Ollos tervetullut juhannusjuhla ja koko kesäinen kuu!

Lauantai 1.6.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

TYYTYMÄTTÖMYYS ELÄMÄÄN

Usein tulee ajatelleeksi, että moni asia omassa elämässä voisi olla toisin ja nykyistä paremmin. Yhtä usein tulee ajatuksissaan vertailleeksi itseään naapurin, sukulaisen tai monen muun tutun ihmisen elämään. Toisten elämä näyttänee yleisesti omaa elämäämme paremmalta. Pettymykset elämässämme tulevat ehkä useimmiten liian isoista tavoitteista.

Tyytymättömyys elämään sisältää samankaltaisia aineksia kuin pettymys. Silloin pitäisi oikealla tavalla nöyrästi tyytyä vähempään. Tai pitäisi harrastaa itseään kohtaan reilua filunkia/vilunkia: nähdä ja kokea vähäisen saavutuksen isona tai ainakin hyvin riittävänä. Yleensä se ei liene edes itsevilunkia.

Edellä sanotut tuntemukset sisimmässämme ovat samankaltaisia kuin tuntemus siitä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, naapurin puolella. Siitä tuli mieleen vajaa 70 vuotta sitten partiossa oppimani laulu. Se konkretisoi edellä sanottua. Tässä, ole hyvä:

Istuipa kerran kirppu paitani helmalla,

jutteli ja lauloi tällä tavalla:

 - Oispahan mulla voimaa kuin suurella härjällä,

ettei tarttis aina pelata järjellä.

Istuipa kerran härkä  pellon laidalla,

jutteli ja lauloi tällä tavalla:

 - Oispahan mulla järkee kuin pienellä kirpulla,

ettei tarttis aina pelata voimalla.

RUNOILOA

Z. TOPELIUS. Suom. P.J. Hannikainen:

Kun kesä ihanainen

Taas saapui vuorostaan

Ja nurmi kukkivainen

Kun verhos kaiken maan

Niin saariin soutelimme

Tai juostiin metsihin

Ja marjaan kiiruhdimme

Kyll' lysti olikin.

ARI NIITTYLUOTO

(Aikoinaan "Vakka-Suomen pääkaupungissa" Uudessakaupungissa asunut ja sittemmin lähipitäjään Mynämäelle muuttanut runoilija:)

Paljal kallial 

Niittyluodon runokirjasta Laituril:

Suvi o ain tullu,

niinko talvine maanantaiaamu,

oornink o jämt sama,

vaik ei sitä heti hoksakka.

Suvel voi istut laituril ja katel,

katel kauas ja niin kauan kon kehta,

istut vaik vuorokautte ympäris.

Syär savuankeriast ja kirsiktomatei,

see verran ko murhettu, ete rompot put,

voisisis sitto vaik ohkasem pesti sem pruntti.

(Kalevin suomennos: murhettu = pitää huolta)

Aurink räköttä täyrelt kesäterältäs,

meri peilaskele turhamaisuuksisas sättei takasi.

Vesi niin kristallinkirkast katto.

Meijänki laituriviäres on kolmat meetteri syvä,

mut pohjal saak näky varsi hyvi.

Toi kännykkäkki, vaik siin o mattakuare.

Otetaan vielä mukaan vanhanajan kieltä eli alkuosa Nocturnesta (suomeksi: yötunnelma):

EINO LEINO:  Nocturne:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

(Puunto on sivistyssanakirjan mukaan  runokielessä esimerkiksi punerrus.)


ALZHEIMER

Omaishoitajan päiväkirjastani

ti 10.6.2003

Mairesta on tullut pelokas ja arka. Nyt kun hän on lähes kokonaan syöttämisen ja juottamisen varassa, on luonnollista, että suu ei aina mene oikeaan asentoon. Juominenkin voi alkaa vastaavasti kuin syöminen eli suu on apposen auki kuin linnunpojalla. Mutta se ei ole ongelma. Enemmän pelottaa se, että syöminen on hankaloitunut. Suu ei välttämättä avaudu syömistä varten, vaan ajatukset ovat muualla. Omaishoitajalta ja Kustaankartanon hoitajilta vaaditaan entistä enemmän kiireettömyyttä. Ruokakin pitää syömisen lomassa ehkä lämmittää montakin kertaa uudelleen.

