Olkoon elosi onnellista elokuussa 2019!

Torstai 1.8.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

Elämä voi olla esimerkiksi

<> lyhyt tai pitkä tai siltä väliltä

<> suunnitelmallista tai suunnittelematonta: vastaavasti ehkä haaveista lähtökohtansa ottaen tavoitteellista taikka ilman tavoitteita hetki kerrallaan etenemistä. Tavoitteet puolestaan voivat olla pieniä tai suuria: joku voi myydä ovelta ovelle tekemäänsä taidetta, joku tavoittelee rakentavansa ja perustavansa kulkutunnelibisnestä Helsingin ja Tallinnan välille.

Elämä voi tuntua:

<> onnelliselta/toivorikkaalta tai onnettomalta/toivottomalta

<> sosiaalisviritteiseltä tai yksinäiseltä, jolloin sekä liika sosiaalisuus tai liika yksinäisyys voivat kuluttaa ihmistä aina toivottomuuteen saakka. Johtopäätös edellä sanotusta: yleensä henkisesti terve ihminen tarvitsee jossakin määrin - itselleen sopivissa määrin - sekä sosiaalisuutta että yksinäisyyttä.

Yleensä elämä voi olla kokonaisuudessaan vähintään keskitasoisen hyvää, jos ihminen pitää itselleen sopivassa määrin, itselleen sopivin keinoin huolta hyvästä (jälleen kerran kerrattuna):

<> fyysisestä kunnostaan

<> henkisestä kunnostaan ja

<> hengellisestä kunnostaan

niin, että ei "hurahda" liikaa mihinkään, vaan suunnittelee itselleen sopivat aikatavoitteet kunkin kolmen "kunto-osion" kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Ainakin osalle riittää nuo kaksi ensimmäistä kunto-osiota. Tämä tuli mieleen, kun paras kaverini sanoi kerran, että meillä molemmilla soljuu hyvin. Nöyrän lämpimästi ja ymmärtävästi hän teki lisäyksen minulle sanoen: "Sinulla on minua laajempi hyvä kokonaisuus, kun sinulla on myös tuo kolmas ulottuvuus."

ALZHEIMER

(Aluksi: Stressin tiimellyksessä hoksasin, että Alzheimer-osuudet kaipasivat korjausta. Vuoden 2018 joulukuun jälkeen jatkoin uudelleen päiväkirjatekstejäni vuodelta 2002, kun olisi pitänyt siirtyä tammikuussa vuoden 2003 teksteihin. Muutin tekstit tavoitteen mukaisiksi. Siten tammikuussa 2019 on päiväkirjatekstiä vuoden 2003 tammikuulta, ja vastaavasti on muiden kuukausien laita: tämän vuoden helmikuusta löytyy Alzheimer-elämän tekstiä vuoden 2003 helmikuulta jne.)

Nyt on sellainen tilanne, että juuri kun heinäkuu alkoi, se saman tien loppui. Niinpä Alzheimer-osiossa tässä alla on päiväkirjatekstiäni vuoden 2003 elokuun alusta tuon vuoden elokuun loppuun, ole hyvä:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                           LÄHETE

 

                                                                         3.8.2003

 

 

Rakkaille F1-Ihmisille

Ohessa tulee taas Maire. Lopetin Fragmin-piikityksen, koska reseptissä lukee, että ”hoito jatkuu kunnes INR väh. 2 vrk 2.0-3.0. Annoin viimeisen piikin sunnuntaina (2.8.) aamulla kello 10. INR oli perjantaina klo 11.30 otetussa verinäytteessä 2.1 ja sunnuntai­na (Dextrassa) kello 14.30 otetussa näytteessä 2.5. (CRP on muuten ollut 28.7. otetussa näytteessä 28.

Terveyskeskuslääkäri laittoi koneelle lähetteen tämän viikon torstaille, että otettaisiin verikoe Marevanannostusta varten. Sanoin, että Maire on Kustaankartanossa, mutta asia jäi jotenkin avoimeksi tai sitten en muista, mitä lääkäri (ilmeisesti Heli Paatero) sanoi. Joka tapauksessa torstaihin asti Marevania annetaan 5 mg noin kello 16-17 aikoihin päivittäin. Jos voitte hoitaa lääkemääritysasian teidän lääkärinne ja laboratorion avulla, kiitos. Ellei voi, kiitos, jos joku käy torstaina johonkin aikaa aamupäivästä Oulunkylän terveyskeskuksen 3. kerroksen laboratoriossa. Laitan punertavia Marevaneja Mairen dosettiin kohtaan ”ilta” ja varatabletteja sunnuntain kohdalle. Nythän muuten lienee ajankohta myös Hydantinin määrän tarkistukselle.

Kiitos paljon jälkikäteen viimekertaisesta hoidosta ja etukäteen tämänkertaisesta hoidosta. Kiitos myös viime kerralla Mairen laukussa olleista ylenpalttisista tarvikkeista. Lääkkeitäkin oli dosetissa yli sen, mitä oli tarpeen.

Nieleminen on edelleen toiminut kohtuullisen hyvin, vaikkakin välillä hitaasti. Silti olen ainakin aamulla aloittanut muulla kuin mehulla, esimerkiksi puurolla tai jogurtilla, jolloin nielemisrefleksi on lähtenyt käyntiin. Ongelmaa voi tulla esimerkiksi silloin, kun en seuraa, onko edellinen mehu tai kahvi suusta jo nielty, ja annan lisää, vaikkei edellinen ole vielä tullut niellyksi.

Ei Mairen oman pyörätuolin käyttäminen enää tunnu tärkeältä. Teettehän paikasta toiseen liikuttamisen niin kuin itse parhaaksi näette. Tulen maalta takaisin eli haen Mairen kotiin lauantaina noin kello 20. Kiitos, jos laitatte niin, että vaippa kestää noin kello 21:een, jolloin alan laittaa häntä yökuntoon. Seurailettehan makuuhaavakehitystä, kiitos. 1 kpl 20 mg:n tenoxia ei aina ole ollut riittävä. – Suojelusenkeleitä, tsemppiä, myönteistä mieltä.

t. Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

su 10.8.

