Antakoon elokuu onnellista eloa kera vähenevän koronan!

Lauantai 1.8.2020 - Kalevi Suojanen


ELÄMÄÄ

VIELÄ HEINÄKUUSTA

Käsittelin heinäkuun alun kirjoituksen otsikossa heinäkuuta kuin elollista oliota konsanaan. Totesin sille: "Hyvä, jos et kovasti yllättäisi, vaan olisit upea vanhanajan heinäkuu."

Lapsena kesän kuukausia olivat kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Silloin lueteltiin nuo sanat vastaukseksi kehotukseen: "Mainitse kolme syytä, miksi jotkut valitsevat ammatikseen opettajuuden!" Koulut alkoivat siihen aikaan aina syyskuun alussa. Lapsuuteni heinäkuu oli upea vanhan ajan heinäkuu. Aina olivat aurinkoiset uintikelit kera lämpimine vesineen ja hyvine kavereineen.

Koronavuosi 2020 ei suonut vanhanajan heinäkuuta. Toivottavasti kuitenkin olisi ollut monia suomalaisia, jotka olivat heinäkuussakin onnellisia ja tyytyväisiä sanoessaan: "Sitä otetaan, mitä annetaan."

"MANALAN PORTEILLA" KÄYNNISTÄNI

hieman lisätietoa ja nykyhetken tunnelmia:

Olen tyytynyt lääkärin määräykseen, että autolla ajo on muutamia kuukausia ankarasti kielletty rangaistuksen uhalla. Ihan helppoa ei ole ollut, mutta tässäkin käy sama sanonta kuin suhtautumisessa ilmoihin: "Sitä otetaan, mitä annetaan." Nyt toivon silti, että tulossa oleva leikkaus ei menisi etukäteen uumoiltuun lokakuun loppuun asti. Odottelen rauhallisella mielellä kutsua. Nostamiset on pitkälti kielletty, samoin raskaat kantamukset, samoin pitkät kävelyt.

Kun tulin kotiin aorttaläpän tutkimuksista, luin senpäiväisestä lehdestä yhdestä muistokirjoituksesta seuraavaa: "NN kuoli aorttaläpän murtumaan." Mietin, miksen minä kuollut. Maallikkona olen pyöritellyt lääkärin sanoja: "Teillä on murtuma aortassa." Ehkä aorttaläpän murtuma -ilmaisu on vakavampi kuin murtuma aorttaläpässä  -ilmaisu. Tai sitten kokemani murtuma oli vain "sattumalta" helpompi tapaus.

UNI JA UNIHÄIRIÖT

Olen päässyt pitkän ajan kokeilujen jälkeen unihäiriöissäni minimitilaan. Yölliset WC-käynnit ovat loppuneet. Unen määrä on tasaantunut määrään, joka tuntuu olevan minulle juuri sopiva eli 7,5 tunnista 8 tuntiin.

On tietenkin naiivia kuvitella, että oma menettelyni olisi vastaavanlainen ihme ja siunaus ihan kaikille unihäiriöistä kärsiville. Niin yksilöllisiä olemme ja niin erilaisesti reagoimme yrityksiin parantaa unen laatua. Ja syyt liian lyhyisiin yöuniin ja unihäiriöihin ovat käsittämättömän monenlaiset.

Monen kokeilun jälkeen minulle ainakin muutaman viikon ajan on antanut hyvän unen ja henkisen rauhan seuraava lääkitys:

1. reseptilääke circadin 2 mg, (yksi tabletti per yö 1,19 euroa)

2. Apteekin hyllyltä saatava Melatonin Vitabalans 5 mg (yksi tabletti per yö 0,50 euroa). Viime mainittua on saatavissa myös 3 mg:n vahvuisena, 0,35 euron hintaisena. Tätä kirjoittaessani havaitsin, että Melatonin Vitabalansia on saatavissa myös isompina pakkauskokoisina reseptilääkkeinä halvempaan yksikköhintaan.

Circadin sisältää pitkävaikutteista ainesosaa. Kaikissa näkemissäni uneen vaikuttavissa lääkkeissä suositellaan lääkettä lyhytaikaiseen käyttöön. Sekä lääkärit että me lääkittävät asennoidumme lääkkeisiin yksilöllisesti. Kun vuosikymmeniä sitten koin vakavan stressitilan vuoksi pitkäkestoisen unihäiriöjakson, määräsi uneen erikoistunut lääkäri circadinia siihen asti, että stressitila raukesi muutaman vuoden jälkeen. Riippuvuutta lääkkeeseen en tuntenut.

Lääkettäkin (melatoniinia, unihormonia) tärkeämpää unen kannalta on mielestäni se, että elämämme tuntuisi olevan elämisen arvoista. Meillä pitäisi olla rauhallinen olo vailla isompia pelkoja ja toivorikas, hyvää mieltä tarjoava elämä. Sen pitäisi soljua kutakuinkin toisiaan toistuvin "rauhallisin askelin". Henkistä olotilaa haittaavia riippuvuuksia ei saisi olla. Minä olen havainnut päivittäisenä riippuvuutena "uutisriippuvuuden". Kuten varmaan kaikki riippuvuuksista kärsivät, minäkin olen kehitellyt riippuvuudelleni hyvän syyn: Jatkuvat uutisvirrat pitävät huolen siitä, että seniori pysyy nykyelämän menossa mukana jatkuvasti jopa ihan "aallonharjalla".




