Nyt jos koskaan: hymyä huuleen ja pilkettä silmäkulmaan!

Perjantai 1.11.2019 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

Tulevaisuuteen suuntaava toivontäyteinen mieli ja laaja-alaisesti hyvä olo lienevät yleensä merkkinä rakkauden läsnäolosta. Hyvää oloa ei ole, jos koet loukkauksia. Hyvää oloa ei ole, mikäli olet tekemisissä sellaisten työ-, harrastus- tai muiden asioiden kanssa, joiden parissa et viihdy. Summa summarum: Välttämällä ihmisiä, askareita ja asioita, joiden parissa et ole myönteisellä mielellä, saat mahdollisuuden toivorikkauteen. Sitä sinulle toivon, rahassa mittaamatonta rikkautta.

Toisin sanoen, ihmisen pitää miettiä tietoisesti, keille ja mihin antaa aikaansa. Aikaansa on hyvä antaa sellaiseen, jonka parissa toteuttaa itseään. Milloin sitten toteutat itseäsi? - Silloin, kun pääsääntöisesti tunnet elämänhalua ja ja elämäniloa.

Edellä sanotun voi sanoa tiiviimminkin. Luin taannoin Kauppalehdestä jutun, jossa yrittäjäksi ryhtynyt Pasi Salmikannas antoi yrittäjäksi ryhtyville seuraavan elämänohjeen: "Pidä oma elämäsi kunnossa. Pyri olemaan onnellinen läheisten ihmisten ja ystävien kanssa."  - Tuo ohje sopii muillekin kuin yrittäjille, meille ihan jokaiselle. Kaikkihan me yritämme luovia elämässä eteenpäin päivä vain ja hetki kerrallansa. Ystäviäkin on hyvä olla; monta on liian paljon, kun aika ei riitä. Siinä jos jossakin, laatu on tärkeämpää kuin määrä. Vähintään yhtä tärkeää kuin yksi tai useampi ystävä, on se, että osaa viihtyä omassa seurassaan. Monihan maksaa retriitistä. Niin monet asiat elämässä ovat maksullisia, mutta yksinolo sinänsä ei maksa mitään. Ja jos on koti tai muu vastaava paikka, jossa voi rauhassa olla yksin, se on hyvä.

Oulunkylästä kilometrin päässä pohjoiseen päin on ykköskehä. Olen kävelyretkillä havainnut aivan ykköskehän kupeessa, lähellä tien piennarta, muutaman puun keskellä olevan, laudoista kyhätyn pienenpienen "kodin". Vaikka siellä asuvalla ihmisellä olisi kerallaan ystäväkin, kyllä paljon parempi lähtökohta hyvälle elämälle on useimpien suomalaisten yksinäisyydessäkin asuvien ihmisten lämpimissä kodeissa. Vaatimattomissakin olosuhteissa elävän ihmisen tilanne voi näyttää oikein hyvältä, jos sitä vertaa selvästi huonompiin olosuhteisiin, pahimmassa tapauksessa vaikkapa hataraan lautahökkeliin. Toki olen edelleen sitä mieltä, että yleensä elämässä on parempi, kun ei vertaa itseään muihin. Vertailu on sitä paitsi todella vaikeaa tehdä tässä elämässä, jossa ilmeisesti useimmat meistä asioita peitellen näyttelevät peiteltyä totuutta parempaa roolia.

Pyrkikäämme samastumaan ongenkorkkiin: "Mitä syvemmälle meidät painetaan, sen korkeammalle takaisin ylös pompatkaamme!" Sehän on vähän samaa kuin elämä marraskuussa, routakuussa.. Maa on ehkä "martaana", melkein kuolleena. Marraskuun lopussa ei aurinkokaan enää nouse maamme pohjoisosassa. Kyllä siinä pimenevien päivien ja iltojen saatossa henkinen olotila on herkästi "martaana". Osa naisista voisi niin halutessaan elää voimakkaasti nykyhetkestä nauttien vaikkapa liittymällä  esimerkiksi marttajärjestöön elämään Marttana. Ja kaikki me voimme olla esimerkillisiä tsemppaajia, "ongenkorkkeja". On se huikeasti parempi ratkaisu kuin mitä aikaisemminkin kertomani Oulunkylän itsenäisyyspuistossa taideteoksen jalustaan kirjoitettu teksti kertoo tekijänsä tunnetilasta: "Koska maailma on petollinen, minä menen suruun." Oi, ällös mennös!  - Tulipa keksityksi uusi aforismikin: "On parempi elää Marttana kuin martaana."

 

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta

tiistaina 4.11.2003

Taas on päiviä vierähtänyt lähinnä työn tohinassa, turhassa häärimisessä ja melko syvässä depiksessä.

Maire sai Kustaankartanossa loppujen lopuksi siirron lyhytaikaishoitoihin entiselle tutulle osastolleen, nykyiselle uudessa rakennuksessa sijaitsevalle M-osastolle, joka osastonhoitaja Arjan johdolla pitää hänestä hyvää huolta. Mairen omahoitajina toimivat hänelle tutut, apulaisosastonhoitaja Heli sekä sairaanhoitaja Marianne. Hyvä hoito näkyi viimeksikin sunnuntaina Mairea kotiin hakiessani. Hän oli iloinen, puhdas, tukka hyvin laitettu, huoliteltu. Maire oli viikossa nuorentunut hyvässä hoidossa mielestäni monta vuotta!

Tänään tuli lääkäriltä ja Koskelan sairaalan apuvälineyksiköltä virallinen päätös saada se pyörätuoli, jonka viime kuussa Koskelasta haimme. Lääkärin esityksen perustelut pyörätuolin saamiseksi: ”Pitkälle edennyt Alzheimerin tauti jonka vuoksi täysin kävelykyvytön. Pyörätuolin tarve lopun elämää. Avustajan liikutettava.”

Tuli mieleen Asiakasrahoitukselta noin kuukausi sitten Mairelle – vuosia myöhässä - tullut kirje. Sen tylyä sanamuotoa en muista, mutta ajatus oli tämä: ”Koska teidät on määrätty edunvalvontaan, pyydämme palauttamaan teillä aiheettomana olevan luotto­korttinne heti takaisin.” No, en ole jaksanut palauttaa. Eipä sitä luottokorttia ole moneen vuoteen käytettykään. Vanhentukoon itsekseen.

Tänään sain yli vuoden jahkailun jälkeen soitetuksi maistraattiin, holhousviranomaiselle. Kysyin, saanko Mairen varoista lahjoittaa hänen lapsenlapselleen avustusta Australian matkaa varten. Ei saa, koska lahjoittaminen on kielletty. Siihen viranomainen ei voi edes antaa lupaa, vaikka anottaisiin. No, sellainen on laki. Ker­roin, että olen syntymäpäiviksi ja nimipäiviksi lähettänyt pieniä summia lapsenlapsille lahjoiksi, ja että olen antanut myös ylioppi­laslahjaksi rahaa. ”Kuinka paljon annoitte?”, kysyi henkikirjoittaja. ”Sata euroa”, vastasin. ”Onko viranomainen hyväksynyt sen?”, kysyi viranomainen. ”Ei ole hyväksynyt, kun annoin sen lahjan viime keväänä, enkä ole siitä vielä tehnyt viranomaiselle tiliä”, vastasin. Sitten totesimme vielä, ettei edes vuodelta 2000 alkuvuodesta 2001 antamaani Mairen ensimmäistä meno-, tulolaskelmaa ole ehditty hyväksyä, kun virkoja on niin vähän.