Eilen oli takana ensimmäinen pitkä eli kokonaisen viikon mittainen hoitojakso Kustaankartanossa. Maire luontui kotihoitorytmiin ehkä minua paremmin. Tänään kuitenkin pääsimme molemmat rytmistä hyvin kiinni. Hiukan entistä enemmän Maire pistää vastaan eli kainostelee vaipanvaihdossa, mutta hyvin siinäkin olemme onnistuneet.

Vanha sanonta sanoo, että puheenaiheet vaihtelevat iän myötä: vanhukset kyselevät toisiltaan, onko vatsa toiminut. Vastaavasti omaishoitajan päivät suurimpia ilonhetkiä on se, kun Mairen vatsa toimii oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Niin tänäänkin tapahtui. Intervallihoidon aikana Mairella oli havaittu molempien jalkojen kantapäissä makuuhaavojen alut. Surullista. Sikäli myös merkillistä, että Maire nukkuu kotona aina vasem­malla kyljellä. Tosin hän kuulemma Kustaankartanossa nukkuu selällään. Vasemman jalan kantapää on pahempi, joten varmaan vasemmalla kyljellä nukuttaessa kuitenkin kantapääkin ottaa sänkyyn. Mutta miksi sellainen syntyy, en ymmärrä. Ei Maire juurikaan sen enempää ole makuuasennossa kuin terveenäkään.

Kävimme illansuussa Kustaankartanon Mairen osaston omaisille järjestämissä puutarhajuhlissa. Merkillistä väkeä on osaston pysyväishenkilöstö: heillä on huomenna muutto toiseen rakennukseen, mutta silti he järjestivät kymmenistä muuttolaatikoista välittämättä omaisille tilaisuuden. Hyvä he – kiitos heille!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi                                                    KIITOS

                                                               13.6.2003

  

Rakkaat Arja and her band!

 

Kiitos Teille kaikille kaikesta vaivannäöstänne, kiitos hyvyydestänne.

Vanhaa kertomusta mukaellen voisi  ajatella, että kolme Kustaankartanon osastoa kehuisivat itse­ään. Yksi voisi sanoa, että se on Suomen paras osasto. Toinen voisi sanoa olevansa maailman paras osasto. Te voisitte sanoa olevanne vielä parempi: olette Kustaankartanon paras osasto. Hyvä Te!

Monta kertaa olen miettinyt, pitäisikö kiittää runoilijaa vai runoa ja samoin Teidän kohdal­lanne, pitäisikö ylistää Teitä vai hyviä tekojanne. Kiitän sekä Teitä että hyviä tekojanne. Toivon, että jaksatte säilyttää myönteisen tsemppimielen ja että edelleen entiseen tapaan jaksaisitte tehdä työtän­ne – sitä ihmettelen ja ihailen – sydänverellä toisten parhaaksi heitä hoivaten, hellien, hoitaen, auttaen.

Kiitos paljon myös puutarhajuhlasta. Pääsisitte sen myötä varmaan Guinnesin ennätysten kirjaan: muuton kaatuessa päälle organisoitte – moni vapaa-ajallaan, osa sairaanakin! – asukkaita ja omaisia hellivän hienon tilaisuuden. Kiitos paljon!

Onni ja hyvä mieli olkoon myötänne, kun teette tärkeätä työtänne.

Lomalle kun pääsette, olkaa onnelliset.

Itseänne hellikää, murheet unohtakaa,

tärkeydestänne ja taidostanne olkaa tietoiset.

Ja loman jälkeen onnellisina työhön palatkaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

14.6.