                                    


                                                                                               
    MUISTISAIRAUS JA KESKINÄINEN RAKKAUS

    Kalevin tekstiä omaishoitajan päiväkirjastaan. Aluksi kirjeitä Kustaankartanon vanhustenkeskuksen Maire-vaimon lyhytaikaishoidoista huolehtineen osaston henkilöstölle:


    ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    Kalevilta                                                            LÄHETE

     

                                                                             3.8.2003

     

     

    Rakkaille F1-Ihmisille

    Ohessa tulee taas Maire. Lopetin Fragmin-piikityksen, koska reseptissä lukee, että ”hoito jatkuu kunnes INR väh. 2 vrk 2.0-3.0. Annoin viimeisen piikin sunnuntaina (2.8.) aamulla kello 10. INR oli perjantaina klo 11.30 otetussa verinäytteessä 2.1 ja sunnuntai­na (Dextrassa) kello 14.30 otetussa näytteessä 2.5. (CRP on muuten ollut 28.7. otetussa näytteessä 28.

     

    Terveyskeskuslääkäri laittoi koneelle lähetteen tämän viikon torstaille, että otettaisiin verikoe Marevanin annostusta varten. Sanoin, että Maire on Kustaankartanossa, mutta asia jäi jotenkin avoimeksi tai sitten en muista, mitä lääkäri (ilmeisesti Heli Paatero) sanoi. Joka tapauksessa torstaihin asti Marevania annetaan 5 mg noin kello 16-17 aikoihin päivittäin. Jos voitte hoitaa lääkemääritysasian teidän lääkärinne ja laboratorion avulla, kiitos. Ellei voi, kiitos, jos joku käy torstaina johonkin aikaa aamupäivästä Oulunkylän terveyskeskuksen 3. kerroksen laboratoriossa. Laitan punertavia Marevaneja Mairen dosettiin kohtaan ”ilta” ja varatabletteja sunnuntain kohdalle. Nythän muuten lienee ajankohta myös Hydantinin määrän tarkistukselle.

     

    Kiitos paljon jälkikäteen viimekertaisesta hoidosta ja etukäteen tämänkertaisesta hoidosta. Kiitos myös viime kerralla Mairen laukussa olleista ylenpalttisista tarvikkeista. Lääkkeitäkin oli dosetissa yli sen, mitä oli tarpeen.

     

    Nieleminen on edelleen toiminut kohtuullisen hyvin, vaikkakin välillä hitaasti. Silti olen ainakin aamulla aloittanut muulla kuin mehulla, esimerkiksi puurolla tai jogurtilla, jolloin nielemisrefleksi on lähtenyt käyntiin. Ongelmaa voi tulla esimerkiksi silloin, kun en seuraa, onko edellinen mehu tai kahvi suusta jo nielty, ja annan lisää, vaikkei edellinen ole vielä tullut niellyksi.

     

    Olen antanut kännykkäni Mairen tyttärentyttärelle täksi viikoksi käyttöön. Mikäli tulee jotakin akuuttia asiaa minulle, sana kulkee tyttäreni Maiju Tuomisen kautta. Hänen puhelinnumeronsa: 387 2302 ja 040 5185219.

     

    Ei Mairen oman pyörätuolin käyttäminen enää tunnu tärkeältä. Teettehän paikasta toiseen liikuttamisen niin kuin itse parhaaksi näette. Tulen maalta takaisin eli haen Mairen kotiin lauantaina noin kello 20. Kiitos, jos laitatte niin, että vaippa kestää noin kello 21:een, jolloin alan laittaa häntä yökuntoon. Seurailettehan makuuhaavakehitystä, kiitos. 1 kpl 20 mg:n tenoxia ei aina ole ollut riittävä. – Suojelusenkeleitä, tsemppiä, myönteistä mieltä.



    su 10.8.

    Runsas kaksi viikkoa sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä Maire ei saanut unta. Annoin pariin otteeseen lisää sekä unilää­kettä että särkylääkettä. Soitin noin kello 2 Malmin sairaalan päi­vystykseen, kerroin tilanteen ja kysyin, pitäisikö meidän tulla käy­mään. ”Seuratkaa tilannetta vielä jonkin aikaa ja tulkaa sitten tän­ne, jos tuntuu tarpeelliselta”, vastasi päivystyksessä ollut henkilö. Saavuimme sairaalaan kello 04.45. Kerroin tilanteen ja sanoin myös, että hiljan on loppunut virtsatieinfektioon tarkoitettu lääkitys ja että oikea jalka on turvonnut. ”Otetaan verikoe. Istukaa odot­tamaan, sanoi vastaanottajamme” Kello 06.15 menin sanomaan, että lähdemme sittenkin kotiin, koska olemme niin perin väsynei­tä. ”Odottakaa vielä hetki, niin verikokeen tulos tulee”, sanoi vastaanottajamme. Kerroin, ettei verikoetta ole vielä edes otettu. Ilmeni – vastaanottajamme sanoin ilmaistuna – että ”verikoetilaus ei olekaan mennyt läpi”.

     

    Lauantaina puolilta päivin Malmin sairaalan päivystävä lääkäri soitti ja ilmoitti, ettei verikokeessa ilmennyt mitään erikoista. Tulehdusarvo vain oli aivan liian korkea. Hän mietiskeli, voisiko antaa lääkettä virtsatieinfektioon kaiken varalta, vaikkei infektiosta ole näyttöä. Hetken päästä hän soitti uudelleen ja sanoi, ettei yöllä päivystänyt lääkäri ollut huomannut kiinnittää huomiota ilmoitukseeni Mairen oikean jalan turpoamisesta. Hetken päästä hän soitti vielä uudelleen ja kertoi meidän voivan mennä oikean jalan ultraäänikuvaukseen Marian sairaalaan. Kävimme siellä. Röntgenlääkäri totesi oikean jalan laskimoiden olevan syvästi tukossa. Kansankielellä sanottuna Mairella oli ”veritulppa oikeas­sa jalassa”. Kävimme kodin kautta. Ensin hain Kustaankartanosta välineitä virtsakokeen ottamista varten. Kuin Luojan käskystä sain Mairelta virtsanäytteen. Moneen päivään ennen tätä lauantain iltapäivää en olisi näytettä saanut enkä myöskään moneen päi­vään sen jälkeen olisi asia onnistunut. Luojamme siis ”pissautti Mairen oikeaan aikaan”. Pelkäsin, että näyte otettaisiin sairaa­lassa katedrilla. Se olisi Mairelle äärimmäisen vastenmielistä. Ihan oikeasti lähetin pissasta kiitoksen Taivaan Isälle.

