Olkoon helmikuusi hyviä hetkiä täynnä!

Perjantai 1.2.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

KUULUMISTEN KYSELYÄ:

Aapeli kysyy Bertiltä: "Mitä kuuluu?"

Bert pitää ylipitkän esityksen voinnistaan ja sairauksistaan ja omista saavutuksistaan ja lasten saavutuksista sekä lastenlastensa ihanuudesta. Lopuksi hän heittää Aapelille loppuheipat. Mutta eipä "ehtinyt" kysyä, mitä Aapelille kuuluu.

LÄHIMMÄISEN LOHDUTTAMISTA

1) Väsymyksestä:

Aapeli kohtaa jälleen Bertin sekä loihe lausumahan: "Bert! Terve, moro, hei! - Mitäpä kuuluu? On tämä elämä ihmeellistä; on kuin jäitä polttaisi. Minä olen ollut kuukausitolkulla jatkuvasti lopen uupunut, väsynyt, väsynyt, väsynyt.

Vastoin tavallista tapaansa Bert malttaa kuunnella kiltisti Aapelin murhetta. Sen jälkeen Bert avaa sanallisen arkkunsa. Monisanaisesti hän esittää oman tilanteensa. Bertin puheesta paljastuu, että hän on ollut paljon kauemmin väsynyt kuin Aapeli, ja että hän on ollut myös paljon syvemmin väsynyt kuin kaverinsa Aapeli.

2) Surusta:

Seuraava on tositapaus Espoosta, jossa lähietäisyydellä asuvat rouvat tapasivat toisensa kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Lyhyiden alkutervehdysten jälkeen keskustelu eteni tähän tapaan:

- Voi tiedätkö, elämäni on aivan valtavan katastrofaalisessa tilassa! Rakas aviomieheni kuoli viime viikolla.

- Niin, kyllä niitä murheita piisaa. Minun veljeltänikin meinasi hiljan kaatua valtavan ison kokoinen koivu naapurin puolelle rajaa!

RUN0NAMIA

Z. Topelius, suom. P.J. Hannikainen

(Koululaulukirjastakin ainakin osalle suomalaisista tuttu:)

VUODENAJAT- runosta kaksi säkeistöä

Kun joutui talvi siitä

Ja lumi hanget toi.

Kas nytpä suksi kiitää

Ja kulkuset ne soi.

Ja takka loimuaapi

Ja suopi lämmintään.

Ne hauskutusta saapi

Myös talvielämään.

Kun hanki kyynelehtii

Maa valkovaipan luo,

Taas kevät armas ehtii

Mi uudet leikit tuo.

Siis kiittäkäämme Luojaa:

Kaikk´ ajat hauskat on;

Hän eloamme suojaa

Sen saattaa elohon.

(Kalevin JK: Jos ja kun ainakin osa kansalaisista huokailee ylikuumana kesäpäivänä: "Tuispahan meille talvi, viileän virvoittava", voi sama yksilö tuskailla 25 asteen pakkasessa lumikolan takaa: "Tuispahan meille kesä taas ihanen lämpöinen."

Teoriassahan on helppo sanoa, että pitäisi elää nykyhetkeä ja pitäisi oppia pitämään siitä. Koetetaan kuitenkin vaikka edes hiukan allekirjoittaa edellä Zakarias-sedän runossa oleva ydinsanoma: "Kaikk´ ajat hauskat on.")

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1958 kesäapulaisena taivassalolaisessa sekatavarakaupassa. Tavaraa oli myynnissä ihan joka lähtöön ja vielä laiturillekin jäi varastointia varten. Vieläkin on aivoissani muistikuva lipeäkaloista, jotka kuivattuina rankoina seisoivat kunnioittamassa asiakkaita kaupan ulko-oven pielustalla. Maitoa myytiin tietenkin ammentaen isosta tongasta litramitalla asiakkaan mukanaan tuomaan maitokannuun. Jauhot olivat jauholaarissa, josta ne pussitettiin ja siirrettiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle ojennettavaksi. Samalla periaatteella myytiin nauloja. Ne olivat takavarastossa isommissa laatikoissa, josta ne poimittiin paksupaperiseen pussiin vaa´alle punnittaviksi ja asiakkaalle myymälän puolelle vietäviksi.

