Tervetuloa kohtsillään kesäaikaan!

Perjantai 1.3.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

Vanhan sanonnan mukaan maaliskuu maata näyttää, huhtikuu purot täyttää. Aina vain päivät vilistävät entistäkin nopeammin. Tätä vauhtia purot virtaavat iloisesti aivan kohtsillään. Almanakan mukaan kesäaika alkaa ainakin tänä vuonna vielä sunnuntaina 31.3. yöllä kello 3.00. Siirtäkäämme kelloja 30.3. lauantai-illalla nukkumaan mennessämme tuntia eteenpäin. Näin nukkuma-aika lyhenee "virallisesti" yhdellä tunnilla.

Kesäihmiset odottavat kesää. Viime kesä oli monille liian tukalan kuuma. Silti tuli tämän talven ennätysliukkailla sellainen olo, että taitaisi tukalan kuumuuden - sopivasta kesälämmöstä puhumattakaan - kestää paremmin kuin maksimaalisen liukkauden. Mikään hiekotussora ei meinannut tämän vuoden helmikuussa riittää. Jalkineiden "aluspiikeistä" ainakin osa on epäkäytännöllisiä asentaa ja ottaa pois. Joku voisi keksiä sähköiset piikit, jotka napista painamalla tulisivat liukkaalla esiin, ja niiden tarpeen mennessä pois, vetäytyisivät sisään. Silloin voisi kätevästi ja hyväkäytöksisesti käydä talvellakin kaupoissa ja palvelulaitoksissa sekä virastoissa.

Viime jouluksi odotettiin perinteen mukaisesti lunta. Muistaakseni suurimpaan osaan Suomea valkoinen joulu saatiinkin. Mutta Luoja pitkitti pyyntöön vastaamistaan yliaikaisesti niin, että lunta tuli ja tuli ja tuli.

Totuus ilmoista ja vuodenajoista sekä niiden alkamisesta, loppumisesta sekä sisällöstä: "Sitä vastaanotetaan, mitä saadaan."

RUN0NAMIA

EINO LEINO:Maaliskuulla:

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.

(Maaliskuulla-runon/laulun vuonna 1878 syntynyt Eino Leino on luonut vuonna 1896 eli alle 20-vuotiaana.)

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1959 kesänapulaisena Taivassalon Säästöpankissa. Pankinjohtajan lisäksi pankissa oli töissä kolme vakinaista pankkivirkailijaa, Laila, Laina ja Lempi.

Eräänä tavallisena työpäivänä kassanhoitaja Laila katsahti ulos ikkunasta, nousi ylös ja huusi: Hei katsokaa: "Sylvi tulee!"

Sikäli kuin oikein muistan, me kaikki nousimme seisomaan kunnioituksesta silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen puolison Sylvin ja hänen seurassaan olleen toisen naisen tullessa sisään pankkiin. Heidän poistuttuaan joku virkailijoista tiesi kertoa, että Sylvi Kekkosen seuralainen oli hänen siskonsa. Siskolla oli kesämökki kai naapurikunnan puolella runsaan kymmenen kilometrin päässä työpaikastamme. En ihan varmasti muista, mutta ilmeisesti kaikki seisoimme koko pankkipalvelutapahtuman ajan. Joka tapauksessa ilmassa oli sakeanaan vilpitöntä kunnioitusta asiakkaitamme kohtaan!

PAPPA PAKINOI

(Kirjoitettu alun perin 2000-luvun alussa.)

Olen pappa. Yhtä hyvin voisin olla vaari. Tai ukki. Taikka jotakin muuta vastaavan lämpöistä.

Mistäköhän meidän isovanhempien nimitykset sitten tulevatkin - osittain varmaan ainakin suvun perinteestä ja paikkaseudun tavasta. Minun arvonimeni on siis pappa. Olen Aleksin äidinisä. Isänisä on vaari. Nykyisin, kun uusioperheet ovat melko yleisiä, myös isovanhempien nimitysten kirjo on moninainen. Mutta pieni ihminen ei nimityksiä sen kummemmin kummastele.

Kolmivuotiaalle Aleksillekin on selviö, että hänellä on paitsi pappa ja vaari myös mamma, mummu ja mummi sekä lisäksi vielä (mummin äiti) mummo. Pappa kyllä muistaa tämän läheisimmän eli mamman, mutta sitten jo menevät ajatuksissa sekaisin mummo, mummu ja mummi. Saavatkin mennä sekaisin papan päässä. Tärkeintä on, että Aleksi tietää hänellä olevan nämä kaikki ja tietää, kuka on kukin. Niin kuin tietääkin. Ja hän tuntuu rakastavan koko lapsen sydämellään yhtä lailla pappaa ja vaaria sekä mammaa, mummua, mummia ja mummoa.

Matkustin eilen bussissa. Lähietäisyydellä eräs äiti jutteli noin parivuotiaan tyttärensä kanssa. Oli marraskuun lopun hämy. Äiti ei keskustelun tuoksinassa ollut huomannut seurata bussin etenemistä. Niinpä hän yhtäkkiä havahtui katsomaan, ettei vain omaa pysäkkiä ollut jo ohitettu. Äiti katsoi ulos ikkunasta ja totesi ääneen: ”Missähän me olemme?” Tähän kaksivuotias totesi rattaistaan kirkkaalla lapsen äänellä: ”Bussissa”.

Tapahtuma toi mieleen kaksi menneen ajan episodia, jotka molemmat liittyvät lapsiin. Toinen liittyy lisäksi julkiseen kulkuvälineeseen eli raitiovaunuun. Istuin muutama vuosi sitten nelosen ratikassa. Luin täysin ajatuksiini uppoutuneena jotakin kirjaa, kun kuulin raitiovaunun kuljettajan korottavan ääntään ja sanovan: ”Auttakaa nyt joku sitä äitiä lastenvaunujen nostamisessa”. Havahduin ja kiirehdin käytävää pitkin kohti vaunun keskiosaa. Äiti oli rattaineen oven ulkopuolella. Menin sinne ja aloin nostaa vaunuja raitiovaunuun. Äiti parkaisi: ”Älkää, älkää! Suurella vaivalla sain nämä juuri ulos”. Pappaa hiukan hävetti. Mutta eihän siinä mitään hävettävää ollut. Tarkoituksenihan oli hyvä ja ajatuksiin uppoutumisellehan ei mitään voi.

Toinen muistikuva on viime joulun ajalta. Lauloin mamman kanssa Aleksille joululauluja. Kun olimme laulumme lopettaneet, totesi Aleksi: ”Vähä paljon huanosti laulettu!” No, parhaamme yritimme ja mielellään Aleksi kaikki laulumme kyllä kuunteli. Tuosta laulujen kiitokseksi esitetystä Aleksin tokaisusta on ollut hyvä mieli koko vuoden. Onhan vanhan hyvän ajan sanonnan mukaan niin, että lasten ja imeväisten suusta saamme kuulla totuuden. Eipä taida meillä aikuisilla olla taitoa antaa negatiivista palautetta Aleksin tapaisella, hyvää mieltä tuottavalla tavalla!

LAINASANOJA

VIRPI EKHOLM on kirjoittanut Hyvä terveys -lehteen (SANOMA) 3/2019 artikkelin, jonka otsikko on MIKSI LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ?  Asiantuntijana jutussa on eläinlääketieteellisen farmalogian professori OUTI VAINIO Helsingin yliopistosta. Seuraavassa on muutama ote tuosta mielestäni mielenkiintoisesta ja tärkeästä artikkelista:

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kun rapsutat rakasta karvakuonoa, verenpaineesi laskee ja aivoissasi erittyy onnellisuushuumoria.

Eläimen pehmeä turkki ja ihmistä korkeampi ruumiinlämpö tuntuvat mukavilta. Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kysymys on myös syvemmästä tunnekokemuksesta, joka tuottaa iloa ja lievittää stressiä.

- Tutkimuksien mukaan oman lemmikin kuvan näkeminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin oman lapsen kuvan näkeminen.- Eläin ei toki korvaa läheistä ihmistä, mutta kiintymyksen kokemus on samankaltainen.

- Eläimen läheisyys voi piristää vanhainkodin asukkaiden mieltä ja edistää toipumista leikkauksen jälkeen. Erityisesti tällaisia tuloksia on saatu koirilla ja kissoilla, mutta mutkin lemmikkieläimet voivat vaikuttaa samalla tavalla."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Mieleen tulleita kommentteja:

<> Aivan ykkösasiana jäi mieleeni asiantuntijan sanoista "lievittää stressiä" -ilmaisu. Siis jos paha lähimmäinen lähsestyy sinua, pitää äkkiä turvata lemmikkieläimeen, jos vain voipi niin tehdä.

<> Sikäli kuin lemmikkieläin on olemassa ja jos se on lenkkeilevää tyyppiä, lenkille viejäkin saa iänpidennystä lenkin muodossa. Lenkin lopuksi olisi hyvä muistaa sanoa lenkkiseuralle: "Kiitos seurasta ja liikunnasta, Hyvä Sinä! Ja kiitos myös siitä, että sain tälläkin kerralla muitakin ihmisiä tavatessamme, harjoitusta sosiaalisten kontaktien harjoittamisesta ja harjoittelusta!"

<> Vanhainkodeissahan on noudatettu suositusta, jonka mukaan lemmikkieläinten tapaaminen tekee ihmiselle hyvää. Nyt vain on viime aikoina muodostunut haaseeksi allergiat. Eihän ole tarkoitus allergiamurheita synnyttää. Eiköhän silloin ole pakko valita mukaan tulevia ihmisiä niin, ettei mukana ole allergiaoireita saavia. Mutta eiköhän löydy erilaisia lemmikkieläimiä - vielä koiran ja kissankin lisäksi. Ja lieneekö yleistä, että ihminen on allerginen sekä kissalle että koirille. Ellei ole, kissa ja koira voivat käydä vanhuksia ilahduttamassa vuoronperään, eikö?

<> Hyvä, että on tieteellistä näyttöä lemmikkieläimen kyvystä edistää toipumista leikkauksesta. Eiköhän tasavallan presidentti SAULI NIINISTÖkin saa vähintään kolmelta taholta toipumista edistävän vastaanoton lonkkaleikkauksestaan juuri tätä kirjoitettaessa kotiuduttuaan. Kyllä tuollainen vähintään triplavastaanotto tuo pikatoipumisen ja -paranemisen. Pikaista toipumista!

