Tule sisimpäämme rauhaisa joulun ilosointu!

Sunnuntai 1.12.2019 - Kalevi Suojanen


HYVÄÄ OLOA  ADVENTIN JA JOULUN AIKAAN! 

Pukit_ja_peukut.jpg

ENKELI.png


Joulukuun jouluiset kuvat teksteineen: www.tunturisusi.com, jos ei toisin mainita.

  '

Tontttu_Kuusenvetaja.jpg

Tonttu_rehvakas.png

ELÄMÄÄ

Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista, runoili Eino Leino aikoinaan.

Jokaisessa ihmisessä on sekä hyviä puolia että vähemmän hyviä puolia. On pidettävä varansa, etteivät ne vähemmän hyvät puolet jää yksipuolisesti ainoaksi kuvaksi ulkopuolisten ajatuksiin. Siis ulkopuolisten on pidettävä tuosta asiasta huoli. Jos kahden ihmisen välillä on paha riita, kumpikin saattaa syyttää toinen toistaan syylliseksi riitaan. Kun olin pieni lapsi, muistan isäni sanoneen, ettei kukaan yksinään riitele ja että kahden ihmisen riidassa lienee harvoin vika vain yksin toisessa osapuolessa.

Riippuvuudet ovat elämässämme yhä yleisempiä. Pienilläkin lapsilla on yleisesti peliriippuvuuksia älylaitteilla askarrel­lessaan. Ja moni eläkeläinenkin laittaa rahojansa peli­auto­maatteihin. On niin monenlaisia riippuvuuksia, että niistä joku viisas voisi kirjoittaa paksun kirjan. Toisaalta, vähän siitä riippuen, mihin riippuvaisuuden raja vedetään, lieneekö juuri yhtään ihmistä, joka ei olisi johonkin tai jostakin riippu­vainen. Jonkun on pakko saada kahvia tai monenlaista muuta nautittavaa. Itse olen pohtinut, että lienen tullut uutis­riippuvaiseksi. Työhuoneessani on radio. Usein kuunte­len siitä uutisia. Kyllä riittäisivät aamun ensimmäiset uutiset ja sitten illalla viimeiset. Minun on yleensä, jos suinkin muistan ajan nopeaa kulumista, kuunneltava kello 12:n lempi­ohjel­maani YLE Radio 1:stä. Lempiohjelmani on Turun tuomio­kirkon kellon 12 lyöntiä. Niitä ennen tulee hyviä mietelauseita ja niiden jälkeen tulee 10 minuutin uutiset.

Kellon lyönneistä tulee mieleeni lämpöisiä muistoja 1960-luvulta. Silloin olen todella paljon lukenut tentteihin tuomio­kirkkopuistossa, Aurajoen rannan nurmikolla. – Uutisriippu­vuudesta on se hyöty, että joka kerta, kun alan kuunnella uuti­sia, pitää nousta tuolilta ja kulkea muutama askel radion luo. Tulee kaksi pientä, nousu ja askeleet.  Lisäksi saan tunnetta, että seniorina pysyn mukana elämässä. Olen näemmä riippu­vainen, koska piti ruveta selittämään, miksi on jotakin suurta hyötyäkin tapahtumasta, jossa ulkopuolinen on näkevinään riippuvuussairautta.

Minusta tärkeä asia on niin sanottu sydämensivistys. Sitä ei opi koulussa. Kai siellä rivien väleissä hyvät kouluttajat sitä opettavat, mutta eihän se ole kouluissa pääaine. Paitsi osittain voi olla teologisissa ja vastaavissa aineissa. Minusta sydämen­sivistys tulee esiin esimerkiksi suhtautumisessa sairaisiin lähimmäisiimme. Esimerkiksi muistisairas henkilö poikkeaa niin paljon niin sanotusta terveestä ihmisestä, että terve tai "terve", voi suhtautua sairaaseen esimerkiksi halvek­sien, vähätellen, pilkaten, jopa inhoten, kiusaten tai niin kuin tuota sairastu­nutta ihmistä ei olisi olemassakaan. Luulen, että pienet lapset suhtautuvat sairaisiin ihmisiin sivistyneemmin kuin me aikuiset. Tuo oli yleistys, mutta jos kysyt mummilta ja vaarilta lapsenlapsensa fiksuudesta, hän on samaa mieltä kanssani.

Olen usein kuullut isovanhempien sanovan, että lapsenlapset ovat ihania. He ovat ihania tyttöjä ja poikia. Miksikähän he ovat ihania? No, pikkuiset ovat usein esimerkiksi sana­valmiita, nokkelia, luovia, "hellanlettas sentään" -upeita ihmi­siä.  Aina välillä joutuu ihmettelemään, kun pikkuinen tyttö tai poika tuntuu olevan käytökseltään aikuista fiksumpi.  Eihän se muuten ole ihme! Onhan heidät tehty niin hienoista aineksista. Sen me seniorit tiedämme, koska meille lapsena ope­tetun lorun mukaan pienet tytöt ja pojat on tehty tosi hie­noista aineksista:

 

Pienet tytöt on tehty   Pienet pojat on tehty

 

  sokerista, kukkasista,          etanoista, sammakoista,

 

 inkivääristä, kanelista.                 koiran hännän tupsukoista!

 

Niistä on pienet tytöt tehty!                          Niistä on pienet pojat tehty!

 

 

            Vaan tehdäänpä pojillekin perinteistä lorua kaunihimpi:

 

 

 

Pienet pojat on tehty

 

  sinisistä perhosista, sirittävistä sirkoista,

 

                                                         kivoista kisuista ja hauveleista!

 

                                          Niistä on pienet pojat tehty!

 

 

 

ALZHEIMER

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta

kahtena tiistaina 15. ja 29.12.2003:

 

 

Kalevilta                                                   LÄHETE

                                                                 15.12.2003

 

Hyvät, maailman parhaat M-osaston hoitajat,

Kiitos, jos Maire saa jälleen tulla mitä parhaaseen hoitoonne. Hän on ollut flunssassa, aivastellut silloin tällöin ja on ollut yleensä melko väsynyt. Olemme juoneet Finrex Neoa.

Tänäänkin Mairella oli aamunuhaa, ja joimme kuumaa Fin­rexiä. Laitoin aamulla alahuuleen Zoviraxia. Nieleminen on ollut viime päivät aika vaivalloista. Neste on hyvä antaa silloin, kun suussa on jäljellä vielä jotakin ”kiinteää”. Mikäli nielemisrefleksiä ei kohtuullisessa ajassa ole tullut, olen hellästi pakottaen laittanut huulien välistä keksiä, jolloin suu aukeaa hiukan ja nieleminen onnistuu.

Vein viime keskiviikkona virtsanäytteen terveyskeskukseen. Torstaina soittaessani terveydenhoitaja ilmoitti, että tulos on negatiivinen, ja pyysi palaamaan asiaan lähemmin perjantaina. Kun perjantaina soitin, hän ilmoittikin, että ”kasvua ei ole”. Annoin vielä perjantaina Nitrofuria 2 x 1,5; samoin lauantai­aamuna. Lauantai-iltana ja sunnuntai-iltana annoin enää yh­den Nitrofurin. Dosetissa on Nitrofuria torstaihin asti. Sen enempää ei minulla ollut. Kiitos, jos saan siitä reseptin. Dose­tista puuttuvat myös Marevanit. Kiitos, jos määritätte niiden annostuksen. Menneellä viikolla oli sama annostus kuin edelliselläkin viikolla.

Saunassa Maire kävi viimeksi lauantai-iltana. Olen voidellut Helosanilla kantapäiden lisäksi selkärankaa. Vatsa toimii var­maan tänään maanantaina (ehkä päiväruokailun jälkeen), koska ei ole pariin päivään juurikaan toiminut.

Haen Mairen kotiin ensi sunnuntaina. Soitan vielä ennen sun­nuntaita tarkemman hakuajan.

Kiitollisuudella

Kalevi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                     LÄHETE

                                                                    29.12.2003

 

 

M-osaston johtajalle ja muille hyville ihmisille!

 

Hyvää ja siunattua pian alkavaa uutta vuotta 2004 teille jokaiselle erikseen ja kaikille yhteisesti!

