Kirkasta ja synkkää lokakuun mielenkiintoista elämää

Tiistai 1.10.2019 - Kalevi Suojanen


 SYYSELÄMÄÄ

Tervetuloa lokakuu! Ja rospuuttokeli, vai? Ei toki, vaan kirkasta ja synkkää, välillä toista enemmän ja useammin, välillä toisinpäin. Siis ihan tavallista, mielenkiintoista elämää. Todella tervetuloa! Omaa lokakuutani rikastuttaa vielä sekin, että tämä on perunakuu.

Minulla on ollut vuosikymmeniä henkistä voimaa ja komediallista oloa antanut perinne. Olen nimittäin vuosittain istuttanut varjoisassa maassa olevaan perunamaahani 6 - 12 perunaa.  Säännönmukaisesti olen istuttanut perunat silloin, kun kaikki muut ovat jo aikoja sitten nostaneet omat perunansa. Ja perunannostoni suoritan perinteisesti syyskuun lopussa, tai vielä useammin lokakuun alussa.

Kukassa olevia perunannaatteja en ole "pellollani" koskaan nähnyt. Energiaa kyllä on ollut liikaakin. Energia on mennyt miltei kaikki naatteihin, jotka ovat perinteisesti olleet pituudeltaan korkeinta eurooppalaista tasoa.  Hyviä uusia perunoita niistä kuitenkin on aina tullut yhden, joskus jopa melkein kahden aterian verran. Sato on mittausteni mukaan painoltaan säännöllisesti selvästi alle siemenperunoiden painoa. - Siltä varalta, jos en ole aikaisemmin kertonut perunanviljelysurani kohokohtaa, kerron sen nyt.

Luin kerran jostakin lehdestä jutun papasta, joka kertoi perunanviljelyksestään nuorelle pojalle, lapsenlapselleen. Pappa kertoi, että kannattaa laittaa perunaa istutettaessa ensimmäiseksi kuoppaan palanen hiukan vanhentunutta silakkaa, ja sitten peruna ja multaa silakanpalan päälle. Niin pappa on kertomansa mukaan aina saanut ylivoimaisesti parhaat perunasadot.

Minähän menin Hakaniemen hallista hakemaan muutaman silakan. Annoin niiden levätä joitakin päiviä ennen palastelemista. Sitten toimin niin kuin pappa oli pikkupojalle opettanut: silakanpalat pohjalle, siemenperuna ja multa päälle.

Kuljin muutaman päivän kuluttua perunamaan ohi. Jo paljon ennen perunamaata tuli polulla vastaan silakoita - tai siis minä tulin silakoita vastaan, koska minä olin elossa, ne eivät. Perunamaa oli ruman näköinen. Ilmiselvästi kissalla oli ollut onnellisia hetkiä. Se oli suorittanut silakallisen perunannoston ennen aikojaan. Kyllä elämä voi olla ihmeellistä!

SANAILUA

PERUNANVILJELYKSESTÄ

Perunatkin istutin

sil´ kasvun nähdä halusin.

Naapuri satoaan jo korjasi,

kun minä perunani istutin.

Ihan pieksin ääneen itsekseni suuta:

”Kasvua haluan ees hiukan havaita!”,

jokin sisimmästä huusi.

Niinpä istutin mä perunoita kuusi.

Päivä oli ensimmäinen heinäkuuta.

Mä tänään jälleen kerran

kastelin ne kuusi perunaa

Hyvä on saalis - kasvanut on potatis!

Hymy kaunisti mun suuta.

Ol´ viidestoista elokuuta.

Harmittaa, kun punninnut en kylvön määrää.

Tiedän - kokemuksesta tietenkin! - miten käypi sadon.

Jos kylvöä oli määrältään gramman parinsadan,

saan satoa syksyllä grammoja puolet siitä pohjalle padan.

Mutt´ olkoon mottoni: vaikk´ ei ois laatua eikä määrää.

Aina kuitenkin on hyvä, että kasvun parissa yrittää ja häärää.

Symbolisesti siinä soi kultasointuinen kannel ja chance,

kun kasvaa edes naattia tanner siin köyhäss´ varjoises maass´.

 

                                      

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta

tiistai 7.10.2003:

Kustaankartanossa ”viipalekoulumainen” uudisrakennus on valmistunut. Mairen osasto on osittain eri hoitohenkilökunnalla ja myös osittain eri asukaskoostumuksella muuttanut uuteen rakennukseen. Tosin Mairella on vielä huone vanhassa rakennuksessa.

Muutto on ollut hoitajille jälleen kova koettelemus. Olin perjantaina niin arka, että pitkän jahkailun jälkeen soitin Mairen mahdollisuu­desta päästä hoitoon koulutyöni ajaksi eli viideksi tunniksi vasta pari tuntia ennen koulun alkua. Sovimme osastonhoitaja Arjan kanssa, että Maire tulee oppituntieni ajaksi vierailulle uuteen rakennukseen. Syötin Mairen, vaihdoin tuplavaipan ja suin hänet tiptopkuntoon. Koimme myös melkoisen ”kakkashown”, jonka saimme läpikäydyksi viime tipassa ennen lähtöämme.

Kun välitunnilla soitin koulusta Kustaankartanoon omahoitaja Helille, hän kertoi suihkuttaneensa Mairea. Vasta puhelun jälkeen hoksasin, että Mairen vatsa oli tainnut toimia uudelleen, vaikka tarkoitukseni oli, että Mairesta ei olisi mitään muuta huolta kuin hiukan nesteen annon vaiva. En ainakaan toistaiseksi tiedä, miten perjantain iltapäivä oli sujunut. Maire oli yöhoitajan huoneen sängyssä lepäämässä, kun hänet hain. Hän oli mennyt viidessä tunnissa jotenkin merkillisesti alaspäin, aivan kuin hän olisi kokenut pienen halvauksen: hän oli aivan vinossa asennossa ja jotenkin apaattinen. Ensimmäinen kerta, kun kävi näin päin: yleensä haen Mairen pois iloisena ja onnellisen oloisena, vaikka olisin vienyt hänet hoitoon väsyneenä. Nyt oli toisinpäin. Ehkä se oli vain sattumaa, ehkä se oli uuden rakennuksen outoutta, ehkä oli ollut osittain vieraita hoitajia, en toistaiseksi tiedä.

Eilen eli maanantaiaamuna oli opettajainkokous kello 8.30. Ehdin jo soittaa Mairen entiseen osastoon ja pyytää, että voisin viedä Mairen sinne sunnuntai-iltana nukkumaanmenoaikana, ja hakea pois maanantaiaamuna kello 10:n jälkeen. Sittemmin kuitenkin – väsyneen soutamista ja huopaamista! – peruutin menomme ja sain luvan viedä Mairen maanantaiaamuna vuoteeseensa lepäämään aamulla pariksi tunniksi. Niin sovimme, ja niin onnellisesti myös tapahtui.