<> 1950-luvulla Parkanossa, silloisessa "Satakunnan Lapissa", nykyisellä Pirkanmaalla, oli ihana luutamummo. Hän kävi ovelta ovelle myymässä tekemiään luutia. - Mummon usein toistama mietelause oli tämä: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee!" Voi, kunpa olisin saanut tavata hänet! Olisin kysynyt häneltä: "Elänyt olen kauan, mutta mitä merkitsee konkreettisesti se, että OSAA, ´ossoo´ ELÄÄ ´ellee´?"

Sitten, kun tiedämme, mitä luutamummo konkreettisesti tarkoitti, voinemme olla nykyistäkin onnellisempia ja nukkua yömmekin nykyistäkin paremmin. Voisi ehkä voimaa saaden ihmetellä ihastellen elämää ja esittää viisaita kysymyksiä, kuten:

* Mitä hyötyä on hyödystä?

* Onko elämän tarkoitus löytää elämän tarkoitus?

* Onko minun ja suurimman osan ihmiskunnan muiden yksilöiden elämän tarkoitus näytellä parempaa ihmistä kuin mitä nyt tosiasiassa on? Jos on, miksei ole perustettu lisää miljardeja teattereita? Siinähän on muuten hyvä liikeidea lähes koko ihmiskunnalle!

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Onnistumiset tuovat lisäonnistumisia. Onnistumiset tuovat huonouniselle uskoakseni luonnostaan parempaa unta. Useinhan nukahtamisvaikeus johtunee murheiden vatvomisesta. Väsyneenä pienetkin huolenaiheet muuttuvat mielessä jättiläismurheiksi. Vaikka huolenaiheet ja huolten määrä pysyvät vakiona, ne vain tuntuvat väsyneenä paljonkin isommilta ja raskaammilta kuin virkeänä.

On loogista, että kaikissa toimissaan täydellisyyteen pyrkivä ihminen ainakin periaatteessa tuntee elämänsä raskaammaksi kuin "taivaanrannan maalari", joka huoletonna koettaa ehkä ihan OK-suorituksia. Ja OK-suoritushan tuottanee tyydytystä tekijälleen, jos ja kun se oli hänen tavoitteensa.

Hyvä on sekin, jos osaa ottaa polulleen huumoria mukaan. Niin, ja itseironiakin voi olla välillä hyväksi. Huumoria lienee ollut hänelläkin, joka jossakin radio-ohjelmassa taannoin kertoi tapansa harjoitella luopumista. Taisin sen kerran jo kertoakin, mutta kuten olette havainneet, hyvää kannattaa odottaa toisenkin kerran. - No, hän päätti luopua turhista tavaroista, joita oli - keskivertoihminen! - kertynyt huusholliin runsaasti. Hän laittoi tilanteen mukaan joko jätteisiin tai kierrätykseen ensimmäisenä luopumispäivänä yhden tavaran, toisena kaksi, kolmantena neljä, neljäntenä kahdeksan, viidentenä 16 ja niin edelleen. Taisi käydä niin, että 32:n pois laitettavan tavaran joukossa oli jo aika monta "kumilenksua". Mutta hän jatkoi ideointia, ja tunsi ilmiselvästi kokevansa onnistumista. Ehkä siinä on jotakin samaa kuin himoautonkorjaaja-tuttavassani: Ellei autossa ole vikaa, hän menee ja tekee autoonsa vian.

Mitä aion todistaa? Kerron vain, että kun päivässä on ollut onnistumisia, pieniäkin, ja mukana tilkkeeksi huumoriakin, tuloksena lienee hyvää oloa. Jos laittaa tavoitteeksi vaikkapa yhden huoneen ja WC:n siivoamisen, vähentää tavoitettaan. Voihan siivota vaikka osan WC:stä ja jatkaa myöhemmässä vaiheessa viikkoa WC-tavoitteen valmiiksi, on tullut suuri onnistuminen. Niitä kannattaa kerätä. Siis onnistumiset synnyttävät onnistumisia ja onnistumiset synnyttävät hyvää mieltä ja hyvä mieli on yksi palapelin osa hyvään uneen.

Luethan edellä olevan LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ -tekstin uudelleen. Kyllä lemmikin ansiosta unikin voi olla voimaannuttavaa. Ellei ole lemmikkiä, on hyvä keksiä liikuntaa tuovaa askarointia tai liikuntaa ilman askarointia. Sekin tekee hyvää elämälle ja unelle. Liikunta on naurun kanssa kilpailemassa elämän pidentämisvaikuttamisessa. Pitkäaikainen huono uni muuten lyhentää tieteellisten tutkimusta mukaan elämää.

Siis: Hyvää unta, hyvää elämää itse kullekin meistä!

 

ALZHEIMER

"Lähetekirje" Kustaankartanon vanhustenkeskuksen D1-osastolle:

Kalevilta                                                                        LÄHETE

                                                                                       pe 1.3.2002

 

Hyvät, parhaat D1-Ihmiset,

 

Ohessa lähetän taas Mairen. Vatsa toimi aamulla kello 8.30 vaipanvaihdon aikaan. Selexidiä on vielä päivä- ja iltatabletti.

Annoin nukkumaanmennessä yhden Para-tabsin ja se oli todella hyvä; yö meni paremmin kuin pitkään aikaan.

Ei ole suihkuttamispakkoa. Jos joku ehtii Mairen ja aluspaidan suihkuun saattaa, laitan oheen Nizoral-shampoota, deodoranttia etc. sekä puhtaita vaatteita. Mukana on myös koiru ja käsilaukku kortteineen.

Haen sunnuntai-iltapäivällä Mairen kotiin.

Suojelusenkelit kerallenne. Kestäkää eli myönteistä tsemppimieltä toivottaen, kiittäen

Kalevi

 

su 3.3.       

Hain Mairen kello 16:n jälkeen kotiin. Melkein puoli tuntia meni, kun oli tavallista vaikeampi vaihe. Vatsa oli toiminut ja Virpi halusi välttämättä auttaa meitä eli puhdistaa Mairen. Koskaan en ole pitkän odotuksen jälkeen ollut niin kiitollisella mielellä kuin nyt.

Merkillinen on Kustaankartanon vaiheen tervehdyttävä vaikutus. Kustaankartanon menoa edeltävinä päivinä autoon meno ja autosta ylösnousu ovat olleet todella pitkän mietinnän ja uurastuksen tulos. Nyt Maire istui autoon silmänräpäyksessä ja samoin nousi kotipihalla autosta pois hetkessä. Ihmeellistä, onnellista! Vakaasti uskon, että se on myös Kustaankartanon hyvyyden merkki. Omaishoitaja-kollega kertoi nyttemmin jo edesmenneen puolisonsa käyneen intervallihoidossa paikassa, josta hän ei pitänyt. Autoon meneminen hoitopaikasta pois lähdettäessä ei tahtonut onnistua millään keinolla. Merkillistä!

Mietiskelin ennen Kustaankartanon menon suurta murheen­hetkeä. Istuimme Mairen kanssa aamupalalla. Aamupala oli jo syöty. Maire katsoi minuun täysin poissaolevalla ja tyhjällä katseella. Se ei ollut murheellista. Murheellista oli se, että katseessa oli ääretön viha. En ymmärrä, miksi se tuli, mitä se merkitsi. Hoksasin, että muutama päivä sitten illansuussa pöydän ääressä istuessamme Mairella oli samanlainen katse. Kun tulimme tänään Kustaankartanosta kotiin, olin kiitollinen, että taas saamme olla yhdessä. Pelkäämättä polttavan vihaista katsetta, ajattelin, että katse kestää korkeintaan 15 sekuntia. Lempeätä katsetta on loput 24 tunnista. Eikä viime vuosina ole ollut kuin kaksi kertaa vihaa sisältävää katsetta. Silti olen sen syntymeka­nismista ymmälläni.

to 7.3. 

Olen pikkuegoisena ihmisenä aina ollut liian herkkä loukkaantu­maan. Uskon vakaasti, että monta vuotta kestänyt haasteellinen elämäntilanteemme on väsymyksen myötä alentanut jatkuvasti loukkaantumiskynnystä. Myös se aiheuttaa umpioitumista elämässä. En kerta kaikkiaan halua olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, koska miltei poikkeuksetta kohtaamisista jää paha mieli. Kaksi esimerkkiä: Olin tänään juontamassa hyväntekeväi­syysjärjestöjen tilaisuutta, jonka tarkoituksena oli saada järjestöille uusia vapaaehtoistyöntekijöitä. Vein Mairen siksi aikaa Alzheimer­yhdistyksen tiloihin. Johdattelin Mairea pöydän viereen. Tavoittee­ni oli saada hänet melko rauhalliseen paikkaan istumaan katsele­maan mukaamme ottamiamme kortteja. Sen teinkin ja olen aivan varma, että minun läsnäoloni tuon asetelman aikaansaamiseksi oli tarpeen. Eräs työntekijöistä kuitenkin hermostui hitauteemme ja sanoi minulle topakasti kesken asettautumistamme: ”Sinä voit lähteä.” Hän itsekin kai huomasi topakkuutensa, koskapa lisäsi, että ”en minä millään pahalla sanonut”. Loukkaannuin syvästi ja jäi paha mieli.

Itse tilaisuudessa esittelin siellä laulamassa olleelle Petri Laaksosen sanomalla, että ”koska olemme täällä pohjan­tähden alla, on mukana myös Petri Laaksonen; ethän Petri loukkaannu, vaikka esittelinkin sinut pohjantähden kautta; toki tiedän, että olet tehnyt varmasti tuhat muutakin laulua”. No, ehkä loukkaantuminen on taiteilijasieluille yleistä. Ainakin Petri Laakso­nen loukkaantui, koskapa yhdessä välijuonnossaan viittasi ”rajoit­tuneeseen juontajaan". Loukkaannuin syvästi. Varmaan muuten tilaisuudessa olleet paneelikeskustelun osanottajatkin loukkaan­tuivat, kun en tainnut muistaa heitä erikseen kiittää heidän hyvästä suorituksestaan. Ei ole herkkämielisen ihmisen elämä helppoa! - Kun ihminen ihmettelee, miksi joku loukkaantuu, pitäisi ihmetellä takaisin, eikö hän itse loukkaannu, kun loukataan.

