Tervetuloa kohtsillään kesäaikaan!

Perjantai 1.3.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

Vanhan sanonnan mukaan maaliskuu maata näyttää, huhtikuu purot täyttää. Aina vain päivät vilistävät entistäkin nopeammin. Tätä vauhtia purot virtaavat iloisesti aivan kohtsillään. Almanakan mukaan kesäaika alkaa ainakin tänä vuonna vielä sunnuntaina 31.3. yöllä kello 3.00. Siirtäkäämme kelloja 30.3. lauantai-illalla nukkumaan mennessämme tuntia eteenpäin. Näin nukkuma-aika lyhenee "virallisesti" yhdellä tunnilla.

Kesäihmiset odottavat kesää. Viime kesä oli monille liian tukalan kuuma. Silti tuli tämän talven ennätysliukkailla sellainen olo, että taitaisi tukalan kuumuuden - sopivasta kesälämmöstä puhumattakaan - kestää paremmin kuin maksimaalisen liukkauden. Mikään hiekotussora ei meinannut tämän vuoden helmikuussa riittää. Jalkineiden "aluspiikeistä" ainakin osa on epäkäytännöllisiä asentaa ja ottaa pois. Joku voisi keksiä sähköiset piikit, jotka napista painamalla tulisivat liukkaalla esiin, ja niiden tarpeen mennessä pois, vetäytyisivät sisään. Silloin voisi kätevästi ja hyväkäytöksisesti käydä talvellakin kaupoissa ja palvelulaitoksissa sekä virastoissa.

Viime jouluksi odotettiin perinteen mukaisesti lunta. Muistaakseni suurimpaan osaan Suomea valkoinen joulu saatiinkin. Mutta Luoja pitkitti pyyntöön vastaamistaan yliaikaisesti niin, että lunta tuli ja tuli ja tuli.

Totuus ilmoista ja vuodenajoista sekä niiden alkamisesta, loppumisesta sekä sisällöstä: "Sitä vastaanotetaan, mitä saadaan."

RUN0NAMIA

EINO LEINO:Maaliskuulla:

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.

(Maaliskuulla-runon/laulun vuonna 1878 syntynyt Eino Leino on luonut vuonna 1896 eli alle 20-vuotiaana.)

MUISTELUTARINA

Olin vuonna 1959 kesänapulaisena Taivassalon Säästöpankissa. Pankinjohtajan lisäksi pankissa oli töissä kolme vakinaista pankkivirkailijaa, Laila, Laina ja Lempi.

Eräänä tavallisena työpäivänä kassanhoitaja Laila katsahti ulos ikkunasta, nousi ylös ja huusi: Hei katsokaa: "Sylvi tulee!"

Sikäli kuin oikein muistan, me kaikki nousimme seisomaan kunnioituksesta silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen puolison Sylvin ja hänen seurassaan olleen toisen naisen tullessa sisään pankkiin. Heidän poistuttuaan joku virkailijoista tiesi kertoa, että Sylvi Kekkosen seuralainen oli hänen siskonsa. Siskolla oli kesämökki kai naapurikunnan puolella runsaan kymmenen kilometrin päässä työpaikastamme. En ihan varmasti muista, mutta ilmeisesti kaikki seisoimme koko pankkipalvelutapahtuman ajan. Joka tapauksessa ilmassa oli sakeanaan vilpitöntä kunnioitusta asiakkaitamme kohtaan!

 

ALZHEIMER

ma 3.3.2003

Viimeksi viedessäni Mairea parin vuorokauden intervallihoitoon, sanoi hoitaja: ”Toit Mairen kesälakissa!” Käydessäni hiljan töissä hakemassa jotakin paperia, työtoveri kyseli Mairesta. Sanoin, että Maire istuu autohallissa autossa odottamassa ja kuuntelee radiota. ”Mutta siellähän on pimeätä ja kylmää”, totesi keskustelu­kumppanini. Sanoin, että siellä on valoisaa ja lämmintä ja radio seurana niin, että Maire pärjää siellä hyvin tarvittavat viisi minuuttia. – Merkillisen usein ihmiset huomaamattaan hyvin herkästi arvostelevat omaishoitajan ratkaisuja. Eivät ne aina tietenkään ole oikeita, mutta minä en ainakaan ole kokenut arvosteluista saaneeni mitään oppia, vaan ainoastaan apeaa mieltä. En kaipaa osanottavia tai tukevia sanoja, mutta hiljaisuus olisi mielelleni parempaa kuin negatiiviset ilmaisut.