Mairesta on parin viikon aikana koetettu saada virtsanäytettä epätoivon vimmalla. Ei ole onnistunut. Kustaankartanon hoitajat koettivat jopa katetrilla, mutta eivät onnistuneet. Tänään otin lujaksi tavoitteeksi saada näytteen otetuksi. Maire oli kahden ja puolen tunnin juomisen ja istumisen jälkeen aivan uupunut. Tuloksena oli kaksi kertaa vatsan toimiminen ja sitten lopulta pitkän yrittämisen jälkeen muutama millilitra virtsaa. Monen vaiheen ja vaikeuden kautta sain sen iltapäivällä Malmin terveysaseman laboratorioon. Kun olin yrittänyt näytettä turhaan saada omalle terveysasemallemme ja Kustaankartanon laboratorioon, Malmilta löytyi iltapäivän hämärissä ystävällinen ihminen, joka ilmeisesti ohi sääntöjen palveli meitä. Tein spontaanisti hänen edessään ristinmerkin, ja sain hänet täysin hämilleen. Olin asiasta todella kiitollinen sekä Taivaan Isälle että tälle ystävälliselle näytteemme analysoijalle.

 

sunnuntai 12.10.

Nyt vasta ymmärrän, että olen parin viikon ajan elänyt epätietoi­suudessa, jota olen kai tiedostamatta ollut tiedostamatta. Tosi­asiassa minulla ei liene ollut varmaa tietoa, onko Mairella enää paikkaa Kustaankartanossa. Nyt on selvinnyt, että paikka ei olekaan osastonhoitaja Arjan alaisuudessa, vaan toisessa osastossa. Mutta on kuitenkin paikka! Se oli ollut poistolistalla. Lyhytaikaisista paikoista oli kaupungin säästökuurin vuoksi kaikki muut lakkautettu paitsi yksi. Se yksi on tarkoitettu Mairen paikaksi, johon tulee yksi tai useampi vuorottelija niiksi ajoiksi, jolloin Maire ei ole intervallihoidossa eli uudissanana lyhytaikaishoidossa. Uskon, että Mairen ydinhoitajajoukko Arjan ja Helin johdolla olivat saaneet ylihoitajan ja muun tarvittavan hallintohenkilöstön vakuuttuneeksi Mairen paikan tärkeydestä ja ylihoitaja läheisineen puolestaan oli ylipuhunut kaupungin viranomaisen Mairen paikan säilyttämiseksi. He kaikki ovat Taivaan Isän meille lähettämiä lähettiläitä! Yhdessä vaiheessa oli kuulemma näyttänyt jo varmalta, että Mairenkin paikka lopetetaan. En tarpeeksi hyvin osaa ymmärtää, mikä hyvä meitä on kohdannut, ja mikä paha olisi voinut kohdata! Mairen tulevan osaston osastonhoitaja on meille tuttu. Hän oli E-osaston osastonhoitaja silloin, kun aloitimme Kustaankartanossa käynnin. Maire siirtyi silloin aikoinaan karkailun vuoksi E:ltä hänelle paremmin sopivalle Arjan D-osastolle.

Arja, Heli ja Marianne pelastivat minut väsymykseltäni ottamalla Mairen pariksi vuorokaudeksi hoitoon torstaista lauantaihin. Tors­taina pääsin pienimuotoiseen tilaisuuteen, joka oli järjestetty sen vuoksi, että työsuhteeni on kestänyt yhtäjaksoisesti 30 vuotta. Perjantaipäivä oli koulutyöpäivä, ja perjantai-illalla oli Tapanilan Erän 70-vuotisjuhlissa. Lauantaina huoahdin. Heli hoiti torstaina terveyskeskukseen päin sen, että Mairen virtsatietulehdukseen tarvittavan lääkkeen nimi saatiin selville. Heli ja Marianne organi­soivat kuurin alkuunpanon. Tulehdus on viheliäisen paha. Se pitää pintansa, vaikka olisi koetettu minkälaista lääkekuuria tahan­sa. Saa nähdä, onko nyt parempi lopputulos. Tulehduksen tullessa pahemmaksi yöt alkavat mennä huonommin, päivä­väsymys lisääntyy, ja konkreettisin vaikeus on kaikkinaisen hidastumisen lisäksi se, että nieleminen tulee tuskallisen vaikeaksi.

Viime viikolla sain ahaa-elämyksen. Muistin, että Maire terveenä piti erityisen paljon patongista. Hyvin se tuntuu nytkin maistuvan. Niinpä olemme siirtyneet entistä enemmän patonkikauteen.

  

sunnuntai 19.10.

Kustaankartanossa on ollut kova muutosten aikakausi. Vein Mairen keskiviikkona illansuussa töihin mennessäni viimeisen kerran hänen tähänastiselle osastolleen. Hain perjantaina illansuussa töistä ja kaupasta tullessani hänet pois hänen uudelta osastoltaan. Täytyy henkisen rauhan saamiseksi varmistaa, miksi Maire ei saanut olla entisellä osastollaan. Toisaalta on oltava loukkaamatta ketään, koska ikikiitollinen olen siitä, että saimme pitää paikkamme, joka oli jo kaupungin säästösaneerauksissa menossa kokonaan pois.

Elämämme soljuu muutenkin normaalin kaavan mukaan: epä­onnea on enemmän kuin tarpeeksi: maanantaina illansuussa tytär Maijun omakotitalokoti paloi sähkölaitevian vuoksi jokseenkin perusteel­lisesti. Keskiviikkona Mairea intervallihoitoon viedessäni automme lopetti elonkaarensa kai lopullisesti. Maire katsoi minua silmät suurina, kun automme pysähteli ja yskiskeli. Kustaankartanoon pääsimme vaivoin. Auton vaivat lisääntyivät töihin jatkaessani. Työpysäköintiin päästessäni auto savusi kauttaaltaan. Tulipalo se ei ollut, vaan jäähdytinneste kiehui kuin olisi ollut tulipalo.

Kun hain Mairen pois, ymmärsin jo hänet osastolla nähdessäni, että hän on erittäin huonovointinen. Ruokaa oli suussa, kun nieleminen ei ollut onnistunut. Pihalla odotti hieno BMW-taksi. Hoitajat tekivät kaikkensa. Silti kävi niin, että jotenkin poissa henkisestä tasapainostani vein Mairen pitkissä alushousuissa suu täynnä ruokaa taksiin. Hoitajat vaihtoivat ystävällisesti vaipan, mutta edellinen vaippa oli ollut huonosti päällä, joten niiden päällä olevat alushousut olivat märät. Päällishousuja ei ollut missään. Otin mukaan alusen, joka suojasi hienon taksin penkkiä, rukoilin, ettei Mairen suussa oleva ruoka tulisi autoon – ja onnistuimme.

Maire oli valtavan uupunut. En saanut häntä ottamaan mitään ravintoa. Koettaessani laittaa jogurttilusikallista suuhun, hän sai pienen, mutta pelottavan epilepsiakohtauksen. Sitten hän nukahti. Koko iltana en saanut häneen henkistä kontaktia. Kello 18:sta kello 21:een syöttöyritysten lisäksi kai ihmettelin pienessä paniikissa, miten minun pitäisi toimia. Koetin pitkin iltaa soittaa Kustaankartanoon. Tuttu numero ei kuitenkaan vastannut, vaan nauhalta tuli ilmoitus, että numero on tilapäisesti poissa käytöstä. Jossakin vaiheessa soitin vieraalle osastolle kysyäkseni, mistä numerosta voisin saada yhteyden Mairea hoitavaan osastoon. Sain yhteyden Mairen tuntevaan perushoitaja-Maijaan. Pyysin häntä selvittämään, oliko tapahtunut jotakin erikoista, kun Maire on todella huonossa kunnossa.