 

Kalevilta                                                                        LÄHETE

                                                                                       14.3.2002

 

D1-osaston ihmeidentekijöille

Tervehdys!

Maire on nyt torstaista lauantaihin, jolloin haen kello 12:n ja 13:n välillä.

Ohessa on normaalit tykötarpeet kassissa. Koiru on jo valmiina, sikäli kuin se on juomastaan viinistä jo selvinnyt.

Maire söi runsaan aamupalan. Vaipan vaihdoin jo kello 6.30. Yhden kanssa on pärjätty aina päivällä 6-7 tuntia, yöllä pidempään. Maire on alkanut herätä aikaisemmin, tänäänkin jo kello 6:n jälkeen. Nukkumaan hän on mennyt entiseen tapaan kello 22:n jälkeen.

En tiedä, pitäisikö sitä virtsaa vielä ja taas tutkia. Kolibakteerin ilmenemisen jälkeenhän otettiin lääkekuuri, joka loppui noin viikko sitten.

Dosetista puuttuu pusseissa oleva estolääke.

 

Koettakaa kestää,

kerallenne toivon suojelusenkeleitä

kiittäen toivottaa

Kalevi

 13.3.2002

Auttajaverkostosta serkkuni vaimo Sinikka oli tänään ainakin tältä erää kurssijaksoni päättymisen takia viimeistä kertaa Mairen seurana koulutyöni ajan. Hän toi ”Maailma selän takana” –runokirjan (Suomen lähi- ja perushoitajaliiton jäsenten kirjoittamia runoja, toim. Päivi Jokimäki). Seuraavassa kolme runoesimerkkiä:

TÄRKEYSJÄRJESTYS

Ei se ole enää tärkeää,
tunnetko sinä minut.
Vaan se tulee yhä tärkeämmäksi,
että minä en unohda
kuka sinä olet.

Saara Kankaanpää

 

                                               

SUHTEELLISUUS

 
Menetit miehesi, lapsesi, kotisi.
Pieni poika, jonka
löysit rantavedestä.
Tuli viesti rintmalta;
miehesi on kaatunut.

Monta kertaa taivuit,
et katkennut.
Nyt onnellisena odotat,
kohtaat heidät pian siellä
minne olet menossa.

Ja minä häpeän

valituksiani siirretystä lomasta,

ihottumasta käsissäni.

Hiljaa palaa suhteellisuudentaju

Mirja Rautasalo


 Ei oikeutta ikävään

 Olet minulle hyvin rakas,
vaikka et ole minulle sukua.
Itken lähtöäsi, eikä
suru kysy olitko sukua.

Omaisten kummastuneet

katseet selässäni poistun.

Miten olisin voinut sanoa,

että tiesin sinusta enemmän

kuin yksikään omaisesi.

Kymmenen vuoden ajan puhuin

kanssasi joka päivä.

He kerran vuodessa.

Mirja Rautasalo

su 17.3. 

Lapselle tyypillisiä reaktioita tulee silloin tällöin esiin eli "kierroksen täyteen tulo" näyttäytyy ihmeen monessa asiassa. Eräässä vaiheessa Mairelle oli erityisen tärkeää, että esimerkiksi piimää tai viiniä laseihin kaadettaessa hänelle tulee vähintään yhtä paljon kuin minulle. Totta kai siihen olen pyrkinytkin. Nyt se vaihe on mennyt Mairelta ohi. Kyse ei ehkä ollut lapsenomaisesta reaktiosta, vaan alitajuisesta tunteesta, että ei ole yhtä hyvässä voinnissa kuin minä ja ettei se asia saa vaikuttaa suhtautumisessa häneen. Jotakin vastaavaa kyllä on tullut tilalle. Jos aion syöttää häntä ja otan hänen lautaseltaan lusikan, hän hätääntyy. ”Se on minun!!!” kommentti merkitsee ruoan menetyksen pelkoa. - Toisaalta syöttämistä pitää varoakin niin kauan kuin itse syömisen taitoa on vähänkin tallella. Sitä koetan itselleni vannottaa. Se on samaa kuin muistuttaisi tärkeimmästä: Ei ole kiirettä!

Edelleen on oltava varovainen, ettei näkyvillä ole mitään vaarallista ei-syötävää tai –juotavaa. Pari kertaa olen havahtunut siihen, että Maire on koettanut saada auki siivousainepulloa. Onneksi saniteettitilojen puhdistamiseen tarkoitetussa pullossa on korkki, joka ei avaudu tavallisella tavalla, vaan vaatii alas­painamista samalla kun korkkia kierretään auki.

Kokonaisuutena ottaen on taas viimeisen Kustaankartanokäynnin jälkeen tuntunut kuin Maire olisi tullut parempaan kuntoon. Esimerkiksi wc-käynnit ovat onnistuneet varsin helposti. Hienoa, onnellista! Kyllä tämäkin pyhäpäivä oli meille mielestäni varsin onnellinen päivä.

ma 18.3.

Ei varmaan yhdelläkään terveellä pariskunnalla Suomessa voinut olla onnellisempaa aamua kuin meillä tänäkin aamuna oli. Kiireettömästi heräilimme uuteen päivään. Vaipan vaihdoimme aamuyöstä ja nukuimme onnellisina sen jälkeen vielä muutaman tunnin. Sitten herättyämme Maire katsoi minuun ja muodosti hienosti kaksi sanaa: ”Tykkäätkö sä?”

 

 

ma 25.3.2002                                                               LÄHETE

Kalevilta

 

D1-osaston ihmeidentekijöille

Jälleen ohessa lähetän Mairen. Suihkussa ei tarvitse käyttää. Kävimme lauantaina; onnistui hyvin. Varavaatteita laitan silti, jos menee märäksi. Tavoitteeni on vaihtaa vaippa, kun tullaan teille. Tulemme suoraan kävelylenkiltä, joten vaihdan sen jälkeen, niin kestää ehkä nukkumaanmenoon asti.

Jos onnistuu, kiitos, jos joku jaksaa koettaa ottaa virtsakokeen ja laittaa labraan. Luulen, että on puhdas, mutta niin luulin viimeksikin, vaikka oli kolibakteeripöpö.

Sitten vain taas kestävyyttä ja suojelusenkeleitä

t. Kalevi

 

28.3.

Hain Mairen iltapäivällä Kustaankartanosta. Taas oli ollut virtsatietulehdus ja oli aloitettu uusi lääkitys. Tapamme mukaan joimme kuohuviiniä Mairen kotiintulon juhlistamiseksi. Ei ehkä olisi pitänyt juoda. Maire meni normaalisti nukkumaan, mutta heräsi parin tunnin päästä noin kello 24. Olin työhuoneessa vielä työssä, kun kuulin jotakin rapinaa. Menin tarkistamaan tilanteen. Maire oli pannut eteisestä löytämänsä kenkäni jalkaansa ja hän seisoi vessassa hämmennyksessä. Jätän valaistun WC:n oven auki saatuani Mairen nukkumaan, jotta sieltä tulisi valon kajo makuuhuoneeseen. Mairella oli hirvittävä ripuli. Vielä hirvittävämpänä se ilmeni aamulla vaippaa vaihtaessamme. Vaihdoimme vaippaa muutaman tunnin välein; ripuli ei yöhön mennessä hellittänyt. Lääkettä en uskaltanut antaa en myöskään syötävää juuri muuta kuin puolitoista banaania. Iltateen joimme, mutta muutoin juominenkin jäi ehkä liian vähiin. Täytyy huomenna kysyä Kustaankartanosta menettelyohjeita, ellei tilanne parane. Tämän päivän perusteella olen oppinut entistäkin enemmän kunnioittamaan Kustaankartanon hoitajia. He ovat tosiaankin ihmeidentekijöitä!

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 17

jae 14:

Riita syntyy kuin rako patoon -

tuki se ennen kuin vesi nousee!

herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

17:16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan?

Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

17:17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä,

veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA:

Sitä rakastaa, josta on vaivaa (Kaius Sulonen)

Köyhällä on vähän, mutta ahneella ei ole mitään. (Pasi Salmikunnas, Kauppalehti 14.2.2019)

Ihailtavia ovat ihmiset, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta. (Mikko Kuustonen, ANNA-lehti numero 6/2019)

MAALISKUUN KALENTERIASIAA

Sunnuntai 3.3. Laskiaissunnuntai ja

5.3. laskiaistiistai

Laskiaissunnuntaina ja laskiaistiistaina on ikivanhana perinteenä hiihtää ja laskea suksilla mäkeä. Ja syödään laskiaispullia, joita niitäkin on näemmä hyvissä ajoin ollut kaupoista saatavilla. Vuosikymmenien perinteen mukaan pullista keskustellaan siitä, onko mansikka parempi kuin manteli.

Laskiainen-sanahan tulee siitä, että laskeudutaan paastoon. Silloin on perinteinen, "kirkollisen laihdutuskuurin" paikka heille, joilla on. Jotkut kertovat katsovansa televisiota vähemmän paaston aikana. Monille lapsille ja nuorille voisi suositella paastoa moninaisista peleistä. Silloin lasten vanhemmat eläisivät vuoden juhlavinta aikaa, kun ei tarvitsisi murehtia lasten todella tiukasta riippuvuudesta. Nykyaikaa. Vai tajunnan ahtautta muuten fiksuilla lapsilla? No, sorry tämä saarna; tuli pidetyksi enkä kadu. Tätä tekstiä kirjoitan ennen paastoa. Pidättäydyn sitten paastonaikana turhista saarnoista. 

Omasta lapsuudestani muistan, että aikuiset tekivät lapsille, ja ehkä itselleenkin, napakelkan jäälle. Aikuinen meni pyörittämään pitkän pyöreän puun päästä vauhtia rungon toiseen päähän lapsen istumista varten kiinnitetylle kelkalle. Kivaa oli kelkassa istuvalla!

Löysin napakelkasta WIKIPEDIASTA kuvan, ole hyvä!

4. - 10.3.2019 on Itä- ja Pohjois-Suomen opinahjoissa hiihtolomaviikko.

Perjantai 8.3. Naistenpäivä!

Rose flower isolated on white background


Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuosittain 8. maaliskuuta YK:n aloitteesta ympäri maailmaa jo yli 40 vuoden ajan. Tavoitteena on naisten oikeuksien parantaminen. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien kehittäminen ovat mukana myös YK:n Kestävän kehityksen tavoitteissa. Tavoitteiden ydin ilmenee seuraavasta:

Sukupuolten tasa-arvo  Tavoitteena on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa.