Onneksi olen säilyttänyt jokaisen muutaman sentinkin suuruisen menokuitin. Sitten kun saan hyväksymisen tai korjauskehotuksen vuoden 2000 tileistä, alan kaivaa mapista vuoden 2001 meno- ja tulotositteita. Sitten vain jännitän, olemmeko tuhlanneet viran­omaisen mielestä tarpeettomasti.

Laskennallisesti Mairen kokonaismenot ovat selvästi isommat kuin hänen tulonsa, joten siinä suhteessa voisin olla rauhallinen. Mutta kun kuitenkin hiukan jännitän, tajuaako viranomainen, että näin todella on. Turhaa jännittämistä sekin. Täytyy vain ymmärtää, että holhoustoimilaki on tarpeellinen, jotta viranomainen – maksua vastaan! – voi tarkkailla edunvalvojan varainkäytön rehellisyyttä.

 

torstai 6.11.  

Kävin alkuviikosta syöpäkontrollissa. Sain siksi ajaksi hyväntekeväisyysjärjestöstä Mairelle hoitajan. Hän oli mieshenkilö. Olen muuten itsessänikin havainnut piirteen, että tulen puhuneeksi sairaalle ihmiselle tavallista kovemmalla äänellä. Kerran esimer­kiksi eräs sokea ystäväni sanoi minulle: ”En minä kuuro ole, minä olen sokea.” No, tuo mieshoitaja puhui Mairelle liian kovalla äänellä. Olin taas reppana, enkä tohtinut hänelle asiasta huomauttaa. Maire pelkäsi häntä. Mairen alahuuli värähteli pelosta.

Tänään kello 10.20 aamupalan jälkeisen kahvin aikana Maire sai pienen epilepsiakohtauksen. Suusta tuli tahaton äännähdys, kehoa ravisteli hetken vavistus, pöydällä ollut puolinainen kahvikuppi kaatui käden tahattomasta liikkeestä. Täytyy muistaa kysyä Kustaankartanosta, pitäisikö epilepsialääkettä lisätä.

 

lauantai 8.11.

Maire on jälleen ollut väsynyt. Myös nielemisvaikeudet ovat olleet suuret. Onneksi – kuin sattumoisin – sain Mairelta virtsanäytteen keskiviikkoaamuna. Eilen tuli tulos. Sen mukaan Maire kärsii taas tulehduksesta. Oli enterokokki, valkosoluja ja vähän vertakin virtsan joukossa. Saimme lääkettä. Tunnen, että Taivaan Isä pissatti Mairen. Joku varmaan sanoisi, ettei Taivaan Isällä ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Sanokoon; uskon kuitenkin, että oli. Henkinen helpotukseni oli suuri, samoin varmaan Mairen fyysinen helpotus lääkekuurin alettua.

  

sununtai 9.11.2003

Kalevilta                                                         LÄHETE/INFORMAATIO

 

  

M-osaston A-solun enkeli-ihmisille, ihmisenkeleille!

Syömme maanantaiaamuna ennen Kustaankartanoon tuloa aamupalan ja juomme kahvia. Laitan ”tuplavaipan”, joka riittänee pitkälle iltapäivään.

Kiitos, että Maire saa taas tulla hoitoon. Tulen hakemaan hänet takaisin ensi viikon maanantaina varmaan iltaruokailun jälkeen. Ei häntä tarvitse laittaa silloin yökuntoon. Syömme silloin (tulevana maanantaina) vielä pienen iltapalan ja laitan kotona yökuntoon.

Annan tiedoksenne muutaman aikaisemman päivän päiväkirja­merkintäni. Sieltä käy ilmi esimerkiksi pieni epilepsiakohtaus, joka oli isompi kuin "tavanomainen hätkähdys”, mutta joka ei kuiten­kaan vienyt tajua pois. Jos muistan, oheistan myös Mairen sairauden historiasta kertovaa tarinaa HUS:sta. Olin itse sen kadottanut, ja sain nyt aikaan tilata tuon tekstin. En tiedä, onko sillä teille merkitystä, enkä sitä, voiko kukaan jaksaa sitä lukea. Mutta tarvittaessa voinette liittää sen Mairen muiden asiakirjojen kohdalle kansioon.

Kiitos Heli, kun faksasit lääkeluettelon TA:lle. Virtsatietulehduk­seen saimme Trimopan 160 mg, viiden päivän kuurin. Aloitin sen perjantai-iltana, joten kuuri loppuu keskiviikkoiltana. Pillerit ovat dosetissa. Kiitos, jos määritätte tarpeen mukaan sen jälkeiseksi ajaksi estolääkityksen. Entiseen tapaan olen voidellut jalkoja ja myös selkää. Aamuin, illoin olen suorittanut alapesun ja wc:ssämme on käsittääkseni hygienia kohdallaan. Runsaasti olemme myös nauttineet nestettä. Silti tulehdus riivaa; ei voi mitään. Nyt tulehduksen aikana Mairelle on ollut tärkeää päästä aamupalan jälkeen uudelleen sänkyyn levolle.

Kiitos myös, jos – mikäli on tarpeen – otatte kontrollinäytteen. Voin sen sitten ottaa kotonakin, kunhan muistan kysyä sen tarpeellisuudesta. Kiitos myös, jos Marevan määrityksen tarpeen mukaan hoidatte. Nyt olen annostellut saman määrän kuin oli menneellä viikolla.

Tulehduksen ja väsymyksen myötä nieleminen on taas ollut tavallista suuremman ponnistelun takana. Parhaiten käy niin, että ojentaa juoman ”etuaikaisesti” silloin, kun suussa on vielä ”kiinteää” (keksiä, ruokaa…). Jos neste jää suuhun, en ole keksinyt muuta kuin levolle laskemisen. Makuuasennossa jossakin vaiheessa nieleminen sitten onnistuu.

Olen ollut kovassa flunssassa. Se kyllä hiukan tarttui Maireenkin. Hän yskii hiukan ja on pari kertaa aivastellut. Toivotaan, että on mennyt jo ohi, ja ettei hän tuo sitä terveisenä minulta osastolle. Suihkussa Maire kävi lauantai-iltana. Valkoinen paita taitaa olla vähän epäkäytännöllinen. Kassissa on varapaita ja muita vara­vaatteita.

Kiittäen

Kalevi

 

maanantai 17.11.

Mitkään sanat eivät riitä kertomaan Kustaankartanon hyvyyttä. Sananmukaisesti siellä on töissä ihmisenkeleitä! Maire oli taas kerran virkistynyt hänet kotiin hakiessani. Vuosi sitten muistan ajatelleeni, että Maire virkistyi kotijaksojen aikana ja väsyi hoito­jaksojen aikana. Nyt on päinvastoin. Voi olla, että kumpikin arvio on väärin. Pääasia on, että Maire on - vaistoni mukaan; vain vaistoni mukaan! – onnellinen sekä Kustaankartanossa että kotona. Molemmissa paikoissa hänestä halutaan vilpittömästi pitää hyvää huolta. Kaiken kukkuraksi Kustaankartano pitää hyvää huolta minustakin. Tänäänkin Mairea kotiin hakiessani viivähdin kahvilla tunnin verran, kun Heli ja Marianne olivat ilmiselvästi varanneet minua varten aikaa. Sanoin kuvaamatto­man merkillisiä ihmisiä nykymaailman aikaan! Ihan hiukan olen huonolla omallatunnolla, kun aiheutan kustaankartanolaisille murhetta omine väsymyksineni.

Ostin tänään apteekista Thick&Easy –sakeutusainetta. Ensi­kokemus mehun joukkoon laitettuna oli kohtuullinen -– ei kuitenkaan ihan niin hyvä kuin odotin ja toivoin.