Runsas kaksi viikkoa sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä Maire ei saanut unta. Annoin pariin otteeseen lisää sekä unilää­kettä että särkylääkettä. Soitin noin kello 2 Malmin sairaalan päi­vystykseen, kerroin tilanteen ja kysyin, pitäisikö meidän tulla käy­mään. ”Seuratkaa tilannetta vielä jonkin aikaa ja tulkaa sitten tän­ne, jos tuntuu tarpeelliselta”, vastasi päivystyksessä ollut henkilö. Saavuimme sairaalaan kello 04.45. Kerroin tilanteen ja sanoin myös, että hiljan on loppunut virtsatieinfektioon tarkoitettu lääkitys ja että oikea jalka on turvonnut. ”Otetaan verikoe. Istukaa odot­tamaan, sanoi vastaanottajamme” Kello 06.15 menin sanomaan, että lähdemme sittenkin kotiin, koska olemme niin perin väsynei­tä. ”Odottakaa vielä hetki, niin verikokeen tulos tulee”, sanoi vastaanottajamme. Kerroin, ettei verikoetta ole vielä edes otettu. Ilmeni – vastaanottajamme sanoin ilmaistuna – että ”verikoetilaus ei olekaan mennyt läpi”.

Lauantaina puolilta päivin Malmin sairaalan päivystävä lääkäri soitti ja ilmoitti, ettei verikokeessa ilmennyt mitään erikoista. Tulehdusarvo vain oli aivan liian korkea. Hän mietiskeli, voisiko antaa lääkettä virtsatieinfektioon kaiken varalta, vaikkei infektiosta ole näyttöä. Hetken päästä hän soitti uudelleen ja sanoi, ettei yöllä päivystänyt lääkäri ollut huomannut kiinnittää huomiota ilmoitukseeni Mairen oikean jalan turpoamisesta. Hetken päästä hän soitti vielä uudelleen ja kertoi meidän voivan mennä oikean jalan ultraäänikuvaukseen Marian sairaalaan. Kävimme siellä. Röntgenlääkäri totesi oikean jalan laskimoiden olevan syvästi tukossa. Kansankielellä sanottuna Mairella oli ”veritulppa oikeas­sa jalassa”. Kävimme kodin kautta. Ensin hain Kustaankartanosta välineitä virtsakokeen ottamista varten. Kuin Luojan käskystä sain Mairelta virtsanäytteen. Moneen päivään ennen tätä lauantain iltapäivää en olisi näytettä saanut enkä myöskään moneen päi­vään sen jälkeen olisi asia onnistunut. Luojamme siis ”pissautti Mairen oikeaan aikaan”. Pelkäsin, että näyte otettaisiin sairaa­lassa katedrilla. Se olisi Mairelle äärimmäisen vastenmielistä. Ihan oikeasti lähetin pissasta kiitoksen Taivaan Isälle.

Menimme Mairen sairaalaan tutkimuksia varten noin kello 19. Maire pääsi osastolle vuoteeseen makaamaan noin kello 22. Haastattelin lääkäriä hänen tilanteestaan ja tein omat johto­päätökseni. Lähdin välillä kotiin. Kävin uimassa ja tein töitä sekä lähdin takaisin sairaalaan noin kello 01. Kello 02 Maire tuli tutkimusvuoroon. Minusta oli kyllä apua ainakin lääkkeen antamisessa.

Sunnuntaiaamulla kello 10:n jälkeen Maire pääsi kotiin sairaalasta sen jälkeen, kun olin hänet syöttänyt, antanut aamulääkkeet ja opiskellut lääkkeen antamisen ”’Fragmin-piikityksen” vatsaan navan alapuolelle. Siitä pääsimme eroon viikossa, kun yksityisellä lääkäriasemalla otetusta verinäytteestä saimme viikon päästä sunnuntaina niin hyvän arvon, että pelkkä pilleri riitti veren ohentamiseen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

                                                 

                                                                            11.8.2003

 

Arjalle, Helille, Virpille

 

Sydämellinen tervehdys Teille kaikille. Virpille ja Arjalle toivon loman jälkeistä leppeää totuttelua hoiva- ja hoitotyöhön sekä viileneviin ilmoihin. Helille kiitos sydämellisen ystävällisestä saatekirjeestä, jonka sain Mairen saatteeksi lauantaina. Maire oli muuten merkillisen virkeä, iloinen ja myönteinen. Hän tottui myös kotioloihin huomattavan nopeasti. Kiitos paljon kaikesta tähän­astisesta.

Mairen vatsa toimi tänään kello 11.30, jolloin laitoin myös (tupla)vaipan.

Minulla on keskiviikkona Petun kanssa palaveri Maunulassa kello 19. Sen päätyttyä tulen hakemaan Mairen. Kello taitaa silloin olla jo yli 20:n. Kestättehän taas myönteisellä tsemppimielellä.

toivoo

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

pe 15.8.

Mairen syntymäpäivä. Lapset muistivat kortein tai soitoin. Hain Irma-sisaren syntymäpäiväkahville illansuussa. Hivenen Mairella taisi tulla lapsuus mieleen, koska hän oli mielestäni aika mietteliäs Irman vierailun ajan.

Muistelin Irmalle Mairen briljanttia huumoria. Muutama päivä sitten koetin kirvoittaa iltapissaa tulemaan sanoin: ”pis-pis-pis”. Maire vastasi: ”kus-kus-kus”.

 

su 17.8.

