Tervetuloa kohtsillään kesäaikaan!

Perjantai 1.3.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

Vanhan sanonnan mukaan maaliskuu maata näyttää, huhtikuu purot täyttää. Aina vain päivät vilistävät entistäkin nopeammin. Tätä vauhtia purot virtaavat iloisesti aivan kohtsillään. Almanakan mukaan kesäaika alkaa ainakin tänä vuonna vielä sunnuntaina 31.3. yöllä kello 3.00. Siirtäkäämme kelloja 30.3. lauantai-illalla nukkumaan mennessämme tuntia eteenpäin. Näin nukkuma-aika lyhenee "virallisesti" yhdellä tunnilla.

Kesäihmiset odottavat kesää. Viime kesä oli monille liian tukalan kuuma. Silti tuli tämän talven ennätysliukkailla sellainen olo, että taitaisi tukalan kuumuuden - sopivasta kesälämmöstä puhumattakaan - kestää paremmin kuin maksimaalisen liukkauden. Mikään hiekotussora ei meinannut tämän vuoden helmikuussa riittää. Jalkineiden "aluspiikeistä" ainakin osa on epäkäytännöllisiä asentaa ja ottaa pois. Joku voisi keksiä sähköiset piikit, jotka napista painamalla tulisivat liukkaalla esiin, ja niiden tarpeen mennessä pois, vetäytyisivät sisään. Silloin voisi kätevästi ja hyväkäytöksisesti käydä talvellakin kaupoissa ja palvelulaitoksissa sekä virastoissa.

Viime jouluksi odotettiin perinteen mukaisesti lunta. Muistaakseni suurimpaan osaan Suomea valkoinen joulu saatiinkin. Mutta Luoja pitkitti pyyntöön vastaamistaan yliaikaisesti niin, että lunta tuli ja tuli ja tuli.

Totuus ilmoista ja vuodenajoista sekä niiden alkamisesta, loppumisesta sekä sisällöstä: "Sitä vastaanotetaan, mitä saadaan."

RUN0NAMIA

EINO LEINO:Maaliskuulla:

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.

(Maaliskuulla-runon/laulun vuonna 1878 syntynyt Eino Leino on luonut vuonna 1896 eli alle 20-vuotiaana.)

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1959 kesänapulaisena Taivassalon Säästöpankissa. Pankinjohtajan lisäksi pankissa oli töissä kolme vakinaista pankkivirkailijaa, Laila, Laina ja Lempi.

Eräänä tavallisena työpäivänä kassanhoitaja Laila katsahti ulos ikkunasta, nousi ylös ja huusi: Hei katsokaa: "Sylvi tulee!"

Sikäli kuin oikein muistan, me kaikki nousimme seisomaan kunnioituksesta silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen puolison Sylvin ja hänen seurassaan olleen toisen naisen tullessa sisään pankkiin. Heidän poistuttuaan joku virkailijoista tiesi kertoa, että Sylvi Kekkosen seuralainen oli hänen siskonsa. Siskolla oli kesämökki kai naapurikunnan puolella runsaan kymmenen kilometrin päässä työpaikastamme. En ihan varmasti muista, mutta ilmeisesti kaikki seisoimme koko pankkipalvelutapahtuman ajan. Joka tapauksessa ilmassa oli sakeanaan vilpitöntä kunnioitusta asiakkaitamme kohtaan!

PAPPA PAKINOI

(Kirjoitettu alun perin 2000-luvun alussa.)

Olen pappa. Yhtä hyvin voisin olla vaari. Tai ukki. Taikka jotakin muuta vastaavan lämpöistä.

Mistäköhän meidän isovanhempien nimitykset sitten tulevatkin - osittain varmaan ainakin suvun perinteestä ja paikkaseudun tavasta. Minun arvonimeni on siis pappa. Olen Aleksin äidinisä. Isänisä on vaari. Nykyisin, kun uusioperheet ovat melko yleisiä, myös isovanhempien nimitysten kirjo on moninainen. Mutta pieni ihminen ei nimityksiä sen kummemmin kummastele.