Sitten kerran pikkuisena poikana - omasta mielestäni varmaan hyvinkin isona miehenä - jouduin pahaan tilanteeseen. Asiakkaaksi tuli TPS:n (Turun Palloseuran) jalkapallovalmentaja nauloja ostamaan. Ehkä tuolla turkulaisella kuuluisuudella oli kesämökki Taivassalossa, runsaan 50 kilometrin matkan päässä kodistaan, mene ja tiedä. Mutta hyvin tiukan tuntuinen oli setä ostajana. En muista, mitä nauloja hän pyysi saada. Ihan tavallisia ne eivät ehkä olleet. Mutta kun nyt on tapahtumasta kulunut jokseenkin kuusi vuosikymmentä, en muista, mikä poikkeama hänen tarvitsemillaan nauloilla oli "tavallisiin" verrattuna.

Kävi niin, etten löytänyt hänen pyytämiään nauloja, vaan tulin tyhjä pussi kädessäni. takaisin takavarastosta myymälän puolelle. No, sain kollegamyyjältä (puksulta lyhkäsel kiälel) ohjeen, mistä päin varastoa niitä nauloja löydän. Vaan en löytänyt, vaikka kuinka etsin. Ei muu auttanut kuin mennä uudelleen myymälän puolelle tyhjä pussi kädessäni. Kuuluisa jalkapallovalmentaja poltti proppunsa.

Hän huusi niin kuin vain voi kuuluisan, vahvan minä-kuvan omaavan miehen lärvistä lähteä: "Tolla pojalla ei ole vieläkään niitä nauloja pussissaan!" Tolloksi ei sanonut, mutta kehonkieli kertoi sen todella selvästi. Saattoi sanoa vasitenkin, mutta lienen ollut sen verran shokissa, että sanat eivät mahtuneet sisään aivoihini.

Edellä kerroin kaiken, mitä muistan ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Keskiössä muistoissani ovat näemmä lipeäkalat ja "Tepsin" tiukka valmentaja. Viimeksi mainittu sai silloin aikaan tärkeän ratkaisun: kaupan myyjää minusta ei tullut eikä tule! Varmaan kuitenkin sain tuona kesänä monenlaista hyvää henkistä pääomaa kartuttanutta tietotaitoa, jota elämässä tarvitaan.

ALZHEIMER

ti 25.2.2003

Kävimme päivällä autolla yhdessä viemässä kasapäin vanhen­tuneita oppikirjoja paperinkeräykseen. Illalla kävimme Maijun luona Puistolassa viemässä heille heidän meillä olleita tavaroi­taan. Olen hiukan ruvennut pelkäämään, että Mairea vaaditaan pois kotihoidosta hänen kuntonsa tultua yhä heikommaksi. Silti tänäänkin tunsin onnea Mairen puolesta, että hän saa olla mukana ”oikeassa” elämässä. Kustaankartanossa oleva hoitajatuttavani Henrik sanoi kerran tehneensä rinnuksiinsa nimineulan, jossa luki ”vanhusvaraston hoitaja”. Henrikin ajatus ei totisesti ole sittenkään kovin kaukana totuudesta. Kotona minä en ole varastonhoitaja; tunnen olevani ”elämässä kiinnipitäjä”.

 

PAPAN PAKINA

1990-luvulla syntyi maailmaan lisää yksi läheinen ihminen, nimittäin ensimmäinen lapsenlapseni. Nyt Aleksi on yltänyt jo yli kaksikymppiseksi. Hän on viimeiset neljä vuotta ollut USA:ssa, opiskellut siellä ja pelannut jalkapalloa yliopistojoukkueessa. Niin hän sai siellä elämänkokemusta, kielitaitoa ja yliopistotutkinnon.