Tässä tulee Maire. Mukana on dosetti ja varavaatteita. Päällä oleva pitkähihainen aluspaita voinee tehdä yöpaidan yläosan virkaa. Lisäksi mukana on toissapäivänä diagnostisoituun sieneen salvaa ja talkkia. Sientä on jalkojen kummassakin nivustaipeessa noin 10 sentin matkalla nivustaipeesta alaspäin jalkojen sisäpinnoilla. Kiitos luovuutenne, kun saatte Mairen yhteen puristamiin jalkoihin kuitenkin laitetuksi voidetta ja talkkia. Toimenpide tehdään kahdesti päivässä. Toisella kertaa ennen voitelua pestään ja kuivataan. Tänään maanantaina ei enää tarvitse pestä, koska tein sen jo aamulla. Saunassa ei välttämättä tarvitse käydä koko hoitojakson aikana; saunoimme ja pesimme eilen, sunnuntai-iltana.

Nieleminen on sujunut kohtuullisesti. Pienoinen vaikeus lie­nee tullut sienitulehduksen aiheuttamasta mahdollisesta kivu­liaasta olosta; iho oli ilkeän punainen em. alueilla. Mikäli nes­tettä jää suuhun pitkäksi aikaa, on näemmä paras tapa saada se alas työntämällä väkisin huulten välistä pieni pala keksiä, leipää tai muuta vastaavaa

Pyyntönne mukaan kävin Mairen kanssa laboratoriossa Marevan määritystä varten 19.12. Silloin INR oli 1,9. Ennen joulua kotiauttaja Terttu soitti lääkärille, joka määritti annokseksi ½ tabl./pv, ja lupasi miettiä joulun jälkeen annostusta vielä uudelleen. Jos muistan, kysyn tavatessamme, käynkö otattamassa verikokeen kahden viikon välein. Samoin kysyn muistaessani, vaivataanko jatkossakin Kustaankartanon lääkäriä Marevan-annostuksen määrittämisessä, vai kään­nyn­kö terveyskeskuksen puoleen.

Sovin osastonhoitaja Arjan kanssa Mairen poishaun ajankohdan sekä tammikuun mahdolliset hoitopäivät.

Kaiken Hyvän toivotuksin, kiittäen

Kalevi

 

 

NÄINKIN VOI OLLA
 

Kalevin omaishoitajan päiväkirjasta Itselleni antamiani ohjeita:

 

OHJEITA OMAISHOITAJALLE:

 

<> Älä provosoidu, kun näyttää, että provosoidaan. Ei edes provosoida. Muistisairautta poteva ihminen ei provosoi, hänellä vain on sairaus, joka aiheuttaa epäterveen käytöksen: 

 

Esimerkki:

Kävelimme tänään kilometrin päässä sijaitsevaan ostos­keskukseen ja takaisin. Mairelle oli huulien punaaminen josta­kin syystä jäänyt kesken. Hän murehti sitä jo menomatkalla. Lohdutin häntä sanomalla, että hän on luonnonkaunis ilman huulipunaakin. Selitys kelpasi jotenkuten. Takaisin kävelles­sämme asia kuitenkin huoletti Mairea taas ja hän sanoi moitti­vasti: ”Mihin sinä sen minun huulipunani oikein laitoit?” En muista, mitä vastasin. Ilmeisesti suurin piirtein niin, että ”Sinä itsehän sitä käytit, en minä siihen koskenut.” Joka tapauksessa vastaukseni merkitsi sitä, että provosoiduin. Kun jokin esine tai tavara katoaa, on normaalia, että ”kadottaja” on joku muu kuin sairas itse. Syntipukkejahan me melko yleisesti etsimme ”terveittenkin maailmassa”. 

Niin sanotun terveen ihmisen suhtautumisen äärilaidat, silloin, kun omaishoitajaa epäillään esineen kadottajaksi:

-  Negatiivinen äärilaita: Hermostun aivan tolkuttomasti ja alan huutaa aggressiivisesti: Sinä tässä olet sairas. Sinä jemmaat koko ajan kaikkia tavaroitasi. Älä sinä minua syytä. Sinä itse se kätkijä olet, sinä koko ajan kadotat tavaroitasi. Älä rupea minua syyttämään!

+ Positiivinen äärilaita: Sanon: ”Älä murehdi, kyllä me pärjä­tään. Etsitään se yhdessä. Kyllä me sen löydämme. Kaikki järjestyy hyvin.” (Tai keksi vielä parempi positiivinen ääri­laita, jota voimme tavoitella käytännössä. Lähtökohtana on joka tapauksessa se, että sairauden vuoksi kanssaihmisemme luonnostaan siirtää ”syyllisyyttä” meihin. Ei sairautta poteva kanssaeläjämme edes provosoi meitä. ”Terve” saattaisi voida­kin provosoida.)

 

<> Vaihda huumorille. Tai vaihda ikävä puheenaihe johonkin kauniiseen, vaikka vihreyteen heräävään luontoon.

<> Vältä syyttelyä. Jos pyyheliina on kadoksissa - vaikka jatkuvastikin niin kuin meidän keittiöpyyhkeemme (ja tiski­rättimme) on - sano, että etsin ja tuon sen. Sano ystävällisesti, lohduttaen, rauhoitellen. Jos vastaava esine tai tavara on olemassa, tuo se, ystävällisyytesi säilyttäen.

<> Huomaa itsekin tekemäsi virheet. Se auttaa ymmärtämään, että jos minä ”terve” teen virheitä, miksei sitten hän, jonka sairauden ilmenemismuoto on ”virheiden tekeminen”. On vain aste-ero. Minä ymmärrän, että jos puhelin soi, siihen pitää vastata. Havahduin viime viikolla, kun hoksasin, että Mairelta on menossa puhelimeen vastaamisenkin taito. (Soit­tamisen taito katosi ehkä runsas vuosi sitten.) Yleensä hän vielä vastaa, mutta ihan joka kerta ei ymmärrä, mistä on kysymys, kun puhelin soi.

<> Suggeroi itsesi erilaisuuden hyväksymiseen. Kun tänään olimme iltakävelyllä, eräällä pariskunnalla oli herttainen pieni koira mukanaan lenkillä. Maire pysähtyi ja sanoi koiralle ”pusi, pusi”. Terveenä hän ehkä olisi ajatellut niin, mutta ei hän sitä terveenä olisi ääneen lausunut. Käytös oli ”erilaista”, ei totunnaista, tavanomaista. Tai ei ole tavallista, että kaupan kassalle esitellään kovalla äänellä ”tämä on minun mieheni”. Hän kyllä tekee esittelyn niin ylpeänä ja kiitollisena, että minulle tulee erityisen hyvä mieli.

Miten voisimmekaan saada erilaisuudesta rikkauden, myöntei­sen asian, jopa ylpeyden aiheen?! Eräs helpottava tekijä olisi kai se, että omaishoitaja itsekin olisi vähän ”erilainen” eli ihminen, joita ei mahdu kolmeatoista tusinaan. Ja hyväksyisi sekä oman itsensä erilaisuuden että kanssaeläjänsä erilaisuu­den.

 

<> Etsi tietoisesti elämästä hyviä puolia ja iloitse niistä. Meillä kaikilla on elämässämme kaksi hyvää puolta, joista toi­nen on varsin raadollinen: tämä päivä on parempi kuin huomi­nen. Toinen on se, että erimielisyydet ja pahaa mieltä aiheut­tavat asiat unohtuvat. Siinä suhteessa läheisemme ovat paljon taitavampia kuin me ”terveet”. (Tosin en ole ihan varma, jättävätkö esimerkiksi omaishoitajan kireät sanat sittenkin jonkin alakuloisen jäljen läheiseni aivojen piilotajuntaan, vaikka lähimuisti ei tuo sitä selvään tietoisuuteen.)

Voi, kun meillä jokaisella olisi jotakin muutakin positiivista löydettävissä. Mairen ja minun suhteessani dramaattisen iso muutos positiiviseen suuntaan on tapahtunut siinä, että Alz­heimerin tauti on vähentänyt Mairea terveempänä rasittanutta mustasukkaisuuden tunnetta. Myös Mairen merkillisen hyvä huumori ja terävät sutkautukset ovat rikastuttaneet ja ilostut­taneet elämäämme. Voi, miten toivon, että jokaisella omais­hoitajalla olisi elämässään edes jotakin pientä myönteistä löydettävissä ja tunnettavissa. Kaikilla ei toiveistani huoli­matta ole.