Sunnuntaina 9.3. on maailmanlaajuinen syntymäpäivä. Silloin

Barbie-nukke täyttää 60 vuotta.

Tasa-arvon kunnioittaminen jatkuu:

Tiistai 19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä. 

Minna Canth syntyi 19.3.1844 eli 175 vuotta sitten. Hän oli kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän taisteli myös ihmisten välisen tasa-arvon puolesta.

Muuten: Minna Canthilla oli seitsemän lasta: Anni, Maiju, Lyyli, Pekka, Elli, Hanna ja Jussi. (Wikipedia)

Keskiviikko 20.3. Kevätpäivän tasaus. Päivä ja yö ovat maapallolla tasavertaisesti suurin piirtein yhtä pitkät. Sitten päivät alkavat kiilata öiden ohi niin että valoisuus lisääntyy lisääntymistään. Pisimmällään päivä on Suomessa, kun on kevätpäivän tasaus. Se on tänä vuonna juhannusaattona, yöttömänä yönä, perjantaina 21.6.2019.

Torstaina 21.3. on täysikuu.

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että voit tuntea aivoissasi olevan järkiputken ja tunneputken. Toivon, että voit väsyneenä käskeä tunneputkea väistymään kokonaan ja lakkaamaan jauhamasta turhia murheita. Näin myönteinen toivon tunne mahtuu aivoihisi toivon hiukkasryöppysiä synnyttämään.

Toivotaan, toivotaan -terveisin Kalevi

J.K. Molemmat koneeni purkivat väliaikaisesti yhteistyösopimuksen. Siten oli vähän murhetta saada blogi aikaiseksi vuorokauden vaihtuessa. Mutta tulihan se julkaistuksi hyvissä ajoin ennen 1. maaliskuun loppua. - Kirjoitan vielä myöhemmin Olavi Hätösen sotamuistelmista ja teen lisäyksiä maaliskuun kalenteriasioihin. Yst.terv.

K.

Olkoon helmikuusi hyviä hetkiä täynnä!

Perjantai 1.2.2019 - Kalevi Suojanen

ELÄMÄÄ

KUULUMISTEN KYSELYÄ:

Aapeli kysyy Bertiltä: "Mitä kuuluu?"

Bert pitää ylipitkän esityksen voinnistaan ja sairauksistaan ja omista saavutuksistaan ja lasten saavutuksista sekä lastenlastensa ihanuudesta. Lopuksi hän heittää Aapelille loppuheipat. Mutta eipä "ehtinyt" kysyä, mitä Aapelille kuuluu.

LÄHIMMÄISEN LOHDUTTAMISTA

1) Väsymyksestä:

Aapeli kohtaa jälleen Bertin sekä loihe lausumahan: "Bert! Terve, moro, hei! - Mitäpä kuuluu? On tämä elämä ihmeellistä; on kuin jäitä polttaisi. Minä olen ollut kuukausitolkulla jatkuvasti lopen uupunut, väsynyt, väsynyt, väsynyt.

Vastoin tavallista tapaansa Bert malttaa kuunnella kiltisti Aapelin murhetta. Sen jälkeen Bert avaa sanallisen arkkunsa. Monisanaisesti hän esittää oman tilanteensa. Bertin puheesta paljastuu, että hän on ollut paljon kauemmin väsynyt kuin Aapeli, ja että hän on ollut myös paljon syvemmin väsynyt kuin kaverinsa Aapeli.

2) Surusta:

Seuraava on tositapaus Espoosta, jossa lähietäisyydellä asuvat rouvat tapasivat toisensa kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Lyhyiden alkutervehdysten jälkeen keskustelu eteni tähän tapaan:

- Voi tiedätkö, elämäni on aivan valtavan katastrofaalisessa tilassa! Rakas aviomieheni kuoli viime viikolla.

- Niin, kyllä niitä murheita piisaa. Minun veljeltänikin meinasi hiljan kaatua valtavan ison kokoinen koivu naapurin puolelle rajaa!

RUN0NAMIA

Z. Topelius, suom. P.J. Hannikainen

(Koululaulukirjastakin ainakin osalle suomalaisista tuttu:)

VUODENAJAT- runosta kaksi säkeistöä

Kun joutui talvi siitä

Ja lumi hanget toi.

Kas nytpä suksi kiitää

Ja kulkuset ne soi.

Ja takka loimuaapi

Ja suopi lämmintään.

Ne hauskutusta saapi

Myös talvielämään.

Kun hanki kyynelehtii

Maa valkovaipan luo,

Taas kevät armas ehtii

Mi uudet leikit tuo.

Siis kiittäkäämme Luojaa:

Kaikk´ ajat hauskat on;

Hän eloamme suojaa

Sen saattaa elohon.

(Kalevin JK: Jos ja kun ainakin osa kansalaisista huokailee ylikuumana kesäpäivänä: "Tuispahan meille talvi, viileän virvoittava", voi sama yksilö tuskailla 25 asteen pakkasessa lumikolan takaa: "Tuispahan meille kesä taas ihanen lämpöinen."

Teoriassahan on helppo sanoa, että pitäisi elää nykyhetkeä ja pitäisi oppia pitämään siitä. Koetetaan kuitenkin vaikka edes hiukan allekirjoittaa edellä Zakarias-sedän runossa oleva ydinsanoma: "Kaikk´ ajat hauskat on.")

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1958 kesäapulaisena taivassalolaisessa sekatavarakaupassa. Tavaraa oli myynnissä ihan joka lähtöön ja vielä laiturillekin jäi varastointia varten. Vieläkin on aivoissani muistikuva lipeäkaloista, jotka kuivattuina rankoina seisoivat kunnioittamassa asiakkaita kaupan ulko-oven pielustalla. Maitoa myytiin tietenkin ammentaen isosta tongasta litramitalla asiakkaan mukanaan tuomaan maitokannuun. Jauhot olivat jauholaarissa, josta ne pussitettiin ja siirrettiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle ojennettavaksi. Samalla periaatteella myytiin nauloja. Ne olivat takavarastossa isommissa laatikoissa, josta ne poimittiin paksupaperiseen pussiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle myymälän puolelle vietäviksi.

Sitten kerran pikkuisena poikana - omasta mielestäni varmaan hyvinkin isona miehenä - jouduin pahaan tilanteeseen. Asiakkaaksi tuli TPS:n (Turun Palloseuran) jalkapallovalmentaja nauloja ostamaan. Ehkä tuolla turkulaisella kuuluisuudella oli kesämökki Taivassalossa, runsaan 50 kilometrin matkan päässä kodistaan, mene ja tiedä. Mutta hyvin tiukan tuntuinen oli setä ostajana. En muista, mitä nauloja hän pyysi saada. Ihan tavallisia ne eivät ehkä olleet. Mutta kun nyt on tapahtumasta kulunut jokseenkin kuusi vuosikymmentä, en muista, mikä poikkeama hänen tarvitsemillaan nauloilla oli "tavallisiin" verrattuna.

Kävi niin, etten löytänyt hänen pyytämiään nauloja, vaan tulin tyhjä pussi kädessäni. takaisin takavarastosta myymälän puolelle. No, sain kollegamyyjältä (puksulta lyhkäsel kiälel) ohjeen, mistä päin varastoa niitä nauloja löydän. Vaan en löytänyt, vaikka kuinka etsin. Ei muu auttanut kuin mennä uudelleen myymälän puolelle tyhjä pussi kädessäni. Kuuluisa jalkapallovalmentaja poltti proppunsa.

Hän huusi niin kuin vain voi kuuluisan, vahvan minä-kuvan omaavan miehen lärvistä lähteä: "Tolla pojalla ei ole vieläkään niitä nauloja pussissaan!" Tolloksi ei sanonut, mutta kehonkieli kertoi sen todella selvästi. Saattoi sanoa vasitenkin, mutta lienen ollut sen verran shokissa, että sanat eivät mahtuneet sisään aivoihini.

Edellä kerroin kaiken, mitä muistan ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Keskiössä muistoissani ovat näemmä lipeäkalat ja "Tepsin" tiukka valmentaja. Viimeksi mainittu sai silloin aikaan tärkeän ratkaisun: kaupan myyjää minusta ei tullut eikä tule! Varmaan kuitenkin sain tuona kesänä monenlaista hyvää henkistä pääomaa kartuttanutta tietotaitoa, jota elämässä tarvitaan.

PAPAN PAKINA

1990-luvulla syntyi maailmaan lisää yksi läheinen ihminen, nimittäin ensimmäinen lapsenlapseni. Nyt Aleksi on yltänyt jo yli kaksikymppiseksi. Hän on viimeiset neljä vuotta ollut USA:ssa, opiskellut siellä ja pelannut jalkapalloa yliopistojoukkueessa. Niin hän sai siellä elämänkokemusta, kielitaitoa ja yliopistotutkinnon.

Aleksin ollessa pieni poika, saimme silloin tällöin kehitellä yhteisiäkin touhuamishetkiä. Olen niistäkin tehnyt aikoinaan muistiinpanoja, joita voisi nimittää pakinoiksi. Niitä julkaistiin ainakin Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa ilmestyneessä Munkinseudun Aluesanomissa. Enpä niiden sisältöä kohtsillään kovin hyvin muista. Toivottavasti olen kirjoittanut enemmän Aleksista ja meistä yhdessä kuin ihan vain omasta itsestäni. Joka tapauksessa roolini on isovanhemman rooli. Nimikkeeni oli ja on pappa, joka taitaa olla länsirannikolta periytynyt "titteli". No niin, tästä alkaa uusi, sattumalta löytämäni, alkujaan 1990-luvulta peräisin oleva pakinasarja, olkaa hyvä:

Kiirettä ja kasvamista. Syys saa. Syyssää. Kiirettä pitänyt. Papalla. Kellä mitäkin. Syyt niin kuin säätkin vaihtelevat. Osalla lapsista on tuoreessa muis­tissa takanapäin elämän ensimmäinen varsinainen koulupäivä. Syy koulun alkamiseen on seitsemän vuoden iän täyttyminen tai lähestyminen. Papan kiireen syynä taas ei ole työmäärän runsastuminen, vaan hitauden lisääntyminen.