 

keskiviikko 19.11.

Vaihdatin tänään autoon talvirenkaat. Mairea tuli ensimmäistä kertaa hoitamaan Pääkaupunkiseudun Omaiset ja Läheiset ry:stä Jonna. Maire tuntui pitävän Jonnasta kovasti, ja heillä oli mennyt keskinäinen aikansa ihan hyvin.

perjantai 21.11.

Kävin tänään pitkästä aikaa keskustassa yhdessä Mairen kanssa. Hoidin hänen pankkiasioitaan, ostimme hänelle uuden yöpuvun Forumin kauppakeskuksesta. Kävimme kauppakeskuksen yhdessä kahvilassa myös kahvilla.

Enemmän pitäisi rupatella Mairelle. Aikoinaan ei pitänyt sanoa etukäteen, jos olimme jonnekin lähdössä, koska siitä tuli hänelle levoton mieli. Nyt voisi ääneen suunnitella tulevia asioita ja puhua muutenkin niitä näitä. Olen varma, että monet yksinäiset ihmiset puhuvat itsekseen, yksikseen. Minulla on sentään lähipiirissäni, kuuloetäisyydellä toinen ihminen. Voisin kertoa Mairelle vaikkapa maailman hyvistä tapahtumista, meidän hyvistä tapahtumistamme ja ties mistä.

 

sunnuntai 23.11.2003

Minulla on monen vuoden omaishoitajan työn saralla vielä paljon opittavaa aakkosten alustakin. Vakioistuinpaikkamme ovat vierekkäin keittiön pyöreän pöydän vieressä. Tänään sain välähdyksen: minun pitää istua vastapäätä Mairea pöydän toisella puolella. Niin tein; Maire huomasi minut itseään vastapäätä paljon paremmin kuin vierestään. Katsekontaktimme kohtasivat tällä lailla hyvin. Saan samalla treeniä lajissa nimeltään katsekontakti. Katseestani on tullut entistä pälyilevämpi. Mairen katse ja hymy ovat ihmeen hyvässä kunnossa ja kontaktikyky on siten merkillisen hyvä.

Kalevilta                                                            LÄHETE

 

                                                                          24.11.2003

 

 Taas etukäteiskiitos Teille, että Maire saa tulla hoitoon, ja kiitos hyvästä hoidosta. Kiitos paljon myös viimekertaisesta upeasta hoidosta. Maire oli hänet viimeksi poishakiessani aivan kuin eri ihminen. En ymmärrä, kun Mairen laukussa oli superkallista shampootakin vaikka kuinka paljon. Toki sen hankkiminen on minulle kuuluva toimi. Kiitos paljon! Maire oli taas aivan kuin eri ihminen. Nieleminen on sujunut kohtuullisen hyvin. Kertaakaan ei juoma ole jäänyt suuhun viivyttelemään, mutta joskus nieleminen on ollut pinnistyksen takana. Loppuviikosta laitoin karpalomehun joukkoon Thick&Easy -jauhetta. Mairella on ollut hiukan vielä flunssaa, joka lienee vähäsen heikentänyt hänen yleiskuntoaan. Olemme silloin tällöin juoneet lämpimiä mehuja.

Dosetista puuttuvat Nitrofurit, kun minulla ei taida olla niitä. Kiitos, jos lääkäri voisi kirjoittaa reseptin, tai kiitos, jos kerrotte lääkkeen vahvuuden tms., mikäli otan sitä terveyskeskuksen kautta. Hydantin aiheutti minulle miettimistä: reseptissä lukee, että 1 tabl. aamuisin ja 1,5 tabl. iltaisin. Muistelen, että se on kuitenkin ollut toisinpäin. Laitoin toistaiseksi dosettiin 1,5 aamuun, 1 iltaan.

Laukussa on varavaatteita. Mairen yllä olevat välihousut ovat hiukan rikkinäiset. Ne voi heittää pois käytön jälkeen. Saunassa olimme sunnuntaina (eilen) illalla, joten ei Maire ainakaan hoito­jakson alkuaikoina tarvitse kokosuihkua. Nyt aamulla olemme syöneet tuhdin aamupalan ja juoneet aamukahvit.

Haen Mairen sunnuntaina normaalia aikaisemmin, ehkä noin kello 15 - 16:n paikkeilla.

 

Suojelusta, siunausta, kiitosta

t. Kalevi

MARRASKUUN RUNO ja KUVAT

teksti ja kuvat: Maaria Leinonen

                               Kun viimeinenkin vapiseva

                                         viluinen lehti

                            pudonnut lokakuun kämmeneltä

                                         kahisemasta

                                 maisemaa peittämästä

                                         miten hiljaista

                                         valoistunutta

                                            avaraa.

                            Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 

                            ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

                          levittää hohtavan hunnun kaiken yli

                                        Jäätyvät aallot 

                                    hääkelloina heläjää

 

VÄHÄPOIK PAKINOI

VOI, KO OLIS NOPPI JA TAITAV - TAI SIT EI!

Viime kerral otekorkeuten pakinassan ol inhimilline, eli miätiskeli sillo ihmise erilaissi olemuksi. Ko ihmisel o ylensä vaa hiuka aikka pakinoitte lukemisse, pääti katkast viime kertase jutu siihe, mihi sen pääti. Täsä o jatkon viäl yks tärkki käsite: homo occupatos. Se o kiirune ihmine. Pahimmillas ihmisel voi ol niin kauhi kiiru, et hän ei kerkke tekemä yhtä mittä. Siin unhottu välil hyvä tavakki. Ja se o tarttuv taut. Vai onk sem­mossi ihmissi, ko jonottava kaupan kassal jonos viimesen, ete rynttäis viäres avattaval kassal jonoho ensmäiseks! No, vannomat paras; voi semmossiki ol. Koiteta itte tykönäm näyttä esimerkki. Kylmar hyväki esimerk voi tarttu. Ja jos oteta leppiäste, ni voira viljel tilanttesse sopivi aforismei. Ykski seniorherrasmiäs sanos rullaporttais mul, iha viaral ihmisel - joka seki o aika rohkia, et mene puhuma iha viaral ihmisel! – et ”ei mul viäl koska ol niin kiiru ollu, et olisin kettä rullaporttais ohittan!” Nii et oteta iha lunkiste vaa! Iisiste, sano nykynuar.

”Mul ja paljo - ja vähä äkki!” Semmose sanota oleva nykymaailma mei­nink. Mää ole ensi. Mu itten ainaki täyty saar. Ja vähähä en tyyr. Enkä kaua rup orottama. Iso firma näyttävä oikken kauhia huano esimerkki. Ne – tai oikkiastas niitten tirehtööri - elävä elämätäs kolmen kuukaure jaksois. He vannova kvarttaltaloure nimehe. ”Huano esimerkki” –ilmasu erel näyt, kummosse leiri mää sijotu. Mut se verra nosta kissa hänttä, et kehun kirjotustan. Oo se kuitenki reilu, et sano suara, kummoses joukos tätä elämätäs marssi. Seuravas saarna viäl hiuka lissä, ettäs varmasten tiärä, mimmoste asioitte pualest vähäpoik o valmis taistelema. Jossas samastu, saa lissä voima. Jolles samastu, es ol enä tähä saak lukenukka.