Aleksin ollessa pieni poika, saimme silloin tällöin kehitellä yhteisiäkin touhuamishetkiä. Olen niistäkin tehnyt aikoinaan muistiinpanoja, joita voisi nimittää pakinoiksi. Niitä julkaistiin ainakin Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa ilmestyneessä Munkinseudun Aluesanomissa. Enpä niiden sisältöä kohtsillään kovin hyvin muista. Toivottavasti olen kirjoittanut enemmän Aleksista ja meistä yhdessä kuin ihan vain omasta itsestäni. Joka tapauksessa roolini on isovanhemman rooli. Nimikkeeni oli ja on pappa, joka taitaa olla länsirannikolta periytynyt "titteli". No niin, tästä alkaa uusi, sattumalta löytämäni, alkujaan 1990-luvulta peräisin oleva pakinasarja, olkaa hyvä:

Kiirettä ja kasvamista. Syys saa. Syyssää. Kiirettä pitänyt. Papalla. Kellä mitäkin. Syyt niin kuin säätkin vaihtelevat. Osalla lapsista on tuoreessa muis­tissa takanapäin elämän ensimmäinen varsinainen koulupäivä. Syy koulun alkamiseen on seitsemän vuoden iän täyttyminen tai lähestyminen. Papan kiireen syynä taas ei ole työmäärän runsastuminen, vaan hitauden lisääntyminen.

Kiireeseenkin voi ”kasvaa”. Parhaiten asia näkyy esimerkiksi siinä, että jos arkena syö kovalla kiireellä ruoan, sen hotkii myös silloin, kun mitään kiirettä ei ole. Miten sitten sisäistämme kiireen omaan elämäämme? Esimerkiksi seuraavalla tavalla. Alle koulu­ikäinen lapsi oli tottunut siihen, että äidillä oli aina kova kiire. Lapsi oli mitä ilmeisimmin myös oppinut arvostamaan kiirettä. Totta kai. Opettaja ei ollut vielä kuvioissa mukana, joten äiti oli auktori­teettien kärjessä. Eräänä lauantaina äiti ja Julia-tyttö matkustivat yhdessä bussilla torille. Kun he olivat hetken aikaa matkustaneet vierekkäin istuen, nojasi Julia äitiinsä ja kysyi toivorikkaana äidiltään: ”Äiti, onhan meillä kiire, onhan?” Pappa lienee vastaa­valla tavalla arvottanut kiireen. Tuli mieleen yksi kohtaaminen. Seisoin bussipysäkillä, kun metsänhoitajaystäväni Veli-Matti pyö­räili hiljalleen ohitse. Hän huikkasi kuismenee-kysymyksen, johon vastasin, että ”hiukan pitää kiirettä”. Tähän Veli-Matti huikkasi hyväntuulisesti: ”Joo, joo – ei niin pientä virkaa, ettei sivuhommat haittais!”

Lapsenlapsi Aleksi oli papan luona yhden päivän hoidossa elokuussa. Laadimme yhdessä etukäteen paperille tavoiteohjel­man. Ohjelmaa olisi riittänyt moneksikin päiväksi. Joka tapaukses­sa realistiselta tuntuneen ohjelmapaperin toteutus jäi kesken. Innostuimme urheilukentällä juoksemiseen, hyppäämiseen ja mui­hin lajeihin niin, että aika loppui kesken. Kentälle mennessämme Aleksi pohdiskeli, mikä elämän vaihe on ihmiselle kaikkein vai­kein. Hän päätyi siihen, että lapsuus on kaikkein vaikein. Kysyin, miksi lapsuus on vaikein. Aleksi perusteli näkemystään toteamal­la, että ”silloin pitää joka päivä oppia jotakin uutta”. Enpä ryhtynyt pitämään Aleksille esitelmää elämänikäisestä oppimi­sesta.

Pappa heltyi ostamaan Aleksille Pokemon-kortteja. Aleksin äiti oli hiukan hämmästynyt, että olin sellaiset ostanut. Perustelin ostos­tani samoin kuin Aleksille. Olin pitkin päivää sanonut aika monelle asialle ”ei” ja halusin kerran antaa periksikin. ”No, minä vain vähän kokeilin”, perusteli Aleksi äidilleen papalle esittämiään erilaisia hankinta- ja muita pyyntöjään.