Eräs omaishoitajatuttavani kertoi, että lääkäri aina kehottaa ajattelemaan positiivisia puolia sairaudesta ja jatkoi, että kun ”tässä sairaudessa ei ole yhtäkään positiivista puolta”. Toinen omaishoitajatuttava kertoi avioliittotilanteestaan näin: ”Ei meidän avioliittomme ennen puolisoni sairastumista kovin kehuttava ollut. Ja sitten, kun hän sairastui, ajattelin, että ´tämänkin vielä minulle teit´”. Minun on näin teoriatasolla helppo hurskastella näissä asioissa; eivät nämä käytännössä aina kuitenkaan kovin helppoja ole! On helppoa sanoa esimerkiksi: ”Nauti hoidettavasti kosketuksesta ja läheisyy­destä.” Mutta entä jos sellaista ei ole?!

  

<> Jossakin vaiheessa intiimisuhde sairauden myötä vähenee ja loppuu kokonaan. Eräs ihmeellinen asia tuohon asiaan liittyy. Vertaisryhmässä on ollut aika paljon kokemusta siitä, että sairauden alkuvaiheessa seksuaalisuuden tarve voimistuu. Ilmeisesti tästä on omat harmilliset käyttäytymishäiriömäiset oireet vaikeuttamassa hoitoa myös terveyskeskuksissa ja muissa hoitopaikoissa. 

<> Mitä tärkein ohje omaishoitajalle ja muille läheisille: Opettele rakastamaan itseäsi eli hellimään itseäsi ja pitämään itsestäsi hyvää huolta. Mietiskele, mitä se omalla kohdallasi tarkoittaa. Me omaishoitajat olemme esimerkiksi jossakin määrin verrattavissa pienten lasten kanssa jatkuvasti eläviin kotiäiteihin. Luulen, että tällainen äiti nauttii, kun välillä saa keskustella aikuistenkin kanssa. Meille olisi tärkeää, että pääsemme välillä keskustelemaan ”terveiden” kanssa. Ja meille on tärkeää, että pääsemme välillä hiljentymään yksi­näisyyteen. Tavoitteena on oma tyytyväinen mieli. Se on parasta virikettä omaishoitajan läheiselle hoidettavalleen osoittamalle vilpittömän rakkauden tunteelle. Kaikista kom­melluksista ja erilaisuudestamme

Taas kerran tarvitaan itsesuggerointia eli jonkinlaista oikein lujasti itselleen järjellä puhumista, jotta emme jatkuvasti eläisi huonolla omallatunnolla. Se vaatii - jo ennenkin peräämääni - tiukkuutta, tietynlaista ”itsensä kovettamista”. Meidän on, jos on tarpeen ja suinkin mahdollista, kovetettava kokonaisedun nimessä sydämemme osalle läheisemme puheenvuoroista. Kodin ulkopuolella työssä käyvälle omaishoitajalle tuntuu pahalta esimerkiksi lähteä työhön. - ”Mua rassaa, kun olet pois”, sanoi Maire viime lauantaina iltateepöydässä tarkoitta­en työssäkäyntiäni. Toki meillä on melkoinen tukiverkosto, mutta todella tuttu kotona on parempi kuin vieraampi ihmi­nen.

Omaishoitajan omat harrastuksetkin ovat tärkeitä. Tietenkin on lämmittävää, jos meillä on läheisemme kanssa yhteisiäkin harrastuksia - jos ei muuta, edes ulkoilu tai jotakin vastaavaa. - Pidä muutoinkin hyvää huolta fyysisestä kunnostasi. Sillä on suuri vaikutus henkiseen hyvinvointiisi ja jaksamiseesi.

Edellä olevasta tuli mieleeni omaishoitajan ja hoidettavan persoonat. Luin hiljan tutkimuksesta, jonka mukaan

  1. hoidettavaa muistisairasta hoidettiin - en muista kerrottiinko tutkimuksessa miten hoidettiin - ehkä annettiin virikkeitä, lepoa ja virkistystä. Tulos ei ollut positiivinen. 

     2. Omaishoitajaa hoidettiin. Tulos: omaishoitajan hoi­dos­sa olevan muisti-                         sairaan   vointi parani selväs­ti omaishoitajan saaman hoidon ansiosta.

 

 <> Yksi kaikkein tärkeimmistä asioista, jota ei voi liikaa painottaa: Pyri luomaan hoitajien verkosto, jota voit käyttää saadaksesi aikaa mahdollisen työsi tekemiseen. Lisäksi on tärkeää muistaa antaa omaa aikaa muutoinkin itsellesi. Muistiyhdistyksistä ja vastaavista on paljon apua: voit kohtuullista korvausta vastaan ehkä saada hoidettavan päivähoitoon, ja saattaa olla mahdollisuus saada kotiinkin hoitaja. Ehkä avunantajia löytyy omaishoitajan ja hoidettavan lähipiiristäkin. - Teethän kaikkesi, että myös käytät verkostoa ilman huonoa omaatuntoa!

 

<> "Puuduta tunteesi" eli pyri aktiivisesti unohtamaan loukka­ukset, joita mahdollisesti olet - ihmetellen!? - joutunut koke­maan lähisukulaisten tai muutoin läheisten ihmisten ymmärtä­mättömyyden johdosta. (Tässä kohtaa kirjoitustani tulee radiojumalanpalveluksesta juuri rukous, jossa pyydetään apua hyväksymään se, mikä on rikki mennyt.)

 

<> Pyri luomaan uusia ystävyyssuhteita niiden tilalle, jotka sairauden aikana ovat loppuneet tai väljähtyneet. Monia ei tarvita, mutta olen sitä mieltä, että jonkinasteinen sosiaalinen kanssakäyminen on onnellisempaa kuin umpioituminen.  Saman elämänkohtalon kokeneista voi saada erityisen hyviä ystäviä. Vertaisryhmäläiset pystyvät antamaan toinen toisel­leen voimaa. Ja jos huumorit ovat samalla aalto­pituudella, kaikille tulee hyviä vuosia kosolti lisää.

Hyviä vertaisryhmäläisiä, tulevia hyviä ystäviä, on mahdolli­suus tavata muistiyhdistyksissä ja vastaavissa. Niiden jäse­niksi ja toimintaan mukaan kannattaa mennä. Esimerkiksi ilman Helsingin Alzheimer-yhdistyksen apua emme olisi Maire-vaimon ja herra Alzheimerin kanssa selviytyneet niin kuin selviydyimme jopa viitisentoista vuotta. Suosittelen lämpimästi, että jos ken muistisairaan omaishoitaja ei ole vielä muistiyhdistyksen jäsen, kannattaa ottaa selville lähin muistiyhdistys, ja mennä hoidettavansa kanssa toimintaan mukaan. 

 

<> Hiljaisuuskin on tärkeä asia. Mikäli sairaus on edennyt niin pitkälle, että puhuminen on unohtunut, ei omaishoitajan tarvitse jatkuvasti täyttää ilmanalaa puheellaan. "Hiljaisuu­dessa leijailee kultahippuja", tapasin sanoa opettajan­koulut­tajana opetusharjoittelijoille.

Toisaalta ainakin osalle dementoituville / dementoituneille luonnostaan sanoja voi kadota vähitellen ennen puheen mahdollista totaalista loppumista, ajan kulku unohtuu. Mairekin saattaa unohtua katsomaan ikkunasta luontoa, ihastella sitä, tutkailla, ja olla vain hiljaa. Ihan varma en aina ole, mitä hän tuollaisissa tilanteissa ajattelee. Usein joka tapa­uksessa hän ihastelee luonnon kauneutta, koska hän sitä sitten puhetta tuottamaan alkaessaan ylistää. Ja aika usein lintuja seuratessaan hän sanoo hellästi kuin kaverilleen: ”Tipu, tipu”.

 

 

 

VÄHÄPOIK PAKINOI

OLKKO JOULUS JA UUS VUATES ONNISTUMISSI TÄYN!

Jokane meist saa joskus onnistumise elämyksi. Semmo­ne voi ol vaik kuin piän asi tahtos. Piäniki onnistumine voi tuar herkäl ihmisel hyvä miäle pitkäks aikka. Tärkkiä o antta onnistumise tuntte vaikutta eli pitä huamat tia­to­sest, et hei - mää onnistusi! Ehtol voi nukkuma mennes­säs viäl vaik miälihyväl kerrat, mitä kaikki onnistumissi tul päivä aikan kerätyks. Miälihyvä voi vähä vaik lisä­täkki nii, et harjotta ittiäs kohta reilu filunkki: kesäfriik ihmine voi vaik katto nukkuma mennessäs akkunast ulos, nähr talvise pakkaskeli ja sanno tai laula ittelles nukkuma mennessäs: ”Ol ulkon vihriää.” Ja jos hän saa hyvä miäle kaikest kaunist joulusest, voi vaik pääl viäl luikautta, et ”o hanke korkkia niatokse”.