Aamulla mieleen tullut aforismi: Toivottomuus on luopumista Jumalasta. Mietin aforismia ajatellessani, että kokonaisuus on varsin hyvin niin kauan kuin Mairella on tallella hymy. Tänään tuo hymy oli välillä totaalisen kadoksissa. Mairen katse oli muutaman kerran päivän aikana täysin tyhjä. Muistan erään, puolisonsa syöpäsairauden vuoksi menettäneen  omaishoitajaystäväni sanoneen, että järkyttävin oli se hetki, jolloin tajusi, että yhteys puolisoon on katkennut. Tänään minulla oli muutamaan otteeseen tuollainen kokemus. Mutta onneksi se ei ollut lopullinen kokemus. Maire tsemppasi ja ”virkosi” uudelleen yhteyteen. Silmäniskua ei enää tule vastaukseksi omaan silmäniskuuni niin kuin tuli vielä pari kuukautta sitten, mutta silti hymy heräsi tänään uudelleen huulille jo kadotettua yhteyttä ylläpitämään. Kiitos, Maire! Kiitos Taivaan Isä!

 

ma 18.8.

Nostaessani Mairea aamulla rullatuolista vaipan vaihtoa varten taputti hän noustessaan jalkaani. Siinä oli mittaamattoman monta kiitollisuuden sanaa – kaikki lämpimiä ja helliä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

                                                                          18.8.2003

 

Rakkaat F-1 Ihmiset!

 

Ohessa tulee Maire.

Hän on ollut eilen ja tänään hiukan normaalia totisempi ja eleettömämpi. Hätkähdykset ovat hiukan lisääntyneet. Tänään aamulla esimerkiksi tuli muutama melko peräkkäin, yksi aika voimakas. Pitäisiköhän Marevania sittenkin lisätä? Jokin lääke näemmä aiheuttaa hikoilua; kai se on Marevan. Silmät ovat olleet välillä tulehtuneen oloiset ja vuotaneet silloin tällöin vettä. Se ilmentymä oli kyllä olemassa terveinäkin päivinä. Laitoin silmätippoja (Visine).

Vatsa on toiminut viimeksi eilen eli sunnuntai-illalla.

Selexid puuttuu sunnuntai-illan osalta dosetista, kun lääke loppui. Ohessa on resepti; kiitos paljon, jos voitte hoitaa sen uusimisen.

Vaipan vaihdoin kello 11.30. Kai se olisi hyvä vaihtaa iltapäiväkahvin jälkeen, kiitos.

Voimia, kestävyyttä, siunausta, myönteistä tsemppimieltä

toivoo

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

su 24.8.

Hain Mairen illalla intervallihoidosta kotiin. Ilmiselvästi hän oli saanut hoidon aikana rakkautta osakseen, ilmiselvästi häntä oli harjoitutettu kävelyyn ja muutoinkin. Piimälasinkin hän nosti itsenäisesti suulleen ja joi itse piimää. Viikko sitten se ei kotona onnistunut. Minun on tehtävä harjoitusohjelma, ettei Maire vain kotihoidon aikana taantuisi taidoissaan.

Normaali iltarukoukseni nykyisin:

(Uskontunnustus, Isä meidän ja:) Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, amen. Herra Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ole minulle syntiselle armollinen. Suo Mairen sairaudelle lempeä muoto. Siunaa ja varjele meitä ja elämäämme. Tapahtukoon sinun tahtosi. Siunaa kaikkia lapsiamme, heidän puolisoitaan ja lapsenlapsiamme. Siunaa sukulaisiamme ja ystäviämme. Kiitän sinua rakas Taivaallinen Isä, rakkaan poikasi, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta, että olet kuluneena päivänä suojellut minua ja Mairea sekä läheisiämme kaikesta vahingosta ja vaarasta. Anna minulle anteeksi kaikki syntini. Anna minulle synnintuntoa. Estä synninteko. Lähetä voimakas valkosiipinen suojelusenkeli suojelemaan meitä ja estämään sielunvihollisen pieninkin vaikutus.

 

ma 25.8.

Ensimmäinen päivä intervallihoidon jälkeen. Se meni meiltä molemmilta tuntuman hakuun. Kyllä Maire illallakin katsoi moneen kertaan minuun pöydän ääressä istuessamme. Hän ilmiselvästi ihmetteli, kuka minä olen, ja mikä ihmeen systeemi meillä on menossa ja missä. Tai en tiedä, mitä hän ajatteli. Siitä olen var­ma, että hän oli jotensakin ihmeissään ja ymmällään. En tiedä, olenko mieshoitajana sittenkin huonompi kuin intervallihoidon naishoitajat. Joka tapauksessa Maire tuntee nykyisin lämmintä tunnetta ennemmin naisia kuin miehiä kohtaan. En tarkoita suku­puolista kiintymystä, vaan jotakin joka liittyy hänen kauneuden­tajuunsa. Lehdistäkin Maire hakee kauniisti pukeutuneiden naisten kuvia. Eivät häntä ilmiselvästi kiinnosta miesten kuvat. Tosin ainakin tänään lehtien selailu oli ”nollilla”. Toivottavasti se vielä tulee takaisin. Ihmettelin vielä runsas viikko sitten, miten Maire saattoikin olla taitava etsimään kauniita kuvia.

Muutos intervallihoidon jälkeen lienee Mairelle kokemuksena suuri ja siten ehkä myös jännitystä sekä stressiä aiheuttava. Sel­laisen ilmentymäksi laitoin tämänpäiväisen nielemisvaikeudenkin. Ruokailu jäi päivällä pariksi tunniksi kesken, kun Maire ei saanut niellyksi suuhun jäänyttä piimäänsä. Miten voinkaan ahdistua kovasti hänen puolestaan! Pitäisi osata ottaa rennommin.

 

ti 26.8.