Kolmivuotiaalle Aleksillekin on selviö, että hänellä on paitsi pappa ja vaari myös mamma, mummu ja mummi sekä lisäksi vielä (mummin äiti) mummo. Pappa kyllä muistaa tämän läheisimmän eli mamman, mutta sitten jo menevät ajatuksissa sekaisin mummo, mummu ja mummi. Saavatkin mennä sekaisin papan päässä. Tärkeintä on, että Aleksi tietää hänellä olevan nämä kaikki ja tietää, kuka on kukin. Niin kuin tietääkin. Ja hän tuntuu rakastavan koko lapsen sydämellään yhtä lailla pappaa ja vaaria sekä mammaa, mummua, mummia ja mummoa.

Matkustin eilen bussissa. Lähietäisyydellä eräs äiti jutteli noin parivuotiaan tyttärensä kanssa. Oli marraskuun lopun hämy. Äiti ei keskustelun tuoksinassa ollut huomannut seurata bussin etenemistä. Niinpä hän yhtäkkiä havahtui katsomaan, ettei vain omaa pysäkkiä ollut jo ohitettu. Äiti katsoi ulos ikkunasta ja totesi ääneen: ”Missähän me olemme?” Tähän kaksivuotias totesi rattaistaan kirkkaalla lapsen äänellä: ”Bussissa”.

Tapahtuma toi mieleen kaksi menneen ajan episodia, jotka molemmat liittyvät lapsiin. Toinen liittyy lisäksi julkiseen kulkuvälineeseen eli raitiovaunuun. Istuin muutama vuosi sitten nelosen ratikassa. Luin täysin ajatuksiini uppoutuneena jotakin kirjaa, kun kuulin raitiovaunun kuljettajan korottavan ääntään ja sanovan: ”Auttakaa nyt joku sitä äitiä lastenvaunujen nostamisessa”. Havahduin ja kiirehdin käytävää pitkin kohti vaunun keskiosaa. Äiti oli rattaineen oven ulkopuolella. Menin sinne ja aloin nostaa vaunuja raitiovaunuun. Äiti parkaisi: ”Älkää, älkää! Suurella vaivalla sain nämä juuri ulos”. Pappaa hiukan hävetti. Mutta eihän siinä mitään hävettävää ollut. Tarkoituksenihan oli hyvä ja ajatuksiin uppoutumisellehan ei mitään voi.

Toinen muistikuva on viime joulun ajalta. Lauloin mamman kanssa Aleksille joululauluja. Kun olimme laulumme lopettaneet, totesi Aleksi: ”Vähä paljon huanosti laulettu!” No, parhaamme yritimme ja mielellään Aleksi kaikki laulumme kyllä kuunteli. Tuosta laulujen kiitokseksi esitetystä Aleksin tokaisusta on ollut hyvä mieli koko vuoden. Onhan vanhan hyvän ajan sanonnan mukaan niin, että lasten ja imeväisten suusta saamme kuulla totuuden. Eipä taida meillä aikuisilla olla taitoa antaa negatiivista palautetta Aleksin tapaisella, hyvää mieltä tuottavalla tavalla!

LAINASANOJA

VIRPI EKHOLM on kirjoittanut Hyvä terveys -lehteen (SANOMA) 3/2019 artikkelin, jonka otsikko on MIKSI LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ?  Asiantuntijana jutussa on eläinlääketieteellisen farmalogian professori OUTI VAINIO Helsingin yliopistosta. Seuraavassa on muutama ote tuosta mielestäni mielenkiintoisesta ja tärkeästä artikkelista:

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kun rapsutat rakasta karvakuonoa, verenpaineesi laskee ja aivoissasi erittyy onnellisuushuumoria.

Eläimen pehmeä turkki ja ihmistä korkeampi ruumiinlämpö tuntuvat mukavilta. Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kysymys on myös syvemmästä tunnekokemuksesta, joka tuottaa iloa ja lievittää stressiä.

- Tutkimuksien mukaan oman lemmikin kuvan näkeminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin oman lapsen kuvan näkeminen.- Eläin ei toki korvaa läheistä ihmistä, mutta kiintymyksen kokemus on samankaltainen.