Maire oli kesken hoidon vaihtanut osastoa eli hänet oli sijoitettu ”lopulliseen” osastoonsa. Käsittääkseni perussyy huonovointi­suuteen oli se, että virtsatietulehdukseen annettu lääkekuuri ei ollut tehonnut ja tulehdus ”jylläsi” kovasti. Ilmeisesti kahden viime päivän ajan hänen ainoa ravintonsa oli ollut muutama lusikallinen ohrapuuroa. Mitä ilmeisimmin Mairea vaivasi suuri nestevajaus ja ilmeisesti myös ravinnonpuute. Maire ei herännyt, vaikka kuinka olisin häntä herätellyt. Hoitaja Maija tuli kello 21.30 kotimatkallaan luoksemme, toi tulostamansa Mairen lääkeluettelon, ja vahvisti uskoani, että on soitettava ambulanssi. Hieno suoritus – kiitos!

Perjantaina kello 22:n jälkeen lähdimme Malmin sairaalaan. Lauantaina puolen päivän jälkeen Maire pääsi pois sairaalasta. Jo ambulanssissa hänelle annettiin ”tiputuksella” nestettä. Sairaalan lääkäri antoi uuden kuurin virtsatietulehdukseen. Maire oli vuorokaudessa muuttunut taas eläväksi ihmiseksi; mielestäni hän kävi kuoleman rajoilla. Ehkä liioittelen, ehkä en. Sairaalakäynnistä saimme senkin hyödyn, että Marevanlääkkeen annoksen määritys tuli tehdyksi; Kustaankartanossa se oli muuttohässäkän yhteydessä jäänyt tekemättä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                             LÄHETE

                                                                           22.10.2003

L-osaston osastonhoitaja Mirjamille ja muulle henkilökunnalle

Tervehdys!

 

Tässä tulee Maire hoitoon. Lähetän ohessa myös vajaan neljän vuoden takaiset päiväkirjamerkintäni ajalta, jolloin hän tuli ensim­mäistä kertaa hoitoon. Silloin taisin käydä joka kolmas tunti katsomassa, kun oli niin kova ikävä. Nyttemmin olen oppinut kovettamaan itseni: en juuri ole käynyt katsomassa, en ole soittanut, eikä minulle päin tarvitse soittaa, ellei ole kuoleman­vakavaa.

Parhainta ajankulua Mairelle on se, että olisi lehti tai jokin kuva edessä. Sitä hän voi katsella nauttien hyvinkin pitkän aikaa. Aikoinaan hän katsoi postikortteja mielellään, mutta nyt niitä ei uskalla antaa, koska ne menevät suuhun.

Kahvin kanssa Maire käyttää sokeria ja kermaa. Ruoan kanssa mielijuoma on piimä. Juottaessa olen havainnut tärkeäksi seurata, että nieleminen on onnistunut. Joskus olen antanut uutta juomaa huomaamatta, että vanhaa on vielä suussa. Silloin tulee ongelma, koska suu on liian täynnä. Virtsatietulehduksen aiheuttama väsy­mys on eräs tekijä, joka vaikeuttaa nielemistä. Jos nestettä jää suuhun, ainakin kotona on parhain keino tilanteen laukaisemisek­si ollut sänkyyn levolle laskeminen.

Yöksi olen voidellut jalat Helosanilla, ja laittanut pehmikettä sekä töppöset jalkaan ja tyynyn jalkojen alle niin, ettei kantapäihin tulisi makuuhaavoja. Nytkin kantapäät ovat aika punertavat. Aamuisin­kin olen voidellut selkää, käsiä ja jalkoja. Maire nukkuu yleensä selällään, joskus vasemmalla kyljellä.

Ohessa on dosetti. Aamuisin 1 Exelon (6 mg), 1 Seronil (20 mg,), 1,5 Hydantin (100 mg). Kello 16-17: 1 Marevan (5 mg). Marevan-määritys pitäisi ottaa ensi perjantaina tai seuraavana maanan­taina. Viimeksi INR on otettu 24.10., jolloin se oli 2,2. Iltaisin 1 Exelon ja 1 Hydantin. Nyt on ollut 5 pv:n kuuri Ciproxinia, mutta virtsatietulehduksen oireet (lähinnä levottomat yöt ja kutina) jatkuvat. Haen teille tulomatkallamme terveysasemalta uuden kuurin, ja jaan sen dosettiin. Yöksi olen antanut 1 Tenoxin (20 mg) ja nyt tulehduksen jatkuessa myös 2 Paratabsia. Kapselit olen purkanut; kaikki lääkkeet olen antanut jogurtin seassa lusikalla. Maire ottaa kiltisti lääkkeet; pureskelee tabletit, olivatpa miten pahan makuisia hyvänsä.

Eilen tiistaina Maire oli ennen nukkumaanmenoa suihkussa. Kiitos, jos voitte käydä vaikkapa jakson loppupuolella suihkussa. Kassissa on Mairelle omaa Nizoral-shampoota. Myös varavaatteita on kassissa. Vaipan vaihdoin kotoa lähtiessämme kello 15.30. Laitoin pienen lisävaipan, joten tänään ei tarvinne vaihtaa vaippaa ennen iltatoimia. Vatsa toimi eilen iltapäivällä ja hiukan myös tänään aamulla.

Haen Mairen kotiin perjantaina 31.10. Kellonaikaa en vielä tiedä, ja anteeksi, jos menee iltaruokailun jälkeiseksi ajaksi.

 

Sydämellisin kiitoksin, kestävyyden ja kaiken hyvän toivotuksin

Kalevi S.

LOKAKUUN RUNO

Saima Harmaja: 

Yli kentän likaisen
raaka valo lyhtyjen.
Värisevää ikkunaa
sade kiduttaa.

Niin kuin prinssi kietoi hän
satuun pääni särkevän.
Miksi petyin? Tiesinhän
lait elämän.

Märkää, märkää sumua
maassa, puissa, katoilla.
Jumala, oi Jumala!
näin voiko jatkua!

Saima Harmaja.jpg

               Saima Harmaja

              (Kuva: Wikipedia)

 

 

PAPPA PAKINOI -otsikkoon lisäys...

...JA VÄHÄPOIK PAKINOI KANS:

(Tiedoksi: Muistaakseni olen kirjoittanut vain yhden kirjan salanimellä eli nimellä Niilo Narjus. Kirjan nimi oli ja on PAPPA PAKINOI JA VÄHÄPOIK PAKINOI KANS. - Kans tarkoittaa myös. Vähäpoik on papan lapsuuden lyhkäsel kiälel kuopus eli pahnan pohjimmainen. Puoli vuotta sitten olin kolmen veljen sarjassa vielä vähäpoik, siis kuopus. Nyt olen suvun vanhin. On outo olo. Enkeli kävi noutamassa kolmikostamme ensin keskimmäisen pois, sitten vanhimman. Tämän loppuvuoden 2019 pakinoissa esiinnyn vähänäpoikana lapsuuteni kielellä. Tässä on loppuvuoden kolmesta vähänpojan pakinoista ensimmäinen, ole hyvä:)

 

HYVÄ TIÄTTÄ: O MONENKALTASSI HOMOI

Ihmisel o yks pommivarma luantane ominaisuus: hän halu kehittä ittiäs. Pakolise koulu voiva tiätenki ol osal oppilaist kenkuilt tuntuvi. En men ny kauhia syväl niihi syihi, joitten tähre koulu voi tunttu raskalt ja harmittavaiselt. Yks syy voi ol se, et yhtjasama oppilast opetta kauhian paljo yksjasama ope, jonk kans oppilan kemia ei sovi yhte. Kum­massakka osapuales ei ol välttämät mittä vikka, mut ko eläm vaa voi joskus men solmu järje ulottumattomis olevan kaava mukka, ol kyse sit oppilas-ope –suhtest tai mist tahtos muust ihmissuhtest.