Edelleen epäröin, onko Maire kotona vähemmin onnellisempi kuin Kustaankartanossa. Täällä olen vain minä. Lisäksi on lehtiä ja musiikkia. Sitä olen soittanut ehkä vähän liikaakin. Enin osa viime aikojen musiikistamme on ollut panhuilumusiikkia. Pääohjelma­numeroitamme ovat syömiset ja juomiset. Nyt olen myös harjoitteluttanut kävelyä monta kertaa päivässä ainakin pieniä matkoja. Kävely on aivan selvästi viime viikon intervallijakson aikana parantunut eli Maire on sitä ilmiselvästi paljon harjoitellut. Ehkä vielä pääsemme rollaattorikuntoon! Se on monen terveen ihmisen ”vielä minä tässä elämässä juoksen maratonin” -haave­ajattelun vastine Mairella.

Tänäänkin Maire on ollut osittain poissaoleva ja ilmeetön, osittain ehkä jopa vähän pelokas. Valloittava hymy ei ole onneksi kuitenkaan kokonaan poissa, vaan tulee silloin tällöin. Silti minulla on iso pelko, että olen kadottamassa yhteyden Maireen.

Oma työpaineeni on liian kova. Koulun työt eivät täysin hellittä­neet oikeastaan edes osaksi aikaa kesälläkään. Ellei ollut opinnäytetöitä luettavana, tuli luettavaksi jatkuvalla syötöllä työharjoitteluraportteja. Oma kustannusyhtiöni vaatii paljon työtä. Nytkin on menossa kolmen kirjan ajantasaistus kotisivuille. Monet läheiset ovat melko vilkkaasti pyytäneet myös koko kesän ajan oikeudellista apua. Jos äitini eläisi, tietäisin, mitä hän kiireestäni sanoisi. Sanoisi, että ”taitaa olla kuoleman etu, kun on niin kova kiire”. Olen surullinen, koska Maire ei taida saada riittävän suurta huomiota minulta. Ehkä kuitenkin saa; en tiedä. En osaa arvioida.

 

ke 27.8.

Pitkästä aikaa kävimme Mairen neurologilla tarkistaaksemme, että lääkityksemme on kohdallaan. Kirjoitin lääkärillemme orientoitu­mista helpottamaan tilannekatsauksen:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi Suojanen                                                  INFO

                                                                          27.8.2003

 

 Tri Kati Juvalle

  

Mairen voinnista            

Alzheimerin taudin kuvaan kuuluvasti on vähitellen menty alas­päin. 2.5. tänä vuonna oli samana päivänä kaksi epilepsia­kohtausta. Sen jälkeen Maire ei ole kävellyt. Runsas kuukausi sitten oikeassa jalassa havaittiin syvä laskimotukos. Annoin Fragmin-inj.liuosta. Nyt hoidetaan Marevanilla. Puhe on käytän­nöllisesti katsoen kokonaan loppunut. Silti kommunikoimme aika paljon. Varsinkin väsyneenä ilmenee suuria nielemisvaikeuksia. Väsyneenä Maire on myös ilmeetön, joskus pelokas, aina arka. Mutta virkeänä hymy on herkässä.

 

Lääkkeiden antamisen olen hoitanut niin, että puran kapselit puran ja paloittelen tabletit jogurtin joukkoon. Tabletin palasia Maire syö mahdollisesta pahasta mausta välittämättä ikään kuin söisi karamelleja.

Intervallihoidot:

Maire on ollut kesä-, heinä- ja elokuussa jokaisena kuukautena 13 pv noin viikon jaksoissa Kustaankartanon vanhustenkeskuksen D 1 –osastolla. Hän on viihtynyt siellä erinomaisesti. Saunotus ja pesu on miltei yksinomaisesti hoidettu Kustaankartanossa; muutaman kerran olen pessyt kotisuihkussa. Olen vienyt suihkutilaan Mairen istuttavaksi muovituolin. Nyt suuri murhe on ohi, kun Maire antaa riisua vaatteensa kiltisti ja antaa myös pestä kiltisti. Hivenen hän yrittää itsekin pestä. Alapesun suoritan vaipan vaihdon yhteydessä kotona.

 

Oma tilanteeni:

Henkinen hyvinvointi on koetuksella. Myös fyysinen kunto on Mairen nostamisten takia (vaihdan vaipan hereilläolon aikana 4,5 tunnin välein, ja harjoitutan kävelyä, minkä aikaansaan); tällä hetkellä oikea hartiani on tosi kivulias.

Muuta: Olen Mairesta ylpeä.

Ystävällisin ja kiitollisin terveisin

Kalevi Suojanen

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tri Kati Juva kertoi, että kesäkuussa KELA on ilmoittanut ottaneensa käyttöön uudet säännöt Alzheimer-lääkkeiden korvattavuudessa. Kati kirjoitti lääkärintodistuksen, jolla voimme taas – jo kauan aikaa toivomme menettäneinä – koettaa korvausta. Mielialalääki­tystä vähennettiin. Jos tulee itkuisuutta, lisätään takaisin nykyiseen määrään.

Elämä on ihmisten parissa varsin haasteellista. Ajattelen liikaa, vaistoan väärin, olen liian herkkä loukkaantumaan. Tänään olin tekemisissä kolmen ihmisen kanssa. Kaikista jäi levoton olo. Kati Juvalta kyselin lapsien vointia ja toivotin hänelle vilkkaan lapsi­shown keskelle kestävyyttä. Jälkeenpäin harmittelin ilmaisuani: eipä kai äitiyden tietoisesti valinneelle äidille tarvitse kestävyyttä toivottaa. Iltapäivällä soitti lääkärini virkavapautta sijaistava erikoissairaanhoitaja. Hän esitteli itsensä sanomalla tittelin sekä etu- ja sukunimen. Vastasin hänen alkutervehdykseensä sano­malla tervehdyksen lisäksi hänen etunimensä. Hän korjasi sano­mani kertomalla uudelleen sukunimensä. Tulkitsin sen niin, että hänen mielestään olin ollut oppinutta ja erikoistunutta ihmistä koh­taan liian tuttavallinen, ja hän irtisanoi tuttavallisuuden. Olisihan minun tämä etukäteen hoksata ja käyttäytyä kunnolla!