- Eläimen läheisyys voi piristää vanhainkodin asukkaiden mieltä ja edistää toipumista leikkauksen jälkeen. Erityisesti tällaisia tuloksia on saatu koirilla ja kissoilla, mutta mutkin lemmikkieläimet voivat vaikuttaa samalla tavalla."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Mieleen tulleita kommentteja:

<> Aivan ykkösasiana jäi mieleeni asiantuntijan sanoista "lievittää stressiä" -ilmaisu. Siis jos paha lähimmäinen lähsestyy sinua, pitää äkkiä turvata lemmikkieläimeen, jos vain voipi niin tehdä.

<> Sikäli kuin lemmikkieläin on olemassa ja jos se on lenkkeilevää tyyppiä, lenkille viejäkin saa iänpidennystä lenkin muodossa. Lenkin lopuksi olisi hyvä muistaa sanoa lenkkiseuralle: "Kiitos seurasta ja liikunnasta, Hyvä Sinä! Ja kiitos myös siitä, että sain tälläkin kerralla muitakin ihmisiä tavatessamme, harjoitusta sosiaalisten kontaktien harjoittamisesta ja harjoittelusta!"

<> Vanhainkodeissahan on noudatettu suositusta, jonka mukaan lemmikkieläinten tapaaminen tekee ihmiselle hyvää. Nyt vain on viime aikoina muodostunut haaseeksi allergiat. Eihän ole tarkoitus allergiamurheita synnyttää. Eiköhän silloin ole pakko valita mukaan tulevia ihmisiä niin, ettei mukana ole allergiaoireita saavia. Mutta eiköhän löydy erilaisia lemmikkieläimiä - vielä koiran ja kissankin lisäksi. Ja lieneekö yleistä, että ihminen on allerginen sekä kissalle että koirille. Ellei ole, kissa ja koira voivat käydä vanhuksia ilahduttamassa vuoronperään, eikö?

<> Hyvä, että on tieteellistä näyttöä lemmikkieläimen kyvystä edistää toipumista leikkauksesta. Eiköhän tasavallan presidentti SAULI NIINISTÖkin saa vähintään kolmelta taholta toipumista edistävän vastaanoton lonkkaleikkauksestaan juuri tätä kirjoitettaessa kotiuduttuaan. Kyllä tuollainen vähintään triplavastaanotto tuo pikatoipumisen ja -paranemisen. Pikaista toipumista!

<> 1950-luvulla Parkanossa, silloisessa "Satakunnan Lapissa", nykyisellä Pirkanmaalla, oli ihana luutamummo. Hän kävi ovelta ovelle myymässä tekemiään luutia. - Mummon usein toistama mietelause oli tämä: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee!" Voi, kunpa olisin saanut tavata hänet! Olisin kysynyt häneltä: "Elänyt olen kauan, mutta mitä merkitsee konkreettisesti se, että OSAA, ´ossoo´ ELÄÄ ´ellee´?"

Sitten, kun tiedämme, mitä luutamummo konkreettisesti tarkoitti, voinemme olla nykyistäkin onnellisempia ja nukkua yömmekin nykyistäkin paremmin. Voisi ehkä voimaa saaden ihmetellä ihastellen elämää ja esittää viisaita kysymyksiä, kuten:

* Mitä hyötyä on hyödystä?

* Onko elämän tarkoitus löytää elämän tarkoitus?

* Onko minun ja suurimman osan ihmiskunnan muiden yksilöiden elämän tarkoitus näytellä parempaa ihmistä kuin mitä nyt tosiasiassa on? Jos on, miksei ole perustettu lisää miljardeja teattereita? Siinähän on muuten hyvä liikeidea lähes koko ihmiskunnalle!

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Onnistumiset tuovat lisäonnistumisia. Onnistumiset tuovat huonouniselle uskoakseni luonnostaan parempaa unta. Useinhan nukahtamisvaikeus johtunee murheiden vatvomisesta. Väsyneenä pienetkin huolenaiheet muuttuvat mielessä jättiläismurheiksi. Vaikka huolenaiheet ja huolten määrä pysyvät vakiona, ne vain tuntuvat väsyneenä paljonkin isommilta ja raskaammilta kuin virkeänä.

On loogista, että kaikissa toimissaan täydellisyyteen pyrkivä ihminen ainakin periaatteessa tuntee elämänsä raskaammaksi kuin "taivaanrannan maalari", joka huoletonna koettaa ehkä ihan OK-suorituksia. Ja OK-suoritushan tuottanee tyydytystä tekijälleen, jos ja kun se oli hänen tavoitteensa.