Taas eilen illalla tuli tehdyksi virhe. En malttanut keskeyttää TV:n katseluamme ajoissa, vaan nautimme Tammerkosken sillalla ‑ohjelmasta. Sen jälkeen oli liian myöhä iltatoimien aika. Mairelta ei tullut pissa. Päätin, että istutan häntä niin kauan, että onnistuu, ettei tarvitsisi yöllä vaihtaa vaippaa. 40 minuutissa ei tapahtunut mitään, joten laitoin Mairelle yöpuvun päälle ja asetin hänet nukkumaan. Niin väsyneenä hän ei ole koskaan nukahtanut. Minulla oli hiukan huono omatunto; tunsin itseni rääkkääjäksi, vaikka tarkoitukseni oli hyvä. Yöllä ei kuitenkaan ollut vaipan­vaihtotarvetta, eikä vaippa aamullakaan ollut täysin märkä. Vaipanvaihdot muuten määrittävät päiväohjelmaamme. Päivävaipan vaihtoaika on kello 13:n jälkeen, joten sitä ennen emme voi lähteä mihinkään, emmekä myöskään kello 17:n edellä, koska iltapäivävaipan vaihdan kello 17:n ja 18:n välillä.

 

ma 16.6.

Tavoitteenani on ollut, että päivittäin teemme vähintään yhden yhteisen asiointimatkan autolla. Olen siirtänyt laudat pääovellem­me, jonka portaat eivät olekaan liian jyrkät, vaan omatekoinen ratkaisu toimii niissäkin hyvin. Autoon meno ja autosta poistulo sujuvat meiltä varsin mutkattomasti hyvässä yhteistyössä. Tänään kävimme Kustaankartanossa. Vein Mairen ikiomaan huoneeseen yhden taulun lisää. Huone on nyt somasti tauluin sisustettu, ja taulut ovat Mairelle tuttuja.

Päivän suurimman tyytyväisyyden aiheen antoi se, että käytin Mairen ensimmäisen kerran viimeisen epilepsiakohtausten päivän eli kävelyn totaalisen unohtamispäivän jälkeen suihkussa. Suih­kussa käynnit ovat sen jälkeen hoituneet ensin sairaalassa, sittemmin Kustaankartanossa intervallihoitojen yhteydessä. Nyt vain intervallihoitojen väli muodostui niin pitkäksi, että Mairen oli pakko päästä kotisuihkuun. Hän istui melko tyytyväisenä muovi­tuolissa ja pesi osittain itsekin itseään. Leikatessani kynsiä havait­sin, että vasemman jalan yhden varpaan kynsi on jokseenkin kokonaan irti. Nyt on menossa kolmas viikko kynsisienen esto­lääkettä; tieto siitä rauhoitti hiukan mieltäni.

 

ke 25.6.

Menin eilen illalla hakemaan Mairea viikon hoitojaksolta kotiin. Omahoitaja kertoi, että Maire on vähän sairas ja kuumeinen, eikä pääse kotiin. Olisi pitänyt soittaa. Olen vain oppinut, etten ole millään tavalla – edes puhelinsoitoilla - häiriöksi osastolle. Kiirehdin siis aivan turhaan linja-auto- ja taksikyydillä maalta Mairea hakemaan. Itkin osaston käytävällä. Luulin, että monta viikkoa vaivannut unihäiriötila on todella vaikea, mutta nukahdin normaalia helpommin ja nukuin yhtäjaksoisesti ihmeellisen monta tuntia. Kun aamulla menin anelemaan Mairen kotiin pääsyä, osastonhoitaja Arja sopi lääkärin kanssa, että Maire voi tulla kotiin, ja jos kuume nousee, vien hänet takaisin.