Vuonna 2000 Aleksi aloitti koulunkäynnin. Taitaa olla niin, että vanhemmat jännittivät alkua enemmän kuin koululainen itse. Saattoi olla niinkin, että opettajakin jännitti koulun alkamista yhtä paljon kuin lapset. Ainakin Aleksi ihmetteli, miksi opettaja saattoi yrittää ruokasalista ulos väärästä ovesta. Kovin paljoa Aleksi ei ole koulutyöstä informaatiota antanut. Sen verran sain selville, että aluksi ksikki luokan oppilaat olivat käyneet kukin vuorollaan kirjoittamassa nimensä taululle. Aleksi oli ensimmäisten joukossa, koska ensin kirjoittivat nimensä A:lla alkavat. Liisa-opettaja oli yksi joukosta, koskapa oli mennyt L:n kohdalla muiden mukana taululle. - Paras vertaistensa joukossa. Primus inter pares. Papan kokemuksen mukaan hyvät opettajat ovat kyllä tällaisia primuksia. Ja kyllä parhaat myös jännittävät. Niinhän tekevät mestarinäyttelijätkin.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Muistelin aikaisemmin esittämiäni uneen liittyviä ohjeita ja mielipiteitä. Osan olen ammentanut omasta kokemuksestani, osan saanut itseäni viisaammilta asiantuntijoilta. Toivottavasti en ole kyllästymiseen asti korostanut, että tilanteet ovat moninaisia ja konstit ovat yksilöllisiä. Aikaisemmin kertomani mukaan joku lukija pyysi taannoin aikakauslehden lukijapalstalla lopettamaan keskustelun nukahtamisesta ja nukkumisesta. Hän lisäsi, että kun laittaa tyynyn nilkkojen alle, nukahtaminen ja nukkuminen onnistuvat oikein hyvin.

Mutta ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että tyynykonsti tuo hyvät unet muillekin kuin mielipiteen esittäjälle. Viime tammikuun alussa luin Aamulehden Koti-asuntolehdestä henkilöstä, joka nukkuu villapipo päässä ja sukat jalassa. Makuuhuoneen nukkumislämpötilaksi hän suositteli sellaiseksi, että nenä on kylmä.

Lienevät uniasiantuntijat jokseenkin yksimielisiä siitä, että makuuhuoneen lämpötilan olisi oltava ennemmin melko viileä kuin huisin kuuma. Ehkä joka tapauksessa lämpötilaksi suositellaan yleensä alle 20 astetta.

Hyvä terveys –lehden (SANOMA) numerossa 2/2019 käsiteltiin nukahtamiseen ja nukkumiseen liittyviä asioita. Jutun otsikko: ILTAPALA VIE UNTEN MAILLE, teksti: NINA RIIHIMAA

Aikoinaan lääketieteellisestä artikkelista poimimani ja blogissa esittelemäni kaurapuurosuositus sai vahvistusta edellä mainitussa jutussa. Nina Riihimaan jutussa ravitsemusterapeutti HANNA PARTANEN toki suosittaa ennen nukkumaanmenoa esimerkiksi näin: ”Kaurapuurosta saa hyviä hiilihydraatteja ja se lämmittää kehoa unten maille. Puurosta moni huono nukahtaja kertoo saaneensa avun.”

Paitsi nukahtamiseen myös nukkumiseen on kuulemani mukaan tullut apua. Kaurapuuro on joillekuille loihtinut vapauden ainakin yhdestä yöllisestä pissareissustakin. Eikä kohtuullisesti nautittuna lihota.

Lapsuudesta on jäänyt voimakkaana mieleen äidin sanat hänen kehottaessaan syömaan iltapalaa: ”Kyl syär täyty, et nukku jaksa!” En sitä lapsuudessa protestoinut, mutta hiukan kasvettuani aloin asiaa epäillä. Eihän lepo vaadi jaksamista. Vaan kyllä vanhan kansan viisaudet ovat nimityksensä mukaan ihmeellisen usein viisaita. Eihän ihmiskeho lakkaa toimimasta nukahtamisen johdosta. Tiede todistaa vakuuttavasti, että nukkuessa kuluu jouleja/kaloreita hämmästyttävän paljon.

