Tervetuloa historian ehkä toivorikkaimmin odotettu kesäkuu!

Maanantai 1.6.2020 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

           

Olen kasvattanut valkoisen "koronaparran". Silloin kun joskus harvoin käyn kaupassa, tuolla habituksellani syntyy  turvaväli valmiiksi jo matkojen päästä!                      

Koronaelämä on eri yksilöille erilaista. Tai voi se olla kahdelle yksilölle samanlaistakin, mutta he kokevat sen toisiinsa verrattuina erilaisina. Nuorille ja vanhoilla se on erilaista, ehkä naisille ja miehille, tytöille ja pojille se voi tuntua toisiinsa verrattuina erilaisina. Ennen kaikkea ihmisen syntymälahjaksi saaman ja elämän kokemuksen jalostamana luonteen mukaan se voi tuntua yksilöistä toinen toiseensa verrattuna erilaiselta. Luetteloa voisi jatkaa ehkä lähes loputtomasti. Tässä kertaa sanottakoon vielä yksi esimerkki. Elämä yleensäkin, koronaelämä samoin, voi samastakin ihmisestä tuntua eri päivinä hyvin erilaiselta: on suruja, on ilojakin. On hyvää mieltä, on myös mitään sanomatonta mieltä, voi olla masennustakin. Unesta ja univaikeuksista pohtiessani olen varmaan esittänyt omakohtaisen kokemukseni: Vaikka järki ja tieto sanovat, että murheiden määrä on pysynyt samana, väsyneenä taakan kantaminen voi tuntua tavanomaista ehkä paljonkin raskaammalta.

"Hää on heimoo", voinee karjalainen sanoa puhuessaan karjalaisesta ystävästään. Ehkä karjalaisille korona-aika onkin raskainta. Vastakohtana on esimerkiksi minunlaiseni yksilö: mieluusti yksin oleva ihminen, monen ulkopuolisen mielestä erakko. Kyse voi olla samasta lopputulemasta, mutta syitä erakoitumiseen voi olla monia. Geeniperimä lienee painavin syy. Muita syitä saattaa olla lukemattomia. Yksi voi olla esimerkiksi se, että kyse on monen muun mielestä (liian) erilainen persoonallisuus. Tai vaikka muiden mielestä ihan OK-tavallinen ihminen, jolla on kotieläimenä koira. Hän on hoksannut, että keskiverto ihminen on reiluudessa valovuoden edellä keskiveroa ihmistä. Ja monet niin sanotut kissaihmiset ovat huomanneet kissansa tuoman "inhimillisen" lämmön. Tosin mikään elämä ei ole täydellistä. Voihan kissaansa rakastava ihminen kauhulla herätä aamulla. Ai mihin? Siihen, että on herännyt aikaisin aamulla kissamaiseen herätykseen: kissa on tuonut hänelle pään viereen tai kasvoille elävän taikka kuolleen hiiren tahi linnun.

Kenelläkään meistä elämä ei ole ollut eikä ole maan päällä täydellistä: tällä haavaa se se voi todella olla turhan täynnä koronantäytteistä eloa. Ja jos elämä on täynnä koronaa, siihen ei mahdu tuttua, totunnaista, usein hyvääkin elämän sisältöä. Toistaiseksi näillä mennään.

Uskotaan ja toivotaan, että mieltä tyydyttävä ja tyynnyttävä koti ja kodin rauha. Vielä parempi on tilanne, mikäli sopivan etäisyyden päässä kodista on kaunis luonto tai muuta ilmentymää, joka vastaa kulloinkin kyseessä olevan ihmisen haaveita, ja/tai toiveita ja/tai tavoitteita. 

MUISTISAIRAUS JA KESKINÄINEN RAKKAUDELLISUUS

Kalevin omaishoitajapäiväkirjasta kesäkuulta 2003:

ti 10.6.2003

Mairesta on tullut entistä pelokkaampi ja arempi. Nyt kun hän on lähes kokonaan syöttämisen ja juottamisen varassa, on luonnollista, että suu ei aina mene oikeaan asentoon. Juominenkin voi alkaa vastaavasti kuin syöminen eli suu on apposen auki kuin linnunpojalla. Mutta se ei ole ongelma. Enemmän pelottaa se, että syöminen on hankaloitunut. Suu ei välttämättä avaudu syömistä varten, vaan ajatukset ovat muualla. Omaishoitajalta ja Kustaankartanon hoitajilta vaaditaan entistä enemmän kiireettömyyttä. Ruoka pitää syömisen lomassa ehkä lämmittää montakin kertaa uudelleen.