Hyvä on sekin, jos osaa ottaa polulleen huumoria mukaan. Niin, ja itseironiakin voi olla välillä hyväksi. Huumoria lienee ollut hänelläkin, joka jossakin radio-ohjelmassa taannoin kertoi tapansa harjoitella luopumista. Taisin sen kerran jo kertoakin, mutta kuten olette havainneet, hyvää kannattaa odottaa toisenkin kerran. - No, hän päätti luopua turhista tavaroista, joita oli - keskivertoihminen! - kertynyt huusholliin runsaasti. Hän laittoi tilanteen mukaan joko jätteisiin tai kierrätykseen ensimmäisenä luopumispäivänä yhden tavaran, toisena kaksi, kolmantena neljä, neljäntenä kahdeksan, viidentenä 16 ja niin edelleen. Taisi käydä niin, että 32:n pois laitettavan tavaran joukossa oli jo aika monta "kumilenksua". Mutta hän jatkoi ideointia, ja tunsi ilmiselvästi kokevansa onnistumista. Ehkä siinä on jotakin samaa kuin himoautonkorjaaja-tuttavassani: Ellei autossa ole vikaa, hän menee ja tekee autoonsa vian.

Mitä aion todistaa? Kerron vain, että kun päivässä on ollut onnistumisia, pieniäkin, ja mukana tilkkeeksi huumoriakin, tuloksena lienee hyvää oloa. Jos laittaa tavoitteeksi vaikkapa yhden huoneen ja WC:n siivoamisen, vähentää tavoitettaan. Voihan siivota vaikka osan WC:stä ja jatkaa myöhemmässä vaiheessa viikkoa WC-tavoitteen valmiiksi, on tullut suuri onnistuminen. Niitä kannattaa kerätä. Siis onnistumiset synnyttävät onnistumisia ja onnistumiset synnyttävät hyvää mieltä ja hyvä mieli on yksi palapelin osa hyvään uneen.

Luethan edellä olevan LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ -tekstin uudelleen. Kyllä lemmikin ansiosta unikin voi olla voimaannuttavaa. Ellei ole lemmikkiä, on hyvä keksiä liikuntaa tuovaa askarointia tai liikuntaa ilman askarointia. Sekin tekee hyvää elämälle ja unelle. Liikunta on naurun kanssa kilpailemassa elämän pidentämisvaikuttamisessa. Pitkäaikainen huono uni muuten lyhentää tieteellisten tutkimusta mukaan elämää.

Siis: Hyvää unta, hyvää elämää itse kullekin meistä!

 

ALZHEIMER

"Lähetekirje" Kustaankartanon vanhustenkeskuksen D1-osastolle:

Kalevilta                                                                        LÄHETE

                                                                                       pe 1.3.2002

 

Hyvät, parhaat D1-Ihmiset,

 

Ohessa lähetän taas Mairen. Vatsa toimi aamulla kello 8.30 vaipanvaihdon aikaan. Selexidiä on vielä päivä- ja iltatabletti.

Annoin nukkumaanmennessä yhden Para-tabsin ja se oli todella hyvä; yö meni paremmin kuin pitkään aikaan.

Ei ole suihkuttamispakkoa. Jos joku ehtii Mairen ja aluspaidan suihkuun saattaa, laitan oheen Nizoral-shampoota, deodoranttia etc. sekä puhtaita vaatteita. Mukana on myös koiru ja käsilaukku kortteineen.

Haen sunnuntai-iltapäivällä Mairen kotiin.

Suojelusenkelit kerallenne. Kestäkää eli myönteistä tsemppimieltä toivottaen, kiittäen

Kalevi

 

su 3.3.       

Hain Mairen kello 16:n jälkeen kotiin. Melkein puoli tuntia meni, kun oli tavallista vaikeampi vaihe. Vatsa oli toiminut ja Virpi halusi välttämättä auttaa meitä eli puhdistaa Mairen. Koskaan en ole pitkän odotuksen jälkeen ollut niin kiitollisella mielellä kuin nyt.