Kiireeseenkin voi ”kasvaa”. Parhaiten asia näkyy esimerkiksi siinä, että jos arkena syö kovalla kiireellä ruoan, sen hotkii myös silloin, kun mitään kiirettä ei ole. Miten sitten sisäistämme kiireen omaan elämäämme? Esimerkiksi seuraavalla tavalla. Alle koulu­ikäinen lapsi oli tottunut siihen, että äidillä oli aina kova kiire. Lapsi oli mitä ilmeisimmin myös oppinut arvostamaan kiirettä. Totta kai. Opettaja ei ollut vielä kuvioissa mukana, joten äiti oli auktori­teettien kärjessä. Eräänä lauantaina äiti ja Julia-tyttö matkustivat yhdessä bussilla torille. Kun he olivat hetken aikaa matkustaneet vierekkäin istuen, nojasi Julia äitiinsä ja kysyi toivorikkaana äidiltään: ”Äiti, onhan meillä kiire, onhan?” Pappa lienee vastaa­valla tavalla arvottanut kiireen. Tuli mieleen yksi kohtaaminen. Seisoin bussipysäkillä, kun metsänhoitajaystäväni Veli-Matti pyö­räili hiljalleen ohitse. Hän huikkasi kuismenee-kysymyksen, johon vastasin, että ”hiukan pitää kiirettä”. Tähän Veli-Matti huikkasi hyväntuulisesti: ”Joo, joo – ei niin pientä virkaa, ettei sivuhommat haittais!”

Lapsenlapsi Aleksi oli papan luona yhden päivän hoidossa elokuussa. Laadimme yhdessä etukäteen paperille tavoite-ohjel­man. Ohjelmaa olisi riittänyt moneksikin päiväksi. Joka tapaukses­sa realistiselta tuntuneen ohjelmapaperin toteutus jäi kesken. Innostuimme urheilukentällä juoksemiseen, hyppäämiseen ja mui­hin lajeihin niin, että aika loppui kesken. Kentälle mennessämme Aleksi pohdiskeli, mikä elämän vaihe on ihmiselle kaikkein vai­kein. Hän päätyi siihen, että lapsuus on kaikkein vaikein. Kysyin, miksi lapsuus on vaikein. Aleksi perusteli näkemystään toteamal­la, että ”silloin pitää joka päivä oppia jotakin uutta”. Enpä ryhtynyt pitämään Aleksille esitelmää elämänikäisestä oppimi­sesta.

Pappa heltyi ostamaan Aleksille Pokemon-kortteja. Aleksin äiti oli hiukan hämmästynyt, että olin sellaiset ostanut. Perustelin ostos­tani samoin kuin Aleksille. Olin pitkin päivää sanonut aika monelle asialle ”ei” ja halusin kerran antaa periksikin. ”No, minä vain vähän kokeilin”, perusteli Aleksi äidilleen papalle esittämiään erilaisia hankinta- ja muita pyyntöjään.

Vuonna 2000 Aleksi aloitti koulunkäynnin. Taitaa olla niin, että vanhemmat jännittivät alkua enemmän kuin koululainen itse. Saattoi olla niinkin, että opettajakin jännitti koulun alkamista yhtä paljon kuin lapset. Ainakin Aleksi ihmetteli, miksi opettaja saattoi yrittää ruokasalista ulos väärästä ovesta. Kovin paljoa Aleksi ei ole koulutyöstä informaatiota antanut. Sen verran sain selville, että aluksi ksikki luokan oppilaat olivat käyneet kukin vuorollaan kirjoittamassa nimensä taululle. Aleksi oli ensimmäisten joukossa, koska ensin kirjoittivat nimensä A:lla alkavat. Liisa-opettaja oli yksi joukosta, koskapa oli mennyt L:n kohdalla muiden mukana taululle. - Paras vertaistensa joukossa. Primus inter pares. Papan kokemuksen mukaan hyvät opettajat ovat kyllä tällaisia primuksia. Ja kyllä parhaat myös jännittävät. Niinhän tekevät mestarinäyttelijätkin.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Muistelin aikaisemmin esittämiäni uneen liittyviä ohjeita ja mielipiteitä. Osan olen ammentanut omasta kokemuksestani, osan saanut itseäni viisaammilta asiantuntijoilta. Toivottavasti en ole kyllästymiseen asti korostanut, että tilanteet ovat moninaisia ja konstit ovat yksilöllisiä. Aikaisemmin kertomani mukaan joku lukija pyysi taannoin aikakauslehden lukijapalstalla lopettamaan keskustelun nukahtamisesta ja nukkumisesta. Hän lisäsi, että kun laittaa tyynyn nilkkojen alle, nukahtaminen ja nukkuminen onnistuvat oikein hyvin.

Mutta ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että tyynykonsti tuo hyvät unet muillekin kuin mielipiteen esittäjälle. Viime tammikuun alussa luin Aamulehden Koti-asuntolehdestä henkilöstä, joka nukkuu villapipo päässä ja sukat jalassa. Makuuhuoneen nukkumislämpötilaksi hän suositteli sellaiseksi, että nenä on kylmä.

Lienevät uniasiantuntijat jokseenkin yksimielisiä siitä, että makuuhuoneen lämpötilan olisi oltava ennemmin melko viileä kuin huisin kuuma. Ehkä joka tapauksessa lämpötilaksi suositellaan yleensä alle 20 astetta.

Hyvä terveys –lehden (SANOMA) numerossa 2/2019 käsiteltiin nukahtamiseen ja nukkumiseen liittyviä asioita. Jutun otsikko: ILTAPALA VIE UNTEN MAILLE, teksti: NINA RIIHIMAA

Aikoinaan lääketieteellisestä artikkelista poimimani ja blogissa esittelemäni kaurapuurosuositus sai vahvistusta edellä mainitussa jutussa. Nina Riihimaan jutussa ravitsemusterapeutti HANNA PARTANEN toki suosittaa ennen nukkumaanmenoa esimerkiksi näin: ”Kaurapuurosta saa hyviä hiilihydraatteja ja se lämmittää kehoa unten maille. Puurosta moni huono nukahtaja kertoo saaneensa avun.”

Paitsi nukahtamiseen myös nukkumiseen on kuulemani mukaan tullut apua. Kaurapuuro on joillekuille loihtinut vapauden ainakin yhdestä yöllisestä pissareissustakin. Eikä kohtuullisesti nautittuna lihota.

Lapsuudesta on jäänyt voimakkaana mieleen äidin sanat hänen kehottaessaan syömaan iltapalaa: ”Kyl syär täyty, et nukku jaksa!” En sitä lapsuudessa protestoinut, mutta hiukan kasvettuani aloin asiaa epäillä. Eihän lepo vaadi jaksamista. Vaan kyllä vanhan kansan viisaudet ovat nimityksensä mukaan ihmeellisen usein viisaita. Eihän ihmiskeho lakkaa toimimasta nukahtamisen johdosta. Tiede todistaa vakuuttavasti, että nukkuessa kuluu jouleja/kaloreita hämmästyttävän paljon.

Vielä takaisin edellä mainittuun Nina Riihimaan tekemään haastatteluun. Hanna Partanen tuo esiin muitakin vaihtoehtoja kuin kaurapuuron. Pääasia on, että syö ennen nukkumaanmenoa kevyesti, vähärasvaisesti, vähämausteisesti ja vähän. Mutta, mutta: nälkäisenä uni ei tule.

Sen varalta, jos kaurapuuroon ei ole kaipuuta, ravitsemusterapeutti Hanna esittää vaihtoehdoiksi esimerkiksi seuraavaa: voileipäviipale päällystettynä yhdellä juusto- tai leikkeleviipaleella ja lasillinen maitoa, Maidon sijasta voi kokeilla Nukkumatin suosikkijuomaa, kirsikkamehua. Se syventää ja pidentää yöunta. Lasillinen kirsikkamehua tai kourallinen kirsikoita iltapalalla nostaa elimistön melatoniini- eli unihormonitasoa. Nukkumatin kakkossuosikki juomaksi ovat maitotuotteet.

Kovin paljoahan ei iltamyöhään kannata juoda mitään, koska wc-reissut katkaisevat unen. Onnelliset he, jotka luonnostaan jatkavat untaan ikään kuin eivät olisi kävelyllä olleetkaan!

ALZHEIMER

"Lähetekirje" Kustaankartanon vanhustenkeskuksen D1-osastolle sen johdosta, että vien Mairen lyhytaikaishoitoon/intervallihoitoon sinne:

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                                        LÄHETE

                                                                                     15.2.2002

 

Arvostamilleni D1-Ihmisille

 

Kiitos, että Maire saa taas tulla luoksenne hyvään ilmapiiriin.

Muutama yö meni tällä viikolla huonosti: Maire heräsi kesken unen. Kun olen aientanut estolääkkeen antamisen alkuiltaan, on uni mielestäni onnistunut paremmin. Ehkä kyse on luulostani, en tiedä. Tänään Maire heräsi sängyn laidalle istumaan kello 7:n jälkeen. Laitoin hänet uudelleen nukkumaan, ja unta riitti vielä yli tunnin verran.

Maire kävi suihkussa eilen illalla, joten pesua ei tällä kertaa tarvita.

Vatsa on toiminut yleensä kello 16 – 17:n välillä eli samaan aikaan, kun olen vaihtanut vaipan.

Viime aikoina Maire on mennyt aamupalan jälkeen lepäämään ja on ainakin kolmena viime päivänä myös nukahtanut ja nukkunut vajaan kahden tunnin levostaan yli puoli tuntia. Primaspan on ollut vähän ongelmallinen. Tänäänkin se jäi suuhun pyörimään ja imeytymään ja kuoret sitten tulivat lopuksi pois.

Yöpuvun housut ovat olleet pesun jälkeen vasta parin yön ajan, joten laitan taas nämä tutut housut, jotka olen vaihtanut iltavaipan vaihtamisen yhteydessä kello 22:n paikkeilla iltaisin. Normaalit kortit etc. ovat mukana käsilaukussa. Myös dosetin muistin, samoin Sabina-koirun.