Hain Mairen tänään opettajankokouksen jälkeen Kustaankarta­nosta kotiin. Hän oli hyväntuulinen ja hyvävointinen. Aivan selvästi hän oli saanut osakseen hyvää hoitoa ja myönteistä ymmärtämystä. Mikä kiitollisuus täyttikään mieleni!

Minua haittaa, että katseestani on tullut pälyilevä ja välttelevä. Siinäkin asiassa voisin saada oppia Mairelta. Hän katsoo paljon silmiin, suorastaan etsii katsekontaktia. Hyvä Maire – ja kiitos opetuksestasi; koetan oppia!

 

la 8.3.

Hain Mairen taas kerran kahden päivän intervallihoidosta. Hän käveli huomattavasti paremmin kuin toissapäivänä hoitoon meno­päivänä. Hän oli myös huomattavan hyväntuulinen, kuten viimekin kerralla. Nyt on tilanne muuttunut mielestäni aikaisempaa päinvastaiseksi: ennen Maire oli kuntoutunut kotona ja hoidosta tullessaan hän oli huonokuntoisempi. Nyt on siis toisinpäin. Pitääköhän minun alkaa tsempata entistä paremmin? Ainakin enemmän pitäisi jaksaa harjoituttaa kävelemistä. Hyvä näinkin; Maire on kyllä kotona ilmiselvästi onnellinen. Toisaalta hoidossa on kaksiteräistä: nytkin Maire oli saanut osastoa riivaavasta flunssasta ja ripulista jälkimmäisen eli ripulin.

 

su 16.3.

Päivää leimasivat paitsi eduskuntavaalit myös kävelyn harjoittelu. Viedessäni Mairen torstaina Kustaankartanoon hoitaja kysyi, oletteko harjoitelleet kävelemistä. Vasta silloin pysähdyin huonoa omaatuntoa potien ajattelemaan, etten ole tarpeeksi paljon kävelyttänyt Mairea. Kun hain Mairen lauantaina pois, hän oli hyvin huonossa kunnossa. Kävely ei tahtonut luonnistua millään. Tuli isoja värähdyksiä, ”hätkähdyksiä”, joihin liittyi veden virtaaminen silmistä. Hän oli hyvin väsynyt vielä tämän aamupäivänkin. Kävelimme sisätiloissa rollaattorin avulla paljon. Harjoitus näemmä tekee sittenkin mestarin. Illalla Maire oli virkistynyt ja kävely onnistui kohtuullisen hyvin. Eilen iltainen ja tänä aamuinen epätoivo muuttui iloksi.

 

ma 31.3.

Neljä yötä on mennyt melko huonosti. Mairella sattuu unen aikana jostakin, en tiedä mistä. Hän valittaa ääneen: ”ai-ai-ai”. Joka kerta olen noin kello 1 antanut lisää särkylääkettä ja unilääkettä. Koetin tänään saada päivystävän terveydenhoitajan kautta vahvempaa särkylääkettä. Hän sanoi, että keskiviikkona lääkäri soittaa. Siis kaksi huonoa yötä vielä. Olin hiukan pettynyt. Tänään kuitenkin uskalsin antaa tavallista enemmän – lääkärin salliman maksimi­määrän – unilääkettä. Myös särkylääkettä annoin enemmän kuin kolmena aikaisempana iltana.

Perjantaiaamulla Maire oli surullisen oloinen. Kysyin: ”Oletko surullinen?” Mairelle tulivat kyyneleet silmiin ja hän sai tulemaan sanallisen ilmaisun: ”Olen”. Selitystä surullisuudelle en tiedä. Kustaankartanoon lähtiessämme hän astui jalallaan autoon. Sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Se, samoin kuin lausuttu sana, ilmaisivat, että Maire oli ehkä tavallista virkeämpi. Ehkä hänelle tuli surullinen olo siitä, että hän saattoi tavallista virkeämpänä jotenkin vaistota, ettei tilanteemme ole kunnossa, että hän on sairas.