     

    Menimme Mairen sairaalaan tutkimuksia varten noin kello 19. Maire pääsi osastolle vuoteeseen makaamaan noin kello 22. Haastattelin lääkäriä hänen tilanteestaan ja tein omat johto­päätökseni. Lähdin välillä kotiin. Kävin uimassa ja tein töitä sekä lähdin takaisin sairaalaan noin kello 01. Kello 02 Maire tuli tutkimusvuoroon. Minusta oli kyllä apua ainakin lääkkeen antamisessa.

     

    Sunnuntaiaamulla kello 10:n jälkeen Maire pääsi kotiin sairaalasta sen jälkeen, kun olin hänet syöttänyt, antanut aamulääkkeet ja opiskellut lääkkeen antamisen ”’Fragmin-piikityksen” vatsaan navan alapuolelle. Siitä pääsimme eroon viikossa, kun yksityisellä lääkäriasemalla otetusta verinäytteestä saimme viikon päästä sunnuntaina niin hyvän arvon, että pelkkä pilleri riitti veren ohentamiseen.

    ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    Kalevilta                                                            LÄHETE

     

     

                                                                             11.8.2003 

     

     

    Arjalle, Helille, Virpille

     

     

    Sydämellinen tervehdys Teille kaikille. Virpille ja Arjalle toivon loman jälkeistä leppeää totuttelua hoiva- ja hoitotyöhön sekä viileneviin ilmoihin. Helille kiitos sydämellisen ystävällisestä saatekirjeestä, jonka sain Mairen saatteeksi lauantaina. Maire oli muuten merkillisen virkeä, iloinen ja myönteinen. Hän tottui myös kotioloihin huomattavan nopeasti. Kiitos paljon kaikesta tähän­astisesta.

     

    Mairen vatsa toimi tänään kello 11.30, jolloin laitoin myös (tupla)vaipan.

     

    Minulla on keskiviikkona pastori Pertun kanssa palaveri Maunulassa kello 19. Sen päätyttyä tulen hakemaan Mairen. Kello taitaa silloin olla jo yli 20:n. Kestättehän taas myönteisellä tsemppimielellä.

    toivoo

    Kalevi

     

    pe 15.8.    

    Maire täyttää tänään 68 vuotta. Lapset muistivat kortein tai soitoin. Hain Irma-sisaren syntymäpäiväkahville illansuussa. Hivenen Mairen taisi tulla lapsuus mieleen, koska hän oli mielestäni aika mietteliäs Irman vierailun ajan.

     

    Muistelin Irmalle Mairen briljanttia huumoria. Muutama päivä sitten koetin kirvoittaa iltapissaa tulemaan sanoin: ”pis-pis-pis”. Maire vastasi: ”kus-kus-kus”.

     

    su 17.8.

    Aamulla mieleen tullut aforismi: Toivottomuus on luopumista Jumalasta. Mietin aforismia ajatellessani, että kokonaisuus on varsin hyvin niin kauan kuin Mairella on tallella hymy. Tänään tuo hymy oli välillä totaalisen kadoksissa. Mairen katse on muutaman kerran päivän aikana täysin tyhjä. Muistan erään, puolisonsa syöpäsairauden vuoksi menettäneen  omaishoitajaystäväni sanoneen, että järkyttävin oli se hetki, jolloin tajusi, että yhteys puolisoon on katkennut. Tänään minulla oli muutamaan otteeseen tuollainen kokemus. Mutta onneksi se ei ollut lopullinen kokemus. Maire tsemppasi ja ”virkosi” uudelleen yhteiseloon. Silmäniskua ei enää tule vastaukseksi omaan silmäniskuuni niin kuin tuli vielä pari kuukautta sitten, mutta silti hymy heräsi tänään uudelleen huulille jo kadotettua yhteyttä ylläpitämään. Kiitos, Maire! Kiitos Taivaan Isä!

     

    ma 18.8. 

    Nostaessani Mairea aamulla rullatuolista vaipan vaihtoa varten taputti hän noustessaan jalkaani. Siinä oli mittaamattoman monta kiitollisuuden sanaa – kaikki lämpimiä ja helliä.

    ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    Kalevilta                                                            LÄHETE

     

                                                                             18.8.2003

     

     

     

    Rakkaat F-1 Ihmiset!

     

    Tässä tulee Maire.

    Hän on ollut eilen ja tänään hiukan normaalia totisempi ja eleettömämpi. Hätkähdykset ovat hiukan lisääntyneet. Tänään aamulla esimerkiksi tuli muutama melko peräkkäin, yksi aika voimakas. Pitäisiköhän Marevania sittenkin lisätä? Jokin lääke näemmä aiheuttaa hikoilua; kai se on Marevan. Silmät ovat olleet välillä tulehtuneen oloiset ja vuotaneet silloin tällöin vettä. Se ilmentymä oli kyllä olemassa terveinäkin päivinä. Laitoin silmätippoja (Visine).

     Vatsa on toiminut viimeksi eilen eli sunnuntai-illalla.

    Selexid puuttuu sunnuntai-illan osalta dosetista, kun lääke loppui. Ohessa on resepti; kiitos paljon, jos voitte hoitaa sen uusimisen.

    Vaipan vaihdoin kello 11.30. Kai se olisi hyvä vaihtaa iltapäiväkahvin jälkeen, kiitos.

    Kestävyyttä, siunausta, myönteistä tsemppimieltä

    toivoo

    Kalevi

    su 24.8.

    Hain Mairen illalla intervallihoidosta kotiin. Ilmiselvästi hän oli saanut hoidon aikana rakkautta osakseen, ilmiselvästi häntä oli harjoitutettu kävelyyn ja muutoinkin. Piimälasinkin hän nosti itsenäisesti suulleen ja joi itse piimää. Viikko sitten se ei kotona onnistunut. Minun on tehtävä harjoitusohjelma, ettei Maire vain kotihoidon aikana taantuisi taidoissaan.

    Normaali iltarukoukseni nykyisin: 

    Ensin Uskontunnustus, Isä meidän.

     Sitten:

    Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, amen. Herra Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ole minulle syntiselle armollinen. Suo Mairen sairaudelle lempeä muoto. Siunaa ja varjele meitä ja meidän elämäämme. Tapahtukoon sinun tahtosi.

    Siunaa kaikkia lapsiamme, heidän puolisoitaan ja lapsenlapsiamme. Siunaa sukulaisiamme ja ystäviämme. Kiitän sinua rakas Taivaallinen Isä, rakkaan poikasi, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta, että olet kuluneena päivänä suojellut minua kaikesta vahingosta ja vaarasta. Anna minulle anteeksi kaikki syntini. Anna minulle synnintuntoa. Estä synninteko. Lähetä voimakas valkosiipinen suojelusenkeli suojelemaan Mairea ja minua ja estä sielunvihollisen pieninkin vaikutus elämääni.

     

    ma 25.8.

    Ensimmäinen päivä intervallihoidon jälkeen. Se meni meiltä molemmilta tuntuman hakuun. Kyllä Maire illallakin katsoi moneen kertaan minuun pöydän ääressä istuessamme. Hän ilmiselvästi ihmetteli, kuka minä olen, ja mikä ihmeen systeemi meillä on menossa ja missä. Tai en tiedä, mitä hän ajatteli. Siitä olen var­ma, että hän oli jotensakin ihmeissään ja ymmällään. En tiedä, olenko mieshoitajana sittenkin huonompi kuin intervallihoidon naishoitajat. Joka tapauksessa Maire tuntee nykyisin lämmintä tunnetta ennemmin naisia kuin miehiä kohtaan. En tarkoita suku­puolista kiintymystä, vaan jotakin joka liittyy hänen kauneuden­tajuunsa. Lehdistäkin Maire hakee kauniisti pukeutuneiden naisten kuvia. Eivät häntä ilmiselvästi kiinnosta miesten kuvat. Tosin ainakin tänään lehtien selailu oli ”nollilla”. Toivottavasti se vielä tulee takaisin. Ihmettelin vielä runsas viikko sitten, miten Maire saattoikin olla taitava etsimään kauniita kuvia.

    Muutos intervallihoidon jälkeen lienee Mairelle kokemuksena suuri ja siten ehkä myös jännitystä sekä stressiä aiheuttava. Sel­laisen ilmentymäksi laitoin tämänpäiväisen nielemisvaikeudenkin. Ruokailu jäi päivällä pariksi tunniksi kesken, kun Maire ei saanut niellyksi suuhun jäänyttä piimäänsä. Miten voinkaan ahdistua kovasti hänen puolestaan! Pitäisi osata ottaa rennommin.

     

    ti 26.8.     

    Edelleen pohdin, lieneekö Maire kotona vähemmän onnellinen kuin Kustaankartanossa. Täällä olen vain minä. Lisäksi on lehtiä ja musiikkia. Sitä olen soittanut ehkä vähän liikaakin. Enin osa viime aikojen musiikistamme on ollut panhuilumusiikkia. Elämämme pääohjelma­numeroitamme ovat syömiset ja juomiset. Nyt olen myös harjoitteluttanut kävelyä monta kertaa päivässä ainakin pieniä matkoja. Kävely on aivan selvästi viime viikon intervallijakson aikana parantunut eli Maire on sitä ilmiselvästi paljon harjoitellut. Ehkä vielä pääsemme rollaattorikuntoon! Se on monen terveen ihmisen ”vielä minä tässä elämässä juoksen maratonin” -haave­ajattelun vastine Mairella.

    Tänäänkin Maire on ollut osittain poissaoleva ja ilmeetön, osittain ehkä jopa vähän pelokas. Valloittava hymy ei ole onneksi kuitenkaan kokonaan poissa, vaan tulee silloin tällöin. Silti minulla on iso pelko, että olen kadottamassa yhteyden Maireen.

    Oma työpaineeni on liian kova. Koulun työt eivät täysin hellittä­neet oikeastaan edes osaksi aikaa kesälläkään. Ellei ollut opinnäytetöitä luettavana, tuli luettavaksi jatkuvalla syötöllä työharjoitteluraportteja. Oma kustannusyhtiönikin vaatii työtä. Nytkin on menossa kolmen kirjan ajantasaistus kotisivuille. Monet läheiset ovat melko vilkkaasti pyytäneet myös koko kesän ajan oikeudellista apua. Jos äitini eläisi, tietäisin, mitä hän kiireestäni sanoisi. Sanoisi, että ”taitaa olla kuoleman etu, kun on niin kova kiire”. Olen surullinen, koska Maire ei taida saada riittävän suurta huomiota minulta. Ehkä kuitenkin saa; en tiedä. En osaa arvioida.

     

    ke 27.8. 