Kestävyyden toivotuksin, kiitoksin

Kalevi

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On ollut monen monta päivää todella vaikeaa väsymystä; ”minä tahtoisin Isä jo kotiin. Isä, minua väsyttää.” Eräänä iltana ajattelin mennä joen jäälle kävelemään. Laskeutuessani joelle, liukastuin, kaaduin, liu´uin jäälle ja hätäännyin. Hivuttauduin hätääntyneenä väkisin takaisin rannalle. Loppujen lopuksi onnistuin paluu­yrityksessäni. Taakse jäi ilmeisen heikko jää ja parinkymmenen metrin päässä välkehtinyt sula.

Neuroosit lisääntyvät. Olin eilen hammaslääkärissä ja sain kesken hoidon pakokauhukohtauksen. Eipä ole sellaistakaan ennen tullut hammaslääkärissä edes mieleen. Sanoin, että minulla on vaike­aa, nousin tuolista ja pelästytin sekä lääkärin että hoitoapulaisen. Ilmeisesti tummat suojalasit aiheuttivat pakokauhureaktioni. Levähdettyäni hetken, ja riisuttuani pois pikkutakin sekä villapaidan, kykenin jatkamaan hoitokerran loppuun. Illalla juuri ennen nukahtamista tuli vastaavankaltainen pakokauhureaktio. Ponkai­sin ylös, istuin rauhoittumaan, otin unilääkettä ja sain unta.

Mairen omahoitaja Heli kysyi viimeksi Mairea intervallihoidosta hakiessani: ”Nouseeko Maire omatoimisesti ylös?” En tietoisesti liene sitä tullut ajatelleeksi. Maire ei nouse sängystä eikä tuoliltakaan yleensä omatoimisesti, vaan nostan hänet. Taaskaan en ymmärrä, miten hentoinen naispuolinen omaishoitaja onnistuisi nostamaan häntä painavamman hoidettavan makuulta istualleen ja siitä ylös. Minulla on helppoa. Alzheimerin taudille tyypillinen painon alentuminen on toteutunut Mairenkin osalta. Hän on minun voimilleni varsin kevyt. Tosin hän voi joskus tarrata hyvinkin kovin kiinni eikä sellaisessa tilanteessa kannata edes yrittää nostaa, vaan pitää odottaa lukkiutuneen tilanteen laukeamista.

Heli keskustelutti minua pitkään viimeksi Mairea hoidosta hakiessani. Psykiatriaan erikoistuneena hoitajana hänellä on näemmä ihmellisen voimakas tilannetaju. Heli sanoi, että äänenikin on tullut hennoksi. Ei hän sitä sanaa käyttänyt, ei edes löytänyt etsimäänsä sanaa, mutta tarkoitti havaitsevansa jopa äänestäni henkistä väsymystä ja alaspäin menoa. Yhdessä todettiin, että tilanteeni voisi olla samanlainen tai jopa huonompi, vaikka Mairella ei olisi Alzheimerin tautia. Nyt tilanteeni on selittelyn kannalta todella helppo: kaiken voi laittaa Mairen sairauden ”piikkiin”.

 

to 21.2.2002

Viime viikolla tuli lasku ambulanssimiesten käynnistä. ”Aviomies ei ollut ehtinyt peruuttaa ambulanssia” luki toisen miehen tekemässä raportissa. No, heidän tulonsa kesti yli 45 minuuttia, joten hyvin olisin ehtinyt peruuttaa. Olin vain sopinut hätäkeskuksen päivystä­jän kanssa, että ambulanssimiehet tulevat tarkistamaan, onko verenvuoto vakavaa. Revin muuten raportin heti sen luettuani. Pahoitin mieleni raportin ilmoituksesta ”täysin dementti vanhus”. Mairella on varmasti tallella jotakin sellaista hyvää, mitä raportin kirjoittajalla ei ole. Dementti on kauhea sana. Maire ei ole vanhus. Koko vanhus-sana joutaisi hävittää. Ei ihminen edes elä vanhaksi.

Tänään iltapalalla Maire valitti kipua. Hän piteli kädellään poskea juuri siltä kohdalta, josta hammaslääkäri hiljan paikkasi yhden reiän. Saattoi muuten samalla selvitä, miksi Maire on nukkunut muutamat viime yönsä huonosti. Hänellä lienee ollut hammas­särkyä. Murensin ennen nukkumaanmenoa jugurtin joukkoon hivenen särkylääkettä ja myös ihan pikkuisen palan unitabletista. Täytyy heti aamulla tilata hammaslääkäri.

 

pe 22.2.2002

Mairen hammaslääkäriä en onnistunut tavoittamaan. Nauhatiedo­te kertoi hänen olevan hiihtolomalla. Päivällä Ritva soitti Kustaan­kartanosta, että virtsanäyte ei ollutkaan puhdas. Vaikka paperissa toisella sivulla luki "puhdas”, toisella sivulla oli merkintä koli­bakteerista. Ei auttanut muu kuin hakea lääkettä siihenkin. Terveyskeskuksessa oli täydellinen palvelu. Vastaanottovirkailija haki lääkäriltä lääkemääräyksen.

Iltapäivällä Maire piti kättään poskella ja valitti. Ei auttanut muu kuin ruveta metsästämään hammaslääkäriapua. Soitin kello 14.45 kaupungin hammashoitolaan. Sieltä vastasi nauha, että paikka on avoinna vain kello 15:een. Mutkien kautta sain tiedon kahdesta 24 tuntia vuorokaudessa päivystävästä paikasta. Sain ajan illansuuhun. Lääkäri ei saanut otetuksi kuvaa, koska Maire ei suostunut avaamaan suutaan. Kehotin häntä vielä kerran yrittämään, koska yksi sekunti on yhdenlainen, toisen sekunnin aikana kaikki voi järjestyä hyvin. Lääkäri totesi, että ”tämä laite maksaa 35 000 ja se voi mennä rikki”. Niin kuva jäi ottamatta. Lääkäri totesi, että säryn aiheutti hampaan reiässä oleva ruoka. Hän poisti ruoan ja laittoin reikään jotakin lääkettä. Hän oletti sen antavan avun maanantaihin asti. ”Mutta heti maanantaina on saatava hammaslääkäriapua”, totesi lääkäri. En ymmärrä, miten hampaassa voi olla murhetta, kun miltei päivälleen kuukausi sitten saimme Mairen hampaat kuntoon ja sovimme, että tulemme fluoraukseen muutaman kuukauden päästä. Hammaslääkäri totesi vielä, että reikiä on kaksi, ehkä jopa kolme. Selittämättömän merkillistä. Ilmankos yöt ovat menneet huonosti: Mairella on mitä ilmeisimmin kipua sekä hampaissa että alavatsassa.

Vaikka en tunne stressiä, tunnen, etten ole työkunnossa. Luulin viikon lenkkeilyn auttavan kunnon tasapainottamiseen, muttei se ole auttanut. Muisti pätkii pahasti, mieli on aika alhaalla ja lempi­lauluni on päivästä toiseen "Minä tahtoisin isä jo kotiin. Isä minua väsyttää.” Hävettää vieläkin sekoiluni ja hajamielisyyteni viimeksi pitämillä oppitunneilla. Jos järjen ääntä kuuntelen ja opiskelijoiden oikeusturvasta pidän huolen, haen sairaslomaa. Oma lääkärinikin oli kuitenkin tämän viikon hiihtolomalla, joten varmuutta sairas­loman onnistumisesta en saanut. Olen varoiksi koettanut hankkia sijaista. Kaksi kieltävää vastausta on tullut, nyt odotan kolmatta vastausta.

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi                                                                  LÄHETE

                                                                            24.2.2002

 

Rakkaat D1-Ihmiset! 

Ohessa Maire tulee taas hoiviinne. Kiitos, että saa tulla.

Kolibakteeriin saimme Selexid 200 mg –lääkettä, jota otetaan kolme kertaa päivässä. Olen näemmä jo eilen aamulla unohtanut antaa sitä, koska on ”liikaa” jäljellä. Voe, voe.

Mairella on ollut myös hammas kipeä. Kävimme perjantai-iltapäivänä hammaslääkärissä, mutta ei hammaslääkäri saanut työtään tehdyksi. Mairen oma hammaslääkäri on ollut menneen viikon hiihtolomalla ja tulee töihin maanantaina kello 8.30. Soitan hänelle ja koetan saada maanantaiksi ajan. Minulla alkaa töissä kokous kello 14, joten sitä ennen koetan hakea Mairen hammas­lääkärikäynnille. Perjantainen hammaslääkäri sanoi, että ala­hampaassa on reikä ja että särky johtui sinne menneestä ruoasta, jonka hän otti pois. Hän sai laitetuksi hampaaseen jotakin tököttiä ja oletti sen vaikuttavan maanantaihin asti, mutta sanoi, että maanantaina on asia välttämättä hoidettava. Sikäli reikä ja hammassärky ovat mysteeri, että miltei päivälleen kuukausi sitten Mairen hampaat laitettiin kuntoon ja hammaslääkärin kanssa sovittiin, että seuraavan kerran tullaan huhtikuussa fluorausta varten.

Suihkussa Mairea ei tarvitse käyttää, koska olimme lauantaina illansuussa suihkussa. Ajoin kainalokarvat, vaihdoin puhtaat vaatteet, laitoin deodoranttia ja leikkasin kynnet. Yöpuvun housut ovat kassissa laitettavaksi iltavaipan vaihdon yhteydessä. Ei kannattane laittaa yöpuvun paitaa, vaan ottaa vain villapaidan yöksi pois. Kiitos, jos otatte nukkumaanmennessä lasit pois ja laitatte taas aamulla takaisin.

Suojelusenkeleitä kerallenne

Terveisin

Kalevi

J.K. Annoin särkyjen ja levottoman yön pelossa illalla puoli disperiniä ja neljäsosan insominia. Unta riitti kello 6.30:een, jolloin vatsa toimi ja vaihdoin vaipan. Kaikki tabletit olen muuten antanut pieninä palasina jugurtin ja rusinoiden seassa. En tiedä, olisiko niin saanut tehdä, mutta jos en käsin saa tablettia paloitelluksi, jaan sen ainakin kahteen osaa saksien avulla. Kokonaisen tabletin alasmeno on jokseenkin mahdotonta eikä helppoa ole palastenkaan nieleminen. K.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 su 24.2. 