Päivämme meni muutoin kohtuullisesti, mutta ennen iltapalaa antamani mehu jäi Mairen suuhun pitkäksi aikaa. En saanut häntä mitenkään nielemään sitä puoleen tuntiin. Hieroin kurkkua, maanittelin syömään tai juomaan lisää, että olisi tullut nielemis­reaktio, mutta Maire vain purskutteli mehua suussaan. Olin epä­toivoinen; en tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Vihdoin sain Mairen sylkemään mehun pesuvatiin. Iltapalan yhteydessä antamani piimän Maire nieli normaalisti. Miten monesta miljardista asiasta ihminen saakaan olla kiitollinen. Nieleminenkään ei ole itsestään selvä – se vaatii taitoa.

 

26.6.

Tänään taisi olla viimeinen päivä, kun laitoin Mairelle kaulakorun. Maire puree kipeästi kaikkia kaulakoruja, jotka ulottuvat suuhun. Hänellä ei ole yhtään korua, joka ei ulottuisi. Toisaalta ei ollutkaan viimeinen kaulakorupäivä: pitää hankkia koru, joka ei ylety suu­hun. Aamulla oli jälleen iso nielemisongelma: piimä jäi suuhun. Mikään ei taaskaan tuntunut auttavan. Laitoin Mairen normaalille aamupalan jälkeiselle levolla. Jonkin ajan kuluttua hän oli niellyt piimän. Tuskaa aiheuttavaan ongelmaan keksin kai ratkaisun: annan vain pienen tilkkasen juotavaa kerralla. Nielemisongelma tullee siitä, että suu tulee nestettä liian täyteen.

Olimme Maiju-tytärtä vastassa Oulunkylän rautatieasemalla. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kauan sitten tapahtuneen sairaan Mairen reaktion. Kun lapsenlapsi Aleksi piti suurta ääntä, komensi Maire – viimeisimpiä hänen sanojaan – Aleksia kiroilemalla. Sen jälkeen Mairea ei ole ollut Maijun perheessä olemassa. Nytkin Maiju tuli autoon ja lähti autosta aivan kuin Mairea ei olisi ollut olemassa. Mairella on edelleen vaistoelämää tallessa. Ilmeistä päätellen hän kuvitteli, että meillä on joku ”väärä nainen” autossa. Lohduttelin Mairea, että kyydissämme on Maiju, tyttäreni, jota autamme kylpyhuoneen kaluston hankinnassa.

Olen kai tulossa hulluksi. Yhtäkään ihmistä en voi kohdata ilman, ettei mieleni tule levottomaksi. Lähes kaikki ulkopuoliset ihmissuhteet ovat loppuneet joko loukkaantumiseeni tai – vielä useammin – minun aiheuttamaani loukkaantumiseen.

 

28.6.

Maire on tullut yhä pelokkaammaksi ja aremmaksi. Sama pätee minuun. Olen pelokas, arka, säikähdän helposti. Joskus tuntuu, että tulen hulluksi. On fobioita: ahtaan paikan kammoa saattaa tulla, vaikkei ole ahtaassa paikassa, ajatuksia siitä, että elämäni loppuu pian. Erityisen paljon on pelkoa, että pian sattuu jotakin hirvittävää ja pahaa. Ihmissuhteet ovat herkkyyteni takia ja ilmeisesti väsymykseen tai ikääntymiseen liittyvästä arvostelu­kyvyn puutteesta johtuen koetuksella. Terveiden maailmassa on vain yksi ihminen, jonka kanssa puhuminen ei jätä levotonta jälkioloa. Naapuruussuhteet ja oikeastaan kaikki ihmissuhteet ovat joko kokonaan tai osittain poikki. Useimpien ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut. Ilmeisesti niin sanottu terve maailma ottaa etäisyyttä meidän ”sairaaseen saarekkeeseen”. Samoin minäkin kai olen ottanut etäisyyttä terveiden maailmaan. Puolin ja toisin etäisyyden ottaminen lienee tapahtunut osittain tiedostaen, osittain tiedostamatta. Terveet eivät osaa mielestäni suhtautua luontevasti Maireen ja minuun. Jotkut eivät esimerkiksi rekisteröi Mairen olemassaoloa millään tavalla. Toiset inttävät, että kyllä Maire heidät muistaa, vaikkei Maire ehkä edes ymmärrä, että on kohdattu ulkopuolinen ihminen.

