Syksystä tykkäävien tunteista oppia ottakaamme!

Sunnuntai 1.9.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ 

Elämä on kuin ruusu. Kaunis ja hyvää mieltä tuottava. Mutta ne piikit! Ilman niitä ruusu olisi vielä täydellisempi ilo ihmiselle.  Entä elämä?  Inhimillinen elämä. Piikkejähän siinäkin on. Vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja ihmiseen kohdistuvia loukkauksia saattaa välillä tulla päälle kuin rankkasadetta. Riippuu ihmisestä itsestään, hänen lähimmäisistään ja ihmisten välisistä "hyvistä kemioista", elämänvaiheesta ja ties mistä.

Eiköhän melko yleisesti kuule viisaitten oppineidenkin sanovan, että ilman piikkejä elämä voisi olla paljon köyhempi kokemus kuin piikkien kera. Elämä voisi silloin olla verrattavissa vaikkapa elämään ilman vuodenaikoja. Kyllä toki vuodenajatkin voivat elämää rikastuttava kokemus. Toki joku meistä - minäkin joskus! - valittaa pimeyttä, liian pitkää talvea, liian kuumia tai kylmiä ja kuivia taikka liian sateisia kesiä. Onneksi järki saattaa tulla pikkiriikkisen avuksi: maksimaalinen valittaminen, valitustsunami, ei tuo hyvää oloa. Valittaminen on verrattavissa vaikkapa peli- tai mihin tahansa muuhun riippuvuuteen. Jotakin hyvään oloon verrattavaa tunnetta se antaa, koska siihen jää kiinni. Mutta terveenlaatuista onnea se ei anna. Se antaa onnetonta oloa ja murhetta sekä riippuvuuteen kiinni jääneelle että yleensä myös hänen läheisilleen. Surullista.

Tuo edellä oleva vuodatus tuli siitä, että jatkuva ilmoista ja vastaavista valittaminen voi jatkumona muodostaa riippuvuuteen verrattavan tavan. Parempi ilmojen ja vuodenaikojen suhteen on onnellisena ottaa sitä, mitä annetaan. Tunnen monta ihmistä, jotka esimerkiksi pitävät ennen kaikkea ja hyvin paljon syksystä. Ihmeen moni näistä syksyfriikeistä on muuten itse syntynyt syksyllä. Lienevätkö he jo vauvana ihastuneet syksyn väreihin luonnossa! Ja onhan luonnon keväällä ihastelemiemme värien hiipumisessakin jotakin "lämpöistäkin kaipuuta". Ennen kaikkea: Kauneus on katsojan silmissä!

 

ALZHEIMER

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                            1.9.2003

 

 Rakkaat  D1-Ihmiset!

 

 

Ohessa tulee taas Maire. Hän on nyt yhden vuorokauden; haen huomenna ehtooedellä. Sitten taas tarvitsisi perjantaina ennen puoltapäivää tulla, koska minulla on koulupäivä. Perjantain tulo olisi minun puolestani selvä, mutta lähtöaikaa en ole osannut päättää vielä, kun elän minuutin kerrallaan.

 

Hain ja sain tänään uuden pyörätuolin. Siinä on myös jalkatuet, hyvä.

 

Viime viikolla kävin Mairen kanssa neurologi Kati Juvan vastaan­otolla. Toistaiseksi toinen Seronil-lääke jätettiin pois. Jos tulee itkuisuutta tai muuta seurausta, lisätään takaisin toinenkin kapseli. Exelonin korvattavuutta haen uudelleen, koska kuulemma KELA on kesäkuussa muuttanut käytäntöään. Sain Katilta B-lausunnon. Saa nähdä miten käy. Jos korvattavuus hyväksytään, Kati sanoi siinä tapauksessa määräävänsä Exelonin rinnalle käyttöön sitä yhtä uutta lääkettä, jonka nimeä en muista.

 

Maire kävi suihkussa eilen illalla, joten nyt ei tarvitse saunottaa. Vatsa toimi eilen normaalisti. Yöt ovat menneet hiukan huonosti. Katsotaan lähitulevaisuudessa, ettei taas vain olisi tulehdusta. Hyvin olen kyllä aamuin illoin pessyt, ja mielestäni hygieniamme on muutoinkin ollut kohtuullinen. – Vaipan vaihdoin kello 13:n jälkeen. Kun se on vähän heppoinen, kiitos, jos joku voi vaihtaa ennen ruokailua.

 

Kestävyyttä ja kaikkea hyvää ja kiitos paljon Teille kaikille.

 

Terveisin

Kalevi

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                         5.9.2003

 

 

Rakkaat  D1-Ihmiset!

Ohessa tulee taas Maire. Toivottavasti ei ole työpaineenne kannalta paha, kun hän viipyy onnelassanne jälleen yli viikonvaihteen. Toivottavasti ei myöskään ole paha, että intervallijaksoja tulee aika tiuhaan aika lyhyitä pätkiä. Niin vain nyt olisi tärkeä saada olla töitteni kannalta. Tämä jakso koulussa kestää yhdeksän viikkoa. Sitten alkava uusi yhdeksän viikon jakso on töissäni nykyistä jaksoa helpompi.

Pyörätuoli on vähän korkea ja muutoinkin ainakin minulle liian ”jäyhä” entiseen verrattuna. Menemme Mairen kanssa keskiviikkona Koskelaan,osta on luvassa Mairen mittojen mukainen pyörätuoli.

Kiitos paljon, kun hoiditte reseptin Amoxista. Aloitin kuurin eilen kahdella tabletilla. Jaoin loput tabletit dosettiin (ovat aamu, ilta, yö –lokeroissa), ja niiden jälkeen taas estona Selexidin yöhön.

Vaipan vaihdoin tänään kello 11.30. Kiitos, jos joku ehtii vaihtaa sen iltapäiväkahvin jälkeen, kun on aika kevyt vaippa.

Menen huoahtamaan mökille Uudenkaupungin lähistölle. En jaksa ajaa, vaan käytän linja-autoa. Haen Mairen tiistai-iltana. Linja-auto on Munkkiniemessä kello 18.45. Ennen kuin siitä pääsen kotiin, ja auton kanssa Mairea hakemaan, on kello jo varmaan lähes 20.

Suojelusenkeli vierellänne ja yllänne kulkekoon ja Teidät siunauk­sen kaapuun pukekoon.

 

Kiitoksin tervehtien

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

9.9.

Hain Mairen illalla intervallihoidosta. Voi, miten hän oli virkeä iltamyöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Kun vein hänet, hän oli väsynyt ja muutoinkin huonossa kunnossa. Nyt ymmärrän, että virtsatietulehdus ja sen hoitoon antamani antibioottikuuri veivät hänet väsymykseen. Yöt menivät melko huonosti, päivisinkin tuntui, että yhteys Maireen alkaa väistämättä katketa. Onneksi ei kuitenkaan ollutkaan niin, vaan Maire tuli iloisella mielellä kotiin. Suurin kunnia ja kiitos siitä kuuluu Taivaan Isän lähettiläille eli Kustaankartanon hoitajille.

 

pe 12.9.

Maire oli koulupäiväni ajan hoidossa Kustaankartanossa. Lähtöm­me oli vaikea. Takana on kaksi huonosti nukuttua yötä. Maire söi aamupalan lähes silmät kiinni lopen uupuneena. Hän nukahti syvään uneen ja nukkui sikeästi silloinkin, kun meidän olisi pitänyt välttämättä lähteä. Nukkuvan sylivauvan saa kannetuksi tarhaan, mutta sikeästi nukkuvan aikuisen ihmisen siirtäminen pyörätuoliin saattoi minut ymmälle. Sain Mairen kuitenkin heräämään. Hiukan myöhästyin koulusta, jossa odotti lopputyön ohjausta kaipaava opiskelija. Hän oli aggressiivinen myöhästymiseni takia. Toki selitin syyn. Selittelyni ei tuntunut vaikuttavan laannuttavasti hänen huonotuulisuuteensa. Minäkuvani on koetuksella. HUS oli lähettänyt lisätietoa Mairen edellisestä näytteestä. Kuten arvelin, huonosti menneet yömme ovat johtuneet virtsatietulehduksesta. Nyt saimme siihen taas uutta lääkettä. Nyt keskiyöllä tätä kirjoitta­essani Maire nukkuu pitkästä aikaa lääkkeen avulla rauhallisesti. Kiitos Taivaan Isälle ja Kustaankartanon enkeleillemme!

 

la 13.9.

Aamulla unohdin antaa tulehduslääkkeen, koska se oli eri dosetissa kuin muut lääkkeet. Muistini on heikentynyt entisestään. Papereita ja esineitä katoaa entistä enemmän. Esineitä on alkanut myös pudota kädestäni; jokin stressin merkki sekin on. Silti en stressiä tunne enkä tunnista.

Eilisen päivän kohokohta oli Mairelta ennen yöunta kello 21.50 tullut pissa vessan pönttöön. Se tuli 35 minuutin odotuksen jälkeen. Tänään ei vastaavaa iloa tullut. Laitoin entistä paksum­man vaipan yöksi. Tämän päivän kohokohta oli ahaa-elämys ja sen toteutus: siistiä on saatava sinne, mihin ovesta tultaessa katse yltää. Muilla huoneilla ei ole väliä. Pitkästä, pitkästä aikaa imuroin ja pesin lattiat sieltä, mihin katse kotiimme saavuttaessa ylettää.

Aivan käsittämätöntä ja yli ymmärryksen menevää on, etten ole jaksanut hoitaa meidän pyörätuoliasiaamme kuntoon. ”Tykästyin” kovasti pyörätuoliin, joka oli muutoin hyvä, mutta edellinen käyttäjä oli unohtanut palauttaa siihen kuuluvat jalkatuet, joten niitä meillä ei ollut. Sopivia jalkatukia ei löytynyt mistään. Pari viikkoa sitten hain pyörätuolin, jossa olivat jalkatuet. Käytössä se osoittautui hyvin hankalaki eli aivan liian korkeaksi. Toissapäivänä hain Koskelan sairaalasta uuden pyörätuolin. Se on hieman edellistä matalampi, mutta edelleen meidän tarpeisiimme hiukan liian korkea. Sympaattinen Juha sanoi pyörätuolia antaessaan, että yleensähän on hyvä, kun tuoli on korkea, että siitä saa hyvin nostetuksi pois. Meillä näemmä on niin, että wc:n pöntöltä tuoliin nostettaessa tuolilta vaaditaan mataluutta ja istuinalustalta liukkautta. Ensimmäisessä tuolissa korkeus ja liukkaus olivat kohdallaan, nyt liukkaus on heikompi ja korkeus edelleen epäkelpo. Eilen illalla väsynyttä Mairea tuoliin nostaessani hän historian ensimmäistä kertaa putosi lattialle. Onneksi ei sattunut vakavaa loukkaantumista. Tänään oli sivukehossa sinelmä; en käsitä, tuliko se eilisestä putoamisesta vai mistä.

Merkillistä on, etten ole Mairen kanssa yhtään kertaa ”älynnyt” lähteä kävelylle. Kai olen ajatellut, ettei sillä ole merkitystä, koska Maire ei kävele. Eilen olimme ensimmäistä kertaa pyörätuolin kanssa Vantaanjoen rannalla kävelyllä. Ei Maire siihen mitenkään reagoinut, ei ollut mielestäni onnellisen oloinen kävelymme johdosta. Minä kuitenkin olin onnellinen kauniista maisemista hänen puolestaan. Tänään kävimme Itäkeskuksen hyörinässä ensimmäistä kertaa pyörätuolilla liikkeellä. Tästä lähin otan yhtei­sen pyörätuoliliikunnan ja muailmaan tutustumisen tavoitteeksem­me. Harmittaa kovasti, että aivot eivät sitäkään ole aiemmin ilmoittaneet viisaaksi ja tarpeelliseksi ja mahdolliseksi teoksi.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                         16.9.2003

 

 

Hyvät D1-Enkeli-ihmiset, ihmisenkelit!

  

Ohessa tulee Maire.

Kiitos paljon uudesta lääkkeestä, jonka avulla yömme ovat menneet hyvin.

Eilen aamulla tuli useita hätkähdyksiä. Aamulevon jälkeen niitä tuli pelottavan monta, yksi oikein voimakas, jolloin Maire myös parahti äänekkäästi. Hän oli noiden hätkähdysten jälkeen pelottavan pitkän ajan aivan tavoittamattomissa: yhteys ei toiminut lainkaan, hän oli täysin apaattinen ja silmät lähes lasittuneet. Myös tänä aamuna oli heti herätessä muutama hätkähdys. Vatsa on toiminut viimeksi eilen aamulla.

Päivän mittaan (eilen, maanantaina) hymy oli onneksi jo herkässä. Illalla käytin Mairen suihkussa, ja hän oli sen jälkeen nukkumaan mennessä niin onnellisen oloinen, etten edes muista, milloin on viimeksi ollut niin tyytyväinen ja onnellinen.

Laitoin kuurin loppumisen jälkeiseen annosteluun dosettiin Selexidiä. Korjaattehan, jos on tarvis korjata.

Vaihdoin vaipan kello 11. Se on kevyt vaippa, joten pitäisi vaihtaa, kiitos, jo varmaan iltapäivän kahvin tienoilla.

 

Kiittäen

Kalevi 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

                                   

to 25.9.

Hain Mairen intervallihoidosta viime lauantaina. Tämä vajaa viikko on tuntunut aika pitkältä. Olen melko huonossa kunnossa, koska töitä on enemmän kuin mihin nykyiset voimavarani riittävät. Pari kertaa kävimme Mairen kanssa asioita hoitamassa työpaikassani yhdessä. Eilen kävimme Itäkeskuksessa ostoksilla. Ostin Mairelle yhden kauniin äänilevyn sekä vähän vaatteita. Puikkelehdimme terveiden maailmassa onnellisina ikään kuin näyttäen, että kyllä ”härifrånkin tvättar!” Patonginkin ostin, kun pitkästä aikaa muistin, että se oli terveinä päivinä erästä Mairen lempparisyötävää. Paljon on Mairella elämä kaventunut. Koiru-lempparikaan ei ole enää  mitään, puhe on unohtunut, kävely on unohtunut, syömisen omatoiminen taito on unohtunut. Tästäkö lienee johtunut minunkin kaventunut taitoni ottaa Mairea mukaan. Hän on liian paljon istunut autossa sillä aikaa, kun olen hoitanut asioita. Ja puistossa kävelytkin olen pitkäksi aikaa unohtanut. Merkillistä. Kyllä rullatuolimme on todella kätevä. Laiskuuttaniko olen jättänyt Mairen autoon. Nyt on tehtävä parannus. Ja osittain olen jo parannuksen tekoon päässytkin. Ostoksilla pitää käydä entistä enemmän. Nyt kun Maire sai toissa viikolla korotetun kotihoidon tuen, ei ole aivan valtava pula rahastakaan. Yhdessä kävimme eilen apteekissa. Kadun reunus on näemmä pieni haaste pyörätuoliin menossa ja takaisin autoon istuttamisessa. Mutta ei liian iso.

Alkuviikosta Mairella jatkui uuden antibioottikuurin aiheuttama ripuli. Onneksi pääsimme siitä melko nopeasti eroon. Tämän­päiväinen urotekomme oli, kun molemmat lopen uupuneina sittenkin jaksoimme suihkuun. Maire oli jälleen kerran puhtoisena ja autuaan väsyneenä onnellisen oloinen siinä vaiheessa, kun laitoin hänet nukkumaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

 

                                                                         26.9.2003

  

 

Hyvät, rakkaat Ihmiset D1:llä!

 

Maire tulee taas hoitoon. Etukäteiskiitos huolenpidostanne. Viime kerralla hänet kotiin hakiessani hän oli aivan täydellisen onnellinen. Hienoa, että hyvyytenne ja myönteisyytenne tarttuu häneen.

Alkuviikosta jatkui ripuli, mutta onneksi pääsimme siitä nopeasti eroon. Vatsa ehkä vain alkoi tottua uuteen antibioottiin. Kuuri lop­pui eilen illalla. Voisikohan tulehdus olla ohi! Ehkä niin on; minun hajuaistini ainakin sanoo niin. Laitoin joka tapauksessa esto­lääkkeen (Selexidin) dosettiin seuraaville illoille. Muutattehan, jos kuuria vielä on syytä jatkaa. Vatsa varmaan toimii tänään. Alku­viikon ripulin jälkeen, toimi ihan hiukan viimeksi keskiviikkona.

Neurologi vähensi hiljan Seronilia kahdesta yhteen. En ole huomannut mitään negatiivista vaikutusta. Neurologihan sanoi, että saa nostaa kahteen, jos ilmenee itkuisuutta tai muuta vastaavaa.

Kävimme eilen illalla suihkussa, joten ihan heti ainakaan ei ole tarvis kokopesuun. Nivusten punotus on käsittääkseni aika hyvin ohi. Vasemman rinnan alle laitoin talkkia, kun oli nirhaumaa. Muutoin olen voidellut selkää ja muualtakin Helosanilla, ja laitta­nut jalkoihin jalkavoidetta. Hiukan kantapäät silti punottavat. Huulet ovat hiukan kuivuneet. Olen niitä rasvannut silloin tällöin. Tänään laitoin alahuuleen myös Zoviraxia, vaikka en ollut ihan varma sen tarpeellisuudesta.

Hätkähdyksiä on tullut hiukan, muttei huolestuttavasti. Muuten hei – mielenkiintoista! Helsingin Sanomissa oli 20.9. oheinen juttu. Olen juottanut Mairelle jatkuvasti karpalomehua. Olen muuten melko varma, että siitä johtui veren ”ohuus”. Jutun lukemisen jälkeen en ole karpalomehua antanut. Nyt vain toivotaan, että tulehdus pysyisi edes kohtuullisesti kurissa ilman karpalomehu­akin.

Vaipan vaihdoin aamulla herätessä ja nyt vielä ennen kello 11. Se on niin kevyt, että kiitos, jos ennen kahvia joku ehtii vaihtaa kuiviin. Söimme kotoa lähtiessämme, joten päiväruokailu on hoidettu.

Siunausta, kestävyyttä, kaikkea hyvää

 t. Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SANAILUA

(kirjoitettu 3.7.1999 kello 00.20)

ARVOISA HERRA ALZHEIMER

Arvoisa Herra Alzheimer,

kiitos, että opetat alistumaan.

Mutta, mutta,...

Tähän jos lopettaisin, olisin kirjoittanut

runon asuun täyttä sutta.

Kas verbi edellä ol´ opettaa.

Se taitohan on helppo, vai? Ei kai.

Ei ole, sill´ väite peitti paljon knoppia.

Helppoa se on vain, jos ei opettaja hoksaa,

ett´ työn tavoitteena ei ole opettaa, vaan oppia.

Arvoisa Herra Alzheimer,

älä pidä loppukoetta ihan vielä.

Kursseja kävisin, asioita lisää mietiskelisin.

Etsin vielä sellaisenkin kurssin,

jossa oppisin arvioimaan, joko antamasi läksyn opin.

Vaikken ole siis vielä ihan varma,

olenko oppinut alistumaan, olen ihan varma,

ett´ oppinut oon altistumaan.

Väsymykselle, kireydelle, pallon hukkaamiselle.

Taidon sen ken opetti - et kai sinä, Herra Alzheimer?

KS

RUNOILOA          

(ja -synkistelyä, mutta onnellinen loppu)

Z. Topelius. Suom. P.J. Hannikainen

SYYS SYNKEÄT TOI PÄIVÄT

Syys synkeät toi päivät ja myrskyt pauhuisat,

Ne linnunlaulun veivät Ja kukat armahat.

Nyt kynnettihin maita Ja viljaa puitihin,

Me söimme puolukoita,

Kyll' lysti olikin.

Vielä runo-ote (AIHEESTA VANHUUS)

Sakke Aalto:

eli ”anagramminimenä”

Keko Salata

(Anagrammi on sanan tai sanajoukon kirjainten uudelleen ryhmittelyä siten, että niistä muodostetaan yksi tai useampi uusi sana. Esimerkiksi laiva - vaali.)

No niin, tässä ne otteet "Keon" runosta, joka löytyy youtubesta laulunakin:

 

Mä haluun olla vanha
Mä haluun olla vaari
En mä haluu olla nuori ...

Mä haluun keinutuolin
Mä haluun tohvelit jalkaan ...

...
Mut en mä haluu säälii

PAPPA PAKINOI

(Teksti on lainattu Pappa pakinoi -kirjastani vuodelta 2000)

TERVEISIÄ SAVONMUALTA 

Tutun sanonnan mukaan elämän onnellisuuden salaisuus on kohtuullinen terveys ja huono muisti. Pappa tuntee tätä kirjoittaessaan olevansa melkoisen onnellinen. Kuten monta kertaa lienee - vai lieneeköhän? - tullut todetuksi, papan muisti on erityisen huono. Ehkä pappa on siis erityisen onnellinen.

 

Pappa tuli juuri elämänsä ensimmäiseltä vierailulta Haukivuorelta, Savosta. Meitä oli siellä ympäri Suomea väkeä viisastamassa itseämme. Mukana oli kymmeniä osanottajia. He olivat muistisairauden kohtaamia sekä papan lailla heidän läheisiään.

Pappa pysähtyi taas kerran miettimään ihmisen elämänkaarta eli ikäproblematiikkaa. Papan kanssa samalla kurssilla oli 97-vuotias virkeä ihminen, joka pulahti kurssikeskuksen rantasaunasta toukokuisena iltana järveen uimaan! Onkohan siinäkin ympyrä pyörähtämässä sillä lailla, että iäkkäänä kesät alkavat tuntua yhtä pitkiltä kuin lapsena? Tuntunevat ainakin, jos aloittaa kesän riemut ajoissa. Kyllä pappa nosti hattuaan 97-vuotiaalle virkulle. Papalla nimittäin oli vielä lakki talvijäänteenä päässään, kun päätä paleli. Pappahan se varsinainen vanhus oli!  Vaan eipä iällä kovin paljoa liene merkitystä esimerkiksi tärkeimpään sivistyksen lajiin, nimittäin niin sanottuun sydämen sivistykseen.

Kylli-täti totesi aikanaan, että lapsen ja vanhuksen ajantaju ovat aivan erilaiset: lapsen päivä on lyhyt, mutta vuosi pitkä ja vanhuksen päivä on pitkä, mutta vuosi lyhyt. Enpä ota kantaa, kun en ole aikatieteen tohtori. Kylliä kyllä kovasti aina uskoin.   Jännä asia silti, miten ajankulustakin ja ajan pituudesta voi olla erilaisia mielipiteitä, vaikka minuutti, tunti, vuorokausi, kuukausi ja vuodet ovat jokaiselle objektiivisesti mitattuina yhtä pitkät.

Pappa on muuten ajankulukseen aloittanut runoilun. Ehkä 97-vuotiaana menen vielä runonkirjoituskurssille, koska uskon, että ilman kurssitusta ei voi tulla mestariksi. Nyt siis pappa on liittynyt satojen tuhansien suomalaisten pöytälaatikkorunoilijoiden kirjavaan kerhoon tilkkutäkin yhdeksi vaatimattoman repaleiseksi tilkuksi. Narsistimaiseksi taidan leimautua, kun en malta millään pitää pöytälaatikossa viisisäkeistöisen ”Rukouskynttilä”-runoni vaikkapa viimeistä säkeistöä:

 

”Pöydälläin mä rukouskynttilää poltan.

Sen pihkantuoksun tunnen.

Ehkä tuntee Taivaan Isä tuoksun saman.

Turha sana ´ehkä´. - Hänhän meidät loi.

Myös kynttilän ja läheiseni  valokuvissa seinälläin.”


 

Mutta palatkaamme vielä Haukivuorelle. Pappa koetti jäljitellä savolaista tyyliä ja jututti Haukivuoren juna-aseman portailla junaa odottavaa nuorta miestä. Kysyin, oliko hän haukivuorelaisia. Hän sanoi olevansa eri pitäjistä kotoisin. Lisäsi vielä, että hänen setänsä on ollut Suomen korkeimmassa virassa. ”Siis presidenttinä?”, kysyin. - ”Ei, vaan Nesteen pääkonttoria rakennettaessa rakennusnosturin kuljettajana”, totesi nuori mies.

 

MUISTELUTARINOINTIA

ENSIMMÄINEN MATKANI PÄÄKAUPUNKIIN

Matka Stockmannin tavarataloon

Ajankohtaa en tälle ensimmäiselle Helsingin matkalleni muista. Melko varmasti se on ollut 1940-luvun loppu, koska käsittääkseni olin selvästi alle 10-vuotias.

Isän ja äidin hyviä perhetuttuja olivat Piiliset, Erkki ja Lea Piilinen. Erkillä oli Taivassalossa autokorjaamo ja -kauppa. Hänellä oli myös henkilöauto. Auton merkkiä en muista, mutta hyvin siihen mahtui viisi ihmistä: auton omistajapariskunnan lisäksi isäni Ilmo ja äitini Laina ja minä, Kalevi.

Sitten kävi niin, että Piiliset tarjosivat meille kotipitäjästämme Taivassalosta edestakaisen matkan Helsinkiin. Reitit olivat pitempiä kuin nykyisin, tiet vaatimattomia hiekkateitä ainakin Taivassalon ja Turun välillä.

Matkanteosta ovat jääneet ihmetyksenä mieleen Turun ja Helsingin välillä valtavan isot alamäet, hirvittävän pitkät tasaiset suorat ja niiden jälkeiset jyrkät ylämäet. Muistelen hatarasti, tai sitten keksin tämän itse, että isä tarjosi ystävillemme hotellihuoneen ja he tarjosivat meille ilmaisen matkan.

Helsingistä on jäänyt mieleen Stockmannin komeat näyteikkunat liikkuvina leikkikaluineen ja muine vempaimineen. Vähintään yhtä komealta ja hienolta tuntuivat hissit. Hisseissä oli vastaanottajina kohteliaat hissiemännät, vai mikä lie ollutkaan heidän nimityksensä. Palvelu oli ylen ystävällistä sekä hissiin sisään mennessämme että sieltä ulos lähtiessämme. Se oli pienen lapsen silmissä ylenpalttista pokkurointia. Siis kohteliasta asiakaspalvelua. Ihmettelen, ettei muistiini ole jäänyt ensimmäisestä pääkaupunkimatkasta mitään muuta kuin tuo edellä esitetty. Muistan puheista, että hotellissa olimme yötä, mutta itse hotellista ei ole jäänyt pienintäkään muistijälkeä. No, ei se kai sitten ainakaan huono kokemus ollut. Sellainen olisi taitanut jäädä lapsen mieleen paremmin. 

------------------------

Voi, voi, ei taitaisi Stockmannin nykyvaikeuksiin auttaa entisen hissikulttuurin palauttaminen. Sehän merkkaisi lisäväen palkkaamista, kun liikesuunta - sekä työntekijöillä että asiakkailla - on nykyisin ulospäin. Ilmainen mainos: Mennään Stockmannille, mutta edemmäs kuin vain kellon alle!

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Luethan kevyesti vielä elokuun kirjoituksestani tekstiä. Lisäsin sinne myöhemmin tekstiä, jossa ainakin sivulauseessa tulivat esille yölliset heräämiset WC-käyntien johdosta. Eihän niistä suurta haittaa ole, jos hetimmiten palaa sänkyyn ja jos sitten saa helposti uudelleen yöunesta kiinni.

Tärkeitä uneen liittyviä asioita kunnollisen sängyn ja muiden olosuhteiden lisäksi ovat itse unen a) laatu ja b) määrä. Tässä alla on tietoa ja mielipiteitä unen määrästä Löysin amerikkalaisen tutkimustulokseen perustuvan ihmisen ikä/unen suositeltavamäärä -taulukon YLEn sivustolta. Sen luettuani jäin miettimään, voiko luotettavasti - vaikkakin tieteellisiin tutkimuksiin perustuen - antaa maailmanlaajuisesti käytännössä päteviä ja "oikeita" tuntimäärätietoja unen määrästä. Matti Nykäsen moneen kysymykseen yleispätevän vastauksen mukaan: Ehkä voi, ehkä ei. Eivätköhän tutkijatkin hyväksy yleisesti oikeaksi tietoa, että samanikäistenkin ihmisten sopivan unen määrä voi erota toisistaan. Olkoon tuo alla oleva tuntimäärien luettelo suosituslähtökohta eikä poikkeukseton totuus.  

Omalla kohdallani olen pitänyt tärkeänä yrittää määrittää, mikä on oma yöunen suositeltava tuntimäärä. Olen päätynyt lukemaan 7-8 tuntia. Hyväksi mittariksi unitutkijat sanovat, että riittävä määrä on sellainen, jonka jälkeen herää virkeänä. Kun riittävänkin unen jälkeen ainakin aluksi voi olla unihiekkaa silmissä, mittarissa ei välttämättä ihan heti lue: virkeä. Olen sanonut itselleni, että silloin on ollut riittävä uni, kun herää hyvällä mielellä.

Jos kuitenkin herää kesken unen yöllä esimerkiksi unta edeltävän päivä murheiden takia, toivon vain, että heräämisen ajankohta olisi jo ennemmin lähellä aamua kuin keskiyötä. Silloin luen aamulehdet. Suureksi onnekseni ne tipahtavat postiluukusta yleensä kello 03 - 04:n välillä. Jos näin käy, syön aamupuuron, luen lehdistä mukavia asioita ja menen nukkumaan. Jokseenkin poikkeuksetta unen kakkososa tulee aika vaivattomasti. Lasken sitten ykkös- ja kakkosunien ajan suurin piirtein yhteen. Osa tutkijoista varottaa liiallisesta määrän tarkistamisesta. Minä olen ottanut sen jotenkin myönteisesti: Lasken suurin piirtein uneni pituudet, koska tunnen onnistuessani saavani jotakin palkkaan verrattavaa luontoisetua. Onnistumisista ja riittävästä unesta ihminen saa voimaa elää.

Unen määrästä ja janosta:  USKO SISKOA -lukijoiden kysymyspalstalla Helsingin Sanomissa sunnuntaina 11.8. oli nimimerkin "Joskus janoinen Kuopiosta" tekemä kysymys. Hän ihmetteli, mistä johtuu lyhyen tai pätkittäisen yöunen jälkeisen koko aamupäivän jatkuva jano.

Ote Siskon vastauksesta:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

- Liian vähän nukkuvat ihmiset  kärsivät nestehukasta selvästi enemmän kuin tarpeeksi nukkuvat. 

- Tutkijat arvelevat syyksi sitä, että unettomalla vasopressiini-nimisen hormonin erittyminen häiriintyy. Vasopressiini säätelee kehon nestetasapainoa, ja sitä erittyy erityisesti tietyssä univaiheessa. - Tutkijat suosittelevatkin nauttimaan runsaasti vettä huonosti nukutun yön jälkeen. Vedellä voi ehkäistä nestehukan ikäviä oireita, kuten päänsärkyä, heikotusta ja väsymystä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Seuraavassa on aikaisemmin mainitsemani yhdysvaltalainen tutkimustulos tarpeeksi pitkästä unesta, ole hyvä:

Tarpeeksi pitkä uni:

Kaikki tietävät, että hyvä ja sopivan riittävä uni on tärkeää. Mutta miten paljon on tarpeeksi?

yle.fi:

"Yhdysvaltalainen unitutkimukseen keskittynyt säätiö The National Sleep Foudation(NSF) on tehnyt kovan työn ja kartoittanut valtavan joukon tutkimuksia ja raportteja selvittäen oikeaa ihmisen unen määrää.

Työn pohjalta on syntynyt korjattu, mahdollisimman laajaan asiantuntemukseen perustuva ohjeistus siitä, miten paljon missäkin iässä on hyvä nukkua.

Iät ja määrät ovat tässä:

0 - 3 kk, 14 - 17 tuntia
4 - 11 kk, 12 -15 tuntia
1 - 2 vuotta, 11 - 14 tuntia
3 - 5 vuotta, 10 - 13 tuntia
6 - 13 vuotta, 9 - 11 tuntia
14 - 17 vuotta, 8 - 10 tuntia
18 - 25 vuotta, 7 - 9 tuntia
26 - 64 vuotta, 7 - 9 tuntia
65 - vuotta, 7 - 8 tuntia

Tutkijat muistuttavat, että unen tarve on yksilöllistä. Mutta nämä suositukset koskevat valtaosaa ihmisistä. Mukana on silti myös tietoa siitä, millaisia yksilöllisiä vaihteluja voi olla ja mitä unen määrää vuorokaudessa ei saisi alittaa tai ylittää."

Jos ihminen nukkuu "liikaa", unitutkijat sanovat jotensakin siihen tapaan, että silloin altistuu ehkä tavallista herkemmin sairauksiin.

Jos uni ei ole "sopivan pitkä", voi aikaa myöten kohdata muistin huononemista, masennusta ja tarkkaavaisuuden heikkenemistä. Silloin on oltava tavallistakin tarkempi liikenteessä ja varoa tavallista tietoisemmin tapaturmiin joutumista niin kotona kuin muuallakin.

Hyvää mieltä ja tsemppimieltä tuottavaa unta toivottaen

Kalevi

 

LAINASANOJA

Helsingin Sanomat, sunnuntaina 4.8.2019: pari otetta Unto Hämäläisen  kirja-arvostelusta, jonka kohteena on Raija Orasen  kirja MANU (Otava 2019):

Presidentin turvamies halusi auttaa ja ryhtyi omin luvin [Tähtelän kesäpaikassa] lumitöihin. Kun presidentti tuli Tähtelän talon pihalle, hän hätisteli turvamiehen pois, tarttui itse lapioon ja tokaisi: "Tämä on minun lumeni." (...)

(Seuraavakin ote liittyy turvamiehiin, joista muodostui presidenttiparin ympärille "näkymätön muuri":)

Eräänkin kerran lentopallokaverit houkuttelivat presidenttiä lähtemään Kultarannasta jatkoille Naantalin Seurahuoneelle. Tosin porukalla pohdittiin, mahtaisiko presidentti päästä myöhäiseen aikaan Seurahuoneelle sisään. Rouva siihen arveli, että kyllä presidentti pääsisi Seurahuoneelle sisään, mutta ei pääse Kultarannasta ulos.

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 21

jae 20: Viisaalla on varastossa
kalleuksia ja herkkuja.
Tyhmä panee kaiken menemään.

21:23 Joka suutaan ja kieltään varoo, 
varjelee itsenä ahdingolta.

21:26 Ahne on aina ottamassa
vanhurskas antaa, ei kitsastele.

SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Mitä ei oo, sitä ei tarvita.

Kiitos ny ensi.

(Lapsuudessani hyväntahtoisena ja kokosydämisenä kiitoksena - vitsinäkin - silloin, kun palkkaa ei koskaan ollut tarkoituskaan maksaa jo tehdystä työstä.)

Viikon mukavin päivä on maanantai, koska silloin kaikki kiva odottaa vielä edessäpäin.

SYYSKUUN KALENTERIASIAA

Niin se vaan on, että syyskuun myötä - johan sen kuukauden nimikin kertoo, mennään kohti syksyä. Syksyn kuukaudet syyskuu, lokakuu, marraskuu. Näissä kolmen kuukauden nimissä on kolme luonnon kuvaajaa: syyskuussa syksyinen luonto väreineen kaikkineen ja lokakuun luonto, ehkä loanharmaa ja sitten marraskuussa luonto martaana, siis melkein kuolleena, kasvit valmistautuneina talven tuloon.

Maanantaina 23.9.2019 on syyspäiväntasaus. Silloin kesä on virallisesti loppu ja syksy alkaa. (Syksy päättyy 22.12. jolloin talvi alkaa talvipäivänseisauksen myötä. Tuo päivä on 4. adventtisunnuntai, kaksi päivää ennen jouluaattoa. - Talvi jatkuu kevätpäiväntasaukseen 20.3.2020 asti. Kevät puolestaan päättyy kesäpäivänseisaukseen 20.6.2020, jolloin on juhannuspäivä.

 

LIPUTUSPÄIVÄT

(Syyskuussa ei ole sen paremmin yhtään virallista kuin vakiintunuttakaan liputuspäivää. Eipä tarvitse antaa aikaa märkien lippujen kuivattamiseen. Tammikuu on vuoden toinen kuukausi, jolloin liput eivät lipputangoissa liehu.)

YK:N TEEMAPÄIVIÄ JA MUITA KANSAINVÄLISIÄ PÄIVIÄ

 torstai 5.9.        Kansainvälinen hyväntekeväisyyden päivä 

sunnuntai 8.9.   Kansainvälinen lukutaitopäivä (UNESCO)

tiistai 10.9.        Kansainvälinen itsemurhien estämisen päivä (WHO)

sunnuntai 15.9.  Kansainvälinen demokratian päivä

maanantai 16.9. Kansainvälinen päivä otsonikerroksen suojaamiseksi

perjantaista 20.9. alkaen perjantaihin 27.9. saakka vietetään noin 150 maassa kaikissa seitsemässä maanosassa kansainvälistä ilmastoviikkoa. Pääosa viikon tapahtumista ajoittunee syyskuun 23. päivänä pidettävän YK:n ilmastohuippukokouksen ympärille. - Suomessa ilmastomielenilmauksen vaatimuksiin kuuluu muun muassa, että Suomi toteuttaa aikeensa olla maailman ensimmäinen fossiiliton hyvinvointivaltio ja sitoutuu päivittämään ilmastolain niin, että siihen kirjattavat päästövähennys- ja hiilinielutavoitteet ovat linjassa 1,5 asteen lämpenemisrajan kanssa.

 lauantai 21.9. Kansainvälinen  rauhanpäivä

maanantaista 23.9. sunnuntaihin 29.9. vietetään kansainvälistä kuurojen viikkoa. 

maanantai 23.9. Kansainvälinen viittomakielen päivä. (Kansallista viittomakielen päivää vietetään Suomessa 12. helmikuuta.)

torstai 26.9.       Kansainvälinen ydinaseiden täydellisen poistamisen päivä 

perjantai 27.9.   Maailman turismipäivä (UNWTO)

lauantai 28.9.     Maailman vesikauhupäivä (WHO)

lauantai 28.9.     Maailman merenkulkupäivä (IMO)

maanantai 30.9. Kansainvälinen kääntäjienpäivä

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA

torstai 5.9. Yrittäjän päivä (ruotsinkielisillä yrittäjillä Företagardagen)

Valtakunnallinen keliakiaviikko maanantai 2. – sunnuntai 8.9. 

Teema: Oivalla oireet, kesytä keliakia!

Vastuullinen järjestäjä: Keliakialiitto

Valtakunnallinen liikenneturvallisuusviikko maanantai 9. - perjantai 13.9. Teema: Turvallinen kävely ja pyöräily. 

maanantai 9.9. Kansainvälinen FASD –päivä

Päivä muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta raskausaikana. Raskaana ollessa alkoholinkäytölle ei ole olemassa turvarajaa, vaan ainoastaan täysraittius suojaa sikiötä.

FASD tarkoittaa raskaudenaikaisen alkoholinkäytön sikiölle aiheuttamien vaurioiden kirjoa. Vauriot voivat näkyä mm. tarkkaavaisuuden tai oppimisen vaikeuksina, vakavimmillaan kehitysvammaisuutena. 

Vastuullinen järjestäjä: Kehitysvammaliitto

maanantaista 9.9. sunnuntaihin 15.9. HÄVIKKIVIIKKO

Yksi teemoista: Ruoka on liian hyvä ja tärkeä asia hukattavaksi.

Muista teemoista seuraavassa kuvassa on yksi esimerkki:

 

  

torstai 12.9. Euroopan migreenipäivä

Vastuullinen järjestäjä Suomessa: Suomen Migreeniyhdistys

Muistiviikko ma 16. – su 22.9.

Vastuullinen järjestäjä Muistiliitto

lauantai 21.9. Maailman Alzheimer-päivä

Muistiliitto lauantai 28.9. Kodin ja Koulun päivä

Suomen Vanhempainliitto, Förbundet Hem och Skola i Finland

lauantai 28.9. Kansainvälinen koulumaitopäivä

Maito ja Terveys

sunnuntai 29.9. Maailman sydänpäivä

Vastuullinen järjestäjä Suomessa: Suomen Sydänliitto

30.9. Kotien päivä

Kotien Puolesta

 TÄYSIKUU

 lauantaina 14.9.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

 

SYYSKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

 

Sunnuntai 1.9. 2019 

12. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Itsensä tutkiminen:

Raamatun neuvon mukaan nyt pitää erityisesti pysähtyä tutkimaan itseään ja omaa elämäntapaamme. Pitää miettiä, ovatko elämämme arvot oikeassa järjestyksessä. Samalla pitää pohtia, annammeko aikaamme meille ja lähimmäisillemme sopiviin asioihin. Samalla on hyvä punnita sitäkin, olemmeko aivan täynnä itsekkyyttä.

Toki terve itsekkyys on paikallaan niin, ettei meitä käytetä väärin hyväksi. Mutta ei ihmisille ole hyvä olla täynnä omaa itseään niin, ettei epäitsekkyyteen ja lähimmäisemme rakastamiseen jää sopivasti tilaa. Silloin olemme yleensä terveesti nöyriä niin, ettemme ole asettuneet Taivaan Isäksi hänen tilalleen. Silloin voi pysähtyä myös miettimään armon ihmeellistä käsitettä.

 

Sunnuntai 8.9.2019

13. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä,

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Jeesus parantajamme

Lainaus evl.fi sivustolta: ”Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.”

Kristinuskon yksi suurin ihme on Neitsyt Mariasta syntynyt Jumalan Poika, Jeesus. Muistan kysyneeni Maire-vaimoltani hänen alzheimerin tautinsa edettyä jo lähelle keskivaihetta: ”Maire, uskotko sinä Taivaan Isään, Jumalaan?” Maire vastasi: ”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en minä siitä Jeesuksesta niin tiedä.”

 

En ole kuullut tutkimustuloksia mahdollisista kyselyistä, mutta vähän konstapylkkäsmäisesti voisin kuvitella, että osalle kristityistä usko Jeesukseen voi olla horjuvaa. Uskohan ei ole tietoa, usko on uskoa. Jos usko alkaa heiketä, ken haluaa, voi rukoilla: ”Kiitos, jos vahvistat uskoani.”