Toisaalta minäkin saatoin olla surullinen. Edellisenä iltana iltakoulu ei ollut ollut paras mahdollinen, vaan minulle jäi hyvin levoton olo ja tyytymätön olo omaan opetussuoritukseeni. Josko ahdistukseni ”tarttui”. Se tuli selitykseksi tänään mieleeni, kun olen ollut myönteisellä ja iloisella mielellä. Se on aivan selvästi ”tarttunut” Maireen.

 

PAPPA PAKINOI

(Kirjoitettu alun perin 2000-luvun alussa.)

Olen pappa. Yhtä hyvin voisin olla vaari. Tai ukki. Taikka jotakin muuta vastaavan lämpöistä.

Mistäköhän meidän isovanhempien nimitykset sitten tulevatkin - osittain varmaan ainakin suvun perinteestä ja paikkaseudun tavasta. Minun arvonimeni on siis pappa. Olen Aleksin äidinisä. Isänisä on vaari. Nykyisin, kun uusioperheet ovat melko yleisiä, myös isovanhempien nimitysten kirjo on moninainen. Mutta pieni ihminen ei nimityksiä sen kummemmin kummastele.

Aleksillekin oli jo muutaman vuoden ikäisenä selviö, että hänellä on paitsi pappa ja vaari myös mamma, mummu ja mummi sekä lisäksi vielä (mummin äiti) mummo. Pappa kyllä muistaa tämän läheisimmän eli mamman, mutta sitten jo menevät ajatuksissa sekaisin mummo, mummu ja mummi. Saavatkin mennä sekaisin papan päässä. Tärkeintä on, että Aleksi tietää hänellä olevan nämä kaikki ja tietää, kuka on kukin. Niin kuin tietääkin. Ja hän tuntuu rakastavan koko lapsen sydämellään yhtä lailla pappaa ja vaaria sekä mammaa, mummua, mummia ja mummoa.

Matkustin eilen bussissa. Lähietäisyydellä eräs äiti jutteli noin parivuotiaan tyttärensä kanssa. Oli marraskuun lopun hämy. Äiti ei keskustelun tuoksinassa ollut huomannut seurata bussin etenemistä. Niinpä hän yhtäkkiä havahtui katsomaan, ettei vain omaa pysäkkiä ollut jo ohitettu. Äiti katsoi ulos ikkunasta ja totesi ääneen: ”Missähän me olemme?” Tähän kaksivuotias totesi rattaistaan kirkkaalla lapsen äänellä: ”Bussissa”.

Tapahtuma toi mieleen kaksi menneen ajan episodia, jotka molemmat liittyvät lapsiin. Toinen liittyy lisäksi julkiseen kulkuvälineeseen eli raitiovaunuun. Istuin muutama vuosi sitten nelosen ratikassa. Luin täysin ajatuksiini uppoutuneena jotakin kirjaa, kun kuulin raitiovaunun kuljettajan korottavan ääntään ja sanovan: ”Auttakaa nyt joku sitä äitiä lastenvaunujen nostamisessa”. Havahduin ja kiirehdin käytävää pitkin kohti vaunun keskiosaa. Äiti oli rattaineen oven ulkopuolella. Menin sinne ja aloin nostaa vaunuja raitiovaunuun. Äiti parkaisi: ”Älkää, älkää! Suurella vaivalla sain nämä juuri ulos”. Pappaa hiukan hävetti. Mutta eihän siinä mitään hävettävää ollut. Tarkoituksenihan oli hyvä ja ajatuksiin uppoutumisellehan ei mitään voi.

Toinen muistikuva on viime joulun ajalta. Lauloin mamman kanssa Aleksille joululauluja. Kun olimme laulumme lopettaneet, totesi Aleksi: ”Vähä paljon huanosti laulettu!” No, parhaamme yritimme ja mielellään Aleksi kaikki laulumme kyllä kuunteli. Tuosta laulujen kiitokseksi esitetystä Aleksin tokaisusta on ollut hyvä mieli koko vuoden. Onhan vanhan hyvän ajan sanonnan mukaan niin, että lasten ja imeväisten suusta saamme kuulla totuuden. Eipä taida meillä aikuisilla olla taitoa antaa negatiivista palautetta Aleksin tapaisella, hyvää mieltä tuottavalla tavalla!

