Kilvoitellaan kohti kesää

Sunnuntai 1.3.2020 - Kalevi Suojanen


TUBETTAMISESTA

50 vuoden ikäerolla teemme, lapsenlapsi Aleksi ja minä, pappa Kalevi, videoita otsikolla SUKUPOLVET. Keskustelemme elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Pääpaino on muisteluissa ja nykyhetkessä eli elämässä.

Kerromme tulevien uusien videoiden ilmestymisrytmistä myöhemmin, kunhan pääsemme hyvään alkuun ja rytmistä kiinni. Nyt, maaliskuun alussa, nähtävissä on vasta ensikosketuksemme toinen toiseemme ja yleisöömme.

Youtubesta löydät meidät alla olevasta osoitteesta. Peukutathan, jos tulee hyvä mieli, kiitos. Linkki luoksemme on alla (painallus vain ja olemme luonasi):

https://www.youtube.com/channel/UCOCrEA_Zt2P_TpIIo0ppHjA/featured  

ELÄMÄÄ

Lähimenneisyydessä olen kokenut kaksi mieleen painunutta juhlatilaisuutta. Toinen oli Tampereella, toinen syntymäpitäjässäni Taivassalossa.

12.2.2020 kävin syntymäpäiväjuhlilla Tampereen Iidesrannassa vuorineuvos, tohtori h.c. Paavo V. Suomisen kotona. Yhteinen nimittäjä Paavolla ja minulla on nuorkauppakamarijärjestö. Tosin Paavo V. on eronnut järjestöstä iän perusteella jo vuonna 1960 ja minä puolestani vuonna 1984. Olemme molemmat saaneet jatkaa toimintaa ja tapaamisia nuorkauppakamarijärjestön Senaatissa. Se on elin, johon on tullut valituksi järjestön senaattoreiksi 1 prosentti nuorkauppakamarilaisten kokonaismäärästä.

Paavo V. Suominen kertoo aikoinaan tehneensä päätöksen, että hän elää vähintään 100 vuotiaaksi. Tuo aikapiste tuli täyteen siis 12. helmikuuta 2020. Ulkoiselta olemukseltaan, puheensa ja seuramiehen habitukseltaan 100-vuotissankari näyttäisi ja tuntuisi asettuvan hyvinkin 60 - 70 -ikähaarukkaan. Liikeuransa Paavo V. on tehnyt kylmälaitealalla. Hänen vuonna 1946 perustamansa yhden miehen yhtiönsä Huurre Oy kasvoi hänen johdollaan menestyväksi, yli 800 työntekijän yhtiöksi.

Laskiaissunnuntaina 23.2.2020  kävin syntymäpitäjässäni Taivassalossa. Gasthaus Ketarsalmen kievarin toimitusjohtaja Pertti Kunnasvirta oli järjestänyt laskiaissunnuntain lounastilaisuuden. Minut hän oli kutsunut tilaisuuteen posetiivariksi eli soittamaan posetiivia. Nöyrä ja kokosydäminen kiitokseni Muistiliiton puolesta salintäyteiselle yleisölle muistisairaille ja heidän läheisilleen antamastanne tuesta. Sitä kertyi selvästi yli 200 euroa, joka ylitti odotukseni yli kaksinkertaisesti. Kunnioittava kiitoksekseni myös toimitusjohtaja Pertille ja hänen henkilökunnalleen erityisesti mieleeni jääneestä asiantuntemuksestanne, ystävällisyydestänne ja avunannostanne.

Muistelen seuranneeni Pertti Kunnasvirran toimintaa lukuisten vuosien aikana Gasthaus Ketarsalmen kievarin isäntänä. Jatkuvalla syötöllä on Kievarissa ollut pitopalvelukulttuurin lisäksi taidenäyttelyitä, kirjanäyttelyitä sekä lukuisten orkesterien vierailuja, runonlausunta- ja muita kulttuuritilaisuuksia.