Silt varalt, jos unhota myähemi sanno, sano jo nyy, et mu aika pitkä elämänkokemukse mukka mittä isso ja inhimillisest kauan pysyvä ei ylensä saar aikka noppiaste – se vaati paljo aikka, taitto, ymmärryst ja kärsivällisyyt, ja niitten kans käsikynkkä kulkeva pitkjäntesyyt. Taito o sikäli tärkki asi, et jos se puuttu, ei sitä korva mikkä muu. Kerra hamas nuaruuressan esimerkiks oti omakotitalokottian muurama muurari, joka muuras pari päivä, ja sai aikka savupiipun tynkä, joka mu maalliko silmi tarkasteltunas ol pualesvälis täyrest pituurest ja aika vino. Me sanotti toisillem ”adjöö” tai raakaste suameks käännettynäs ”hyäst”. Sain tilal muurarmestari tai oikkiastas mestarmuurari, joka osas asias. Yhres päiväs hän ens purk se vinon tekele, ja muuras sit kauni ja tairokkast kärejäljest kertova oikke hianon piipu. Tekijöit voi ol hittait ja taitavi, hittait ja taitamattomi, noppioi ja taitamattomi ja sokerin pohjal, toi äskese mestarin kaltasest, käsistäs noppioi ja taitavi. Viimeks­mainitu mestarin ko saa tuntipalkal töihi, nii avot! – meinate tyän teettäjän kannalt ajateltunas. Tekijäosapualen kannalt tiätenki o paras yhristelm tuntipalk ja hiras tekijä – ol hän sit taitav tai vail taitto.

Ei erel kuvailttuje asioitte käytännö seurantta varte tart omakotitalo ruvet rakentama. Käy vaik muutamas eri parturis taik kampamos, nii kylläs jo ymmärrä, mist on kymysys. Kerronki tähä lopuks yhrest parturist, jonk tyiö pikkupoikan pruukasin polkki jalkrattal eli polkupyäräl. Pyärä mää tiätenki parkkeerasi liikke eres olevaha pyärätelinesse. Toi partur ol sarjas taitav ja noppi. En os konkretisoir sitä, kuin kauhian taitav hän ol. Mut häne nopeuttans voin kyl konkreettisest kuvail. Paljo en juksa, jos sano, et ko mää tuli parturist poies tuk leikattunas, perali viäl pyärisivä mun pyärässän!

Ei ny sit muut ko rauhotuta iha vähä kerrallas jouluorotuksehe. Pimi aik vaati ainaki näi vanhemmite polttama paljo valoi. Polteta valoi ja olla valussi ihmissi ilma, et vaivata palokuntti paikal. Jaa nii, et kui mä ny jo näi marraskuus joulu orotuksest viästitä? No, tämä tul aika myähä - kaupois o ainaki joulukaramellitte ja mone muunki tavara osalt  joulu ollu esil jo pia pual vuot! Nii, et ko en kerra ol kauppias, senttähre ole näi myähä jouluasian kans liikkel! - Ai, nii - vähä viäl noist valusist ihmisist. Oulunkyläs tätä kirjota, ja Oulunkylä on Suame kartal tosi syrjäkylä. Nii etä mää ole niit pimiänkulma valussi poik!

 

 

 

 

MUISTELUTARINOINTIA

Kun olin polvenkorkuinen lapsi, muistan isäni Ilmon puhuneen omasta lapsuudestaan. Heitä oli Taivassalon Hilloisten kylässä pientilalla äiti, isä ja 11 lasta. Isä muisteli aamiaisten syömisen systeemiä. Keskelle tuvan lattiaa laitettiin iso pata ja pataan puuroa. Sitten lapset kerääntyivät padan ympärille ja ottivat itse kukin puuroa padasta.

Muuten: Hilloisten kylän naapurissa oli, ja on vieläkin, Helsinki-niminen kylä. Siellä juhlitaan nykyisinkin Helsinki-päivää 12. kesäkuuta, eli samana päivänä kuin valtakunnan pääkaupungissakin. Muistan muuten vieläkin tasan tarkkaan lapsuuden sen radionkuunteluhetken, kun Viisasten kerho kokoontuu -radio-ohjelmassa kysyttiin, missä Suomessa on toinen Helsinki. Muistan vieläkin myös ihmetykseni siitä, miten Helsingissä voidaan tietää, että Suomen toinen Helsinki on Taivassalossa.

Yksi isän veli, Toivo, kuoli sodassa. Hänen hautansa on Taivassalon hautausmaalla sankarihautarivistössä. - Muistan pienenä kysyneeni isältä, miten Toivo kuoli sodassa. Isä vastasi, että Toivo oli aseen kanssa makuuasennossa. Sitten hän nosti hiukan päätään, ja saman tien hän sai päähänsä luodin, joka tappoi hänet.

Äidin kertomuksista jäi vastaavalla tavalla loppuiäkseni mieleen tositarina hänen syntymästään. Äitini äiti Josefiina Vihtoriina Saarinen synnytti kaksoset. Äiti ihmetteli ilmeisesti koko ikänsä sitä, miksiköhän hän jäi eloon, ja miksi kaksoissisar Helvi Helena kuoli synnytyksessä. - Jos muuten elämässä jotakin on runsaasti, niin todella paljon on miksi-kysymyksiä, joihin me ihmiset emme saa vastauksia koskaan, mistään, milloinkaan, ei ainakaan tässä elämässä. Äidin isän nimi oli Kustaa Aadolf, jonka nimipäivä on lokakuun 6. päivä. Tuolle päivälle on almanakkaankin merkitty Kustaa Aadolf Ruotsia 1600-luvulla hallinneen kuninkaan nimen mukaan.

Mamma Josefiina ja pappa Kustaa siirtyivät omasta kodistaan vanhuuden päiviään viettämään kahteen paikkaan. Mamma tuli meille, pappa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan äidin sisaren perheeseen.

Koko elämäni olen ihmetellen ihaillut isäni ja hänen veljensä Aimon yhtä polkupyörään liittyvää ratkaisua. He alkoivat käydä kauppakoulua Turussa. Matka Turkuun oli pitkä, ehkä siihen aikaan yli 80 kilometriä. Koskaan en tainnut tulla kysyneeksi isältä, missä he Aimon kanssa asuivat Turussa. Ehkä siihen aikaan, 1920-luvun lopussa on voinut olla helpostikin saatavissa vuokra-asuntoja. Sitäkään en koskaan muistanut kysyä, kuinka usein ja millä kulkuneuvolla he kävivät kotona Taivassalon syrjäkylällä. Ehkä käynnit rajoittuivat lähinnä jouluun ja kesälomaan. Silloin ei vielä liikkunut linja-autoja.

Kodin nimi oli Papinniitty. Se kai oli ollut pappilan torppa. Koti sijaitsi Taivassalon kunnan Hilloisten kylässä. Seuraava kylä oli Helsinki, jonka merenranta-alue oli Helsinginranta. Sitä muuten sanottiin lapsuudessani "Pimiäks kulmaks". Kun sieltä viikonvaihteen linja-auto tuli kirkonkylään, Helsinginrannan nuoriso tuli siinä kirkonkylään. Kirkonkylän nuoriso tapasi sanoa, että sieltä tulevat "Pimiänkulman "valuse" (valoisat) poja.

Lapsena en asiaa ihmetellyt, koska taisin luulla, että isän kertomus polkupyörästä koski vain ensimmäistä matkaa koulukaupunkiin. Pyörän suhteen Aimolla ja Ilmolla oli ongelmaksi pukeutunut haaste. Heillä oli nimittäin vain yksi polkupyörä. He ottivat haasteen vastaan ja keksivät keinon. Kaksi ei siihen aikaan kaiketikaan pyörän kyytiin voinut mennä, joten pojat ajelivat Turun matkan vuorotellen. En muista, miten pitkät olivat poikien sopimat ajo- ja kävelyvuorot. Ensin ajoi toinen pyörällä edeltäpäin, ja toinen käveli jäljessä. Kun pyöräilijä oli ajanut matkaetappinsa, hän jätti pyörän tiensivuun ja jatkoi matkaa kävellen. Jäljessä tullut kävelijä otti pyörän tiensivusta ja jatkoi ajamista, kunnes sai velipojan kiinni vuoronvaihtoa varten. - Siis konstit eivät saaneet loppua siihenkään - ja varsinkaan siihen - aikaan. Hyvä Aimo, Hyvä Ilmo!