Luulen, että terveet kaihtavat meitä, kun eivät tiedä, millä tavalla vaikeasti sairaaseen ja hänen omaishoitajaansa tulisi suhtautua. Minä pidät suurta välimatkaa terveiden maailmaan, koska olen pahoillani siitä, etteivät ihmiset tunnu alkuunkaan ymmärtävän, minkälaisessa tilanteessa olemme. Ellei ole omakohtaista kokemusta vaikeasti dementoituneen läheisen omaishoitajuudesta, ei pystyy lainkaan samastumaan häneen eikä hänen tilanteeseensa. Samoin lienee tilanne leskeydessä: ken sitä ei omakohtaisesti ole kokenut, ei voine edes lähimain aavistaa, miten suuri taakka ja masennusta aiheuttava tilanne on yksin jääminen.

Ihmettelin lääkärilleni, miksi tunnen itseni huonoksi ja sen myötä haluaisin, että kuolema tulisi ja korjaisi elämästä pois. Lääkärini pohti, että kun haluaisin hoitaa Mairea täysiaikaisesti kotona, ja kun siihen en kykene, kannan asiasta huonoa omaatuntoa. Sitten kun kohtaan millä tahansa elämänalueella vastoinkäymistä, tulee ajatus: ”No niin, tässäkin asiassa olin ja olen huono.” Itsetuhon halu on välillä valtavan voimakas. Viime kuussa oma valko­siipinen, voimakas suojelusenkelini pelasti minut. Kyseessä oli ihme, jonka tapahtumista en ymmärrä. Enkeli vain kantoi minut takaisin elämään.

 

30.6.2003

Tein oppikirjatyötä 01:een. Heräsin ennen 04:ää Mairen valitukseen. Kävimme wc:ssä vaihtamassa vaipan. Valitus tuli siitä, että Mairella oli kakkahätä. Onnellisesti nukahdimme uudelleen. Näin kuitenkin lopun yötä aivan hirvittäviä painajais­unia, joiden keskellä heräsin hikisenä kello 8. Minua kiusattiin kaikkialla kaikkien taholta. Jossain baarissakin minulle oli tarjolla vain virtsaa. Suurin osa kiusaamisunista ei palautunut mieleeni, mutta koko päivän ne vaikuttivat mielialaani.

 

PAPPA PAKINOI

LUONTO HERÄILEE (Kirjoitettu alun perin 1990-luvun lopulla)

”Hetki ennen hunajaa on paras!”. Pappa on ollut aina sitä mieltä, että tuossa Nalle Puhin viisaudessa on jotakin todella suurta, syvällistä ja varteen otettavaa.

Hetki ennen kesää on paras. Hetki ennen lomaa on paras. Hetki ennen matkaa on paras. Kunpa vain osaisi nauttia tuosta hetkestä! Onneksi ihminen on hyvä keksimään lisää hetkiä. Jos kiireessä ei ehdikään huomata lehtien ja kukkien puhkeamista kauniiseen kevääseen, kehitellään vaikkapa sanonta, jonka mukaan hetki ennen juhannusta on paras. Ehkä kesä on niin kuin hyvä matka: ensin sitä odotetaan, sitten siitä nautitaan ja sen jälkeen sitä lämmöllä muistellaan. Ja muisteloihin sekoittuu jo uuden kesän odotus. Ja toivottavasti voimakas nykyhetken kokeminen.