Tuli mieleeni, että yksi posetiivarikavereistani, Harri Karvonen nimeltään, on jo aikoja sitten saanut nimityksen Kaskisten kaupunginposetiivariksi. Jos minulla olisi valta, nimittäisin Ketarsalmen kartanon maille aikoinaan perustetun kievarin managing director Pertti Kunnasvirran Taivassalon kunnan kulttuurineuvokseksi.

Synnyinpitäjästäni vielä sen verran, että se on Suomen silakkapitäjä. Taivassalo, ruotsiksi Tövsala, on myös graniittipitäjä. Esimerkiksi Maire-vaimoni hautakivi, joka on myös minun tuleva hautakiveni, on Taivassalon punagraniittia.

MUISTISAIRAUS / OMAISHOITAJUUS

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta 2.3.2000:
On ollut liian paineenalaista elämää päiväkirjan pidolle. Lähinnä työelämä on asettanut liian kovat haasteet. Nyt, kun oviin on saatu ulosmenonesteet ja kun hoitaja (yleensä Terttu eli Tepa, joskus hänen tilallaan esteen paikkaajana Sinikka tai Taru-Tehani) on aina ollut paikalla - ainakin osan aikaa, ja vähänkin pidemmän työstä johtuvan poissaoloni aikana koko ajan, kaikki on sujunut kuin rasvattu.


Tänään olin koulussa vain kaksi tuntia. Paitsi että ovet kotona olivat ei-avattavissa, vein uloslähtemisen vietin poistamiseksi saunaan piiloon kaikki ulkovaatteet ja -kengät. Hyvin oli kai mennyt. Maire voinee istua tuolilla tunninkin ja katsoa tauluja ja ulkomaisemaa. Välillä hän katsonee tuhanteen kertaan tutkittuja valokuvia ja nauttii niistä. Aina hän sanoo hyvin pärjänneensä.

Muutama päivä sitten Maire kysyi: ”Onko karamellia? Ei taida olla. Ja vaikka olisikin, ei sitä kai minulle annettaisi!?” Hiukan pysähdytti viimeinen ajatus. Olen koettanut olla perin oikeudenmukainen sen suhteen, että Maire saisi yhtä paljon ja yhtä hyvää kuin minä mistä tahansa tarjolla olevasta. Täytyy kai tsempata lisää. Ehkä ei ole täydy. Tuli nimittäin  mieleen, että kyse voi olla vain Mairen luulosta eikä todellisuuteen perustuvasta ajatuksesta. Nimittäin eilen kun tulin iltakoulusta - viime viikolla kävi samoin - Maire ei uskonut minun olleen töissä, vaan ilmaisi ajatuksen, että ”väärillä teillä on ukko ollut”. Eipä ole sairauden aikana näitä kahta tapausta lukuun ottamatta vastaavia harhaluuloja ollutkaan. En nyt silti ole huolestunut, koskapa toteamus tuli Mairen suusta puoli vitsinä. Ei hän tuntunut tosissaan huolissaan olevan.

Otan tähän pari takaumaa, jotka ovat voimattomuuden vuoksi jääneet aikanaan kirjoittamatta.

Kävimme 22. - 23.2. Tallinnassa. Edellinen matkamme oli kai syyskuussa. Maire on sen jälkeen tullut selvästi huonompaan kuntoon. Kun syyskuussa ohjasin häntä passintarkastukseen, asia onnistui ihan hyvin. Nyt ei enää onnistunut. Ei Maire ymmärtänyt, mihin mennä, mitä antaa, miksi antaa. No, menimme yhdessä ja ojensin passintarkastajalle molempien passit sanoen, ”vaimollani on Alzheimerin tauti, joten olen hänen apunaan.”. Eivätpä passintarkastajat protestoineet, vaikka systeemi onkin ”yksi kerrallaan”. (Muutama vuosi sitten, kun vaaleissa koetin avustaa Mairea, tuli vaaliavustaja vihaisena sanomaan, että avustaminen on hänen asiansa eikä minun asiani. Nyt ei tuollaista ongelmaa enää presidentinvaaleissa ollut - ei Maire olisi pystynyt äänestämään edes vaaliavustajan avustuksella.)