Eilen oli takana ensimmäinen pitkä eli kokonaisen viikon mittainen hoitojakso Kustaankartanossa. Maire luontui kotihoitorytmiin ehkä minua paremmin. Tänään kuitenkin pääsimme molemmat rytmistä hyvin kiinni. Hiukan entistä enemmän Maire pistää vastaan eli kainostelee vaipanvaihdossa, mutta hyvin siinäkin olemme onnistuneet. Vanha sanonta sanoo, että puheenaiheet vaihtelevat iän myötä: vanhukset kyselevät toisiltaan, onko vatsa toiminut. Vastaavasti omaishoitajan päivät suurimpia ilonhetkiä on se, kun Mairen vatsa toimii oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Niin tänäänkin tapahtui. Intervallihoidon aikana Mairella oli havaittu molempien jalkojen kantapäissä makuuhaavojen alut. Surullista. Sikäli myös merkillistä, että Maire nukkuu kotona aina vasem­malla kyljellä. Tosin hän kuulemma Kustaankartanossa nukkuu selällään. Vasemman jalan kantapää on pahempi, joten varmaan vasemmalla kyljellä nukuttaessa kuitenkin kantapääkin ottaa sänkyyn. Mutta miksi sellainen syntyy, en ymmärrä. Ei Maire juurikaan sen enempää ole makuuasennossa kuin terveenäkään.

Kävimme illansuussa Kustaankartanon Mairen osaston omaisille järjestämissä puutarhajuhlissa. Merkillistä väkeä on osaston pysyväishenkilöstö: heillä on huomenna muutto toiseen rakennukseen, mutta silti he järjestivät kymmenistä muuttolaatikoista välittämättä omaisille tilaisuuden. Hyvä he – kiitos heille!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevi                                                    KIITOS

                                                               13.6.2003

 

 

Rakkaat Arja and her band!

 

Kiitos Teille kaikille kaikesta vaivannäöstänne, kiitos hyvyydestänne.

Vanhaa kertomusta mukaillen voisi ajatella, että kolme Kustaankartanon osastoa kehuisivat itse­ään. Yksi voisi sanoa, että se on Suomen paras osasto. Toinen voisi sanoa olevansa maailman paras osasto. Te voisitte sanoa olevanne vielä parempi: olette Kustaankartanon paras osasto. Hyvä Te!

Monta kertaa olen miettinyt, pitäisikö kiittää runoilijaa vai runoa ja samoin Teidän kohdal­lanne, pitäisikö ylistää Teitä vai hyviä tekojanne. Kiitän sekä Teitä että hyviä tekojanne. Toivon, että jaksatte säilyttää myönteisen tsemppimielen ja että edelleen entiseen tapaan jaksaisitte tehdä työtän­ne – sitä ihmettelen ja ihailen – sydänverellä toisten parhaaksi heitä hoivaten, hellien, hoitaen, auttaen.

Kiitos paljon myös puutarhajuhlasta. Pääsisitte sen myötä varmaan Guinnesin ennätysten kirjaan: muuton kaatuessa päälle organisoitte – moni vapaa-ajallaan, osa sairaanakin! – asukkaita ja omaisia hellivän hienon tilaisuuden. Kiitos paljon!

 

                               Onni ja hyvä mieli olkoon myötänne,

                               kun teette tärkeätä työtänne.

                               Lomalle kun pääsette, olkaa onnelliset.

                               Itseänne hellikää, murheet unohtakaa,

                               tärkeydestänne ja taidostanne olkaa tietoiset.

                               Ja loman jälkeen onnellisina työhön palatkaa.

 

14.6.

Taas eilen illalla tuli tehdyksi virhe. En malttanut keskeyttää TV:n katseluamme ajoissa, vaan nautimme Tammerkosken sillalla ‑ohjelmasta. Sen jälkeen oli liian myöhä aika iltatoimiin. Mairelta ei tullut pissa. Päätin, että istutan häntä niin kauan, että onnistuu, ettei tarvitsisi yöllä vaihtaa vaippaa. 40 minuutissa ei tapahtunut mitään, joten laitoin Mairelle yöpuvun päälle ja asetin hänet nukkumaan. Niin väsyneenä hän ei ole koskaan nukahtanut. Minulla oli huono omatunto; tunsin itseni rääkkääjäksi, vaikka tarkoitukseni oli hyvä. Yöllä ei kuitenkaan ollut vaipan­vaihtotarvetta, eikä vaippa aamullakaan ollut täysin märkä. Vaipanvaihdot muuten määrittävät päiväohjelmaamme. Päivävaipan vaihtoaika on kello 13:n jälkeen, joten sitä ennen emme voi lähteä mihinkään, emmekä myöskään kello 17:n edellä, koska iltapäivävaipan vaihdan kello 17:n ja 18:n välillä.

 

ma 16.6.

Tavoitteenani on ollut, että päivittäin teemme vähintään yhden yhteisen asiointimatkan autolla. Olen siirtänyt laudat pääovellem­me, jonka portaat eivät olekaan liian jyrkät, vaan omatekoinen ratkaisu toimii niissäkin hyvin. Autoon meno ja autosta poistulo sujuvat varsin mutkattomasti hyvässä yhteistyössä. Tänään kävimme Kustaankartanossa. Vein Mairen ikiomaan huoneeseen yhden taulun lisää. Huone on nyt somasti tauluin sisustettu, ja taulut ovat Mairelle tuttuja.

Päivän suurimman tyytyväisyyden aiheen antoi se, että käytin Mairen ensimmäisen kerran viimeisen epilepsiakohtausten päivän eli kävelyn totaalisen unohtamispäivän jälkeen suihkussa. Suih­kussa käynnit ovat sen jälkeen hoituneet ensin sairaalassa, sittemmin Kustaankartanossa intervallihoitojen yhteydessä. Nyt vain intervallihoitojen väli muodostui niin pitkäksi, että Mairen oli pakko päästä kotisuihkuun. Hän istui melko tyytyväisenä muovi­tuolissa ja pesi osittain itsekin itseään. Leikatessani kynsiä havait­sin, että vasemman jalan yhden varpaan kynsi on jokseenkin kokonaan irti. Nyt on menossa kolmas viikko kynsisienen esto­lääkettä; tieto siitä rauhoitti hiukan mieltäni.

 

ke 25.6.

Menin eilen illalla hakemaan Mairea viikon hoitojaksolta kotiin. Omahoitaja kertoi, että Maire on vähän sairas ja kuumeinen, eikä pääse kotiin. Olisi pitänyt soittaa. Olen vain oppinut, etten ole millään tavalla – edes puhelinsoitoilla - häiriöksi osastolle. Kiirehdin siis aivan turhaan linja-auto- ja taksikyydillä maalta Mairea hakemaan. Itkin osaston käytävällä. Luulin, että monta viikkoa vaivannut unihäiriötila on todella vaikea, mutta nukahdin normaalia helpommin ja nukuin yhtäjaksoisesti ihmeellisen monta tuntia. Kun aamulla menin anelemaan Mairen kotiin pääsyä, osastonhoitaja Arja sopi lääkärin kanssa, että Maire voi tulla kotiin, ja jos kuume nousee, vien hänet takaisin.

Päivämme meni muutoin kohtuullisesti, mutta ennen iltapalaa antamani mehu jäi Mairen suuhun pitkäksi aikaa. En saanut häntä mitenkään nielemään sitä puoleen tuntiin. Hieroin kurkkua, maanittelin syömään tai juomaan lisää, että olisi tullut nielemis­reaktio, mutta Maire vain purskutteli mehua suussaan. Olin epä­toivoinen; en tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Vihdoin sain Mairen sylkemään mehun pesuvatiin. Iltapalan yhteydessä antamani piimän Maire nieli normaalisti. Miten monesta miljardista asiasta ihminen saakaan olla kiitollinen. Nieleminenkään ei ole itsestään selvä – se vaatii taitoa.

 

26.6.