Aika usein olen väittänyt, että aika on tasa-arvoylivaltuutettu. Kyllä kesä ja sitä edeltävä hempeän vihreä kevätkin ovat tasa-arvoistavia tekijöitä. Ilman ylivoimaista estettä voimme ihmetellen nauttia kevään sanoin kuvaamattoman hempeästä vihreydestä. Kevät ja luonnon herääminen kesään ovat tasavertaisesti ilona lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Tulee mieleen viime vappu, kun pappa oli mamman kanssa kävelyllä. ”Minkä värinen pallo laitetaan?” kysyi ilmapallokauppias. Mamma vastasi: ”Voi, emme me tarvitse palloa. Me olemme jo niin vanhoja.” Kyllä olisi pitänyt investoida vappuilmapalloon - sen verran hyvin myyjä vastasi mamman tokaisuun. Vastaus kuului: ”No mutta ei näissä ole ikärajoitusta!”. Edellä esitetyllä tulin siis todistaneeksi kevään, kesän ja minkä tahansa muun vuodenajan sekä ilmapallon samankaltaisuuden.

Ihminen on mahdottoman viisas. Ainakin monet meistä ovat. Ja jotkut vähemmän viisaistakin ovat olevinaan viisaita. Pappakin varmaan on joskus syyllistynyt näyttelemään itseään parempaa. Mutta miten mahdottoman viisaita me olemme? Viitisen vuotta sitten kuuntelin radiosta luonto-ohjelmaa. Siinä professoritason ihmiset ainakin puolitosissaan väittelivät siitä, kasvaako puu pituutta alhaalta vai ylhäältä. Jotta se siitä ihmisen viisaudesta.

Kuten edeltä on käynyt ilmi, pappa on lähes hurahtanut luonnon heräämisen ilmiöön ja luonnon talven jälkeiseen hempeään vihreyteen. Olen kyllä joskus ristinyt käteni ja pyytänyt, etten hurahtaisi eli hullaantuisi silmittömästi mihinkään maailman asiaan. Samaa maata taidamme olla pieni mies (3 vuotta) Aleksin kanssa. Aleksi väitti viimeksi käydessään: ”Pappa, minä en rakastu koskaan!” Onneksi kuitenkin on asioita, joille ihminen ei voi mitään. Taitaapa Aleksikin vielä joskus rakastua. Toivottavasti ainakin.

TARINOINTIA

Rompot putos - ot kii! -tarina kertauksena: (Vertaa edellä olleen Ari Niittyluodon Laituril-runon kolmas säkeistö.) Tositarina on kahdesta kalastajasta Taivassalon tai Kustavin vesiltä. He olivat taittamassa merimatkaa paikallisilla vesillä. Toinen oli ohjaamassa veneen (paatin) takapenkillä (takapiital), toinen joi rommia rommipullon suusta (rompotun suust). Sen verran oli aallokkoa meressä ja juojan päässä, että rommipullo lipsahti kädestä mereen. Pudottaja huusi hädissään takapenkkiläiselle: "Rompot putos - ot kii!"

Päästyään mantereelle kotiin toinen miehistä etsi peseytymisen jälkeen deodoranttiaan. Ei löytänyt. Hän kysyy vaimoltaan: "Tiäräks sää, misä mun (tai mu) röröpurkkin mahta ol?

Muuten: kyllä turkulaismurre on kaunista; esimerkiksi dödö olisi paljon rumempi sana - siinähän olisi ruotsiksi peräti kaksi kuolemaa peräkkäin!

Tampere ja Turku ovat jokseenkin yhtä paljon toistensa niskavilloissa kiinni kuin Rauma ja Pori ovat keskenään. Kas näin tamperelaisen suusta:

- Kuka turkulainen on tyhmempi kuin tyhmin tamperelainen?

- Viisain turkulainen. (Tuo on siitä hyvä "tositarina", että Turussa sen voi esittää toisinpäin, taikka savoksi ilmaistuna: viärinpäin.)

LAINASANOJA

Roope-Ankka eli Roope-setä on tuntenut itsensä sairaaksi ja on mennyt lääkäriin. Enpä voinut muuta kuin ihailla lääkärien upeita nimiä Helsingin Sanomien LASTEN UUTISTEN Ankka-nurkka osiossa. Jenni Hurma on toimittanut 17.5.2019 ilmestyneen jutun.