Vielä takaisin edellä mainittuun Nina Riihimaan tekemään haastatteluun. Hanna Partanen tuo esiin muitakin vaihtoehtoja kuin kaurapuuron. Pääasia on, että syö ennen nukkumaanmenoa kevyesti, vähärasvaisesti, vähämausteisesti ja vähän. Mutta, mutta: nälkäisenä uni ei tule.

Sen varalta, jos kaurapuuroon ei ole kaipuuta, ravitsemusterapeutti Hanna esittää vaihtoehdoiksi esimerkiksi seuraavaa: voileipäviipale päällystettynä yhdellä juusto- tai leikkeleviipaleella ja lasillinen maitoa, Maidon sijasta voi kokeilla Nukkumatin suosikkijuomaa, kirsikkamehua. Se syventää ja pidentää yöunta. Lasillinen kirsikkamehua tai kourallinen kirsikoita iltapalalla nostaa elimistön melatoniini- eli unihormonitasoa. Nukkumatin kakkossuosikki juomaksi ovat maitotuotteet.

Kovin paljoahan ei iltamyöhään kannata juoda mitään, koska wc-reissut katkaisevat unen. Onnelliset he, jotka luonnostaan jatkavat untaan ikään kuin eivät olisi kävelyllä olleetkaan!

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 17 jae 5:

Joka köyhää pilkkaa,

herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

17:6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset,

lasten kunniana heidän isänsä.

17:13 Joka hyvän pahalla maksaa,

vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

KANSAN SUUSTA:

Ei raha est kuolemast, ei köyhyys kauva elämäst (Salo)

On nyt korsi porsaan suussa, sanoi mies, kun näki nuoren polttavan tupakkaa.

Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

HELMIKUUN KALENTERIASIAA

ALKUSANAT VANHAN KANSAN SUUSTA:

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.

Vanha kansa ei pitänyt helmikuun pitkistä suojasäistä; ne ennustivat pitkää ja kylmää kevättä: "Helmikuun suoja, nälän tuoja".

Kun helmikuun aamut ovat sumuisia, tulee elokuussa halloja.

ERITYISIÄ PÄIVIÄ      

Suomen Monikkoperheet ry alkoi vuonna 2010 organisoida valtakunnallista Kaksosten päivää. Sen jälkeen tuota päivää on vietetty ja vuietetään Suomessa aina helmikuun toinen päivä.

Tänäkin vuonna, lauantaina 2.2. 2019 Kaksosten päivänä halutaan nostaa esiin ajankohtaisia, monikkoperheiden elämään liittyviä teemoja. Päivän nimestä huolimatta sen toteutus on nimeä laajempi. Päivä on samalla kaikkien monikkoperheiden oma juhlapäivä. Alueelliset monikkoperheyhdistykset ovat aktiivisesti mukana päivän vietossa erilaisten koko perheen tapahtumien muodossa.

Tänä vuonna päivän teemana on "Monikkoperhe kiittää". Kiitoksen kohteita ovat esimerkiksi perheiden läheiset ihmiset sekä ammattilaiset ja päättäjät.

 

Kuva: Suomen Monikkoperheet ry:n sivustolta

Sunnuntaina 3.2. alkaa yhteisvastuukeräys.

Tämänvuotisella yhteisvastuukeräyksellä tuetaan lähinnä lasten ja nuorten koulutusta sekä Suomessa että ulkomailla.

Suomessa tuetaan maksullisten opiskeluvälineiden, esimerkiksi oppikirjojen ja tietokoneiden, hankinnassa.

Ulkomailla yhteisvastuukeräyksellä tuetaan koulunsa keskeyttämään joutuneiden oppilaiden paluuta kouluun, autetaan koulumaksuissa sekä jaetaan koulu- ja hygieniatarvikkeita. Syrjäseuduille koulutetaan lisää päteviä opettajia ja rakennetaan turvallisia kouluja.