Tänään taisi olla viimeinen päivä, kun laitoin Mairelle kaulakorun. Maire puree kipeästi kaikkia kaulakoruja, jotka ulottuvat suuhun. Hänellä ei ole yhtään korua, joka ei ulottuisi. Toisaalta ei ollutkaan viimeinen kaulakorupäivä: pitää hankkia koru, joka ei ylety suu­hun. Aamulla oli jälleen iso nielemisongelma: piimä jäi suuhun. Mikään ei taaskaan tuntunut auttavan. Laitoin Mairen normaalille aamupalan jälkeiselle levolla. Jonkin ajan kuluttua hän oli niellyt piimän. Tuskaa aiheuttavaan ongelmaan keksin kai ratkaisun: annan vain pienen tilkkasen juotavaa kerralla. Nielemisongelma tullee siitä, että suu tulee nestettä liian täyteen.

Olimme tytär-Maijua vastassa Oulunkylän rautatieasemalla. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kauan sitten tapahtuneen sairaan Mairen reaktion. Kun lapsenlapsi Aleksi piti suurta ääntä, komensi Maire – viimeisimpiä hänen sanojaan – Aleksia kiroilemalla. Sen jälkeen Mairea ei ole ollut Maijun perheessä olemassa. Nytkin Maiju tuli autoon ja lähti autosta aivan kuin Mairea ei olisi ollut olemassa. Mairella on edelleen vaistoelämää tallessa. Ilmeistä päätellen hän kuvitteli, että meillä on joku ”väärä nainen” autossa. Lohduttelin Mairea, että kyydissämme on Maiju, tyttäreni, jota autamme kylpyhuoneen kaluston hankinnassa.

Olen kai tulossa hulluksi. Yhtäkään ihmistä en voi kohdata ilman, ettei mieleni tule levottomaksi. Lähes kaikki ulkopuoliset ihmissuhteet ovat loppuneet joko loukkaantumiseeni tai – vielä useammin – minun aiheuttamaani loukkaantumiseen.

 

28.6.

Maire on tullut yhä pelokkaammaksi ja aremmaksi. Sama pätee minuun. Olen pelokas, arka, säikähdän helposti. Joskus tuntuu, että tulen hulluksi. On fobioita: ahtaan paikan kammoa saattaa tulla, vaikkei ole ahtaassa paikassa, ajatuksia siitä, että elämäni loppuu pian. Erityisen paljon on pelkoa, että pian sattuu jotakin hirvittävää ja pahaa. Ihmissuhteet ovat herkkyyteni takia ja ilmeisesti väsymykseen tai ikääntymiseen liittyvästä arvostelu­kyvyn puutteesta johtuen koetuksella. Terveiden maailmassa on vain yksi ihminen, jonka kanssa puhuminen ei jätä levotonta jälkioloa. Naapuruussuhteet ja oikeastaan kaikki ihmissuhteet ovat joko kokonaan tai osittain poikki.

Useimpien ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut. Ilmeisesti niin sanottu terve maailma ottaa etäisyyttä meidän ”sairaaseen saarekkeeseen”. Samoin minäkin kai olen ottanut etäisyyttä terveiden maailmaan. Puolin ja toisin etäisyyden ottaminen lienee tapahtunut osittain tiedostaen, osittain tiedostamatta. Terveet eivät osaa mielestäni suhtautua luontevasti Maireen ja minuun. Jotkut eivät esimerkiksi rekisteröi Mairen olemassaoloa millään tavalla. Toiset inttävät, että kyllä Maire heidät muistaa, vaikkei Maire ehkä edes ymmärrä, että on kohdattu ulkopuolinen ihminen. Luulen, että terveet kaihtavat meitä, kun eivät tiedä, millä tavalla vaikeasti sairaaseen ja hänen omaishoitajaansa tulisi suhtautua. Ellei ole sattumalta omakohtaista kokemusta vaikeasti dementoituneen läheisen omaishoitajuudesta, ei voi pystyä lainkaan samastumaan häneen eikä hänen tilanteeseensa. Samoin lienee tilanne leskeydessä: ken sitä ei omakohtaisesti ole kokenut, ei voine edes lähimain aavistaa, miten suuri taakka ja masennusta aiheuttava tilanne on yksin jääminen.

Ihmettelin lääkärilleni, miksi tunnen itseni huonoksi ja sen myötä haluaisin, että kuolema tulisi ja korjaisi elämästä pois. Lääkärini pohti, että kun haluaisin hoitaa Mairea täysiaikaisesti kotona, ja kun siihen en kykene, kannan asiasta huonoa omaatuntoa. Sitten kun kohtaan millä tahansa elämänalueella vastoinkäymistä, tulee ajatus: ”No niin, tässäkin asiassa olin ja olen huono.” Itsetuhon halu on välillä valtavan voimakas. Viime kuussa oma valko­siipinen, voimakas suojelusenkelini pelasti minut. Kyseessä oli ihme, jonka tapahtumista en ymmärrä. Enkeli vain kantoi minut takaisin elämään.

 

30.6.

Tein oppikirjatyötä 01:een. Heräsin ennen 04:ää Mairen valitukseen. Kävimme wc:ssä vaihtamassa vaipan. Valitus tuli siitä, että Mairella oli kakkahätä. Onnellisesti nukahdimme uudelleen. Näin kuitenkin lopun yötä aivan hirvittäviä painajais­unia, joiden keskellä heräsin hikisenä kello 8. Minua kiusattiin kaikkialla kaikkien taholta. Jossain baarissakin minulle oli tarjolla vain virtsaa. Suurin osa kiusaamisunista ei palautunut mieleeni, mutta koko päivän ne vaikuttivat mielialaani.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalevilta                                                            LÄHETE

                                                                           30.6.2003

 

Dear Arja and her band – kaikki te superhyvät!

 

Ohessa tulee Maire. Antibioottikuuri taisi loppua tämän aamui­seen annokseen. Kuumetta ei enää kotona ole ollut. Jalka­pohjia/kantapäitä olen hellinyt parhaan taitoni mukaan. Nielemi­nen on tullut vaikeammaksi. Tai oikeastaan hitaammaksi ja pienissä annoksissa tapahtuvaksi. Entistä pidempää pinnaa tarvitaan – koettakaa kestää! Lauantaista lähtien on myös ollut jonkin verran hätkähdyksiä. En tähän hätään löydä sairaalan paperia, mutta katsottehan, oliko siellä vielä pyyntö epilepsia­lääkkeen annostuksen tarkistamisesta uudelleen. Silmätulehdus on kai hiukan parempi; lääkkeen laitto ei aina ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiitos, jos Maire pääsee suihkuun. Meikkipussissa on hänen oma shampoonsa.

Kiitos Teille kaikille taas enemmän kuin sanat riittävät kertomaan

 

Terveisin

Kalevi

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PAPPA PAKINOI

Kysyvä ei tieltä eksy, sanottiin ennen vanhaan. Nyt ei sanota kai muuta kuin "Odota vähän, katson puhelimesta." Mutta jos ei ole tekniikkaa käytettävissä eikä karttaa mukana, on parasta kysyä ulkoilevilta ihmisiltä. Jos näin käy, ja jos hyvin käy, ei kysyvä eksy tieltä.

Mitä, missä, milloin, miksi? Varför, kysyy ruattalaine, ja turkulaisen vastava on "Kui?" Usein voi olla, että opettajan, konsultin, valmentajan ja muun vastavan kysymyssanoista miksi-kysymys voi olla tärkein. Muistan usein eteen tulleen tilanteen, kun aikuisopiskelija kertoi työharjoittelustaan. Usein laadukkaat opiskelijat keksivät yrityksessä noudatettujen työtapojen tilalle parempia. Opiskelijan ihmettelyyn "Miksi tämä näin tehdään?", tuntui yleinen vastaus olleen: "No, kun se on ennenkin tehty niin!"

Miksi, oi miksi – ja miten ja mistä ja…???

 

Minne käy tuulen ilmassa tie, minnekä myrsky, merien aallot viimeinkin vie? Missä on pilven hautausmaa? Sanopa missä taivahan tähti levätä saa. Ihminen, minne, minnekä hän? Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkös sen?