Tallinnan Instrumentariumissa silmälaseja sovittaessani Maire pääsi karkaamaan. Onneksi havaitsin tilanteen ajoissa ja onneksi löysin hänet lähdettyäni sattumalta oikeaan suuntaan etsimään.


Tallinnan matkamme aikana tuli televisiosta ohjelma Rafael Wardista. Luin Helsingin Sanomista ohjelman etukäteispuffin. Minusta siinä oli osuvasti sanottu Alzheimerin taudin aiheuttaman surutyön ydin. Jutussa sanotaan, että Wardi kertoo ohjelmassa ”...rakastetun valumisesta omaan maailmaansa...”.

17.3.2000

Aamulla herätessämme:

K: ”Huomenta rakas Maire. Minä olen Kalevi sinun aviomiehesi. Minä rakastan Sinua.”

M: ”Niinkö? - Mitä se kannattaa?”

K: ”Se on sellainen tunne. Ei siinä lasketa kannattamista.”

M: -- -- --

20.3.2000

Ihmettelen, että edellinen päiväkirjamerkintäni on vain kolmen päivän ikäinen. Luulin, etten ole kirjoittanut päiväkirjaa moneen viikkoon. Muistini on käynyt entistä huonommaksi. Se on pelot-tavan huono. Ihan oikeasti olen kuitenkin niin väsynyt ja tunteet sen verran puuduksissa, etten kovin paljoa jaksa enkä viitsi edes pelätä.

Jokin henkinen muutos minussa on tapahtunut. Merkillinen tunne. Voimakas tunne, että on kaksi joukkuetta: toisessa joukkueessa on Maire ja Kalevi, toisessa joukkueessa koko muu maailma. Enkä halua otella muuta maailmaa vastaan, mutta haluan siitä jotenkin eron. Haluan, että meidän joukkueemme on kentällä ihan rauhassa ja ihan yksin. Siksi en ole viikkoon juurikaan pitänyt esimerkiksi puhelinta päällä. Takahuoneen puhelinnumero on läheisten tiedossa. Eivät ole viime päivinä soittaneet. Ja esimerkiksi juuri nyt on sellainen tunne, etten jaksaisi vastata, vaikka puhelin soisikin. Silti olen tänään jaksanut soittaa monta monituista työpuhelua: valtioneuvostoon, käräjäoikeuteen. Arvopaperikeskukseen ja ties mihin. Oikeastaan olen itsestäni aika ylpeä, että olen nuo puhelut soittanut.

Maire on väsneenä tullut entistä ärtyisemmäksi. Esimerkiksi eilen nukkumaanmeno oli hiukan vaikeaa. En saanut auttaa yöpuvun laiitossa eikä hän kuitenkaan millään olisi yksin jaksanut ottaa päivävaatteita pois, eikä laittaa yöpukua. Kaikki meni kuitenkin sopuisasti. Kiitin itseäni, kun en ärtyillyt takaisin. Ruhallinen ote on kaiken A ja O. Kun vain osaisin ja malttaisin. Ihan kuin olisin hivenen kehittynyt rauhallisen otteen hallitsemisessa. Hyvä minä!

UNI / UNETTOMUUS

Seuraavassa on tällä kerralla mieleen tulevia uneen ja unihäiriöihin liittyviä asioita. Järjestys on mieleentulojärjestys:

<> Tähän asti esiin tulleista asioista yleisin lienee ollut sen toistaminen, että mielipiteiden esittäminen on vaikeaa asioiden yksilöllisten eroavaisuuksien johdosta. Asiantuntija saattaa suosittaa esimerkiksi kahvin juomista kello 14:n jälkeen päivätyössä olevalle. Tämä voi olla hyvä neuvo esimerkiksi osalle uniapneaa sairastavista. Sen neuvo ei ole oikea henkilölle, joka kertoo nukahtavansa vain, jos juo ennen nukkumaan menemistä kupin kahvia.

<> Uniasiantuntijoiden melko yleinen toteamus lienee, että osa kesken unen heräämisistä johtuvat säryistä. Kyllä herääminen voi johtua siitäkin, että iho kutisee. Ja kun kutisee, pitää raaputtaa. Kutinasta ja/tai raaputuksesta voi aiheutua herääminen kesken hyvän unen. Ennen nukkumaan menoa särylle alttiin ihmisen kannattaa ottaa särkytabletti, jonka ei tarvitse välttämättä olla Burana. Ihon kutinan syynä saattaa usein olla ihon kuivuus. Siihen auttaa - toivottavasti useimmiten - tavanomainen ihovoide. Sen hyvän vaikutuksen tunnistaa kyllä jo hetimmiten voitelun jälkeen. Surulla ajattelen yksinäistä ihmistä, jonka kädet eivät yllä selän voiteluun. Toivottavasti hätä keinot keksii. Onhan varrellisia selän raaputtimiakin. Ehkä raaputtimen päähän voi kiinnittää kankaan, jonka avulla selän voitelu onnistuu. Lycka till!

<> Rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa on tärkeä. Sen suositellaan alkavaksi noin kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Paino on sanoilla rauhoittuminen ja rentoutuminen. Itselle sopivan, kauniin musiikin kuunteleminen tai tekstin lukeminen ovat hyvästä. Vilkkaat keskustelut eivät edistä rauhoittumista

Saunominen tai kylpeminen ennen nukkumaanmenoa voinee olla monelle hyväksi. Löylynottokilpailut eivät välttämättä tee hyvää. Kylpeminen, suihkussa käynti ja uinti tekevät hyvää. Omakohtainen kokemus on, että fyysinen rasitus jonkin aikaa ennen nukkumaan menoa tekee hyvää, samoin pitkä matka.

Olen havainnut uniasiantuntijoiden suosittelevan myös television katsomista ennen nukkumaan menoa. Jotenkin maalaisjärki tuntuisi sanovan, että jännärien katsominen ei rauhoittaisi, rentouttaisi. Toki monet sanonevat, että hyvä jännäri antaa hyvän unen. Seniorina väittäisin, että jokin lempeä, vanhan ajan kotimainen elokuva erinomaisen onnellisine loppuineen tekisi "eetvarttia" nukkumaan menijälle. Jokainen hakekoon omalla järjellään ja itsetuntemusta harjoittaen. Oman tyylinsä.

<> Edellä pohdiskelussa oli aika paljon puhe nukahtamisesta. Toisilla ei ole vaikeutta nukahtaa, mutta esimerkiksi me stressaantuneet voimme nukahtaa hyvin ja nopeasti, mutta heräämme aivan liian lyhyen unen jälkeen täysin valveille. Ensi kerralla analysoin vielä vähän lisää ennen nukkumaanmenoa ja sitä edeltävän ajan merkitystä paitsi nukahtamiseen myös hyvänlaatuisen ja kestoltaan tarpeeksi pitkän unen toteutumiseen.

                      

PAPPA PAKINOI

AJANKULUSTA

”Näin kivaa hommaa minulla ei ole eläessäni ollut”, vastasi papan tuttava Munkkivuoren ostarilla mitä kuuluu -kysymykseen. ”Ai, mitä nykyisin teet”, uteli pappa. ”Olen eläkkeellä”, vastasi hän.

Niin mukavalta voi eläkkeellä oleminen tuntua, kun osaa oikein elää. Aikaisemmin lienee tullut tosin todetuksi, että eläkeläiset ovat maan kiireisimpiä ihmisiä, koska heidän on tehtävä kaikki mahdollinen omalla ajallaan. Eipä silti, ei työ tekevältä lopu ja kalenterilla on ihmeellinen viehtymys täyttyä. Siinä on jotakin samaa luonnonlakia kuin lauseessa ”työ vaatii kaiken sille varatun ajan”. Papalta se vaatii yleensä paljon enemmänkin kuin varatun ajan. Kiireen tuntu tulee siitä, että ottaa liian isot tavoitteet kaikelle touhuamiselleen. Tietenkin osansa on silläkin, että vanhemmiten tekeminen sujuu hitaammin kuin nuorena. Jotain osuvaa symboliikkaa on siinäkin lauseessa, jonka papan hyvä ystävä virkkoi papan valittaessa hänelle kiireen tuntemustaan: ”Jaa, jaa, ei niin pientä virkaa, ettei sivuhommat haittais´”.

