaanan käytöstä. Varoitus johtui siitä, että ystäväni käytti verenohennuslääkkeitä. Niiden käyttäjille valerianan käyttö ei ole hyväksi. Taas sain oppia lisää jaettavaksi eteenkin päin. Vielä muuta: alkoholi ja mielialalääkkeetkään eivät sovi valeriaanan kanssa yhteen.

Ja vielä loppuajatukset tästä aiheesta tällä kerralla:

<> Aikaisemmin olen jo todennut, että kylmät jalat voivat vaikeuttaa nukahtamista. Suosittelin ihoa helliviä superpehmeitä sukkia. Vielä tuli mieleen tunnettu totuus, että kuuman sijasta viileähkö lämpötila makuuhuoneessa on hyväksi unelle. Yleisesti suositeltaneen 18 - 19 astetta.

<> Viileä makuuhuone suosii heitä, jotka eivät vierasta sukat jalassa nukkumista. Uusi idea taitaa olla se, että nukutaan pipo päässä. Hengitystiehyeiden takia ehkä nimenomaisesti suositellaan viileää nukkumistilaa. Ei ainakaan se kaiken järjen mukaan ole unelle hyväksi, jos kätkee kasvonsa syvälle peiton sisään. Kylmään ja kuumaan suhtautuminen on yksilöllistä. Toimitaan sen mukaan kuin itse kullekin hyvin sopii. Aika monelle ilmeisesti sopii tavoitella lämpöä jalkoihin, kehoon ja käsiin sekä päähän muutoin, mutta nenän tienoille makuuhuoneen viileä ilme tekee hyvää.

<> Keholle ja sielulle ja myös unelle on mitä ilmeisimmin hyväksi, jos unirytmimme on pitkällä tähtäyksellä säännöllinen. Hyvä lähtökohta on, että nukkumanmenon aika on mahdollisimman usein sama. Jos kaikki menee hyvin, heräämisaika on automaattisesti suurin piirtein jokseenkin sama. Jos illalla menee nukkumaan väsyneenä ja aamulla herää virkeänä, kaikki on hyvin. Jos aamulla herää väsyneenä, pitää mietiskellä ja ideoida, millä keinoin pääsisi virkeän heräämisen uralle. Menestystä!

OTTEITA TULEVASTA SOTAKIRJASTA

Vajaa pari vuotta sitten kirjoitin blogissani Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi ystävästäni, sotaveteraani Olavi Hätösestä. Hän piti aikoinaan sotaan osallistuessaan päivittäistä, yksityiskohtaista päiväkirjaa. Tarkoitukseni on tehdä valmiiksi Olavin kanssa kuluvana vuonna yhteistyössä kirja, jossa Olavin päiväkirjamerkintöjen perusteella lukijat saavat todella konkreettista tietoa siitä, mitä sota on.


Aluksi esitän taustatietoa kirjan varsinaisiin tapahtumiin. Jatkan tämänkertaisesta osiosta sitten kuukausittain tekstiä - ensin lisää taustatietoa ja sitten tietoja sodankäynnistä. Ensin muutama sana Olavista ja hänen synnyinpitäjästään sekä hetkistä ennen evakkoon lähtöä:
Vilho Olavi Hätönen on syntynyt 20.1.1922 Karjalan kannaksella, Heinjoen kunnan Ristseppälän kylässä. Siellä hän myös kasvoi lapsuutensa ensimmäiset vuodet. Kansakoulun Olavi kävi naapurikunnassa Äyräpäässä. Olavin kuva, jonka Pirkkalainen-lehden päätoimitaja Antti Jokinen otti Olavin täyttäessä 95 vuotta 20.1.2017: