Ollos tervetullut syyskeväisen talven jälkeinen kesäaika!

Keskiviikko 1.4.2020 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

Elämähän on meille monille nyt koronan täyttämää. Lapsuudessani oli vaihe, jolloin tykkäsin koronasta. Se oli ihan kiva peli, jota ikäpolveni ja ehkä nuoremmatkin ovat aikoinaan pelanneet. Eivät olisi pelanneet, jos eivät olisi tykänneet.

Tämä nykykorona, kamaluudellaan ennen vanhaiseen ruttoon verrattavissa oleva sairaus, on mullistanut elämämme sisällön ja laadun. Koronapeliä pelattiin ja nautittiin. Nykykoronaa sen sijaan syystäkin pelätään.

Nyt koronaelämää kokiessamme ei olisi mitenkään suotavaa esittää mollivoittoisesti asioita. Pitäisi osata siirtyä iloon ja duuriin. Mutta vitsit ovat vähissä. Pakko lienee jatkaa mollissa.

Eilen tein kuolinsiivousta. Olin oman käsitykseni mukaan menossa autovanhukseni kanssa viimeistä kertaa katsastukseen. Siksi näin hyväksi katsastussetää ilahduttaakseni siivota autoni imurointia myöten. Kyse oli siis kai vain auton kuolinsiivous.

Yllätys, yllätys: katsastus sujui onnellisesti ja auto sai lisäaikaa vuoden. Sattui - ihme! - pieni pakkaskeli. Se oli meille hyväksi. Auto nimittäin on päättänyt sadeilmoilla plusasteissa vilkutella tyynyvaloa silloin tällöin. Nyt valo oli tainnoksissa.

Edelliselle autolleni en kuolinsiivousta tehnyt. Vein sen romuttamoon, mutta siellä sanottiin, ettei siitä saa euroakaan. Ajoin taksilla autoliikkeeseen koeajamaan uutta autoa. Taksikuskille kerroin tapauksestani, ja sanoin apeana, että olisihan se romuttamo voinut edes viisikymppiä maksaa.

No, en ihan heti uutta autoa ostanut. Tulin autokaupasta kotiin linja-autolla alkumatkan ja apostolinkyydillä loppumatkan. Kotiin päästyäni soi puhelin. Taksimies soitti ja kysyi, voisinko myydä sen autoni viidellä kympillä hänelle. Hänen hyvä ystävänsä oli jäänyt työttömäksi ja halusi laittaa auton kuntoon. Niin teimme kaupat.

Vieläkin harmittaa, kun en muistanut hämmennyksissäni kertoa hänelle yhtä autossa olevaa vikaa. Hän näki ruosteet ja muut, mutta tätä sanomatta jäänyttä vikaa ei voinut nähdä eikä tietää. Auto oli viime kilometreillä alkanut syödä polttoainetta ainakin kahdeksan litran sijasta 30 litraa sadalla kilometrillä. Taksikuski ei ollut niin tuttu, että olisin tiennyt hänen nimeään. Vika ja taksimies jäivät salaisiksi. Hyvää oli ainakin se, että yksi työtön sai työtä.

MUISTISAIRAUS / OMAISHOITAJUUS

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta huhtikuulta 2003:

pe 11.4.2003

Maire on ollut viikon ajan Kustaankartanossa intervallihoidossa. Olin huonosti nukkuneena runsas viikko sitten ollut saamaton ja ymmälläni. Onneksi sain Heliltä Kustaankartanosta vinkin ja vein virtsanäytteen vajaa kaksi viikkoa sitten terveyskeskukseen. Mairella oli kai monta vuorokautta ollut suuria tuskia virtsatie­tulehduksen takia. Se meitä valvotti. Väsyin perin pohjin. Meille tärkeä Mairen Kustaankartanon osasto hoiti Mairea viikon. Kun Maire sinne mennessään viikko sitten oli lähes täysin kävely­kyvytön, oli hän tänään kävellyt muutaman askeleen ilman tukea. Tulehdus vain ei ollut lähtenyt aivan kokonaan pois. Taistelua siis riittää.

 

ke 16.4.

Iltaisin menen Mairea myöhemmin nukkumaan, koska Mairen nukkumaan menon jälkeen on vielä rästitöiden tekemistä. Eilen mentyäni nukkumaan Maire unensa lomasta etsi käteni ja otti sen käteensä. Tuli kyynel silmään. Silmästä tuli mieleen, että vihdoin jaksoin saada aikaan Mairen silmälasien oikaisemisen optikolla. En maallikkona ymmärtänyt, mistä hän ne oli vääntänyt vinoon. Optikko kuitenkin osasi asiansa ja nyt lasit ”istuvat” Mairelle hyvin.

 

to 17.4.

Sairaalasta oli tullut lähempi tulos: ei enää olekaan virtsatietuleh­duksesta ongelmaa. Mairen yövalitukset johtuvatkin ehkä muusta kivusta. Selkä ehkä on kipeä tai polvet, joita hän valvoessaan hieroo.

 

lankalauantai 19.4.

Pääsiäinen ei ole meillä niin tiedostettu kuin se suuren aiheensa vuoksi voisi olla. Ruoassa näkyy hiukan, samoin kukissa. Suurin ilon aihe minulle on edelleen, jos Maire pissaa WC:hen ennen nukkumaan menoa, koska silloin yö menee paremmin eikä ole edessä yöllistä vaipanvaihtoa. Toinen ilon aihe on, jos kävelyn treenaaminen tuottaa tulosta. Joskus kävely alkaa kotilattialla otetun treenin jälkeen sujua juohevasti, joskus ei. Yhtään askelta Maire ei ole moneen viikkoon ottanut kotona ilman tukea. Kustaankartanossa on muutaman kerran kuulemma ottanut muutaman askeleen. Lehdistä Maire jaksaa edelleen katsoa kuvia. Varsinkin kauniita vaatteita ja kenkiä sisältävät kuvat ovat mieluisia. Joskus lehti tosin on väärinpäin kädessä.

Eilen oli suurin murhe, kun Maire repäisi villatakistaan napin ja laittoi sen suuhun. Hoksasin tilanteen, kun aloin häntä syöttää. Neljännestunnin taistelun jälkeen sain hänet narratuksi laittamaan napin hampaiden väliin, josta sen sain väkisin otetuksi pois.

Päivä oli normaalin rytmin mukainen: vaipan vaihtoa 4,5 tunnin välein, kävelyharjoituksia säännöllisin väliajoin, ruokailut, kahvinjuonnit, pääsiäispäivän kunniaksi pashan syöntiä välipalaksikin. Otin Mairen mukaan kauppamatkalle. Hän odotti kaupassakäyntini ajan autossa radiota kuunnellen, ihmisiä katsellen. Päivä oli oikeastaan jokseenkin onnellinen. Tuntuu vain siltä, että harjoittelusta huolimatta kävelemisen taito alkaa väkisinkin vähitellen unohtua; surullista.

II pääsiäispäivä

En tainnut tarpeeksi juhlistaa pääsiäistä. Toki söimme hivenen tavallista paremmin, myös pasha oli ohjelmassa. Sainpa tänään aikaiseksi tehdä kermakakunkin. Muutoin kuitenkin oli syntinen: pesin ikkunoita ja touhuilin ikään kuin olisi ollut arki. Illalla pesin Mairen. Varpaan ja käden kynnetkin tulivat leikatuiksi. Olen taas aloittanut lääkekuurin jalkojen kynsisientä vastaan. Onneksi havaitsin ja lääkitsin myös pahan ihonirhautuman Mairen vasemman rinnan alla. Suihkun jälkeen Mairea nukkumaan saatellessani olimme luullakseni molemmat tyytyväisiä sekä itseemme että toistemme suorituksiin.

 

ti 22.4.

Ostin tänään valtavan kauniin punaiset sukat Mairelle. Motiivi ostolle oli se, että kaikki sukat ovat likaisia enkä jaksanut niitä pestä. Tosin illalla pesin käsipyykissä muutaman parin. Huomenna on ostettava paita, jossa on vetoketju. Nyt nimittäin Mairelle yleistyy tapa, että hän repii nappeja ja laittaa ne suuhunsa. Tämänpäiväisenkin taisteluni kääntyi minun voitokseni eli Mairen ei tarvinnut nielaista nappia.

Hiihtokauden loppumisen ja lenkkeilykauden alkamisen välinen aika pääsi aivan liian pitkäksi ja vaikutti huonontavasti henkiseen terveyteeni. Nyt kun olen muutamana päivänä käynyt – vaikka vain varsin lyhyellä – juoksulenkillä, on psyyke voinut paljon paremmin. Juoksen aamupalan jälkeen, kun Maire väsähtää ja hänet on aivan pakko laittaa hetkeksi lepäämään. Laitan tyynyjä patjan alle, ettei hän putoa sängystä, varoiksi vielä peittoja pehmusteiksi lattialle ja sivuttainen asento epilepsiakohtauksen varalta. Kun tulin 15 minuutin lenkiltäni, Maire nukkui somasti kädet ristissä. Näin siinä kaunista symboliikkaa.

 

ke 23.4.

Maire ei yleensä enää reagoi mihinkään. Kävimme Munkkivuoren ostarilla maksamassa Mairen laskuja. Samalla kävin Alkossa. Sanoin Mairelle: ”Kun pääsemme kotiin, otetaan lasillinen kuohuviiniä.” Maire reagoi: hän nauroi sydämensä pohjasta!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

 

                                                                          24.4.2003

 

 Arja and her big band

 

Maire tuli taas asumaan Teille. Kiitos, kun sai tulla.

Elämme kai jotakin murrosaikaa. Lienee tunnustettava, että Mairen kävelyt on vähitellen kävelty. Koettakaa kestää. Olen häntä ahkerasti kävelyssä treenauttanut, mutta tulokset ovat olleet huonoja. En siitä ole kovin surullinen. Elämä vain menee sellaista latuaan kuin Taivaan Isä suo. Kyllä kävelyn paras toteutustapa lienee rollaattori ja ihminen tukena. Alkuun pääsy eli jalkeille nostaminen edellyttänee yleensä kahden ihmisen - tai yhden oikein voimakkaan ihmisen - avustusta.

Toisena pääsiäispäivänä pesin Mairen. Vasemman rinnan alla on melko pitkä ihonirhautuma. Hoidin sitä, minkä osasin. Kiitos, jos hoidatte lisää.

Olen antanut Mairelle jalkojen kynsisieneen lääkärin määräämää lääkettä (Sporanox 100 mg ja Lamisil 250 mg) viikon kuurin. Nyt lääkityksessä on kolmen viikon tauko. Tosin annoin Sporanoxia erehdyksessä vain yhden kapselin, vaikka määräys oli kaksi.

Minun kokemukseni mukaan Mairen nukkuminen edellyttää unilääkettä. Tenoxilla hän ainakin kotona ”nukkuu” silmät auki. Olen antanut ¾ tablettia (0,25 mg) Halcionia. Lääkärin mielipide oli 1-2 tablettia, mutta minusta toistaiseksi ¾ on ollut OK. Anteeksi maallikon mielipiteet. Toimikaa, kuten hyväksi näette. Ilmeisesti myös kynsilääke on nyt viikon ajan vaikuttanut väsyttävästi ja ehkä vääristänyt kokemusnäkemystäni.

Kestävyyden toivotuksin, kiitollisena

Kalevi

UNI / UNETTOMUUS

Ymmärtäkäämme, muistakaamme: YÖ ON PÄIVÄÄ PALJON TÄRKEÄMPI TYYTYVÄISEN OLON TUOJANA muille kuin vuorotyöntekijöille. Jos nukut yösi hyvin, päiväsi on tullut etukäteisvalmistelluksi laadukkaaksi.

Hyvin olet nukkunut, jos et herää väsyneenä. Väsynyt-sanalla on kaksi vastakkaista ilmaisua. Toinen on tietenkin virkeä. Toinen on virkeän kanssa samassa sanaperheessä käsi kädessä askeltava sana: toivorikas. Toivorikas on sellainen, joka on toivoa täynnä. On se näinä korona-aikoina haastavaa, mutta mahdollista. Tosin se edellyttää hyvää yöunta.

Olen tosissani pakinoinut aikaisemmin monelta kannalta tekijöistä ja asioista sekä nikseistä, jotka aikaansaavat unettomuutta tai hyvän unen. Paljon on vielä sanomattakin. Vielä paljoa paljon enemmän on jäänyt sanomatta, kun otetaan huomioon meidän ihmisten keskinäinen erilaisuus, yksilöllisyys. Tuli vielä mieleen sellainenkin kuin pelko/pelottomuus. Melkein samoin kuin ihmisen pituus tai lyhyys, pelko ja pelottomuuskin ovat joko olemassa tai eivät ole olemassa. Jos puhutaan esimerkiksi pimeässä pelkäävästä ihmisestä, ei auta lainkaan, jos hänelle sanoo: "Älä pelkää, ei ole mitään pelättävää, ole rohkea!" - Kai melko yleinen unisairauksien hoitajat neuvovat pimeänpelkoisille johonkin kohtaan sytyttämään valon. Ei toki tietenkään voimakasta eikä unta häiritsevää. Valohan sinänsä, vaikka vain tietokoneen ruutu, on unihäiriö. Mutta kyllä pimeänpelkoinen keinot keksii. Erityisesti maaseudulla voi olla viisastakin laittaa ulos näkyvä valo johonkin muuhun huoneeseen kuin makuuhuoneeseen. Kun pelosta on kysymys, hälytyslaitteisto on OK. Aika moni käyttänee konstina ikkunaan liimattavaa teippiä, jossa lukee: "Alueella on videovalvonta."

Tuonkaltaisen tekstin jatkaminen on hurskastelua silloin, kun muka yrittää auttaa pelkotilojen poistamisessa. Haluan vielä hiukan kuitenkin hurskastella. Kas näin: Mieti tarkkaan, miten toteutat ja minkälaista valikointia harjoitat, kun luet lehtiä ja katselet televisiota. Vaikkei toisi pelkoa, ei edistä hyvää mielialaa, jos lukee lehdistä pahantekijöiden toilailuja tai muutoin murheellisia asioita. Yhtä lailla televisiostakin kannattaa valita ohjelmia, joista saa hyvän mielen sekä voimaa. Korona sinänsä on murheellinen ja ahdistava asia, koronan eston käytösohjeet taas ovat eri skaalaa: ne ovat hyödyllisiä - ja itsesuojelun kannalta paitsi pakollisia, myös järkeviä.

Tuli mieleen särkyjen ja muiden vastaavien hyvän unen häiriötekijöiden lisäksi yksi yleinen suomalaisten sairaus: kuivat silmät. Ne kutiavat tai syyhyävät ja häiritsevät valveillakin. En ainakaan mitään pahaa ole havainnut sen johdosta, että ennen nukkumaan menoa laitan silmiini kosteustippoja lääkärin määräämän määrän. Jos lääkäri antaa tarvitsevalle reseptin, kosteustipat ovat KELA-korvattavia.

Kuiva iho saattaa olla vielä yleisempi kuin kuivat silmät. Jos nukkumaan mentyäsi joudut raapimaan/hieromaan syyhyävää ihoa, on parasta nousta samantien ylös ja voidella syyhyävä iho tavallisella ihovoiteella. Jos vielä saat läheisesi tekemän sen, olo on nukkumiselle otollisen onnenautereinen. Jos olet yksin, selän hierominen ei ole ongelma, mutta on se haaste. Selvitän YLEN apuun luottaen, miten periaatetasolla haasteesta voi selvitä.

YLE ei osaa puhua, mutta kohdistin kiitoksen siihen, kun en tullut ottaneeksi viisaiden sanojen esittäjän nimeä muistiin. Kyse oli jokin aika sitten radiosta tulleesta ohjelmasta, jossa pohdittiin luovuutta. Siinä tilanteessa ei saanut luovuttaa, vaan pohdittiin monilta tahoilta luovuutta-sanan käsitesisältöä. Paras ehdotus tuli lopuksi: ota siitä keskeltä v pois!

Otinpa nyt tuon v:n pois ja kehittelen konstin, miten yksinäinen ihminen saa selän kuivalle iholle kosteusvoidetta. Kiinnitä/kierrä varrellisen saunaharjan harjaosaan esimerkiksi kangas tai muu peite. Laita siihen sopiva määrä voidetta - ja eikun voitelemaan. Ennen voitelua voi pestä selän ennen kuin peittää harjaosan voitelutarkoituksessa. Ja voihan saunan seinään naulata pysyvämmin pesua varten harjan - ja sitten vain selkä päin harjaa ja "rahnuttamaan". Sekä pesu että voitelu edesauttavat onnenautereisen olon ja hyvän, aamuvirkeyden synnyttävän unen. Hyvää yötä, nukkuos hyvin! t. Kalevi

 

PAPPA PAKINOI

YLTÄKYLLÄISYYDESTÄ

”Ihmiseltä, jolla on jo kaikkea, puuttuu yleensä vähän keksejä.” Tuon tekstin luin tuliaiskeksipakkauksesta. Pappa on köyhä ihmi­nen. Ilmeisesti juuri sellainen kuin tuliaispakkauksen tekstin laatija on objektikseen asettanutkin. Voin ajatella, että mainosnikkari on kuvitellut tuottavansa ylevän mielialan papan kaltaisille köyhille. Me voimme ainakin uskotella olevamme ihmisiä, joilla useita keksipakkauksia sisältävän paketin saadessaan ”on jo kaikkea”. Keksipaketin sisartuotteeseen voisi painattaa tekstin: ”Ei ihminen kadu mitään niin paljon kuin voitettuja kiusauksia.” Näin tulisi ostetuksi kaksi pakettia keksejä - toinen tuliaisiksi, toinen itselle.

 

Vuosikymmeniin ei enää pieniä tavaroita ole saanut ostaa yksitellen. Jos tarvitsee yhden ruuvin, on yleensä ostettava monen ruuvin pakkaus. Samoin on naulojen kanssa. Kerran kun kävin muutoinkin rautakaupassa, muistin tarvitsevani yhden pienen naulan. Löysin hyllyltä ihan vastaavia nauloja. Paketissa oli satoja nauloja. Hyvä tietenkin on olla sitäkin naulakokoa enemmän kuin yksi kappale kotilaatikossa, ajattelin. Ajattelin esittää lähellä olevalle myyjälle tällaisen pyynnön: "Anteeksi, mutta onko mahdollista, että katsoisit hetkeksi poispäin, jotta saisin otetuksi tuosta helposti avattavasta naulalaatikosta yhden naulan? Pienen minäkuvani kanssa arkana jätin kysymättä. Parempi niin.

 

Nyt papalla on siis kaikkea. On jopa keksejä ja erilaisia nauloja. Lieneekö kuitenkin siten, että kun oikein paljon on kaikenlaista, niin yhä enemmän haluaa? Niin asian laita taitaa yleensä olla. Vai miten on selitettävissä se, että papallakin on vuodesta toiseen yksi rivi lottoa vetämässä? Jättipotista kilvoittelee monta miljoona riviä. Tuskin kenelläkään lottoajalla on päätavoit­teena neljä oikein ja muutama euro. Kyllä kai kaikkien lottoajien päätavoite on saada seitsemän oikein ja jättipotti.

Pappa tuli lapsenmielisyyttään miettineeksi, olisikohan moraali­sesti oikein ja kohtuullista rukoilla Taivaan Isältä, että ”anna nyt se seuraavan 20 miljoonan euron tulla kohdalle”. Ja entä sitten, jos se rukouksesta huolimatta ei tule kohdalle? No, sitten on kai inhi­millistä, että ihminen on Taivaan Isälle vähän hapan eli sur.

Mutta mietitäänpä asiaa Taivaan Isän kannalta. Oletetaan, että jokaisen monen miljoonan lottorivin osalta rukoillaan jättipottia. Pappahan voisi harjoitella epäitsekkyyttä ja rukoilla kaikkien lottoajien puolesta! Miten sitten käy, jos kaikki lottoajat rukoilisivat päävoittoa, ja kaikki rukouksen kuultaisiin? Kun lottoajiakin on lukumääräisesti miljoonatolkulla, silloinhan meitä happamia pettyneitä vasta paljon olisi.

Ei ole Taivaan Isällä­kään helppoa! Meidän napisevien ja happamien ihmislasten kans­sa on haastetta sekä managementissä että leadershipissä. Silti pappa yhtyy Saarnaajan mietteisiin: ”Mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua”. - Rakas lukijani! Toivon, että nautit tyytyväisenä jo alkaneesta kesäajasta. Ja vielä pisteenä iin päälle: unelmoidaan kesästä. Se tulee kauneudessaan yllättävän pian! Jos oppisi elämään viisaasti tätä korona-aikaa, kesän odottajan aika olisi ihmeellisen lyhyt. 

 

 

HUHTIKUUSSA 2020

Sunnuntai 5.4. Palmusunnuntai

Keskiviikko 8.4. Täysikuu

Torstai 9.4. Kiirastorstai

Perjantai 10.4. Pitkäperjantai

Sunnuntai 12.4. Pääsiäispäivä

Maanantai 13.4.  2. pääsiäispäivä

TOIVON TOIVOTUS

Tällä kertaa delegoin tämän osion Agathalle, ole hyvä:

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta
siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin
mahtavaa." - Agatha Christie

JK

TUBETTAMISESTA

50 vuoden ikäerolla teemme, lapsenlapsi Aleksi ja minä, pappa Kalevi, videoita otsikolla SUKUPOLVET. Keskustelemme elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Pääpaino on muisteluissa ja nykyhetkessä eli elämässä.

Nytpä kävi niin, että korona potki meidät pois kameran ja mikrofonin edestä. Kokosydämisesti pahoittelen Aleksin kanssa tilannetta. Laitoin jo aikaisemmassa vaiheessa meille kaiken varalta kuvauspaikalle valmiiksi kaksi kapeaa tuolia etäälle toisistaan. Yksissä tuumin todettiin, että minä pappa olen koronalle otollinen otus. Kuulun siis riskiryhmään. Korjasinkin tuolit sekä muun tilpehöörin odottamaan Aleksia ja minua ja parempia aikoja.

Mikäli et vielä ole käynyt youtubesta kuuntelemassa ja katselemassa toistaiseksi ainokaista yhteistuokiotamme, löydät meidät alla olevasta osoitteesta. "Peukutathan" peukun kohdalta, jos tulee hyvä mieli, kiitos.

Linkki luoksemme on alla. (Painallus vain linkistä, niin olemme luonasi.) Minäkin kävin youtubessa kertaamassa tarinointimme. En tiedä, mitä napukkaa painoin videon loputtua; se taisi olla "seuraava" tms. No, sieltä tuli Uuno Turhapuro show.

https://www.youtube.com/channel/UCOCrEA_Zt2P_TpIIo0ppHjA/featured  

Kaikkea Hyvää, erityisesti hyvää terveyttä toivottaen

Kalevi