 

Jos sul o ehtoste semmone olo, ete päiv tuanu mukanas yhtä onnistumist, ei ol hualt eikä hättä. Sillo sun täyty laski onnistumise rima. Vähänpoja rima o muute jo aika alhal. Esimerkiks yhten päivän tunnu silt, et ei ol tullu yhtä onnistumist, jost vois ittiäs ittelles nukkuma men­nessäs kehhu, ko hoksasi, et toki tiätenki on tullu. See ol semmonen päiv, ko istuti maaha tulppanisipulei. Kon tyä ol tul tehryks, luin tyäohje sipulpussin takka. Pare seeki, et luke eres jälkikätte, ko et ei lukis ollenka. No, se onnistumisen tunne tul näi. Ohjeis sanotti et ”Älä syä sipuleit tai kukki.” Mää honasi, et kukki ei mul ylensä tul, nii et see vaar o ohitet taitavast jo etukätte. Mut se pääonnistumine on täsä: Mää en ainaka yhtäkki muist, et kukkaste pinttan tulo ois estyn sen tähre, et mää oisi syä­ny ne sipula.

 

Täsä oo viäl muutam vink hyvä joulumiäle loihti­mis­se: Muisteta muista lähimäissiäm. Saarikosken Pent­ti harmit­tel joskus Jeesuksen tulemist. ”Ilma Hänen tulo­as olis voinu elä muist välittämät, pelkästäs ittiäs var­te”, totes runoilija. Toiseks tiätenki muisteta poisnukkunei lähimäissi ja saara voima hyvist muistoist. Ja tiäten­ki kunnioiteta ja toteuteta perint­tei. See tua turva ja hyvä miält, ja o hyvä, jos kauni perintte siirtyvä suku­polvelt toisel.

 

Voiran tiätenki luar uussiki perinttei. Jos omas lapsuu­renkoris ei esimerkiks joulateria ol alotet jouluevankel­jumil, ei muut ko rohkiaste lukema! Noo, ei se tiätenkkä pakko ol, mut meinasi vaa, et jos silt tuntu, nii siit vaa!

 

Silt varalt, josses löyr oikkia kohta piänel vaival, mää sano sen täsä: see o Luukka evankeljumi toise (2.) luvu alus. Jolles löyr Pipliatas, koet etti kuukle avul kirjotta­mal sana jouluevankeliumi. Ja jos es tohri lähti kuuklen parihi, sää voi vaik lukki seissalttas joulpöyrä ääres joul­kertomukse alu ja lopu täst:

”Siihe aikka anno keisar Aukustus käsky, et koko valtakunnas ol toimitettav verolpano... Nii Joosefki läks Kalileast, Nasare­tin kaupunkist ja men verolpano varte Juureaha, Raavirin kaupunkki Peetlehemi, kosk hän kuulus Raaviri sukku. Hän läks sin yhres kihlattuns Marian kans.  --- --- ---  Ne kaik kon kuuliva paimenitte sana, ihmettelivä kovaste. Mut Maria piilot syrämehes ihan kaik, mitä ol tapahtun, ja funteeras sitä kovas­te. Ja paimene palasiva kiittäe ja ylistäe Taiva Issä siit, mitä oliva kuullu ja nähny. Kaik ol juur niinko heil ol sanot.”

 

Lopuks voit sit ilmotta koko väel, taik jossas ole yksi, nii ittelles, et ku nyy o varovast totutelt, nii ens joulun o ohjelmas sit koko kertomus. Ei kyl sen kaunimppa luku­kappalet ol, ko joulevankeljum, vaik se alkaki veroist. Kaiket asi o sit nii, et ilost veromaksaja Jumal rakasta. Tämä mun saarnan lyhentä­miseks on pare, et jatketa perinteitte pohriskelu vast vuaren peräst.

Josas kuitenki kysy, et voik sää otta sit vähä myähemmi sen konjakpunsi, niin tiätenki sää voi otta vaik heti, jos see o perinne. Ja tiätenki voira nautti ruakryyppyki, jos seeki o perinne.

Sit mä välitä sul ja mahrollisil läsnäolevil läheisilles Nikuse Mati laulu sanoi lainate tärk­kiä viästi: ”Su mä siunat tahro, josas ole väsyny tyäst tai levottomast yäst. Su mä siunat tahro.”

  

Matkaeväkses tähä lop­pu otan piäne värssynpätkä   (5 Moos. 31:7-8.): ”Ol vahv ja rohki. Taiva Isä ite kulke su ereläs. Hän o sun kanssas, hän ei jät su yksi eikä hylkkä sua. Lannistu ei kannat eikä peljät.” 

  

Sul ja läheisilles mä toivota Hyä Joulu ja Luanikast Uut Vuat 2020 !

Näin toivot rakkaurel ja joulmiälel

Vähäpoik Kalev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

UNESTA JA UNETTOMUUDESTA

 Sairastuin monta kymmentä vuotta sitten uniapneaan. Uniapnean havaitsee kotioloissa hengityskatkoksista. Paris­kunnilla on hyvä, sikäli kuin he nukkuvat samassa huoneessa. Toinen jännittää lähellä, vieläkö läheinen alkaa hiljaisuuden jälkeen hengittää. Muistaakseni lääkäri kertoi aikoinaan, että minulla hengityskatkos saattoi kestää tutkimuksen mukaan lähes kaksikin minuuttia. Yleensä kuorsauskin saattaa olla yksi uniapnean oire.

Yksinäisellä ihmisellä uniapnean paljastuminen on vaikeam­paa, koska hän ei tiedä mitään omista hengityskatkoksistaan eikä kuorsauksistaankaan, ellei herää niihin ja hoksaa tilan­netta. Silloin syvä jatkuva väsymys antaa aiheen käydä tarkis­tuttamassa tilanne lääkärillä.

Verenpainesairauskin voi johtaa jatkuvaan väsymykseen, samoin diabetes. Kakkostyypin diabeteskin voi syntyä stres­sistä. Stressi puolestaan voi johtaa unihäiriöihin. Ne johtavat sitten jatkuvaan väsymykseen. Minullekin kakkostyypin dia­betes puhkesi työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta stressistä. Työterveyshuolto vahvisti diabeteksen synnyn syyn: pelkäs­tään ihmisten taholta tullut kiusaaminen.

Aika moni Suomessa on joutunut työpaikkakiusaamisen koh­teeksi. Ei paljoa, vähän kuitenkin, voi lohduttaa se, että yleen­sä kiusatut ovat työpaikan parhaita työntekijöitä. Se on aika yhtäpitävästi todistettu tieteellisissä tutkimuksissa. Maal­likkona sanon sen vielä toisin: tavallinen syy työpaikka- ja ehkä muuhunkin kiusaamiseen lienee kateus.

Ei kestänyt kauaakaan eläkkeelle jäämisestäni, kun kiusaajis­tani eroon pääsy lopetti diabeteksen. Unen ja elämän laatukin paranivat. Ei tosin loppuiäkseni, mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää.

Mikäli jatkuvaan väsymykseen ei löydy muita syitä, on men­tävä lääkäriin tutkituttamaan, löytyisikö syyksi uni­ap­nea. Terveyskeskus voi järjestää kotioloihin uniapnean tut­ki­misen edellyttämät toimenpiteet.

Jos uniapnea todetaan, terveyskeskus saattaa järjestää koti­käyttöön hengitystä helpottavan laitteen, CPAP-laitteen. Siihen tottuminen on osalle ihmisiä vaikeaa. Eräs ystäväni ei tottunut ainakaan helposti, jätti sen pois, ja totesi: "Mieluum­min kuolen nuorempana kuin käytän tuota laitetta." No, laitteita on monenlaisia niin kuin ihmisiäkin. Käsittääkseni suurin osa tottuu laitteeseen jonkin aikaa harjoiteltuaan. 

Lehdistä luin hiljan, että nyt osa hammaslääkäreistä on eri­koistunut antamaan apua unenaikaisiin hengitysvaikeuksiin hampaisiin asennettavalla kiskolla tai vastaavalla. Uutisoinnin mukaan se ei ole aiheuttanut juurikaan tottumisvaikeuksia. Sitä voitaneen kuitenkin käyttää vain lievissä tapauksissa.