    Pitkästä aikaa kävimme Mairen neurologilla tarkistaaksemme, että lääkityksemme on kohdallaan. Kirjoitin lääkärillemme hänen orientoitu­mistaan helpottamaan seuraavan tilannekatsauksen:


    ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    Kalevi Suojanen                                                 INFO

     

                                                                             27.8.2003

     

     

    Tri Kati Juvalle

     

      

    Mairen voinnista           

    Alzheimerin taudin kuvaan kuuluvasti on vähitellen menty alas­päin. 2.5. tänä vuonna oli samana päivänä kaksi epilepsia­kohtausta. Sen jälkeen Maire ei ole kävellyt. Runsas kuukausi sitten oikeassa jalassa havaittiin syvä laskimotukos. Annoin Fragmin-inj.liuosta. Nyt hoidetaan Marevanilla. Puhe on käytän­nöllisesti katsoen kokonaan loppunut. Silti kommunikoimme aika paljon. Varsinkin väsyneenä ilmenee suuria nielemisvaikeuksia. Väsyneenä Maire on myös ilmeetön, joskus pelokas, aina arka. Mutta virkeänä hymy on herkässä.

     

    Lääkkeet                      Aamulla: ......

                                         Illalla: .....

                                         Kello 16 – 17 välillä: ...

                                         Yöksi: ...

    Kapselit puran ja tabletit paloittelen jogurtin joukkoon. Tabletin palasia Maire syö mahdollisesta pahasta mausta välittämättä ikään kuin söisi karamelleja.

     

    Intervallihoidot/Lyhytaikaishoidot 

    Maire on ollut kesä-, heinä- ja elokuussa jokaisena kuukautena 13 pv noin viikon jaksoissa  Kustaankartanon vanhustenkeskuksen D 1 –osastolla.            Hän on viihtynyt siellä erinomaisesti. Saunotus ja pesu  on miltei yksinomaisesti hoidettu Kustaankartanossa; muutaman kerran olen pessyt  kotisuihkussa. Olen vienyt suihkutilaan Mairen istuttavaksi muovituolin. Nyt kun Maire antaa riisua vaatteensa kiltisti ja antaa myös pestä kiltisti. Hivenen hän yrittää itsekin pestä. Alapesun suoritan vaipan vaihdon yhteydessä kotona.

     

    Oma tilanteeni 

    Henkinen hyvinvointi on koetuksella. Myös fyysinen kunto on Mairen nostamisten takia (vaihdan vaipan hereilläolon aikana 4,5 tunnin välein, ja harjoitutan kävelyä, minkä aikaansaan); tällä hetkellä oikea hartiani on tosi kivulias.

     

    Muuta: Olen Mairesta ylpeä.

    Ystävällisin terveisin

     Kalevi Suojanen

    ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    Kati Juva kertoi, että kesäkuussa KELA on ilmoittanut ottaneensa käyttöön uudet säännöt Alzheimerlääkkeiden korvattavuudessa. Kati kirjoitti  lääkärintodistuksen, jolla voimme taas – jo kauan aikaa sitten toivomme menettäneinä – koettaa korvausta.

    Mielialalääki­tystä vähennettiin. Jos tulee itkuisuutta, lisätään takaisin nykyiseen määrään.

                                

    Elämä on ihmisten parissa varsin haasteellista. Ajattelen liikaa, vaistoan väärin, olen liian herkkä loukkaantumaan. Tänään olin tekemisissä kolmen ihmisen kanssa. Kaikista jäi levoton olo. Kati Juvalta kyselin lapsien vointia ja toivotin hänelle vilkkaan lapsi­shown keskelle kestävyyttä. Jälkeenpäin harmittelin ilmaisuani: eipä kai äitiyden tietoisesti valinneelle äidille tarvitse kestävyyttä toivottaa. Iltapäivällä soitti lääkärini virkavapautta sijaistava erikoissairaanhoitaja. Hän esitteli itsensä sanomalla tittelin sekä etu- ja sukunimen. Vastasin hänen alkutervehdykseensä sano­malla tervehdyksen lisäksi hänen etunimensä. Hän korjasi sano­mani kertomalla uudelleen sukunimensä. Tulkitsin sen niin, että hänen mielestään olin ollut oppinutta ja erikoistunutta ihmistä koh­taan liian tuttavallinen, ja hän irtisanoi tuttavallisuuden. Illan­suussa Maiju kävi Valtterin kanssa. Sanoin jossakin vaiheessa, että Valtteri on melkoinen ikiliikkuja. Sitäkin sanaani harmittelin jälkikäteen. Äidit ovat kuitenkin herkästi lapsistaan loukkaantuvia ihmisiä. No, turhia kaikki harmitteluni, kaikki levottomuuteni. Tunne vain ei taaskaan tottele järkeä.

     

    to 28.8. 

    Elämän kovuus tuntui taas heti aamulla. Olin autolla menossa kolesterolikokeeseen. Seisoin jonossa punaisissa liikennevalois­sa. Lähdin hitaasti. Takana tuleva joutui odottamaan pari sekuntia – ei kauempaa. Kyllä soi torvi! Ja lähes koko päiväksi jäi mieltäni painamaan kuva kovasta maailmasta.

    Tänään olen Mairen kanssa harjoitellut kävelyä kerrankin tarpeek­si. Tosin olemme tehneet vain lyhyitä kierroksia keittiössä, mutta niitä useita kertoja. Kävely sujuu naamat vastakkain –kävelyasen­nossa Mairelta ihmeellisen hyvin. Kustaankartanosta saatu koke­mus näkyy vieläkin. Tavoitteena on rollaattorikunto! Maire on myös tottunut hyvin uuteen elämisenlajiin, kotielämään. Mielestäni pari päivää totuttelussa meni. Eli ilmeisesti muutos kuitenkin jotenkin rekisteröityy hänen aivoihinsa. Tänään on ollut ensimmäi­sen kerran intervallihoidon jälkeen päivä, jolloin hymy on ollut herkässä. Hyvä Maire! Hyvä me!