Merkillinen on Kustaankartanon vaiheen tervehdyttävä vaikutus. Kustaankartanon menoa edeltävinä päivinä autoon meno ja autosta ylösnousu ovat olleet todella pitkän mietinnän ja uurastuksen tulos. Nyt Maire istui autoon silmänräpäyksessä ja samoin nousi kotipihalla autosta pois hetkessä. Ihmeellistä, onnellista! Vakaasti uskon, että se on myös Kustaankartanon hyvyyden merkki. Omaishoitaja-kollega kertoi nyttemmin jo edesmenneen puolisonsa käyneen intervallihoidossa paikassa, josta hän ei pitänyt. Autoon meneminen hoitopaikasta pois lähdettäessä ei tahtonut onnistua millään keinolla. Merkillistä!

Mietiskelin ennen Kustaankartanon menon suurta murheen­hetkeä. Istuimme Mairen kanssa aamupalalla. Aamupala oli jo syöty. Maire katsoi minuun täysin poissaolevalla ja tyhjällä katseella. Se ei ollut murheellista. Murheellista oli se, että katseessa oli ääretön viha. En ymmärrä, miksi se tuli, mitä se merkitsi. Hoksasin, että muutama päivä sitten illansuussa pöydän ääressä istuessamme Mairella oli samanlainen katse. Kun tulimme tänään Kustaankartanosta kotiin, olin kiitollinen, että taas saamme olla yhdessä. Pelkäämättä polttavan vihaista katsetta, ajattelin, että katse kestää korkeintaan 15 sekuntia. Lempeätä katsetta on loput 24 tunnista. Eikä viime vuosina ole ollut kuin kaksi kertaa vihaa sisältävää katsetta. Silti olen sen syntymeka­nismista ymmälläni.

to 7.3. 

Olen pikkuegoisena ihmisenä aina ollut liian herkkä loukkaantu­maan. Uskon vakaasti, että monta vuotta kestänyt haasteellinen elämäntilanteemme on väsymyksen myötä alentanut jatkuvasti loukkaantumiskynnystä. Myös se aiheuttaa umpioitumista elämässä. En kerta kaikkiaan halua olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, koska miltei poikkeuksetta kohtaamisista jää paha mieli. Kaksi esimerkkiä: Olin tänään juontamassa hyväntekeväi­syysjärjestöjen tilaisuutta, jonka tarkoituksena oli saada järjestöille uusia vapaaehtoistyöntekijöitä. Vein Mairen siksi aikaa Alzheimer­yhdistyksen tiloihin. Johdattelin Mairea pöydän viereen. Tavoittee­ni oli saada hänet melko rauhalliseen paikkaan istumaan katsele­maan mukaamme ottamiamme kortteja. Sen teinkin ja olen aivan varma, että minun läsnäoloni tuon asetelman aikaansaamiseksi oli tarpeen. Eräs työntekijöistä kuitenkin hermostui hitauteemme ja sanoi minulle topakasti kesken asettautumistamme: ”Sinä voit lähteä.” Hän itsekin kai huomasi topakkuutensa, koskapa lisäsi, että ”en minä millään pahalla sanonut”. Loukkaannuin syvästi ja jäi paha mieli.

Itse tilaisuudessa esittelin siellä laulamassa olleelle Petri Laaksosen sanomalla, että ”koska olemme täällä pohjan­tähden alla, on mukana myös Petri Laaksonen; ethän Petri loukkaannu, vaikka esittelinkin sinut pohjantähden kautta; toki tiedän, että olet tehnyt varmasti tuhat muutakin laulua”. No, ehkä loukkaantuminen on taiteilijasieluille yleistä. Ainakin Petri Laakso­nen loukkaantui, koskapa yhdessä välijuonnossaan viittasi ”rajoit­tuneeseen juontajaan". Loukkaannuin syvästi. Varmaan muuten tilaisuudessa olleet paneelikeskustelun osanottajatkin loukkaan­tuivat, kun en tainnut muistaa heitä erikseen kiittää heidän hyvästä suorituksestaan. Ei ole herkkämielisen ihmisen elämä helppoa! - Kun ihminen ihmettelee, miksi joku loukkaantuu, pitäisi ihmetellä takaisin, eikö hän itse loukkaannu, kun loukataan.