Kenkkumaisse koulufiilinkki saatta syyn ol semmonenki, et koulu voi ol oppila miä­lest teo­riapainotteine, ja oppilas pualestas o käytäntpainotteine. Hän voi ol esimerkiks mahrottoma taitav käsistäns. Ei hän sillo välttämät kauhi­ast nauti esimerkiks historiast tai piolokiast taik interpoloinnist tai ylen­säkkä semmosist aineist ja asioist, jois hän ei tun saavans toteutta ittiäns ja oma luamisvoimatans. Hän ko saa kaikkest parhama onnistumise tuntte tekemäl käsiläs jottan kaunist ja häne luantumukselles sopiva. Melkke meinasi unhottu pakollise koululaitokse paulohi eli sen perustaja mukka verpalisoitunas: mää rupesi uunoilema. Mennä nyy asias ettippäi - Cykneust kuitenki kovaste kiitollisuurel kunnioittae.

Tasavertasest me kaik ihmise – tämmöse vähä yksinkertasemmakki – olla viissai ihmissi. Jokasen kylkkehe on latinaks näkymättömäl mustel kirjotet ”homo sapiens”. Mut sit kan­natta tiatosest hiuka erotel ton homo sapiensi erilaissi olemuksi ja ilmentymismuaroi. Melkke varma ole siit, et kaikil meil o luantasest jonkiastene automaattine viähtymys ol ”homo faber”, arkikiälel homo faaperi. Iha suara käännös kaiket ois ”sep”, mut vähä yleisemmi ilmastun hän o just erel kuvailttu käsistäns taitav ihmine. Kyl ihmine ylensä halu jotta värkät. Jos häne kukkaskepeistäns ei tul iha viksui ja vilmaattissi, vaa mutkallissi, hän kuitenki tahto ja ossa jotta muut: hän voi ol hyvä leipo­ma tai hän ossa kasvatta kukkassi tai touhut muute miälelläns puutarhas tai pellol taik touhut mitä tahtos muut omankaltast taittoans vaativa sysselsetninkki. Ykski frou sanos kerra illaistujaisis miähestäs, et see touhu nii miälelläs auton kimpus, et jos autos ei ol mittä vikka, nii see mene ja teke siihe via, et sais sitä korjat. Ei muut ko lykka till ja kauhian paljo intto kaikil homo faapereil itte kullekki oma armolahjans toteuttamisse!

Tämä loppuosa pakinast oo vähänpoja miälest niin tärkki, et sun kannatta lukki se usseman kertta ajatuksel läpi. Samal sä saa vaik testi siit, olek sää maailma oikke vaan paljo ettippäi kehittävä tyyppi eli herkkä ja innostuva. Josas nimittäi ole, nii kaike torenäkösyyre mukka sä leikka nämä loppurivi taltte. Sit niit talttehe leikatui klapui tule innostunu ihmise huusollis ette millo mistäki paikast herättämä harmi ja kysymykse, et mihi toinki klapu laittaisi. Mut täsä tule nyy se tärkki asi: meiä aikusten pitäis ol oikke vaa paljo enemmä ja paljo rohkiammi homo luudensei. ”Homo ludens” o leikkivä ihmine. Ruppe semmoseks! Se vaati luantumust ja rohkeut. Mut jos niit oo, nii älä vaa piilot kynt­tilätäs vaka al. Nimittäi kyl meiä aikuste kaikkest ylesemp vika elämäs­säm taita ol see, et eläm tule otetuks hiuka liia totisen ja tärkkiän. Kyl sittenki oikkialaatune pilke silmäkulmas o tosi hiano elämä sual. Silti voira ol harttai, ja kyl silti voira usko syrämestäm Taiva Issähä, ja kyl silti voira ol herkki ja tervel taval oma-arvontuntossi ja ystäväl­lissi ja empaattissi ja tiäs mitä kaikki muut hyvä.

Tiätenki kaikes pitä säilyttä hyvä maku mukan. Mut jos o luantumust ol homo luudens, kyl hyvä maku tule ittestäns. Joskus hyvä mau raja ylityski o makuasi. Toise miälest raja ylitetti, toise miälest ei. Semmost eläm vaa oo. Ton äske­se kirjoti, kon tul miälehe isäpapan kertomus melkke seittemä vuaskymmene takka. Sillo piretti tupailloi eri pualil pitäjä, vuarotelle eri talois. Isä kerro, et yhres isos talos juhla yhten ohjelmanumeron ol hyvinki arvostetu talon arvostetu emännä hyppely penkil. Emänt seisos penkil ja hyppel haara-asenttoho ja takasi sotaväe perusasenttoho kenkä yhtehe ja huus: ”Tip tap tii, nyy se oo auk, ja nyy se on kii!”

JK Yks homo meinas unhottu. Pääkaupunkis näyttä menevän teatteriesitys, jonka nimi on Homo secundus. Sitten voisi olla homo susimus, josa kaik ois sekunda ja sut. Mut kilpailija vois pistä paremmaks ja laitta esityksen nimeks  Homo primacus (lausutaan: priimakus). Menestyst ihan kaikil teatteriesityksil!"

 

 

 

 

MUISTELUTARINOINTIA

MATKA SUURKISOIHIN VUONNA 1956

Syntymä- ja lapsuuspitäjäni Taivassalon kunta järjesti lapsille vuonna 1956 matkan Helsingin olympiastadionille. Menimme sinne Suurkisoihin. Voimisteluohjelmaamme olimme käyneet perusteellisesti harjoittelemassa  lukuisia kertoja, ensin talvella Nuorisoseurantalolla ja alkukesästä Taivassalon urheilukentällä. 

Me lapset osallistuimme suurkisoissa olympiastadionin nurmikentällä yhteisvoimisteluun. Tilaisuuden avasi mitä todennäköisimmin tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Hänet oli nimitetty tasavallan presidentiksi kolmisen kuukautta aikaisemmin, 1.3.1956. Avajaispuheesta tai muusta virallisohjelmasta aivoissani ei ole pienintäkään muistikuvaa. Voimistelun kyllä muistan ainakin siltä osin, että jännitin, menevätkö voimisteluliikkeet porukan mukana harmonisen hyvin.

Kuvahaun tulos haulle Suurkisat 1956

Yllä on Wikipediasta saatu kuva vuoden 1956 Suurkisojen avajaisista. Kuvassa näyttäisi ainakin etuosassa olevan aikuisia. Omat muistikuvani koskevat vain lapsia.  ehkä he ovat tuolla loppupäässä. Tilaisuudesta on kulunut aikaa yli 63 vuotta, joten muistin hapertuminen sallittakoon.

Vuosien varrella olen pähkäillyt, milloin on ollut se Helsingin matkani, jolloin ensimmäisen kerran olen päässyt käymään Linnanmäellä. Tätä kirjoittaessani sain selville tuon asian. Luin Wikipediasta muistelmia, jossa ikäpolveni lapsi muistelee Suurkisassa käyntiin liittyvät myös Linnanmäellä käynti. - Linnanmäeltä jäi mieleen kolme asiaa. Ne olivat peilisali, taikuri ja vedenneidot. Peilisali vääristi kehon muodon niin, etten elämässäni sen jälkeen kovin monta kertaa ole nauranut niin makeasti kuin silloin siellä. Taikuri esiintyi ulkolavalla. Hän oli mielenkiintoinen ja taitava. Olin jo silloin itsekin alkanut harrastaa taikatemppujen teon. Olin tilannut niitä helsinkiläisestä Julius Sundman Oy:ltä. Kolmas mieleen jäänyt olivat vedenneidot, joita lähinnä kai aikuiset miehet yrittivät pudottaa veteen makuualustaltaan. Molskahdus veteen tapahtui, jos heittäjä osui pallollaan tiettyyn, lähellä vedenneidon makuualustaa olevaan pisteeseen.

Matkasta suurkisoihin jäi mieleen ihan myönteisesti myös autoilija Ilmari Tommilan kuorma-auton lavalla. Me, kai yli 20 lasta, kiipesimme auton lavalle aamulla Taivassalon kunnantoimiston pihalla. Istuminen avolavalla pressun alla oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Tosin takaisin tulo oli minulle hieman mollivoittoinen. Tykkäsin kovasti yhdestä tytöstä. Koetin jossakin vaiheessa hämärässä varovasti laittaa käteni hänen käteensä. Mutta siinä olikin jo toinen käsi. Sittemmin vastaavankaltaiseen tapahtumaan totuin monien seuraavienkin vuosien aikana.

Sitten ihan asiaan, jännään sattumaan 1960-luvun loppupuolella. Olin menossa Isosaaren aliupseerikoulusta viikonloppulomalle kotiin Taivassaloon. Peukalokyydillä olin päässyt Helsinki-Turku -tiellä Lohjalle kääntyvään tienhaaraan asti. Siitä sitten yritin päästä ja onnistuin pääsemään ison kuorma-auton kyytiin. Kiipesin ylös repsikan paikalle kuljettajan viereen. Totesimme kuljettajan kanssa, että olemme molemmat matkalla Taivassaloon. Siis melkoinen ihme: Istuminen kuorma-auton lavalla pressun alla oli vaihtunut sisätilamatkustukseen. Kuljettaja oli kuitenkin sama kuin edelliskerrallakin: tuttu ammattiautoilija Ilmari Tommila oli pysähtynyt kyyditsemään tuttua sotapoikaa.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Olen monista asiantuntijalausunnoista lukenut varoituksen, että unesta ja/tai sen seurannasta ei saa tulla suorittamista. Omakohtaisesti vierastan tuota itseäni viisaampien sanomaa. Toisaalta podin omistakin teksteistäni huonoa omaatuntoa. Olen nimittäin mitä ilmeisimmin ottanut yöunesta hyvinkin keskeisen suorittamisprojektin. Pidän unipäiväkirjaa. Tosin se on yleensä suppea: nukkumaanmenon aika, mahdolliset unen keskeytykset ja heräämisaika. Nykyistä useammin olisi hyvä jaksaa kirjata muistiin, mihin aikaan olen ennen nukkumaan menoa syönyt iltapuuron sekä olenko circadinin (lääkärin määräämän unihormonin, siis melatoniinin) ja verenpainelääkkeen lisäksi ottanut - nykyisin todella harvoin - muuta lääkettä, esimerkiksi Paratabs särkylääkettä.

Minulle unessa onnistuminen on kuin palkan ansaitsemista. Olen siis rikkonut tutkijoiden suorittamiskieltoa. Pitäähän sitä "suorittaa", jos aikoo saada "palkkiota". Tavoitteeni yöunelle on 6 - 8 tuntia. Jos siihen haarukkaan pääsen, olen kiitollinen ja saan voimaa elää circadinia kiittäen. Eikö vain hyvän palkkion saamisesta tule myötä yleensä hyvä mieli eli onni?!

Ihmisen olisi hyvä nähdä unia. Ne ovat todella tärkeitä psyykelle. Jos ei näe lainkaan unia, on jotakin vikaa jossakin. Ehkä useimmiten lääkityksessä. Uniahan ei monestikaan heräämisen jälkeen enää muista. Ainakin minulle ne usein määrittävät seuraavan (ainakin alku)päivän henkisen tunnelman. Jos olen nähdyn yöllä hyviä unia, on aamulla herätessä hyvä mieli. Yöllä on kulunut hämmästyttävän paljon kaloreita/jouleja. Se on hyvä tieto painontarkkailijoille! Ja siis: hyvistä unista tullee duuripäivä, huonoista mollivoittoinen päivä. Hyvistä unista saa voimaa elää, huonoista saa toivottavasti vähintään neutraalin päivän ellei sitten melankoliaa tai peräti pahaa mieltä.

Parahin lukijani, toivotan sinulle sopivat paljon duurivoittoisia, iloisia, onnellisia, toivorikkaita päiviä.

Sinun/Teidän K.

LAINASANOJA

Kauppalehti - Optio 15/2019, 26.9.

Sanat ovat Cilla Bhosen, Kauppalehden toimittajan ja Option kolumnistin, kolumnista. Oikeastaan seuraavat lainasanat ovat ennen varsinaista kolumnia, joka käsittelee metsässä mahdollisesti olevaa tekemätöntä työtä. Tässäpä ovat Cillan persoonalliset aloitussanat, ole hyvä!

"Myönnän tämän jälleen kerran. Olen ruttuturpa. Ihminen, joka aamulla herätessään etsii hapanta ajatusta, johon ripustautua koko päiväksi."

Siinä on lyhyt lainaus pitkästä, hyvästä kirjoituksesta.

Rakas lukijani! Vaeltakaamme aamujemme ja kykyjemme mukaan mahdollisimman kauas pois happamesta ruttuturvasta, jollainen ei toki todellisuudessa Cilla liene. Itseironia on parhain ironian lajeista. Toisaalta huonounisuus voi aiheuttaa aamuihin haasteita. Sinkuille se ei ehkä ole pahaksi, mutta mielenrauhaa koettelevaa se on aamupöydän äärellä istuville aamuäreän läheisille.

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 22

jae 6: Ohjaa lapsi heti oikealle tielle,
niin hän vanhanakaan ei siitä poikkea.

22:8 Joka vääryyttä kylvää,
se tuhoa niittää, hänen sauvansa särkyy
ja mahtinsa murtuu.

22:24 Älä lyöttäydy kiivaan miehen seuraan
älä ryhdy äkkipikaisen kumppaniksi,
22:25 ettet tottuisi hänen teihinsä
ja vaarantaisi omaakin vaellustasi.

 

 

SANONTOJA KANSAN SUUSTA


Vierivät kivet eivät sammaloidu.

Elämässä on runsaasti haasteita,
mutta ne ovat pukeutuneet viekkaasti ongelmien asuun.

Joka kuuseen kurkottaa, se saattaa latvaan asti ulottaa!

 

LOKAKUUN KALENTERIASIAA

Lokakuu on unen kannalta se kuukausi, jolloin saamme kuun viimeisenä viikonvaihteena ilmaiseksi tarvittaessa nukkuma-aikaa yhden tunnin lisää: lauantain 26.10. ja sunnuntain 27.10. välisenä yöllä kelloja siirretään tunti taaksepäin. Sehän käy helposti joko lauantai-iltana nukkumaan mentäessä tai sunnuntaiaamuna herättäessä.

Lokakuussa on ennätyksellisen paljon, miltei väsyttävän paljon, erilaisia tapahtumia. Hiukan niitä oman subjektiiviseen mielipiteeseen luottaen karsinkin. Silti jäi jäljelle runsauden pulaa.

LIPUTUSPÄIVÄT  

tiistai 1.10. Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä, ministeriön suosittelema liputuspäivä 

torstai 10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä, virallinen liputuspäivä

torstai 24.10. YK:n päivä, virallinen liputuspäivä

 

ERITYISPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA

Vanhustyön keskusliitto on organisoinut Vanhustenpäivän viettämistä jo vuodesta 1954 lähtien. Vanhustenpäivä on vuosittain lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Näin ollen vuoden 2019 Vanhustenpäivä on sunnuntaina 6.10.2019 ja Vanhustenviikkoa vietetään sunnuntaista 6.10. alkaen sunnuntaihin 13.10. asti. - Vanhusten viikon teema: VARAUDU VANHUUTEEN

Reumaviikkoa vietetään sunnuntaista 6.10 alkaen lauantaihin 12.10. saakka. Suomen Reumaliitto ja sen jäsenyhdistykset ovat viettäneet reumaviikkoa 1940-luvulta lähtien. Tänä vuonna reumaviikolla pohditaan mielen vaikutusta hyvinvointiin. Maailman reumapäivä on lauantaina 12.10.

sunnuntai 6.10. Maailman CP-päivä (Suomen CP-liitto)

tiistai 8.10.  Euroopan elinsiirtopäivä (Munuais- ja maksaliitto)

keskiviikkona 9.10. Ilonan päivänä vietetään valtakunnallista Mielenterveysomaisten päivää  (Mielenterveysomaisten keskusliitto). Päivän tarkoituksena on Mielenterveysomaisten keskusliiton mukaan herättää julkista keskustelua mielenterveysomaisten ja -omaishoitajien asemasta, arjesta ja ulkopuolisten ihmisten ennakkoluuloista. Liitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota omaisten jaksamiseen ja heidän voimavarojensa tukemiseen.

torstai 10.10. Aleksis Kiven päivä. Lisäpontimeksi päivä sai vuonna 1978 nimikkeen Suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä on ollut liputuspäivä vuodesta 1950 lähtien.

maanantaista14.10. sunnuntaihin 20.10. Selkäviikko (Selkäliitto)

keskiviikko 16.10. Maailman selkäpäivä

tiistai 15.10. Kansainvälinen valkoisen kepin päivä (Näkövammaisten liitto)

torstai 17.10. Asunnottomien yö (useita eri toimijatahoja)

lauantai 19.10.2019 on isovanhempien päivä. - Isovanhempien päivää vietetään Suomessa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton (Valli ry:n) aloitteesta vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina. Isovanhempien päivän tarkoitus on korostaa sukupolvien välistä yhteyttä ja nostaa isovanhemmuuden arvostusta. - Hyvä mamma! Hyvä pappa! Hyvä mummi! Hyvä vaari! Hyvä kaikki isovanhemmat!

(Isovanhempia juhlitaan myös isovanhempien päivää seuraavalla viikolla maanantaista perjantaihin 21. – 25.10.2019 eri puolilla maata vanhusten ja lasten parissa.)

sunnuntaina 27.10. talviaika eli normaaliaika alkaa. Edellä sanotun mukaisesti joko lauantaina 26.10. nukkumaan mentäessä tai viimeistään sunnuntaina herättäessä on muistettava siirtää kelloa tunti "lähintä kesää kohti" eli taaksepäin. Sanatarkasti asetuksen mukaan kelloja siirretään sunnuntaiaamulla ani varhain kello 04:stä kello 03:een. Mutta toki ei tarvitse olla tyhmyyteen asti rehellinen, joten herätystä ei tarvitse ottaa kello 04 pelkästään sitä varten, että noudattaakseen asetusta siirtäisi kelloja juuri silloin. 

Tämä lienee toiseksi viimeinen talviaikaan siirtyminen Suomessa. Vuoden 2021 lokakuussa Suomessa siirrytään näillä näkymin pysyvästi talviaikaan. Toki se ei tässä vaiheessa ole pomminvarma asia, koska edellytyksenä on, että Suomen eduskunta vielä näin päättää. 

tiistaina 29.10. vietetään maailman psoriasispäivää teemalla: "Psori ei tartu." (Psoriasisliitto ry)

tiistai 29.10. - keskiviikko 30.10. Lisäaikaa liikunnalle (Hengitysliitto)

HALLOWEEN on sikäli tavanomaisesta poikkeava juhlapäivä, ettei sitä ole merkitty kalenteriin. Vielä ihmeellisemmäksi tuon juhlan tekee se, ettei sitä meillä vietetä jonakin tiettynä päivänä. Suomessakin Pyhäinpäivä, aikaisempi Pyhäinmiesten päivä, oli aina 1.11. Ja halloween oli (1950-luvun alusta lukien) yleismaailmalliseen tapaan aina sen aattona.

Halloween alkuperäinen kotimaa on Irlanti. Siellä päivän nimi oli alkuaan All Hallows´ Eve (Kaikkien pyhimysten päivän aatto tai nykyisin ehkä Kaikkien Pyhien aatto). Suomeenkin on vakiintunut Halloween-sana. Ehkä kurpitsajuhla on koettanut päivän nimenä kilpailla Halloween-nimen kanssa, mutta ei se liene vakiintunut. Kekri-sanaakin taidetaan käyttää Halloween-sanan sijasta. Se on kuitenkin ennemminkin sadonkorjuujuhlaa tarkoittava ilmaisu. Toki kekri- ja Halloween-tapahtumat voidaan viettää samanaikaisestikin.

Yhteenvedoksi edellä sanotusta taidetaan saada ihmetys siitä, että Suomessa on monta käsitystä Halloween-juhlan viettoajankohdasta. Monesta vaihtoehdosta pitää mahdollisesti koolle tulevien ihmisten kesken sopia, mikä heille on paras vaihtoehtopäivä. Esimerkiksi seuraavien vaihtoehtojen välillä tulee tänä vuonna tehtäväksi ratkaisu Halloweenin ajankohdaksi Suomessa:

1. Ihan poikkeuksellista ei liene, että juhlan ajankohta on lokakuun viimeinen lauantai. Tänä vuonna se on 26.10.

2. Lokakuun viimeinen päivä, torstai 31.10. (lähinnä amerikkalainen tapa, mutta myös kaikissa maissa, joissa Pyhäinpäivä on 1.11.)

3. Pyhäinpäivän aatto, perjantai 1.11. (tuon päivän arkikielen nimitykseksi lienee tullut "toinen halloween") 

(4. Luultavasti osa ihmisistä viettää halloweenia Pyhäinpäivänä, joka tänä vuonna lauantai 2.11. Ainakin sekä katolinen että ortodoksinen kirkko eivät pitänä hyvänä, että Pyhien kunnioittamiseen tarkoitettuun päivään sekoitetaan hyvinkin "maalliseksi" koetun päivän sanomaa

Tuntuu siltä, että viime vuosina halloween on kohottanut Suomessa arvostustaan tai että sitä ainakin juhlistettaneen vuosi vuodelta yhä enemmän. Yhdysvalloissa halloween on joulun jälkeen kalenterivuoden seuraavaksi tärkein juhla.

Nyt tuntuu siltä, että meillä Suomessa aletaan entistä enemmän painottaa halloween-ruokia, -juomia, -leivonnaisia ja vastaavia. Saa nähdä, mitä kaikkea liike-elämä ja Maija sekä Matti Meikäläiset keksivätkään. Esimerkiksi kotiliesi.fi-sivuilta löytyy näemmä kurpitsalyhdyn kaiverrusohjekin.

YK:N TEEMAPÄIVIÄ JA MUITA KANSAINVÄLISIÄ PÄIVIÄ

keskiviikko 2.10. Kansainvälinen väkivallattomuuden päivä

perjantai 4.10. Kansainvälinen eläinten päivä

lauantai 5.10. Kansainvälinen opettajien päivä (UNESCO)

sunnuntai 6.10. Maailman elinympäristöpäivä 

maanantaista 7.10. alkaen sunnuntaihin 13.10. saakka ADHD-viikko (ADHD-liitto)

keskiviikko 9.10.  Maailman Postin päivä

torstai 10.10. Maailman mielenterveyspäivä (WHO) - Teema: Vihreää valoa elämälle!

Turhia murheita pois toivotetaan peukun kera Suomen mielenterveysseuran sivuilla:

Kuvahaun tulos haulle Peukun kuva

torstai 10.10. Maailman näköpäivä

perjantai 11.10. Kansainvälinen tyttöjen päivä

perjantai 11.10. Kansainvälinen kananmunan päivä

sunnuntai 13.10. Kansainvälinen luonnononnettomuuksien torjunnan päivä

tiistai 15.10. Kansainvälinen maaseudun naisten päivä 

keskiviikko 16.10. Maailman nälkäpäivä (FAO)

torstai 17.10. Kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi

torstai 17.10. Asunnottomien yö

sunnuntai 20.10. maailman osteoporoosipäivä

sunnuntai 20.10. Kansainvälinen tilastopäivä (UNSTATS)

liputuspäivänä edellä jo mainittu: torstai 24. lokakuuta: YK:n päivä

torstai 24.10. Kansainvälinen kehitystiedotuksen päivä: Tämän teemapäivän on luonut YK:n yleiskokous kehitysyhteistyön kehittämiseksi. On tärkeätä tiedottaa avoimesti kehitysavuista ja kehitysyhteistyön toimintatavoista sekä niiden ongelmakohdista. Näinkin tulee toteutetuksi YK:n perustehtäviä tasa-arvoisemman ja hyvinvoivemman maailman edistäjänä.

sunnuntai 27.10. Maailman audiovisuaalisen perinnön päivä (UNESCO)

torstai 31.10. Maailman kaupunkien päivä

TULOSSA:

Hyvää ja Onnellisenoloista HALLOWEEN-juhlaa!

Halloween

Kuva: www.tunturisusi.com

Halloween glitter pumpkin jack o lantern decor with funny faces.

Kuva: Pixaboy.com

 TÄYSIKUU

 maanantaina 14.10.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

LOKAKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

Sunnuntai 06.10.2019 

17. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Jeesus antaa elämän:

Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut inhimillistä elämää ja koko tunnettua maailmaa uhkaavan kuoleman vallan. Näin ihmisillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.

Edellä sanottuun liittyen kirjoitinkin jo hiljan erään hyvän ystäväni minulle osoittamista sanoista. Hän on jäänyt vaille kristillistä kasvatusta, mutta hänen suhtautumisensa uskontoon on lempeä. Hän sanoi minulle suurin piirtein seuraavan sanallisen viestin: Meillä molemmilla on hyvä elämä, mutta sinulla on vielä yhdeltä osin parempi, kun sinulla on usko. Siihen voisi lisätä: ... ja toivo. Ja edelleen: sekä rakkaus "ylähälle" ja "ylähältä".

 

 

Sunnuntai 13.10.2019 

18. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kristityn vapaus

Usko Kristukseen merkitsee sitä, että ihmisen ei tarvitse perustaa elämäänsä sen paremmin omien tekojensa kuin toisten ihmistenkään mielipiteiden varaan. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille. Jälleen kerran esimerkiksi lähimmäisenrakkaus näyttää voimansa. Se antaa voimaa elää sekä ihmiselle itselleen että hänen lähimmäisenrakkautensa kohteena oleville lähimmäisilleen. Kysymys ei ole laskelmoiduista teoista, vaan elämän luonnollisesta soljumisesta. Siinä on luonnostaan mukana elämisen onnea ilman sen tietoista tavoittelemista.

Lutherin ajatuksia:

Teoksessaan Kristityn vapaudesta vuodelta 1520 Luther kiteyttää päätelmänsä.

Kaksinkertainen vapaus:

Lutherin pääkohta kirjassa on, että usko Jeesukseen Kristukseen tuo kristitylle kaksinkertaisen vapauden. Ensimmäinen vapaus liittyy Lutherin reformatoriseen löytöön eli hänen ajatukseensa siitä, että ihminen tulee vanhurskaaksi ainoastaan uskon eli luottamuksen kautta, ei tekojen. Luther korostaa sitä, että kun ihminen kuulee evankeliumin, toisin sanoen iloisen ja vapauttavan viestin Jeesuksesta Kristuksesta, Jumala voi herättää hänessä armorikkaan luottamuksen, jonka seurauksena hän vapautuu synnistä, syyllisyydestä ja kuolemasta.

Parhaiten tämä selittyy sillä, että usko yhdistää Jeesuksen ja ihmisen yhdeksi persoonaksi. Jeesus siirtää itselleen ihmisen Jumalasta erottavat, kuolemaan johtavat ominaisuudet: pahuuden, synnin ja syyllisyyden. Ihminen puolestaan pääsee osalliseksi Kristuksen jumalallisista ominaisuuksista: vanhurskaudesta, kuolemattomuudesta ja rakkaudesta. Tätä siirtoa kutsutaan autuaaksi tai onnelliseksi vaihtokaupaksi. Vaihto merkitsee sitä, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisen synnin ja syyllisyyden ja ihminen saa ottaa vastaan uuden elämän, täynnä uusia mahdollisuuksia.

Kristuksena toinen toisillemme:

Lutherin mukaan kristityn toinen vapaus liittyy siihen, että hän uskon kautta pääsee osalliseksi Kristuksen rakkaudesta. Kristuksen rakkaus herättää hänessä halun elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala haluaa, että rakastamme toisiamme. Usko vapauttaa kristityn rakastamaan lähimmäistään, olemaan Kristuksen kaltainen. Kristitty yrittää olla toisille avuksi, ei siksi, että Jumala näkisi ja palkitsisi hänet syntien anteeksi antamisella ja iankaikkisella elämällä, vaan siksi, että usko on hänet jo siirtänyt Jumalan kämmenelle. Se rakkaus, jonka kristitty saa Jumalalta, on elinvoimaa, joka saa hänet toimimaan toisen parhaaksi.

Karin Johannesson

Sunnuntai 20.10.2019 

19. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi -käsky oli minulle jo vuosikymmeniä sitten pohdiskeluttava virke. Loppuosa "niin kuin itseäsi" on edelleen minusta mielenkiintoinen kohta. Jos hyväksyn itseni, eli jos "rakastan itseäni", kaikki on hyvin. Mutta luulen, että osa meistä ihmisistä ei hyväksy itseään. Silloinhan "niin kuin" -sanat merkinnevät, ettei rakastas lähimmäisiäänkään. Ja jos todella rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, ja jos todella rakastaa itseään, käskyhän on rakkauden "kolmoiskäsky". Rakkauden kohteina ovat Jumala, lähimmäinen ja ihminen itse.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Siinä muuten voisimme ottaa mallia hiljan edesmenneestä Jukka Jalmari Virtasesta. Kirjoitusten mukaan hän menestyneen projektin jälkeen kehui kollegoja hyvistä suorituksista ja kehui samasta aiheesta myös itsensä. Minusta se oli upea tieto. Sen lisäksi lapsen uskoni sanoo, etteivät Jukka Jalmari Virtasen armolahjat olleet kotoisin pelkästään häneltä itseltään; eihän armolahjoja itse oteta; ne saadaan, jos saadaan. Jukka Virtanen oli kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, sanoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja. Jukka Virtasen työpaikkoja olivat esimerkiksi TV, teatterit, elokuvat sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana.

Siis sanokaa, mitä tahansa, ei voi olla väärin, ettenkö saisi laittaa Jukka Virtasen (tekijänoikeusvapaata) valokuvaa katsottavaksesi tähän, ole hyvä:

Kuvahaun tulos haulle Jukka Virtasen tekijänoikeusvapaa valokuva

Jukka Jalmari Virtanen (1933 - 2019)

Muuten: aikoineen keskustellesani Kylli-tädin (taidemaalari, taidepedagogi, TV:stä tuttu ja paljon muuta, Kylli Kosken) kanssa, Kylli kertoi mielihyvällä, että hän on yhteistyössä esiintymisissään Jukka Virtasenkin kanssa. Siis sanoin kuvaamattoman moneksi oli Jukka Virtasesta - samoin Kylli-tädistä, joka kävi joskus kirkoissakin piirtäen papin saarnan edetessä kuviksi papin puhetta. Jos oikein muistan Kyllin ja Jukan yhteistyö virisi enkelien seurassa. Kylli piirsi enkeleitä ja Jukka teki enkelirunoja.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten takaisin päivän tekstiin, Rakkauden kaksoiskäskyyn:

Olen maallikkona vuosikausia pohdiskellut sitä, mitä tarkoittaa se, että ihminen rakastaa Jumalaa, Taivaan Isää, kolmiyhteistä Jumalaa. Konkretian löytämisen haastetta tuo se, että rakkauden kohde ei ole silmien nähtävissä eikä korvien kuultavissa. Teologit sanovat, että Hän on korvien sijasta "sydämen kuultavissa". Samoin esimerkiksi luonnossa Hän on silmienkin nähtävissä ja hyvien asioiden kokemisessa sekä onnistumisissa tunnettavissa. Mutta lähimmäisenrakkauteen ja muuhun rakkauteemme maan päällä rakasta Jumalaa -kehotuksen "tuotos" ei ole suoraan verrattavissa.

Ainakin rivien välistä olen teologisten asiantuntijoidenkin sanoissa havainnut saman asian kuin oma päätelmäni on. Voi olla, ettei päätelmäni ole tarpeeksi laaja, mutta ainakin se on hyvä alku ja kilvoittelun lähteeksi sopiva. Eikö rakasta Jumalaa -kehotus merkitse yksinkertaisesti ja konkreettisesti sitä, että meidän pitää elää Raamatun antamien käskyjen ja ohjeiden mukaan. Alkulähtökohtana voisi olla jo ainakin rippikoulussa opitut kymmenen käskyä.

 

Sunnuntai 27.10.2019 

20. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Usko ja epäusko

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Osasyynä tuohon lienee ollut sekin, että Jeesus lähestyi, auttoi ja tuki paljon heitä, jotka eivät olleet korkeassa asemassa, vaan ennemminkin köyhiä, sairaita ja syrjäytyneitä.

Epäusko syntynee suurelta osin siitä, mitä viime viikon sunnuntain tekstistä ilmeni. Usko-sana jo sisältää abstraktiutta: kun tapahtuu jokin "ihme", siis odottamattoman hyvää, ihminen sanonee luonnostaan, että se oli sattuma. Sattumaan on helpompi uskoa kuin Jumalaan. Vaikka eihän sitä sattuman olemassaoloakaan voi todistaa. Ken uskoo, ken ei.

Usko ja epäusko taistelevat myös kristittyjen sydämissä, ehkä pappienkin sydämissä. Mutta heidän on kätkettävä tämä mahdollinen sydänsurunsa sydämiinsä. Heikkoja hetkiä voinee tulla kelle vain, milloin vain, esimerkiksi väsymyksen tai suurien vastoinkäymisten kohdatessa, tai ilman mitään syytä. Tapaan sanoa tuosta "ilman mitään syytä" -tapauksesta, että sielunvihollinen hyökkäilee. Oma tapani on silloin keskittyä rukoukseen sanoen ajatuksissani tai ääneen: "Rakas kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, vahvista uskoani, kiitos!"

TOIVON TOIVOTUS

Toivorikkauden saadaksemme säilyttäkäämme ihmetyksemme ja ilomme elämään. Se edellyttää laaja-alaista näkökykyä. Ruska on niin helppo nähdä, että siitä voimme aloittaa iloitsemisen. Syksyisin painottakaamme näkökentässämme menossa olevan vuodenajan hyviä ja kauniita puolia. Iloitkaamme syksystäkin. Jaa, ettei voi, vai? Voi, voi, voi.

t. Kalevi

20191001_175006_1.jpg

Syksyn ensimmäinen keltainen ruska kuvattuna 1.10. Oulunkylän kodin ikkunanlasin läpi takapihalle päin.

Kuvan esikatselu

Kuva samasta paikasta kuin edellä 30 päivän kuluttua, siis 30.10.2019

PÄÄTÖSRUNO (lokakuu)

Claes Andersson: Aamu meren rannalla (WSOY 2015)

Suomentanut Jyrki Kiiskinen:

Yhtenä aamuna meren rannassa aurinko paistaa, tuulee, / linnut ääntelevät ja niiden siivet iskevät ilmaa, / ja minä ymmärrän miten kaunis maailma on