Tuosta varsin kauniista laulusta papan mieli tulee herkäksi. Henki ja sielu voitaneen tässä yhteydessä käsittää samaksi kokonaisuudeksi. Minkä­lainen lienee sielu? Mahtuukohan niitä Taivaan Isän taivaaseen määrättömän paljon ja missähän järjestyksessä ne siellä ovat? Aina sielusta kuullessani tai lukiessani tulee mieleen joskus kauan sitten kertomani tosisilmänräpäys. Sen kertoi minulle ruumiinavaaja-ystäväni. Hän oli seisonut vaimonsa kuolinvuoteen ääressä. Ystäväni muisteli: "Näin sen sadasosasekunnin hetken, kun sielu poistui rakkaani ruumiista!

Muitakin kysymyksiä papalle tuli mieleen. Alkuesimerkeiksi tällaisia:

* Vaikka murheiden määrä ja laatu pysyisivät samoina, miksi niitä välillä tuntuu olevan enemmän, välillä taas vähemmän?

 

* Miksi vuosikymmeniä elämää harjoitellut tervaskanto jää fiksuu­dessa ja filmaattisuudessa välillä jälkeen vain muutaman vuoden elämän alkupolkuja taivaltaneen ihmistaimen fiksuudesta ja filmaattisuudesta?

 

* Mistä tulee rakkaus, mistä tulee kemioiden yhteensopivuus ja mitä ne oikein ovat? Miksi tahdollakin voidaan niihin vaikuttaa? Miksi tahto (ja taito?) ei välttämättä pysy samana, vaan voimistuu tai heikkenee tai loppuu tai jotakin muuta?

 

* Mistä ihmiselle tulee halu olla ilkeä kanssaihmistä kohtaan? Siis mistä tulee antipatian tunne tai ainakin sisäsyntyinen tunne, etteivät ”kemiat käy yksiin”? Miksi ihminen joskus - kokemukserni mukaan merkillisen usein - puree auttajansa kättä?

* Miksi monelle kaikkein läheisin, rakkain ja ystävällisin inhimillisenoloinen elollinen olio on koira, tai toisille kissa tai jokin muu kotieläin?

 

* Miksi joillakin autoillakin tuntuu olevan sielunelämä? Vai onko niin, että joku juttelee auton tai linnun tai ampiaisen kanssa, kun ei ole muuta juttuseuraa?

 

* Miksei ihminen tunne luissaan, ytimissään ja päässään edes aavistusta siitä, että pallokultamme kiertää vinhasti lähes ympyrän muotoista rataa auringon ympäri ja pyörii kaiken lisäksi hurjaa vauhtia oman akselinsa ympäri?

 

* Jos ostaa neliön maata, miten syvälle maata omistaa – Kiinaan­ko asti, Amerikkaanko asti, vai omistaako kiinalainen/amerikkalai­nen siitä neliöstä toisen puolikkaan eli maan maapallon puoleenväliin asti? Jos hän omistaa puolet yhteisestä maastamme, miksemme tunne läheisyyttä, kun sentään yhteisomistamme maata?

* Miksi merivesi on suolaista, miksi järvien ja jokien vesi ei ole suolaista?

* Mistä lehdet tietävät, että pian pitää vaihtaa väriä ja tippua pois ja sitten taas tietävät, että nyt pitää syntyä, kasvaa ja vihertyä? Ja jos nuo tuntuvat liian helpoilta, niin: Miksi jokin puu näkee parhaaksi suoran kasvun sijasta kasvaa viereisen puun rungon ympärille oikein kunnolliseen halausasentoon?

 

* Kasvaako puu ja kasvavatko sen oksat tyvestä, latvuksesta vai joka paikasta ja miksi kasvavat niin lyhyiksi, pitkiksi, paksuiksi tai ohuiksi kuin kasvavat? Kasvavatko ne täysin samaan aikaan vai hiukan tai paljon eri aikaan sekä pituutta että paksuutta?

 

* Jos kauneus on katsojan silmässä, miksi erittäin hyväkuntoinen silmäkin  voi olla sokea?

 

* Miksi murhe tekee huonomuistiseksi, ja onko lääketiede tuon asian tunnistanut ja tunnustanut?

 

* Miksi samassa lämpötilassa joskus palelee, joskus ei, vaikka vaatetus olisi sama?

 

* Miksi euroon siirtyminen saattoi olla jonkun mielestä totaalisen paha asia? Onko väliä, puuttuuko markkoja vai euroja? Eurojahan puuttuu sitä paitsi lähes kuusi kertaa vähemmän kuin markkoja. Eikö köyhä siis näin ollen hyötynyt euroon siirtymisestä?

 

* Miksi aina vain tulee uutta pölyä? Siihen löytyy helpommin ja yksiselitteisemmin vastaus kuin seuraavaan kysymykseen: Miksi pölyn poistaminen on joskus vähemmän, joskus enemmän mukavaa, vaikka ihmisen energiataso olisi sama?

 

* Pölystä tuli mieleen tomu, tomusta tuli mieleen ihminen ja Adam ja siitä tuli mieleen nainen. Lieneekö kylkiluu muita luita pyhempi, kun siitä on sentään tehty nainen?

 

* Perinteikäs kysymys tämäkin: miten voi olla aivan varma siitä, että jääkaapin valo sammuu oven sulkeutuessa? Tätä ihmettelevät avaavat jääkääpin oven ja katsovat sisään. Utelias ihminen voi avata jääkaapin oven uudestaan ja uudestaan tyydyttääkseen uteliaisuutensa. Kitupiikki ei sitä tee, koska silloinhan kuluu sähköä hukkaan. Jos haluaa tietää, kumpi sairaus on väkevämpi, rahavammaisuus vai uteliaisuus, kannattaa seurata omaa jääkaapin oven avaamisen vimmaa. Jos se on vimmaista, uteliaisuus ilmenee voimakkaampana kuin rahavammaisuus. Mutta sehän oli laaja-alaisesti hyvää käytöstä, koska oven avaaja säästi rahaa tekemällä sairausdiagnoosin tarvitsematta maksaa lääkärinpalkkiota.

* Riippumaton asiantuntija on lakikäsite. Tuon käsitteen alainen henkilö on puolueeton, jäävitön, "ei pidä kenenkään puolta". Tuo selityys ei kylläkään tule mieleen ensisijaisesti näin kesän kynnyksellä. Löytyykö todellinen riippumaton asiantuntija nyt kaupasta tai muusta yrityksestä, jossa myydään riippumattoja

UNI JA UNIVAIKEUDET

KESÄN VALOISUUS

Nyt kun yöt ovat toistaiseksi entistä valoisampia, tulee unelle lisähaaste. Meidän itse kunkin on pidettävä huoli, että makuuhuoneessa käytetään pimennysverhoja tai jotakin vastaavaa keinoa estämään valon tuloa makuuhuoneeseen. Valo on tutkimusten mukaan ainakin enemmistölle ihmisistä haitaksi laadukkaalle unelle.

TIIVISTETTYÄ YHTEENVETOA

Seuraavassa tänä ensimmäisenä kesäkuun päivänä tuli taas mieleeni muutamia asioita, jotka valoisuuden välttämisen lisäksi on hyvä ottaa huomioon saadaksesi nauttia hyvänlaatuisesta unesta. Osa on varmaan kertausta, mutta uuttakin asiaa tuli mieleen. Tässä, ole hyvä:

<> Sitten, kun olemme löytäneet oikean unirytmin nukkumanmenonaikoineen kaikkineen, pitäkäämme siitä kiinni.

<> Oikeanlaatuinen tyyny, ei liian korkea, ei liian matala sekä oikeanlaatuinen patja ovat erityisen tärkeitä. Patjasta sain pitkästä aikaa omakohtaista kokemusta. Hoksasin, että patjani oli liian pehmoinen. Samalla tuli tietoisuus, että patja on kulunut, kauhtunut, aivan liian vanha, vaikka ei sentään omistajansa ikäinen. Vaihdoin sen kovempaan, koska vaistosin, että särkyyn erikoistunut keskivartaloni kaipaa sellaista. Niin kaipasikin, särky oli herätessäni lähes tipotiessään. Toki sitä ilmaantui, jos kannoin säkkejä, nostyi posetiivia, kirjalaatikoita tai muuten rasitin kehoa.

<> Vuodevaatteita pitää pestä säännöllisin, kohtuullisen lyhyin määräajoin. Ja voinee niitä pesujen välilläkin viedä ulos tuulettumaan. Kyllä se pesu- ja tuuletusrytmi tihenee, kunhan saat nukkumaan asettuessasi ihanan nautinnon raikkaasta ulkoilman tuoksusta!