Eräs suuri mahdollisuus parantua uniapneasta on - ei tosin aina - laihduttaminen. Minulla kesti parisen vuosikymmentä siihen, että uniapnea hellitti. En tiedä syitä, miksi niin hyvin kävi; laihtuminen oli ilmeisesti ainakin yksi parantumiseen johtanut syy, ehkä pääsyy. Iän myötä tulee kyllä muitakin väsyttäviä tekijöitä. Muistan, kun isäni Ilmo tapasi sanoa jostakusta paljon unta tarvitsevasta vanhuksesta, että "hän harjoittelee ikiunta". Taitaapa isä taivaallisilta kukkavainioilta minullekin kuiskailla tuota lausetta. Jos päivällä kuuntelen radiosta kahden minuutin uutisia, niin miltei joka kerta nukahdan vähintään noin 20 minuutiksi.

Aika usein ihmisen elämä soljuu päivin ja öin hyvin, jos unen laatu ja määrä ovat kunnossa. Tärkein uni ihmiselle on kuitenkin yöuni - tai yötyöläiselle muu vuorokauden aikana pitkäkestoisin uni. Silloin tuon unen aikana aivot puhdistavat itse itseään. Kuinkahan monen työpaikka- ja muun kiusaami­sen kohteena oleva on nukkunut liian vähän ja/tai laadultaan huonoa unta! Ei hän tuollaisen unen jälkeen ole seuraavana päivänä aidosti oma "perusitsensä". Mielestäni yleensä tuol­laisen unen jälkeen pitäisi kanssakäymisissään puhua ääneen tietoisesti ennemmin todella vähän kuin todella paljon.

Käsittääkseni erityisesti kaikille sadoille tuhansille suomalai­sille laihduttajille tarpeeksi pitkä ja laadukas uni on tavallis­takin tärkeämpää. Unen aikana nimittäin kehomme kuluttaa jouleja/kaloreita hämmästyttävän paljon. Ja kaiken muun hy­vän elämän perustana on säännöllinen elämän rytmi, sään­nöl­lisesti toistuvat päivittäiset ja viikoittaiset rutiinit.

 

LAINAUS ILTALEHDEN 16.12.2019 UNIJUTUSTA

Jutussa käsiteltiin esimerkiksi Columbian yliopiston tekemää tutkimusta. Siinä käsiteltiin esimerkiksi sokerin, ja yleensäkin ruokavalion vaikutusta unihäiriöihin. Sokeri ei yleensä ole hyväksi unelle. Hedelmät ja vihannekset eivät kuitenkaan tee pahaa. Niissä on luonnollista sokeria joka ei todennäköisesti nosta veren sokeria unta häiritsemään. Pahasta on elintarvik­keisiin lisätty sokeri. Kasvikset sisältävät kuitua, joka estää veren sokerin nousua. Yliopiston tutkijat sanoivat, että unihäiriöihin yhteydessä ovat sokeri, suola, valkoinen riisi ja vaalea leipä. Hyväksi ovat banaanit, pähkinät, kirsikat ja kalium ja magnesium. Kerran kirjoitinkin, että kirsikkamehu oli vanhan kansan unijuoma. Kyllä vanha kansa tietä: edellä mainitussa luettelossa kirsikka on tiedemiesten mukaan ainoa, joka sisältää melatoniinia.

 

Menestystä meille kaikille!

t. Kalevi S

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  JOULUKUUN RUNOJA

 

                     Immi Hellén 

                     JOULU-UKKO

JOULU-UKKO.png

 


Terve, terve joulunaatto! Sua toivoi äiti, taatto, hartahimmin - usko mua, lapset odottivat sua.

Kello naksautti kuusi, niin jo pieni Paavo huusi, kukas tuolta kiipeää rantatietä viertävää?

Lapset kaikki ikkunaan heti lentää katsomaan, näkivätkin selvästi, kirkas kuu kun valaisi.

Etkö tuntis tulijata, säkin suuren kantajata, partasuuta ukkoa, vanhaa sekä viisasta.

Heti ovi avattiin, saliin vieras kutsuttiin, saatiin lahjat loistavat, viikunat ja omenat.

Ukko etsii lahjaa uutta, lapset huutaa täyttä suuta: mulle, mulle, ukkoni, anna parhain lahjasi!

Pieni Helmi hiljaisna seisoo toisten takana, eikä pyydä laisinkaan kunhan toiset saisi vaan.

Kuka sinisilmä siellä aivan lahjatonna vielä? Lapsi, ah, sun sydäntäs! Lausuu ukko älykäs.

Etkö luule nähneheni tästä ohi rientäissäni, annoit lelus ainoisen köyhän lapsen kätehen.

Niin, ja näinpä kerran vielä kuinka kulkeissasi tiellä, sairaan linnun tapasit, hellästi sen korjasit.

Lahjan sinun arvoisesi lahjoittavi toinen käsi, ota multa omakses kultahelmet kaulallesi.

  

 

         

Tontttu_Kuusenvetaja.jpg


   

          Zacharias Topelius
       

              JOULUPUU

Tuo tumma vuorten valtija

mun oli isänäni,

ja kankaan kaunis kanerva

armaana äitinäni.

Vaahtoisa virta – veikkonen

ja sisko – taivaan tähtönen

puut metsän – ystäväni.

 

Ja kainalossa korpimaan

mä kasvoin korkeaksi,

ja metsälampi laineissaan

loi kuvan kauniimmaksi.

Mun tuikki tähti latvassain

ja kuuhut paistoi oksallain,

kun lepäs tyynnä lahti.

 

Mä olin korven kaunistus

ja uljuus metsämailla,

ei haitannunna ahtaus,

en ystäviä vailla:

mun lauloi peippo latvassain,

söi oravainen oksallain,

kun oli rauha mailla.

Niin talvipäivän puhteella

sai poika juurelleni,

hän iski minuun katseensa,

löi kirveen kuoreheni:

mä kaaduin nuorna mättäällen,

mä kaaduin riemuks toisillen,

siks kaaduin mielelläni.

Mä herrastaloon vietihin –

se mulle outo retki.

Siell’ käärittihin silkkihin,

sain kultakukkasetkin.

Nyt olin metsän morsian,

sain kynttilöitä latvahan.

Nyt oli juhlahetki.

 Joulukuusi.jpg

 

 Ja joulu-illan iloihin

 mä saatettihin sitten.

 Oi, kuinka siellä riemuittiin,

 soi sävel laulajitten!

 Mä silloin muistin peippoain,

 ja korpimaista kotiain –

 ah, luulen että itkin.

 

Vain hetken kesti tepastus

 ja leikki juurellani,

tuon lapsilauman riemastus

vei huolen rinnastani.

Mä ulos sitten heitettiin,

pois silkit, kukat karsittiin,

ja kullat oksiltani.

 

Pois, pois on kaikki ystäväin,

oi, nyt on kaikki toisin.

Jos juurelleni metsähän

mä jälleen päästä voisin!

Mä kaaduin nuorna mättäällen,

mä kaaduin riemuks toisillen.

Ken kyynelhelmen soisi? –

 

Ei, lapsikullat, riemuitkaa:

sain teille hengen antaa.

En saanut suurta kunniaa,

en valtikkata kantaa.

En saanut kasvaa pilvihin,

vaan sainhan kaikki kuitenkin

mä teille uhriks antaa.

 

Ei löydy riemun vertaa sen,

mi mieleen heijastuupi,

kun kaikki uhraa toisillen,

vaan itse unhottuupi.

Tää riemu onkin taivainen,

vaan lapset Luojan ylhäisen

ne siihen valmistuupi

 

 

 

TUEKSI ELÄMÄÄSI SANANLASKUJA

ISON KIRJAN SANANLASKUJEN KIRJASTA

 

Luvun 23

 jae 4: Älä rehki rikastuaksesi

älä tuhlaa ajatuksiasi siihen.                                        

 

23:5 Kun kiinnität katseesi rikkauteen,

se on jo poissa:

se on saanut siivet

ja lentänyt taivaalle kuin kotka.

 

23:12 Taivuta mielesi kuulemaan neuvoja,

avaa korvasi viisaudelle. 

 

23:15 Poikani, jos sydämesi viisastuu,

minun sydämeni ilostuu.

 

23:16 Riemu täyttää mieleni,

kun puheesi on totta ja oikeaa. 

 

SANONTOJA KANSAN SUUSTA

Vaitiolo on kultaa, puhuminen hopeaa.

Ja sama asia toisin tutuin sanoin: Otetaan vaarin Luojan vinkistä: Meille on luotu yksi suu ja kaksi korvaa. Se kertoo viisaasta painotuksesta kulkiessamme pitkin elämän polkuja.

 

Ilmastonmuutoksessa unohtuvat kokonaan ne menneet aikai­semmat ajat, jolloin talvet olivat niin kylmiä, että saha­pukitkin joutuivat lämpimiksensä nostelemaan palelevia jal­ko­jaan.

 

Antti joulut alottaa,

Tuomas tupaan taluttaa.

Hyvä Tuomas joulun tuopi,

paha Nuutti sen pois viepi.

(Antin päivä 30.11., Tuomas 21.12., Nuutti 13.1.)

Nuutinpäivänäkään eivät kaikki meistä "jouluihmisistä" malta lopettaa joulunaikaa, vaan jatkavat sitä. Ja laulussahan toivo­taan, että joulu olisi ainainen. Kristillisen kirkon piirissä joulu loppuu jo loppiaiseen, jonka nimityskin viittaa loppumiseen. (Seuraava loppiainen, pyhäpäivä, on sunnuntain jälkeen maanantaina 6. tammikuuta 2020. Loppiainenhan on se päivä, jolloin kaukaa itäisiltä mailta tuli viisaita tietäjiä katsomaan Jeesus-lasta. He toivat Kristukselle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.)

 

 

 

 

 

JOULUKUUN KALENTERIASIAA

LIPUTUSPÄIVÄT  

perjantai 6.12. itsenäisyyspäivä, virallinen liputuspäivä 

 Suomen_lippu2.jpg

sunnuntai 8.12. Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä, virallinenliputuspäivä   

Suomen_lippu2.jpg

 

MUITA ERITYISPÄIVIÄ JA -VIIKKOJA

sunnuntaista 24.11. –  sunnuntaihin 1.12. Valtakunnallinen omaishoitajien viikko. Viikon teema on: Näe, huomaa, kuule – omaishoidon monimuotoi­suus - Omaishoitajaliitto

sunnuntai 1.12. Maailman aids-päivä – YK

sunnuntaista 1. - lauantaihin 7.12. IBD-viikko,

IBD = tulehdukselliset suolistosairaudet - Crohn ja Colitis ry

 - Kehitysvammaisten tukiliitto

 

maanantai 2.12. NNKY:n Unelmanpäivä, Suomen NNKY-liitto (NNKY: Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys)

tiistai 3.12. Kansainvälinen vammaisten päivä - YK

 

tiistai 3.12. Kansallinen Vapaaehtoisten päivä

Kansalaisareena

 

torstai 5.12. Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivä - YK

  

perjantai 6.12. Suomen itsenäisyyspäivä   

  

lauantai 7.12. Maailman siviili-ilmailun päivä - YK

 

sunnuntai 8.12. Jean Sibeliuksen päivä Suomalaisen musiikin päivä  

  

maanantai 9.12. Kansainvälinen korruption vastainen päivä - YK, oikeusministeriö

 

maanantai 9.12. Annan, Annen ja Anun nimipäivä 

Vanha kansa tapasi sanoa: "On kylmää ja synkkää kuin Annan päivän aikaan."

- Mietitään, pidetäänkö sanonta Annasta ennallaan, vai kehi­telläänkö uusi, paremmin nykysäihin soveltuva sanonta. Pimeysennustus pitänee hyvinkin paikkansa, mutta entä kylmyys? Saa nähdä; odotetaan mielenkiinnolla.

 

tiistai 10.12. Ihmisoikeuksien päivä - YK

 

 

 

               TÄYSIKUU

           torstaina 12.12.2019

TAYSIKUU_KIRJAAN.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai 22.12. Talvipäivänseisaus, jolloin päivä on lyhim­millään. Tästä eteenpäin valo alkaa lisääntyä päivi­en pitene­misen myötä – hurraa! Ja sama toisella kotimai­sella: hura! Valo lisääntyy vanhan periaatteen mu­kaan: hitaasti, mutta var­masti.

sunnuntai 29.12. Kansainvälinen inhimillisen solidaari­suuden päivä - YK

 

 

Nyt siirrymme "jouluntuoksuisiin" päiviin:

 

  Perjantai 13.12. Lucian päivä

Lucia.jpg

 

 

 

 

 

Lucian päivä on valon juhlaa, ja Lucia - suomeksi Valotar - tuo mukanaan valon pimeyden keskelle. Pyhä Lucia on ollut suosittu pyhimys Italiasta Pohjoismaihin saakka. Lucian päivänä valitaan Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön sekä kynttiläkruunuun ja kantaa kädessään kynttilää. Lucian kynttiläkruunu symboloi enkelin

 

 

 

Tontut.jpg

  

    Tontut askaroimassa ennen joulua

    (Parhaat aloittavat heti joulun jälkeen tai viimeistään kesällä!)

 

 

 maanantai 23.12. Jouluaaton aatto

Lohtuvinkki siivoukseen vihkiytyneille: Nyt sinulla on hyvä mahdollisuus harjoitella olemaan inhimillinen ihminen. Täy­dellinen ei kannata eikä tarvitse olla; anna itsellesi lupa siirtää oikein paljonkin tavoitteittesi toteuttamista vuoteen 2020 ja 2021. Kerrothan lähimmäisillekin samaa, jos hyväksi näet. Hiljaa, nauttien ja täydellisyyttä tavoittelematta  hyvää tu­lee! - Hyvä Sinä ja Te!!

 

 

TIISTAI 24.12.2019 JOULUAATTO

AATTOAAMUN KESKUSTELU KOTONA

 Isä äidille:

 - Hyvää huomenta, Rakas! Hyvää joulu­aaton aamua, hyvää jouluaattoa ja hyvää joulua! - Nyt on käynyt yön aikana niin hassusti, että myönteinen haaste on päässyt pukeutumaan ison ongelman asuun. Laitoin kinkun illalla uuniin ja olin ajatuk­sissani laittanut lämmön lempeän sijasta täysille. KOKO kinkku pääsi kärventy­mään.

Äiti isälle:

- KOKOKO?

 

Äiti lapsille:

- Lapset hei! Tulkaahan keittiöön! Pidetään perhekokous ja päätetään, mitä nyt tehdään, kun joulukinkku on kärventynyt. Ellei vartissa saada asiaan hyvää ratkaisua, pidetään mietintä­tauon jälkeen JATKOKOKOUS.

 

 

Rauhaa, rauhaa

Voi, kunpa voisimme ja osaisimme rauhoittua henkisesti sekä mahdollisuuksien ja tarpeen sekä halun mukaan fyysisestikin viimeistään Joulurauhan julistukseen mennessä! Ja kun tekste­jäni luen kirjoitusvihreiden vähentämiseksi alan vähitel­len ymmärtää, että taidan maalata liian harmonista elämää. Joulun osalta se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että en ole huomioinut lainkaan monen kokemaa jouluahdistusta. Kun siis toivotin, että olisi hyvä rauhoittua henkisesti ja muutenkin, korjaan sitä lisäyksellä:

Toivon, että kaikki te, jotka koette jouluahdistusta, voisitte valita aivojen tunne- ja järkiputken välillä sen järkiputken. Ehkä kaikki murheet ja niiden myötä ahdistustunteet liioit­televat itseään. Yleensä meillä ihmisillä on paljon enemmän elämässämme onnenhippusia kuin murheenhippusia. Jokin ihme vääntää yleisesti kokemuksen väärästi vinoon.

Nimittäin yksi murhehippunen painaa mieltämme tuhat kertaa enemmän kuin yksi onnen järkäle, jota emme edes huomaa. Ja mitä väsyneempiä olemme, sitä vähemmän huomaamme hyviä asi­oita elämässämme. Monella on koti ja lämpöä, vettä, ruokaa ja vaikka kuinka paljon selviöhyvää, jota ei jaksa tiedostaa arjessa. – Toki en kiellä, etteikö ihmisellä voisi olla murhe­järkäleitäkin. Muuta en osaa niistä sanoa kuin oman menette­lyni: on annettava itselleen henkinen puudutuspiikki ja tehdä sen jälkeen kaikkensa, että pystyy tulemaan murhe­järkäleen tai –järkäleiden kanssa toimeen arkena ja pyhänä, päivän vain ja hetken kerral­laan.

 

 

Maallinen ja hengellinen joulu

Omasta näkökulmastani koen, että joulun voi sisällöllisesti jakaa ”maalliseen” ja ”hengelliseen”/kirkolliseen osioon.

Tämän tekstiosuuden otsikko on TIISTAI 24.12.2019 JOULUAATTO.  Jatkossa on vielä esillä joulupukkia, tonttu­ja, poroja, lahjoja ja muuta vastaavaa, eli ”maallista” asiaa. Kirkollinen asiakokonaisuus tulee sen jälkeen. Onhan lahjo­jen antaminenkin ja hyvän mielen luominen koristein sekä kau­nein värein lähimmäisen rakkautta, empatiaa ja epä­itsekästä "parempi antaa kuin ottaa" -toimintaa. Joulukortteja­kin on monenlaisia, sekä ”maallisia” että uskonnollispitoisia.

Useimmissa työehtosopimuksissa jouluaatto rinnastetaan niin sanottuihin arkipyhiin. Ne ovat palkallisia vapaapäiviä riippu­matta siitä, minä viikon­päivänä ne ovat. Säädöksiin verratta­vissa ”virallisteksteissä” arkeen sattuva jouluaatto ei ole pyhä­päivä, vaan ”vakiintunut vapaa­päivä”; evl.fi-sivustol­la tode­taan jouluaaton olevan pyhäpäivä.

 

Oma äitini ja isäni olivat ”jouluihmisiä”. Joulussamme oli sekä ”maallista” että kirkollista” sisältöä. Joulupukki tuli vielä muutaman vuoden sen jälkeen kun minäkin, kuopus, tie­sin koko jutun olevan leikkiä. Isä sen – hänet - hankki. Yhtenä ohjelma­numerona maaseudullamme oli aattoarvuuttelu pukin henkilölli­syydestä. Kerrankin isä oli pestannut henkilön, joka oli viikkoa ennen joulua muuttanut paikkakunnalle. Mutta kyllä aatto oli iloinen asia. Paljon naurettiin ja pidennettiin ikääm­me.

 

En ole varma, mutta luulen, että joulupukkikulttuuri lienee jossakin määrin laimenemassa. Seniorisukupolven lapsista lienee jopa loppuelämänsä katkeria, että heitä on huijattu.

 

 

JOULUPUKIN HISTORIAA

 

Joulupukin "esi-isä on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus. Hänen nimestään johtuvat joulupukin nimet eri kie­lissä, esimerkiksi englannin kielessä Santa Claus. Pyhä Niko­laus oli hyväntekijä, josta tuli esimerkiksi lasten suojelus­pyhimys. Esimerkiksi Hollannissa jaettiin lapsille lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta.

 

Joulupukki_histiiruakkunen.png
 

                                   Pyhän Nikolauksen (Joulupukin) kuva

                                   porojensa kera vuodelta 1875

                                   Lähde Joulupukin historiasta:

                                   teksti ja kuva: Wikipedia 

 

 

Nykyisinkin: 

Joulupukin_poro.jpg

 

 

 

 

                      Petteri_Punakuono2.gif

PETTERI PUNAKUONO on joulupukin kuuluisin poro, mutta vain yksi niistä. Tunturisusi.com on saanut tietää joulu­pukin muidenkin porojen nimet. Ne ovat Ailu, Suivakka, Mutsikki, Valkko, Tilkku, Sipsu, Täpy, Turpo, Pyry, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku. Petteri Punakuonon nenä valaisee illalla joulupukille tien. Petteri punakuonon nimi on englan­niksi Rudolph the Rednosed.

 

Joulupukin kaikki porot ovat urosporoja ja niiden jokaisen paino on noin sata kiloa - niillä on voimia kuljettaa itse Joulupukkia ja monia lahjasäkkejä pitkienkin matkojen pää­hän. Petteri punakuonon punainen nenä valaisee joulu­pukille ja koko porovaljakolle tietä halki pimeiden maisemien.

 

                                                          

 

 

JOULU-UKKO.png

                                              Jouluaaton viimeinen vieras

 

 

Joulupukin_ian_arviointi.jpg

Näyttääkö pukki nuorelta niin kuin monet lääkärit papan mielestä? – Jos näyttää, sinäkin saatat pian olla seniori-iässä.

 

 

  

 

Joulupukki_tammisalolaisessa_kodissa.jpg

       Joulupukki jouluaattona 1960-luvulla

       tammi­salo­laisessa kodissa Helsingissä.

 

 

Kissimirri_Saga.jpg

 Tämän kauniin kissimirrin nimi on Saga.

  Hänet on valokuvattu viime jouluaattona.

 

 

  

Mauno Isola

ME KÄYMME JOULUN VIETTOHON

  

Me käymme joulun viettohon

taas kuusin, kynttilöin.

Puun vihreen oksat kiedomme

me hopein, kultavöin,

vaan muistammeko lapsen sen,

mi taivaisen tuo kirkkauden?

  

 

 

 

JOULUKUUN 2019 KIRKOLLISET PYHÄPÄIVÄT (evl.fi) 

 

 

 

Uusi kirkkovuosi alkaa:

Sunnuntai 01.12.2019 

 

1. adventtisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

Liturginen väri: valkoinen, 

(maanantaista lauantaihin violetti tai sininen)

kuusi alttarikynttilää

 

Keskeistä: Lauletaan Hoosianna.

Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka var­si­­naisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta jota jo var­hain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityi­sesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistys­huuto­na. (Wikipedia)

Ensimmäisen adventin ydinsana on nöyryys: Kuninkaasi tulee nöyränä, Nöyryys näkyy siinäkin, että Hän tulee aasilla yksin ratsastaen.

Vanhan perinteen mukaan päivän päätekstinä on kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jeru­salemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. 

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala on lähellä  Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesus­ta ja iloitsem­me siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Taivaan Isän ja toinen toisemme kanssa. 1. adventtisunnuntai, "Hoosiannasunnun­tai" on perinteisesti erityisen suosittu kir­kossakäyntipyhä.

 

 

Joulukuusi_Senaatintori_tuomiokirkko.jpg

  Joulukuusi ennen vanhaan lumisena aikana Senaatintorilla Helsingissä.

  Taustalla tuomiokirkko

 

 

 

Perjantai 06.12.2019

Itsenäisyyspäivä

Erityispyhät, yhteriskunnalliset juhlapäivät

 

Liturginen väri: valkoinen

neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kiitos isänmaasta:

Itsenäisyyspäivä on kansallinen juhlapäivä. Itsenäisyytemme alkuajoista lähtien on silloin valtiovallan määräyksestä pidetty jumalanpalvelus. Presidenttipari osallistuu perinteen mukaan itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Helsingin tuomio­kirkossa. Kirkollinen laki eli kirkkojärjestys edellyttää, että ”jumalanpalvelus pidetään itsenäisyyspäivänä ja valtiollisten tilaisuuksien yhteydessä, niin kuin siitä on säädetty tai eri­tyisiä tilaisuuksia varten määrätty”. Jumalanpalveluksessa kiitetään maamme vapaudesta ja itsenäisyydestä sekä rukoil­laan isänmaan ja kansan puolesta.
 
  

Sunnuntai 08.12.2019

2. adventtisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

 

Liturginen väri: violetti tai sininen

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Kuninkaasi tulee kunniassaan:

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kris­tuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopul­la. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Kes­kelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

 

Sunnuntai 15.12.2019 

3. adventttisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

 

Liturginen väri: violetti tai sininen

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Tehkää tie kuninkaalle:

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. pelastukseen.

 

Sunnuntai 22.12.2019

4. adventtisunnuntai

Joulujakso, adventtiaika

Liturginen väri: violetti tai sininen

kaksi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Herran syntymä on lähellä:

Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle. Vapah­tajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.

Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottami­seen.

Kaksi sanaa täyttävät mielen ja sielun: odotus ja toivo

 

Tiistai 24.12.2019

Jouluaatto

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

neljä alttarikynttilää

 

Ydinasia: Lupaukset täyttyvät

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta.

 

ENKELI.png

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

...Jouluaaton päättyessä alkaa jouluyö

 

  

Ote Eino Leinon runosta: 

 

Mökit nukkuu lumiset
Nukkuu Hankitanteret
Tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä nyt on jouluyö....

 

Tiistai 24.12.2019

Jouluyö

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

kuusi alttarikynttilää

Ydinasia: Teille on syntynyt Vapahtaja!

Jouluyö on Kristuksen syntymisen yö. Seurakunta kuulee enkelin viestin: ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.” Joulu­yön messua nimitetään enkelten messuksi.

 

ENKELI_TAIDEKUVA_PILVISSA.jpg

     

ENKELI2.png

Lapsuuden kodissani oli tapana, että jouluyönä paloi kodin jokaisessa lampussa valo. Olen tuota perinnettä uskollisesti jatkanut oman elämäni aikana myöhemmin.

Aamulla siiten joulukirkkoon, jos suinkin jaksaa. Sikäli pitäisi nykyisin jaksaa, kun joulukirkko alkaa nyttemmin yleensä lapsuu­dessani totuttua kello 6:n aikaa myöhemmin. Toisaalta vuosikymmeniä sitten ei ainakaan kotikirkossani ollut jouluyön kirkonmenoja.

 

 

 

    Immi Hellén:

 JOULUKIRKKOON:

Kello löi jo viisi,

lapset, herätkää,

Juhani ja Liisi –

muuten matka jää!

 

 

Tässä vesimalja,

silmät huuhtokaa!

Lämmin karhuntalja

reessä odottaa.

 

Joutuin turkit niskaan,

kintaat käsihin!

Sanna vielä viskaa

villahuivinkin.

 

Vasta ruunan reessä

silmät aukeaa –

siin’ on silmäin eessä

synkkä metsämaa.

 

Aisakello helkkää,

loistaa tähdet, kuu.

Riemua on pelkkää,

hymyyn käypi suu.

 

Tuossa mökin Miina

kulkee kirkollen,

Taavetti ja Tiina,

nouskaa kannoillen!

 

Mäenrinteen alla

talo töröttää,

joka ikkunalla

kaksi kynttilää.

 

Ruuna virsta vielä

tepsuttele pois! –

Tällä kirkkotiellä

aina olla vois.

 

Riemuhuuto lähti

lasten huulilta:

Juurkuin joulutähti,

kirkko kummulla!

 

Sisälläpä vasta

silmät huikenee,

tänne taivahasta

Korkein katselee.

 

Saivat paikan oman

pitkään penkkihin,

sytyttivät soman

haarakynttelin.

 

Iäks muistiin jäänet –

niin ei kaunista,

kuin on urkuin äänet

jouluaamuna.

 

Luulee kuulevansa

äänet enkelten,

luulee leijaavansa

sinne seimellen.

 

Soipi virret vielä

kulkiessa pois.

Sillä kirkkotiellä

aina olla sois.

 

Kirkkoreen aisaan kiinnitettiin kello ja hevosen valjaisiin kul­kuset sekä tiukuja helkkäilemään ja tiukumaan. Kulkunen on ontto metallinen pallo, jonka sisällä on helistin. Tiu´ut ovat pieniä kulkusia.

 

Keskiviikko 25.12.2019

Jouluaamu

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

kuusi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Nyt Betlehemiin!

Jouluaamun jumalanpalvelus, "joulukirkko" (paimenten mes­su), on meillä perinteisesti ollut joulunajan tärkein jumalan­palvelus. Omasta lapsuudestanikin muistan, että se oli vuoden tärkein kirkkoon liittyvä tapahtuma. Tuona aamuna "kohtaam­me paimenet Betlehemissä ja näemme sen, mitä on tapahtu­nut". Jouluaamut olivat varmaan minulle pienenä lapsena ensimmäisiä muistiin jääneitä hetkiä. En kyllä tainnut "tavata paimenia Betlehemissä", mutta kun pieni lapsi menee äidin ja isän mukana juhlavaan tilaisuuteen kello 6 jouluaamuna, ei vastaavaa tunnetta koe missään muussa tapahtumassa elämän­sä aikana.

En lapsuudestani muista, että kirkossa olisi ollut jouluyön messua, enkelten messua. Varmaan sitten joulukirkossa aamulla ani varhain kuulutettiin enkelin yöllinen viesti: "Tänään teille syntynyt Vapahtaja." Sen muistan, että joulu­yöksi kotona sytytettiin valot jokaiseen mahdolliseen lamppuun.  - Muuten: eihän lapsuusaikanani käytetty messu-sanaa nykymerkityksessä. Puhuttiin Jumalanpalveluksesta, kirkonmenoista ja kirkosta. Silloin ei messu-sanaakaan käytetty nykymerkityksessä. Papin messu oli kirkonmenojen alttaripalveluosuus.

Jouluun, jos johonkin, liittyy monessa kodissa tiettyjä vuo­des­ta toiseen liittyviä tapoja, perinteitä. Minulla on elämän tässä vaiheessa ollut monena vuonna tapana käydä joulun alla katsomassa joulu­näytelmää Vivamon Raamattukylässä Lohjalla. Siinä yleisö kulkee luon­nossa Marian ja Josefin mukana verollepano­matkalla. Näytel­mä päättyy talliin, jossa on paimenia, aaseja ja Jeesus-lapsi seimessä makaamassa. Jeesus-lapsen roolissa on ehkä vain muutaman päivä ikäinen lohjalainen vauva. Näytelmässä tulee konkreettisesti todeksi edellä sanottu, että "kohtaamme sen, mitä on tapahtunut".

 

Keskiviikko 25.12.2019

Joulupäivä

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: valkoinen

kuusi alttarikynttilää

 

Ydinasia: Sana tuli lihaksi

Joulupäivän jumalanpalveluksessa (kansan messu) kiitämme Jumalaa siitä, että hän on antanut Poikansa tulla ihmiseksi, veljeksemme, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia.

 

Torstai 26.12.2019

Tapaninpäivä (2. joulupäivä)

Joulujakso, jouluaika

 

Liturginen väri: punainen

neljä alttarikynttilää

Ydinasia: Kristuksen todistajat:

Tapaninpäivä eli toinen joulupäivä on uskonsa puolesta kuol­leiden eli marttyyrien muistopäivä. Tapaninpäivän sankari on pyhä Stefanos, suomalaisittain Tapani. Stefanos oli kautta aikain ensimmäinen kristinuskon takia kuollut henkilö. Histo­rian saatossa Kristuksen todistajia on joutunut kokemaan mart­tyyrikuoleman, koska on ja on ollut sekä Kristuksen todistajia (seuraajia) että vainoojia.

 

Perjantai 27.12.2019 on aikaisemmin sanotun mukaisesti 3. joulupäivä. Se on apostoli Johanneksen päivä. Johanneksen evankeliumin teksti on hänen kirjoittamansa.

 

Lauantai 28.12. Viattomien lasten päivä, 4. joulupäivä.

Kristityille Viattomien lasten päiväkin on juhlapäivä. Sitä vietetään kuningas Herodeksen surmauttamien betlehemi­läisten lasten muistoksi. Sitä muistetaan myös Jeesus-lapsen pelastumisen johdosta. Muistetaan siis Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin.

Viattomien lasten päivä oli 1700-luvun loppupuolelle saakka pyhäpäivä, 4. joulupäivä. Se oli niin sanottu pikkupyhä, päivä, jolloin ei saanut tehdä työtä, mutta se ei ollut niin pyhä, että sitä olisi pitänyt viettää uskonnollisen hartaasti.

 

 

JOULU PÄÄTTYY…

 

Kirkollinen joulu päättyy loppiaisena. Loppiaispyhä on maa­nantaina 6.1.2020. Epävirallisempi, ”maallinen joulu”, päättyy monilla Nuutinpäivänä, joka vuonna 2020 on maa­nantai­päivä 13.1. - Yhä useammat pimeyteen kyllästyneet ihmi­set ovat alkaneet sytyttää jouluvaloja jo loka-, mar­ras­­­kuussa ja jatkaa vielä ehkä pitkälle Nuutinpäivän jälkei­seen aikaan. Eiväthän ne ole jouluvaloja, vaan "etuvaloja ja ”takavaloja”, pimeyden poista­ja­valoja. Varsin tärkeitä ne ovat varsinkin silloin, kun lunta ei ole tullut valaisemaan pimeyttä.

 

Siis joulu päättyy…TAI SITTEN:

 

EI PÄÄTYKÄÄN!!!

  

 

Niin henkilökohtaista olen monessa kohdin tätä kirjaa kirjoittanut, että seuraavankaan salaisuuden paljastaminen ei ainakaan jouluihmisiä voi saattaa tuntemaan puolestani myötähäpeää:

Heinäkuussa useimmiten autossa kuuntelemani musiikki­kappale tuli Katri Helenalta. Ehkä Joulumaa-laulun on joku muukin levyttänyt, mutta olen niin paljon, niin kauan, saanut elämääni voimaa Katri Helenalta, että minulla on autossa Katri Helenan versio. Sitä kuuntelin viime heinäkuussakin melkein puhki. Tulkitsen nyt ihan itse, että seuraava otos ei riko tekijänoikeuslakia, kun lainaan Juha Vainion super­mestarillisia sanoja hiukkasen meidän kaikkien sisäistettäviksi joka vuosi 365 päiväksi ja karkausvuosina 366 päivän ajaksi, olkaa hyvä:

 

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

 

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä ---

 

Voi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.---