Esimerkiksi seuraavat lääkärit olisivat tarpeen mukaan Roopen käytettävissä: psykiatrit Avomieli, Otsalohko ja Kallonkutka. Hypnoosistakin on tarjontaa. Esimerkiksi seuraavat asiantuntijat osaisivat hypnoosilla auttaa Roopea:  professori H.Ö. Yrypää, tohtorit Tiuku, Transsi ja Friede-Funke, Gedanke. Hammaslääkäreitä ovat Pihti ja Poranperä. Lisäksi käytettävissä ovat ihotautilääkäri Orvaskesi, silmälääkäri P.U. Pilli. Yleislääkärin voi valita seuraavista: P.A. Silli, P. Illeri, ja T. Roppi.

Jos oikein ymmärsin, Roope taisi kitupiikkinä sittenkin valita halvemman parantajan, keksijä Pelle Pelottoman. Ja jos oikein ymmärsin, Roope epäili sitäkin, josko lääkärit olisivat keskenään sopineet korkeat hinnat palveluistaan.

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 19

jae 1: Parempi köyhyys ja rehellinen elämä
kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.

19:2 Ei into auta, jos tietoa puuttuu,
hätikkö eksyy ja kompastuu.

19:6 Monet pyrkivät ylhäisten suosioon,
Anteliaan ystäviä ovat kaikki
.

 

TOTUUKSIA KANSAN SUUSTA

Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa ja tuomenkukka kolmantena.

Itä kesän istuttaa, länsituuli lämmittää.

Kustaan päivästä (6.6.) sää paranee. (Vanha kansa muistelee, että ainakin varsinaissuomalaiset lapset riisuivat kenkänsä Kustaana koko kesäksi.)

Ikivanha sutkaus, jonka voi leikitellen sanoa lähes minkä ikäiselle ihmiselle tahansa hänen melkein minkä tahansa mielipiteensä johdosta: "Eihän se noin ole. Kuule, sinä luulet vain, koska olet siinä iässä."

KESÄKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Tiistai 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.    Päivä on Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivä. (Vuoden 1867 syntymäpäivästä on kulunut nyt 152 vuotta.)

Perjantai 21.6. Juhannusaatto  (Huomisen Suomen lipun päivän liputus alkaa aattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21.)

Lauantai 22.6. Juhannuspäivä  Suomen lipun päivä

(Lapsuudessani juhannus ja joulu menivät saman kaavan mukaan: aatto oli 24. päivä ja varsinainen päivä oli 25. päivä. Joulu on pitänyt paikkansa, mutta juhannuspäivä on nykyisin kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai.

 

YK;n TEEMAPÄIVIÄ

lauantai 1.6. Kansainvälinen vanhemmuuden päivä

maanantai 3.6. Maailman polkupyöräpäivä

tiistai 4.6. Kansainvälinen päivä hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden lasten muistoksi

keskiviikko 5.6. Maailman ympäristöpäivä

lauantai 8.6. Maailman merien päivä

keskiviikko 12.6. Kansainvälinen päivä lapsityön estämiseksi (ILO)

perjantai 14.6. Maailman verenluovuttajien päivä (WHO)

lauantai 15.6. Kansainvälinen päivä ikäihmisten hyväksikäytön ehkäisemiseksi

maanantai 17.6. Kansainvälinen päivä aavikoitumisen ja kuivuuden ehkäisemiseksi

tiistai 18.6. Kestävän ruokakulttuurin päivä

keskiviikko 19.6. Kansainvälinen päivä seksuaalisen väkivallan poistamiseksi konfliktissa

torstai 20.6. Maailman pakolaispäivä

perjantai 21.6. Kansainvälinen joogapäivä

sunnuntai 23.6. Kansainvälinen leskien päivä

tiistai 25.6. Merenkävijän päivä (IMO)