Keräys alkaa 3.2. ja jatkuu 30.4. asti. Aktiivinen keräyskausi ajoittuu tuolle ajanjaksolle. Keräyslupa on kuitenkin voimassa vuoden 2019 loppuun asti.

LIPUTUSPÄIVÄT    

tiistai   5.2.: J.L. Runebergin päivä, liputuspäivä

keskiviikko  6.2.: Saamelaisten kansallispäivä, saamelaisten liputuspäivä.

Myös Suomen, Norjan ja Ruotsin viranomaiset suosittavat yleistä liputusta 6.2.   

torstai 28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä,

liputuspäivä  

Kalevalan päivää vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version esipuheen 28. helmikuuta 1835.

Kalevalan päivään ovat osuneet suomalaisten, maailman onnellisimman kansan, nimistä oikein osuvat nimet. Nimipäiväänsä Kalevalan päivänä viettävät Onni ja Sisu.

KOULUJEN HIIHTOLOMAVIIKOT

maanantai 18.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Etelä-Suomen kouluissa.

maanantai 25.2.:   Hiihtolomaviikko alkaa Väli-Suomen kouluissa.

(Pohjoisen hiihtolomat ovat maaliskuun alussa.)

TÄYSIKUU torstaina 14.2.

Aiheeseen liittyvä kuva

KIRKKOVUODEN HELMIKUUN SUNNUNTAIT evl.fi-sivuston mukaan:

(mukaan lukien Kalevin vähäistä kommentointia)

su 3.2.2019 Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä on jouluun liittyvä erityispyhä.

Keskiössä: Kristus ja Jumalan kirkkauden säteily.

Muistelen joskus aikaisemmin kertoneeni kynttilä-sanan historiaa tässä yhteydessä. Aikoinaan nimittäin tänä sunnuntaina oli tapana vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Tähän päivään liittyvä Raamatun kohta on se, että Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin. Silloin Hänessä ilmestyi jumalallinen kirkkaus maailmaan ja sen ihmisille.

Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka Jeesus on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka Hän on antanut loistaa omalle kansalleen.

su 10.2.2019 Viides sunnuntai loppiaisesta

Joulujakso, loppiaisaika

Keskiössä: Kahdenlainen kylvö

Kahdenlaisella kylvöllä kuvaillaan ymmärtääkseni ihmisen elämän laatua. Jos teemme kaikkemme elääksemme Raamatussa annettujen oppien mukaan, meillä lienee inhimillisen järjen mukaan tulossa "ihmiselon aikaisesta kylvöstämme hyvä sato". On vain ratkaistava, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tulee siis valittavaksi esimerkiksi lähimmäisen rakkauden ja vihan välillä. Pitää noudattaa hyviä neuvoja ja välttää pahoja tekoja. Taivaan Isän tahdon noudattaminen merkitsee hyvää kylvöä, pahan tekeminen huonoa kylvöä.

Viime kerralla kerroin uskonelämään, kolehtiin, liittyvän kevennyskertomuksen. Siinä markka-aikakauden loputtua sekä markan kolikot että seletlt pyrkivät taivaaseen. Setelit käännytettiin taivaan portilta takaisin, kun ("pääsuntio-kolehdinkerääjä"?) ei ollut heitä tavannut koskaan kirkossa. Kahdenlainen kylvö viitannee samankaltaiseen lopputulemaan. Ihminen itse ei voi maan päällä päättää, onko hänen kylvönsä ollut tarpeeksi hyvää. Kai "kylvöstäkin" voi sanoa samoin kuin työnsä kanssa tuskailevalle tapaan sanoa: "Enempää ei tarvitse tehdä kuin parhaansa." Kaiken kaikkiaan ei ole viisasta eikä oikeaa, jos pidämme itsearviota omasta hyvyydestämme taivaallisen hyvänä. Emmehän itse voi olla kelvollisia antamaa ylähälle suositusta kelpoisuudestamme. Kylvömme arvioidaan muualla myöhemmin.