LAINASANOJA

VIRPI EKHOLM on kirjoittanut Hyvä terveys -lehteen (SANOMA) 3/2019 artikkelin, jonka otsikko on MIKSI LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ?  Asiantuntijana jutussa on eläinlääketieteellisen farmalogian professori OUTI VAINIO Helsingin yliopistosta. Seuraavassa on muutama ote tuosta mielestäni mielenkiintoisesta ja tärkeästä artikkelista:

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kun rapsutat rakasta karvakuonoa, verenpaineesi laskee ja aivoissasi erittyy onnellisuushuumoria.

Eläimen pehmeä turkki ja ihmistä korkeampi ruumiinlämpö tuntuvat mukavilta. Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kysymys on myös syvemmästä tunnekokemuksesta, joka tuottaa iloa ja lievittää stressiä.

- Tutkimuksien mukaan oman lemmikin kuvan näkeminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin oman lapsen kuvan näkeminen.- Eläin ei toki korvaa läheistä ihmistä, mutta kiintymyksen kokemus on samankaltainen.

- Eläimen läheisyys voi piristää vanhainkodin asukkaiden mieltä ja edistää toipumista leikkauksen jälkeen. Erityisesti tällaisia tuloksia on saatu koirilla ja kissoilla, mutta mutkin lemmikkieläimet voivat vaikuttaa samalla tavalla."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Mieleen tulleita kommentteja:

<> Aivan ykkösasiana jäi mieleeni asiantuntijan sanoista "lievittää stressiä" -ilmaisu. Siis jos paha lähimmäinen lähsestyy sinua, pitää äkkiä turvata lemmikkieläimeen, jos vain voipi niin tehdä.

<> Sikäli kuin lemmikkieläin on olemassa ja jos se on lenkkeilevää tyyppiä, lenkille viejäkin saa iänpidennystä lenkin muodossa. Lenkin lopuksi olisi hyvä muistaa sanoa lenkkiseuralle: "Kiitos seurasta ja liikunnasta, Hyvä Sinä! Ja kiitos myös siitä, että sain tälläkin kerralla muitakin ihmisiä tavatessamme, harjoitusta sosiaalisten kontaktien harjoittamisesta ja harjoittelusta!"

<> Vanhainkodeissahan on noudatettu suositusta, jonka mukaan lemmikkieläinten tapaaminen tekee ihmiselle hyvää. Nyt vain on viime aikoina muodostunut haaseeksi allergiat. Eihän ole tarkoitus allergiamurheita synnyttää. Eiköhän silloin ole pakko valita mukaan tulevia ihmisiä niin, ettei mukana ole allergiaoireita saavia. Mutta eiköhän löydy erilaisia lemmikkieläimiä - vielä koiran ja kissankin lisäksi. Ja lieneekö yleistä, että ihminen on allerginen sekä kissalle että koirille. Ellei ole, kissa ja koira voivat käydä vanhuksia ilahduttamassa vuoronperään, eikö?

<> Hyvä, että on tieteellistä näyttöä lemmikkieläimen kyvystä edistää toipumista leikkauksesta. Eiköhän tasavallan presidentti SAULI NIINISTÖkin saa vähintään kolmelta taholta toipumista edistävän vastaanoton lonkkaleikkauksestaan juuri tätä kirjoitettaessa kotiuduttuaan. Kyllä tuollainen vähintään triplavastaanotto tuo pikatoipumisen ja -paranemisen. Pikaista toipumista!

<> 1950-luvulla Parkanossa, silloisessa "Satakunnan Lapissa", nykyisellä Pirkanmaalla, oli ihana luutamummo. Hän kävi ovelta ovelle myymässä tekemiään luutia. - Mummon usein toistama mietelause oli tämä: "On hyvä ellee, kun ossoo ellee!" Voi, kunpa olisin saanut tavata hänet! Olisin kysynyt häneltä: "Elänyt olen kauan, mutta mitä merkitsee konkreettisesti se, että OSAA/´ossoo´, ELÄÄ ´ellee´?"