 

Kalevilta                                                                        LÄHETE

                                                                                       14.3.2002

 

D1-osaston ihmeidentekijöille

Tervehdys!

Maire on nyt torstaista lauantaihin, jolloin haen kello 12:n ja 13:n välillä.

Ohessa on normaalit tykötarpeet kassissa. Koiru on jo valmiina, sikäli kuin se on juomastaan viinistä jo selvinnyt.

Maire söi runsaan aamupalan. Vaipan vaihdoin jo kello 6.30. Yhden kanssa on pärjätty aina päivällä 6-7 tuntia, yöllä pidempään. Maire on alkanut herätä aikaisemmin, tänäänkin jo kello 6:n jälkeen. Nukkumaan hän on mennyt entiseen tapaan kello 22:n jälkeen.

En tiedä, pitäisikö sitä virtsaa vielä ja taas tutkia. Kolibakteerin ilmenemisen jälkeenhän otettiin lääkekuuri, joka loppui noin viikko sitten.

Dosetista puuttuu pusseissa oleva estolääke.

 

Koettakaa kestää,

kerallenne toivon suojelusenkeleitä

kiittäen toivottaa

Kalevi

 13.3.2002

Auttajaverkostosta serkkuni vaimo Sinikka oli tänään ainakin tältä erää kurssijaksoni päättymisen takia viimeistä kertaa Mairen seurana koulutyöni ajan. Hän toi ”Maailma selän takana” –runokirjan (Suomen lähi- ja perushoitajaliiton jäsenten kirjoittamia runoja, toim. Päivi Jokimäki). Seuraavassa kolme runoesimerkkiä:

TÄRKEYSJÄRJESTYS

Ei se ole enää tärkeää,
tunnetko sinä minut.
Vaan se tulee yhä tärkeämmäksi,
että minä en unohda
kuka sinä olet.

Saara Kankaanpää

 

                                               

SUHTEELLISUUS

 
Menetit miehesi, lapsesi, kotisi.
Pieni poika, jonka
löysit rantavedestä.
Tuli viesti rintmalta;
miehesi on kaatunut.

Monta kertaa taivuit,
et katkennut.
Nyt onnellisena odotat,
kohtaat heidät pian siellä
minne olet menossa.

Ja minä häpeän

valituksiani siirretystä lomasta,

ihottumasta käsissäni.

Hiljaa palaa suhteellisuudentaju

Mirja Rautasalo


 Ei oikeutta ikävään

 Olet minulle hyvin rakas,
vaikka et ole minulle sukua.
Itken lähtöäsi, eikä
suru kysy olitko sukua.

Omaisten kummastuneet

katseet selässäni poistun.

Miten olisin voinut sanoa,

että tiesin sinusta enemmän

kuin yksikään omaisesi.

Kymmenen vuoden ajan puhuin

kanssasi joka päivä.

He kerran vuodessa.

Mirja Rautasalo

su 17.3. 

Lapselle tyypillisiä reaktioita tulee silloin tällöin esiin eli "kierroksen täyteen tulo" näyttäytyy ihmeen monessa asiassa. Eräässä vaiheessa Mairelle oli erityisen tärkeää, että esimerkiksi piimää tai viiniä laseihin kaadettaessa hänelle tulee vähintään yhtä paljon kuin minulle. Totta kai siihen olen pyrkinytkin. Nyt se vaihe on mennyt Mairelta ohi. Kyse ei ehkä ollut lapsenomaisesta reaktiosta, vaan alitajuisesta tunteesta, että ei ole yhtä hyvässä voinnissa kuin minä ja ettei se asia saa vaikuttaa suhtautumisessa häneen. Jotakin vastaavaa kyllä on tullut tilalle. Jos aion syöttää häntä ja otan hänen lautaseltaan lusikan, hän hätääntyy. ”Se on minun!!!” kommentti merkitsee ruoan menetyksen pelkoa. - Toisaalta syöttämistä pitää varoakin niin kauan kuin itse syömisen taitoa on vähänkin tallella. Sitä koetan itselleni vannottaa. Se on samaa kuin muistuttaisi tärkeimmästä: Ei ole kiirettä!