Illan­suussa Maiju kävi Valtterin kanssa. Sanoin jossakin vaiheessa, että Valtteri on melkoinen ikiliikkuja. Sitäkin sanaani harmittelin jälkikäteen. Äidit ovat kuitenkin herkästi lapsistaan loukkaantuvia ihmisiä. No, turhia kaikki harmitteluni, kaikki levottomuuteni. Tunne vain ei taaskaan tottele järkeä.

 

to 28.8.

Elämän kovuus tuntui taas heti aamulla. Olin autolla menossa kolesterolikokeeseen. Seisoin jonossa punaisissa liikennevalois­sa. Lähdin hitaasti. Takana tuleva joutui odottamaan pari sekuntia – ei kauempaa. Kyllä soi torvi! Ja lähes koko päiväksi jäi mieltäni painamaan kuva kovasta maailmasta.

Tänään olen Mairen kanssa harjoitellut kävelyä kerrankin tarpeek­si. Tosin olemme tehneet vain lyhyitä kierroksia keittiössä, mutta niitä useita kertoja. Kävely sujuu naamat vastakkain –kävelyasen­nossa Mairelta ihmeellisen hyvin. Kustaankartanosta saatu koke­mus näkyy vieläkin. Tavoitteena on rollaattorikunto! Maire on myös tottunut hyvin uuteen elämisenlajiin, kotielämään. Mielestäni pari päivää totuttelussa meni. Eli ilmeisesti muutos kuitenkin jotenkin rekisteröityy hänen aivoihinsa. Tänään on ollut ensimmäi­sen kerran intervallihoidon jälkeen päivä, jolloin hymy on ollut herkässä. Hyvä Maire! Hyvä me!

PAPPA PAKINOI

(Teksti on lainattu Pappa pakinoi -kirjastani vuodelta 2000)

RAKASTAKAA TOISIANNE

Mikä on onnellisen elämän salaisuus? Jos olisi kymmenen pakinoivaa pappaa, olisi kymmenen toisistaan poikkeavaa vastausta. Ja jos mamma antaisi oman vastauksensa, sekin olisi erilainen kuin papan vastaus. Konsta Pylkkäsen vastaushan onnellisen elämän edellytyksistä kuului suurin piirtein näin: ”Pitää maksaa työntekijälle kunnon palkka. - Ja herroille vielä enemmän.” Pappa on koko ikänsä kunnioittanut Konstan elämän-viisauksia. Kyllä Konsta tietää. Esimerkiksi välikäsi tulee Konstan järkeilyn mukaan kainalosta, varsinaisen käden alta. Hienosteleva ihminen puolestaan puhuu bulvaanista. Konsta varmasti tuhahtelisi moiselle sanalle.

 

Pappa sai monta vuotta sitten ajatuksen käydä seuraamassa kirkonmenoja jokaisen helsinkiläisen ev.lut. seurakunnan kirkossa. Tavoite on yhtä vaille täynnä. Edellä mainittu Konsta Pylkkäsen viisaus sisältyi pastori Perttu Tapion saarnaan, jonka hän piti muutama viikko sitten papan vieraillessa Oulunkylän kirkossa. Perttu Tapio muuten jatkoi ansiokkaasti ajatuksia elämän onnellisuudesta. Hän sanoi, että me ihmiset olemme lukeneet Raamattumme väärin. Raamatussa kehotetaan meitä ihmisiä rakastamaan toisiamme. Me olemme kuitenkin lukeneet tuon kohdan näin: ”Rahastakaa toisianne”. Rakas lukijani, rakastakaamme toisiamme, jättäkäämme rahastus vähemmälle.  Siis maksimoidaan rakastaminen, minimoidaan rahastaminen silloin, kun se suinkin on mahdollista.

 

Kylli-täti kertoi aikoinaan alle 10-vuotiaasta, pitkään Keniassa asuneesta suomalaispojasta. Poika oli kysynyt Kylliltä, tietääkö tämä, mikä on elämässä tärkeintä. Kun Kylli ei ollut tiennyt, vastasi poika esittämäänsä kysymykseen: ”Tärkeintä elämässä on rakastus.” Kun näin kerran on, toivotaan, ettemme ole lukihäiriöisiä k:n ja h:n sotkijoita.

 

Pappa sai tänään kortin, jossa toivotetaan seuraavasti: (copyright Siilin Taide Oy): ”Sun tiesi olkoon tasainen kuin tyyni järven pinta. Olosi puhtaan valkoinen kuin joutsenella rinta.”  Toisaalta pappa nyökytellen hyväksyy nuo ajatukset. Toisaalta kuitenkin onnellisen elämän tien ei välttämättä tarvitse olla tasainen.

Pappa sai vuosia sitten tyttäreltään kortin, johon oli kirjoitettu Jörg Zinkin ajatuksia muun muassa näin:

- En toivota sinulle elämää, jossa ei ole vaivaa ja haasteita. Sen sijaan toivon, ettei elämäsi valu tyhjiin. Toivon sinulle kätten ja sydämen voimaa. Ja toivotan sinulle, eräällä vanhalla sanalla, toivotan sinulle siunausta: sitä että vilja kasvaa aurasi jäljessä, ruumiin ja sielun leipä, ja että olkien lomissa aina vilkkuu kukkia.

Rakas lukijani: älkäämme unohtako hymyä. Nykyajan sanoin: tsempataan myönteisesti. Siunausta! Eikä unohdeta toista kotimaistakaan: Välsignelse!

SANAILUA

EI VIISAS

Mä en ole akateemikko,

en lahjoiltani myöskään matemaatikko.

Ihan täysin varmaa on,

ett´ Mensan jäseneksi oon kelpaamaton.

Pienellä lapsella on älykkyyttä sekä nokkeluutta

vaativissa testeissä ja tehtävissä

kaksin verroin enemmän kuin mulla.

Vai et usko! Oi, kun kiva, ett´ uskoa ei ole siihen sulla.

KS

Oi ihminen, etkö sä muistakaan...