keskiviikko 26.6. Kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja laittoman huumausaihekaupan vastustamiseksi

keskiviikko 26.6. Kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta

sunnuntai 30.6. Kansainvälinen parlamentarismin päivä

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

lauantai     1.6. Maailman kummipäivä (katso: www.evl.fi)

lauantai     1.6. Maailman maitopäivä

sunnuntai  2.6. Kansallinen golf-päivä

lauantai   15.6. Euroopan tuulivoimapäivä

tiistai       18.6. Autistien oikeuksien päivä

lauantai   29.6. Kansainvälinen teollisen muotoilun päivä

TÄYSIKUU maanantaina 17.6.

Aiheeseen liittyvä kuva

KESÄKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄT (evl.fi)

Sunnuntai 02.06.2019

6. sunnuntai pääsiäisestä

Pääsiäisjakso, pääsiäisaika

Keskeistä: Nyt alkanut aika on Pyhän Hengen odottamisen aikaa. Odottamista kestää helluntaihin saakka. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. 

Liturginen väri: valkoinen, alttarilla neljä kynttilää.

Sunnuntai 09.06.2019

Helluntaipäivä

Helluntaijakso, helluntaiaika

Keskeistä: Pyhän hengen vuodattaminen

(Helluntain suomenkielinen nimi tulee ruotsin kielen ilmauksesta helg dag, pyhä päivä. Monissa kielissä nimi pohjautuu kreikankieliseen sanaan pentekoste, viisikymmentä. Helluntaita vietetään 50. päivä pääsiäisen jälkeen.)Liturginen väri: punainen, kuusi alttarikynttilää


Sunnuntai 16.06.2019

Pyhän Kolminaisuuden päivä

(Läntisessä kirkossa on helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetty vuodesta 1334 alkaen Pyhän Kolminaisuuden juhlana.)

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeiset sanat: Salattu Jumala.

Raamatuntekstit puhuvat ihmisymmärryksen ylittävästä salatusta Jumalasta. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Liturginen väri: valkoinen, kuusi alttarikynttilää

 

Lauantai 22.06.2019

Juhannuspäivä

(Johannes Kastajan päivä)

Johannes Kastajan päivää on vietetty aikaisemmin aina 24.6. Tuo ajankohta määräytyi siitä, että Johannes Kastajan syntymäpäivän on käsitetty olleen kuusi kuukautta ennen Jeesuksen syntymää. Nykyisin juhannusta vietetään kuitenkin kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. - Johanneksen nimi merkitsee suomeksi "Jumala on armollinen". Johannes julistikin Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Liturginen väri valkoinen, neljä alttarikynttilää

Sunnuntai 23.06.2019

2. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Katoavat ja katoamattomat aarteet

Toisaalta päivän teksteissä keskeistä ovat katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet, joissa vaarana ovat itsekkyydestä kumpuavat teot.

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 30.06.2019

3.sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Keskeistä: Kutsu Jumalan valtakuntaan

(Tärkeää on kutsun kuuluminen. Vaarana on, että maallisen elämän tehtävät, kiire ja houkutukset saattavat meitä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua.)

Liturginen väri: vihreä, kaksi alttarikynttilää

TOIVON TOIVOTUS

 Toivon sinulle toivorikkautta.

Uskon, että meillä itse kullakin on vakaa mahdollisuus hyvään toivon tunteeseen, jos meillä on esimerkiksi

<> koti ja muutakin itsellemme tärkeää, ja jos

<> uskallamme ja kykenemme unelmoida ja asettaa vaikkapa vain pieniltäkin näyttäviä tavoitteita, ja jos

<> säilytämme kykymme ihmetellä elämän lukemattomia ihmeellisiä asioita.

Toivon sinulle toivottomuuden sijaan vakaata ja hyvää toivon tunnetta, tunnetta yhä paremmasta elämästä.

Kalevi