Sitten, kun tiedämme, mitä luutamummo konkreettisesti tarkoitti, voinemme olla nykyistäkin onnellisempia ja nukkua yömmekin nykyistäkin paremmin. Voisi ehkä voimaa saaden ihmetellä ihastellen elämää ja esittää viisaita kysymyksiä, kuten:

* Mitä hyötyä on hyödystä?

* Onko elämän tarkoitus löytää elämän tarkoitus?

* Onko minun ja suurimman osan ihmiskunnan muiden yksilöiden elämän tarkoitus näytellä parempaa ihmistä kuin mitä nyt tosiasiassa on? Jos on, miksei ole perustettu lisää miljardeja teattereita? Siinähän on muuten hyvä liikeidea lähes koko ihmiskunnalle!

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Onnistumiset tuovat lisäonnistumisia. Onnistumiset tuovat huonouniselle uskoakseni luonnostaan parempaa unta. Useinhan nukahtamisvaikeus johtunee murheiden vatvomisesta. Väsyneenä pienetkin huolenaiheet muuttuvat mielessä jättiläismurheiksi. Vaikka huolenaiheet ja huolten määrä pysyvät vakiona, ne vain tuntuvat väsyneenä paljonkin isommilta ja raskaammilta kuin virkeänä.

On loogista, että kaikissa toimissaan täydellisyyteen pyrkivä ihminen ainakin periaatteessa tuntee elämänsä raskaammaksi kuin "taivaanrannan maalari", joka huoletonna koettaa ehkä ihan OK-suorituksia. Ja OK-suoritushan tuottanee tyydytystä tekijälleen, jos ja kun se oli hänen tavoitteensa.

Hyvä on sekin, jos osaa ottaa polulleen huumoria mukaan. Niin, ja itseironiakin voi olla välillä hyväksi. Huumoria lienee ollut hänelläkin, joka jossakin radio-ohjelmassa taannoin kertoi tapansa harjoitella luopumista. Taisin sen kerran jo kertoakin, mutta kuten olette havainneet, hyvää kannattaa odottaa toisenkin kerran. - No, hän päätti luopua turhista tavaroista, joita oli - keskivertoihminen! - kertynyt huusholliin runsaasti. Hän laittoi tilanteen mukaan joko jätteisiin tai kierrätykseen ensimmäisenä luopumispäivänä yhden tavaran, toisena kaksi, kolmantena neljä, neljäntenä kahdeksan, viidentenä 16 ja niin edelleen. Taisi käydä niin, että 32:n pois laitettavan tavaran joukossa oli jo aika monta "kumilenksua". Mutta hän jatkoi ideointia, ja tunsi ilmiselvästi kokevansa onnistumista. Ehkä siinä on jotakin samaa kuin himoautonkorjaaja-tuttavassani: Ellei autossa ole vikaa, hän menee ja tekee autoonsa vian.

Mitä aion todistaa? Kerron vain, että kun päivässä on ollut onnistumisia, pieniäkin, ja mukana tilkkeeksi huumoriakin, tuloksena lienee hyvää oloa. Jos laittaa tavoitteeksi vaikkapa yhden huoneen ja WC:n siivoamisen, vähentää tavoitettaan. Voihan siivota vaikka osan WC:stä ja jatkaa myöhemmässä vaiheessa viikkoa WC-tavoitteen valmiiksi, on tullut suuri onnistuminen. Niitä kannattaa kerätä. Siis onnistumiset synnyttävät onnistumisia ja onnistumiset synnyttävät hyvää mieltä ja hyvä mieli on yksi palapelin osa hyvään uneen.

Luethan edellä olevan LEMMIKKI TEKEE HYVÄÄ -tekstin uudelleen. Kyllä lemmikin ansiosta unikin voi olla voimaannuttavaa. Ellei ole lemmikkiä, on hyvä keksiä liikuntaa tuovaa askarointia tai liikuntaa ilman askarointia. Sekin tekee hyvää elämälle ja unelle. Liikunta on naurun kanssa kilpailemassa elämän pidentämisvaikuttamisessa. Pitkäaikainen huono uni muuten lyhentää tieteellisten tutkimusta mukaan elämää.

Siis: Hyvää unta, hyvää elämää itse kullekin meistä!

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA:

17 luvun

jae 14: Riita syntyy kuin rako patoon -

tuki se ennen kuin vesi nousee!