Vein Mairen hänen omaan sänkyynsä Kustaankartanon D1-osastolle. Tavan mukaan osaston Topi-kissa lepäili Mairen sängyssä. Kun lähdin, kissa meni Mairen kainaloon Maire jäi silittämään sitä. Talon ulkopuolella aloin valtoimenaan itkeä. En osannut arvioida, miksi itkin. Jotenkin itkuni varmaan liittyi siihen, että jäi Mairea ikävä. Tiedostetulla tasolla annoin itselleni kertoa, että itkin kiitollisuudesta Topi-kissaa kohtaan, että se aina on pitämässä Mairelle pehmoista seuraa.

ma 25.2.

Mairen Päivi-hammaslääkäri järjesteli niin, että Maire pääsi vastaanotolle. Alahampaasta oli lähtenyt paikka. Maire antoi kiltisti porata ja laittaa uuden paikan. Selittämätöntä tämäkin. Perjantaisen hammaslääkärin kanssa ei syntynyt minkäänlaista yhteistyötä, nyt kaikki onnistui hyvin. Perjantainen lääkäri sanoi, että asia on pakko hoitaa nukutuksessa. Eipä tarvittu nukutusta. Tarvittiin vain oikeaa tunnelmaa ja oikeaa otetta. Ne ovat sanoin selittämättömiä asioita.

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 17 jae 5:

Joka köyhää pilkkaa,

herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

17:6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset,

lasten kunniana heidän isänsä.

17:13 Joka hyvän pahalla maksaa,

vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

KANSAN SUUSTA:

Ei raha est kuolemast, ei köyhyys kauva elämäst (Salo)

On nyt korsi porsaan suussa, sanoi mies, kun näki nuoren polttavan tupakkaa.

Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

HELMIKUUN KALENTERIASIAA

ALKUSANAT VANHAN KANSAN SUUSTA:

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.

Vanha kansa ei pitänyt helmikuun pitkistä suojasäistä; ne ennustivat pitkää ja kylmää kevättä: "Helmikuun suoja, nälän tuoja".

Kun helmikuun aamut ovat sumuisia, tulee elokuussa halloja.

ERITYISIÄ PÄIVIÄ      

Suomen Monikkoperheet ry alkoi vuonna 2010 organisoida valtakunnallista Kaksosten päivää. Sen jälkeen tuota päivää on vietetty ja vuietetään Suomessa aina helmikuun toinen päivä.

Tänäkin vuonna, lauantaina 2.2. 2019 Kaksosten päivänä halutaan nostaa esiin ajankohtaisia, monikkoperheiden elämään liittyviä teemoja. Päivän nimestä huolimatta sen toteutus on nimeä laajempi. Päivä on samalla kaikkien monikkoperheiden oma juhlapäivä. Alueelliset monikkoperheyhdistykset ovat aktiivisesti mukana päivän vietossa erilaisten koko perheen tapahtumien muodossa.

Tänä vuonna päivän teemana on "Monikkoperhe kiittää". Kiitoksen kohteita ovat esimerkiksi perheiden läheiset ihmiset sekä ammattilaiset ja päättäjät.

 

Kuva: Suomen Monikkoperheet ry:n sivustolta

Sunnuntaina 3.2. alkaa yhteisvastuukeräys.

Tämänvuotisella yhteisvastuukeräyksellä tuetaan lähinnä lasten ja nuorten koulutusta sekä Suomessa että ulkomailla.

Suomessa tuetaan maksullisten opiskeluvälineiden, esimerkiksi oppikirjojen ja tietokoneiden, hankinnassa.

Ulkomailla yhteisvastuukeräyksellä tuetaan koulunsa keskeyttämään joutuneiden oppilaiden paluuta kouluun, autetaan koulumaksuissa sekä jaetaan koulu- ja hygieniatarvikkeita. Syrjäseuduille koulutetaan lisää päteviä opettajia ja rakennetaan turvallisia kouluja.

Keräys alkaa 3.2. ja jatkuu 30.4. asti. Aktiivinen keräyskausi ajoittuu tuolle ajanjaksolle. Keräyslupa on kuitenkin voimassa vuoden 2019 loppuun asti.

LIPUTUSPÄIVÄT    

tiistai   5.2.: J.L. Runebergin päivä, liputuspäivä

keskiviikko  6.2.: Saamelaisten kansallispäivä, saamelaisten liputuspäivä.

Myös Suomen, Norjan ja Ruotsin viranomaiset suosittavat yleistä liputusta 6.2.   

torstai 28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä,

liputuspäivä  

Kalevalan päivää vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version esipuheen 28. helmikuuta 1835.

Kalevalan päivään ovat osuneet suomalaisten, maailman onnellisimman kansan, nimistä oikein osuvat nimet. Nimipäiväänsä Kalevalan päivänä viettävät Onni ja Sisu.

KOULUJEN HIIHTOLOMAVIIKOT

maanantai 18.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Etelä-Suomen kouluissa.

maanantai 25.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Väli-Suomen kouluissa.

(Pohjoisen hiihtolomat ovat maaliskuun alussa.)

TÄYSIKUU torstaina 14.2.

Aiheeseen liittyvä kuva

KIRKKOVUODEN HELMIKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-sivuston mukaan:

(mukaan lukien Kalevin vähäistä kommentointia)

su 3.2.2019 Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä on jouluun liittyvä erityispyhä.

Keskiössä: Kristus ja Jumalan kirkkauden säteily.

Muistelen joskus aikaisemmin kertoneeni kynttilä-sanan historiaa tässä yhteydessä. Aikoinaan nimittäin tänä sunnuntaina oli tapana vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Tähän päivään liittyvä Raamatun kohta on se, että Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin. Silloin Hänessä ilmestyi jumalallinen kirkkaus maailmaan ja sen ihmisille.

Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka Jeesus on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka Hän on antanut loistaa omalle kansalleen.

su 10.2. Viides sunnuntai loppiaisesta

Joulujakso, loppiaisaika

Keskiössä: Kahdenlainen kylvö

Kahdenlaisella kylvöllä kuvaillaan ymmärtääkseni ihmisen elämän laatua. Jos teemme kaikkemme elääksemme Raamatussa annettujen oppien mukaan, meillä lienee inhimillisen järjen mukaan tulossa "ihmiselon aikaisesta kylvöstämme hyvä sato". On vain ratkaistava, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tulee siis valittavaksi esimerkiksi lähimmäisen rakkauden ja vihan välillä. Pitää noudattaa hyviä neuvoja ja välttää pahoja tekoja. Taivaan Isän tahdon noudattaminen merkitsee hyvää kylvöä, pahan tekeminen huonoa kylvöä.

Viime kerralla kerroin uskonelämään, kolehtiin, liittyvän kevennyskertomuksen. Siinä markka-aikakauden loputtua sekä markan kolikot että seletlt pyrkivät taivaaseen. Setelit käännytettiin taivaan portilta takaisin, kun ("pääsuntio-kolehdinkerääjä"?) ei ollut heitä tavannut koskaan kirkossa. Kahdenlainen kylvö viitannee samankaltaiseen lopputulemaan. Ihminen itse ei voi maan päällä päättää, onko hänen kylvönsä ollut tarpeeksi hyvää. Kai "kylvöstäkin" voi sanoa samoin kuin työnsä kanssa tuskailevalle tapaan sanoa: "Enempää ei tarvitse tehdä kuin parhaansa." Kaiken kaikkiaan ei ole viisasta eikä oikeaa, jos pidämme itsearviota omasta hyvyydestämme taivaallisen hyvänä. Emmehän itse voi olla kelvollisia antamaa ylähälle suositusta kelpoisuudestamme. Kylvömme arvioidaan muualla myöhemmin.

Peräti monisyinen on arvioida sitä, olemmeko kylvöllämme kelvollisia pääsemään taivaisiin. Ehkä olivat oikeassa, ehkä väärässä, edustava otos Suomessa murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomitut vangit. He vastasivat kyselyyn siitä, miten hyviä he ovat ihmisinä omasta mielestään. Poikkeuksetta kaikki elinkautisvangit olivat sitä mieltä, että he olivat ihmisinä hyviä.

su 17.2. Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Armon käsite

Tämän sunnuntain latinankielinen Septuagesima-nimi on suomeksi sanatarkasti seitsemäskymmenes. Näin tulee ilmoitetuksi päivien lukumäärä pääsiäiseen. (Tosin se ei nykyaikana enää päde, kun pääsiäisen aika määräytyy nykyisin eri tavalla kuin kauan sitten.)

Tänä sunnuntaina papit kehottavat ihmisiä luottamaan Taivaan Isän armoon. Sitä ei tarvitse ansaita. (Se on mielestäni yksi kristinuskon keskeisimmistä asioista, joka kristitylle jäädä selitystä ja ymmärtämistä vaille. Voisi ajatella olevan vaara, että ihminen tekee pahaa pahan tekemisen jälkeen, kun kerran "armo on taattu". Olen "konstapykkäsmäisesti" halunnut ratkaista aivan eri kohtaa Raamattua neuvoa hakien. Monta kertaa olen tuon kohdan lukenut, mutta nyt en sitä saa etsityksi. Kohdan ajatus on lähtöisin siltä ajalta, jolloin käytiin sotaa hevosia avuksi käyttäen. Logiikka menee näin: Itse sinun pitää hevosesi valjastaa; Taivaan Isä huolehtii voitosta.

Viimeksi mainitunkäsitän näin: Ei ihmisen pidä lusmuilla eikä laiskotella, vaan parhaansa pitää tehdä lähimmäisenrakkauden ja kaiken muun kauniin sekä hyvän tavoittelemisessa. Sarjamurhaajat ja muut jatkuvasti pahaa tekevät lainrikkojat eivät käsittääkseni voi luottaa siihen, että kun päätyökseen ei tee muuta kuin pahaa, että hän saa kaiken jatkuvassti anteeksi. Konsta pylkkäsmäisesti ajattelen, että jos jatkuva pahuus on sallittua jatkuvan armon varassa, koko muu kristillisen perussanoma lähimmäisenrakkauksineen ja kaikkineen tulee rikotuksi.