Veljekset Aimo ja Ilmo tapasivat toisiaan myöhemmässä elämässään suhteellisen usein, kävivät kylässä toistensa perheiden luona. Meidän perhe kävi Aimon perheen luona Turussa ja Aimo perheineen kyläili meillä Taivassalossa. Samalla hän tietenkin kävi syntymäkodissaan Hilloisissa. Lapsena 1940-luvun alussa ja 1950-luvun alussa näin noiden kyläreissujen takia Aimoa. Muistan, että pidin häntä todella suurena johtajana, niin kuin hän varmaan siihen maailman aikaa olikin. Kerran muistan, miten Aimo vei Turussa isä Ilmon ja minut Turun Osuuskaupan Humalistonkadun ravintolaan syömään. Osastopäällikkö Aimon vastuulla olivat Turun Osuuskaupan jo silloin runsaslukuiset ravintolat.

Kauppakoulun käytyään, 1920-luvun lopussa Aimo sai työpaikan Turun Osuuskaupasta. Ilmeisesti vasta myöhemmin hänet nimitettiin osastopäälliköksi. Isä Ilmo sai paikan Mynämäen kunnan Kivikylästä. Siellä pidettiin samassa rakennuksessa osuuskauppaa ja osuuspankkia, silloista osuuskassaa, ja isästä tuli niiden molempien hoitaja. Muutaman vuoden päästä hän sai paikan syntymäpitäjästään Taivassalosta. Hänestä tuli Taivassalon Säästöpankin kamreeri. Ilmeisesti 1950-luvulla nimike muutettiin pankinjohtajaksi. Isän titteli muuttui, mutta muistaakseni minun "tittelini" ei muuttunut moneen vuoteen. Minä olin "kamreerin poik". Tosin useimmilla ihmisille olin edelleen "kamreelin poik" tai Suojase vähäpoik.

Enpä muista koskaan kysyneeni isältä, miten yleistä oli se, että maaseudun sivukylistä olisi lähdetty kaupunkiin opiskelemaan. Nyt vuonna 2019 asiaa ajatellessani voin kuvitella, etteivät pienviljelijäperheiden lapset kovin yleisesti ole lähteneet 1920-luvulla kaupallista koulutusta hakemaan kaukana sijaitsevasta kaupungista. Joka tapauksessa Turun kauppakoulussa on jo silloin ollut päteviä opettajia. Isä kertoi, että esimerkiksi yliopistossa professorina ja myöhemmin rehtorinakin ollut Osmo Ikola kävi opettamassa heitäkin kauppakoulussa.

Silloin tällöin isän ja Aimon seuraan tuli kyläilemään lapsuudessani perheineen Salossa asunut kolmas veli Arvi. Arvi ja isä Ilmo olivat velikultia, joiden seurassa nauru raikui. Kyllä siellä oli väkeä, joka sai elämäänsä pituutta lisää naurun voimalla monta vuotta. - Muuten: muistan kuin eilisen päivän elämäni ensimmäisen junamatkan. Se suuntautui Turusta Arvin perheen luo Saloon. Matka oli minulle uusi kokemus, suuri elämys.

Yksi isän veljeen Aimoon liittyvä tapahtuma on minulle todella tärkeä. Olin - jälleen kerran - Isän ja äidin mukana Aimon ja hänen vaimonsa Kertun sekä lasten Reijon, Railin ja Arjan kotona Turussa. He asuivat Puutarhakadulla kerrostalossa. Kesken meidän kahvinjuontiamme alkoi yhtäkkiä kuulua enkelimäisen kaunista musiikkia. Riensimme katsomaan ikkunasta pihalle. Siellä posetiivari soitti posetiiviaan ja kerroksista näkyi ihmisiä menevän posetiivarin luo antamaan rahaa palkkioksi. Se oli mitä ilmeisimmin noin vuonna 1950. Kuva tuosta soittotapauksesta on aivan selvästi aivoissani tallella sellaisena kuin sen näin kerrostalon neljännen kerroksen ikkunasta.

Kauan unelma posetiivistakin näemmä oli aivoissani. Tuosta tapauksesta oli kulunut noin 65 vuotta, kun ostin itselleni Saksassa valmistetun posetiivin. Soitan sitä ympäri Suomea valtakunnallisen Muistiliiton kautta muistisairaiden ja heidän läheistensä hyväksi. Olen soittanut kymmenissä ja taas kymmenissä eri paikoissa. Ehkä kuuluisimmassa niistä, Seinäjoen tangomarkkinoillakin olen käynyt soittamassa neljä kertaa.

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

Ainakin silloin tällöin unisairaudesta puhuttaessa ja kirjoitettaessa kuulee ja näkee asiantuntijankin käyttävän unen määrästä puhuessaan käsitettä "vuorokautinen unimäärä". Minusta se on lohduttavaa, koska kirjaimellisesti tulkiten pystyn erityisenkin hyvin lääketieteen suosittelemiin unen määriin. Useimmille, sekä naisille että miehille, keskeytys tulee wc-käyntien takia. Jos hetimmiten käynnin jälkeen saa unta, ainakin minä luen sen yhtäjaksoiseen tuntimäärään lisää. Aamulla herätessäänkin hoksaa, että enhän minä silloin unikatkoksen aikana ihan hereillä ollutkaan.

Toinen keskeytys tulee usein esimerkiksi stressaantuneille ihmisille. He saavat ehkä hyvinkin helposti unta, mutta heräävät täysin valveille parin, kolmen tai muutaman tunnin päästä, liian lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen. Itseni lisäksi tiedän muutamia muitakin, jotka tekevät samoin kuin minä: syön aamupuuron ennen tavanomaista aikaa, jos lehti on tullut, luen jonkin aikaa jo tullutta sanomalehteä tai jotakin muuta. Valikoin luettavaksi kaikkea muuta kuin ikäviä asioita, ja menen takaisin nukkumaan. Silloin nukun useimmiten vielä esimerkiksi yhdestä kolmeen tuntia lisää. Senhän saan kerätyksi "vuorokautiseen unimäärään". Se tekee hyvää. Toisaalta olen ollut havaitsevinani, että esimerkiksi keskeytymätön seitsemän tunnin uni antaa seuraavaan päivään paremman olon kuin se, että on nukkunut ensin neljä tuntia ja tauon jälkeen vielä lisää kolme tuntia.

Ehkä aivotkaan eivät pidä niinkään kaksi- tai useampijaksoisesta yöunesta kuin yhtäjaksoisesta nukkumisesta. Uni on nimittäin hyvin tärkeää aivoterveydenhoitoa. Aivot puhdistavat itseään unen aikana, sanovat monet unitutkijat. Maallikkona luulisin, että yhtäjaksoinen puhdistusprosessi johtaa parempaan tulokseen kuin pätkittäinen.