Niin, arvoisa Mensan jäsen: miten se jatkuukaan?

Mutt´ saattaapi olla - jos oletkin semmoinen nolla,

ett´ sanot: "Tehtävä tämä on mitätön arvoltaan."

TARINA

Konsultoin aikoinaan noin parin vuosikymmenen ajan helsinkiläistä teollisen alan yritystä. Sen toimitusjohtaja tapasi silloin tällöin käydä lounaalla pienen ystäväjoukon kanssa. Yksi näistä ystävistä oli kansallisesti tunnettu yritysjohtaja. Sanokaamme, että hänen nimensä oli Georg.

Georgilla oli tapana ruoan pöytään saatuaan lisätä siihen automaattisesti oikein runsaasti vispaten suolaa. Sen hän teki joka kerta ilman, että olisi maistanut ennen suolan lisäämistä ruokaansa.

Kerran joku tuon pienen porukan jäsenistä soitti etukäteen ravintolan ravintolaan. Hän sanoi pääkokille:

- Tulemme tänään porukalla syömään lounasta. Tehdään tunnetulle Georg johtajalle pieni suolajippo. Lisätkää Georgin ruokaan normaaliin suolamäärään verrattuna kolminkertainen suolamäärä.

Näin oli sovittu etukäteen Georgin triplarunsaan suolamäärän sisältävästä ruoasta.

Sitten alkoi lounastapaaminen. Ruoka tuotiin pöytään. Georg sai ylisuolaisen annoksen eteensä. Hän ravisteli entiseen tapaan oikein runsaasti lisää suolaa ruokaansa. - Ja söi sen ilmeenkään värähtämättä.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Lisään varmemmaksi vakuudeksi luettavaksesi tähän elokuiseen tekstiini lisäyksen, jonka tein myöhemmin heinäkuussa aikoinaan 1.7. kirjoituksesta pois jääneeseen versioon:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On taas ilmoja pidellyt, voisi rakkaassa Suomessamme sanoa 365 päivänä vuodessa. Palelin hiukan viime yönä. Vuosi sitten tilanne lienee ollut päinvastainen. Joka tapauksessa hyvä uni edellyttää mieluummin viileähköä lämpöä kuin kovin kuumaa. Liian kylmähän hoituu pois lämpöä säätelemällä. Toki liian kuumakin synnyttänee itse kussakin omat ideansa ja konstinsa.

Viimeksi kirjoitin yhdenjaksoista nukkumista helpottavasta melatoniinista. Kuten mainitsin, nukahtamiseen löytyy apteekin hyllyltä melatoniinivalmisteita ilman reseptiä. Ihan varma en ole, miten helposti lääkäreiltä saa nukkumiseen tarvittavaa melatoniinia. Ainakin seniorit saanevat helposti. Näin oletan, koska senioreilla käpyrauhasen luontainen unihormoni, melatoniini, vähenee ja voinee loppua jokseenkin kokonaankin. Siksi tuo luontainen hormoni on ihan viisasta ottaa purkista.

Unihaasteiden lisäksi meidän seniorin toinen riesa on muistin heikkeneminen. Niin käy helposti stressitilassa. Unettomuus on yksi stressin synnyttämisen ja muistin huononemisen syy. Ja vaikka vanhan sanonnan mukaan onkin todella hyvä asia, ettei ihan kaikkea muista, kyllä unettomuuden aiheuttamaa stressiä kannattaa karkottaa seniorilta mitä ilmeisimmin puuttuvan unihormonin lisäämisellä. Vaikka lääkäriltä välitettäviksi saamani terveiset ehkä eivät vaikuta, ne terveiset silti. Terveiset on tarkoitettu heille, jotka sanovat lääkkeille erityisen mieluusti ei - tässä, olkaa hyvä:

"Meidän lääkärien määräämät melatoniinireseptit eivät ole varsinaista lääkettä, vaan puuttuvan luontaisen unihormonin, melatoniinin, lisäysannos. Kysymyksessä on siis vanhemman kansanosan puutostilan paikkaamisesta."

Olinpa unohtanut kolme vuosikymmentä sitten saamani melatoniinilääkkeen nimen. Lääkäri kysyi, oliko se Circadin. Oli se. (Äännetään: sirkadin.) Se auttoi kolme vuosikymmentä sitten, kun Maire-vaimon alzheimer aiheutti elämänmuutoksen ja stressiä. Nyt on nyt: on valtava tekemättömien askareiden vuori mieltä painamassa. Eipä töitä olisi liikaa, mutta en nuorena tiennyt, mitä elämä on seniorina. Se on muun ohessa ainakin hidastumista; väsyneenä jopa ihmeteltävän, ja vähän pelottavankin, voimakasta hidastumista. Asiat eivät enää sujukaan suitsaitsukkelaan! Tietyt, aikoinaan nuorena lausutut kyllä-sanat erilaisiin työpyyntöihin, eivät näytä kovin hyviltä, kun niitä iäkkäänä tarkkailee.

Yksi stressin ja tekemättömien askareiden aiheuttaman painolastin helpotuksen tuoja on riittävä uni. Jos sitä ei ole, hitaus ja unohtelu merkitsevät stressiä. Eihän se heti poistu. Ainakin järjen mukaan se vähenee ajan kuluessa, jos univaje poistuu.

Sain siis circadin-melatoniinista aika pian parannusta uneen. Uni ei katkea muutaman tunnin jälkeen. Jos se katkeaa, kuten wc-käyntikin voi sen katkaista, saan uudelleen unen päästä kiinni. Aikaisemmin heräsin täysin valveille niin, ettei uni tullut tuntikausiin.