Peräti monisyinen on arvioida sitä, olemmeko kylvöllämme kelvollisia pääsemään taivaisiin. Ehkä olivat oikeassa, ehkä väärässä, edustava otos Suomessa murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomitut vangit. He vastasivat kyselyyn siitä, miten hyviä he ovat ihmisinä omasta mielestään. Poikkeuksetta kaikki elinkautisvangit olivat sitä mieltä, että he olivat ihmisinä hyviä.

su 17.2.2019 Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Armon käsite

Tämän sunnuntain latinankielinen Septuagesima-nimi on suomeksi sanatarkasti seitsemäskymmenes. Näin tulee ilmoitetuksi päivien lukumäärä pääsiäiseen. (Tosin se ei nykyaikana enää päde, kun pääsiäisen aika määräytyy nykyisin eri tavalla kuin kauan sitten.)

Tänä sunnuntaina papit kehottavat ihmisiä luottamaan Taivaan Isän armoon. Sitä ei tarvitse ansaita. (Se on mielestäni yksi kristinuskon keskeisimmistä asioista, joka kristitylle jäädä selitystä ja ymmärtämistä vaille. Voisi ajatella olevan vaara, että ihminen tekee pahaa pahan tekemisen jälkeen, kun kerran "armo on taattu". Olen "konstapykkäsmäisesti" halunnut ratkaista aivan eri kohtaa Raamattua neuvoa hakien. Monta kertaa olen tuon kohdan lukenut, mutta nyt en sitä saa etsityksi. Kohdan ajatus on lähtöisin siltä ajalta, jolloin käytiin sotaa hevosia avuksi käyttäen. Logiikka menee näin: Itse sinun pitää hevosesi valjastaa; Taivaan Isä huolehtii voitosta.

Viimeksi mainitunkäsitän näin: Ei ihmisen pidä lusmuilla eikä laiskotella, vaan parhaansa pitää tehdä lähimmäisenrakkauden ja kaiken muun kauniin sekä hyvän tavoittelemisessa. Sarjamurhaajat ja muut jatkuvasti pahaa tekevät lainrikkojat eivät käsittääkseni voi luottaa siihen, että kun päätyökseen ei tee muuta kuin pahaa, että hän saa kaiken jatkuvassti anteeksi. Konsta pylkkäsmäisesti ajattelen, että jos jatkuva pahuus on sallittua jatkuvan armon varassa, koko muu kristillisen perussanoma lähimmäisenrakkauksineen ja kaikkineen tulee rikotuksi.

Kun ei teologinen tietämykseni riitä tähän, pitää muistaa kysyä armo-käsitteen laajuudesta teologeilta. Mahdollisuuksien mukaan palaan asiaan. Ehkä myös viisastun, että käsittele näitä asioita kovin varmoin ottein niin kuin entinen opettaja: sillä valtavalla varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa.

su 24.2.2019 Toinen sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima) ("kuudeskymmenes")

Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Keskeistä: Jumalan sanan kylvö

Ounastelin edellä, voisiko olla parempi antaa uskonnolliset aihepiirit parempien sanankylväjien tehtäväksi. Jeesustahan voidaan sanoa "ykköskylväjäksi". Mutta ovathan hänen opetulapsensakin lähetetty sanan kylvöön. Mutta kai kuitenkin pienimmänkin kylväjän on varottava sitä, että ei ihmisenä asetu Jumalaksi Jumalan sijaan. Niinhän tapahtuu, jos hän kertoo tietävänsä, miten hyviä sanan kylväjiä itse kukin kanssaihminen on, ja kuka kanssaeläjistä pääsee taivaaseen, kuka ei.

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että saat nyt menossa olevassa helmikuussa(kin) kohdata runsaasti toivon lähteitä eli esimerkiksi

<> vilpitöntä ystävällisyyttä,

<> oikeudenmukaista tasa-arvoisuutta,

<> normaalia, luonnollista, ihmisarvoa kunnioittavaa arvostusta.

Kalevi