    VÄHÄPOIK PAKINOI

    ELÄMÄSIVISTYKSE LYHKÄNEN KURS LYHKÄSEL KIÄLEL

     

    Tästäs saa iha ilmatteks muutama tositärkkiä neuvo, joitte mukka voi elä. Näit ko nourata, vähäpoik konsulttin ja konsulenttin anta taku, et sä tule kaua elämä maan pääl yltäkylläses viissaures, iäs ja armos. Mut millä en pääs viäl neuvohin käsiks, kon pitä hiuka saivarrel lissä, eli harjotta sanojen tuattamise ripulointti. Tosin taita ol iso vaar jutun menost semmoseks sävellajiks, et ”älä tee niin ko mää tee, vaan tee, niin ko mää käske sun tehr”. Jos sää nyy lopeti lukemise, mää epäonnistusi konsulttin. Toteurus vanh sanont, josa väitetä, et epäonnistumise vaar on aika suur, jos kyvytöine neuvo halutont tekemän tarppetont. Ja lycka till sul, joka jaksa jatka lukemistas!

     

    Ensmäine elämise ohje saa ol se, et puhu aika vähä. Kulunu sanonna mukka Taiva Isä loi ihmisel kaks korva ja yhre suu iha vaa sen tähre, et fiksumma saisiva ahaa-elämykse siit, kumppa kannatta painotta, puhumist vai kuuntelemist. Se on toi Piplian Maria kauhia hyvä esimerk. Hän nimittäi piilot syrämehes kaike, mitä ol tapahtunu, ja funteeras sitä. Ai et tuntus tutult? No tiätenki tuntus. Se on vähän ko ois tehty laulu, et ”No onkos tullu joulu ny kesän kynnyksel?” Toi Maria-lainaus liitty nimittäi jouluevankeljumihi. Ai mut hei, joulust tul miälehe yks oikken tärkki elämäohje: filunkki ei saa harrasta. ”Semmone henk pitä saar ihmisest poies jo lapsen; muute se ei lähr koskan pois”, pruukas äitmam aikonas sanno. Vähäpoik tapas hilja yhre pisnesmiähe, jost tul miälehe, et se tais ol vähä filunk. Kysysi yhteiselt tuttavaltan: ”Onk toi Narjukse Niilo vähä filunk?” Tuttavan vastas: ”Kuule, kyl se o. Jo al kouluikäsen se men joulu erel naapurinaapurin takapihal, sahas siält kuuse, kiärs talo etuovel, ja myys sen kuuse kympil talo emännäl.” Uskalla väittä tommosel ihmisel oleva tosi iso vaar koko elämä aja, et oma ja varastetu menevä sekasi.

    Iha viäl en päässy kunnol eres jutu alkku, ja nyy ruppe jo loppu häämöt­tämä. Hyvä seki, et pääsi alkku. Nuarempan moni hom hoiru suitsait sukkela. Mut vanhemmite hirastu ja tule nii saamattomaks, et hommatte alkkun pääseminenki voi jäär haaveks. Ja joskus o niin kiiru, ete kerk tekemä mittä. Ja joskus koetan tunnusta ittellen, et nyy mä ole laisk. Hyväl omaltunnol laiskottelu vast taitto vaati. Sitä taitto voi treenat vaik pyhittämäl lepopäiv. Täyty tunnusta, etten siinäkä ol päässy viäl kunnol alkku.

     

    Viime yän näi semmose merkillise une, et porovasa kiipust emos selkkä ja hyppäs siält ettippäi pituut. Emo jelppas jollantaval, ja vasa hoit ite lopu. Ja aika kauas ettippäi hyppeliki. Ja mont monituist kertta. Mut sit kerra se epäonnistus. Jollan taval se vaan klimpsat ja putos päistikka iha emo ettehe. Molemma saiva siit sissu. Vasa kiipust uurestas emo selkkä, yrit kauhiaste ja emo yrit kans: se vasa lens tuhatjasatta ainaki satametri. Mää heräsi ja sanosi paremmal pualiskollen, et eik sunki miälestäs se menny ainaki sata metri. Mut pare pualisk ol syväs unes. Hyvä kyl nii; ei tullu kina siit hypyn pituurest. Viäl tul miälehe, et toi porounitarin oo hiuka samankaltane, ko yhre matalaks pistety ihmise fiilink. Yks markkinointijohtaj nimittäi sanos kerra, et jos hänep pistetä iha littanaks, nii hän o ko onkenkork: mitä syvemmäl paineta, sen korkkemmal ylöstullessas hyppä. Försöök paara mycky håårt! Eli suameks täl taval: ”Ko onni potkase, ni varmaste riamuvirt virittele ja veissa. Kon tipahra, mää en ol moksiska, vaa huntera näi: ´Täst mennä kyl iha varmaste ja kovaste ylöspäi!”

    KEVENNYSTÄ

     Eräs seniori-ikäinen mies meni lääkärintarkastukseen. Kun se oli tehty, lääkäri antoi lausuntonsa:

    - Olette loistavassa kunnossa, elätte varmasti 70--vuotiaaksi.

    - Mutta tohtori, minä olen jo 70-vuotias.

    - Siinäs näette!

    Ikääntyneet kaverit juttelivat. Toinen kysyi:

    - Onko mikään lapsuutesi haaveista toteutunut?

    - On yksi.

    - Mikä se on?

    - Aina kun äitini tukisti minua, toivoin, ettei minulla olisi hiuksia.