17:16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan?

Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

17:17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä,

veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA:

Sitä rakastaa, josta on vaivaa (Kaius Sulonen)

Köyhällä on vähän, mutta ahneella ei ole mitään. (Pasi Salmikunnas, Kauppalehti 14.2.2019)

Ihailtavia ovat ihmiset, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta. (Mikko Kuustonen, ANNA-lehti numero 6/2019)

 

 



MAALISKUUN KALENTERIASIAA

Sunnuntai 3.3. Laskiaissunnuntai ja

5.3. laskiaistiistai

Laskiaissunnuntaina ja laskiaistiistaina on ikivanhana perinteenä hiihtää ja laskea suksilla mäkeä. Ja syödään laskiaispullia, joita niitäkin on näemmä hyvissä ajoin ollut kaupoista saatavilla. Vuosikymmenien perinteen mukaan pullista keskustellaan siitä, onko mansikka parempi kuin manteli.

Laskiainen-sanahan tulee siitä, että laskeudutaan paastoon. Silloin on perinteinen, "kirkollisen laihdutuskuurin" paikka heille, joilla on. Jotkut kertovat katsovansa televisiota vähemmän paaston aikana. Monille lapsille ja nuorille voisi suositella paastoa moninaisista peleistä. Silloin lasten vanhemmat eläisivät vuoden juhlavinta aikaa, kun ei tarvitsisi murehtia lasten todella tiukasta riippuvuudesta. Nykyaikaa. Vai tajunnan ahtautta muuten fiksuilla lapsilla? No, sorry tämä saarna; tuli pidetyksi enkä kadu. Tätä tekstiä kirjoitan ennen paastoa. Pidättäydyn sitten paastonaikana turhista saarnoista. 

Omasta lapsuudestani muistan, että aikuiset tekivät lapsille, ja ehkä itselleenkin, napakelkan jäälle. Aikuinen meni pyörittämään pitkän pyöreän puun päästä vauhtia rungon toiseen päähän lapsen istumista varten kiinnitetylle kelkalle. Kivaa oli kelkassa istuvalla!

Löysin napakelkasta WIKIPEDIASTA kuvan, ole hyvä!

4. - 10.3.2019 on Itä- ja Pohjois-Suomen opinahjoissa hiihtolomaviikko.

Perjantai 8.3. Naistenpäivä!

Rose flower isolated on white background


Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuosittain 8. maaliskuuta YK:n aloitteesta ympäri maailmaa jo yli 40 vuoden ajan. Tavoitteena on naisten oikeuksien parantaminen. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien kehittäminen ovat mukana myös YK:n Kestävän kehityksen tavoitteissa. Tavoitteiden ydin ilmenee seuraavasta:
Sukupuolten tasa-arvo  Tavoitteena on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa.


Sunnuntaina 9.3. on maailmanlaajuinen syntymäpäivä. Silloin

Barbie-nukke täyttää 60 vuotta.

Tasa-arvon kunnioittaminen jatkuu:
Tiistai 19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä. 
Minna Canth syntyi 19.3.1844 eli 175 vuotta sitten. Hän oli kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän taisteli myös ihmisten välisen tasa-arvon puolesta.
Muuten: Minna Canthilla oli seitsemän lasta: Anni, Maiju, Lyyli, Pekka, Elli, Hanna ja Jussi. (Wikipedia)

Keskiviikko 20.3. Kevätpäivän tasaus. Päivä ja yö ovat maapallolla tasavertaisesti suurin piirtein yhtä pitkät. Sitten päivät alkavat kiilata öiden ohi niin että valoisuus lisääntyy lisääntymistään. Pisimmällään päivä on Suomessa, kun on kevätpäivän tasaus. Se on tänä vuonna juhannusaattona, yöttömänä yönä, perjantaina 21.6.2019.

Torstaina 21.3. on täysikuu.

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon, että voit tuntea aivoissasi olevan järkiputken ja tunneputken. Toivon, että voit väsyneenä käskeä tunneputkea väistymään kokonaan ja lakkaamaan jauhamasta turhia murheita. Näin myönteinen toivon tunne mahtuu aivoihisi toivon hiukkasryöppysiä synnyttämään.

Toivotaan, toivotaan -terveisin

Kalevi