Kun ei teologinen tietämykseni riitä tähän, pitää muistaa kysyä armo-käsitteen laajuudesta teologeilta. Mahdollisuuksien mukaan palaan asiaan. Ehkä myös viisastun, että käsittele näitä asioita kovin varmoin ottein niin kuin entinen opettaja: sillä valtavalla varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa.

su 24.2. Toinen sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima) ("kuudeskymmenes")

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Jumalan sanan kylvö

Ounastelin edellä, voisiko olla parempi antaa uskonnolliset aihepiirit parempien sanankylväjien tehtäväksi. Jeesustahan voidaan sanoa "ykköskylväjäksi". Mutta ovathan hänen opetulapsensakin lähetetty sanan kylvöön. Mutta kai kuitenkin pienimmänkin kylväjän on varottava sitä, että ei ihmisenä asetu Jumalaksi Jumalan sijaan. Niinhän tapahtuu, jos hän kertoo tietävänsä, miten hyviä sanan kylväjiä itse kukin kanssaihminen on, ja kuka kanssaeläjistä pääsee taivaaseen, kuka ei.

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että saat nyt menossa olevassa helmikuussa(kin) kohdata runsaasti toivon lähteitä eli esimerkiksi

<> vilpitöntä ystävällisyyttä,

<> oikeudenmukaista tasa-arvoisuutta,

<> normaalia, luonnollista, ihmisarvoa kunnioittavaa arvostusta.

Kalevi



Tuokoon uusi vuosi 2019 sinulle runsahasti hyvää!

Tiistai 1.1.2019 - Kalevi Suojanen

OLLOS TERVETULLUT VUODEN 2019 ENSIMMÄISEN BLOGITEKSTIN LUO!

Hihii, hahaa, huhuu, nyt on tammikuu!

Tehkäämme raikkaasta tammikuusta

kuukausi pirteä ja ilonen.

Eikä surra tipattomana kuuna tippaakaan,

vaikka kinkusta tai kalkkunasta

olisi tullut - väliaikaista kaikki on vaan! -

painoa lisää muutama kilonen.

Ilmaston lämpeneminen saattaisi hidastua,

jos ilma hoksaisi pakastua.

Nyt puuttuu vain entisaikojen kylmä tammikuu.

Jos sellainen tulisi, taitaisi mutrulla olla suu,

ja olisi haaveina kuuma kesä plus pihan linnunpesäpuu.

Seuraavan kuuman kesän ykköshaave olisi oikein kylmä tammikuu.

VIIHTYÖS MYÖS HYMYILEVÄN APOLLON LUONA!

Eino Leinon(6.7.1878 - 10.1.1926) yksi tunnetuimmista runoista on Hymyilevä Apollo. Eiköhän se vielä nykyisinkin ole eräs yleisimmistä syntymäpäivillä lausuttavista runoista. Pitkään aikaan en olekaan lainannut viisautta Hymyilevästä Apollosta. Huomioon otettavaa oppia siinä riittää yllin kyllin. Hymyilevässä Apollossa on yhteensä 33 säkeistöä. Valitsin niistä seuraavaan elämänohjeeksemme ja lohdutukseksemme sattumanvaraisesti ja sattumanvaraisessa järjestyksessä viisi tunnettua säkeistöä. Tässä, olepa hyvä:

Näin lauloin ma kuolleelle äidillein
ja äiti mun ymmärsi heti.
Hän painoi suukkosen otsallein
ja sylihinsä mun veti:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan, -
sama se, kun täysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!"

 
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

 
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

 

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

TIENI PARINA - pahoittelut, piti sanoa:

PIENI TARINA

Pieni tarinani koskee lääkedosetin täyttämistä. Siihen liittyy ainakin minulle yksi merkillinen ihme. Kerron tuon ihmeen lohdutukseksi heille, jotka ovat kohdanneet saman ihmeen.

Nimittäin, nimittäin: Miltei joka kerta dosettia pöydän ääressä täyttäessäni putoaa yksi tai useampi pilleri lattialle. Kerron ihmeen esimerkin kautta: Eilen dosettia täyttäessäni yksi pilleri putosi lattialle eteeni. Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt. Kyllä oli trilleri. Sitten otin taskulampun avukseni. Siitä ei ollut apua. Tauon jälkeen laajensin etsintäaluetta. Vihdoin ponnisteluni tuottivat tuloksen. Ihme oli tämä: vaikka tabletti putosi kädestäni eteeni, löysin sen vihdoin ja viimein yli kahden metrin päästä, mutta en edestäni, vaan takaani. Kyllä elämä dosetinkin kanssa on ihmeellistä!

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Maallikkona voisi olla nykyistäkin varovaisempi kuin mitä olen tähän asti ollut mielipiteitteni esittämisessä. Toisaalta olen nojautunut siihen, että olin aikoinaan omaishoitajuuden vaikeina vuosina erityisen tunnustetun ja tunnetun unineurologin potilaana. Toisaalta olen ehkä oppinut uneen liittyviä tietotaitoasioita pitkän kokemuksen ja kokeilujen kautta. Unineurologin tärkein apu oli vaikea-asteisen uniapnean toteaminen ja hoitaminen. Loppujen lopuksi selätin uniapnean monen vuoden prosessissa valtaosin laihduttamisen kautta. Siinäkin kyllä näkyy yksilöllisyys. Laihduttaminen auttaa toisille, ehkä useimmille, mutta ei välttämättä kaikille.

Uniapnean havaitsemiseni myöhästyminen johtui siitä, että Maire-vaimoni kärsi siihen aikaan jo keskivaikeasta Alzheimerin taudista. Hän ei voinut tietoisesti havainnoida henkitystäni.  Olin verrattavissa uniapnean huomaamisen suhteen niin sanottuihin sinkkuihmisiin. Mikäli parisuhteessa elävät eivät kuorsaamisen takia nuku eri huoneissa, vieressä nukkuva havaitsee usein uniapneaan liittyvät hengityskatkokset. Vieressä nukkuva terveuninen yleensä jännittää kovin uniapneasta kärsivän hengityskatkoksia. Kun katkokset saattavat olla jopa lähes kahden minuutin mittaisia, viereisessä sängyssä on pelko ja jännitys, alkaako hengitys vielä uudelleen. Kuorsaaminen muutoin lienee uniapnean ensimmäinen oire. Kaikilla kuorsaajilla ei ole uniapneaa. Jos lääkäri on tehnyt uniapneasta diagnoosin, avuksi tulee niin sanottu CPAP-laite. Se pitää hengitystiehyet niin auki, että hengitys toimii hyvin. Mahdollinen kuorsauskin loppuu CPAP-laitetta käyttäviltä.

Tuo valtavan pitkä esipuhe liittyi pelkooni siitä, että annan epätieteellisiä neuvoja unihäiriöiden hoidosta. Tuo pelko liittyi kohdallani siihen, että taannoin kerroin vanhemman polven aikoinaan käyttämästä valeriaanan hyvästä vaikutuksesta unihäiriöiden korjaamiseen. Eräs ystäväni otti neuvostani vaarin, mutta lääkäri olikin varoittanut häntä valeriaanan käytöstä. Varoitus johtui siitä, että ystäväni käytti verenohennuslääkkeitä. Niiden käyttäjille valerianan käyttö ei ole hyväksi. Taas sain oppia lisää jaettavaksi eteenkin päin. Vielä muuta: alkoholi ja mielialalääkkeetkään eivät sovi valeriaanan kanssa yhteen.

Ja vielä loppuajatukset tästä aiheesta tällä kerralla:

<> Aikaisemmin olen jo todennut, että kylmät jalat voivat vaikeuttaa nukahtamista. Suosittelin ihoa helliviä superpehmeitä sukkia. Vielä tuli mieleen tunnettu totuus, että kuuman sijasta viileähkö lämpötila makuuhuoneessa on hyväksi unelle. Yleisesti suositeltaneen 18 - 19 astetta.

<> Viileä makuuhuone suosii heitä, jotka eivät vierasta sukat jalassa nukkumista. Uusi idea taitaa olla se, että nukutaan pipo päässä. Hengitystiehyeiden takia ehkä nimenomaisesti suositellaan viileää nukkumistilaa. Ei ainakaan se kaiken järjen mukaan ole unelle hyväksi, jos kätkee kasvonsa syvälle peiton sisään. Kylmään ja kuumaan suhtautuminen on yksilöllistä. Toimitaan sen mukaan kuin itse kullekin hyvin sopii. Aika monelle ilmeisesti sopii tavoitella lämpöä jalkoihin, kehoon ja käsiin sekä päähän muutoin, mutta nenän tienoille makuuhuoneen viileä ilme tekee hyvää.

<> Keholle ja sielulle ja myös unelle on mitä ilmeisimmin hyväksi, jos unirytmimme on pitkällä tähtäyksellä säännöllinen. Hyvä lähtökohta on, että nukkumanmenon aika on mahdollisimman usein sama. Jos kaikki menee hyvin, heräämisaika on automaattisesti suurin piirtein jokseenkin sama. Jos illalla menee nukkumaan väsyneenä ja aamulla herää virkeänä, kaikki on hyvin. Jos aamulla herää väsyneenä, pitää mietiskellä ja ideoida, millä keinoin pääsisi virkeän heräämisen uralle. Menestystä!

OTTEITA TULEVASTA SOTAKIRJASTA

Vajaa pari vuotta sitten kirjoitin blogissani Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi ystävästäni, sotaveteraani Olavi Hätösestä. Hän piti aikoinaan sotaan osallistuessaan päivittäistä, yksityiskohtaista päiväkirjaa. Tarkoitukseni on tehdä valmiiksi Olavin kanssa kuluvana vuonna yhteistyössä kirja, jossa Olavin päiväkirjamerkintöjen perusteella lukijat saavat todella konkreettista tietoa siitä, mitä sota on.


Aluksi esitän taustatietoa kirjan varsinaisiin tapahtumiin. Jatkan tämänkertaisesta osiosta sitten kuukausittain tekstiä - ensin lisää taustatietoa ja sitten tietoja sodankäynnistä. Ensin muutama sana Olavista ja hänen synnyinpitäjästään sekä hetkistä ennen evakkoon lähtöä:
Vilho Olavi Hätönen on syntynyt 20.1.1922 Karjalan kannaksella, Heinjoen kunnan Ristseppälän kylässä. Siellä hän myös kasvoi lapsuutensa ensimmäiset vuodet. Kansakoulun Olavi kävi naapurikunnassa Äyräpäässä. Olavin kuva, jonka Pirkkalainen-lehden päätoimitaja Antti Jokinen otti Olavin täyttäessä 95 vuotta 20.1.2017:

Olavilla on kuvassa kädessään Karjalan kartta. Seuraavassa on kartta Olavin synnyinpitäjästä, Heinjoesta, jossa siis Olavi syntyi Ristseppälän kylässä.