    LÄHDE: Raimo Sulkava - Pertti Riihelä - Olli-Pekka Ryynänen (toim.) ATSALEA Juttuja muistamattomuudesta ja vanhenemisesta (Alzheimer-Säätiö, Helsingin Alzheimer-Yhdistys ry, nykyinen Helsingin Muistiyhdistys ry, 2003


     
     




     

    ELOKUUSSA 2020

    Miten nyt asetellaan mieli ja suu,

    kun vuorossa on yhtäkkiä jo elokuu

    ruska pian hiukan kauneuttaan availee

    väsymätön elokuun kuu

    mereen, järviin ja jokiin

    salaperäisen kauniisti heijastuu

    elosalamat ihmeellisesti ilkamoivat

    senioreille lapsuuden elokuut mieleen tuovat

    lapsille elämyksinä vanhuuden varalle

    mieliin painuvat.

    KS

     


    LIPUTUSPÄIVÄT ELOKUUSSA

    sunnuntai 9.8. Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivä    suositeltu liputuspäivä

    lauantai 29.8. Suomen luonnon päivä   

    suositeltu liputuspäivä   

    ERITYISTAPAHTUMIA

    Torstaina 6.8. vietetään ATOMIPOMMIEN UHRIEN MUISTOPÄIVÄÄ eli Hiroshima-päivää. Hiroshiman ja Nagasakin atomipommi-iskuista tulee kuluneeksi tänä vuonna 75 vuotta. Päivän tarkoitus on muun muassa muistuttaa aseistariisunnan tärkeydestä.

    Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhreja muistetaan japanilaisen perinteen mukaan laskemalla kynttilälyhtyjä veteen. Ainakin osassa Suomenkin pitäjistä järjestetään kynttilälyhtytilaisuuksia torstaina 6.8.

    OLYMPIASTADION avataan uudistuneena näyttävässä avajaisjuhlassa perjantaina 7.8.2020. Elokuun avajaisviikko saa jatkoa vielä syyskuussa 2020. Avajaisviikkojen aikana järjestetään useita maksuttomia vierailijapäiviä. Sllloin voi koeistua stadionin uudet penkit ja aistia uuden aikakauden tunnelmaa. Syyskuussa viikolla 38 avataan ovet myös kenttäalueelle ja kutsutaan vierailijat liikkumaan. Avajaisviikoilla pääsee tutustumaan myös täysin uudistettuun Urheilumuseoon. Tuttuun tapaan stadionin torniin pääsee pientä pääsymaksua vastaan.

    Avajaisviikoilla käynnistyvät myös Olympiastadionin moninaiset suurtapahtumat.

     

    KOULUTYÖN KÄYNNISTYMINEN

    Lukuvuoden 2020─2021 koulutyö käynnistyy elokuun alkupuoliskolla, monissa opinahjoissa viikolla 33, yleisimmin ehkä 12. elokuuta 2020.

    YLEISURHEILUN PENKKIURHEILIJAN UNELMAPÄIVÄT

    Tiistai 11.8. Paavo Nurmi Games

    Torstaista 13.8. sunnuntaihin 16.8. Kalevan Kisat

    Kummatkin tapahtumat järjestetään Turussa Paavo Nurmen stadionilla. Ne myös televisioidaan.

     

    Kotimaan matkailunne varrella elokuussakin kukaties:

        Ketarsalmen kievarissa                                                                                                     on tarjolla myös                                                                                                                  Kalevin kirjoja.

     

    KIRKOLLISET PYHÄT (evl.fi, katso. www.evl.fi > Kirkkovuosi)

    SUNNUNTAI 2.8.2020

    9. sunnuntai helluntaista

    Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

    Liturginen väri: vihreä

    Kaksi alttarikynttilää

    Keskeistä: TOTUUS JA HARHA

    "Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen."  -  Tuli tuosta teologisesta tekstistä mieleeni kymenlaaksolainen anoppivainajani. Hän tapasi sanoa olevansa rehellinen tyhmyyteen asti.

    Toissa viikolla vertasimme toinen toistamme rehellisyyden suhteen lapsenlapsi Aleksin kanssa. Totesimme olevamme keskenämme samoilla linjoilla. Voimme esimerkiksi ottaa jonkin tapahtuneen virheen kontollemme, vaikka virheen aiheuttaja on joku muu.

    Olen joskus aikaisemminkin esittänyt vanhan kasvattajapolven mielipiteen rehellisyyteen valmentamisesta. Aikoinaan muistan kuulleeni sanottavan, että äidin ja isän tulee ottaa kasvatuksessaan lapsesta pois esimerkiksi "varkaan henki" jo aivan varhaisessa lapsuudessa.

    SUNNUNTAI 9.8.2020

    10. sunnuntai helluntaista

    Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

    Liturginen väri: vihreä

    Kaksi alttarikynttilää

    Keskeistä: 

    USKOLLISUUS JUMALAN LAHJOJEN HOITAMISESSA

    "Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä."

    Otan yllä sanottuun liittyen kaksi esimerkkiä:

    1. Kun siirryin 1970-luvun alkupuolella pitkälti yli neljäksi vuosikymmeneksi opettaja-valmentaja-pedagogiksi Helsinkiin, kohtasin kaksi valtaisan vakaata ja sydämellistä tukihenkilöä. Erkki Louhio oli oppi-isäni ja tukijani. Leo Virtaneva oli minulle kuin suojeleva isoveli, kunnioittavasti sekä työssä että muussa elämässä eteenpäin auttava ystävä.

    Viime vuoden lokakuun viimeisessä Kirkko ja Kaupunki -lehdessä Olli Valtonen pohti, että "uskollisuus vähässä tarkoittaa jatkuvaa sitoutumista". Hän jatkoi pohdintaansa Raamatussa olevalla toteamuksella, että "ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa". "Laupeus on kadonnut käyttökielestä, mutta se tarkoittaa myötätuntoa ja hyviä tekoja." - Molemmat hyvät ystäväni, sekä Erkki että Leo, ovat jo vuosia sitten nukkuneet ikiuneen. He kumpikin olivat käytöksessään minua kohtaan sekä laupiaita että hyväntekijöinä minua kohtaan jatkuvasti sitoutuneita. Kiittäviä rukouksia tuonpuoleisiin Erkille ja Leolle.