EI TEHRÄ SIITÄ NY NUMEROO

Ei tehrä siitä ny numeroo! Noin sanoisi nääs tamperelainen uniasiantuntija - kyllä varrmaan sanois. - Monet uniasiantuntijat sanonevat, ettei unta pitäisi kovasti seurata. Tunnustan, että en ole tuota neuvoa ehkä täysin ymmärtänyt. Käänsin sen olettamaani tamperelaiseen sanontaan. Voin nimittäin kuvitella, että minä olen tuota sääntöä rikkonut. Nautin ainakin toistaiseksi siitä, että merkitsen nukkuma-aikani muistiin. Tuleepahan samalla ohje säännöllisestä rytmistä toteutetuksi varmemmin. Burn out on nimittäin oireiltaan siltä osin dementian kaltainen: muisti pätkii. Toivon pian pääseväni unimuistiinpanoistani, koska toivon saavani kiinni hyvästä unirytmistä. Aioin siitä jo luopua, mutta sitten tuli kertakaikkinen yllätys: rytmi meni niin sekaisin, että parin vuorokauden verran päivä ja yö menivät sekaisin.

 

KESÄKUUSSA 2020

Torstai 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.   

Päivä on Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin (153.) syntymäpäivä.

Tiistai 9.6. Ahvenanmaan itsehallintopäivä Kuvahaun tulos haulle ahvenanmaa Virallinen liputuspäivä Ahvenanmaalla

Perjantai 19.6. Juhannusaatto  (Huomisen Suomen lipun päivän liputus alkaa aattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21.).

Lauantai 20.6.  Juhannuspäivä  Suomen lipun päivä

 

Sunnuntai 21.6. Kesäpäivän tasaus 

        TÄYSIKUU  

    perjantaina 5.6.

Aiheeseen liittyvä kuva

KEVENNYSTÄ

Seuraavassa on kaksi tositarinaa vuonna 2003 ilmestyneessä ATSALEA-nimisessä kirjassa; jonka alaotsikko on Juttuja muistamattomuudesta ja vanhenemisesta. Tekijät ovat RAIMO SULKAVA, PERTTI RIIHELÄ ja OLLI-PEKKA RYYNÄNEN (Toim.)

Kirjan ovat tuottaneet Alzheimer-Säätiö ja Helsingin Alzheimeryhdistys. Viimeksi mainittu on selvästi Suomen suurin muistisairaiden ja heidän läheistensä yhdistys. Se on tehnyt juuri näinä päivinä päätöksen nimenmuutoksesta muiden muistiyhdistysten nimien kaltaiseksi:. Siitä on tullut Helsingin Muistiyhdistys ry. Se on allekirjoittaneelle tullut tutuksi sen vuoksi, että toimin vanhoina hyvinä aikoina muutaman vuoden ajan Helsingin Alzheimeryhdistyksen hallituksessa.

logo

Ensimmäinen "Atsaleajuttu" tällä kertaa kertoo seniorista, jonka aivoista tutkittiin, onko muistisairaus alkanut:

" - En ole aivan varma, kertoiko lääkärini minulle hyviä vai huonoja uutisia, kun hän selitti aivokuvaukseni tuloksia.

- -Mitä hän sitten sanoi?

- Ettei kuvissa näkynyt mitään."

" -Tohtori hyvä, minä olen menettänyt muistini.

- Koska huomasitte sen ?

- Niin minkä?"

TOIVON TOIVOTUS

Nyt meistä monella on toivo tulevasta, sopivan lämpöisestä kesästä. Toivon käsite on elämässämme tärkeämpi kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi.

Toivon, että olet saanut tai saat uskon, jolla tulet autuaaksi.

Toivon, että saisit terveyttä niin, että korona-aikakin menisi "svansen upp"       -asennossa. Terveys antaa voimaa, tekee henkisesti ja fyysisesti voimakkaaksi.

Toivon, että voit, pystyt, osaat ja saat mahdollisuuden antaa ja saada osaksesi rakkautta. Rakkauden saamisesta ja antamisesta tulet onnelliseksi.

 t. Kalevi