Kaikki on yksilöllistä. Oma kokemukseni Circadinista on ollut myönteinen. Olen surullinen, jos olen antanut liian suuren toivon. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Mutta pettymys tietenkin luo toivottomuutta. Toivon, että koet tarvittaessa unen suhteen toivon täyttymyksen. Eihän uusi hormonilisä heti vaikuta. Voisin kuvitella, että vähintään kuukausi menee aikaa, kunnes muutosta näkyy. Mikäli muutosta näkyy, se näkyy toivottavasti ainakin pidempänä yhtäjaksoisena unena. Jos näin käy, se merkitsee myös yöllisten wc-käyntien vähenemistä tai peräti kokonaan loppumista. Olkoon menestyksellinen muutos kerallasi sun. Yst. terv. Kalevi

JK Omassa apteekissani circadin-investointi merkitsi runsaan yhden euron kulua yhtä yötä kohden. K.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jatkoa tekstiin elokuussa, ole hyvä:

Valveille herääminen ennen aikojaan pissahädän herättämänä tai muutoin vain:

Ei kannata jäädä valveille, vaikka olisi halukin siihen - ja ehkä halu myös "lohtuyöpalan" syöntiin. Parhainta on koettaa saada uudelleen unen päästä kiinni, vaikka olo olisikin virkeä. Kuten alunperäisen nukkumaan asettautumisen jälkeen, ei hereillä tai puolihereillä olonkaan jälkeen kannata jäädä valvomaan yli puolta tuntia. Myönteissävytteinen yölukeminen tai muun hyvän ajankuluidean toteuttaminen onnistukoon.

Voi, kunpa me ihmiset osaisimme olla kiitolliset, emmekä pitäisi ihmeitä tai "ihmeitä" itsestään selvyyksinä. Olkaatten kiitollisia te seniorit, jotka yöllisten wc-käyntien jälkeen pääsette heti tai hetimmiten takaisin syvään uneen!

Aamupuuron aikaistaminen voi olla hyvä idea keskenheränneelle. Aamupuuron voi vaihtaa yöpuuroksi. Tiedän monta varsinkin seniori-iässä olevaa henkilöä, jotka kaurapuuron yöllä - tai aamullakin - nautittuaan kokevat ehkä vuorokauden onnellisimmat unet.

Yksilöllisyys siinäkin, miten päiväunet vaikuttavat yöuniin. Kahvia ei kovin myöhään päivällä. Itse sain aikoinaan unen erikoislääkäriltä ohjeen: kahvia ei enää kello 14:n jälkeen. Toki tuossakin kohtaa on suuria yksilöllisiä eroja. Ne menevät toisessa äärilaidassa niinkin, että joku ei saa unta ilman iltakahvia!

Circadinkin vaikuttanee yksilöllisesti. Silti uskon melko vahvasti, että se on monelle hyvä vaihtoehto unettomuuteen. Minä olen nyt lyhyen käyttökokemuksen mukaan saanut pari tuntia lisäaikaa uneen. Tosin uneni on vieläkin kahdessa osassa: ensin 5 tuntia tuntia, sitten lehtien lukua aamulla anivarhain sekä aamupuuro. Sen jälkeen nukun vielä yleensä 2  tuntia. Tavoiteuneni on 7 tuntia, koska sen jälkeen herään virkeänä. Muuten: aamupuuron lisäksi juon yleensä voileipäkahvin. Eipä ole haitannut tuota aamuvarhaista untani.

Taas kerran sanon, että lääkärin määräämä Circadin tai vastaava melatoniinivalmiste auttaa uneen, apteekin hyllyltä saatavat melatoniinilääkkeet auttavat nukahtamiseen. Minä nukahdan aina hyvin helposti, mutta herään täysin valveille viimeistään noin 3-4 tunnin kuluttua. Apteekin lääke ei tuohon rytmiini tee muutosta. Näin on juuri sen takia, että nukahdan stressitilasta huolimatta helposti, joten en siihen tarvitse apua apteekin hyllyltä.

LAINASANOJA

Harvinaisen monen alan nero Claes Andersson (1937 - 2019) oli lukemattomien muiden ulottuvuuksiensa lisäksi myös ahkera Kuhmon kamarimusiikkipäivien kävijä. Paikalla olijat näkivät hänen menevän polkupyörällä milloin mihinkin tilaisuuteen nauttimaan musiikista.

Ote Anderssonin Kuhmon päiviä ja öitä  -runosarjasta (1997):

"Olisinpa bassoviulu, jota Jumala soittaisi. Fagotti, cembalo, lyömäsoitin tai pelkkä yksinkertainen soittorasia. Olisin kuin nämä lapset, nämä vettyvät silmät, kyynelöityvät sydämet, tulvivat silmät, niin kuin vain ikiaikaisen lapsen silmä ja sydän, kyynelöityvä, tulviva." 

Vielä kaksi otetta toisesta kirjasta Claes Andersson: Aamu meren rannalla (WSOY 2015)

Suomentanut Jyrki Kiiskinen

"Yhtenä aamuna meren rannassa aurinko paistaa, tuulee, / linnut ääntelevät ja niiden siivet iskevät ilmaa, / ja minä ymmärrän miten kaunis maailma on"

Kirjan päätösrunossa tulee esiin myös psykiatri Andersson:

"Serkukset Häpeä ja Syyllisyys / hyppäävät esiin kun on iloisimmillaan"

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 20

jae 15: Olkoon kultaa, olkoon helmiä,
aarteista kallein on punnittu puhe.

21:5 Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen,
turha kiire vie köyhyyteen.

21:9 Parempi katolla taivasalla
kuin talossa toraisan vaimon kanssa.


SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Kissa kiitoksella elää.

Muistan lapsena kuulleeni erään isännän leikillään kysyvän palkkaamaltaan työntekijältä, pitääkö työstä maksaa palkkaa. Työntekijä vastasi tuon elämäni kuluessa tutuksi käyneen kissa-sanonnan mukaan.

Luin hiljan jostakin lehdestä tietokilpailukysymyksen: ”Mistä löytyvät lukuisat annetut kiitokset?” Vastaus: ”Kissoista, koska kiitoksia on annettu paljon kissoille.”