Sunnuntai 15.9.2019

14. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä,

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Lähimmäinen

Tänään vietetään siis lähimmäisen päivää. Kun kristillisessä maailmassa puhutaan lähimmäisestä, tulevat mieleen tutut sanat: lähimmäisen rakkaus. Ja tämä on aikaisemminkin joskus toteamani tekstipaikka, jossa lukihäiriö on pahasta. Muistetaan, ettei kyse ole lähimmäisen rahastaminen. Ja jos kuulo on alkanut heikentyä, silloinkin pitää pitää varansa, että pinnistää kuuloaan oikeaan uomaan.

Joskus elämä voi mennä niin vastoinkäymisten mereen, että usko horjuu. Silloin tulee herkästi mieleen, ettei elämällä mitään mieltä. Ei tunnu olevan mitään hyvää tarkoitusta kohtaamillamme tapauksilla. Toisaalta vastoinkäyminenkin voi osoittautua aikaa myöden sittenkin hyväksemme, onneksemme. Toisaalta tulevat Isossa kirjassa usein toistetut sanat: ” Jumala on salattu.” Ellei olisi, mehän olisimme jumalia Jumalan tilalla. Pysytään sittenkin vain inhimillisinä ihmisinä, koska olemme inhimillisiä ihmisiä.

Vielä väitän ja välitän syvän tuntemukseni: Kyllä Taivaan Isä luomiaan ihmisiä rakastaa, vaikkei sitä aina voi huomata, tuntea, havaita. Kyllä siitä onneksi usein merkkejäkin saa, jos on huomaamiskykyä. Rakkaus on kaksijakoinen: Meitä rakastetaan ”Ylähältä”, ja se on malliksi ja tarttukoon meihin lähimmäisen rakkauden harjoittamisessa. Siinähän me ihmiset saamme tavallaan toimia ”enkeleinä” toinen toisellemme.

Yleisesti lähimmäisen päivänä yhdistettäneen toisiinsa myös sanat vanhuus ja lähimmäinen. Lähimmäisen päivänä kirkkoihin kutsuttaneen yleensä erityisesti ikäihmisiä. 

 

Sunnuntai 22.9.2019

15. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä,

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kiitollisuus

Nytpä sattui evankeliumitekstin keskiökohdaksi asia, jota oma äitini ehkä kaikkein useimmiten painotti kasvatuksessaan: ”Muist sit ain kiittä!”

 

Jeesus oli maan päällä eläessään tasa-arvoisuutta korostava: aika paljon hän teki hyvää vähäosaisille ihmisille. Ylhäiset ihmiset eivät välttämättä pitäneet tuosta tasa-arvoisuudesta. Saattoi olla, että he eivät arvostaneet Hyväntekijää. Olisikohan jo silloin, 2000 vuotta sitten ilmennyt nykyisin ehkä ihmeteltävän yleinen ihmeellisyys, kun teet hyvää toiselle, hän onkin kiittämätön, ja vastaa hyvään pahalla.

 

 

Sunnuntai 29.9.2019

Mikkelinpäivä (Enkelien sunnuntai)

Erityispyhät, muita erityispyhiä

(Mikkelinpäivää vietetään 29.9., tai jos se on arkipäivä, sitä seuraavana sunnuntaina.)

 

Liturginen väri: valkoinen,

neljä alttarikynttilää

 

Mikkelinpäivää vietetään yleisesti lasten kirkkopyhänä. Näin ollen Mikkelinpäivä on sekä enkelien että lasten päivä. Lapsuuden kodin seinällä oli perinteinen Enkeli ja lapsi taulu. Kuva on kyllä syöpynyt aivojen sopukoihin. Taisin lapsena samastua sillan ylittäjiin. Ehkä monelle muullekin muistuu kuva lapsuudesta mieleen:

Kuvahaun tulos haulle lasten suojelusenkeli taulu

 

Ydinasia Mikkelinpäivästä: Taivaan Isän sanansaattajat

Jo yli 1500 vuoden ajan on 29. päivä syyskuuta omistettu ylienkeli Mikaelille. Alkujaan päivä liittyi pääsiäiseen. Myöhemmässä vaiheessa Mikkelinpäivästä tuli kaikkien enkelien päivä. Siinä vaiheessa pohdiskeltiin enkelien merkitystä ja tehtäviä. Todettiin, että enkelit ovat Taivaan Isän sanansaattajia. Heidän tehtävänään on suojella ja opastaa ihmisiä.

Ihmiset ovat Suomessakin viime vuosina ja vuosikymmeninä kirjoittaneet kirjoja enkelikokemuksistaan. Ehkä niitä voisi löytyä kirjastostakin halukkaille saataville.

LOPPURUNO

Ehkä tuohon edelliseen sopii vuosia sitten omaishoitajana illalla väsyneenä kirjoittamani ajatelma:

KALKKIVIIVAT

Aavistaako ihminen. että kalkkiviivat ovat menossa

Kyllä kai, kun kulkee henkisesti ihan kenossa

Lieneekö kukaan ihan valmis lähtemään

Moni luullakseni laillani uhoaa: Minä valmis olen

Valmiimpi lienee saattaja, jonka toivottavasti viime metreille sain

Hän ihan hiljaa oli vain, kätensä käteeni antoi

ja hiljaisuudella lempeästi rajan yli kantoi

Tai kantaja kai tuli ylempää, mutt´ auttajal ol´  leima maallinen.

TOIVON TOIVOTUS

Elämässä on onnistumisia ja epäonnistumisia, epätoivoa, toivottomuutta, toivoa, toivorikkautta. Jos on pelkästään onnistumisia ja toivorikkautta, kysymys ei olisi elämästä. Eihän tilkkutäkkiä tai -mattoa tavoittelevakaan tyydy pelkästään yhteen valjuun väriin. Ovathan toisiaan seuraavat eriväriset vuodenajatkin ennemmin yltäkylläinen rikkaus kuin apea yksitoikkoisuus. Toivon sinulle hyvää elämää, eli elämää, jossa on mukana sopiva määrä toivorikkautta.

Kalevi