”Joko sinä pian pääset eläkkeelle?”, kysyi eräs tuttavani minulta "nuorna ollessain" neljännesvuosisata sitten. En oikein tiennyt, miten kysymykseen olisi pitänyt suhtautua, kun olin silloin omasta mielestäni sekä nuori että nuoren näköinen. Jotenkin samoin kai kuin suhtautuisi siihen, jos hammaslääkäri sanoisi hampaiden paikkauksen jälkeen, että ”kyllä nämä nyt kestävät teidän loppuikänne”. Pappa on vanhemmiten herkistynyt ja loukkaantuu liian helposti. Jos pappa on jonkun mielestä vanhan näköinen, pitäisi se loukkaantumisen sijasta osata ottaa positiivisesti ja tuntea itsensä kokeneeksi konkariksi, jos ei suorastaan monessa keitossa keitetyksi mestariksi.

Papassa lienee monta persoonaa. Viime viikolla bussissa viereeni tuli istumaan pappaa muutaman vuoden vanhempi nainen.  Suomalaiseen tapaan matkustimme mitään sanomatta. Juuri, kun olin valmistautumassa poislähtöön, kysyi nainen: ”Anteeksi, mutta oletteko teologian opiskelija?” Vastasin, etten valitettavasti ole, jolloin nainen katsoi pitkään ja totesi: ”Niin, te taidattekin olla jo ohi sen iän”. Pappa myönsi totuuden. Kohteliaasti totesin jotakin siihen suuntaan, että ”anteeksi jään pois seuraavalla pysäkillä”. Joka tapauksessa sanoin kultivoidummin kuin muutama päivä sitten papan vierestä pois jäämässä ollut, opiskeluiässä oleva nuori mies. Hän vain totesi papalle ytimekkäästi: ”Viittiks väistyy”.  - Vielä todistelua papan monista persoonista. Toissa viikolla eräs henkilö tuli Munkkivuoren Alkossa kyselemään papalta viineistä. Hän luuli pappaa Alkon myyjäksi. Muutama vuosi sitten eräässä virastossa käydessäni vastaan tullut laitapuolen kulkija kysyi: ”Oletko asianajaja?” Vastasin, etten ole. Siihen hän tokaisi: ”Jaa - sää olet muuten vaan niin mäntin näköinen”.

MAALISKUUSSA 2020

Sunnuntai  8.3.2020 Naisten päivä

Maanantai 9.3. Töysikuu

Perjantai 13.3. Talvisodan päättymisestä 80 vuotta: Eri puolilla Suomea järjestetään 105 kestäneen sodan päättymisen muistopäiviä. 13.3. kello 10.00 - 10.30 järjestetään Helsingin tuomiokirkossa yleisölle avoin valtakunnallinen muistohetki, johon myös valtionjohto osallistuu.

Torstai 19.3.2020 Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä

Sunnuntai 22.3.2020 Marian ilmestyspäivä

Sunnuntai 29.3.2020 Kesäaika alkaa, kelloja siirretään tunti eteenpäin.

 

TOIVON TOIVOTUS

Toivon tunne auttaa eteenpäin, kun kohtaamme vaikkapa järkelemäisiäkin vastoinkäymisiä ja loukkauksia. Hyvin nukuttujen öidn jälkeen, hyvän fyysisen, henkisen ja hengellisen kunnon myötä syntyy elämäniloa. Se synnyttää toivon ja uskon paremmasta tulevaisuudesta. Tätä kaikkea toivotan teille ja meille kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen. t. Kalevi