Toistan vielä yhden, jo aikaisemminkin esillä olleen asian. Väsyneen ihmisen arvostelukyky heikkenee. Näin ollen hän saattaa työssään tai yleensäkin ihmisiä väsyneenä tavatessaan, puhua sellaisia asioita ja sellaisella tyylillä, joka ei olisi tyypillistä "virkeälle hänelle". Se merkitsee sitä, että sitten, kun hän levon jälkeen on virkeä, hän harmittelee "väsyneen minän" käytöstä. Menneen murehtiminen on yhtä turhaa kuin tulevien tapahtumien murehtiminen ilman eteenpäin vievää suunnittelua. Mutta ehkä - toivottavasti! - "liikaa puhumisen" jälkikäteismurehtiminen opettaa vähentämään puhetta tulevaisuudessa.

Toivottelen hyviä unia ja vähäisiä murheita. Hyvät unet itsessään vähentävät murheita. Virkeänä voi ihmetellä, miten minä sellaista ja sellaista asiaa olen voinut murehtia, kun se ei ollut lainkaan murehtimisen arvoinen asia.

SANAILUA

Anteeksi en saa aikaan  (KS, teksti vuodelta 1993:)

Olin rakkaani kanssa iltakävelyllä.

Reitillämme mielenkiintoisen pihan havaitsimme.

Siis kuin sekopäisen kirpputorimyyjän pihan.

Viikon päästä kuljimme saman reitin.

Saman sekaisen sotkuisen sekamelskan näimme.

Kului vuosi. Ei ollut muuttunut se lain.

Pahemmaksi tullut vain.

Tuon pihan otsikkokyltiksi voisi

ohikulkijoille kirjoittaa: "Anteeksi, en saa aikaan."

Pienen piston - suurenkin! - tunsin sydämessäin.

Ajastaikaan - miten minäkin syyllistyn moiseen:

työhuoneeni oven päälle kirjoittaa mä voisin:

"Anteeksi en saa aikaan."

Juuri ja juuri mahdun kulkemaan.

LAINASANOJA

Vuonna 1964 silloisen opinahjoni Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta julkaisi MAKUMAPPI eli mitä turkulaiset syövät -nimisen keittokirjan. Kirja on koottu silloisten tunnettujen turkulaisten henkilöiden antamista ruuanlaitto-ohjeista. 

Tein itselleni suuren löydön. Muistan lapsuudessa puhutun - ja varmaan syödynkin - lapsuuteni aikana ilmeisen tunnetun KALJAVELLIN valmistusohjeen. Sen on antanut Ensio Terho. Hän toimi muun muassa sodassa hävittäjälentäjänä ja oli sotien jälkeen töissä Turun lentoasemalla ja oli aktiivisesti mukana esimerkiksi Turun lentokerhon toiminnassa.

Tässä tämä, käytä hyväksesi, ole hyvä! Suosittelen myönteisen jännittäviä hetkiä toivottaen:

Vanhan varsinaissuomalaisen kaljavellin valmistusohje:

1 litra kaljaa

1/2 litraa maitoa

hyppysellinen suolaa

3 ruokalusikallista vehnäjauhoja suurustamiseen

puolitoista (1,5) desilitraa siirappia

3 desilitraa juustokuutioita

Kalja ja maito kiehautetaan, lisätään hyppysellinen suolaa.

Suurustetaan vehnäjauhoilla, ja keitos saa kiehahtaa.

Siirappi lisätään hyvin hämmentäen.

Lopuksi kaadetaan mieluimmin kuivahtaneesta, väkevästä juustosta tehdyt kuutiot sekaan ja annetaan kaljavellin hetken pehmittää juustokuutioita.

Tarjoillaan syöntilämpimänä.

Tätä erinomaista velliruokaa valmistettiin ennen vanhaan kotikaljasta, sittemmin tehdasvalmisteisesta kaljasta. Kaljavelli on aikoinaan ollut varsin pidetty juhlaruokanakin. Yksinomaisena ruokana syötynä sitä voidaan pitää varsin maistuvana laihdutusruokanakin.

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

Luvun 22:

jae 26: Älä tee niiden tavoin,

jotka lyövät kättä

ja menevät veloista takuuseen. 

22:27 Ellei sinulla ole, millä maksaa,

viedään vuodekin altasi.

22:28 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä,

jonka esi-isät ovat paikalleen panneet.


 

 

SANONTOJA KANSAN SUUSTA


Kiitos kysymästä, ei kuulu paljon kurjuutta kummempaa.

(Noin voi kuulua pessimistin vastaus Mitä kuuluu -kysymykseen. Ei sen sanojaksi tosin välttämättä pessimistiä tarvita. Eräällä ystävälläni on tapana vastata tuolla tavalla. Toisinaan hän vastasi, että "huonoa kuuluu". Vastauksena ihmettelevään kysymykseeni hän totesi käyttävänsä tuollaisia vastauksia, jotta kukaan ei tulisi kateelliseksi. Tuntemukseni mukaan hän ei ollut pessimisti, vaan vilpittömästi aina lähimmäistensä parasta ajatteleva ihminen.)

Talvel ei tarken ja kesäl ei kerkke.

Antti ajaa aisoil:

(Niin sanottiin "vanhoina hyvinä aikoina".  "Aisoil ajamine" viittasi rekiajeluun; reessä oli aisat. - Antin päivä on 30.11. Ennen vanhaan lumi oli yleensä satanut, eli rekikeli alkanut, viimeistään marraskuun lopun tietämissä.)

Rekiajelulla

Kuva: tunturisusi.com

MARRASKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT  

keskiviikko 6.11. Ruotsalaisuuden päivä, Kustaa Aadolfin päivä, vakiintunut  eli yleinen eli sisäasiainministeriön suosittelema liputuspäivä


sunnuntai 10.11. Isänpäivä, virallinen liputuspäivä

 

TEEMAPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA sekä niiden järjestäjiä

maanantaina 4.11. Jouluradio alkaa joulumusiikin soiton!

Lokakuussa viimeistään alkoi kaupoissa näkyä joulun alkua. Ennätys lajissaan on sekin, että joulumusiikkiin erikoikoistunut radiokanava aloittaa toimintansa maanantaina 4. marraskuuta. 

Radio on Jouluradio. Se soittaa joulumusiikkia tauotta ja mainoksitta. Jouluradion tuottaa pääkaupunkiseudun seurakuntien mediatoimitus Toivontuottajat yhteistyössä kuuluvuusalueen seurakuntien kanssa.

Seuraavassa on Jouluradion FM-taajuuksien luettelo:

1. Rovaniemi, 90,0 MHz

2. Oulu, 91,6 MHz

3. Raahe, 96,6 MHz

4. Kajaani, 90,0 MHz

5. Kokkola, 100,7 MHz

6. Vaasa, 107,9 MHz

7. Seinäjoki, 102,4 MHz

8. Kuopio, 96,3 MHz

9. Joensuu, 100,7 MHz

10. Jyväskylä, 98,8 MHz

11. Varkaus, 96,0 MHz

12. Pori, 88,7 MHz

13. Tampere, 106,4 MHz

14. Mikkeli, 102,4 MHz

15. Savonlinna, 92,3 MHz

16. Hämeenlinna, 98,7 MHz

17. Keski-Uusimaa, 107,0 MHz

18. Lahti, 100,0 MHz

19. Kouvola, 94,4 MHz

20. Lappeenranta, 101,3 MHz

21. Turku, 93,8 MHz

22. Salo, 101,7 MHz

23. Lohja, 107,9 MHz

24. Espoo, 97,1 MHz

25. Helsinki, 102,0 MHz

26. Porvoo, 107,2 MHz

27. Kotka, 97,3 MHz

Kaapelitaajuudet operaattoreittain: katso www.jouluradio.fi'

Nenäpäivä-viikko 4. - 8.11.2019: Tänä vuonna "nenätellään" viisi päivää eli maanantaista 4.11. projekti alkaa ja päättyy varsinaiseen nenäpäivään perjantaina 8.11. Yleisradio panostaa näemmä varsin voimakkaasti hyvään asiaan. - Katso www.nenapaiva.fi 

maanantai 4. - sunnuntai 10.11.