Edelleen on oltava varovainen, ettei näkyvillä ole mitään vaarallista ei-syötävää tai –juotavaa. Pari kertaa olen havahtunut siihen, että Maire on koettanut saada auki siivousainepulloa. Onneksi saniteettitilojen puhdistamiseen tarkoitetussa pullossa on korkki, joka ei avaudu tavallisella tavalla, vaan vaatii alas­painamista samalla kun korkkia kierretään auki.

Kokonaisuutena ottaen on taas viimeisen Kustaankartanokäynnin jälkeen tuntunut kuin Maire olisi tullut parempaan kuntoon. Esimerkiksi wc-käynnit ovat onnistuneet varsin helposti. Hienoa, onnellista! Kyllä tämäkin pyhäpäivä oli meille mielestäni varsin onnellinen päivä.

ma 18.3.

Ei varmaan yhdelläkään terveellä pariskunnalla Suomessa voinut olla onnellisempaa aamua kuin meillä tänäkin aamuna oli. Kiireettömästi heräilimme uuteen päivään. Vaipan vaihdoimme aamuyöstä ja nukuimme onnellisina sen jälkeen vielä muutaman tunnin. Sitten herättyämme Maire katsoi minuun ja muodosti hienosti kaksi sanaa: ”Tykkäätkö sä?”

 

 

ma 25.3.2002                                                               LÄHETE

Kalevilta

 

D1-osaston ihmeidentekijöille

Jälleen ohessa lähetän Mairen. Suihkussa ei tarvitse käyttää. Kävimme lauantaina; onnistui hyvin. Varavaatteita laitan silti, jos menee märäksi. Tavoitteeni on vaihtaa vaippa, kun tullaan teille. Tulemme suoraan kävelylenkiltä, joten vaihdan sen jälkeen, niin kestää ehkä nukkumaanmenoon asti.

Jos onnistuu, kiitos, jos joku jaksaa koettaa ottaa virtsakokeen ja laittaa labraan. Luulen, että on puhdas, mutta niin luulin viimeksikin, vaikka oli kolibakteeripöpö.

Sitten vain taas kestävyyttä ja suojelusenkeleitä

t. Kalevi

 

28.3.

Hain Mairen iltapäivällä Kustaankartanosta. Taas oli ollut virtsatietulehdus ja oli aloitettu uusi lääkitys. Tapamme mukaan joimme kuohuviiniä Mairen kotiintulon juhlistamiseksi. Ei ehkä olisi pitänyt juoda. Maire meni normaalisti nukkumaan, mutta heräsi parin tunnin päästä noin kello 24. Olin työhuoneessa vielä työssä, kun kuulin jotakin rapinaa. Menin tarkistamaan tilanteen. Maire oli pannut eteisestä löytämänsä kenkäni jalkaansa ja hän seisoi vessassa hämmennyksessä. Jätän valaistun WC:n oven auki saatuani Mairen nukkumaan, jotta sieltä tulisi valon kajo makuuhuoneeseen. Mairella oli hirvittävä ripuli. Vielä hirvittävämpänä se ilmeni aamulla vaippaa vaihtaessamme. Vaihdoimme vaippaa muutaman tunnin välein; ripuli ei yöhön mennessä hellittänyt. Lääkettä en uskaltanut antaa en myöskään syötävää juuri muuta kuin puolitoista banaania. Iltateen joimme, mutta muutoin juominenkin jäi ehkä liian vähiin. Täytyy huomenna kysyä Kustaankartanosta menettelyohjeita, ellei tilanne parane. Tämän päivän perusteella olen oppinut entistäkin enemmän kunnioittamaan Kustaankartanon hoitajia. He ovat tosiaankin ihmeidentekijöitä!

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

luvun 17

jae 14:

Riita syntyy kuin rako patoon -

tuki se ennen kuin vesi nousee!

herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

17:16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan?

Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

17:17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä,

veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA:

Sitä rakastaa, josta on vaivaa (Kaius Sulonen)

Köyhällä on vähän, mutta ahneella ei ole mitään. (Pasi Salmikunnas, Kauppalehti 14.2.2019)

Ihailtavia ovat ihmiset, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta. (Mikko Kuustonen, ANNA-lehti numero 6/2019)

MAALISKUUN KALENTERIASIAA

Sunnuntai 3.3. Laskiaissunnuntai ja

5.3. laskiaistiistai

Laskiaissunnuntaina ja laskiaistiistaina on ikivanhana perinteenä hiihtää ja laskea suksilla mäkeä. Ja syödään laskiaispullia, joita niitäkin on näemmä hyvissä ajoin ollut kaupoista saatavilla. Vuosikymmenien perinteen mukaan pullista keskustellaan siitä, onko mansikka parempi kuin manteli.