Aikojen alussa kissa-sanontaan otettiin koirakin mukaan: ”Kissa kiitoksella elää, koira päänsilityksellä." Nyt on niin kiire, ettei ehditä enää koiraa mainita.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Meillä on kissa ja koira, mutta emme pidä niitä kotieläiminä, vaan ne pitävät meitä palvelijoinaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ELOKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT

Suositeltuja liputuspäiviä ovat:

1. Koulujen aloittamispäivä. Liputuspäivä vaihtelee koulujen alkamisajan myötä kuntakohtaisesti. Melko yleinen päivä lienee torstai 8.8. ja osassa maata, osassa kouluja maanantai 12.8.

2. lauantai 31.8. Suomen luonnon päivä

YK:N TEEMAPÄIVIÄ

maanantai 5.8. Kansainvälinen olutpäivä

perjantai 9.8. Kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä

maanantai 12.8. Kansainvälinen nuorisopäivä

tiistai 13.8. Kansainvälinen vasenkätisten päivä

maanantai 19.8. Maailman humanitaarisen avun päivä

perjantai 23.8. Kansainvälinen päivä orjakaupan ja sen poistamisen muistoksi (UNESCO)

maanantai 26.8. Sisäilmasta sairastuneiden päivä

maanantai 26.8. Namibiapäivä

keskiviikko 28.8. maailman kosteikkopäivä

torstai 29.8. Kansainvälinen ydinkokeiden vastainen päivä

perjantai 30.8. Kansainvälinen kadonneiden päivä (Amnesty International, YK, Punainen Risti)

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ

lauantai 3.8. Kansallinen lenkkipäivä

perjantai 30.8. Lasten ja nuorten tietokirjapäivää (tietokirja.fi-päivää) vietetään useissa kirjastoissa ympäri Suomen. Päivä on osa tietokirjaviikkoa, jota vietetään maanantaista 26.8. sunnuntaihin 1.9.

lauantai 31.8. Suomen Luonnon päivä

lauantai 31.8. Perinteistä valtakunnallista Poliisin päivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina. Sen teemana on tänä vuonna verkkoturvallisuus.

lauantaina 31.8. on myös Venetsialaiset. Tuota Eurooppaan ensin Venetsiaan tullutta juhlaa on vietetty Suomessakin jo yli 100 vuotta elokuun viimeisenä lauantaina. Se on veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla, veden, tulen ja valon juhla. Suomessa se yleistyi ensin Länsi-Suomen rannikkoalueella. Nykyisin sitä vietetään lähes koko maassa ilotulituksin ja paikoin myös kokkoja polttaen.

TÄYSIKUU

Aiheeseen liittyvä kuva

 torstai 15.8.

ELOKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

Sunnuntai 4.8.2019 

Kirkastussunnuntai

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: valkoinen

Neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia on Kirkastettu Kristus:

Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai helluntaista). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”

 

 

Sunnuntai 11.08.2019

9. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

Kaksi alttarikynttilää

Ydinasia on totuus ja harha:

Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä.

Eiköhän rakkauden kaksoiskäskyn alku sopisi selitykseksi tähänkin kohtaan. Kyllähän Rakasta Jumalaa -käsky toki merkitsee sitäkin, että elää niin kuin kristinoppi opettaa Taivaan Isän antamia ohjeita ja käskyjä noudattaen. Näinhän totuus ja harha, oikea ja väärä karsinoituvat ajatuksissamme oikein. Siten tulemme automaattisesti noudattamaan totuutta.

Sunnuntai 18.8.2019 

10. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

Sunnuntai 18.08.2019

Ydinasia on Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa:

Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. "Saatuja lahjoja" -käsitteen teologisen koulutuksen saaneet voisivat selittää tieteellisesti minua oikeammin. Pidän tätäkin kohtaa vastaavankaltaisena kuin edellistä "totuus ja harha" -kohtaa. Kun arkikielellä ilmaistuna "elämme ihmisiksi" kyllä tältäkin osin on mahdollisuus onnistua vähintään kohtuullisen hyvin. Meille annetut mahdolliset henkiset lahjat erilaisine kykyineen ja mahdollinen konkreettinen omaisuus sekä muut osaksemme annettu hyvinvointi hoituvat hyvin lähimmäisenrakkauden ilmapiirissä.

 


Sunnuntai 25.8.2019 

11. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

Ydinasia on Etsikkoaikoja:

Ote kirkkovuotta käsittelevästä sivustosta (evl.fi) "Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ´Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne´ (Hepr. 3: 15)".

"Kuulla Hänen äänensä" voisi olla sitäkin, jota arkikielessä sanotaan johdatukseksi. Minulla on siitä lukemattomia esimerkkejä. Otan tähän yhden: 1960-luvun lopussa päätin, että vaihdan pankinjohtajan työn opettajan työhön. Hoksasin, että pankinjohtajan työ ei ole "minun juttuni". Arvostin ja rakastin Isääni Ilmoa, joka toimi pankinjohtajana koko työikänsä ajan. Ajattelin, että haluaisin olla yhtä hyvä kuin isä. Jälkeenpäin muistin, että isä sanoi minulle jo ollessani pieni poika, että "Sinusta tulisi hyvä opettaja." Niin tulikin.

Silti erehdyin tyhmästi vielä hakemaan kahta eri säästöpankinjohtajan paikkaa. En saanut niitä. Olin hirvittävän katkera, koska se olisi muka ollut sittenkin hyvä vaihtoehto. No, ei mennyt kauaakaan, kun tavoittelemissani toimissa olevat ihmiset jäivät työttömiksi. Säästöpankit nimittäin lakkautettiin. - Meinasinpa tyhmänä ja kuurona käyttää etsikkoaikani väärin. Minulla oli johdatusta, joka pelasti ehkä loppuelämäni.

TOIVON TOIVOTUS

Toivon itsellesi ja läheisillesi pilkettä silmäkulmaan kera hyvän mielen ja toivorikkauden - vielä silloinkin, kun menet nukkumaan!

Kalevi