Ehkäisevän päihdetyön viikko

Ept-verkosto

maanantai 4. - sunnuntai 10.11. järjestettävä Peliviikko on pelikasvatuksen teemaviikko. Silloin järjestetään satoja avoimia tapahtumia eri puolilla Suomea sekä muissa Pohjoismaissa ja myös kansainvälisesti (International Games Week). Viikon aikana pelataan esimerkiksi lautapelejä, roolipelejä, konsolipelejä, mobiilipelejä ja tietokonepelejä. Lisäksi tutustutaan pelikulttuuriin luentojen ja työpajojen muodossa. Muun lisäksi mitä ilmeisimmin esillä ovat myös peliriippuvuuteen liittyvät asiat.

Koordinoija: pelikasvatttajien verkosto

maanantai 4. - sunnuntai 10.11.

Eurooppatason lapsettomien henkilöiden viikko (European Fertility Week). Suomessa tahattomasti lapsettomien yhteisönä toimii Lapsettomien yhdistys Simpukka ry.

maanantai 4. - sunnuntai 10.11. Ruotsalaisuuden viikko (Svenska veckan) 

keskiviikko 6.11. Ruotsalaisuuden päivä (Svenska dagen) ja Kustaa Aadolfin päivä.  

Ruotsalaisuuden viikon ja päivän organisoijana toimii Folktinget eli Svenska Finlands folkting eli Suomenruotsalaiset kansankäräjät.

sunnuntai 10.11. Isänpäivä  

Liputuspäivä isänpäivästä tuli vasta 14.3.2019. Silloin valtioneuvosto hyväksyi muutoksen liputusasetukseen lisäten isänpäivän viralliseksi liputuspäiväksi. Isänpäivää vietetään Suomessa aina marraskuun toisena sunnuntaina. 

tiistai 12. - maanantai 18.11.

NNKY:n rukouksen ja maailmanyhteyden viikko (NNKY: Nuorten Naisten Kristillinen yhdistys ry.)

Suomen NNKY-liitto 

tiistai 12. - tiistai 19.11.

Sokeain viikko

Näkövammaisten liitto

torstai 14.11.

Maailman diabetespäivä

YK

lauantai 16.11.

Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä

YK

lauantai 16.11.

Maailman keuhkoahtaumapäivä

Hengitysliitto

maanantai 18.11.

Kynttilätapahtuma

Mielenterveyden keskusliitto

maanantai 18. - maanantai 25.11. Mielenterveysviikko

Mielenterveyden keskusliitto

keskiviikko 20.11.

Lasten oikeuksien päivä

YK

keskiviikko 20.11.

Väkivallan uhreina kuolleiden transihmisten muistopäivä

Seta ry

sunnuntai 24.11.

Valtakunnallinen omaishoitajien kirkkopyhä

Omaishoitajaliitto

sunnuntai 24.11. - sunnuntai 1.12. Valtakunnallinen omaishoitajien viikko

Omaishoitajaliitto

maanantai 25.11.

Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi

YK

Marraskuun alussa tai  jo lokakuun lopussa on HALLOWEEN.

Varmuuden vuoksi kertaan vähän toisin ilmaisuin halloweenia, vaikka se oli kertaalleen mukana jo lokakuun blogissa:

Hyvää ja Onnellisenoloista HALLOWEEN-juhlaa!

Halloween

        Kuva: www.tunturisusi.com

HALLOWEEN-NIMI:

Nimi juontuu englannin sanoista All Hallows´ Eve eli kaikkien pyhien aatto. Suomenkielisiäkin nimiä on ehdotettu, mutta mikään niistä ei taida olla syrjäyttänyt kunnolla halloweenia. Kurpitsajuhla-nimitys saattaa olla jonkin verran käytössä. Kekrijuhliakin pidetään samoihin aikoihin halloweenin kanssa. Kekri eli köyri on suomalainen, perinteinen syysjuhla, perinteisesti nyttemmin sadonkorjuujuhlaksi nimetty. Halloweenia voitaisiin Suomessa nimittää vaikkapa "Karkki vai kepponen?" -juhlaksi. Se on siis se päivä, jolloin lapset tulevat kotien oville tuon lauseen kanssa. Aika moni - ainakin he, joilla ei ole karkkia, antavat nykyajan mieluisinta lahjaa, rahaa. Näin pelastuu kepposelta, jota ehkä ei ole edes suunniteltu tehtäväksi.

AJANKOHTA:

Halloween-juhlan suomennos on siis Kaikkien pyhien aatto. Sillä tarkoitetaan pyhäinpäivää, entistä Pyhäinmiestenpäivää. Sitä puolestaan on vanhan perinteen mukaan vietetty 1.11., joka on sen päivä edelleen niin sanotussa anglomaailmassa ja monissa muissakin maissa. Niissä maissa halloweenin ajankohta on siis pyhäinpäivän aattona, 31.10. Tuona päivänä sitä jotkut "vanhasta muistista" Suomessakin edelleen viettävät. Osa suomalaisista kai on keksinyt sellaisenkin juhlapäivän viettopäiväksi kuin lokakuun viimeinen lauantai. Heillä on ollut halloween tänä vuonna jo 28.10.


Ettei menisi liian yksinkertaiseksi, suomalaisista osa viettänee halloweenia aina pyhäinpäivän aattona, joka on tänä vuonna perjantai 1.11. Siitä on ryhdytty käyttämään "toinen halloween" -nimikettä. Kaiken kukkuraksi jotkut kansalaisistamme viettävät Halloweenia pyhäinpäivänäkin, joka siis tänä vuonna on lauantaina 2.11.2019. Ilmeisesti ainakaan ortodoksinen ja katolinen kirkko eivät pidä hyvänä, että pyhäinpäivään sotketaan "maallista" juhlahumua. - Kyllä tulee, kenelle tulee, paljon karkkeja ja kepposia, jos pikku noidat tai vastaavat käyttävät hyväkseen kaikki mahdolliset vaihtoehtopäivät ovelta ovelle käyskentelyyn.


Jokaisen lukijani täytyy nyt kyllä pitää elämässä lukutauko ja ottaa ohjelmaan vaikka se yleisesti suositeltu liikuntamuoto, tuolilta seisomaan nouseminen plus vielä pieni kävely. - Siis sen sekavampaa aihetta ei olekaan kuin halloweenin ajankohta. Pitäisiköhän sekin ottaa kalenteriin. Juhlaa on pidetty Suomessa ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla. Sitten hiljaiselon jälkeen se alkoi 1990-luvulla yleistyä, kunnes nyt kurpitsoja näkee näihin aikoihin yhtä usein kuin joulumakeisia. Jos puheena oleva juhla joskus tulee kalenteriin, veikkaan päiväksi vanhan perinteen mukaista pyhäinpäivän aattoa eli 31.lokakuuta. Ken elää, hän näkee kokee ja toivottavasti iloitsee.

Halloween glitter pumpkin jack o lantern decor with funny faces.

                                                    Kuva: Pixabay


 

TÄYSIKUU

 tiistai 12.11.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

 

 

MARRASKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi)

Lauantai 02.11.2019

Pyhäinpäivä

Erityispyhät, muita erityispyhiä

Pyhäinpäivä oli Suomessa vuoteen1955 asti 1. marraskuuta. Sittemmin se siirrettiin 31.10. – 6.11. välisenä ajanjaksona olevaan lauantaihin.