    2. Toisen esimerkin sitoutumisesta ja laupeudesta otan marjanpoiminnasta. Käsittääkseni hitaus ja nopeus ja erot niissä eri ihmisten välillä näkyvät myös marjanpoiminnassa. Tapasin hiljan nuorehkon ihmisen, jolla oli mitä selvimmin "marjan poimimisen armolahja". Kun hän poimi pensaista vadelmia, tuotos oli liioittelematta ainakin kymmenkertainen vanhuksen aikaan saamaan tuotokseen verrattuna. Lempein sanoin ja yhteistuumin he päättivät, että nuori poimija poimii vanhukselle marjoja, ja vanhus keskittyy kodin lämmössä omiin askareisiinsa, joissa hän koki onnistumisia. - Ehkäpä onkin niin, että koronavirusvaihe on lisännyt lähimmäisenrakkautta, laupeutta ja oikeanlaatuista sitoutumista. Upeaa, upeaa, upeaa!

     

    SUNNUNTAI 16.8.2020

    11. sunnuntai helluntaista

    Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

    Liturginen väri: vihreä

    Kaksi alttarikynttilää

    Keskeistä:

    ETSIKKOAIKOJA

    Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista temppelin hävityspäivää: Babylonian kuningas Nebukadressar tuhosi kuningas Salomon rakentaman Jerusalemin Temppelin vuonna 586 ennen ajanlaskun alkua.

    Tuohon tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi. "Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ´Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne´ (Hepr. 3:15)."

    Etsikkoajasta tuli mieleen eräs keskustelutilanne, jonka kohtasin hiljan. Eräs läheinen ihminen sanoi minulle tavatessamme: "En usko niin kuin sinä uskot. Haluan keskustella kanssasi ja haastaa sinut keskusteluun Jumalan olemassaolosta. Ei Jumalaa ole olemassa." Pelkäsin, että keskustelusta tulee juu-ei -kina, ja jätin kinan väliin. Näin jälkikäteen käsitän, että läheiselleni oli tullut etsikkoaika, mutta hän ei ollut sitä havainnut. Haluan uskoa vakaasti, että tulossa on paremmalla menestyksellä uusi etsikkoaika. Rukoilen sen puolesta.

    SUNNUNTAI 23.8.2020

    12. sunnuntai helluntaista

    Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

    Liturginen väri: vihreä

    Kaksi alttarikynttilää

    Keskeistä

    Itsensä tutkiminen

    "Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin."

    Tähän sunnuntaihin sisältyy sana, joka on keskeinen selitys myös edellisen sunnuntain tapahtumaan eli etsikkoajan menemisestä "ohi". On vaara, että me ihmiset emme havaitse etsikkoaikaamme itseriittoisuuden johdosta. Siis: kulkekaamme valppaina elämämme polkuja!

    SUNNUNTAI 30.8.2020

    13. sunnuntai helluntaista

    Keskeistä

    Jeesus, parantajamme

    "Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä."

    Lisäkommentti: Vähintään yhtä hyvin kuin viikkoa aikaisempaan Keskeistä-sisältöön sopii tähänkin sunnuntaihin suuren itseriittoisuuden vaara.


     

            TÄYSIKUU  

    täysikuu maanantai 3.8.2020

    Aiheeseen liittyvä kuva


    AJATUSAIHIOITA

    Kiitollinen mieli on merkki siitä, että kulku pitkin elämän polkua on vähintään kutakuinkin laadukkaasti kohdallaan.

    Muistisairautta/dementiaa sairastava on yhtä vähän dementikko kuin syöpää sairastava on syöpäkkö.

    Elämä on kiertokulkua monella tavalla. Totaalisin merkki tulee kalkkiviivojen viimeisen ruudun jälkeen lausuttavat sanat: "Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman." Maire-vaimon Alzheimerin taudin etenemistä seuratessani, havaitsin esimerkiksi seuraavassa olevat asiat. Osa niistä on aikaisemman kertausta, osa vanhan syvennystä, ole hyvä:

    <> Kun nuorin lapsenlapsi oppi elämään ilman vaippaa, Maire-mamma alkoi käyttää vaippaa.

    <> Kun nuorin lapsenlapsi oppi kävelemään, mamma unohti kävelemisen taidon.

    <> Kun nuorin lapsenlapsi oppi puhumaan, mamma unohti, miten puhutaan.

    <> Kun nuorin lapsenlapsi oppi syömään itsenäisesti, Maire unohti, miten syödään.

    <> Elämänsä viimeiset kuukaudet Mairen piti käsiään vartalonsa etupuolella sikiöasennossa.

    VIISAUTTA KAUTTA AIKAIN

    Älä yritä saada kaikkea käymään

    toiveittesi mukaan, vaan toivo,

    että kaikki tapahtuisi

    niin kuin sen tulee tapahtua,

    niin elämäsi on rauhaisaa.

    EPIKTETOS (noin vuodesta 55 vuoteen 135)

    Kaikki se ilo ja hiljaisuus,

    mikä ilahduttaa mieltä,

    on hyväksi myös ruumiille:

    siksi toivo on kuolevaisille ratkaisevan tärkeä,

    se on sielun balsami ja elämän eliksiiri.

    JOHN ARMSTRONG (1717 - 1795)

     

    TOIVON TOIVOTUS

    Sinulle, toivon ja toivotan

    toivon myötä elämän iloa

    ja sen synnyttäjänä

    täydellisyyden tavoittelun sijasta inhimillisyyttä,

    ei täydellisyyttä.


    t. Kalevi