Laskiainen-sanahan tulee siitä, että laskeudutaan paastoon. Silloin on perinteinen, "kirkollisen laihdutuskuurin" paikka heille, joilla on. Jotkut kertovat katsovansa televisiota vähemmän paaston aikana. Monille lapsille ja nuorille voisi suositella paastoa moninaisista peleistä. Silloin lasten vanhemmat eläisivät vuoden juhlavinta aikaa, kun ei tarvitsisi murehtia lasten todella tiukasta riippuvuudesta. Nykyaikaa. Vai tajunnan ahtautta muuten fiksuilla lapsilla? No, sorry tämä saarna; tuli pidetyksi enkä kadu. Tätä tekstiä kirjoitan ennen paastoa. Pidättäydyn sitten paastonaikana turhista saarnoista. 

Omasta lapsuudestani muistan, että aikuiset tekivät lapsille, ja ehkä itselleenkin, napakelkan jäälle. Aikuinen meni pyörittämään pitkän pyöreän puun päästä vauhtia rungon toiseen päähän lapsen istumista varten kiinnitetylle kelkalle. Kivaa oli kelkassa istuvalla!

Löysin napakelkasta WIKIPEDIASTA kuvan, ole hyvä!

4. - 10.3.2019 on Itä- ja Pohjois-Suomen opinahjoissa hiihtolomaviikko.

Perjantai 8.3. Naistenpäivä!

Rose flower isolated on white background


Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuosittain 8. maaliskuuta YK:n aloitteesta ympäri maailmaa jo yli 40 vuoden ajan. Tavoitteena on naisten oikeuksien parantaminen. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien kehittäminen ovat mukana myös YK:n Kestävän kehityksen tavoitteissa. Tavoitteiden ydin ilmenee seuraavasta:

Sukupuolten tasa-arvo  Tavoitteena on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa.

Sunnuntaina 9.3. on maailmanlaajuinen syntymäpäivä. Silloin

Barbie-nukke täyttää 60 vuotta.

Tasa-arvon kunnioittaminen jatkuu:

Tiistai 19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä. 

Minna Canth syntyi 19.3.1844 eli 175 vuotta sitten. Hän oli kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän taisteli myös ihmisten välisen tasa-arvon puolesta.

Muuten: Minna Canthilla oli seitsemän lasta: Anni, Maiju, Lyyli, Pekka, Elli, Hanna ja Jussi. (Wikipedia)

Keskiviikko 20.3. Kevätpäivän tasaus. Päivä ja yö ovat maapallolla tasavertaisesti suurin piirtein yhtä pitkät. Sitten päivät alkavat kiilata öiden ohi niin että valoisuus lisääntyy lisääntymistään. Pisimmällään päivä on Suomessa, kun on kevätpäivän tasaus. Se on tänä vuonna juhannusaattona, yöttömänä yönä, perjantaina 21.6.2019.

Torstaina 21.3. on täysikuu.

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että voit tuntea aivoissasi olevan järkiputken ja tunneputken. Toivon, että voit väsyneenä käskeä tunneputkea väistymään kokonaan ja lakkaamaan jauhamasta turhia murheita. Näin myönteinen toivon tunne mahtuu aivoihisi toivon hiukkasryöppysiä synnyttämään.

Toivotaan, toivotaan -terveisin Kalevi

J.K. Molemmat koneeni purkivat väliaikaisesti yhteistyösopimuksen. Siten oli vähän murhetta saada blogi aikaiseksi vuorokauden vaihtuessa. Mutta tulihan se julkaistuksi hyvissä ajoin ennen 1. maaliskuun loppua. - Kirjoitan vielä myöhemmin Olavi Hätösen sotamuistelmista ja teen lisäyksiä maaliskuun kalenteriasioihin. Yst.terv.

K.