Liturginen väri: punainen, tai varsinkin iltajumalanpalveluksessa, valkoinen

neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia: Pyhien yhteys

Pyhäinpäivä, entinen pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Teologien mukaan sana pyhä ei viittaa pelkästään kuolleisiin, vaan jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Pyhäinpäivän evankeliumi on perinteisesti Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus (Matteuksen evankeliumi 5 - 7.). Muutama ote siitä, ole hyvä:

<> Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen...

<> Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.

<> Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

<> Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.evl.fi:

Pyhäinpäivä on hiljainen ja harras kirkkopyhä, jolloin muistellaan aiempia kristittyjä sukupolvia ja kiitetään kuoleman jälkeisestä elämästä. 

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Kirkoissa pyhäinpäivä on neljänneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä.

Jumalanpalveluksissa muistetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleita seurakuntalaisia. Monissa seurakunnissa luetaan heidän nimensä ja heidän muistokseen sytytetään kynttilöitä.

Kynttilä, Valo, Vainajainpäivä, Muisti

Kuva: Pixabay

Pyhäinpäivänä tulee mieleen ihmisen elämän loppupiste, kuolema. Pohjoisen pallonpuoliskon päivä päivältä aikaisemmin tuleva pimeys muistuttaa sekin kuolemasta. Kynttilät tuovat osaltaan valoa pimeyteen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat keskinäisen yhteyden.

Minulla meni vuosikymmeniä, että tietoisesti ymmärsin tuon asian. Monta kertaa rukouksista ja tunnustuksista muodostuu Hauki on kala, Hauki on kala -hokemia, joiden merkitystä ei ajatella. Voi käydä niin, että rukous tai esimerkiksi uskontunnustus etenevät äänen tuotoksena sujuvan sutjakkaasti ja kuitenkin ajatukset pyörivät maallisissa murheissa.

Mamma (äidinäiti) oli vanhuudenhoidossa meillä kotona. Mamma tykkäsi minusta, hiukan alle kouluikäisestä, todella paljon; meidän kemiamme kävivät hyvin yhteen. Kerran seisoin mamman vuoteen vieressä juttelemassa hänen kanssaan. Juttelun lopuksi mamma sanoi minulle: "Muist sit joskus tuar vaik vaa hao-oksi (havun oksia) mu haurallen. Muutama päivä tuon keskustelumme jälkeen leikin naapurissa asuvan parhaan kaverini Ilkan kanssa hänen kotipihansa hiekkakasassa. Joku, en muista kuka, tuli meidän luoksemme. Tulija sanoi: "Kalevi, menethän kotiin - mammasi on kuollut."

Olen toteuttanut mamman toivetta, käynyt haudalla ja vienyt kukkia sekä tarpeen mukaan havujakin. Sitä enemmän olen viestitellyt ylhäällepäin. Uskonelämään liittyvistä sanomista minulle on tullut tärkeimmäksi uskontunnustuksen kohta: "...Ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, Pyhäin yhteyden..."- Tunnen, että tulemme mammankin kanssa olemaan joskus Pyhää yhteistä seurakuntaa ja että tulemme tuntemaan Pyhäin yhteyttä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntai 03.11.2019 

21. sunnuntai helluntaista

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

 

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Jeesuksen lähettiläät:

"Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ´Kristus lähimmäiselleen”. (www.evl.fi/kirkkovuosikalenteri)

Sunnuntai 10.11.2019 

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Uskon perustus

Uskonpuhdistuksen muistopäivä, sunnuntai 10.11.2019, on 22. sunnuntai helluntaista. Tämän sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön:

 

www.luterilainen.net/reformaatio:

Uskonpuhdistus eli reformaatio

Reformaatio eli uskonpuhdistus lähti liikkeelle Lutherin Raamatun tutkimisesta. Luther oivalsi, että Raamattu ja erityisesti Paavali opettaa, että Jumala vanhurskauttaa syntisen uskon kautta. Näin vanhurskaus ei ole jotakin mitä ihmisen tulee ansaita tai saavuttaa teoillaan, vaan jotain minkä Jumala sanan kautta lahjoittaa syntiselle...

 

Vuonna 2017 vietettiin uskonpuhdistuksen 500-vuorisjuhlavuotta. Lähtökohta ajan kulumiselle on Martti Lutherin suorittama 95 teesin naulaaminen Wittenbergin kaupungin linnankirkon oveen. Naulaamispäivä oli legendan mukaan 31.10.1517. Esimerkkinä teeseistä seuraavassa on niistä ensimmäinen (www.luther.de: 95 teesiä): "Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus..., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.''

 

                         Saksan Wittenbergin kaupungin linnankirkon ovi

 

 

Sunnuntai 17.11.2019

Valvomisen sunnuntai

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

Ydinasia: Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Ei mitä ilmeisimmin ole tarkoituksenmukaista, eikä henkisesti terveellistäkään, pitää koko aikaa mielessään, että elämän loppu on kuolema. Silti ei hyväksi liene vastakkainenkaan äärilaita, jossa unohdetaan, että maanpäällinen elämämme ei ole ikuisesti pysyvää. Valvomisen kehottaminen ei merkitse murehtimista matkamme päätöspisteen tulossa olosta. Tarkoituksena ole myöskään alkaa jatkuvasti pelätä kuolemaa. Minusta valvomisen voi käsittää niinkin, että ihmisen tulee elää itsensä hyväksyen Jumalaa ja lähimmäisiään rakastaen. Eikö voisi ajatella niinkin, että valvoen eläen ihminen on oikealla tavalla utelias. Ainakin minusta on mielenkiintoista joskus mitä ilmeisimmin iloisesti yllättyen ja ihmetellen kokea taivaallisessa elämässä jotakin sellaista uutta, jonka kuvaamiseen ei ole sanoja olemassa.  Yhtenä kokemuksena rohkenen odottaa kohtaamista minua aikaisemmin ikuisuuteen muuttaneiden rakkaiden lähimmäisten kanssa.

Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Siihen liittyy myös turvallinen luottamus siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3: 13).  

Sunnuntai 24.11.2019 

Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai)

Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Liturginen väri: vihreä

kaksi alttarikynttilää

(24.10. on omaishoitajien kirkkopyhä.)

Ydinasia: Kristus, kaikkeuden Herra:

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan pelkästään viimeisestä sunnuntaista. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti käsite tuomiosunnuntai. Kirkkovuoden viimeisestä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nuo kaksi erilaista ilmaisua muodostavat kuitenkin yhden, laajan kokonaisuuden. Kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaana.

Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle (Matt. 25: 31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla tulossa olevaan seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kummassakin keskiössä on Kristus, joka toteuttaa kaiken meille luvatun hyvä.

TOIVON TOIVOTUS

Toivontäyteyden saadaksemme säilyttäkäämme ihmetyksemme ja ilomme elämään. Se edellyttää laaja-alaista näkökykyä. Syksyisin painottakaamme näkökentässämme menossa olevan vuodenajan hyviä ja kauniita puolia. Iloitkaamme syksystäkin. Jaa, ettei voi vai? Voi, voi, voi!

Erityisen tärkeää olisi se, että nauttisimme tekemästämme. Laajemmin ilmaistuna: olisipa hyvä, mikäli voisimme olla jokaisen päivän päätyttyä tyytyväisiä siihen, mihin olemme antaneet aikamme. Rauhallisuutta antaa se, jos sisäistämme totuuden, jonka mukaan mitään suurta ja inhimillisesti pysyvää ei voi saada aikaiseksi nopeasti, suitsaitsukkelaan. 

t. Kalevi